perjantai 13. tammikuuta 2017

Arvostelu: Friday the 13th / Perjantai 13. (1980)

FRIDAY THE 13TH (1980)

PERJANTAI 13.



Ohjaus: Sean S. Cunningham
Pääosissa: Adrienne King, Kevin Bacon, Laurie Bartram, Harry Crosby, Mark Nelson, Jeannine Taylor, Robbi Morgan ja Betsy Palmer
Genre: kauhu, jännitys
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 18

Friday the 13th (1980-) on yksi tunnetuimmista kauhuelokuvasarjoista. Vaikka ei olisi nähnytkään elokuvia, silti luultavasti tunnistaa sarjan ikonisen lätkämaskia käyttävän murhaaja Jason Voorheesin. Sarjaan kuuluu nyt jopa kaksitoista elokuvaa ja kolmastoista on tulossa loppuvuodesta 2017. Sen piti ilmestyä tammikuussa, mutta jostain syystä elokuvan julkaisua siirrettiin lähes vuodella eteenpäin. Itse olen nähnyt sarjasta vain uusintaversion Friday the 13th (2009) ja Freddy vs. Jasonin (2003), jossa sarja yhdistetään A Nightmare on Elm Streetin (1984-) maailmaan. Kun olin arvostellut uusintaversion viime vuonna perjantaina 13. toukokuuta, päätin, että arvostelen seuraavana perjantai 13. päivänä sarjan aloittaneen elokuvan vuodelta 1980. Pitkään mietin, mistä saisin elokuvan käsiini ja olin huojentunut, kun se ilmestyi Netflixin tarjontaan viime syksynä. Kun elokuva alunperin ilmestyi, se oli Suomessa kokonaan kielletty raakuutensa takia. Vuosien varrella elokuvalle on noussut klassikkomaine kauhuelokuvien keskuudessa ja mielenkiinnolla katsoin alkuperäisen Friday the 13th -elokuvan noin viikkoa ennen itse oikeaa päivämäärää.

Joukko nuoria saapuu mökkeilemään Crystal Laken leirille, jolla on synkkä maine hukkumistapauksen ja murhan takia. Eipä aikaakaan, kun nuoret huomaavat, että paikassa tapahtuu murhia edelleen.

Nuorten joukkoon kuuluvat Alice (Adrienne King), Bill (Harry Crosby), Brenda (Laurie Bartram), Jack (Kevin Bacon), Marcie (Jeannine Taylor) ja Ned (Mark Nelson). Hahmoja on paikoitellen vaikea erottaa toisistaan, eikä heillä ole erityisesti kunnon luonteenpiirteitä. Ned erottuu joukosta ollessaan ylivilkas ja Jack erottuu hieman inhottavana naistenmiehenä... ja koska häntä näyttelee Kevin Bacon. Pääasiassa pojat ovat elokuvassa stereotypisesti rohkeampia ja rennompia, kun taas tytöt alkavat panikoida ja kirkua, kun jotain pahaa tapahtuu. Oikeassa elämässähän kaikki kirkuisivat ja panikoisivat. Hahmoista vain pari jää mieleen elokuvan jälkeen, mutta kun he eivät vakuuta erityisemmin elokuvan aikana, ei heidän kohtaloillaan ole katsojalle oikeastaan mitään väliä. Elokuva joka tapauksessa yrittää tehdä nuorten listimisestä viihdettä, joten turha siinä on tunteikkaaksi heittäytyä. Näyttelijäntyö ei ole kenenkään kohdalla kovin kummoista.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Crystal Lakea etsivä Annie (Robbi Morgan), kylähullu Ralph (Walt Gorney), leiriä kunnostava Steve (Peter Brouwer) ja hukkuneen pojan äiti (Betsy Palmer).

Vaikka tunnetuin hahmo koko sarjassa on Jason Voorhees, joka lahtaa teinejä jättiveitsellään ja piilottaa epämuodostuneen pärstänsä jääkiekkonaamion taakse, tässä elokuvassa hahmo ei esiinny lähes lainkaan. Onkin erikoista, että sarjan isoin hahmo ei ole mukana sarjan avausosassa. Hänet kyllä mainitaan pariin otteeseen, mutta paikoitellen jopa unohtaa katsovansa Friday the 13th -elokuvaa, kun Jasonia ei näy. Tietenkin pitää ottaa huomioon, että kun elokuva ilmestyi, hahmo ei ollut tuttu, eikä hänen puuttumisensa ollut outoa. Nykypäivänä katsottuna se on hämmentävää ja pakko sanoa, että uskoisin elokuvan olevan parempi, jos siinä olisi Jason murhaajana. Tässä tappajaa nimittäin salaillaan loppuhuipennusta varten ja tappokohtauksissa tapahtumat näytetään joko murhaajan näkökulmasta tai jotenkin siten, ettei tappajasta paljastu muuta kuin kädet ja murhaväline. Vaikka tappokohtauksissa onkin sitä hurmetta, minkä takia ihmiset luultavasti pistävät tämän pyörimään, kohtaukset ovat niin tönkösti toteutettuja, ettei niitä jaksa erityisemmin katsella. Ymmärrän kyllä, että monille 1980-luvun nuorille tämä toimii, jos he näkivät sen lapsina esimerkiksi oven raosta, kun vanhemmat katsoivat elokuvaa ja tiesivät, ettei se ollut sallittua. Pelottavien kohtauksien lisäksi jännitti jäävänsä kiinni leffan katselemisesta. Nykypäivänä elokuvan pelottelut eivät toimi - paitsi herkimmille - eikä nykynuoriso varmasti saa tästä oikein mitään irti. Itse en ainakaan saanut.

Friday the 13th on parhaat päivänsä nähnyt elokuva ja sen sijaan, että katsoja kokisi pelkoa elokuvan aikana, leffa vain lähinnä puuduttaa. Se on tylsä ja tuntuu kestävän yli kaksi tuntia, vaikka onkin vain puolitoistatuntinen pätkä. Tarinan olisi saanut helposti kerrottua lyhyemmässäkin ajassa, minkä esimerkiksi vuoden 2009 versio osoittaa. Siinä tarina ehditään kertoa tavallaan jopa kaksi kertaa. Ja siinä nuoria jahtaa Jason Voorhees, eikä jokin mitä ei näytetä lähes lainkaan. Hahmojen kohtalo ei kiinnosta katsojaa pätkääkään, jolloin lähinnä vain turhautuneena toivoisi, että kaikki heittäisivät jo veivinsä, potkaisisivat tyhjää ja päästäisivät kylmät pierunsa. Kun elokuva on päättynyt, niin paljoa ei jää käteen. Jatkoa povataan viimeisten minuuttien aikana ja sitähän ilmestyi, kuten tiedetään. Loppuvuodesta ilmestyy uusi versio elokuvasta, mutta ehkä vuonna 2018 huhtikuussa perjantai 13. päivä arvostelen elokuvan Friday the 13th Part 2 (1981), jos se vaikka olisi parempi. Siinä ainakin on vihdoin Jason.

Elokuvan on ohjannut Sean S. Cunningham, joka oli tätä ennen ohjannut mm. komediat Here Come the Tigers (1978) ja Manny's Orphans (1978). Cunningham toimi myös tuottajana ja loi tarinan elokuvalle. Toimiva ideahan Friday the 13th -elokuvassa on, mutta lopputulos ei tunnu toimivan. Kuvaus ei ole mitä parhaimmasta päästä ja kamera heiluu usein liikaa. Leikkaus on sujuvaa, vaikka tönkköjäkin leikkauksia on mukana. Maskeeraukset ovat ihan hyviä, esimerkiksi kirves naamassa ja piikki kaulassa ovat toimivasti toteutettuja. Äänitys on paikoitellen heikkoa, eivätkä äänitehosteet ole kummoisia. Musiikkina kuullaan mm. tietysti elokuvan tunnuskappale, jossa kuiskataan "Ki-ki-ki-ma-ma-ma", joka on jännittävintä koko elokuvassa.

Yhteenveto: Friday the 13th on todella tylsä kauhuelokuva. Kauhuksi sitä on tavallaan vaikea laskea, sillä se ei millään lailla pelota. Murhaajamysteeri ei ole kovin toimivasti toteutettu ja mieluummin katsoisi Jason Voorheesia jättiveitsensä kanssa. Hahmot ovat unohdettavia ja aika persoonattomia, eivätkä heidän näyttelijänsä ole kummoisia. Maskeeraukset ovat sentään toimivia. Kuvaus on paikoitellen hirveää. Idea on hyvä ja tästähän se monien tuntema kauhuleffasarja alkoi, mutta voisi se aloitus olla huomattavasti parempi. Nykynuorille en tätä suosittele ja ne, joille tätä voisi suositella, ovat tämän luultavasti jo katsoneet. Voihan Friday the 13th tietysti jännittää perheen pienimpiä, mutta heidän ei kuuluisi vielä katsoa tällaisia elokuvia. Toivottavasti Friday the 13th Part 2 olisi parempi... se sitten varmaan joskus vuoden päästä. Joka tapauksessa hyvää perjantai 13. päivää kaikille! Olkoon se helpompi kuin tämän elokuvan nuorilla.




Kirjoittanut: Joonatan, 8.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.nitehawkcinema.com
Friday the 13th, 1980, Paramount Pictures, Warner Bros. Pictures, Georgetown Productions Inc., Sean S. Cunningham Films

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti