ALICE THROUGH THE LOOKING GLASS (2016)
LIISAN SEIKKAILUT PEILIMAAILMASSA
Ohjaus: James Bobin
Pääosissa: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Anne Hathaway, Sacha Baron Cohen, Rhys Ifans, Matt Lucas, Stephen Fry, Michael Sheen, Timothy Spall ja Alan Rickman
Genre: fantasia
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Ikäraja: 12
Alice in Wonderland (2010) oli yksi ensimmäisiä Disneyn näyteltyjä versioita vanhoista animaatioklassikoistaan. Lewis Carrollin kirjoihin perustuva elokuva tienasi tolkuttomasti, joten tietenkin jatkoa oli luvassa. On jopa hieman kummallista, että jatko-osa ei tullut kuin vasta kuuden vuoden kuluttua. Kävin viime lauantaina Vaasan BioRexissä ystäväni kanssa katsomassa Alice Through the Looking Glassin (eli suomeksi hieman hölmöltä kuulostavan Liisan seikkailut peilimaailmassa) ja mietin, että mitäköhän siitä tulee...
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien edellistä elokuvaa, Alice in Wonderland!
Absolem houkuttelee merikapteeniksi päässeen Liisan takaisin Aliseen, jossa hänelle selviää, että Hullu Hatuntekijä on vajonnut synkkyyteen. Liisa tajuaa, että Hatuntekijän vanhempien kohtalo piinaa tämän mieltä ja hän lähtee Ajan luokse lainaamaan kronosfääriä, jolla aikamatkustus on mahdollista. Liisan aikeena on pelastaa Hatuntekijän vanhemmat menneisyydessä.
Mia Wasikowskan suoritus Liisana paranee huomattavasti ja hän pitääkin hyvin katsojan mielenkiinnon yllä, kun juoni pomppii paikasta toiseen. Liisa on hahmona vanhempi kuin edellisessä osassa, mutta Wasikowska ei ole ulkoisesti muuttunut melkein ollenkaan. Alisessa seikkailu on tehnyt Liisasta rohkeamman, mikä on toisaalta huono juttu, sillä hahmo lähes pelkäämättä vain kulkee eteenpäin, välittämättä paljoa kohtaamistaan vaaroista.
Johnny Depp palaa Hulluna Hatuntekijänä... ja hänen suorituksensa on aivan kauhea. Edellisessä osassa Jack Sparrowin kaltaista hahmoa esittänyt Depp on tehnyt Hatuntekijästä kuusivuotiaalta kuulostavan, s-vikaisen idiootin. Sanoiko kukaan Deppille, että hän näyttelee todella huonosti tässä? Katsoiko Depp edes ensimmäistä osaa valmistellakseen itseään rooliin palaamiseen? Hullu Hatuntekijä on raivostuttava, mutta onneksi hän ei esiinny kovin paljoa. Silti Deppin nimen alla elokuva kulkee ja isoimman palkan hän on varmasti saanut. Muutaman pettymyksen viime aikoina aiheuttaneen Deppin (esimerkiksi elokuvissa Transcendence, 2014 ja Mortdecai, 2015) pitäisi alkaa miettiä, mitä tekee urallaan ja työntää egonsa syrjään.
Elokuvassa kerrotaan, miksi Helena Bonham Carterin näyttelemä Punainen kuningatar on niin paha. Todella typerä syy kuitenkin osoittaa sen, että pienillä asioilla voi olla vakavia seurauksia ja katsojana ymmärtää, että Alisen asukkaat itse tekivät hahmosta sellaisen kuin hän on. Aina loistava Bonham Carter suoriutuu osastaan jälleen onnistuneesti.
Anne Hathawayn esittämästä Valkoisesta kuningattaresta löytyy uusia puolia, jotka tuovat toimivaa lisäsyvyyttä hahmoon. Kuitenkin hahmo liikkuu samalla tavalla erittäin suureleisesti, mikä tuo komiikkaa mukaan.
Sacha Baron Cohen esittää Aikaa. Mainoksissa hahmo esiteltiin elokuvan pahiksena, mutta onneksi käykin selville, että hahmo onkin myös jotain muuta. Hahmon teot ovat ymmärrettäviä, mikä tekee hänestä miellyttävän. Pelkäsin, että Baron Cohen vetäisi roolinsa yli, mutta hän suoriutuukin roolistaan oivasti ja on yksi parhaista asioista elokuvassa - toisin kuin hänen pienet robottiapurinsa.
Elokuvassa nähdään myös Hatuntekijän perhe. Hatuntekijän isää, Zanik Hightoppia esittää Rhys Ifans. Tietysti myös kaksoset Tittelitom ja Tittelityy (Matt Lucas), Irvikissa (Stephen Fry), Valkoinen kani (Michael Sheen), vihikoira Bajard (Timothy Spall) ja Absolem-perhonen (Alan Rickman) nähdään elokuvassa, tosin erittäin pienissä rooleissa. Alice Through the Looking Glass jäi Rickmanin viimeiseksi elokuvaksi ja lopussa onkin teksti hänen muistolleen.
Ensimmäisen elokuvan ja tämän tapahtumien välillä on kulunut monta vuotta. Alussa nähdään Irvikissan kasvot, jotka muuttuvat kuun sirpiksi, josta päästään hieman odottamattomaan takaa-ajokohtaukseen. Merirosvot jahtaavat Liisan komennossa olevaa laivaa "Ihme". Rohkeutensa löytämisen lisäksi Liisa on löytänyt Alisesta myös outouden, jonka takia muut ihmiset kummastelevat häntä. Ei kestä kauaa, kun Liisa jo päätyykin takaisin Aliseen. Sitä ennen katsojalle esitellään hieman turha sivujuoni siitä, että edellisessä osassa nähty Hamish Ascot (Leo Bill) kantaa kaunaa siitä, ettei Liisa mennyt hänen kanssaan naimisiin ja kiristääkin Liisaa myymään hänen isänsä laivan. Kun koko merikapteenihässäkkä ei alunperinkään paljoa kiinnosta, niin toivoisi voivansa skipata suoraan seikkailuihin Alisessa.
Jos olet lukenut alkuperäisen Liisan seikkailut peilimaailmassa -kirjan (1871), niin tulet luultavasti pettymään tähän elokuvaan. Se ei nimittäin nimestään huolimatta liity juonellisesti lähes ollenkaan kirjaan. Peilin kautta Aliseen päätyminen on otettu kirjasta, mutta muuten tarina on elokuvaa varten keksitty. Kun elokuva ei edes noudata alkuperäistä juonta, niin onko se sitten tarpeellinen olla olemassa? On ja ei. Onhan Alice Through the Looking Glass viihdyttävä pätkä, mutta ei edellinen osa oikeastaan vaatinut jatkoa. Se on silti kuitenkin selkeää jatkumoa Alice in Wonderlandille. Alinen näyttää samalta, vaikka sitä näytetään todella vähän. Menneisyyden Alisessa on samoja tuttuja vivahteita, joista käy selväksi heti, mistä elokuvasta on kyse. Myös tuttu Danny Elfmanin musiikki ja ohjaustyyli kertovat, kuka on elokuvan takana.
Vaikka ohjaajaksi on vaihtunut James Bobin, niin elokuva on niin Tim Burtonin tyyliä, ettei Bobin ole selkeästi saanut paljoa vaikuttaa elokuvan tekoon. Tuntuu kuin Disney olisi palkannut aika tuntemattoman Bobinin säästääkseen kuluissa, jotta Burton saisi tuottajana tehdä jatko-osasta itseään ja studiota miellyttävän. Jos James Bobinin nimi ei sano mitään, niin hän on ohjannut mm. elokuvat The Muppets (2011) ja Muppets Most Wanted (2014). Hän on myös tehnyt elokuvassa nähdyn Sacha Baron Cohenin kanssa paljon Ali G -hahmoon liittyviä pätkiä.
Elokuva on kuvattu hyvin. Leikkaus on onnistunutta, vaikka hyppivä juoni tekee leikkauksesta hieman sekavaa paikoitellen. Kuten jo sanoin, niin musiikin on edellisen osan tapaan säveltänyt Danny Elfman. Elokuvan tehosteet ovat yllättävän toimivia, vaikka välillä asiat näyttävät hieman liikaa tietokoneella tehdyiltä. Näin elokuvan 3D:nä ja en tiedä johtuiko se vain Vaasan BioRexistä, vai eikö 3D taaskaan tarjonnut mitään erityistä.
Yhteenveto: Alice Through the Looking Glass on aika lailla samaa hömppää kuin edeltäjänsä, vaikka jääkin sen jalkoihin. Elokuva on paikoitellen sekava aikamatkustuksen ja Ihmemaahan kuuluvan outoilun takia. Se ei ole kovin tarpeellinen olla olemassa ja toivoisin, ettei Disneyllä alettaisi vääntämään kolmatta osaa. Lipputulot näyttävät ainakin siltä, ettei kolmannesta elokuvasta tarvitse edes haaveilla. Siinä on paljon toimivia kohtia, mutta ne eivät saa täysin pelastettua elokuvaa, jolloin se jää vain ihan kivaksi. Johnny Deppin suoritus on aivan kauheaa katsottavaa ja suuri osa tutuista hahmoista on mukana pakon vuoksi. Jos piti ensimmäisestä, niin kannattaa käydä vilkaisemassa tämäkin, mutta muuten tästä ei paljoa saa iloa irti. Jotta katsoja ei unohtaisi, minkä elokuvan juuri näki, niin elokuvan nimi näkyy vielä kahdesti lopputeksteissä.
Kirjoittanut: Joonatan, 30.5.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Alice Through the Looking Glass, 2016, Walt Disney Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti