keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Arvostelu: The BFG / IKJ: Iso kiltti jätti (2016)

THE BFG (2016)

IKJ: ISO KILTTI JÄTTI



Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Ruby Barnhill, Mark Rylance, Jemaine Clement, Penelope Wilton, Rebecca Hall ja Bill Hader
Genre: seikkailu, fantasia, lastenelokuva
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 7

The BFG, eli suomalaisittain IKJ: Iso kiltti jätti, perustuu Roald Dahlin kirjoittamaan, vuoden 1982 samannimiseen lastenkirjaan. Kirja ei ole minulle tuttu, mutta Dahlin muista teoksista minulle on tavalla tai toisella tuttuja mm. "James and the Giant Peach" (1961), "Charlie and the Chocolate Factory" (1964) ja "Fantastic Mr. Fox" (1970). Ensimmäisen kerran mielenkiintoni heräsi, kun luin, että Steven Spielberg palaisi historiallisista draamoista (War Horse, 2011, Lincoln, 2012 ja Bridge of Spies, 2015) takaisin satu-/seikkailuelokuvan pariin. Omasta mielestäni Spielberg on nimittäin parhaimmillaan, kun hänen elokuviensa tarinat eivät ole realistisia. Elokuvan juliste oli myös yksinkertaisen tyylikäs. En halunnut nähdä yhtäkään mainosta, sillä halusin katsoa elokuvan tietämättä juurikaan mitään siitä. Sateisena torstaiaamuna kävin katsomassa elokuvan.

Orpokodissa asustava Sohvi näkee yöllä jätin. Jätti nappaa Sohvin mukaansa jättiläismaahan pelätessään, että Sohvi kertoisi kaikille näkemästään. Sohville selviää, että hänen tapaamansa jätti onkin ihan kiltti, mutta muut jättiläismaassa asuvat jätit ovat lapsia syöviä hirviöitä.

Ennen The BFG:tä Ruby Barnhill oli näytellyt vain 4 O'Clock Club -televisiosarjassa. Tässä hän on päässyt päärooliin Sohviksi. Vaikka hahmo on perinteisen ärsyttävä, kaikkitietävä kakara, niin Barnhill suoriutuu osastaan kunnialla ja olisi kiinnostavaa nähdä, mihin hänen uransa lähtee tämän jälkeen.
     Elokuvan nimikkohahmoa, Isoa kilttiä jättiä esittää Spielbergin edellisestä elokuvasta, Bridge of Spiesista tuttu ja kyseisen elokuvan roolistaan Oscar-pystin saanut Mark Rylance. Rylancen hahmo on todella sympaattinen ja häneen on saatu tunnetta mukaan. Hahmo on toteutettu motion capture -tekniikalla, eli Rylancen liikkeet ovat näyteltyjä, kuten myös ilmeet, vaikka hahmo onkin pääasiassa digitaalisesti tehty. Rylancen kasvonpiirteet ovat silti selkeästi erotettavissa.
     Jättiläismaan muut jätit ovat isompia kuin Iso kiltti jätti, mutta heidän kasvoissaan ei ole mitään tunnistettavaa. Kaikkein eniten jäteistä esille pääsee Läskinlarppaaja, jota esittää Jemaine Clement. Hahmon tarkoitus olisi kai aiheuttaa lapsille painajaisia, mutta en usko, että se onnistuu siinä kovinkaan hyvin. Jäteillä on ihan hauskoja nimiä, kuten Verikorsto (Bill Hader), Raatokaappi (Adam Godley) ja Lastenlyttääjä (Ólafur Ólafsson), mutta heidän roolinsa jää aika pieneksi, eikä heitä tunnista toisistaan.
     Mukana ovat myös kuningatar, jota näyttelee Penelope Wilton ja tämän assistentti Meeri, jota esittää Rebecca Hall. Heidän roolinsa eivät myöskään ole kovin isot. Pääasiassa elokuva pyörii Sohvin ja Ison kiltin jätin ympärillä. Olisin halunnut nähdä enemmän orpokodissa olevia hahmoja.

Elokuva alkaa Sohvin selityksellä hirviöistä ja milloin niitä voi nähdä. Tämän olisi kai tarkoitus toimia pelotteena lapsille ja elokuvassa käsitelläänkin synkkiä asioita, kuten kannibalismia ja lasten syömistä. Silti elokuva on itse asiassa erittäin selkeä lastenelokuva. Onhan se ymmärrettävää, sillä se perustuu satukirjaan, mutta silti kontrasti synkkyyksissä ja elokuvan muussa olemuksessa ei ole kovin toimiva. Ratkaisut ongelmiin ovat helppoja ja loppuskabailu on ohi minuutissa. Alkupuolen jälkeen ei oikeastaan jännitä, mitä Sohville käy, sillä jännitystilanteet eivät ole hyvin rakennettuja. Elokuva on myös paikoitellen pitkäveteinen.

The BFG:n maailma on hyvin suunniteltu. Valitettavasti maailmaa ei käytetä kovin laajasti. Ihmisten maailmaa ei erityisemmin näytetä. Orpokotia toivoisi näkevänsä ja kuningattaren palatsissa vietetään liiankin kauan aikaa. Jättiläisten maailmasta näytetään vain murto-osa. Parasta onkin unimaailma ja koko sivujuoni Ison kiltin jätin työstä unien varastajana. Unimaailmaan pääsee kekseliästä reittiä. Kohtaus, jossa Iso kiltti jätti ja Sohvi jahtaavat unia on yksi elokuvan parhaista. Se ei valitettavasti kuitenkaan pelasta elokuvaa.

Aiemmin mainituista en ole nähnyt War Horsea, Lincoln oli mielestäni aika tylsä ja Bridge of Spies oli vain huono. Minun mielestäni Steven Spielberg on parhaimmillaan tehdessään fiktioelokuvia. E.T. - The Extra-Terrestrial (1982) on minulle tuttu jo hyvin pienestä pitäen, Jaws (1975) aiheutti minulle pysyvät traumat, Jurassic Park (1993) on todella hyvä elokuva, kuten myös kolme ensimmäistä Indiana Jonesia (Raiders of the Lost Ark, 1981, The Temple of Doom, 1984 ja The Last Crusade, 1989). Minusta oli todella hienoa, että Spielberg tekisi taas puhtaan fiktioelokuvan. Harmi vain, että hän on selkeästi jäänyt jumittamaan historiallisiin juttuihin, eikä The BFG ole kovin loppuun asti suunniteltu ja hyvin toteutettu elokuva.

Elokuva on hyvin kuvattu. Leikkaus on sujuvaa, mutta elokuvasta olisi saanut leikattua pois minuutteja. Vaikka elokuvassa on käytetty paljon lavasteita, niin suurin osa taustoista näyttää tietokoneella tehdyltä. Elokuvassa on muutenkin kaikin puolin tosi vahva green screen -henki, enkä oikein tiennyt, mikä siinä on oikeasti ollut fyysisesti kosketeltava asia. Vaikka esimerkiksi The Jungle Book (2016) oli myös pääosin tehty sinikangasta vasten, niin se on paljon aidomman näköinen kuin tämä. Jätit ovat aika huonosti toteutettuja. Iso kiltti jätti toimii visuaalisesti välillä, muttei ole kovin vakuuttava. Uskoisin, että jo muutaman vuoden päästä The BFG:n tehosteet näyttävät pahasti päivittyneiltä. Koska kyseessä on Spielbergin elokuva, niin musiikista vastaa tietysti John Williams. Williamsin sävellykset tässä ovat hyvin perinteisiä hänen tyylilleen.

Yhteenveto: The BFG on aika heikko seikkailuelokuva. Vaikka siinä käsitellään lasten syöntiä, niin se on silti liian lapsellinen, eli vanhemmat eivät voi siitä erityisemmin nauttia. Jos on kirjan fani, niin kannattaa käydä vilkaisemassa, onko elokuvasta mihinkään. Suurin osa hahmoista on alikäytettyjä, tehosteet näyttävät heikoilta ja kaikki ratkeaa tosi helposti. Aika unohdettava The BFG siis on ja jää tähän mennessä vuoden heikoimpien elokuvien listalle. En tiedä kannattaako Steven Spielbergin tulevista elokuvista enää innostua. Elokuva on kielletty alle 7-vuotiailta ja luulisin elokuvan myös toimivan parhaiten juuri sen ikäisille. Mutta jos lapsi haluaa elokuviin päästä, niin suosittelen mieluummin The Little Princeä (2015), sillä siitä riittää iloa myös vanhemmille.




Kirjoittanut: Joonatan, 16.6.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
The BFG, 2016, Amblin Entertainment, Walt Disney Pictures, The Kennedy/Marshall Company, Reliance Entertainment

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti