MANIFESTO (2015)
Ohjaus: Julian Rosefeldt
Pääosissa: Cate Blanchett
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia / Exhibition Version: 2 tuntia 10 minuuttia
Ikäraja: S
Manifesti on puolueen, ryhmän tai yksilön periaatteiden, aikomusten ja/tai tavoitteiden julistus. Manifeston teko lähti liikkeelle ohjaaja Julian Rosefeldtin alkaessa tutkimaan erilaisia manifestejä ja kun hän päätyi lopulta hyödyntämään kuuttakymmentä löytämäänsä julistusta. Niistä hän muodosti kokonaisuuden, jonka kuvaukset lähtivät käyntiin joulukuussa 2014. Kuvaukset kestivät vain kaksitoista päivää ja lopulta Manifesto sai ensi-iltansa Australiassa joulukuussa 2015. Seuraavana vuonna teosta näytettiin myös Saksassa, mutta vasta alkuvuodesta 2017 se alkoi saamaan laajempaa levitystä, jolloin siitä leikattiin noin puoli tuntia pois. Manifesto on kerännyt kuukausien varrella paljon kehuja ja nyt se on vihdoin rantautumassa Suomeen. Yllättävää kyllä, minä jopa odotin tämän teoksen näkemistä, sillä mielestäni sitä tähdittävä Cate Blanchett on erinomainen näyttelijä ja halusin todella paljon nähdä, miten hän pystyisi tuomaan esille kolmetoista eri roolihahmoa saman teoksen aikana. Olin jopa hieman innoissani, kun kuulin, että Manifesto saisi teatterilevityksen myös Suomessa ja meninkin katsomaan sen lehdistönäytökseen positiivisin mielin.
Yleensä kertoisin tähän väliin elokuvan juonen ja jatkaisin siitä näyttelijöihin, mutta Manifestossa ei oikeastaan ole juonta ja siinä on vain yksi kunnon näyttelijä... eikä se oikeastaan ole elokuva. Kyseessä on nimensä mukaisesti manifesti, jossa julistetaan elokuvaa ja yleisesti taidetta. Cate Blanchett näyttelee kolmeatoista eri henkilöä, jotka kertovat oman manifestinsa taiteesta ja siinä se oikeastaan onkin. Joku voisi kutsua Manifestoa elokuvaksi vain sillä perusteella, että se on liikkuvaa eli elävää kuvaa, mutta omasta näkökulmastani se on vain taideteos, joka on toteutettu samalla tavoin kuin elokuvat. Koko homma onkin mahdollisimman taiteellisesti tehty, mikä varmasti ärsyttää monia. Tavallaan se ärsytti myös itseäni. Yhdessä kohtaa elokuvaa Cate Blanchettin näyttelemä hahmo nimittäin julistaa rakastavansa taidetta, joka ei vielä tekovaiheessa tiedä olevansa taidetta, vaan siitä vain sattuu syntymään sellaista. Ja Manifesto sotii täysin tuota yhtä julistusta vastaan. Jos olette lukeneet arvosteluni Song to Songista (2017), niin tiedätte, että pidän todella paljon siitä - saatan jopa rakastaa sitä - kun elokuvasta syntyy taideteos, jossa palaset ovat loksahtaneet taidokkaasti tehdyn toteutuksen ansiosta yhteen. Ja että inhoan sitä, kun tehdään taidetta niin väkisin vääntämällä, että taiteellisuus ei loppujen lopuksi ole enää mukana. Harmillisesti Manifesto on juuri sellainen teos, josta on pyritty tekemään mahdollisimman erilainen ja taiteellinen teos, jotta se varmasti erottuisi massasta ja keräisi kehuja, jolloin se kadottaa lähes kaiken taiteellisuutensa. Tämän takia teosta oli paikoitellen jopa tuskallista katsoa.
Manifestosta löytyy kuitenkin hyviä puolia ja parasta koko teoksessa on tietysti Cate Blanchett. Hänen roolityönsä on huikeaa läpi keston. Vain muutama hänen hahmoistaan ei tee erityistä vaikutusta, kuten pörssimeklari ja nukkevalmistaja, mutta suurimmaksi osaksi teoksen ajasta katsojana vain ihailee, kuinka Blanchett on muuntautunut erilaisiin rooleihin. Hänestä löytyy paljon voimaa hautajaisissa puhuvana leskenä, hän on koominen tanssikoreografina ja häntä käy hieman sääliksi jätelaitoksen työntekijänä. Kaikkein suurimman vaikutuksen hän kuitenkin tekee kodittomana henkilönä, jossa hän on saanut eleensä ja äänensä täydellistettyä, minkä lisäksi hänen upeat maskeerauksensa vahvistavat hahmon hienoutta. Koditonta olisin katsonut vaikka kokonaisen elokuvan verran ja minua harmittikin, että hänen osuutensa jäi todella pieneksi. Harmi vain, että vuosien varrella on tullut todella selväksi, että jotkut näyttelijät ovat aina hyviä, olivat he minkä tasoisissa teoksissa tahansa. Vaikka Blanchett saattaakin tehdä elämänsä roolityön (tai siis -työt) tässä, ei hän Manifestosta tee oikeasti hyvää. Hänen esiintymistään kyllä seuraa erittäin mielellään, mutta hänen höpisemänsä manifestit - puhui hän kuinka upealla äänellä tahansa - eivät vain herätä kunnon mielenkiintoa. Jos rooleja yrittäisi joku lahjattomampi kuin Blanchett, Manifeston mitäänsanomattomuus nousisi selkeämmin esille. Tai siis, kyllähän tällä on sanottavaa, muttei puolentoista tunnin saarnaamista taiteesta kovin moni jaksa kuunnella. Ohjaaja-käsikirjoittaja Julian Rosefeldt on selvästi hukkunut uskoonsa siitä, että hän olisi tekemässä jotain täydellisen mestarillista. Tämä on Rosefeldtin ensimmäinen pitkä "elokuva" ja sen myös huomaa. Hänen olisi kannattanut kokeilla elokuvantekoa hieman pidempään ja sitten vasta yrittää uudelleen taidepätkän tekoa.
Manifeston kuvausta ei kuitenkaan voi moittia. Kyseessä on nimittäin paikoitellen visuaalisesti todella näyttävä teos, mikä on Blanchettin lisäksi toinen syy, miksi homman jaksoi katsoa loppuun asti. Varsinkin alussa nähtävä ilmakuva, joka seuraa koditonta henkilöä, on mielettömän upea, minkä lisäksi mukana on monia muitakin hetkiä, jotka ovat puhdasta silmäkarkkia. Leikkauskin on taidokkaasti toteutettu ja teoksen aikana nähdään useita kohtia, jolloin leikkaus Blanchettin esittämästä hahmosta toiseen on tyylikäs. Äänimaailma on myös onnistuneesti toteutettu. Manifeston ongelmat eivät löydykään teknisestä toteutuksesta.
Yhteenveto: Manifesto sisältää tietyt hienoudet, mutta sen viestimä sanoma taiteesta on tuotu esille aivan liian yliampuvasti. Ohjaaja-käsikirjoittaja Julian Rosefeldt on selkeästi tehnyt mahdollisimman taiteellista taidetta, jolloin hän on unohtanut, ettei taide synny niin. Monin paikoin kyseessä onkin todella väkisin väännetty kyhäelmä. Cate Blanchett on kyllä huikea rooleissaan, etenkin kodittomana henkilönä, minkä lisäksi teos on upeasti kuvattu ja suurimmaksi osaksi erittäin hyvin leikattu. Jos roolissa olisi joku taidottomampi, eikä tekninen toteutus olisi niin tyylikäs, olisi Manifesto selvästi heikompi. Jos todella taiteelliset taidepläjäykset kiehtovat tai jos fanitatte Blanchettia, niin käykää ihmeessä vilkaisemassa tämä teos. Jos sellaiset eivät ole juttunne, niin jättäkää Manifesto väliin. Vaikka siinä on selvät heikkoutensa, on siinä myös vahvuuksia, joiden ansiosta pätkän katsoo kerran loppuun asti. Ei se silti keskinkertaista parempi ole.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.cinemaclock.com
Manifesto, 2015, Bayerischer Rundfunk, Ruhr Triennale, Schiwago Film
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti