torstai 3. marraskuuta 2016

Arvostelu: A Monster Calls (2016)

A MONSTER CALLS (2016)



Ohjaus: J.A. Bayona
Pääosissa: Lewis MacDougall, Felicity Jones, Sigourney Weaver, Toby Kebbell, James Melville ja Liam Neeson
Genre: draama, fantasia
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 12

Heti kun näin A Monster Callsin julisteen, mielenkiintoni heräsi. Poika nukkumassa puun juurella, jättimäisen käden lähestyessä häntä ja nimestä voi päätellä, että mukana olisi jonkinlainen hirviö. Myös näyttelijälista vaikutti mielenkiintoiselta; Sigourney Weaver, Felicity Jones ja Liam Neeson voisivat toimia hyvin yhdessä. En silti oikeastaan tiennyt, mistä elokuvassa oli kyse. Juliste oli ainoa mainos, mitä olin elokuvasta nähnyt, joten juonesta minulla ei ollut tietoakaan. Vasta hieman ennen elokuvan näkemistä selvitin, oliko kyseessä fantasia- vai kauhuelokuva, sillä ne olivat kaksi arvaustani, mihin lajityyppiin tämä voisi kuulua. Kyseessä olisi draamafantasia. Luin myös, että se perustuu Patrick Nessin kirjaan, joka pohjautui Siobhan Dowdin tarinaan. Dowd menehtyi ennen kuin sai teoksensa kirjoitettua, joten Ness kirjoitti sen Dowdin suunnitelmien pohjalta valmiiksi.

Conor-pojan luokse tulee öisin puuhirviö, joka kertoo hänelle tarinoita. Samaan aikaan Conoria painaa huoli hänen kuolemaa tekevästä äidistään.

Elokuvan pääosassa Conor O'Malleyna nähdään Lewis MacDougall, joka on erinomainen nuori näyttelijä. Hän on tätä ennen näytellyt vain elokuvassa Pan (2015) ja siinä hän oli pienessä osassa. Tässä hän näyttää kerralla, että kuuluu pääosaan. Toivottavasti MacDougall nähdään tulevaisuudessakin elokuvissa, sillä häneltä löytyy selvästi paljon lahjoja - ja hän on vasta 14-vuotias. MacDougall pystyy näyttämään paljon tunteita ilmeillään ja eleillään. Hän osaa myös käyttää ääntään ja on täynnä energiaa koko elokuvan ajan. Uskoisin, että hänestä kuullaan vielä, jos hän aikoo jatkaa uraansa. Conor O'Malley on koululaispoika, jota kiusataan ja hän on suurimmalle osalle luokastaan kuin näkymätön. Hän piirtää paljon ja pakeneekin päänsä sisäiseen maailmaan, jossa hän pystyy olemaan erossa tosielämän kauheuksista.
     Conorin äidillä on nimittäin syöpä ja hän tekee kuolemaa. Äiti esiintyy aika vähän elokuvassa, mutta hahmosta näkee aina, että hän yrittää kaikkensa, jottei sairaus näy hänen pojalleen niin selvästi. Conorin äitinä nähdään Felicity Jones, joka on todella hyvä roolissaan. Vielä vähän aikaa sitten mietin Infernoa (2016) katsoessani, että mitenköhän Jones tulee pärjäämään tulevan Rogue One: A Star Wars Storyn (2016) pääosassa, mutta A Monster Calls vakuutti minut Jonesin lahjoista. Aina kun äiti katsoo Conoria, hänen silmistään näkyy syvä rakkaus lastaan kohtaan.
     Conorin isoäitiä esittää Sigourney Weaver, joka vaikuttaa aluksi ärsyttävältä ja paikoitellen hieman inhottavalta hahmolta, mutta hänen teoistaan löytää järjen äänen. Weaver on mainio roolissaan ja parissa kohtaa vetää jopa erittäin hienoa roolityötä. Viime vuosina on tuntunut, että Weaver on mukana useissa elokuvissa, joihin hän ei oikein kuulu, mutta tähän on oiva valinta.
     Conorin isää näyttelee Toby Kebbell. Hahmo on aika pienessä roolissa, mutta kun hän tulee mukaan tarinaan, katsoja ymmärtää vielä paremmin, mikä Conoria niin ahdistaa. Koulussa Conoria kiusaa Harry, jona nähdään James Melville.
     Hirviön äänenä kuullaan Liam Neeson, enkä osaa kuvitella parempaa vaihtoehtoa rooliin, sillä Neesonin karhea ääni sopii täydellisesti hirviölle. Hirviö voi aluksi vaikuttaa karmivalta, mutta onkin tavallaan aika ystävällinen tapaus. Elokuvasta ei täysin saa selville, onko hirviö oikea vai pelkkää mielikuvitusta, mutta ehkä se on vähän molempia. Filosofinen puumörkö on auttamassa Conoria tämän vaikeana aikana, vaikkei Conor tätä kykenekään täysin ymmärtämään. Hauska fakta on, että Captain America: Civil Warissa (2016) ja tulevissa Marvel Cinematic Universe -sarjan (2008-) elokuvissa Spider-Mania esittävä Tom Holland esitti kuvaustilanteissa hirviötä, jotta Lewis MacDougallilla olisi jokin todellinen hahmo, jota katsoa.

Conor herää öisin aina samaan painajaiseen, jossa hän on talonsa lähellä olevalla hautausmaalla äitinsä kanssa. Maa jalkojen alla alkaa sortua ja hänen äitinsä melkein putoaa, mutta Conor saa äidistään kiinni. Ote kuitenkin irtoaa ja Conor joutuu katsomaan, kun hänen äitinsä putoaa tyhjyyteen. Eräänä yönä, kellon ollessa seitsemää yli kaksitoista ja Conorin ollessa hereillä, hautausmaalla kasvavasta puusta kuoriutuu hirviö, joka kävelee Conorin ikkunan luo ja sanoo Conorille, että aikoo muuttaa tämän elämää kertomalla kolme tarinaa, joiden jälkeen Conorin täytyy kertoa oma tarinansa. Sen jälkeen kolmena kertana hirviö saapuu aina samaan aikaan ja kertoo yhden tarinoistaan. Samaan aikaan Conor yrittää selvitä koulusta ja sulkea äitinsä sairauden pois mielestään. Totuus hänen äitinsä tilanteesta on kuitenkin niin läsnä, että Conor alkaa vähitellen sortumaan henkisesti.

En olisi mitenkään voinut odottaa näin syvällistä ja kaunista elokuvaa. A Monster Calls yhdistää perhedraaman ja fantasian todella taidokkaasti, eikä kumpikaan osapuoli tunnu haittaavan toista, vaan genret kulkevat käsi kädessä hyvällä mielellä eteenpäin. Kovin hyvä mieli taas ei katsojalle välttämättä jää, sillä elokuva pääsee käsiksi tunteisiin ja voi koskettaa syvästi. Oli todella hämmentävää, ettei elokuvan aikana pidä yhtään kummallisena kohtauksia, joissa on selvää todellisen elämän draamaa, mutta taustalla tuijottaa digitaalisesti toteutettu, jättimäinen puuhirviö. Aluksi ei oikeastaan osaa sanoa, mitä elokuvasta on mieltä, sillä ei täysin tiedä, mitä on katsomassa. Kun totuus alkaa selvitä, niin jää useasti paikoilleen katsomaan elokuvaa. Jossain kohtaa huomaa, ettei olekaan liikkunut hetkeen ollenkaan. Elokuvasta käy hyvin selville, miksi Conor hakee turvaa tosielämän ulkopuolelta, sillä katsoja näkee selvästi, että hänellä on paha olla. Hirviön kertomat tarinat vaikuttavat aluksi hieman kummallisilta ja irrallisilta, mutta kun niiden merkityksen ymmärtää, niin elokuvaan tulee hetkessä paljon lisäsisältöä. Kun lopputekstit alkavat, on vaikea sanoa mitään, sillä on hyvin vaikuttunut ja hämmentynyt näkemästään.

Elokuvan ohjauksesta vastaa espanjalainen J.A. Bayona, joka ei ole kovin montaa englanninkielistä elokuvaa tehnyt ennen tätä. Nyt hänet on ilmoitettu ohjaamaan Jurassic Worldin (2015) jatko-osa ja tämän perusteella odotan innolla, mitä Bayonalla on tarjottavanaan dinosaurusten maailmaan. Useat kuvat elokuvassa ovat erittäin hienoja, mutta jotkut taas selkeästi heikompia kuin ne olisivat eri kuvaajan ottamia. Jotkut sateiset ulkokuvat heiluvat ja itselleni tuli vain mieleen, että kuvaajalla oli varmaankin kylmä. Omasta kokemuksesta tiedän, että kuvaustilanteisiin kannattaa pukeutua lämpöisesti. Lähikuvat ovat erittäin hienoja, uskomattoman tyylikkäitä ja tarkkoja. Hirviö on yllättävän huikeasti tehty ja digitaalisesti tehdyt osiot ovat hatunnoston arvoisesti toteutettuja. Äänimaailmalla on toimivasti korostettu hirviön puuääniä, sekä tämän kertomia tarinoita, jotka esitetään tyylikkäinä animaatioina. Musiikista vastaa Fernando Velázquez, jonka sävellykset tuovat hienosti lisää eloa tarinaan.

Yhteenveto: A Monster Calls on surullisen kaunis ja kauniin surullinen teos. Se on paljon syvällisempi ja hienompi elokuva kuin voisi odottaa. Se on jälleen osoitus siitä, että kaikki pitäisi mennä katsomaan, mitä teattereihin tulee. Siinä on joitain hieman hitaita kohtia, mutta kokonaisuus toimii silti todella hyvin. Lewis MacDougall on huikea pääroolissa, ja toivon sekä uskon, että hänet tullaan näkemään vielä useasti, kunhan hän vain niin haluaa. Sigourney Weaver ja Felicity Jones ovat todella hyviä rooleissaan. Liam Neeson on täydellinen valinta hirviön ääneksi. Välillä kuvaus on heikkoa ja heiluvaa, mutta onneksi upeita kuvia on myös mukana paljon. Tarina-animaatiot ovat hienosti tehtyjä. Suosittelen katsomaan A Monster Callsin. En usko, että kovin moni eksyy sitä katsomaan elokuvateattereihin, sillä se ei ole kovin ison luokan elokuva. Jostain kumman syystä tämä saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa ja Briteissä vasta ensi vuoden alussa, mutta me suomalaiset voimme nauttia siitä jo tänä vuonna. Uskon kuitenkin, että tämä löytää yleisönsä. Ihan oikeasti, katsokaa tämä elokuva.




Kirjoittanut: Joonatan, 27.10.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
A Monster Calls, 2016, Apaches Entertainment, La Trini, Participant Media, River Road Entertainment

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti