tiistai 16. elokuuta 2016

Arvostelu: 2001: A Space Odyssey / 2001: Avaruusseikkailu (1968)

2001: A SPACE ODYSSEY (1968)

2001: AVARUUSSEIKKAILU



Ohjaus: Stanley Kubrick
Pääosissa: Keir Dullea, Gary Lockwood, William Sylvester ja Douglas Rain
Genre: scifi
Kesto: 2 tuntia 29 minuuttia
Ikäraja: 7

Kukaan ei voi väittää vastaan sille, etteikö 2001: A Space Odyssey, eli suomalaisittain 2001: Avaruusseikkailu, olisi yksi tieteiselokuvien isoimmista merkkipaaluista - oli elokuvaa nähnyt tai ei. Tietty jos ei ole nähnyt elokuvaa tai tiedä siitä mitään, niin silloin on hieman vaikea mennä sanomaan. Minun on pakko tunnustaa, että näin kyseisen elokuvan vasta tänään, juuri ennen kuin aloin kirjoittaa tätä. Elokuva on ollut katselulistallani jo todella kauan, mutta kuulemani asiat eivät kovin paljoa houkuttaneet katsomaan sitä. Olin kuullut, että se on todella hidastempoinen - joidenkin mukaan jopa tylsä - ja että se olisi paikoitellen erittäin kummallinen. Hidastempoisuuden se todisti minulle kertaheitolla, kun koulussa meille näytettiin lyhyt pätkä elokuvan alusta. Päätin kuitenkin, että minun on aika katsoa kyseinen elokuva ja löysinkin sen Makuunista. Heti kun olin pikaisesti tarkistanut, että levy toimii naarmuista huolimatta, aloin katsoa elokuvaa... ja noh, sanotaan näin aluksi, että kuulemani asiat olivat osittain totta - ja että pidin todella monta taukoa.

Eri aikakausilta ja lokaatioista löytyneet monoliitit johdattavat ihmiskunnan matkalle läpi avaruuden tyhjyyden.

2001: A Space Odyssey tapahtuu neljässä osiossa. Ennen kuin elokuva edes lähtee liikkeelle, ruutu pysyy mustana muutaman minuutin ja kuuluu vain musiikkia. Sen jälkeen alkutekstit alkavat ja näytetään mahtipontisen musiikin säestämänä avaruutta. Ensimmäinen osa käsittelee ihmiskunnan syntyä. Siinä nähdään ihmisapinoita tekemässä periaatteessa ei-mitään tärkeää. Elokuvan ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia vietetään ihmisapinoiden kanssa, kun nämä istuskelevat, tappelevat, huutavat, nukkuvat ja kävelevät ympäriinsä. Kun elokuvaa oli kulunut noin kymmenen minuuttia, eikä elokuvassa ollut tapahtunut muuta, niin mietin, että mitä minä oikein edes katson. Eräänä aamuna, kun ihmisapinat heräävät, he näkevät mustan monoliitin edessään, jota he pelästyvät ja alkavat tutkia. Söin elokuvan alun aikana voileipäkeksejä ja kun tämä kohtaus alkoi ja kuoro pauhasi, suuni jäi auki ja keksi pysyi kädessäni, kunnes oli jälleen hiljaista. Tuijotin ruutua, kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni nähnyt liikkuvaa kuvaa. Niin vaikuttavasti oli mustiin apina-asuihin pukeutuneiden ihmisten riehuminen ison mustan palikan ympärillä tehty. Tämän kohtauksen jälkeen tajusin, mikä tässä elokuvassa on niin hienoa. Harmi vain, ettei se hienous ihan pysynyt koko elokuvan ajan.

Toisessa osassa ollaan hypätty evoluutiossa jo miljoonia vuosia eteenpäin. Tohtori Heywood Floyd (William Sylvester) matkustaa avaruusasemalle tutkimaan Kuusta löydettyä magneettikentän keskittymää. Vaikka ensimmäisessä osassa ei oikein tapahdu paljoa, niin mielestäni se oli silti parempi kuin toinen, sillä tässä kiinnostukseni alkoi selkeästi kadota. Kun on käytetty viisi minuuttia aikaa siihen, että avaruusalus kiinnittyy avaruusasemaan ja sitten toiset viisi minuuttia siihen, että laskeudutaan Kuuhun, niin ajatukset alkavat helposti harhailla. Floydin hahmoon ei myöskään pääse oikein kiinni, vaikka hänelle annetaan hieman sisältöä kertomalla, että hänellä on tytär. Silti hahmo jää todella ontoksi.

Myös kolmannen ja neljännen osion - jotka muodostavat yhdessä oman osionsa - hahmot, tohtori Dave Boweman (Keir Dullea) ja tohtori Frank Poole (Gary Lockwood), jäävät ontoiksi. Suurimmaksi osaksi ajasta en edes erottanut heitä toisistaan, sillä he olivat kaikin puolin niin samanlaiset ja yhtä mitäänsanomattomat. Eniten elokuvassa keskitytään kuitenkin Dave Bowemaniin. Tohtorien mukana on tietokonejärjestelmä HAL 9000, joka ohjaa avaruusalusta. HAL 9000 -tietokoneen äänenä kuullaan Douglas Rain ja samantien voi arvata, että tässä on elokuvan "pahis". Tunteettomalta vaikuttava - mutta silti ihmishahmoja enemmän tunteita näyttävä - tietokone on jopa pelottava puhuessaan kylmän rauhallisesti kanssamatkustajilleen. Neljännessä osassa ei ensimmäisen osan tavoin kuulla puhetta, vaan kaikki kerronnassa perustuu kuviin, musiikkiin ja äänitehosteisiin. Loppuhuipennusta en paljasta, mutta voin sanoa sen olevan todella kummallinen.

Elokuva on oikeasti erittäin hidastempoinen. Vaikka sen tarina on moniulotteinen ja eri tavoin tulkittavissa, se kerrotaan hyvin yksinkertaisilla asioilla, minimaalisella replikoinnilla ja musiikilla. Välillä nähdään useita kuvia peräkkäin, joissa ei tapahdu yhtään mitään. Monet niistä tuntuvat välillä hieman puuduttavilta, mutta joihinkin on löytynyt vangitsevuutta, eikä katsojana edes oikeastaan tiedä, mikä elokuvassa niin pysäyttää paikoilleen. Osioihin jakaminen tavallaan toimii ja alun esihistoriallinen näytös on hyvässä kontrastissa muun elokuvan futuristisiin avaruusmatkoihin. Mustan monoliitin näyttäminen jo alussa viestii, että ulkoavaruudessa on jokin tiennyt jo pitkään ihmisten olemassaolosta. Koko elokuva pyöriikin näiden monoliittien ympärillä.

Elokuvan on ohjannut Stanley Kubrick, jonka elokuvia olen itse nähnyt neljä ennen tätä; Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964), josta en itse erityisemmin välittänyt, A Clockwork Orange (1971), joka oli kaikessa häiriintyneisyydessään todella hyvä, The Shining (1980), joka on ehkä paras kauhuelokuva, jonka olen nähnyt ja Full Metal Jacket (1987), jonka alkupuolisko oli erinomainen, mutta jossa loppu lässähti pahasti. 2001: A Space Odyssey jää minun listallani A Clockwork Orangen ja The Shiningin jalkoihin, mutta pysyy vaivatta kahden muun yläpuolella. Elokuva perustuu Arthur C. Clarken kirjoittamaan novelliin "The Sentinel", jonka pohjalta hän ja Kubrick tekivät elokuvalle käsikirjoituksen. Kubrickilla on ollut todella selkeä visio, mitä hän haluaa elokuvalta. Kerrontatapa, musiikin käyttö ja vähäiset repliikit toimivat paikoitellen loistavasti, usein hyvin, mutta monesti myös heikosti. Elokuva on kuvattu erittäin taidokkaasti. Kameran liike on tasaista ja pelkästään paikalla pysyvä kuva on omalla tavallaan maaginen. Pakko kyllä sanoa, että minä olisin ollut leikkauspöydällä hieman rankempi ja lyhentänyt monia kohtia reippaasti - sekä poistanut koko toisen osion, sillä sen sisältö saadaan joka tapauksessa selville kolmannessa osiossa. Lavasteet ovat tyylikkäät, vaikkakin suurimmaksi osaksi yksinkertaiset. Elokuvan tehosteet ovat nähneet aikaa, mutta jotkut niistä ovat säilyneet ihan hyvin. Hienoin on kamerakikkailulla katsojia huijaava tehoste, jolla painovoima näyttäisi liikkuvan pitkin alusta. Vaikka repliikkien äänitys kuulostaa paikoitellen hieman kehnolta, niin äänitehosteet ovat todella huikeita. Äänityöskentely on tarkkaan mietittyä, vaikka välillä korkeat piipitykset aluksissa ärsyttävätkin.

Yhteenveto: 2001: A Space Odyssey on aika hämmentävä elokuva. Tällaista kokonaisuutta on vaikea lähteä arvioimaan. Siinä on monia erinomaisia kohtia, mutta siinä on myös heikompia kohtia erinomaisten edestä. Vähäisten repliikkien käyttö, klassisen musiikin hyödyntäminen ja äänitehosteiden huikeus ovat plussaa, mutta miinuksena on hidastempoisuus, joka muuttuu paikoitellen puuduttavaksi, toinen osio, joka on aivan turha, sekä ihmishahmot, jotka ovat äärimmäisen onttoja, unohdettavia ja kaiken kaikkiaan mitäänsanomattomia. Silti 2001: A Space Odyssey on oman lajityyppinsä merkkipaalu, vaikkei ihan täysin minua vakuuttanut. Tiedostin siitä otettuja lainauksia muissa elokuvissa ja ymmärrän, miksi siitä on lainattu niin paljon. Se on silti kokonaisuutena erittäin raskas katsoa ja miinusta tulee myös siitä, etten koe tarvetta nähdä sitä enää koskaan uudestaan. Se ei ehdottomasti ole kaikkien elokuva. Jos en olisi tällainen elokuvaholisti, joka haluaa nähdä merkkiteoksia ja pakottaa itsensä katsomaan kaikki loppuun, olisin luultavasti jättänyt elokuvan kesken jo alussa. Ikärajana on 7, mutten usko, että sen ikäiset saisivat mitään irti tästä. Jos suunnitelmissa on elokuvailta perheen kanssa, niin tämä ei siihen todellakaan sovellu. Treffielokuvanakaan tämä ei toimisi. Jos haluat sivistää itseäsi, niin silloin katso, mutta jos hidastempoiset elokuvat eivät nappaa, niin jätä suosiolla väliin, sillä ei tämä tule toimimaan. Kohtaus, jossa ihmisapinat löytävät monoliitin on ehdottomasti parasta ja huikeinta elokuvassa.




Kirjoittanut: Joonatan, 18.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.criterioncast.com
2001: A Space Odyssey, 1968, Metro-Goldwyn-Mayer, Stanley Kubrick Productions

2 kommenttia:

  1. Tämä on elokuva, joka PITÄISI nähdä, mutta luultavasti en sitä koskaan tule pystymään katsomaan, aivan kuten joku Terrence Malick. Jos viisi minuuttia jo tuntuu viideltä tunnilta, ei elokuva voi olla hyvä, oli se kuinka hyvä tahansa... Jos ymmärrät mitä tarkoitan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän erittäin hyvin :D

      Jotkut elokuvat eivät kestä oikeasti niin hyvin aikaa kuin ne henkilöt väittävät, jotka näkivät nämä monia vuosia sitten. Jos tällainen tehtäisiin nykypäivänä, niin en tiedä löytäisikö se kunnolla yleisöä. Toisaalta Interstellarista on puhuttu 2000-luvun Space Odysseyna, että en sitten tiedä. Mieluummin katson Interstellarin uudestaan.

      Poista