perjantai 22. huhtikuuta 2016

Arvostelu: Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith / Tähtien sota: Episodi III - Sithin kosto (2005)

STAR WARS - EPISODE III:

REVENGE OF THE SITH (2005)

TÄHTIEN SOTA: EPISODI III - SITHIN KOSTO



Ohjaus: George Lucas
Pääosissa: Hayden Christensen, Ewan McGregor, Natalie Portman, Ian McDiarmid, Samuel L. Jackson, Frank Oz, Anthony Daniels, Kenny Baker, Peter Mayhew, Temuera Morrison ja Christopher Lee
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 20 minuuttia
Ikäraja: 12

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...

Viimeistä viedään ennen Star Wars: The Force Awakensia (2015)! Kahden pettymyksen aiheuttaneen Star Wars -pätkän jälkeen oli vielä tiedossa vuonna 2005 ilmestyvä elokuva, joka huipentaisi saagan, eli Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith. Tätä elokuvaa ihmiset olivat alunperinkin odottaneet, sillä tässä nähtäisiin viimein Anakinin kääntyminen pimeälle puolelle ja Imperiumin nousu. Se myös vastaisi moniin kysymyksiin alkuperäisestä trilogiasta. Revenge of the Sith oli monille pettymys, niin kuin muukin prequel-trilogia, mutta se on silti yleisesti pidetyin trilogiasta. Nyt minä kerron oman mielipiteeni elokuvasta:

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia: Episode I - The Phantom Menace, 1999, Episode II - Attack of the Clones, 2002, Episode IV - A New Hope, 1977, Episode V - The Empire Strikes Back, 1980 ja Episode VI - Return of the Jedi, 1983.

Kreivi Dooku ja kenraali Grievous ovat hyökänneet Coruscantiin ja kidnapanneet kansleri Palpatinen. Jedit Anakin Skywalker ja Obi-Wan Kenobi lähetetään pelastamaan Palpatine. Samaan aikaan Anakinia vaivaa pelko Padmén menettämisestä ja vaara vajota pimeälle puolelle ympäröi häntä yhä enemmän.

Hayden Christensen on edennyt näyttelijäntaidoissaan ja hänen suorituksensa Anakin Skywalkerina on parantunut huomattavasti. Hän kantaa hyvin tulevan Darth Vaderin taakan harteillaan - vaikka toki muutamia kohtia löytyy elokuvasta, joissa hänen suorituksensa ei ole kovin uskottava. Yleisesti kuitenkin hyvää työtä. Motiivi sille, miksi Anakinista tulee lopulta Darth Vader on oikein hyvä, vaikka kyseessä onkin hieman perinteikkäämpi "tuhoutunut rakkaustarina". Vaderin äänenä lopussa kuullaan tietenkin James Earl Jones.
     Ewan McGregorin suoritus Obi-Wan Kenobina on ihan hyvä, mutta hieman heikompi kuin Attack of the Clonesissa. Hänen näyttelijäntaitojensa heikkous on uskottavasti reagoida järkyttäviin asioihin. Myös paikoitellen kuultava keskinkertainen dialogi vie uskottavuutta tietyistä kohdista. McGregorin jedimestarityyli on onnistunut.
     Natalie Portmanin Padmé jää pahasti taka-alalle elokuvassa, vaikka onkin tärkeässä osassa juonen kannalta. Senkin aikaa, kun hän on ruudulla, niin suurimmaksi osaksi hän itkee.
     Ian McDiarmidin kansleri Palpatine paljastaa vihdoin todellisen identiteettinsä. Tuliko jollekin, joka on nähnyt alkuperäisen trilogian muka yllätyksenä, että hän on Keisari? Keisarina hänen suorituksensa paranee, vaikkei hahmo vieläkään ole kovin kiinnostava. Parasta hahmossa ovat kummalliset kurkkuäänet, mitä hän päästelee välillä huppunsa alta.
     Christopher Leen esittämä kreivi Dooku -hahmo on todella pienessä roolissa elokuvassa, eikä häntä kaipaakaan elokuvan aikana. Sääli, että sellainen näyttelijänlahja on tungettu aika turhaan mukaan Star Warsiin, missä hän olisi voinut olla jotain mahtavaa.
     Paras uutuus hahmojen osalta - ja lähes ainoa uutuus - on droidikenraali Grievous, jota ääninäyttelee Matthew Wood. Grievous on tyylikkään näköinen ja hienosti toteutettu hahmo. Grievous käyttää yhdessä kohtaa neljää valomiekkaa, mikä tekee hahmosta onnistuneesti uhkaavan vastustajan.
     Mace Windu, jota esittää Samuel L. Jackson, ei pääse samalla lailla toimintaan kuin edellisessä osassa, vaan pysyy suurimmaksi osaksi ruutuajastaan tuolissaan. Hänellä on yksi toimintakohtaus, mutta siihen se jääkin. Jälleen yksi lahjakkuus, joka on käytetty hukkaan väärässä roolissa.
     Frank Ozin ääninäyttelemä jedimestari Yoda kuulostaa hieman vanhemmalta kuin aiemmin. Hänen äänessään on jonkinlaista karheutta, mitä ainakaan omasta mielestäni aiemmissa osissa ei ollut.
     Anthony Daniels ja Kenny Baker jatkavat droideina C-3PO ja R2-D2. C-3PO on tässä lähes tarpeeton, eikä hän esiinny elokuvassa melkein ollenkaan. R2-D2:lle löytyy onneksi vihdoin käyttöä ja hän kulkeekin lähes koko ajan Anakinin mukana. Vanhoista elokuvista tuttu wookiee Chewbacca (Peter Mayhew) on myös mukana elokuvassa. Hahmo ei - yllättävä kyllä - edes tunnu väkisin mukaan laitetulta, vaan ihan loogiselta ratkaisulta, kun kerran wookieeiden kotiplaneetalla käydään taistelemassa.
     Temuera Morrison esittää jälleen klooneja ja Ahmed Best ääninäyttelee inhottua Jar Jar Binksiä. Binks-vihaajat, älkää huoliko; Jar Jar esiintyy elokuvassa vain pikaisesti ja hänellä on yksi ainoa repliikki.
     Myös ohjaaja George Lucasin voi bongata nopeasti sini-ihoisena Baron Papanoidana, juuri ennen kun Anakin kävelee sisään teatterisaliin tapaamaan kansleri Palpatinea. Muita bongattavia asioita on alun taistelussa kloonisotilaan päästämä Wilhelm-huuto ja taistelun jälkeisessä kohtauksessa laajan kuvan alareunassa lentävä Millenium Falcon.

Revenge of the Sith jatkaa sitä, mihin Attack of the Clones päättyi. Kloonisodat ovat valloillaan ympäri galaksia, mutta ne ovat jo päättymässä, mikä on harmi, sillä edellisessä osassa niiden alkua pohjustettiin niin kauan, joten niitä olisi tehnyt mieli nähdä enemmänkin. Onneksi kloonisodista tehtiin animaatiosarja Star Wars: The Clone Wars (2008-2015) ja saman niminen animaatioelokuva (2008). Elokuvan alku on sarjan toiseksi paras. Erittäin vaikuttava taistelu heti elokuvan alussa, jossa lennetään pienillä aluksilla tähtihävittäjien välistä, on visuaalisesti yhä huikeaa katsottavaa. Alkupätkästä olisi tosin voitu ottaa pois turha kohtaus repijädroidien kanssa ja koko hissihässäkkä ennen taistelua kreivi Dookua vastaan. Tämä on myös sarjan ensimmäinen elokuva, jossa on valomiekkataistelu heti alussa.

Episode III on selkeästi sarjan synkin osa. Muttei sitä voinutkaan kuvitella, että Darth Vaderin syntytarina olisi kovin pirteä. Alussa ollaan samoissa tunnelmissa kahden edellisen elokuvan kanssa, vaikka outoja vitsirepliikkejä on lisätty mukaan. Anakinin alkaessa nähdä painajaisia ja Obi-Wanin lähtiessä Utapaulle, elokuva synkkenee ja yhtäkkiä huomaa katsovansa, kun lapsia tapetaan säälittä. Eli perheen pienimmille ei tätä Star Warsia ole tehty. Synkkyys tuo onnistuneesti uudenlaista tunnelmaa sarjaan ja tekee siitä hieman erilaisen Star Wars -elokuvan, mutta siinä pysyy silti saagan olennainen tunnelma.

Uusina planeettoina elokuvassa nähdään Utapau, Kashyyyk (ei kirjoitusvirhe, vaan planeetan nimessä on oikeasti kolme y-kirjainta) ja Mustafar. Utapaussa asutus on rakennettu leveisiin onkaloihin, joita planeetta näyttäisi olevan täynnä. Kashyyyk on metsäplaneetta, joka muistuttaa hieman Return of the Jedin Endor-kuuta. Kashyyykin karvaveikkoset ovat kuitenkin vähän suurempikokoisia kuin Endorin. Mustafar on paras uutuus. Koko planeetta on laavan peitossa. Mustafarilla käytävä lopputaistelu on erittäin hienosti toteutettu.

Taistelut yleisesti ovat läpi elokuvan toimivia. Ainoastaan Mace Windun ja Palpatinen toisiaan valomiekoilla tökkiminen on hieman vaivaannuttavaa katseltavaa. Alun taistelu avaruudessa saisi olla pidempi ja siinä olisi voinut näyttää enemmän, mitä muissa aluksissa tapahtuu ja mihin taistelu lopulta päättyi, eikä vain keskittyä Anakiniin, Obi-Waniin ja Palpatineen. Kaikkien odottama taistelu Obi-Wanin ja Anakinin välillä lopussa on aivan täydellinen. Laavaplaneettaa hyvin hyödyntävä taistelu liikkuu nopeatempoisesti eteenpäin. Taistelukoreografia on erittäin upea ja valomiekat osuvat tämän taistelun aikana useammin toisiinsa kuin kaikissa muissa Star Warseissa yhteensä. Monet kritisoivat sitä, että taistelu näyttää liian koreografioidulta ja monet puolustavat väitettä sillä, että Obi-Wan ja Anakin tuntevat toisensa niin hyvin, että osaavat ennakoida toistensa iskut. Minulle on aivan sama, mikä selityksenä on nopeammalle valomiekkaheilutukselle, sillä se taistelu on aivan mahtava. Ainoa häiritsevä asia on, että siitä leikataan usein hieman tylsempään Yodan ja Keisarin väliseen taisteluun.

Elokuva lopetetaan erinomaisesti ja siinä saadaan yhdistettyä prequel-trilogia alkuperäiseen trilogiaan onnistuneesti. Onnellista loppua on turha odottaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus uudelle toivolle (hehe). Siinä vastataan moniin kysymyksiin, jotka olivat jääneet auki muista elokuvista. Tunnelma säilytetään hienosti loppuun asti, mistä elokuva siirtyy tuttuun, pirteään lopputekstimusiikkiin. Revenge of the Sith jättää vahvimmin tyhjän olon elokuvan päättymisen jälkeen koko saagasta, sillä sen tunnelma, mukaansatempaavuus ja jännitys pitävät niin otteessaan.

George Lucas on vihdoin päässyt kärryille siitä, mitä tältä trilogialta odotettiin. Hän on vihdoin saanut kerrottua tarinansa onnistuneesti. Minusta on hienoa, että juuri synkkyydessä ei ole pihtailtu, vain jotta muksut pääsisivät elokuvaa katsomaan. Silti ongelmana on dialogi. Se on parempaa kuin Attack of the Clonesissa, mutta silti paikoitellen kiusallisen kömpelöä. Jos siihen olisi panostettu enemmän, niin tämä elokuva olisi vieläkin parempi. Hän on myös selkeästi huomannut muutamassa kohdassa, että hahmojen tunteet voi välittää katsojalle jopa pelkillä katseilla.

Elokuva on kuvattu oikein hyvin, vaikkei tässäkään elokuvassa paljoa aitoa ole, sillä niin paljon on tietokonetehosteita käytetty. Tutut siirtymäleikkaukset ovat tietysti mukana ja ne menevät tässä jo naurettavuuksiin asti. Äänimaisema on tuttuun tapaan erittäin huikea. Revenge of the Sithissä on trilogian parhaat tehosteet. Muutamat kohdat ovat eläneet aikansa, mutta suurimmaksi osaksi tehosteet näyttävät yhä hyviltä, mikä tekee katselukokemuksesta miellyttävämmän.

Jälleen kerran musiikin sävellyksestä on vastuussa John Williams. Tässä elokuvassa on tehosteiden lisäksi myös trilogian paras soundtrack. Useassa kohtaa jopa-piinaava musiikki välittää tunnelmaa vielä paremmin. Parasta antia on Grievousin tunnari, Utapaulla soiva musiikki ja lopputaistelussa käytettävät "Battle of the Heroes" ja "Anakin vs Obi-Wan", joita jaksaa kuunnella putkeen monta kertaa peräkkäin. Myös musiikki Anakinin ja kloonisotilaiden marssiessa jeditemppeliin on erittäin upeaa.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Spektaakkelikohtaukset näyttävät upealta teräväpiirtona. 9-levyisellä Blu-ray -julkaisulla elokuva on levyllä kolme ja sen lisämateriaali on levyllä seitsemän, kuten myös episodien I - The Phantom Menace ja II - Attack of the Clones. Lisämateriaalina on esimerkiksi poistettuja kohtauksia, gallerioita ja haastatteluja edellisten elokuvien tapaan. Elokuvan lisämateriaali on jaettu neljään osaan, jotka ovat "Coruscant", "Utapau", "Mustafar" ja "Kashyyyk and Order 66". Lisää extroja koko saagalle löytää levyltä yhdeksän.

Prequel-trilogiasta kokonaisuutena on pakko sanoa, ettei kyseessä ole kovin kompakti paketti. Episode III - Revenge of the Sith on ylivoimaisesti trilogian paras osa, jonka jälkeen tulee ihan kiva Episode II - Attack of the Clones ja viimeisenä heikko Episode I - The Phantom Menace. Trilogian avausosa ei tunnu olevan tarinan aloittaja, vaan esittelee nuoremmat versiot hahmoista, sekä uudet tulokkaat ja maailman, joka on jo tuttu. Vasta Episode II aloittaa tarinan kunnolla, mikä johtaa lopulta Episode IV - A New Hopen tapahtumiin. Tehosteet ovat vuosien varrella kärsineet. Ongelmana trilogiassa on selkeästi huono ohjaus. Dialogi on suurimmaksi osaksi kehnoa ja näyttelijänsuoritukset välillä puisia. Trilogiasta suosittelen katsomaan Revenge of the Sithin, mutta muuten jos ei ole mikään suuri fani, niin ei välttämättä tarvitse käyttää aikaa kahteen ensimmäiseen osaan. Ehkä Lucasin olisi pitänyt odottaa vielä pari vuotta, että olisi saanut käsikirjoitukset hiottua valmiiksi, ennen kuin pisti kameran pyörimään.

Yhteenveto: Minun on pakko myöntää, että vastoin yleistä mielipidettä, minun mielestäni Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith on oikein mainio elokuva. Aiemmin tämä oli minun lempparini Star Warsien joukosta, mutta nykyään mielipiteeni on eri. Jos dialogi olisi parempaa ja siirtymäleikkaukset olisivat hillitympiä, niin tämä saisi minulta vielä yhden pisteen lisää. Ensimmäisen neljänkymmenen minuutin jälkeen elokuva lähtee kunnolla nousuun, vaikka alkutaistelu onkin toimiva. Synkkyys on hyvä ratkaisu ja toimintaa on mukana kunnolla. Tästä voisi hyvin jatkaa Star Wars: Episode IV - A New Hopeen, mutta sen katsoinkin jo viime viikolla, joten jätän nyt väliin. Nyt olen valmis kokemaan jälleen Star Wars: The Force Awakensin, kunhan saan sen käsiini. The Force Awakensin näkemistä ja arvostelun naputtelua odotellessa... Olkoon Voima kanssanne!




Kirjoittanut: Joonatan, 22.4.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.theverge.com
Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith, 2005, Lucasfilm Ltd

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti