torstai 27. lokakuuta 2016

Arvostelu: Jack Reacher: Never Go Back / Jack Reacher: Paluu päämajaan (2016)

JACK REACHER: NEVER GO BACK (2016)

JACK REACHER: PALUU PÄÄMAJAAN



Ohjaus: Edward Zwick
Pääosissa: Tom Cruise, Cobie Smulders, Danika Yarosh, Patrick Heusinger, Aldis Hodge, Holt McCallany, Madalyn Horcher ja Robert Knepper
Genre: toiminta, jännitys
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16

Ensimmäisen kerran, kun näin Jack Reacherin (2012), pidin elokuvaa ihan kivana jännäripätkänä, mutta se ei jäänyt erityisemmin muistiin. Tom Cruise on tietenkin (lähes) aina loistava valinta tällaisten elokuvien pääosaan ja katsoinkin elokuvan lähinnä hänen takiaan. Kun kuulin, että Jack Reacherille tulisi jatkoa, en erityisemmin innostunut, mutta halusin silti nähdä senkin. Ennen Jack Reacher: Never Go Backia katsoin ensimmäisen osan uudestaan ja se toimi mielestäni paremmin kuin ensimmäisellä katselukerralla, jolloin mielenkiintoni jatko-osaa kohtaan kasvoi. Kuten edellinen osa, tämäkin Reacher-seikkailu perustuu Lee Childin kirjaan, tällä kertaa "Never Go Back" -nimiseen teokseen vuodelta 2013. Suomessa kirja, kuten myös elokuva kulkevat nimellä "Paluu päämajaan", mikä ei omasta mielestäni ole kovin houkutteleva titteli, mutta onhan se toisaalta parempi kuin "Älä koskaan palaa takaisin".

HUOM! Tämä arvostelu saattaa sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Jack Reacher!

Majuri Susan Turner pidätetään yllättäen, jolloin Jack Reacher alkaa tutkia, mistä on kyse. Samalla hänelle paljastuu, että hänellä saattaa olla viisitoistavuotias tytär.

Jack Reacheria esittää jälleen Tom Cruise, joka vetää roolinsa aika samalla lailla kuin ensimmäisessä osassa, mutta näyttää hieman enemmän tunteita muutamissa kohdissa elokuvaa. Vaikka Cruise ei vastaakaan kirjojen kuvausta hahmosta, niin on hän silti tosi kova äijä ihan vain seisoessaan pahisporukan keskellä, puhumattakaan siitä, kun hän mätkii porukan kumoon kuin vastukset olisivat pahvista tehtyjä. Hauskintahan on, että pahikset ovat jälleen sillä lailla kilttejä, että hyökkäävät lähinnä yksi kerrallaan, eivätkä koko jenginä kerralla.
     Häiritsevästi Jennifer Connellya välillä muistuttava Cobie Smulders esittää majuri Turneria, jonka maineen Reacher yrittää puhdistaa elokuvassa. Smulders suoriutuu roolistaan hyvin ja onkin hyvää vaihtelua nähdä, että Reacherin mukana pyörii joku, joka osaa puolustaa itseään, eikä tarvitse Reacheria päästäkseen pois pulasta.
     Siinä roolissa tosin on Danika Yaroshin näyttelemä Samantha, eli viisitoistavuotias tyttö, joka saattaa olla Jack Reacherin tytär. Välillä Samantha on aika ärsyttävä hahmo, muttei onneksi liian, jolloin häntä sietää katsoa ja hahmosta välittää. Yarosh on roolissaan ihan hyvä ja tämä on toinen teatterilevityksessä ollut elokuva, jossa hän esiintyy. Aiemmin Yarosh on näytellyt pääosin televisiosarjoissa.
     Tietysti elokuvassa pitää olla mukana nimetön tappaja, joka on yhtä hyvä kuin pääsankari, jottei kaikki pahikset kaadu kumoon yhtä helposti. Tässä tappajaa näyttelee Patrick Heusinger ja vaikka hahmo onkin aika yksiulotteinen, niin hänessä on vaaran tuntua, joten Heusinger on toimiva roolissaan.
     Leffassa nähdään myös Aldis Hodge kapteeni Espininä, joka jahtaa Reacheria ja Turneria; Holt McCallany eversti Morganina, joka haluaa Reacherin kiinni ja Madalyn Horcher kersantti Leachina, joka auttaa puhelimen välityksellä Reacheria. Robert Knepper näyttelee pahisten takapirua ja kirjailija Lee Childin voi bongata lentokenttäkohtauksesta.

Elokuva alkaa samalla lailla kuin trailerikin; Jack Reacher on piessyt muutaman hepun kahvilan eteen ja poliisit tulevat pidättämään häntä. Tämä onkin vain Reacherin ja majuri Turnerin juoni, jolla saadaan paljastettua ihmisten salakuljetusoperaatio. Reacher tekee puhelimen kautta yhteistyötä Turnerin kanssa, mutta he eivät ole koskaan tavanneet livenä. He päättävät vihdoin tavata toisensa, mutta kun Reacher saapuu tapaamiseen, hän saa kuulla, että Turner on joutunut vankilaan vakoilusta. Reacher ei usko syytöksiä ja alkaakin seurata vihjeitä, joiden avulla hän saisi todistettua Turnerin syyttömyyden. Hänen mukaansa päätyy Samantha, joka saattaa olla hänen tyttärensä ja heitä jahtaa Heusingerin näyttelemä tappaja.

"Never Go Back" -kirja on viimeinen teos yhdestä neliosaisesta Reacher-jatkumosta. Jos oikein käsitin, niin kolmesta edellisestä kirjasta on otettu mukaan vain Reacherin ja Turnerin tutustuminen ja se on tiivistetty elokuvan ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin. Alkupätkän jälkeen elokuvassa ei kovin paljoa tapahdu, vaan siinä rakennetaan rauhallisesti tarinaa. Kun Reacher käy vapauttamassa Turnerin ja takaa-ajo alkaa, elokuva muuttuu kaiken aikaa jännittävämmäksi ja toimintaosuudetkin lisääntyvät. Jack Reacher: Never Go Back pitää tasonsa edellisestä elokuvasta, enkä oikein osaa sanoa, onko tämä parempi vai heikompi kuin ensimmäinen Jack Reacher. Kun menee katsomaan tätä elokuvaa, odottaen näkevänsä viihdyttävän, parituntisen toimintajännärin, niin sen tämä kyllä tarjoaa. Elokuva tarjoaa autotakaa-ajoa, ammuskelua, nyrkkitappeluja ja perinteisempää, juosten käytävää jahtaamista. Tarinakin on ihan toimiva, mutta välillä se tuntuu olevan vain simppeli rakenne, jonka ympärillä voisi tapahtua kaikkea kivaa. Mielestäni kyseessä on kuitenkin hyvä paketti ja aion katsoa elokuvan uudestaan joskus. Toivon, että Reacher-elokuvia tehtäisiin vielä ainakin yksi, jotta olisi Jack Reacher -trilogia. Jack Reacher: Never Go Backin tarina ei ole jatkumoa ensimmäiselle elokuvalle, vaan se on itsenäinen seikkailunsa, jossa vain esiintyy sama hahmo, joten sen voi katsoa näkemättä Jack Reacheria.

Ohjaus on vaihtunut Christopher McQuarrielta Edward Zwickille, joka on aiemmin ohjannut Cruisea elokuvassa The Last Samurai (2003). Samanlaista toimintahömppää kumpikin osaa selkeästi tehdä ja hieman tuntuu, että tuottaja-näyttelijä-tiesmitä-Cruisella on ollut varmaankin yhtä paljon sanottavaa elokuvan tyylistä kuin Zwickillä. Väliäkö sillä, kun kaksikko on kelpo leffapullan leiponut ja tarjonnut sen katsojille juuri sopivan lämpöisenä. Elokuva on ihan hyvin kuvattu, vaikka välillä kuva hieman heiluukin liikaa. Leikkaus sujuu muuten, mutta muutamissa dialogikohtauksissa leikkaukset hahmosta toiseen tapahtuvat oudohkolla rytmillä. Äänitehosteilla on korostettu hienosti toimintakohtauksia. Musiikista vastaa Henry Jackman, mutta elokuvan musiikit eivät jää jälkikäteen mieleen.

Yhteenveto: Jack Reacher: Never Go Back on oikein mainio toimintajännäri kuten edeltäjänsäkin. Katsoja saa sitä, mitä tilaa, eli jännitystä ja toimintaa parin tunnin ajan - ei mitään ihmeellistä, mutta tarpeeksi toimivaa, jotta katsoja lähtee tyytyväisenä salista pois. Välillä elokuva on ihan kiva, välillä hyvä ja paikoitellen jopa todella hyvä. En osaa oikein päättää, pidänkö ensimmäisestä osasta vai tästä enemmän, sillä kummatkin ovat aika lailla samaa tasoa. Alkupuoli on hieman hidastempoinen, mutta elokuva löytää sujuvan tyylin onneksi tarpeeksi nopeasti ja pitää siitä lähtien otteessaan lähes kaiken aikaa loppuun saakka. Jännitys kasvaa, mitä lähemmäs loppuratkaisua päästään. Tom Cruise toimii erittäin hyvin pääroolissa ja Cobie Smuldersin näyttelemä majuri Turner on toimiva hahmo kulkemaan Reacherin mukana. Samantha on välillä ärsyttävä, mutta Danika Yarosh selviää tarpeeksi hyvin roolistaan - viisitoistavuotiaalta hän ei kyllä tosin näytä. Toimintapätkät ovat tyylikkäitä ja tällä kertaa on jopa oikea pointti, miksi lopuksi otetaan miehestä mittaa, eikä ratkaista tilannetta loppuun aseilla. Jos pidit ensimmäisestä elokuvasta, niin tämä luultavasti toimii myös. Jos kaipaat toimintaleffoja enemmän, niin käy vilkaisemassa Jack Reacher: Never Go Back. Toivottavasti kolmas Reacher-pätkä tulisi muutaman vuoden sisällä, sillä kyllähän näitä kelpaa katsella.




Kirjoittanut: Joonatan, 26.10.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Jack Reacher: Never Go Back, 2016, Paramount Pictures, Skydance Productions, Huahua Film & Media Culture, Shanghai Film Group, TC Productions

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti