Arvostelu: Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä (Winnie the Pooh - 2011)

NALLE PUHIN ELOKUVA

UUDET SEIKKAILUT PUOLEN HEHTAARIN METSÄSSÄ

WINNIE THE POOH

Ohjaus: Stephen J. Anderson ja Don Hall

Pääosissa: Jim Cummings, Travis Oates, Bud Luckey, Tom Kenny, Craig Ferguson, Kristen Anderson-Lopez, Wyatt Hall, Jack Boulter ja John Cleese

Genre: animaatio, seikkailu, komedia, musikaali

Kesto: 1 tunti 3 minuuttia

Ikäraja: S

A. A. Milnen luoma Nalle Puh päätyi 1960-luvulla Walt Disney -yhtiölle, joka alkoi tietty heti hyödyntämään Puolen hehtaarin metsän hahmoja omissa elokuvissaan. Aluksi ilmestyivät lyhytelokuvat "Winnie the Pooh and the Honey Tree", "Winnie the Pooh and the Blustery Day" ja "Winnie the Pooh and Tigger Too", jotka lopulta yhdistettiin elokuvaksiNalle Puh (The Many Adventures of Winnie the Pooh - 1977). Leffan myötä Milnen hahmot nähtiin ties missä Disneyn tuotteissa. Nalle Puh sai lisää lyhytleffoja, omia televisiosarjojaan, sekä uusia koko illan leffoja, joista kolme ilmestyivät leffateattereissa ja yhdeksän päätyivät suoraan kauppoihin. Vuonna 2009 Disney-yhtiö päätti tehdä uuden Nalle Puh -elokuvan ja 2011 ensi-iltansa sai yksinkertaisesti nimetty Winnie the Pooh, eli suomeksi ei-niin-yksinkertaisesti nimetty Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä. Elokuvasta pidettiin, mutta se ei ollut kovin iso hitti. Silti Nalle Puhin elokuva on kolmella tapaa erityinen filmi: ensinnäkin se on Disney-yhtiön viimeinen käsin piirretty elokuva (millaisia Disneyn täytyy tehdä lisää!); toiseksi se kuuluu Yhdysvalloissa viralliseen Walt Disney -klassikot sarjaan, mutta jostain syystä se ei kuulu Suomessa; ja kolmanneksi elokuva pyörii yhä, kuusi vuotta ilmestymisensä jälkeen elokuvateattereissa (ainakin Finnkinon Tennispalatsissa), mitä olen ihmetellyt jo todella kauan. Itse en kuitenkaan käynyt katsomassa elokuvaa leffateatterissa, vaikka olenkin pieni Nalle Puh -fani, vaan näin sen vasta muutama vuosi sitten Netflixistä ja pidin siitä. Tämän kesän lopussa löysin leffan kirpputorilta ja ostin sen, jotta voin katsoa sen uudestaan. Samalla päätin arvostella sen, sillä viime vuonna olin arvioinut Disneyn Nalle Puh -maailmaan sijoittuvat filmit Nasun suuri elokuva (Piglet's Big Movie - 2003) ja Tiikerin oma elokuva (The Tigger Movie - 2000). 

Ihaa-aasin häntä katoaa, jolloin Nalle Puhin ja muiden Puolen hehtaarin metsän asukkien täytyy lähteä etsimään sitä. Ystävysten huolet lisääntyvät, kun he huomaavat, että Risto Reippaan on siepannut karmiva Poisa-hirviö.

Nalle Puh (Jim Cummings) on sama hassu karhu kuin aina. Puhilla on jatkuvasti nälkä ja läpi elokuvan hän haikaileekin rakkaan hunajansa perään, sillä hänellä on kotona pelkkiä tyhjiä ruokapurkkeja. Nalle Puh ei ole kovin fiksu ja hän joutuu pähkäilemään paljon helpoimpiakin asioita, eikä usein löydä loogisia vastauksia. Hahmo on todella suloinen ja häntä jaksaisi katsoa koko päivän.

     Nasu-possu (Travis Oates) oli pitkään suosikkini Puolen hehtaarin metsän asukeista. Hän on todella pelokas tapaus, joka säikähtää helposti asioita. Nasu on Nalle Puhin paras ystävä ja seuraa Puhia kaikkialle, jos vain uskaltaa. Nasukaan ei ole erityisen viisas, mutta hänen hyväsydämisyytensä tekee hänestä rakastettavan hahmon.

     Määräilevästä Kanista (Tom Kenny) en pitänyt lapsena. Mielipiteeni on kuitenkin vuosien varrella muuttunut ja nykyään hän on mielestäni erinomainen hahmo, sekä todella samaistuttava, jos itse asuisin Puolen hehtaarin metsässä. Vaikka leffoissa pöhköt hahmot ovatkin ihanan hauskoja, olisivat he tosielämässä rasittavia, jolloin käyttäytyisin aika varmasti kuin Kani. Hän on selvästi muita järkevämpi, jolloin hän pistää itsensä usein johtoasemaan ja määräilee muita.

     Ihaa-aasia (Bud Luckey) taas vaivaa vaikea masennus. Hän on jatkuvasti alakuloinen, eikä tunnu löytävän iloa elämästä. Oikeassa elämässä Ihaan kaltaista henkilöä haluaisi auttaa parhaansa mukaan, mutta leffassa hän on vain hauska lisä ylienergisten ja iloisten eläinystävysten joukkoon. Ihaa tuntuu usein jäävän taka-alalle, joten onkin hienoa, että tämä tarina pyörii varsinkin aluksi hänen ympärillään. Minä omistan Ihaa-pehmon ja hän katsoi leffan kanssani. Ja kyllä, olen täysi-ikäinen, mutta Peter Panin tavoin en halua täysin aikuistua!

     Pomppiva Tiikeri (Nalle Puhin esittäjä Jim Cummings) tuntuu jäävän tällä kertaa muiden varjoon. Hahmolla on pari tähtihetkeä, mutta muuten hän esiintyy vain taustalla, eikä hänellä ole paljoa tekemistä leffassa. Tiikeri on metsän asukeista energisin. Hän rakastaa pomppimista ja yrittää saada muut pitämään hauskaa.

     Pöllöstä (Craig Ferguson) en ole oikeastaan ikinä pitänyt kovin paljon. Nykyään hän ei ole mielestäni yhtä tylsä hahmo kuin ennen, mutta hän on silti kaukana muiden loistavuudesta. Pöllö uskoo olevansa kaikista viisain ja yrittää jatkuvasti sivistää muita tietoudellaan, mihin kenelläkään ei ikinä ole aikaa. Siihen Pöllön vitsi jääkin, eikä hänessä ole oikein mitään ihmeellistä. Yleensä hahmo on vain pienessä roolissa, mutta tässä leffassa hän on isommassa osassa, mikä toimii yllättävän hyvin.

     Muita Puolen hehtaarin metsän asukkeja ovat yksinhuoltajaäiti Kengu (Kristen Anderson-Lopez) ja tämän innokas poika Ruu (Wyatt Hall), sekä Nalle Puhin tylsin (eli tavallisin) hahmo Risto Reipas (Jack Boulter), josta en ole koskaan pitänyt. Risto Reippaassa ei ole yhtään mitään erityistä, joten onkin hyvä, että hänet nähdään vain muutamassa kohtauksessa lyhyesti. Hän on ihmishahmo, joka omistaa Puhin, Nasun, Ihaan, Tiikerin ja muut kaverukset.

Perinteiseen tapaan myös tämä Nalle Puh -leffa alkaa Risto Reippaan huoneesta, jossa kertojaääni (John Cleese) esittelee leffan samalla, kun näytetään huoneessa istuskelevia Puolen hehtaarin metsän ystävyksiä pehmolelumuodoissaan. Pöydällä oleva Nalle Puh -kirja aukeaa ja ensimmäisellä sivulla näkyvä piirros muuttuu animaatioksi. Tarina lähtee heti liikkeelle, eikä aikaakaan, kun Ihaan häntä ja Risto Reipas katoavat, jolloin alkaa Poisa-jahti. Elokuva nappaa katsojansa välittömästi mukaansa ja pitää mielenkiinnon alusta loppuun. Leffassa tapahtuu kaiken aikaa jotain kiinnostavaa, jolloin sitä katsoo erittäin mielellään. Harmi vain, että filmi on todella lyhyt. Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä kestää vain muutaman minuutin yli tunnin ja jos lopputekstejä ei laske mukaan, niin kesto pienenee jopa alle tuntiin! Elokuvassa ei siis todellakaan ole oikeastaan mitään ylimääräistä, vaan se hyödyntää koko kestonsa nopeatempoisen seikkailun kertomiseksi. Valitettavasti rytmitys on välillä liiankin nopeatempoinen, jolloin tarina tuntuu kiirehtivän. Leffa voisi kestää vaikka vartin kauemmin, jolloin siinä olisi edes pari hengähdystaukoa. Loppujen lopuksi filmi tuntuukin lähinnä todella pitkältä lyhäriltä.

Ongelma ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Nalle Puhin elokuva olisi huono elokuva. Se on nimittäin vallan mainio! Jos kestoon lisäisi tarvittavan vartin, olisi se jopa loistava. Tarina tuntuu siltä kuin se olisi nähty Nalle Puheissa useasti aiemminkin, mutta se on tehty niin mukaansatempaavasti, ettei kierrätys erityisemmin haittaa. Elokuva on todella hauska ja sen aikana saa nauraa moneen kertaan. Hahmojen pöhköys luo jatkuvasti koomisia tilanteita ja välillä jutut ovat niin hulvattomia, ettei ihme, jos hämmästelee, mistä tekijät ovat keksineet sellaisia vitsejä? Huumoria on sekä lapsille että aikuisille. Aikuiset kokevat riemua oudoista oivalluksista, sekä neljännen seinän rikkomisesta, kun kertojaääni on välillä tekemisissä hahmojen kanssa. Parissa kohtaa hahmot jopa hyödyntävät kirjan tekstejä ja kirjaimia, ja hyppivät sivulta toiselle, mikä on tuttu juttu Puh-leffoissa. Lapsille taas on tarjolla paljon hassua kohellusta, joka tuottaa iloa kyllä aikuisillekin. Todellinen koko perheen elokuva on siis kyseessä! Seikkailuhenki on vahvasti läsnä ja perheen pienimmille filmi tarjoaa jopa pientä jännitystä Poisan takia. Mukana on tietty tärkeitä ystäväteemoja lapsille, mikä onkin yksi syy, miksi olen sitä mieltä, että Nalle Puh -seikkailut kuuluisivat jokaisen lapsen elämään.

Nalle Puhin elokuva on musikaali, mutta harmillisesti sen laulut eivät ole kovin muistettavia. Vanhat tutut kappaleet, kuten esittelylaulu ja Tiikerin hoilaus hienoudestaan ovat aina oivallisia, mutta uusista biiseistä mieleen jää vain Poisasta kertova "The Backson Song" ja hunajafantasiointi "Everything is Honey". Muuten laulut ovat unohdettavia ja ne tuntuvat välillä oudon pakotetuilta kuin ne olisivat mukana vain, koska joku määräsi niin. Henry Jackmanin säveltämät musiikit ovat kuitenkin oivat. Käsin piirretty animaatio näyttää erinomaiselta ja on harmi, jos Disney ei aio tehdä tämän tyylisiä elokuvia enää. Kyllä tietokoneanimaatiot näyttävät upeilta, mutten pitäisi yhtään, jos seuraava Puh-leffa olisi tehty tietokoneella. Leffalla on kahdeksan käsikirjoittajaa, mutta siitä ei ole koitunut ongelmia, vaan he ovat tehneet aivan mahtavaa työtä etenkin repliikkien kohdalla. Dialogi läpi leffan on nokkelaa ja hupaisaa. Loppupäässä elokuvaa kuultava solmu-vitsi on suorastaan täydellinen ja kohta pitää katsoa pariin otteeseen, jotta sen hauskuuden ymmärtää kunnolla. Erikoista kyllä, vitsi on saatu suomennettua ja vieläpä kekseliäästi, jolloin äärimmäisen vaikeasti käännettävä vitsi ei kadota koko hienouttaan.

Yhteenveto: Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä on todella mainio ja hauska, mutta hieman liian lyhyt leffa. Elokuvassa on muutama juonikuvio, jotka kulkevat päällekäin, joten katselukokemusta parantaisi, jos teos kestäisi vaikka vartin pidempään. Rytmitys ja unohdettavat laulut ovat elokuvan selvät ongelmat, mutta muuten leffa todella on hyvä ja se tarjoaa riemua sekä lapsille että aikuisille. Vitsejä on paljon ja lähes kaikki niistä naurattavat kekseliäisyydellään tai hölmöydellään. Varsinkin lopun solmu-vitsi on niin nerokas, että parempaa dialogia saa hakea. Hahmot ovat ihastuttavan loistavia ja heidän seikkailuaan seuraa äärimmäisen mielellään. Animaatiojälki on todella hyvä ja toivon, että Walt Disney -yhtiö tekisi jossain kohtaa lisää käsin piirrettyjä elokuvia. Leffassa on lämmin henki, pientä jännitystä ja oivallisia teemoja, jolloin se sopii täydellisesti koko perheen elokuvahetkeen. Jos Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä olisi vartin pidempi ja sen laulut olisivat parempia, olisi se jopa mahtava. Ensi vuonna on tiedossa sitten arvostelu Disneyn alkuperäiselle Nalle Puh -leffalle, minkä lisäksi aion arvioida jossain kohtaa muitakin Puh-filmejä, kuten Nalle Puh ja Möhköfantin (Pooh's Heffalump Movie- 2005). Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt, ihan hauska kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.9.2017

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.hadleyclaire.blogspot.fi

Winnie the Pooh, 2011, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios