torstai 29. syyskuuta 2016

Arvostelu: Harry Potter and the Order of the Phoenix / Harry Potter ja Feeniksin kilta (2007)

HARRY POTTER
AND THE ORDER OF THE PHOENIX (2007)

HARRY POTTER JA FEENIKSIN KILTA



Ohjaus: David Yates
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, Matthew Lewis, Bonnie Wright, Evanna Lynch, Michael Gambon, Robbie Coltrane, Maggie Smith, Alan Rickman, Imelda Staunton, Gary Oldman, Emma Thompson, Robert Hardy, Brendan Gleeson, Jason Isaacs, Helena Bonham Carter, Natalie Tena, Mark Williams, Julie Walters ja Ralph Fiennes
Genre: fantasia, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 12

Tulevaa Fantastic Beasts and Where to Find Themia (2016) varten täytyi katsoa uudestaan ja arvostella Harry Potter -elokuvasarja (2001-2011) kokonaisuudessaan. J.K. Rowlingin kirjoittama Harry Potter -sarja (1997-2007) on minulle äärimmäisen tärkeä ja olen kasvanut sekä Potter-kirjojen, että -elokuvien parissa. Vuonna 2007 olin erittäin innoissani, sillä minulla oli vihdoin tarpeeksi ikää mennä katsomaan Harry Potter -elokuvat leffateatterissa. Olin äärimmäisen innoissani, kun menin katsomaan Harry Potter and the Order of the Phoenixia, eli suomalaisittain Harry Potter ja Feeniksin kilta. Minulla oli jopa pari julistetta elokuvasta ja olin kiireellä lukenut kirjat uudestaan ja katsonut aiemmat elokuvat jälleen valmistautuakseni. Kun poistuin teatterista elokuvan jälkeen, olin todella pettynyt näkemääni. Ja se oli vielä silloin, kun minuun upposi lähes kaikki. Mikä Feeniksin killassa sitten on ongelmana? Ja onko mielipiteeni muuttunut vuosien varrella?

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Harry Potter ja viisasten kivi (2001), Harry Potter ja Salaisuuksien kammio (2002), Harry Potter ja Azkabanin vanki (2004) ja Harry Potter ja liekehtivä pikari (2005)!

Lordi Voldemort on palannut, mutta Taikaministeriö yrittää kieltää tiedon leviämisen ja ottaa Dolores Pimennon avulla vallan Tylypahkasta, Harry Potterin aloittaessa viidettä kouluvuottaan.

Daniel Radcliffen näyttelemä Harry Potter elää vaikeaa aikaa. Ei ainoastaan ole Voldemort palannut, vaan myös hänen päänsä sisällä on alkanut tapahtua asioita, jotka huolestuttavat häntä. Azkabanin vangissa nähty synkkyys on palannut Harryn mieleen ja elokuvassa etsitäänkin syytä tälle. Hän näkee läpi elokuvan painajaisia Voldemortista ja Cedric Diggoryn kuolemasta. Radcliffen suoritus on edellisen osan tapaan välillä hyvä ja välillä heikompi. Jostain kumman syystä Radcliffen hiukset on leikattu paljon lyhyemmiksi, jolloin hän ei samalla lailla enää muistuta Rowlingin kuvailemaa hahmoa. Edellisessä elokuvassa Harry iski silmänsä Cho Changiin (Katie Leung), jonka kanssa hänellä alkaa olla hieman juttua tämän elokuvan aikana...
     Rupert Grintin esittämä Ron Weasley ja Emma Watsonin näyttelemä Hermione Granger ovat tietty Harryn tukena. He pääsevät myös vihdoin toimimaan enemmän ja Hermione alkaa innostua sääntöjen rikkomisesta. Kummankin suoritus on hyvä, vaikkei kovin ihmeellinen.
     Dursleyt ovat palanneet, mutta eivät kuitenkaan esiinny kovin paljoa. Vernon-sedän (Richard Griffiths) ja Petunia-tädin (Fiona Shaw) roolit jäävät hyvin vähäisiksi, mutta heidän poikansa Dudley (Harry Melling) pääsee osoittamaan olevansa se kiusaajahahmo, miksi hänet ollaan kuviteltu. Hahmo ei kuitenkaan olisi mitään ilman kiusaajakavereitaan ja pelkää Harryn taitoja.
     Rehtori Albus Dumbledore (Michael Gambon) tuntuu koko elokuvan ajan erittäin etäiseltä, mikä ärsyttää Harrya. Hän on kuitenkin suojelemassa Potteria, kun tarve vaatii. Professori McGarmiwa (Maggie Smith) ja professori Kalkaros (Alan Rickman) ovat myös mukana ja jälkimmäisen taustaa avataan lisää, jolloin käy selville, miksi hahmo tuntuu inhoavan Harrya. Emma Thompsonin näyttelemä ennustuksen opettaja professori Punurmio nähdään taas ja Thompson suoriutuu osastaan hyvin. Hahmoa käy hieman sääliksi elokuvassa. Warwick Davisin näyttelemällä professori Lipetitillä on yksi hauska kohta, mutta muuten hahmo jää jälleen erittäin taka-alalle. Robbie Coltranen esittämää Hagrid-jättiä joutuu odottaa kauan ja hahmo pysyy hyvin synkkänä läpi elokuvan.
     Tuttuja oppilaita, sekä yksi uusi merkittävä oppilas nähdään elokuvassa. Neville Longbottomin (Matthew Lewis) ja Ginny Weasleyn (Bonnie Wright) merkittävyys kasvaa ja he pääsevätkin lopussa mukaan taistelemaan. Neville on alkanut päästä ulos kömpelöstä kuorestaan ja Ginny todistaa olevansa soturihenkeä. Heidän kanssaan taisteluun lähtee myös uusi hahmo Luna Lovekiva, jota näyttelee Evanna Lynch. Luna on hieman kummallinen, eikä hänellä ole paljoa ystäviä. Lynchin suoritus on oikein mainio ja hänen hieman utuinen äänensä sopii täydellisesti hahmolle. Muita tuttuja hahmoja, kuten Fred ja George Weasley (James ja Oliver Phelps), sekä Seamus Finnigan (Devon Murray) ja Draco Malfoy (Tom Felton) näkee myös.
     Elokuvan yksi merkittävimmistä uusista hahmoista on Imelda Stauntonin näyttelemä Dolores Pimento, jonka Taikaministeriö asettaa opettamaan pimeyden voimilta suojautumista. Hahmo pukeutuu pinkin eri sävyihin ja hymyilee paljon, hänen seinänsä ovat täynnä kissakuvia ja hän juo hyvin elegantisti teetä, mutta totuus on täysin toinen. Pimento on häijy nainen, joka pyrkii saamaan koko Tylypahkan komentoonsa ja yrittää olla taikaministeri Toffeen lojaalein avustaja. Staunton on aivan mahtava roolissa ja vaikka hahmo kuinka ärsyttäisi, eikä mikään toisi yhtä paljoa iloa katsojalle kuin Pimennon kuolema, niin on hän silti todella hauska. Tylypahkan vahtimestari Vorosta (David Bradley) tulee Pimennon suurin fani.
     Gary Oldmanin esittämä Sirius Musta on palannut, eikä esiinny vain takkatulen kautta nähtynä naamana (vaikka sellaisena hänet nähdään kerran tässäkin). Oldman on täydellinen valinta Siriukseksi ja hän toimii hyvänä isäkorvikkeena Harrylle. Hahmon taustaa avataan hieman.
     Taikaministeri Cornelius Toffee (Robert Hardy) ei suostu uskomaan Voldemortin paluuta ja yrittää kaikkensa pitää kansankin siinä uskossa, että kaikki on hyvin. Hardyn suoritus sekoavana johtajahahmona on oivallinen ja hänestä välittyy selkeä pelko Voldemortia kohtaan.
     Elokuvan nimessä mainittu Feeniksin kilta on velhoryhmä, joka yrittää taistella Voldemortia ja tämän kannattajia vastaan. Kiltaan kuuluvat mm. aito Villisilmä Vauhkomieli (Brendan Gleeson), Ronin vanhemmat Arthur ja Molly Weasley (Mark Williams ja Julie Walters) ja ihmissusi Remus Lupin (David Thewlis), joka ei kuitenkaan tee elokuvassa lähes mitään. Uusina hahmoina esitellään Kingsley Kahlesalpa (George Harris) ja Nymfadora Tonks, jota näyttelee Natalie Tena. Tonks kykenee muuttaa tahdonvoimallaan omaa ulkonäköään. Hän pystyy muuttamaan nenänsä sian kärsäksi tai vaihtamaan hiustensa väriä.
     Viimeisenä merkittävänä uutena hahmona nähdään Siriuksen serkku Bellatrix Lestrange, jota näyttelee huikea Helena Bonham Carter. Bellatrix on Voldemortin uskollisin ja inhottavin kannattaja, joka on ihan yhtä julma ja säälimätön kuin mestarinsa. Bonham Carter suoriutuu roolista erinomaisesti ja sopii hullun noita-akan rooliin täydellisesti. Toisena pahiksena nähdään tuttu Dracon isä Lucius Malfoy, jota esittää Jason Isaacs.
     Myös Ralph Fiennesin esittämä lordi Voldemort, eli koko sarjan suurin paha nähdään jälleen ja pakko sanoa, ettei Fiennes täysin vakuuta minua tässä. Hän sopii rooliin loistavasti, mutta muutamassa kohtaa Fiennes tuntuu hoitavan hommansa vain sinne suuntaan, eikä hahmo tunnu samalla lailla uhkaavalta kuin Liekehtivässä pikarissa.

Elokuvan alussa kaksi ankeuttajaa käy Harryn ja Dudleyn kimppuun. Suojellakseen itseään ja Dudleyta, Harry käyttää suojelius-loitsua, jonka seurauksena hän joutuu Taikaministeriön kuulusteluun taikuuden käytöstä alaikäisenä. Villisilmä Vauhkomieli, Tonks ja muutama muu Feeniksin killan jäsen hakee Harryn Dursleyn luota ja vie tämän heidän päämajaansa. Kuulustelun jälkeen Harry pääsee lopulta jatkamaan opiskeluaan Tylypahkassa. Siellä hän huomaa, että ihmiset pitävät häntä huijarina, sillä Taikaministeriö yrittää pitää kaikki siinä luulossa, että Voldemort olisi yhä kuollut. Kun uudesta pimeyden voimilta suojautumisen opettajasta, professori Pimennosta, on vain enemmän haittaa kuin hyötyä, Harry, Ron ja Hermione perustavat oppilaiden yhteisen ryhmän nimeltä Albuksen kaarti, joka valmistautuu tulevaan sotaan pimeyden velhoja vastaan.

Ehkä jopa parasta elokuvassa on mielestäni se, että Taikaministeriö uskottelee ihmisille kaiken olevan hyvin. Todellisessa maailmassa monessa paikkaa on ongelmana, että hallitus pimittää kansalta tietoja ja kertoo näille täysin muuta kuin mikä totuus on. Elokuvassa tuodaan hyvin esille, miten jokainen uskoo kaiken, mitä hallitus sanoo, mutta ne jotka eivät usko, ovat väärinajattelijoita ja valehtelijoita. Toinen asia mistä pidän paljon, on että oppilaat päättävät itse tehdä jotain, kun eivät saa kunnon opetusta. He harjoittelevat salaa Harryn johdolla Tarvehuoneessa, jonne muut eivät pääse. Kolmas asia mistä pidän paljon, on uudenlainen tapa taistella taialla. Nopeatempoiset loitsimiset tuntuvat aseiden tulitukselta. Muitakin hyviä juttuja löytyy monta.

Elokuvan heikkous onkin sen rakenteessa. Harry Potter ja liekehtivä pikari otti vakavamman ja synkemmän suunnan, ja Voldemortin palaaminen viesti katsojalle, että asiat eivät olisi enää hyvin. Tämä elokuva lähtee täysin eri suuntaan ja on jopa oudon hilpeä. Onnistuneita kohtauksia ja jopa pidempiä osioita löytyy kyllä, eikä elokuva ole huono, mutta siitä tuntuu puuttuvan jotain. Ei pelkästään, että yli tuhatsivuisesta kirjasta on väännetty vain vähän päälle kaksi tuntia kestävä elokuva. Vaikka lähdemateriaalia on törkeästi, ei elokuva tunnu osaavan hyödyntää sitä. Se kulkee paikoitellen jopa liian nopealla sykkeellä eteenpäin. Pitkiä montaaseja, joissa tapahtuu paljon, nähdään pariinkin otteeseen ja ne toimivat vain osittain. Vaikka lopputaistelussa hyödynnetään uudenlaista taistelutyyliä, on sen ensimmäinen osa hieman tönkkö ja toinen osa sekava. Parasta onkin Dumbledoren ja Voldemortin välinen kamppailu, vaikka valitettavasti senkin aikana tulee välillä hämmentynyt olo siitä, mitä oikein tapahtuu. Erittäin onnistuneita ovat kohdat, joissa näytetään vilaukselta menneitä tapahtumia, jotka tapahtuvat Harryn pään sisällä.

Tuosta kaikesta yllä olevasta syytän lähes täysin käsikirjoittajaa. Neljä edellistä osaa käsikirjoittanut Steve Kloves oli palanut puhki siirtäessään Liekehtivää pikaria kirjasta elokuvaksi ja hänen tilalleen tuli Michael Goldenberg. Tämä oli selkeästi huono ratkaisu. Goldenberg tuli kesken sarjaa kirjoittajaksi ja hän on selkeästi ollut hieman pihalla, miten sellainen eepos kuin Feeniksin kilta muokattaisiin elokuvakäsikirjoituksen muotoon. Tämän näkee lopputuloksesta. Hän on osannut pitää pääpointteja mukana, mutta etenkin loppupuolella, jolla on eniten väliä, juttu alkaa kiirehtiä, jolloin tunteita nostattava kohtaus ei ehdi saada katsojassa reaktiota ja lopun keskustelu Harryn ja Dumbledoren välillä on typistetty lähes olemattomiin. Myöskään Harryn ja Chon suhdetta ei erityisemmin syvennetä, jolloin se jää hieman turhaksi. Edellisessä elokuvassa oli löytynyt täydellinen tasapaino huumorin ja synkkyyden välillä, sekä siinä saatiin hahmot aivan nappiin. Tämä elokuva ei erityisemmin saa syvennettyä hahmojaan (paitsi Kalkarosta ja Siriusta) ja monet asiat jäävät ontoiksi. Onneksi kuitenkin pohjalla oleva tarina on niin toimiva, että elokuvasta voi nauttia ja sitä kykenee pitämään hyvänä elokuvana, vaikka kirjaan verrattuna se on aika tyhjentävä kokemus. Olen kerran nähnyt Feeniksin killan ilman, että katsoin sitä ennen aiempia osia tai luin kirjoja, jolloin se tuntui toimivalta seikkailuelokuvalta. Sillä katselukerralla ihmettelinkin, että muistinko koko jutun ihan väärin. Valitettavasti elokuvan heikkoudet tulevat esille, kun sen yhdistää muuhun sarjaan.

Uutena paikkana nähdään vihdoin Taikaministeriö, jonka lavaste on todella upea ja massiivinen. Muita uusia asioita on mm. tarvehuone, joka muuttuu henkilön tarpeiden mukaan; V.I.P. -tutkinto, joka aiemmin on vain lyhyesti mainittu; thestraalit, joita voivat nähdä vain kuoleman nähneet; kentauriarmeija Kielletyssä metsässä; ankeuttajien vartioima Azkaban-vankila; sekä ilmiintyminen/kaikkoontuminen, jolla pääsee paikasta toiseen kuin teleporttaamalla. Elokuvassa nähdään tosiaan jälleen ankeuttajia, mutta niiden ulkonäköä on muutettu paljon, jolloin ne näyttävät enemmänkin hölmöiltä kuin uhkaavilta. Mukana on myös ensimmäistä kertaa jättiläinen ja sen nimi on Ruaah. Elokuvassa esiintyy uusi kotitonttu nimeltä Oljo, joka palvelee Mustan sukua. Oljo on hyvin erilainen kuin Salaisuuksien kammiossa nähty Dobby. Oljo on vanhempi ja ilkeämpi hahmo, ja hänen äänenä kuullaan Timothy Bateson.

Toinen syy heikkouksiin on jälleen uusi ohjaajan vaihto. Vaikka David Yates todisti minulle kykynsä myöhemmin, ei hän tunnu tässä tietävän lainkaan, miten käsitellä näin massiivista kokonaisuutta. Yates olisi voinut toimia apulaisohjaajana, samalla kun edellisen osan ohjannut Mike Newell olisi toiminut ohjaajana myös tässä. Tämä on myös tähän mennessä huonoiten kuvattu Harry Potter -elokuva. Välillä kamera heiluu täysin turhaan ja leikkauksiakin on paikoitellen muutama liikaa. Säveltäjä on myös vaihtunut ja tällä kertaa musiikista vastaa Nicholas Hooper. Musiikki on hyvää, mutta elokuvalla on silti tähän mennessä kaikista heikoin soundtrack Harry Potter -sarjassa. Elokuvassa kuullaan usein todella hilpeää musiikkia, vaikka tarina onkin periaatteessa hyvin synkkä. Tämä ei värimaailmansa ja musiikkiensa takia tunnu selkeältä jatkumolta Liekehtivälle pikarille, joka pyrki aloittamaan vakavamman suunnan. Elokuvassa kuullaan myös rocktempoa ja sen värimaailma on hyvin sinertävä. Muuten värikkyys tosin sopii oivallisesti Pimennon hahmoon.

Ottaen huomioon, että kyseessä on vuoden 2007 megabudjetin elokuva, tehosteet eivät ole parhaimmasta päästä. Monet visuaaliset kohdat näyttävät tyylikkäiltä, mutta todella huonosti toteutettu Ruaah vie makua kaikista kohtauksista, joissa hän on mukana. Elokuvan montaasikohtauksissa tarinaa yritetään kuljettaa eteenpäin lehtiartikkelien kautta, joita heiluu ruudulla miten sattuu. Tyyli toimii vain hetkittäin, mutta elokuvassa jonka kuuluisi olla synkempi Harry Potter -osa, se lähinnä häiritsee. Lavastuksesta, puvustuksesta ja maskeerauksesta ei ole mitään pahaa sanottavaa, eikä myöskään äänitehosteista, jotka ovat jälleen kaikki taidokkaasti toteutettuja. Lempilavasteeni elokuvassa on ehdottomasti jättimäinen Taikaministeriö.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on "Trailing Tonks", jossa pääsee kierrokselle kulissien takana Natalie Tenan kanssa, neljäkymmentä minuuttia kestävä "The Hidden Secrets of Harry Potter", jossa käydään läpi koko tarina tähän mennessä ja miten eri asiat liittyvät toisiinsa, sekä poistettuja kohtauksia ja "Fun + Games" -osio, jossa on lyhyt pätkä "Harry Potter and the Magic of Editing", jonka jälkeen voi itse kokeilla leikkaamista todella lyhyellä kohdalla elokuvasta. Elokuvan voi myös katsoa "Focus Pointien" kanssa, jolloin läpi elokuvan voi katsoa lyhyitä tietoiskuja tietyistä asioista. Nämä "Focus Pointit" voi myös katsoa erikseen. - Uudella kaksilevyisellä Blu-ray -julkaisulla on mukana uusia extroja, kuten elokuvan esittelyvideo "The Rebellion Begins", lavasteista kertova "Building the Magic: The Sets of Harry Potter", lähes tunnin kestävä "Behind the Magic", jossa pääsee katsomaan elokuvan kuvauksia Ben Shephardin kanssa, sekä sarjan teosta kertovan dokumentin "Creating the World of Harry Potter" viides, tunnin kestävä osa "Evolution", jossa kerrotaan elokuvasarjan kehittymisestä alusta loppuun.

Yhteenveto: Harry Potter ja Feeniksin kilta on hyvä elokuva, mutta Potter-pätkänä se jää hieman latteaksi. Siinä on onneksi paljon hyviä kohtia, mutta paikoitellen elokuva kiirehtii liikaa ja loppu tuntuu hieman hätiköidyltä ja tönköltä. Siinä missä Harry Potter ja liekehtivä pikari tuotti "hei vau, tätä lisää!" -fiiliksen, Feeniksin kilta tarjoaa katsojalleen "noh, siirrytäänkö seuraavaan?" -olotilan. Erillään muista elokuva toimii paremmin kuin yhdistettynä sarjaan. Uudet hahmot Luna Lovekiva, Bellatrix Lestrange ja Dolores Pimento ovat eri tavoin mahtavia ja rooleihin on saatu juuri oikeat näyttelijät. Tehosteet eivät täysin vakuuta ja etenkin Ruuah näyttää erittäin huonosti tehdyltä. Lopputaistelu on hieman sekava, mutta on hienoa nähdä Dumbledore ja Voldemort kamppailemassa nopealla temmolla. Lehtiartikkelijutut ja pitkät montaasit eivät tunnu oikealta tavalta kuljettaa elokuvaa eteenpäin, enkä näe mitään syytä, miksi ankeuttajien ulkonäkö täytyi pilata. Loppujen lopuksi eniten minua taitaa elokuvassa suututtaa Harryn ja Dumbledoren keskustelun jättäminen pois, sillä siinä kerrotaan todella paljon merkittävää informaatiota. Tämä ei tosiaan ole paras mahdollinen osa, mutta kaikesta huolimatta sen jaksaa katsoa yhä uudestaan. David Yatesilla on vielä vähän haussa tapa käsitellä tällaista elokuvaa. Elokuvasta olisi saanut kertaheitolla paremman pitämällä Steve Klovesin käsikirjoittajana ja Mark Newellin ohjaajana. Jos olet Potter-fani, niin täytyyhän tämä tietysti nähdä ja omistaa, mutta muuten suosittelen katsomaan tämän vain, jos aiemmat osat ovat uponneet. Tarina on tärkeä, joten ei tätä kannata missatakaan.




Kirjoittanut: Joonatan, 7.8.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.goldbergblog.com
Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2007, Warner Bros, Heyday Films, Cool Music, Harry Potter Publishing Rights, River Road Entertainment

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti