MOTHER! (2017)
Ohjaus: Darren Aronofsky
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Javier Bardem, Ed Harris, Michelle Pfeiffer, Brian Gleeson, Domhnall Gleeson ja Kristen Wiig
Genre: trilleri, jännitys, draama
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Ikäraja: 16
mother! on Darren Aronofskyn uusi jännityselokuva, jonka nimi uhmaa kielioppisääntöjä, mutta koska virallisesti teos kulkee pienen alkukirjaimen kanssa, niin siten se on sitten pakko kai kirjoittaa. Vähän niin kuin iPhone. Järjettömän surkean Noah-leffansa (2014) jälkeen Aronofsky aikoi tehdä seuraavaksi lastenleffan, mutta sitä suunnitellessaan hän sai uuden idean ja kirjoitti sen pohjalta muutamassa päivässä käsikirjoituksen. Kuvaukset alkoivat kesällä 2016 ja elokuvan oli tarkoitus ilmestyä lokakuussa 2017, mutta ensi-ilta aikaistettiin syyskuulle. mother! sai ensiesityksensä Venetsian filmifestivaaleilla, jossa sille sekä hurrattiin että buuattiin ja nyt se on ilmestymässä Suomessa. Itse odotin innokkaasti elokuvaa, sillä vaikka olen nähnyt Aronofskylta vain kaksi elokuvaa kauhean Noahin lisäksi, ovat ne (Requiem for a Dream, 2000 ja Black Swan, 2010) todella mainiot ja niin karmivat, että halusin nähdä häneltä lisää psykologisia kauhutarinoita. Minua alkoi karmia jo se, kun tuntui siltä, ettei leffalle ilmoitettu lehdistönäytöstä, kunnes vasta hieman ennen ensi-iltaa. Huojentuneena ja toiveikkaana menin katsomaan elokuvan.
Pariskunnan rauha rikkoutuu, kun illalla heidän taloonsa saapuu tuntematon mies. Vasten pariskunnan naisen tahtoa tuntematon mies jää vieraaksi ja vähitellen nainen saa huomata, että taloon saapuu yhä vain enemmän ja enemmän vieraita... eikä heillä ole aikomusta lähteä pois.
Pääosassa talossa asuvan pariskunnan naisena nähdään Jennifer Lawrence, joka osoittaa jälleen taitonsa hienosti. Leffaa kerrotaan pääasiassa naisen tunteiden kautta - kuinka ylimääräiset ihmiset alkavat aiheuttaa hänessä ärsyyntymistä ja jopa pelkoa - ja väärän näyttelijän käsissä elokuva voisi lässähtää pahasti, mutta Lawrence on todella hyvä roolissaan, jolloin katsojana seuraa mielellään tarinaa hänen kautta.
Talossa asuvan pariskunnan mies on Javier Bardemin näyttelemä runoilija, joka yrittää saada aikaiseksi uutta teosta, mutta hän ei vain tunnu löytävän inspiraatiota siihen. Runoilija suhtautuu vieraisiin paljon iloisemmin, eikä ymmärrä, miksi hänen vaimonsa alkaa panikoimaan. Bardem on tuttuun tapaansa mainio ja vaikka hän onkin pääasiassa vain rauhallisen iloinen, löytyy hänestä myös muitakin puolia.
Vieraita elokuvassa ovat mm. ensimmäisenä saapuva tuntematon mies (Ed Harris), tämän vaimo (Michelle Pfeiffer), heidän lapsensa (oikeastikin veljekset Brian ja Domhnall Gleeson), sekä runoilijan manageri (Kristen Wiig). Talossa asuvan pariskunnan tavoin tuntemattoman pariskunnan mies on rennompi, kun taas tämän vaimo on epäileväinen ja jopa häijy.
Heti alkuun on pakko sanoa, että mother! on todella kummallinen ja hämmentävä elokuva. Kun sitä katsoo, voi olla, ettei siitä löydä järjen häivää. Jo ensimmäinen kohtaus voi kummastuttaa, eikä tilannetta helpota, kun alkaa tuntua siltä, ettei mitään selitetä tai tulla selittämään. Varsinkin leffan toinen puolisko muuttuu välillä niin oudoksi ja häiriintyneeksi, että ei ole ihme, jos katsojana miettii edes kerran: "Mitä helvettiä minä oikein katson juuri nyt?!" Läpi leffan rakennetaan tiettyä jännitettä ja toisella puoliskolla se vapautetaan niin voimakkaasti, että se oikein räjähtää - paikoitellen jopa kirjaimellisesti. Hyvin pitkään loppuhuipennus tuntuu pelkältä tajunnanvirtatekstiltä, mitä Darren Aronofsky on kirjoittanut nopeasti ja päättänyt pistää mukaan kaiken, mitä mieleen juolahtaa. Koko hommassa ei tunnu olevan mitään järkeä ja koko juttu muuttuu niin yliampuvan megalomaaniseksi, että katsojan ahdistus pistää miettimään, haluaisiko päästä pakoon elokuvaa, vai pitäisikö se katsoa loppuun? Lopetus alkaa kuitenkin heittelemään katsojaa ymmärtämisellä ja kun lopputekstit alkavat, voi luultavasti kestää hetken tai pidempäänkin, kun yrittää päässä raksuttaa, mitä tuli juuri nähtyä?
mother! on nimittäin niitä elokuvia, jotka pitää tulkita itse. Se pitää kokea itse. Sellainen ei ole mahdollista, että joku kaveri selittää näkemänsä ja sen perusteella yrittää tulkita, mitä hän oli katsonut, vaan se pitää käydä kokemassa itse. Monet tulevat vihaamaan elokuvaa, koska he eivät näe siinä mitään järkeä, kun taas jotkut pettyvät siihen pahasti, kun se ei olekaan lähellekään sellaista kauhua, miltä trailerit ovat vaikuttaneet. Jotkut taas pitävät elokuvaa upeana, sillä se herättää paljon ajatuksia ja sen voi tulkita monella eri tapaa. Eräs ystäväni Episodilta esimerkiksi näki leffan elokuvan tekoprosessina, kun taas itse näin siinä paljon uskonnollista. Kuulin myös äitimaa-tulkinnan, minkä lisäksi yksi tuttuni löysi oman näkemykseni hieman erilaisella tavalla. Itse voisin kuulua niihin, joiden mielestä kyseessä on todella hyvä filmi, koska se jää pitkäksi aikaa pyörimään mielessä erilaisin tavoin, mutta valitettavasti siinä on yksi iso ongelma: pituus. Kahden tunnin kestollaan mother! on liian pitkä elokuva omaksi edukseen, jolloin se tuntuu välillä vain laahaavan, minkä lisäksi toinen puolisko ei tunnu koskaan loppuvan, kun siihen tungetaan ihan koko ajan jotain uutta. Leffa ei muutenkaan kunnolla vaikuttanut minua, mitä olisin toivonut. Leffasta voisi puhua ja kirjoittaa ties kuinka paljon, mutta se on vaikeaa, sillä en halua paljastaa muuta kuin lähtökohdat, koska se tosiaan pitää nähdä ja kokea itse. Pakkohan se on kuitenkin sanoa, että on se mielettömän paljon parempi kuin Aronofskyn Noah, vaikkei pääsekään Requiem for a Dreamin ja Black Swanin tasolle.
Aronofsky on hienosti saanut tajunnanvirtatekstiltä tuntuvan outouden tuntumaan järkevältä, kunhan sitä pohdiskelee tarpeeksi. Hän olisi kuitenkin voinut tehdä selkeää tiivistämistä ja jotkut repliikit kirjoittaa paljon paremmiksi. mother! on taidokkaasti kuvattu elokuva ja on kiehtovaa, kun kamera seuraa Lawrencen esittämää naista ympäri isoa taloa, jolloin katsojana tuntuu siltä kuin olisi itse kameran tilalla. Leikkaus on pääasiassa sujuvaa ja valaisu on hyvin toteutettu. Itse talo on läpi leffan lavastettu erinomaisesti. Visuaaliset efektit ovat mainioita ja vaikka Jóhann Jóhansson on säveltänyt mukaan musiikkia, jäävät ne täysin loistavien äänitehosteiden varjoon. Varsinkin ensimmäisellä puoliskolla voi jatkuvasti kuulla puutalon uhkaavan narinan.
Yhteenveto: mother! on todella häiriintynyt ja kummallinen teos. Voi olla, että siitä ei löydä mitään järkeä, mutta voi myös olla, että sitä pitää mestarillisen nerokkaana filminä. Hyvä se on, muttei valitettavasti niin mainio kuin toivoin. Leffa on ylipitkä ja siitä saisi helposti vaikka parikymmentä minuuttia kokonaan pois. Ensimmäinen puolisko tuntuu välillä junnaavan paikoillaan, kun taas toiseen puoliskoon tungetaan ihan koko ajan lisää juttuja, jolloin se tuntuu ahdistavan massiiviselta. Lopputekstien pyöriessä elokuvaan alkaa viimein löytyä logiikkaa ja on hienoa, miten sen voi tulkita eri tavoin. Jos siis pidät leffoista, jotka herättävät enemmän kysymyksiä kuin mihin ne vastaavat, jolloin niitä pitää kunnolla pohtia, niin kannattaa mother! katsoa. Jos taas odotat näkeväsi kauhuleffan, millaisena sitä mainostetaan, niin tulet varmasti pettymään ja on varmaa, että monet eivät ymmärrä leffasta mitään. Joka tapauksessa Aronofsky on saanut aikaiseksi mitä luultavimmin koko vuoden hämmentävimmän elokuvan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.9.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste joblo.com
mother!, 2017, Protozoa Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti