lauantai 12. elokuuta 2017

Arvostelu: The Hobbit: An Unexpected Journey / Hobitti: Odottamaton matka (2012)

THE HOBBIT: AN UNEXPECTED JOURNEY (2012)

HOBITTI: ODOTTAMATON MATKA



Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Ken Stott, Graham McTavish, William Kircher, James Nesbitt, Stephen Hunter, Dean O'Gorman, Aidan Turner, John Callen, Peter Hableton, Jed Brophy, Mark Hadlow, Adam Brown, Manu Bennett, Hugo Weaving, Cate Blanchett, Christopher Lee, Sylvester McCoy, Barry Humphries, Andy Serkis, Ian Holm ja Elijah Wood
Genre: fantasia, seikkailu, toiminta
Kesto: 2 tuntia 49 minuuttia / Extended Edition: 3 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 12

J.R.R. Tolkienin kirjoittamat teokset "The Hobbit" (1937) ja "The Lord of the Rings" -trilogia (1954-1955) ovat koskettaneet monia ympäri maailman ja muuttuneet fantasiaklassikoiksi. 1900-luvulla kirjoista tehtiin elokuvia animaatiomuodossa The Hobbit (1977), The Lord of the Rings (1978) ja The Return of the King (1980), mutta kaikkein tunnetuin elokuvaversio on kuitenkin Peter Jacksonin ohjaama The Lord of the Rings -trilogia (2001-2003), joka on yksi ylistetyimmistä elokuvasarjoista koskaan. Leffat olivat suuria kassamagneetteja ja voittivat yhteensä seitsemäntoista Oscaria, sekä monia muita palkintoja. Itse näin The Lord of the Rings -elokuvat jo ennen koulun aloittamista ja ne ovat todella tärkeä osa elämääni. Minulle luettiin lapsena myös kirjat, mutta itselleni elokuvat tekivät paljon suuremman vaikutuksen. Kun kuulin, että myös "The Hobbit" -kirjasta tulisi filmatisointi, olin todella innoissani. Aluksi ohjaajan paikan otti Guillermo del Toro, mutta kun tuotanto viivästyi, hän luopui lopulta paikastaan, jolloin Peter Jackson palasi sarjan pariin ohjaajana. Aluksi oli tarkoituksena, että elokuvia tehtäisiin kaksi, mutta puoli vuotta ennen ensimmäisen osan ensi-iltaa ilmoitettiin, että leffoja tulisikin kolme kappaletta, jolloin kyseessä olisi The Hobbit -trilogia. Monia tämä ärsytti, sillä kirja ei ole kovin pitkä ja monia pelotti, että tarinaa venytettäisiin liikaa. Itse olin innoissani, sillä sehän tarkoitti, että pääsisin käymään yhden kerran lisää sarjan maailmassa. Trilogian ensimmäinen osa The Hobbit: An Unexpected Journey, eli suomalaisittain Hobitti: Odottamaton matka ilmestyi joulukuussa 2012. Ensi-iltaan en mennyt, mutta menin kuitenkin katsomaan elokuvan viikko ilmestymisen jälkeen. Valmistautumisena luin kirjan pitkästä aikaa uudestaan. Olen nähnyt leffan useasti uudestaan Blu-raylta. Alkuvuodesta 2017 päätimme tyttöystäväni kanssa katsoa The Hobbit -trilogian maratoonina ja kun olin viime vuonna kirjoittanut arviot The Lord of the Rings -trilogian elokuville, päätin tehdä saman myös The Hobbitille.

60 vuotta ennen The Lord of the Rings -trilogian tapahtumia hobitti Bilbo Reppuli lähtee kolmentoista kääpiön ja velho Gandalfin kanssa vaaralliselle retkelle Keski-maan halki Yksinäiselle vuorelle. Se oli aikoinaan kääpiöiden valtakunta Erebor, mutta nykyään siellä asustaa paha lohikäärme Smaug. Kääpiöiden aikomuksena on vallata Erebor takaisin itselleen ja surmata lohikäärme.

Bilbo Reppulia näyttelee Martin Freeman, joka on nappivalinta rooliin. On vaikea kuvitella ketään, joka suoriutuisi nuoren Bilbon osasta yhtä hienosti. Freemanin ilmeet ovat täynnä tunteita ja hänen esiintymisensä näyttää todella tarkkaan mietityltä, mutta silti niin luonnolliselta ja sujuvalta. Hobittina Bilbo on kiinnostunut vain kotonaan oleilusta, kirjojen lukemisesta nojatuolissaan ja hyvästä ruoasta. Hän ei ole yhtään innoissaan lähtemään minnekään seikkailemaan. Kuitenkin hän tajuaa lopulta, että maailmalla on hänelle enemmän tarjottavaa, joten hän päättää jättää turvallisen kotinsa Repunpään taakseen ja matkata yhdessä kääpiöiden kanssa. Elokuvan aikana Bilbo alkaa kasata rohkeuttaan ja pääsee todistamaan kääpiöille, ettei ole vain turha taakka, vaan että hänestä on oikeasti hyötyäkin. Kääpiöt tarvitsevat Bilbon tiedustelijamaiseksi voroksi, sillä hobitit voivat liikkua huomaamattomasti pienen kokonsa takia.
     Ian McKellen tekee paluun vanhan viisaan Gandalf Harmaa -velhon rooliin. McKellen on jälleen erinomainen roolissaan ja on pakko ihailla hänen roolityötään, hänen joutuessa pääasiassa näyttelemään yksin, sillä hahmo piti saada erikokoiseksi kuin lyhyet kääpiöt ja hobitti. Gandalf on rento, mutta samalla myös tiukka hahmo. Vaikka hän vaikuttaa harmittomalta, hän osaa olla myös vaarallinen, jos niin haluaa. Omasta mielestäni Gandalf on täydellinen esimerkki velhohahmosta harmaassa kaavussaan, suipossa hatussaan ja pitkässä parrassaan.
     Kääpiöitä johtaa Richard Armitagen näyttelemä Thorin Tammikilpi, jonka kohtalona on nousta Yksinäisen vuoren kuninkaaksi, sillä hän on edellisen kuninkaan pojanpoika. Thorin on viisas johtaja, joka on joutunut elämään kauan matkalaisena. Hänen luja tahtonsa voittaa lohikäärme välittyy hienosti katsojalle. Thorinin on vaikea luottaa keneenkään, eikä hän erityisemmin välitä Bilbosta ja kokee hänet lähinnä ylimääräisenä tyyppinä, jonka ei kuuluisi kulkea heidän mukanaan. Armitagesta löytyy oikeaa johtajaluonnetta ja arvokkuutta hahmoon.
     Kuten arvata saattaa, kun elokuva sisältää kolmen päähenkilön lisäksi kaksitoista muuta isoissa rooleissa olevia hahmoja, ei muille kahdelletoista kääpiölle riitä tarpeeksi ruutuaikaa, jotta jokainen jäisi katsojan mieleen ja erottuisi tarpeeksi isosta joukosta. Lähes jokaiselle on kuitenkin annettu joitain yksityiskohtia, jotta heidät voi erottaa toisistaan. Balin (Ken Stott) on selvästi porukan vanhin ja viisain. Dwalin (Graham McTavish) on voimakas soturi. Vaaleahiuksinen Fili (Dean O'Gorman) ja tummahiuksinen Kili (Aidan Turner) ovat nuoret veljekset täynnä tarmoa. Dori (Mark Hadlow) ei vaikuta taistelijalta tarjotessaan lempeästi Gandalfille teetä. Norilla (Jed Brophy) on jännä tähdenmuotoinen kampaus. Nuori Ori (Adam Brown) käyttää aseenaan ritsaa. Oinilla (John Callen) on kuulo-ongelma ja hän käyttääkin koko ajan kuulotorvea. Gloin (Peter Hambleton) ei paljoa tee, mutta fanit tietävät hänen olevan The Lord of the Rings -trilogian Gimli-hahmon isä. Bifurilla (William Kircher) on pieni kirves päässään ja hän puhuu vain kääpiökieltä. Bofur (James Nesbitt) taas puhuu paljon ja käyttää erikoista hattua. Bombur (Stephen Hunter) on pullukka, joka syö paljon. Nimet jäävät mieleen, kun leffan on katsonut tarpeeksi usein, mutta muuten hahmot muistaa lähinnä vain pienten eroavaisuuksien kautta. Gloin ja Nori jäävät todella selkeästi taka-alalle, eivätkä oikeastaan tee mitään. Toisaalta taas kääpiöt voi nähdä yhtenä tiiminä, eikä yksittäisinä hahmoina. Tiiminä hahmot muodostuvat katsojalle tärkeiksi, kun taas yksittäisinä he jäävät enemmän tai vähemmän etäisiksi.
     Yhtenä pahiksena elokuvassa nähdään Thorinin vanha vihollinen, kalpea örkki Azog Turmelija (Manu Bennett), jonka toisen käden tilalla on eri aseita. Azog vihaa kääpiöitä ja jahtaakin Thorinin joukkoa koko leffan ajan. Azog on ihan toimiva vastus elokuvaan, muttei kovin erityinen. Hahmo ei ole kovin karmiva, vaan näyttää välillä koomiselta, vaikka hän näyttääkin häijyjä ilmeitä.
     The Lord of the Rings -trilogiasta tutut haltiat Elrond (Hugo Weaving) ja Galadriel (Cate Blanchett), sekä velho Saruman Valkoinen (Christopher Lee) tekevät myös paluun, mutta eivät ole kovin isossa osassa. Kirjan mukaisesti Elrond auttaa kääpiöitä, mutta Galadriel ja Saruman ovat lisätty mukaan vain, jotta The Hobbit -trilogia saataisiin yhdistettyä The Lord of the Ringsiin vielä selkeämmin. Tämä on kuitenkin toimiva ratkaisu ja on hienoa nähdä lisää tuttuja naamoja edes hetken aikaa.
     Uutena hahmona esitellään velho Radagast Ruskea, jota esittää Sylvester McCoy. Radagast elää metsän keskellä pienessä mökissä ja huolehtii metsän eläimistä. Hän kulkee paikasta toiseen reellä, jota vetävät suuret Rhosgobelin jänikset. Aluksi Radagast tuntuu tahattoman koomiselta, mutta onneksi hän on muuten ihan toimiva lisäys. Muistan, kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa ja jänikset ilmestyivät ruudulle, mikä sai minut kohottamaan kulmiani ja miettimään, että mitäs ihmettä? McCoy on mainio kummallisena velhona.
     Azogin lisäksi yksi pahis on vuoristossa elävä hiisikuningas (Barry Humphries), joka on paljon suurempi kuin muut hiidet, jotka ovat hänen alamaisiaan. Hiisikuningas ei ole vain tahattoman koominen, vaan häntä ei vain voi ottaa tosissaan. Hahmo näyttää hölmöltä, eikä ole koskaan uhkaava, vaikka aikookin kiduttaa kääpiöitä, heidän päätyessään hänen valtakuntaansa.
     Elokuvassa nähdään vanhana tuttuna myös Andy Serkisin esittämä Klonkku-olento, joka on suosikkini kaikista J.R.R. Tolkienin luomista hahmoista. Klonkku asustelee samassa vuoristossa kuin hiidet ja hänellä on oma lampi, joka toimii hänen kotinaan. Klonkku on riutunut olento, joka omistaa mystisen, näkymättömäksi tekevän kultasormuksen, joka tulee olemaan myöhemmin erittäin tärkeässä osassa. Klonkku on edelleen aivan mahtava tapaus ja kohtaus, jossa Bilbo kohtaa hänet, on ehdottomasti elokuvan paras! Kukaan ei voisi olla parempi Klonkku kuin Serkis, joka antaa kaikkensa roolia varten.

The Hobbit: An Unexpected Journey alkaa prologilla, jossa kerrotaan, kuinka kääpiöiden elämä Yksinäisellä vuorella kukoisti, millaisia rikkauksia heillä oli ja miten lohikäärme Smaug saapui valtaamaan Ereborin itselleen ja tappamaan kääpiöt, sekä lähellä olevan Laakson kaupungin asukkaat. Smaugia ei näytetä kuin varjona ja siluettina, minkä lisäksi hän vilahtaa pari kertaa nopeasti ruudulla. Tämä on toimiva ratkaisu, sillä on parempi, että hänen selkeä näyttämisensä jää seuraaviin osiin, jolloin katsojilla on varmasti jotain odotettavaa. Prologin kertojaäänenä toimii vanha Bilbo (Ian Holm), minkä lisäksi myös The Lord of the Ringsin päähenkilö Frodo Reppuli (Elijah Wood) nähdään lyhyesti. Tällä tavoin saadaan hienosti yhdistettyä kahden trilogian tarinat. Elokuvassa viitataan tuleviin tapahtumiin ja käydään keskustelua pahan Sauronin paluusta. Muutamissa kohdissa tuntuu siltä, että leffa keskittyy liikaa seuraavan tarinan lämmittelemiseen, eikä tämän tarinan eteenpäin viemiseen, mutta onneksi suurimmaksi osaksi elokuva keskittyy olennaiseen. On kuitenkin hienoa, että lämmittelyä tehdään. Jos on nähnyt The Lord of the Ringsit, niin viittauksia on kiva huomata, mutta jos ne ovat jääneet väliin, niin useat viittaukset menevät varmasti ohi.

Prologin jälkeen alkuosuus käytetään lähinnä hahmojen esittelyyn. Gandalf on vanha tuttu, joten häntä ei erityisemmin esitellä. Sen sijaan nuoren Bilbon näkemys maailmasta tuodaan hienosti esille. Jokaista kääpiötä ei alussa voi esitellä täysin kunnolla, sillä silloin alku venyisi itsessään moneen tuntiin. Jokaisesta annetaan pieni maistiainen ja kerrotaan, mikä heidän suunnitelmanaan on. Alku imaisee katsojan välittömästi mukaansa mielenkiintoisuutensa takia, minkä vuoksi alku tuntuu kulkevan todella nopeasti. Joitain hieman jumittavia kohtia löytyy, mutta pääasiassa elokuva on rytmitetty mainiosti ja kolmen tunnin teokseksi se tuntuu kulkevan sujuvalla temmolla. Esittelyjen jälkeen päästäänkin itse matkaan, eikä aikaakaan kun kohdataan jo ensimmäisiä vaaroja. Azogin johtamat örkit vaanivat hahmoja vähän väliä, mutta heidän lisäkseen vastaan osuu esimerkiksi kolme tyhmää peikkoa (Mark Hadlow, Peter Hambleton ja William Kircher), jotka aikovat syödä kääpiöt. Tässä kohtaa Bilbo pääsee ensimmäisen kerran näyttämään hyödyllisyytensä. Jännittäviä kohtia on elokuvassa useita ja toimintaa on aika sopiva määrä. Vain yliampuva kivijättiläisten taistelu vuorilla tuntuu turhalta ja sen voisi helposti poistaa elokuvasta. Välillä taisteluista rauhoitutaan ja Elrondin luona käyminen onkin hyvä rentoutumishetki, jolloin kerätään voimia matkan jatkamista varten. Kivijättiläisten lisäksi myös hiisien valtakunnassa nähtävä takaa-ajo muuttuu paikoitellen yliampuvaksi sekä koomiseksi, mutta sen viihdyttävyys antaa hölmöyden anteeksi. Perheen pienimmille elokuva ei sovi, sillä vaikka taistelukohtaukset eivät erityisemmin sisällä verta, niissä on silti mukana irtoraajoja ja rajuja tilanteita. Hiisien valtakuntakohtauksesta saisi todella karun juomapelin, eli aina kun joku kuolee, niin pitää ottaa huikka. Itse laskin, että yli kaksisataa hiittä heittää veivinsä, joten aikamoisen huppelin saa kyllä aikaiseksi.

Elokuva on selkeästi vain aloitus sarjalle, jossa hahmot ja lähtökohta esitellään, mutta tarina jätetään selkeästi kesken. Tällaisenaan An Unexpected Journey on kuitenkin loistava aloitus ja erinomainen seikkailuelokuva. Se ei ole yhtä upea ja täydellinen kuin The Lord of the Rings -trilogian osat, mutta tarina ei muutenkaan ole yhtä hieno. Vaikka mukana on mahtipontisia hetkiä, ei elokuva tavoittele liiallista eeppisyyttä, vaan pysyy pääasiassa puhtaana seikkailutarinana, mistä minä pidän erittäin paljon. Tunnelma on todella hyvä ja on äärimmäisen hienoa päästä takaisin Keski-maahan. Tämä onkin hienointa koko elokuvassa, sillä sen lisäksi, että on fanina hienoa päästä takaisin tuttuun maailmaan, niin elokuvasta huokuu, että tekijätkin ovat onnessaan, kun ovat päässeet jatkamaan aloittamaansa saagaa. Moniin kohtauksiin on panostettu selkeästi erittäin paljon, jotta ne saadaan täydellisiksi. Kuten jo sanoin, Bilbon ja Klonkun kohtaaminen on ehdottomasti leffan paras kohtaus, mikä johtuu siihen annetusta upeasta tunnelatauksesta. Tämähän on tietenkin se kohtaus, missä näytetään, kuinka Bilbo sai käsiinsä Valtasormuksen (elokuvassa kerrotaan myös, kuinka Bilbo sai Piikki-miekan, joka siirtyy myöhemmin Frodolle). Kohtaus on todella jännittävä, vaikka The Lord of the Ringsin nähneenä tietää, miten siinä käy. Elokuvassa on myös huumoria mukana paljon, mikä syntyy lähinnä kääpiöiden hölmöilystä. Jotkut vitsit ovat mahtavia, mutta toiset taas huonoja. Takaumilla luodaan traagisuutta kääpiöiden menneisyyteen ja katsojana saa paremman käsityksen, miksi he todella haluavat kotinsa takaisin. Mukana on myös kauniita kohtia, joko tunnelmansa tai maisemiensa takia. Pariin otteeseen tilanteet ratkeavat turhan helposti ja eräässäkin vaikeassa tilanteessa paikalle saapuvat Keski-maan parhaimmat deus ex machina -hahmot, eli jättimäiset kotkat. Hölmöyksistään huolimatta lopputuloksena on mahtava seikkailuelokuva, joka aloittaa sarjan hienosti ja saa katsojan haluamaan lisää.

An Unexpected Journeyssa käydään The Lord of the Ringsista tutuissa paikoissa, kuten hobittien asuttamassa Konnussa, vartiotornin raunioissa Viimapäällä ja haltioiden kaupunki Rivendellissa. Vihreä Hobittila on sama kodikas paikka, jollaisena se on totuttu näkemään ja Rivendell on erittäin kaunis lokaatio. Myös kääpiöiden asuttama vuorikaivos Moria näytetään nopeasti takaumassa. Uusia paikkoja ovat hiisien valtakunta ja Erebor, joka tosin esitellään vain lyhyesti prologissa. Erebor on massiivinen ja hieno valtakunta. Hiisien valtakuntakin sijaitsee vuoren sisällä, mutta se ei ole samalla lailla arvokas paikka. Vuoren tunneleihin on rakennettu puusta käytäviä ja rakennelmia, joissa hiidet asustavat. Radagastin mökki on hassun näköinen kyhäelmä, joka sopii täydellisesti metsän keskelle. Elokuvassa käydään myös kääntymässä karmivassa vanhassa Dol Guldurin linnakkeessa, jossa asustaa pahuutta huokuva Noita...

Ohjauksesta tosiaan vastaa Peter Jackson, mikä on mielestäni paras päätös, sillä hän aloitti Tolkienin teosten filmatisoinnit ja hän on se, jonka kuuluu jatkaa niitä. Jacksonin visio on todella vahva ja elokuvasta huokuu se, että Keski-Maan tarinat ja maailma ovat hänelle tärkeitä, ja hän todella elää projektissaan. Jacksonin voi myös bongata esittävän pakenevaa kääpiötä prologissa. Guillermo del Toro on mielestäni hyvä ohjaaja ja etenkin hänen fantasiateoksensa El laberinto del fauno (Pan's Labyrinth - 2006) on aivan mielettömän hieno. Silti hänen tyylinsä ei mielestäni kuitenkaan sopisi täysin sarjaan. Del Toro pysyi kuitenkin käsikirjoittajana yhdessä Peter Jacksonin, Philippa Boyensin ja Fran Walshin kanssa. Boyens ja Walsh kirjoittivat Jacksonin kanssa myös The Lord of the Ringsin, ja mielestäni on äärettömän hienoa, että tekijät ovat pysyneet samoina. Monet kritisoivat sitä, että An Unexpected Journeyyn on lisätty paljon asioita, jotka eivät olleet kirjoissa. Itse taas koen lisäykset (sekä muutokset) tarpeellisina, sillä niillä kaksi trilogiaa yhdistetään toisiinsa ja samalla selitetään esimerkiksi, minne Gandalf aina välillä katoilee, mitä ei "The Hobbit" -kirjassa selitellä. Radagast on hyvä lisäys tarinaan, kun taas kirjassa nopeasti mainitut kivijättiläiset olisi voinut jättää pois pitkittämästä elokuvaa. Monien mielestä leffa on tosiaan liian pitkä verrattuna kirjaan, mutta he eivät ota huomioon, että kirja kulkee todella nopealla temmolla eteenpäin ja tuntuu kiirehtivän kaiken aikaa. Monet voivat vihata minua tämän jälkeen, mutta omasta mielestäni Tolkienin kirjassa on huono rytmitys, eikä se ole kokonaisuutena kovin kummoinen. Tarina ei ikinä mahtuisi yhteen elokuvaan tai muuten leffakin kiirehtisi. Jos kirja olisi muutettu täysin suoraan elokuvaksi, ei se olisi koskaan onnistunut.

An Unexpected Journey on kuvattu erinomaisesti. Etenkin laajat maisemakuvat ovat todella näyttäviä. Kuva ei heilu, vaan liikkuu tasaisesti, mistä minä pidän paljon. Leikkaus on taidokkaasti toteutettu. Lavasteet ovat upeita, minkä lisäksi puvustukset ja maskeeraukset ovat huikeasti tehtyjä. Maailman visuaalinen suunnittelu on tehty erittäin tarkasti. Visuaaliset tehosteet ovat pääasiassa hienoja. Motion capture -tekniikalla toteutettu Klonkku näyttää upealta, mutta hiisikuningas näyttää hieman liian digitaaliselta, kuten myös Azog. Olisi ollut parempi, jos Azog olisi toteutettu täysin maskeerausten ja puvustuksen kautta. Kokoerot normaalipituisten ihmisten, haltioiden ja örkkien sekä lyhyempien kääpiöiden ja hobittien välillä ovat upeasti toteutettuja. Elokuva saa todella uskomaan, että näitä eripituisia hahmoja on oikeasti olemassa. Kuvanmuokkauksessa on päädytty erikoiseen ratkaisuun, eli joissain kohdissa kaikki tuntuu ihan pienesti hohtavan - etenkin prologissa, millä tosin on tarkoitettu painottaa, että kyseessä on tarinan intro. Äänitehosteet ovat huikeita. Musiikin sävellyksestä vastaa The Lord of the Ringsin tapaan Howard Shore, joka on tehnyt todella mainiota työtä sävellysten kanssa. Elokuvassa myös lauletaan muutamaan otteeseen ja lopputeksteissä kuullaan Neil Finnin laulama "Song of the Lonely Mountain".

Elokuvasta on olemassa pidennetty Extended Edition -versio, joka sisältää ihan pienesti muutettuja, pidennettyjä, sekä kokonaan uusia kohtauksia vähän yli kymmenen minuutin edestä. Yksi kohtauksista on mielestäni hieman turha, mutta muuten pidennykset toimivat loistavasti ja lisätyt laulut ovat hauskoja.

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Kuva on todella terävä, mikä tekee katselukokemuksesta entistäkin hienomman. Lisämateriaalina Extended Edition Blu-ray -julkaisussa ovat elokuvan teosta ja Keski-Maa -saagan jatkamisesta kertovat "The Appendices Part 7: A Long Expected Journey (The Chronicles of The Hobbit - Part 1)" ja "The Appendices Part 8: Return to Middle-earth", jotka sisältävät katsottavaa lähes kymmeneksi tunniksi. Samalla levyllä kuin itse elokuva on, tulee myös mukana lyhyt pätkä "New Zealand: Home of Middle-earth", jossa esitellään sarjan kuvauspaikkoja Uudessa-Seelannissa.

Yhteenveto: The Hobbit: An Unexpected Journey on loistava paluu Keski-Maahan, vaikkei olekaan yhtä täydellinen teos kuin The Lord of the Rings -trilogian elokuvat. Seikkailuhenki on vahvasti läsnä ja leffa imaisee mukaansa heti alussa, jolloin kolmetuntinen teos tuntuu paljon lyhyemmältä. Elokuva on selkeä aloitus tarinalle ja toimiikin pääasiassa hahmojen esittelynä. Kaikki kääpiöt eivät saa kovin paljoa ruutuaikaa ja leffa keskittyykin kääpiöistä pääasiassa Thoriniin. Martin Freeman on loistovalinta pääosaan Bilboksi. On hienoa nähdä tuttujen hahmojen palaavan, etenkin Klonkun, joka pysyy suosikkinani. Hölmöjä kohtia löytyy, mutta muuten An Unexpected Journey toimii mielestäni erittäin hyvin. Toimintaa ja rauhallisia kohtauksia löytyy sopivasti tasoitettuna, minkä lisäksi mukana on myös huumoria. Jännitystä löytyy, kuten myös kauneutta. Jotkut kohdat ratkeavat hieman liian helposti. Visuaalinen ilme on hieno, vaikka jotkut jutut näyttävätkin liian digitaalisilta. Lavasteet, puvustukset ja maskeeraukset ovat täydellisesti toteutettuja. Hienointa koko elokuvassa on tunnelataus, kun sekä fanit että tekijät pääsevät takaisin rakkaaseen maailmaan. Viittauksia tehdään tulevia tapahtumia varten, jotka tuntuvat paikoitellen olevan hieman liian keskiössä, mutta onneksi pääasiassa leffa keskittyy omaan seikkailuunsa. Elokuva jätetään kesken ja se saa katsojan haluamaan lisää. Jos pidät The Lord of the Ringsista niin katso myös The Hobbit: An Unexpected Journey. Se ei ole yhtä hieno, mutta se on kuitenkin loistava seikkailuelokuva. Jos olet fanaattinen kirjojen fani, niin jätä tämä väliin, sillä muutokset ovat varmasti liikaa sinulle. Itse pidän tästä tällaisenaan, enkä muuttaisi kovin montaa asiaa.

Arvosana: 8/10

Kirjoittanut: Joonatan, 26.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.heyuguys.com
The Hobbit: An Unexpected Journey, 2012, New Line Cinema, Metro-Goldwyn-Mayer, WingNut Films

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti