THE DA VINCI CODE (2006)
DA VINCI -KOODI
Ohjaus: Ron Howard
Pääosissa: Tom Hanks, Audrey Tautou, Ian McKellen, Paul Bettany, Jean Reno ja Alfred Molina
Genre: seikkailu, jännitys
Kesto: 2 tuntia 29 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 55 minuuttia
Ikäraja: 16
The Da Vinci Code, eli suomalaisittain Da Vinci -koodi, perustuu Dan Brownin samannimiseen kirjaan vuodelta 2003. Kun en kovin kummoinen lukutoukka ole, niin kirja on minulta jäänyt lukematta, mutta elokuvan olen tietysti nähnyt - tosin vasta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Muistan, kun The Da Vinci Coden mainokset ilmestyivät jo yli kymmenen vuotta sitten ja minua kiehtoi paljon, mistä se kertoi. Vuosien aikana elokuva pääsi hieman unohtumaan, kunnes lopulta katsoin sen kesällä 2014. Silloin se oli mielestäni erittäin hieno leffa ja katsoinkin sen viime vuonna uudestaan. Nyt kun Dan Brownin jonkinlaisen Langdon-kirjasarjan uusin osa on tulossa elokuvaksi Inferno (2016), niin täytyihän sitä tietysti vilkaista elokuvasarjan kaksi aiempaa osaa uudestaan ja arvostella ne.
Kun Jacques Saunière löydetään kuolleena Louvre-museosta, professori Robert Langdon kutsutaan tutkimaan hänen murhapaikaltaan löytyneitä symboleja. Symbolit johdattavat Langdonin ja Sophie Neveun aarrejahtiin, samalla kun he itse ovat takaa-ajettuja.
Tom Hanks näyttelee elokuvan päähenkilöä, Robert Langdonia. Tuttuun tyyliinsä Hanks on erittäin hyvä ja sopii päärooliin täydellisesti. Paikoitellen hahmo ei tunnu täysin olevan tarinan keskiössä, mutta se johtuu lähinnä siitä, miten hahmo on kirjoitettu. Eikä näin käy kuin vain hetkittäin. Hanks on uskottava tutkijahahmona ja Langdon on monin puolin mielenkiintoinen tyyppi. Elokuva ei täysin kerro, mitä kaikkea hahmo tietääkään.
Audrey Tautou esittää kryptologi Sophie Neveuta, joka on kuolleen Jacques Saunièren (Jean-Pierre Marielle) lapsenlapsi. Audrey Tautou tuli minulle tutuksi elokuvasta Le fabuleux destin d'Amélie Poulain (2001) - tai kuten se kulkee Suomessa nimellä Amélie - jonka julistetta pelkäsin, kun olin ihan pieni. Myöhemmin tuli huomattua, ettei Améliessa tai Tautoussa ollut mitään pelottavaa. Tässä elokuvassa Tautou on oikein mainio. Ainoa ongelmani on, että monissa kohdissa tuntuu siltä, että Sophie on mukana lähinnä sen takia, jotta katsojat saavat hänen kysymystensä kautta selville "faktoja" professori Langdonilta.
Veteraaninäyttelijä sir Ian McKellen nähdään elokuvassa Leigh Teabinginä, keppien avustuksella kulkevalla miehellä, joka on erittäin kiinnostunut tarinan keskiössä olevasta myytistä ja auttaakin Langdonia ja Sophieta, näiden selvittäessä aarteen sijaintia. McKellen on tietysti aivan huikea, etenkin ensimmäisessä kohtauksessaan elokuvan aikana.
Koska elokuva tapahtuu pääosin Pariisissa, niin tarvittiin joku tunnettu ranskalainen näyttelijä ranskalaiseksi poliisiksi ja kukapa muukaan elokuvassa nähtäisiin kuin Jean Reno. Tuntuu siltä, että olisin nähnyt Renolta enemmänkin tällaisia rooleja, mikä on sääli, sillä tiedän hänen pystyvän parempaankin. Tässä Reno jättää hieman kylmäksi. Hän esittää ylikomisariota nimeltä Fache.
Elokuvassa nähdään myös Alfred Molina piispa Aringarosana, joka on tavallaan elokuvan "pahishahmo". Hän toimii oppi-isänä Paul Bettanyn näyttelemälle albiinotappajalle, joka on hurahtanut uskoon hieman liikaakin. En erityisemmin perusta Bettanysta, mutta tässä roolissa hän on hyvä. Hahmo kiduttaa itseään jokaisen murhan jälkeen, esimerkiksi ruoskimalla selkäänsä. Kun hahmon taustat alkavat paljastua, katsojalle selviää, miksi hän toimii sillä lailla. Molina ei paljoa elokuvassa tee; lähinnä hahmo höpisee yhdessä talossa muille kirkon henkilöille ja välillä katsoja jopa unohtaa hänen mukanaolonsa. Kirjailija Dan Brownin voi nähdä elokuvan alkupuolella nopeasti.
Elokuvan alussa albiinotappaja Silas murhaa Jacques Saunièren museo Louvressa. Robert Langdon kutsutaan paikalle, sillä Saunière oli jättänyt häntä varten viestin, eikä poliisi kykene tulkitsemaan sitä. Ylikomisario Fache on varma siitä, että Langdon on murhaaja ja ennen kuin tämä saa professorin pidätettyä, Sophie paljastaa poliisin juonen Langdonille. Heidän täytyy paeta ja kaksikko alkaakin tutkia murhaa ja he löytävät lisää vihjeitä museosta, mikä vie heidät Pyhän Graalin etsintämatkalle. Kun sekä Ranskan poliisi että mystinen murhaaja ovat heidän perässään, joutuvat he piileskelemään ja etenemään mahdollisimman salaisesti.
The Da Vinci Codessa on paikoitellen Indiana Jones -elokuvasarjan (1981-) tunnelmaa. Vaikkei ihan yhtä huimasta seikkailusta ole kyse, eikä Robert Langdon ole yhtä ikoninen hahmo kuin Indy, niin kyseessä on silti jännittävä "aarteenetsintäseikkailu", joka harvoin päästää otteestaan. Muutamassa kohtauksessa jaaritellaan liian kauan, jolloin elokuva hieman laahaa paikoillaan, muttei onneksi liian pahasti. Vaikka elokuva esittää kaiken faktoina, niin suuren osan myyteistä ja salatuista totuuksista kirjailija Dan Brown on joko keksinyt itse tai muokannut olemassa olevaa tietoa tarinansa eduksi. Elokuvassa on hyvin uskonnollinen teema - ei pelkästään muutaman uskovaisen takia, vaan tarina pyörii esimerkiksi sen ympärillä, että oliko Jeesus vain ihminen vai jumalallinen hahmo? Mielestäni tähän on saatu hyvin yhdistettyä erilaisia teemoja ja paketti pysyy toimivasti kasassa. Monia jännittäviä kohtia elokuvasta löytyy ja yksi asia mikä toimii loistavasti, on että elokuva huijaa loppuvansa pariinkin otteeseen, mutta jatkaa silti tarinaa ja avaa uusia salaisuuksia. Lopussa on hieman hölmömpi osuus, mutta se ei kuitenkaan pilaa tarinaa. Läpi elokuvan nähdään myös lyhyitä pätkiä monen vuosisadan takaa, jotka ovat tyylikkäästi tehtyjä, mutta joissa todella korostettu värimäärittely hieman häiritsee. Kohtaukset, joissa Silas kiduttaa itseään, voivat olla hieman ahdistavia ja verta esiintyy paikoitellen, joten kai elokuvalla on ihan syystä niinkin korkea ikäraja kuin K16.
Elokuvan on ohjannut Ron Howard, joka on toiminut Tom Hanksin ohjaajana ainakin elokuvassa Apollo 13 (1995). Howardilla on ollut hyvä visio siitä, miten Brownin kirja siirretään elokuvaksi ja onkin hienoa, että hän on pysynyt sarjan ohjaajana. Elokuva on kuvattu hyvin, vaikka välillä kamera heiluukin hieman liikaa. Leikkaus on sujuvaa. Visuaalisia tehosteita ei ole hirveästi käytetty, mutta menneisyysosuudet ovat toteutettu tyylikkään näköisiksi. Musiikin sävellyksestä vastaa Hans Zimmer, jonka kädenjälki on aika selvä, mutta silti muutaman pääteeman lisäksi elokuvan musiikit eivät jää millään lailla mieleen. Elokuvasta on myös olemassa lähes puoli tuntia pidempi Extended Edition. Se sisältää pidennettyjä, kuten myös kokonaan uusia kohtauksia. Itse olen nähnyt vain tämän pidennetyn version.
Blu-rayn kuvanlaatu on oikein mainio. Kaksilevyisellä Blu-ray -julkaisulla on lähes kolme tuntia lisämateriaalia. Elokuvan voi katsoa lisätietojen kanssa ja siinä on CineChat -ominaisuus, jos laitteessa on internetyhteys. Toisella levyllä on mainosten lisäksi pätkiä, jotka kertovat kirjan idean synnystä, sen siirtämisestä elokuvaksi, kuvauksista, hahmoista, näyttelijöistä, paikoista, lavasteista, tehosteista, rekvisiitoista, sekä musiikista. Omasta mielestäni kiinnostavin pätkä oli "The Codes of The Da Vinci Code", joka paljastaa pienet, piilotetut viittaukset ja vertauskuvat, joita elokuvassa esiintyy. Mukana on myös sekä mainos Angels & Demonsille (2009), että kokonainen kohtaus elokuvasta. Kaksilevyinen Blu-ray -julkaisu sisältää vain pidennetyn version The Da Vinci Codesta.
Yhteenveto: The Da Vinci Code on erittäin hyvä seikkailuelokuva, vaikka tuntuukin paikoitellen hieman pitkäveteiseltä. Näytteleminen on tasokasta läpi elokuvan. Hanks sopii täydellisesti päärooliin ja Ian McKellen on erittäin hyvä, kuten myös Tautou. Jean Reno esittää liian samanlaista roolia kuin missä olen nähnyt hänet aiemminkin, joten hän ei erityisemmin pääse esille. Elokuva yhdistää toimivasti faktaa ja fiktiota, luoden toimivan "aarteenetsintäleffan". En tiedä, mitkä kaikki asiat on keksitty tarinaa varten, mutta tiedän kyllä, että Brown on ottanut vapauksia kirjoittaessaan kirjaa. Jos pidät seikkailuelokuvista kuten Indiana Joneseista, mutta toivot, että niissä olisi hieman enemmän todellisuuden tuntua, niin tämä voi toimia sinulle. Muutenkin jos jännityselokuvat toimivat ja aarteenetsinnät kiehtovat, niin kannattaa tämä vilkaista. Perheen pienimmille en tätä suosittele, sillä siinä voi olla muutamia liian karuja kohtia. Kolmannella katselukerralla The Da Vinci Code ei ollut enää niin huikea kuin ensimmäisellä, mutta on se silti todella hyvä. Elokuvan katsomisen jälkeen alkoi tehdä mieli päästä joskus takaisin Pariisiin.
Kirjoittanut: Joonatan, 5.10.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.danbrown.wikia.com
The Da Vinci Code, 2006, Columbia Pictures, Imagine Entertainment, Skylark Productions, Government of Malta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti