maanantai 4. joulukuuta 2017

Arvostelu: Fifty Shades of Grey (2015)

FIFTY SHADES OF GREY (2015)



Ohjaus: Sam Taylor-Johnson
Pääosissa: Dakota Johnson, Jamie Dornan, Eloise Mumford, Jennifer Ehle, Victor Rasuk, Marcia Gay Harden, Luke Grimes, Rita Ora, Max Martini ja Callum Keith Rennie
Genre: erotiikka, draama, romantiikka
Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia / Unseen Edition: 2 tuntia 9 minuuttia
Ikäraja: 16

Fifty Shades of Grey perustuu E. L. Jamesin samannimiseen hittikirjaan vuodelta 2011. "Fifty Shades of Grey" -kirja taas perustuu Stephenie Meyerin "Twilight"-kirjasarjaan (2005-2008). E. L. James luki Meyerin kirjat ja innostui niistä niin paljon, että päätti kirjoittaa niistä omaa seksipainotteista fanitekstiä, eli "fan fictionia". Eräänä päivänä hän päätti kirjoittaa tekstinsä uudestaan, vaihtoi nimet ja julkaisi "Twilight"-kopionsa kirjana. Miljoonat ihmiset (pääasiassa naiset) hullaantuivat kirjasta, joten oli vääjäämätöntä, että sen pohjalta tehtäisiin myös elokuva. Vuonna 2013 useat yhtiöt kilpailivat leffaoikeuksien saamisesta, kunnes Universal Pictures ja Focus Features voittivat. Kuvaukset käynnistyivät loppuvuodesta ja Fifty Shades of Grey sai ensi-iltansa helmikuussa 2015, juuri sopivasti ystävänpäivän aikoihin. Elokuva oli iso menestys ja monet kirjan fanit olivat innoissaan siitä, mutta kriitikot haukkuivat sen lyttyyn. Se oli yksi ilmestymisvuotensa inhotuimmista elokuvista ja se jopa voitti viisi Golden Raspberry-, eli Razzie-palkintoa (huonoin elokuva, huonoin miespääosa, huonoin naispääosa, huonoin parivaljakko ja huonoin käsikirjoitus) kuudesta ehdokkuudestaan (vain huonointa ohjausta se ei voittanut). Jostain syystä leffaan tehdyt kappaleet "Earned It" ja "Love Me Like You Do" saivat Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet, mutteivät voittaneet niitä. Itse en käynyt katsomassa elokuvaa, kun se ilmestyi teattereihin. Muistan kuitenkin, kun se pyöri leffateattereissa ja Finnkinon täytyi alkaa tarkistaa ikä kaikilta nuorilta K16-leffoissa, sillä niin monet yläasteikäiset huijasivat ikänsä päästäkseen katsomaan Fifty Shades of Greyta. Arvioiden takia ajattelin, etten koskaan katsoisi leffaa. Kuitenkin kun aloin kirjoittamaan omia arvosteluja, mietin, että jossain kohtaa katsoisin koko Fifty Shades -sarjan (2015-2018) läpi ja arvostelisin sen osat. Ajattelin kuitenkin tehdä sen vasta, kun sarjan kolmas osa Fifty Shades Freed (2018) olisi ilmestynyt vuokrattavaksi, mutta huomatessani eräänä syyskuun iltana, että Fifty Shades of Grey tulee televisiosta, päätin hyödyntää ilmaisen tilaisuuden ja katsoin sen. Ja noh... hirveähän se oli.

Anastasia Steele -niminen opiskelija haastattelee nuorta miljardööri Christian Greyta yliopistonsa lehteen. Tapaamisen jälkeen kaksikolle syttyy nopeasti todella erikoinen suhde. Christian ei nimittäin välitä romantiikasta, vaan rajusta seksistä.

Pääosassa Anastasiana nähdään Dakota Johnson, jonka roolisuorituksesta on jostain syystä pidetty. Omasta mielestäni hän on elokuvan surkein näyttelijä. Hänessä ei ole nimittäin lainkaan sydäntä, sielua, energiaa tai mitään koko leffan aikana. Hänen esiintymisensä on niin onttoa, tylsää ja puuduttavaa, että on vaikea kuvitella jonkun ökyrikkaan miehen innostuvan hänestä. Vain seksikohtauksissa Johnson näyttää merkkejä siitä, että onkin elossa, eikä olekaan väkinäisesti näyttelevä zombie. Eipä siinä, onhan se vaikea näytellä onnistuneesti, jos hahmokin on surkea. Anastasia Steele on nimittäin yksi huonoimmista naishahmoista, jonka tiedän. Hän ei kykene mihinkään ilman Christiania ja vaikka miehen seksimieltymykset karmivatkin Anastasiaa, on hänen pakko palata takaisin Christianin luokse, sillä Anastasian on tarkoitus viestiä, että naisten asema ei ole mitään muuta kuin olla aina miehen pompoteltavana, mikä on vain väärin.
     Jamie Dornan ei ole kovin paljoa parempi Christian Greynä. Dornanilta löytyy pari ilmettä enemmän, eikä hänen roolityönsä ole välillä yhtä elotonta, mutta hän ei ole lainkaan uskottava miljardöörinä, eikä hän ole sellainen hurmuri, mikä Christianin pitäisi olla. Sen lisäksi on todella outoa ajatella, että naiset noin vain ihastuisivat häneen, sillä vaikka hän osteleekin heille kalliita lahjoja sun muuta, on hän aika kauhea, itsekäs ja tunteeton persoona. Christiankin on todella surkea hahmo, sillä hänen tarkoituksensa on viestiä, että miehet voivat tehdä naisilleen ihan mitä tahansa, vaikka naiset eivät siitä pitäisi. Hänellä on tarkat säännöt siitä, mitä "hempeää" hän suostuu tekemään naisten kanssa. Hän ei esimerkiksi suostu nukkumaan heidän vieressään, eikä käy treffeillä. Christian ei suostu joustamaan säännöistään, mutta vaatii sitä muilta. Hän on kauhea myös sen takia, että vaikka hän väittää Anastasialle, että tämä voi koska tahansa sanoa "ei" ja lähteä, Christian tunkeilee silti hänen kotiinsa ja yrittää pitää tätä väkisin luonaan. Sitomisleikeissä sun muussa ei ole vikaa, mutta se miten Christian nauttii asioista, on aika sairasta.
     Elokuvassa nähdään myös pienissä rooleissa Eloise Mumford Anastasian kämppiksenä Katena, Jennifer Ehle Anastasian äitinä ja Callum Keith Rennie hänen isäpuolenaan, Marcia Gay Harden ja Andrew Airlie Christianin vanhempina, Luke Grimes hänen isoveli Elliotina, Rita Ora hänen pikkusisko Miana, sekä Victor Rasuk Anastasian valokuvaajaystävä Joséna. Muut näyttelijät eivät ole yhtä surkeita kuin leffan päätähdet, mutta heidän osuutensa ovat niin pienet, että heidän taidoistaan on muutenkin vaikea sanoa mitään.

Fifty Shades of Grey ei ole heti alkuun kammottavan huono. Ensimmäistä kunnon kohtausta edeltävät kuvat alkutekstien aikana ovat ihan tyylikkäitä ja niitä on mukava katsoa. Niiden jälkeen tuleva kohtauskaan ei ole järkyttävän kauhea. Se on vain tylsä. Ensimmäisen puolen tunnin ajan en ajatellut, että elokuva olisi täyttä kuraa, vaan pidin sitä vain todella tylsänä. Elokuva kertoo tietysti pelkästään Anastasian ja Christianin erikoisesta suhteesta, en muuta odottanutkaan, mutta kun hahmot ovat surkeita ja heidän näyttelijänsä ihan yhtä kehnoja, on heidän yhteisiä kohtauksiaan todella puuduttavaa seurata - varsinkin kun Dakota Johnsonin ja Jamie Dornanin väliltä ei löydy kemiaa. Ei yhtään. Ja kun elokuvan tärkein asia, eli heidän suhteensa ei ole lähtökohdiltaankaan uskottava, eikä se tunnu miltään, on leffaa vain erittäin ikävää katsoa. Jossain kohtaa filmi alkaa muuttua inhottavan siirappiseksi, vaikka siinä yritetäänkin kiven kovaa väittää, että kaksikon välillä ei ole rakkautta, vaan heidän suhteensa koostuu pelkästä seksistä. Ja ensimmäisen seksikohtauksen jälkeen koko leffassa ei olekaan muusta kyse. Hassua kyllä, minun on pakko myöntää, että tuhmat hetket olivat leffan parasta antia, sillä näyttelijät eivät puhuneet mitään ja heidän tarvitsi vain esittää nauttivansa, jolloin heistä löytyi edes hieman energiaa. Vähän niin kuin pornossa. Paitsi että tässä ei näytetä kovin paljoa ja taustalle on aina tungettu jokin pop-jumputus, jolloin seksisessiot tuntuvat enemmänkin musiikkivideoilta.

Seksikohtaukset ovat parhaita kohtia myös sen takia, että aina kun Anastasia ja Christian eivät ole sängyssä, on elokuva vain todella puuduttava, eikä siitä löydy oikeastaan mitään sisältöä. Hahmojen muuta elämää ei näytetä kuin lyhyesti, jotta tekijät voisivat sanoa, että mukana on tarina, mutta pääasiassa loppupuolisko on sitä, että Anastasia ei tiedä ollako vai eikö olla Christianin jutuissa mukana. Yksi hauskimmista jutuista koko leffassa on, että Christian jopa tekee Anastasialle monisivuisen sopimuksen, jossa Anastasia voi vaikuttaa siihen, kuinka rajua heidän seksinsä on. Anastasia ei tietenkään ole varma, miten suhtautua asiaan, mutta jottei elokuva vain tylsistyttäisi, niin he kokeilevat panohommia kuitenkin. Muuten leffa ei oikeastaan ole hauska, jos tahatonta koomisuutta ei lasketa mukaan. Itse naurahdin parissa kohtaa, kun elokuvasta huomasi, että se todella oli tehty "Twilightin" pohjalta. Mukana on samanlaisia hetkiä ja suunnilleen yhtä surkea rakkaustarina. Paitsi ai niin, Christianhan ei omien sanojensa mukaan tee mitään rakkausjuttuja, vaan hän "panee... lujaa". Elokuva on täynnä todella surkeita hetkiä, jolloin haluaisi vain lopettaa katsomisen kokonaan. Mutta erikoista kyllä, kun leffa vihdoin päättyy, voi ensireaktio olla: "Tähänkö tämä nyt loppui?!" Leffa loppuu nimittäin niin seinään, ettei siinä tunnu olevan loppua lainkaan. Elokuvan lopetuskohtaus on yksi surkeimmista, mitä olen koskaan nähnyt. Se on äärimmäisen antiklimaattinen ja todella typerä. Kun ruutu menee pimeäksi, katsojana odottaa vielä ainakin yhtä kohtausta (tai koska katsoin televisiosta, niin odotin mainoskatkoa), mutta yhtäkkiä lopputekstit jo alkavat. Toisaalta eikö se ole vain osuvaa, että törkeän huonolla elokuvalla on törkeän huono loppu? Fifty Shades of Grey on todella ontto ja sieluton, sekä ärsyttävän pinnallinen elokuva. Sen tarkoitus on näyttää, että miehet ovat kusipäisiä seksihulluja, eivätkä naiset voi mitään muuta kuin alistua heidän tahtoonsa. Toisaalta jotkut ihmiset ovat oikeasti niin pinnallisia, että he luultavasti tekisivät mitä tahansa, jos kyseessä on rikas mies, joka voi ostella heille autoja.

Elokuvan on ohjannut Sam Taylor-Johnson, joka ei ole tehnyt kovin kummoista työtä leffan parissa. Näyttelijöistä hän ei ole saanut irti oikeastaan mitään hyvää, mutta visuaalisen puolen hän on kehittänyt ihan taitavasti. En kuitenkaan syytä Taylor-Johnsonia elokuvan huonoudesta, vaan kirjailija E. L. Jamesia, jonka työstämä lähdemateriaali on varmaan ihan yhtä kauheaa roskaa. Kirjan pohjalta tehty käsikirjoitus on leffan huonoin asia. Sen lisäksi, että tarina on äärimmäisen pitkästyttävä, repliikit ovat kammottavan surkeita. Läpi leffan Anastasian ja Christianin välinen dialogi on todella hirveää, jonka takia heidän roolisuorituksensa tuntuvat vielä huonommilta. Jotkut repliikit ovat jopa naurettavan kehnoja. Fifty Shades of Grey on sentään kuvattu hyvin. Kuvat ovat tasaisia ja niissä häiritsee vain ankea värimaailma. Leikkaus on paikoitellen sujuvaa, mutta välillä se on liian hidasta ja välillä taas liian nopeaa. Selkeitä tehosteita ei oikeastaan ole, jos ruudulle ilmestyviä tekstiviestejä ei laske mukaan. Musiikkien sävellyksestä vastaa Danny Elfman -parka. En tiedä, miksi Elfman on päätynyt mukaan projektiin, luultavasti rahan takia, mutta kovin kiinnostavia musiikkeja hän ei ole saanut aikaan.

Elokuvasta on olemassa muutaman minuutin pidempi Unseen Edition, jossa on pidempiä kohtauksia, sekä pari uutta kohtausta, joista yksi on erilainen lopetus. Katsoin pidennetyn version lopetuksen Youtubesta, eikä se ole oikeastaan yhtään sen parempi kuin teatteriversion loppu.

Yhteenveto: Fifty Shades of Greyn kutsuminen hyväksi elokuvaksi on kuin söisi koirankakkaa ja väittäisi sitä suklaaksi. Ajattelin aluksi antaa sille jopa kaksi pistettä kymmenestä, sillä en täysin inhonnut leffaa katsoessani sitä ja mietin, että mitä jos jatko-osat olisivat vielä huonompia, enkä voisikaan antaa niille pienempää arvosanaa? Mutta kun mietin leffaa tarkemmin, en löytänyt siitä mitään muuta hyvää kuin tyylikkään kuvauksen. Päänäyttelijät ovat todella surkeita rooleissaan, etenkin Dakota Johnson, minkä lisäksi heidän hahmonsa ovat erittäin kauheita. Käsikirjoitus on roskaa, jolloin typerät repliikit saavat näyttelijöiden esiintymisen tuntumaan vielä huonommalta. Aluksi leffa on vain todella tylsä, mutta sen jälkeen se vain huononee ja huononee, muuttuu ärsyttävän siirappiseksi ja tahattoman typeräksi. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, niin seksikohtaukset ovat parasta elokuvassa, sillä niihin oli edes hieman panostettu, eikä leffa ollut silloin äärimmäisen puuduttava. Leffa esittää miehet kontrolloivina seksihulluina ja naiset heikkoina ja alistuvina, jolloin sen sanoma tuntuu aika järkyttävältä. Jokainen tehköön pedissä mitä lystää, kunhan se on jokaiselle osapuolelle ok, mutta jos nämä rajut seksifantasiat pidettäisiin ihan vaan omana tietona tai siellä internetin pimeällä puolella, eikä niitä tungettaisi mukaan elokuviin tai kirjoihin. Fifty Shades of Grey on yksi kaikkien aikojen paskimmista elokuvista, enkä suosittele sitä kenellekään. Tämä on tehty kiimaisille teinitytöille ja vanhemmille naisille, joiden oma mies ei enää kykene asioihin kuten nuorena, jolloin tämä filmi voi tuottaa riemua. Muut pysykää tästä kaukana. Katsokaa mieluummin pornoa, sillä siinä on vain leffan parasta osuutta. Jopa Twilight (2008) on tätä parempi, sillä siinä on sentään vampyyreita ja ihmissusia. Ehkä Fifty Shades of Grey olisikin parempi, jos Christian paljastuisi lopussa Edward Cullenin kauan kadoksissa olleeksi vampyyriveljeksi.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.9.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.fatmovieguy.com
Fifty Shades of Grey, 2015, Focus Features, Michael De Luca Productions, Trigger Street Productions

4 kommenttia:

  1. XD Arvostelun viimeinen lause on paras! Itse en ole elokuvaa nähnyt, enkä haluakaan nähdä, varsinkaan tämän arvostelusi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! xD
      Ei kannatakaan katsoa! :D

      - Joonatan

      Poista
  2. Ai hitsi, tätä arvostelua olen odottanut! "Kiimainen teinityttö" täällä ihan innoissaan! :D

    Auts, yllättävän tyly vastaanotto. Siitä on taas jonkin aikaa kun olen tämän nähnyt, mutta sikäli mikäli muistan oikein, ei se nyt ihan NIIN kauhea ollut kuin mahdollisesti annat ymmärtää. Toki yhdyn mielipiteeseesi siinä, että näyttelijät eivät onnistuneet (ihme puunaamoja molemmat pääosan esittäjät!), ja kokonaisuus on kovin mitäänsanomaton, mutta jos ei muuta, niin mukiinmenevää ajanvietettä tämä kyllä tarjosi.

    Olen samaa mieltä myös siitä, että seksikohtaukset olivat elokuvan parasta antia. Toki kovempaan pornoon tottuneena ei mitään sykähdyttävää "WOW" -efektiä tullut oikein missään vaiheessa, mutta onpahan ainakin joku syy jaksaa katsoa koko elokuva loppuun. ;)
    Pitkä tarina sinänsä oli ehkä hiukan typerää rakentaa seksin ympärille - erotiikka toimii mielestäni parhaiten novellimittaisena, ei kolmen osan elokuvasarjana. Turha pituus puuduttaa.
    Jos tarinassa olisi ollut muutakin sisältöä kuin seksi, olisi se saattanut olla kiinnostavakin. Tässä tapauksessa ainainen paneminen alkaa lähinnä ärsyttää.

    Sitä taas en allekirjoita, että alkuperäisteoksen (kirja) on pakko olla huono, koska käsikirjoituskin oli. Ei missään nimessä. Luin nimittäin kirjan tässä muutama kuukausi taaksepäin, ja kirjoitettuna tämä sattui olemaan niin paljon parempi, että hyvä jos samaksi tarinaksi tunnistaa. Kirjassa tunnelma ja kuvailu ovat ihan eri luokkaa, elokuvassa niitä ei ole onnistuttu visualisoimaan millään tasolla. Suosittelen tutustumaan kirjaan - se ei ole yhtään niin karmea kuin elokuvan pohjalta voisi luulla. Sitä sanotaan ihan syystä, että jos elokuva pohjautuu kirjaan, kirja kannattaisi lukea ensin. Lähes aina kirja on parempi kuin leffaversio.

    Sanoisin, että kyllä tämän kerran tai kaksi katsoo, mutta mikään suuri klassikko tästä tuskin koskaaan tulee. Kaikki se kohu ja hypetys, mitä elokuvan ympärillä on ollut, on vähän turhaa. Niin hyvä leffa tämä ei kuitenkaan ole.

    Et tosin arvaakaan, kuinka odotan Sinun katsovan jatko-osat! Koska kakkonen oli vielä kehnompi, niin kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä mieltä siitä olet.

    Sinun pitäsi kirjoittaa elokuvalle uusi loppu, tuo ideasi toimisi varmasti noin sata kertaa paremmin kuin nykyinen! :D

    Ja vielä loppuun kysymys: et ole sattunut katsomaan Lars von Trierin leffaa Nymphomaniac, joka ilmestyi tässä muutama vuosi taaksepäin? Sama aihepiiri, toteutus vain ihan eri luokkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten taisin sanoa, en inhonnut elokuvaa kuin vasta siinä vaiheessa, kun sen näkemisestä oli kulunut hieman aikaa. Joten sitä kyllä katsoi jokseenkin sujuvasti...

      Onneksi tekijät eivät yritä rahastaa ja venytä Fifty Shades Freediä kahdeksi osaksi...

      Olen niin huono lukija - tai siis osaan lukea ja kaikkea, mutten vain saa aikaiseksi luettua kovin usein - etten usko lukevani Fifty Shades -kirjoja vielä pitkään aikaan. Mutta ehkä joskus kun teen kuolemaa ja makaan sairaalassa ilman muuta tekemistä, saatan kokeilla näitä kirjoina.

      Itse en oikein ole mitään mieltä siitä, että kirjat olisivat elokuvia parempia. Minä pidän elokuvasta paljon enemmän tarinankerrontamuotona, mutta sitten taas kirjoissa on omat puolensa. Itse en vain ole lukenut kovin monia kirjoja joista olen nähnyt elokuvat, joten siksi en voi täysin sanoa mielipidettäni. Harry Potterit eivät esimerkiksi ole elokuvina parempia, mutta The Lord of the Ringsista pidän paljon enemmän elokuvina, sillä niistä on poistettu kirjojen turha jaaritteleminen ja kauhea Tom Bombadil. Ensimmäinen The Hunger Games oli parempi kirjana, mutta toinen parempi elokuvana.

      Kyllä tämän katsoi kerran, mutten usko, että katsoisin sitä koskaan uudestaan.

      Fifty Shades Darkerin olen jo nähnyt ja minun on pakko sanoa, että se oli mielestäni kaikin tavoin parempi filmi kuin tämä. Se oli huono, mutta silti selkeä parannus tämän jälkeen. Voi tosin olla, että tämä lyttäsi ne vähimmätkin odotukseni, jolloin jatko onnistui yllättämään! :D

      Voin mielelläni kirjoittaa Fifty Shades nelosen, jossa Twilight ja tämä yhdistyvät eeppiSEKSI sodaksi. Teen sen vielä samalla budjetilla kuin Sharknado-elokuvat, jolloin se muuttuu kulttiklassikoksi.

      En ole muuten Trierin Nymphomaniac-elokuvia nähnyt, enkä Caspar Noén Love 3D:tä, mutta aion kyllä katsoa ne joskus.

      - Joonatan

      Poista