maanantai 28. maaliskuuta 2016

Arvostelu: The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring / Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit (2001)

THE LORD OF THE RINGS:

THE FELLOWSHIP OF THE RING (2001)

TARU SORMUSTEN HERRASTA: SORMUKSEN RITARIT

 


Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Elijah Wood, Ian McKellen, Sean Astin, Viggo Mortensen, Cate Blanchett, John Rhys-Davies, Billy Boyd, Dominic Monaghan, Orlando Bloom, Liv Tyler, Christopher Lee, Hugo Weaving, Sean Bean, Ian Holm ja Andy Serkis
Genre: fantasia, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 58 minuuttia / Extended Edition: 3 tuntia 48 minuuttia
Ikäraja: 12 / Extended Edition: 16

Viime kesänä koko päivän kestäneen maratoonini jälkeen lupasin itselleni, etten enää katsoisi koko The Lord of the Rings -trilogiaa (2001-2003) putkeen kerralla - ainakaan muutamaan vuoteen. Eilen päädyin hieman spontaanisti katsomaan trilogiaa, mutten ajatellut, että tulisi jälleen katsottua kaikki peräkkäin, mutta toisin sitten kävikin. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, milloin näin Lord of the Ringsit ensimmäistä kertaa, mutta tiedän, etten ollut edes ala-asteella vielä, kun olin ne jo nähnyt. Taru Sormusten Herrasta on kuulunut elämääni niin kauan kuin muistan; elokuvat löytyvät kotoolta sekä DVD:llä, että Blu-raylla ja kirjat suomen lisäksi myös englanniksi. Kirjat olen saanut luettua vain kerran itse läpi kokonaan, mutta sen jälkeen yrittäessäni olen päässyt vain Sormuksen ritareiden puoleen väliin, ennen kuin kärsivällisyys loppuu (mikä johtuu yleensä Tom Bombadilin mukanaolosta). Peter Jacksonin ohjaama trilogia taas on tullut katsottua monen monta kertaa.

Hobitti Frodo Reppuli saa tietää, että hänen perimänsä sormus on Pimeyden Ruhtinaan Sauronin Valtasormus, jolla Sauron piti aiemmin Keskimaata rautaisessa otteessaan. Frodon täytyy lähteä epätoivoiselle matkalle kohti Mordoria, jonka Tuomiovuoressa Sormus on ainoastaan mahdollista tuhota. Mukaan matkalle Frodo saa kolme muuta hobittia; Samin, Merrin ja Pippinin, viisaan velho Gandalfin, mystisen konkari Aragornin, haltia Legolasin, kääpiö Gimlin ja urhoollisen Boromirin. Yhdessä tämä joukko, Sormuksen ritarit, kohtaa matkallaan monia vaaroja.

Pääosaan Frodo Reppuliksi on valittu taidokas Elijah Wood, joka on erittäin hyvä löytö. Hänen ulkonäkönsä ja olemuksensa istuvat hahmolle todella hyvin. Wood tuo hyvin esille hahmossa vastahakoisuuden lähteä vaaralliselle taivallukselle, vaikka hahmo tietääkin, että hänen on pakko lähteä.
     Puutarhuri Sam Gamgia esittää Sean Astin, jonka lojaali hahmo saattaa välillä jäädä taka-alalle, mutta Astinin hyvä suoritus tuo hahmon usein näkyville. Elijah Woodin ja Sean Astin näyttelemät ystävykset ovat erittäin uskottavia ja heidän vahva toveruutensa välittyy täydellisesti katsojalle.
     Keppostelevien Merrin ja Pippinin rooleihin on valittu Dominic Monaghan ja Billy Boyd, jotka tuovat kepeyttä mukaan elokuvaan. Varsinkin Billy Boydia aksenttinsa kera on hauska seurata.
     Ian McKellen on loistava valinta vanhaksi viisaaksi Gandalf Harmaaksi, joka rohkaisee Frodon matkalleen. Gandalfissa on monia puolia, joita kaikkia hahmo ei näytä vielä kuin hieman ja McKellenin suoritus täydellistää kaiken.
     Viggo Mortensenin esittämä Aragorn on hyvin moniulotteinen hahmo, mutta näyttelijä yhdessä tekijöiden kanssa on saanut roolin toimimaan. Mystinen konkari, jolla on suuri kohtalo, on erittäin mielenkiintoinen hahmo ja hänestä odottaakin nousevan suuri sankari.
     Orlando Bloomin Legolas-haltia on tyylikäs hahmo, jolta eivät nuolet koskaan lopu kesken. Bloom on oiva valinta rooliin.
     Hauskuutta tuo myös hieman John Rhys-Daviesin esittämä kääpiö Gimli. Rhys-Davies ei käsittääkseni ole kovin pienikokoinen heppu, joten hänen muuttamisensa lyhyeksi partaukoksi on varmasti ollut haaste tekijöille.
     Sormuksen ritareihin kuuluu myös Sean Beanin esittämä Boromir, joka ei ihmisenä pysty kunnolla vastustamaan Sormuksen mahtia. Sean Bean ei mielestäni ole näyttelijänä kovin ihmeellinen, mutta Boromirin kaltaisiin rooleihin ja tämän tyyppisiin elokuviin hän sopii.
     Legendaarinen Christopher Lee on täydellinen Sarumanin-velhona, joka on kääntynyt Sauronin puolelle. Lee on näyttelijäkaartin ainoa henkilö, joka on tavannut Sormusten Herran kirjoittaneen J.R.R. Tolkienin. Uutinen Christopher Leen kuolemasta hieman alle vuosi sitten oli pysäyttävä tieto, rauha hänen muistolleen. Hän todella jätti merkkinsä elokuvateollisuuteen ja omasta mielestäni Saruman on yksi hänen parhaista rooleistaan.
     Muita haltioita Legolasin lisäksi elokuvassa ovat Hugo Weavingin esittämä Elrond ja Cate Blanchettin esittämä Galadriel, jotka vetävät huikeasti roolit, jotka ovat eläneet tuhansia vuosia ja nähneet maailmaa enemmän kuin monet muut. Elrondin tytärtä ja Aragornin rakkauden kohdetta Arwenia näyttelee Liv Tyler, joka sopii osaan hennon äänensä kanssa. Arwen on hienostunut haltia, joka haluaisi kuitenkin elämältään enemmän.
     Ian Holm esittää Bilbo Reppulia, sukulaista, jolta Frodo perii Sormuksen. Elokuvan alku keskittyy enemmän Bilboon, jota Sormus on jo hieman turmellut vuosien varrella. Holm esittää roolia hyvin ja varsinkin hänen lyhyt sekoamisensa Rivendellissä, kun hän näkee Sormuksen Frodon kaulassa, on loistavasti toteutettu ja katsojana alkaa miettiä, olisiko Bilbosta tullut Klonkun kaltainen olento, jos hän olisi omistanut Sormuksen kauemmin. Itse Klonkku ei valitettavasti esiinny elokuvassa muutamaa vilausta enempää.
     Ohjaaja Peter Jacksonin voi huomata sateisessa Brii-kylässä ulkona syömässä porkkanaa. Itse Sauron ei ole pahiksena kovin uhkaava, sillä hänet nähdään kunnolla ainoastaan alussa ja muuten hänestä nähdään vain tulinen silmä Barad-dûr -tornin huipulla. Sormuksen ritareita pääasiassa uhkaakin hiidet, örkit ja Sarumanin Uruk-hait.

Sormuksen ritarit alkaa Galadrielin kertomuksella Valtasormuksen synnystä, Sauronin tuhoutumisesta ja Sormuksen matkasta Bilbon haltuun. Tämä kymmenminuuttinen avausjakso vie katsojan hyvin elokuvan maailmaan ja kertoo lähtökohdat niille, joille tarina on entuudestaan tuntematon. Avausjaksossa nähty taistelu Sauronin örkkiarmeijaa vastaan viestii jo elokuvasarjan tulevista, eeppisistä tunnelmista. Siitä edetään rauhallisempiin tunnelmiin Hobittilaan, jossa esitellään elokuvan päähahmot. Elokuvan ensimmäinen tunti pohjustaa hyvin matkaa, joka muuttuu jännittävämmäksi, mitä pidemmälle hahmot pääsevät.

J.R.R. Tolkienin luoma Keskimaa oli jokaisen ihmisen mielessä erilainen maailma. Ei vain yleisesti, vaan myös paikat ja hahmot Keskimaassa olivat erilaisia lukijoiden mielikuvissa. Monia ihmisiä koskettaneen maailman tuominen juuri tietynlaisena valkokankaalle oli varmasti vaikea ja jännittävä prosessi, sillä kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää. Onneksi elokuvan tekijöillä oli apuna Tolkienin piirustuksia ja luonnoksia, kuten myös koko Keskimaan kartta. Omasta mielestäni elokuvaan visioitu maailma on täydellinen kuvaus Keskimaasta ja Lord of the Ringsin tarinasta (tai sitten olen vain vuosien varrella tottunut juuri näiden elokuvien visioon). Hobittilan, haltiakaupunki Rivendellin, synkän Mordorin, Rautapihan ja Morian siirtäminen kirjan sivuilta visuaaliseksi toteutukseksi oli pitkä ja vaativa työ, mutta lopputulos on onnistunut.

Elokuvan valmistelussa oli useita ongelmia. Pelkästään prosessin aloittamisessa oli vaikeutensa, sillä monet yhtiöt eivät halunneet tehdä elokuvaa ollenkaan tai tehdä vain yhden tai kaksi elokuvaa Tolkienin kirjojen pohjalta. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin ja löytyi yhtiö, joka halusi tehdä kolmesta kirjasta kolme elokuvaa. Elokuvien suunnittelu ja teko oli hermoja raastavaa puuhaa, olihan kyseessä yhteensä yli 10 tuntia kestävä, eeppinen tarina. Aiemmin suurimmaksi osaksi vain splatter-elokuvia tehnyt Peter Jackson on tehnyt aivan upeaa työtä Lord of the Rings -trilogian kanssa. Hänen Tolkien-nörttiytensä tulee vahvasti esille elokuvaa katsoessa. Elokuvista näkee, että niitä on tehneet kirjojen fanit.

Jos jotkut eivät vielä tiedä, niin hobitit ovat lyhyitä, lapsenkokoisia tyyppejä, jotka rakastavat rauhaa, ruokaa, olutta ja piippukessujen polttelemista. Hobitit eivät käytä kenkiä, vaan kulkevat paljain, karvaisin jaloin. Hobittien ja ihmisten pituuserot ovat taitavasti toteutettu, vaikka välillä näkee, että hobittia esittää joku muu, jolla on näyttelijän naamio kasvoillaan. Sama juttu kääpiöiden kohdalla. 

Tehosteet elokuvassa ovat kestäneet suurimmaksi osaksi hyvin aikaa. Jotkut digitehosteet näyttävät nykypäivänä hieman heikoilta, mutta muuten elokuva on visuaalisesti hienoa katsottavaa. Morian kaivoksien ulkopuolen lammessa oleva lonkerohirviö (josta tulee mieleen DreamWorksin elokuvan Sinbad: Legend of the Seven Seasin (2003) vesimörkö) näyttää hieman huonolta nykypäivänä, mutta tulihirviö Balrog on visuaalisesti tyylikäs, vaikkei monia faneja miellyttänytkään. Peikko Morian kaivoksissa on hieno, mutta paikoitellen tahattoman koominen. Maailma Sormus sormessa nähtynä on myös hyvin toteutettu, kuten myös Sauronin Silmä, joka yleensä kyseisissä kohtauksissa esiintyy.

Sormuksen ritarit on kuvattu erittäin taidokkaasti ja pitkä kokonaisuus on pysynyt hyvin leikkauspöydällä kasassa. Muutamia huonoja hidastuskuvia elokuvassa on, joissa hahmojen liikkeestä on hieman vaikea ottaa selvää. Upeat laajat kuvat elokuvassa houkuttelivat turisteja käymään elokuvan kuvauspaikoilla Uudessa-Seelannissa.

Lavasteet elokuvassa ovat erittäin huikeita. Eri paikkojen lavasteilla on saatu hyvin erotettua Keskimaan kulttuurit toisistaan. Hobittilassa on vehreää ja ympäristö vaikuttaa mukavalta ja rauhalliselta. Bilbon ja Frodon koti Repunpää on sisältä hieno ja sieltä välittyy kotisohvalle asti lämmin tunnelma. Repunpää täytyi rakentaa kahdessa eri koossa; normaalin kokoisena hobittien näyttelijöille ja pienempänä Ian McKellenille, jotta velho vaikuttaisi selkeästi pidemmältä setissä. Rivendellissä, haltioiden luona, lavasteet on rakennettu hienostuneiksi ja paikkana se näyttää todella vanhalta, mutta ikuisesti kestävältä. Myös Lothlórienissa, haltioiden kodissa syvällä metsässä, on samanlaista tunnelmaa, mutta hieman erilaisena. Moriassa, kääpiöiden valtakunnassa, kaikki on paljon kulmikkaampaa, eikä niin hienostunutta. Moria vaikuttaisi kylmältä ja kolkolta paikalta, vaikka se olisi täynnä soihtuja. Suuret käytävät Morian kaivoksilla ovat erittäin hienoja. Mordorissa ja Rautapihalla tunnelma on vielä kolkompi, mikä sopii örkeille. Elokuvassa käytetyt pienoismallit ovat kirjaimellisesti täydellisiä.
Myös puvustuksella ja maskeerauksella on saatu kulttuurierot näkyviin. Lähes jokaisella hahmolla on peruukki päässä, minkä takia joitakin näyttelijöistä on outoa nähdä omilla hiuksillaan. Etenkin örkkien maskeeraukset ovat onnistuneita. Muutamat örkeistä on hieman koomisen näköisiä, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat karmivia olentoja. Mustien ratsastajien asut ovat yksinkertaiset, mutta silti vakuuttavat ja uhkaavat.

Sormuksen ritareiden musiikista vastaa Howard Shore, jonka sävellykset tuovat vielä enemmän lisää sisältöä ja tunnelmaa maailmaan. Sormuksen oma teema, Hobittilan rauhallinen tunnelmamusiikki, upea toimintatempo ja Rautapihakohtauksissa olevat rummut ovat parasta antia musiikillisesti elokuvassa. Lord of the Ringsillä on yhdet parhaista soundtrackeistä, jotka tiedän.

Sormuksen ritareista on olemassa Extended Edition, joka on lähes tunnin pidempi elokuva kuin alkuperäinen teatteriversio. Trilogian pidennetyt versiot ovat juuri ne, jotka itse katson. Extended Edition sisältää hieman pidennettyjä, kuten myös kokonaan uusia kohtauksia. Lisäyksinä on esimerkiksi Bilbon esittely hobiteista, Bilbon inhoamat Säkinheimo-Reppulit, Frodon ja Samin metsässä kohtaamat haltiat, Sormuksen ritareiden poistuminen Rivendellistä ja jäljittävä Klonkku. Extended Editionin lopputeksteissä tulevat myös Fan Creditsit, jotka kestävät todella kauan.

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Keskimaan maisemat ovat upeaa katsottavaa teräväpiirtona. Viisilevyisen Blu-ray -julkaisun kaksi ensimmäistä levyä ovat itse elokuvaa, juurikin Extended Editionia, joka on jaettu kahtia. Noin puolessa välissä elokuvaa levy pitää vaihtaa. Loput kolme levyä ovat lisämateriaalia, jota on paljon. Ensimmäinen extralevy on nimeltään "The Appendices Part 1: From Book To Vision", jossa käsitellään monen dokumentin voimin elokuvan suunnittelua. Toinen levy, "The Appendices Part 2: From Vision To Reality" kertoo itse elokuvan teosta ja sisältää myös monta dokumenttia. Kolmas levy on oma dokumenttinsa elokuvan teosta, nimeltään "The Fellowship of the Ring Behind the Scenes". Lisämateriaali on DVD:llä, vaikka julkaisu onkin Blu-ray.

Yhteenveto: The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring on täydellinen aloitus täydelliselle elokuvatrilogialle. Se vangitsee katsojan mukaansa ja pitää otteessaan loppuun asti, jättäen katsojan haluamaan lisää. Kyseessä on selkeä seikkailuelokuva, jossa on mukana jännitystä, huumoria, toimintaa ja jopa hieman romantiikkaa. Sormuksen ritarit voitti neljä Oscar-palkintoa; kuvauksesta, erikoistehosteista, maskeerauksesta ja musiikista, ja se ansaitsi niistä jokaisen. Koko elokuvan työryhmä on tehnyt suuret aplodit ansaitsevaa työtä tuodessaan Tolkienin eeposta valkokankaille. Onneksi elokuvasta on poistettu kirjassa esiintynyt hahmo Tom Bombadil, sillä hän olisi pilannut koko jutun. Suosittelen elokuvaa ehdottomasti aivan kaikille, sillä kyseessä on yksi (ainakin omasta mielestäni) parhaista elokuvista, mitä on koskaan missään milloinkaan tehty!



Kirjoittanut: Joonatan, 28.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.lotr.wikia.com
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring, 2001, New Line Productions Inc

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti