lauantai 9. heinäkuuta 2016

Arvostelu: The Legend of Tarzan / Tarzanin legenda (2016)

THE LEGEND OF TARZAN (2016)

TARZANIN LEGENDA



Ohjaus: David Yates
Pääosissa: Alexander Skarsgård, Margot Robbie, Christoph Waltz, Samuel L. Jackson, Djimon Hounsou ja Jim Broadbent
Genre: seikkailu
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 12

Walt Disneyn Tarzan (1999) on erittäin hyvä seikkailuelokuva, josta koko perhe voi nauttia. Kun kuulin, että olisi tulossa uusi, näytelty Tarzan-elokuva, niin mielenkiintoni heräsi, mutta se putosi aika lailla nolliin, kun sain selville, ettei se olekaan Disneyn tekemä. Kyllä, tiedän ettei hahmo ole alunperin Walt Disneyn, mutta toivoin, että kun Disney tekee animaatioklassikoitaan uudestaan näyteltyinä versioina (esimerkiksi Alice in Wonderland, 2010 ja The Jungle Book, 2016), niin Tarzan olisi ollut seuraavana. Tarzanhan on siis alunperin Edgar Rice Burroughsin luoma hahmo, joka on esiintynyt monissa kirjoissa ja elokuvissa ennen Disneyn versiota. Hahmo ja tarina ovat minulle tuttuja lähinnä juuri tästä Disneyn elokuvasta. En oikein tiennyt, mitä odottaa, kun menin keskiviikkona katsomaan The Legend of Tarzanin, mutta toivoin, että se olisi viihdyttävämpi kuin mitä mainokset antoivat olettaa.

Eletään 1800-luvun loppupuolta. Belgian kuningas Leopold II lähettää Leon Romin Kongoon haalimaan harvinaisia timantteja, joilla hän tulisi maailman rikkaimmaksi mieheksi. Alueella, jossa timantteja esiintyy, asuu alkuasukasheimo, jonka päällikkö Mbonga suostuu antamaan Romille kaikki timantit, jotka hän haluaa, kunhan Rom toisi hänelle vastineeksi Tarzanin.

Tarzanina nähdään Alexander Skarsgård, jonka roolisuoritus on todella ontto ja huono. Jos menette katsomaan elokuvaa vain nähdäksenne Skarsgårdin lannevaatteessa heilumassa liaanien varassa, niin sitä joudutte odottamaan kauan. Tarzan nähdään lähinnä vain siististi pukeutuneena, eleganttina miehenä, joka kävelee viidakossa. Flashbackeissa nähtävät vilahdukset Tarzanista ovat erittäin sekavia, eikä osaa oikein sanoa, miltä hahmo oikeasti näyttää. Erittäin huono peruukki Skarsgårdilla ainakin on päässä. Ja kun Tarzanin näyttelijä on huono, niin mitä hänen elokuvaltaan voi oikeastaan odottaa? Legendaarinen Tarzanin huuto kuullaan pariin otteeseen, mutta kertaakaan ei näytetä, kun Tarzan huutaa sen. Jos joku ei tiedä, niin Tarzan on viidakossa elävä mies, jonka ovat kasvattaneet gorillat.
     Tarzanin Janea näyttelee Margot Robbie, joka on oikein hyvä näyttelijä. Tässä Robbie ei pääse oikeastaan esille ja on lähinnä vain "neito pulassa" -tyyppinen ratkaisu. Robbiessa ei ole sinänsä mitään vikaa, hänen hahmonsa on vain kirjoitettu mitäänsanomattomaksi.
     Elokuvan pahiksia ovat Christoph Waltzin näyttelemä Leon Rom ja Djimon Hounsoun esittämä päällikkö Mbonga. Waltz näytti pahistaitonsa Inglourious Basterdsissa (2009), mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että hän esittää samanlaista roolia yhä vain uudestaan. Leon Rom on tosi ontto hahmo ja tuntuu kuin hän olisi paha vain, koska pahiksena olo on siistiä. Päällikkö Mbonga sen sijaan toimii ja toivoisi, että häntä näkisi enemmän. Kun kerrotaan, miksi Mbonga vihaa Tarzania, niin hahmon motiivin ymmärtää. Tarzan on nimittäin tappanut Mbongan pojan ja tämä haluaa kostaa. Kuka ei haluaisi kostaa poikansa kuolemaa? Ja varsinkin, kun Tarzanina nähdään huono Alexander Skarsgård, niin helposti alkaa kannustaa pahista voittoon.
     Elokuvan parhaan näyttelijäsuorituksen antaa loppujen lopuksi Samuel L. Jackson. Hän esittää George Washington Williamsia, joka houkuttelee sivistyneen Tarzanin takaisin viidakkoon. Jackson on (lähes) aina hyvä ja toimii tässäkin, muttei valitettavasti pysty yksin kannattelemaan elokuvaa. Ainakin hän pääsee olemaan paikoitellen oma loistava itsensä.

Jos odotitte elokuvaa siitä, kun Tarzan heiluu viidakossa, törmää Janeen ja he rakastuvat, niin valitan, sitä tämä ei tarjoa kuin vain parissa flashbackissa, joista ei ota oikein mitään selvää. Alussa Leon Rom menee joukkojensa kanssa Mbongan johtaman heimon luo, joka tappaa joukon, muttei Romia. Rom ja Mbonga tekevät diilin, että Rom saa timantit, kunhan hän tuo Mbongalle tietyn henkilön. Kun Rom kysyy, että kuka tämä henkilö on, niin saadaan pari dramaattista katsetta, joiden jälkeen iso "The Legend of Tarzan" -logo ilmestyy ruudulle. Tämä voisi saada jotkut miettimään, että tästä tämä nyt lähtee, mutta itseäni lähinnä vain huvitti ®-merkki logon vieressä, joka tarkoittaa, että Tarzan on rekisteröity tavaramerkki, joten hahmoa ei noin vain voi käyttää mediassa. Tämä on ehkä ensimmäinen kerta, kun näen kyseisen merkin logon vieressä, ainakin niin suuressa koossa.

Harmi vain, että siitä se elokuva ei oikeastaan lähde käyntiin. Tarzania ei nähdä viidakossa gorillojen seurassa, vaan hänet on jo viety sivistyksen pariin, jossa hänet tunnetaan nimellä John Clayton III, eli lordi Greystoke. Monet kuitenkin tietävät, kuka hän todellisuudessa on. Tarzan ja Jane ovat naimisissa ja puheista päätellen on kulunut noin kahdeksan vuotta siitä, kun Tarzan lähti viidakosta. Ei kestä onneksi kuitenkaan kovin kauan, kun Tarzan, Jane ja Williams jo lähtevät Kongoon, jossa he tapaavat vanhoja tuttujaan; ihmisiä, sekä eläimiä. Gorillat eivät kuitenkaan perusta Tarzanista, vaan pitävät tätä petturina, sillä tämä kaveeraa ihmisten kanssa. Romin joukot hyökkäävät kylään, jossa pääkolmikko yöpyy ja vievät Janen. Loppuelokuva onkin lähinnä sitä, että Tarzan jäljittää naistaan viidakossa.

Tämä voisi olla jollain tapaa ihan hyvä tarina, jos sitä ei olisi tehty niin tylsästi. Minä heräsin aamulla virkeänä, hyvien unien jälkeen, mutta meinasin nukahtaa elokuvan aikana, koska se on niin puuduttavaa katsottavaa. Siinä tapahtuu todella vähän ja oikein millään toimintakohtauksella ei ole mitään merkitystä, paitsi loppuskabailulla, josta ei ota oikeastaan mitään selvää. Elokuva on todella ankea ja aivan turhan vakava. Ainoa hymyn tuova juttu on Samuel L. Jackson ja siihen se oikeastaan jää. On elokuvassa muutamia ihan hyviä juttuja, mutta valitettavasti lähes kaikki niistäkin tuppaavat lässähtämään. Elokuvassa on ihan kekseliäs kohtaus, jossa Williams yrittää parantaa Tarzanin haavaa ja käyttää tikkeinä muurahaisia, joilla on isot leuat. Muurahaiset laitetaan haavalle, jolloin ne purevat haavan umpeen ja sitten Tarzan repäisee muurahaisen kehon irti päästä ja syö sen, pään jäädessä pitämään haavaa ummessa. Ainoa kohta, jossa naurahdin, oli kun Tarzanin täytyy auttaa Williams puusta junan kyytiin ja pääsee näkemään Samuel L. Jacksonin kiipeävän Alexander Skarsgårdin reppuselkään.

Elokuvan on ohjannut David Yates, joka tiedetään parhaiten neljän viimeisen Harry Potterin (Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2007, Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2009, Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 1, 2010 ja Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 2, 2011) ohjaajana. Hänellä on ollut kiireinen vuosi, sillä The Legend of Tarzanin lisäksi hän on ohjannut myös loppuvuodesta ilmestyvän Fantastic Beasts and Where to Find Them -elokuvan (2016). Yates on varmaan käyttänyt jälkimmäiseen kaiken energiansa, sillä tämä elokuva ei toimi kokonaisuutena ja se poukkoilee välillä ihan miten sattuu. Elokuva on kuvattu suurimmaksi osaksi hyvin. Lähikuvia nähdään paljon - osa toimii, osa ei ja osa on vain epätarkkaa sähellystä. Leikkaus sujuu muuten, mutta toimintakohtauksissa on välillä hieman liikaa leikkauksia ja juuri ennen lopputaistelua tulee outo aikahyppy. Elokuvan värimaailma on todella ankean harmaa, mutta kun aurinko paistaa, niin kaikki on erittäin keltaista. Äänimaailma viidakossa on hyvin suunniteltu. Musiikin sävellyksestä vastaa Rupert Gregson-Williams. Musiikki jumputtaa taustalla, muttei vakuuta. Tehosteet ovat välillä hyviä ja välillä huonompia. Digieläimet näyttävät enimmäkseen onneksi hyviltä ja niitä olisi halunnut nähdä enemmän. Ehkei budjetti riittänyt. 3D-tehoste toimi paikoitellen, kunhan istuu tarpeeksi lähellä valkokangasta.

Yhteenveto: The Legend of Tarzan lässähtää jo aika alkupuolella, eikä se siitä parane. Todella huono roolitus päähenkilöksi vie makua elokuvasta, sekä huono pahis ja alikäytetty Jane. Tositoimissa olevaa Tarzania täytyy odottaa yli tunti ja liaaneissa heilutaan kunnolla vasta ennen lopputekstejä. Samuel L. Jackson on parasta antia, muttei pysty pelastamaan elokuvaa. Rahaa ei varmaan ole ollut tarpeeksi, sillä Tarzanin digiapinakamuja ei oikeastaan pääse näkemään ollenkaan. Tämä on ankean harmaa ja tylsä elokuva, jonka aikana meinaa nukahtaa. Toimintaa on aivan liian vähän. Ei siinä mitään, jos elokuva muuten saisi otteen katsojasta. Toivottavasti tälle ei väännetä jatkoa. Säästäkää rahanne ja älkää menkö katsomaan The Legend of Tarzania, vaan katsokaa Walt Disneyn Tarzan uudestaan. Itse ajattelin joku päivä tehdä näin. Käykää mieluummin katsomassa Ice Age: Collision Course (2016) - en ole nähnyt sitä vielä, muttei se voi mitenkään olla niin huono kuin tämä.




Kirjoittanut: Joonatan, 6.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.screenrant.com
The Legend of Tarzan, 2016, Warner Bros, Dark Horse Entertainment, Jerry Weintraub Productions, Riche Productions, Village Roadshow Pictures

1 kommentti:

  1. Pitkä ja perusteltu tyrmäys elokuvalle, jonka tekemistä ihmettelen vaikka ei se mitenkään minulle kuulu. Tarzan on oman aikakautensa hahmo, jonka uudelleen herättämistä ei voi järkevästi perustella edes ahneudella. Lapsille tehty Disney-versio oli vielä jotenkin perusteltu, mutta maailma on muuttunut ja aika ajanut Tarzanin ohi. Avoin rasismi ja siirtomaavallan hyveet eivät toimi enää. Ja kun ne siistitään pois, ei jäljelle jää muuta kuin se klassinen Tarzan, joka on yhtä kuin Johnny Weissmüller. Hänessä oli tarvittavaa fyysisyyttä ja alkukantaisuutta. Hänen Tarzaneitaan katson ilolla vieläkin. Ne ovat elokuvahistoriaa. Ne eivät ole tätä päivää vaan kuvastavat oman aikansa ihanteita ja elokuvatekniikkaa.

    VastaaPoista