lauantai 28. toukokuuta 2016

Arvostelu: Alice in Wonderland / Liisa Ihmemaassa (2010)

ALICE IN WONDERLAND (2010)

LIISA IHMEMAASSA



Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Anne Hathaway, Crispin Glover, Michael Sheen, Stephen Fry, Alan Rickman, Timothy Spall, Michael Gough, Imelda Staunton ja Christopher Lee
Genre: fantasia
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 12

Alice in Wonderland - eli suomalaisittain Liisa Ihmemaassa - on tarina, joka on nähty monissa eri muodoissa. Se perustuu Lewis Carrollin kirjoihin. Itse olen nähnyt siitä pari näytelmää ja tietysti Walt Disneyn samannimisen animaatioklassikon vuodelta 1951, joka ei tosin minua paljoa innostanut. Elokuvia on tehty useampiakin, mutta itse olen nähnyt vain Disneyn versiot. Alice Through the Looking Glass (2016) on tulossa, joten oli aika jälleen palata takaisin kaninkoloon ja seikkailla Liisan kanssa Ihmemaassa, jotta on valmis tulevaan tarinaan. Näin elokuvan ensimmäistä kertaa, kun se ilmestyi vuonna 2010.

Liisan elämä tuntuu olevan todella tylsää ja mielikuvituksetonta, kunnes hän putoaa alas kaninkoloon ja päätyy ihmemaahan Aliseen. Siellä hän tapaa mm. Irvikissan ja Hullun Hatuntekijän, joiden kanssa hän joutuu taistelemaan pahaa Punaista kuningatarta ja Pekoralisti-hirviötä vastaan.

Elokuvan nimikkoroolissa Liisana nähdään Mia Wasikowska. Wasikowskan suoritus on todella ontto. Hän alkaa näyttää tunteita kasvoillaan vasta elokuvan loppupuolella, mutta suurimmaksi osaksi hän näyttelee tosi tönkösti.
     Eniten elokuvaa mainostettiin tietysti Johnny Deppin nimen alla. Alice in Wonderland on jo seitsemäs Tim Burtonin elokuva, jossa Johnny Depp nähdään. Tässä elokuvassa hän esittää Hullua Hatuntekijää, mutta eipä sillä väliä, sillä Depp tuntuu näyttelevän lähes suoraan Pirates of the Caribbean -elokuvien (2003-) kapteeni Jack Sparrow -hahmoansa. Hullu Hatuntekijä on tosin vähemmän humalassa, mutta ihan yhtä kummallinen. Hatuntekijän suurennetut silmät ovat todella psykoottisen näköiset.
     Helena Bonham Carterin mukanaoloon on varmasti syynä se, että hän oli tuohon aikaan yhdessä Burtonin kanssa. Tässä hänet nähdään pahiksena, Punaisena kuningattarena. Kuningattaren pää on hyvin saatu ylisuureksi kroppaan verrattuna ja Bonham Carter on selkeästi päässyt leikittelemään hahmolla kunnolla.
     Valkoista kuningatarta esittää Anne Hathaway. Hän vetää todella erikoisen roolin, joka toimii loppujen lopuksi yllättävän hyvin. Hathawayn elekieli ja kehon käyttö roolissa on todella tarkkaan mietittyä.
     Back to the Futuresta (1985) tuttu Crispin Glover nähdään herttasotilas Ilosevits Tahrona. Tahro on hieman väkinäiseltä tuntuva hahmo. Kun Punaisella kuningattarella on ylisuuri pää, niin Tahron raajat on digitaalisesti pidennettyjä. Tai sitten Tahro on naamaa lukuunottamatta toteutettu tietokoneella ja sen myös huomaa.
     Elokuvassa on mukana myös paljon tietokoneella toteutettuja hahmoja. Michael Sheen ääninäyttelee Valkoista kania, joka houkuttelee Liisan mukaan maailmaansa. Stephen Fry toimii Irvikissan äänenä, joka on Deppin ja Bonham Carterin lisäksi yksi elokuvan parhaita asioita. Timothy Spall esittää vihikoira Bajardia. Muutama kuukausi sitten edesmennyt Alan Rickman kuullaan viisaan Absolemin äänenä ja edesmennyt Christopher Lee esittää Pekoralistia. Elokuvan alussa esitellään paljon Liisan tavismaailman hahmoja, joilla ei ole oikeastaan mitään väliä, sillä he ovat mukana tosi vähän aikaa ja heidät unohtaa ennen kuin elokuva on edes päättynyt.

Liisa Ihmemaassa on tarinana alunperinkin ollut hyvin kummallinen. Kummallinen on siis tämäkin elokuva. Viikonpäivien ja ilmansuuntien nimiä on vaihdettu, porukka puhuu vähän miten sattuu ja monien hahmojen toiminnassa ei ole mitään tolkkua. Mitään ei selitellä katsojalle, joten turha esittää kysymyksiä, kuten: "Miksi tuo noin toimi?" tai: "Miksi tuo asia on tuolla lailla?" Harmi, ettei syntymättömyyspäivälaulua kuulla elokuvassa. Alkuperäisessä teoksessa Liisa oli unessa kaiken aikaa, mutta tässä käy selväksi, että Liisa näki unta lapsena, mutta unet olivatkin totta ja Alinen on oikea paikka.

Kuten sanoin, niin Walt Disneyn aiempi Alice in Wonderland ei minua kovin paljoa innostanut. Sen ongelma on, että se on aivan liian sekava. Juoneen on välillä todella vaikea päästä mukaan, sillä se hyppii paikasta toiseen kuin kani, joka siinä esiintyy. Mikä idea siis oli tehdä siitä uusi, näytelty versio? Onko tämä elokuva tarpeellinen olla olemassa? No eipä oikeastaan. Onhan tämä viihdyttävä pätkä ja olen sen sujuvasti katsonut noin kuusi kertaa elämäni aikana. Silti en ole koskaan kokenut, että minun täytyisi omistaa sitä tai että maailmani olisi paljoa muuttunut sen takia. Toki tämä saa uuden sukupolven innostumaan aiheesta, ja Disney ja Burton tienasivat varmasti todella onnellisesti. Toisaalta, on tämä mielestäni parempi ja kokonaisempi elokuva kuin Disneyn aiempi versio. Ehkä nämä pitäisi katsoa peräkkäin ja verrata tarkemmin.

Elokuvan on ohjannut Tim Burton ja sen myös huomaa. Tavallisessa maailmassa käytetty puvustus on hyvin perinteistä hänen elokuvilleen. Myös kontrasti tylsän harmaan tavismaailman ja värikkään Alisen välillä on Burtonin tyylistä, vaikkakin Alinen on myös paikoitellen todella synkkä paikka. Synkkyys tuo tuttua tyyliä mukaan Burtonilta. Oleellista on myös, että näyttelijäkaartissa ovat mukana Johnny Depp ja Helena Bonham Carter, ja musiikista vastaa Danny Elfman. Elfmanin musiikki pääsee parhaiten oikeuksiinsa Burton-pätkissä ja tässäkin se on erittäin toimivaa, vaikka onkin hyvin samantyylistä kuin esimerkiksi Edward Scissorhandsissa (1990).

Elokuva on kuvattu hyvin, kuten myös leikattu. Puvustus ja lavastus on tyylikästä ja musiikki on hyvää. Tehosteet sen sijaan... noin 200. miljoonan dollarin elokuvaksi tehosteet näyttävät todella heikoilta. Välillä on hienon näköisiä kohtia, mutta esimerkiksi hirviöt Pöyrtäjä ja Pekoralisti näyttävät erittäin digitaalisilta ja monet taustat ovat häiritsevän epätodellisen näköisiä. Ilosevits Tahron pidennettyjä raajoja, Deppin jättisilmiä ja kokoa muuttavaa Liisaa on vaikea katsoa tehosteiden takia. Punaisen kuningattaren suuri pää ja Irvikissa kokonaisuudessaan ovat hyvin toteutettuja ja puhuvat eläimet eivät juurikaan häiritse.

Yhteenveto: Alice in Wonderland on ihan kiva seikkailuelokuva, muttei kovin ihmeellinen. Vaikka elokuvan keskiössä onkin Liisa, eli Wasikowska, niin on se silti enimmäkseen Johnny Deppin showta aina, kun hän on ruudulla. Elokuvassa nähtävä Hullun Hatuntekijän leiskuporskatanssi on todella myötähäpeällistä katsottavaa ja toivon, että se olisi poistettu elokuvasta jo käsikirjoitusvaiheessa. Tehosteet eivät ole kummoiset ja elokuva on paikoitellen liian kummallinen. Jos Disneyn aiempi versio innostaa, niin kannattaahan tämä vilkaista. Perheen kesken vietettävään elokuvailtaan tämä sopii mainiosti. Itse katsoin sen tällä kertaa itsekseni keskiyöllä mussuttaen sipsejä samalla. Väsyneenä toimi selkeästi paremmin kuin viime kerralla katsottuna. Saa nähdä millainen Alice Through the Looking Glass tulee olemaan...




Kirjoittanut: Joonatan, 25.5.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.aceshowbiz.com
Alice in Wonderland, 2010, Walt Disney Pictures

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti