Arvostelu: Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs - 1937)

LUMIKKI JA SEITSEMÄN KÄÄPIÖTÄ

SNOW WHITE AND THE SEVEN DWARFS

Ohjaus: David Hand, William Cottrell, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce ja Ben Sharpsteen
Pääosissa: Adriana Caselotti, Lucille La Verne, Roy Atwell, Pinto Colvig, Billy Gilbert, Scotty Mattraw, Otis Harlan, Stuart Buchanan ja Moroni Olsen
Genre: animaatio, seikkailu, fantasia, musikaali, lastenelokuva
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia
Ikäraja: 7

"Kerro, kerro, kuvastin, ken on maassa kaunehin?"

Snow White and the Seven Dwarfs, eli suomalaisittain Lumikki ja seitsemän kääpiötä on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan ensimmäinen osa. Elokuva perustuu Grimmin veljesten satuun "Lumikki"("Schneewittchen" - 1812). Kyseessä on yksi ensimmäisistä koko illan animaatioelokuvista, joten historiallisesti Lumikki ja seitsemän kääpiötä on erittäin tärkeä teos. Ilman sitä ei olisi nykyisiä Walt Disneyn tai Pixarin tai DreamWorksin elokuvia. Elokuva oli ilmestyessään jättimäinen hitti ja sitä seurasikin satoja animaatioelokuvia. Leffa voitti kunniapalkinnon Oscar-gaalassa 1939, sillä se oli niin mullistava elokuva. Itse tiesin tarinan, mutten muista, että olisin nähnyt elokuvaa lapsena. Jos näin tosiaan on, näin Lumikki ja seitsemän kääpiötä vasta keväällä 2014. Kun ostin Disney-elokuvia Blu-raylle, Lumikki ja seitsemän kääpiötä tuli tietenkin ostettua ensimmäisten joukossa, sillä se on klassikkosarjan aloittajana merkittävä leffa. Vuoden 2017 alussa tein päätöksen, että arvostelen lähes kaikki Walt Disneyn animaatioklassikot tästä Bernard ja Bianca Australiassa -leffaan (The Rescuers Down Under - 1990) asti ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, sillä olen armeijassa silloin, enkä ehdi kirjoittamaan. Näitä arvosteluja tulee yksi per viikko aina keskiviikkoisin heinäkuun alkuun saakka. Toivon, että pidätte näistä arvosteluista ja koette kanssani Disneyn magiaa. Tämä oli toinen kerta, kun näin Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan.

Paha kuningatar haluaa olla kaikkein kaunein koko maailmassa ja kun hänen tytärpuolensa Lumikki paljastuukin kaikista kauneimmaksi, kuningatar käskee metsästäjän viemään Lumikin metsään ja tappamaan hänet. Metsästäjä ei kuitenkaan pysty tähän, jolloin Lumikki karkaa ja päätyy asumaan seitsemän kääpiön kanssa metsän keskelle.

Lumikki (Adriana Caselotti) ei kuulu suosikkeihini Disney-prinsessoista, sillä hän ei ole hahmona kovin kummoinen. Hänestä on tehty stereotyyppinen nainen, joka on äidillisen hellä, mutta myös tiukka ja rakastaa siivoamista. Vaikka Lumikki onkin tarinan päähenkilö, hän tuntuu oudon etäiseltä, jolloin hänestä on jokseenkin vaikea pitää. Hahmosta saa pääasiassa selville vain, että hän on muka niin kaunis, että kaikki ihastuvat häneen heti - jopa metsän eläimet, jotka auttavat Lumikkia siivoiluissa. Tavallaan kyseessä on aika tylsä hahmo, jonka hauskin puoli on se, miten hän juoksee dramaattisesti kädet levällään. Caselottin ääni on ärsyttävän korkea ja etenkin lauluosuuksissa hänen ulinaansa on vaikea kuunnella.
     Elokuva pahis on tosiaan Lumikin äitipuoli, eli kuningatar (Lucille La Verne), joka haluaa olla kaikista kaunein, eikä hyväksy sitä, jos joku toinen on. Kuningatar on valmis tappamaan, jotta pysyisi kaikkein kauneimpana. Omasta mielestäni kyseessä ei ole kovin kummoisen näköinen ilmestys ja ottaen huomioon, ettei leffassa esiinny muita naishahmoja kuin kuningatar ja Lumikki, on hän tainnut murhata jo aika monta naikkosta aiemminkin. Loppupuolella käy selväksi, että kuningattarella on myös taikavoimia, millä hahmosta tehdään kiinnostava.

Leffan seitsemän kääpiötä ovat Viisas (Roy Atwell), Jörö (Pinto Colvig), Unelias (myös Colvig), Lystikäs (Otis Harlan), Nuhanenä (Billy Gilbert), Ujo (Scotty Mattraw) ja Vilkas, joka ei puhu mitään koko elokuvan aikana. Viisas on nimensä mukaan porukan fiksuin, joka voisi tehdä hänestä muuten tylsän hahmon, mutta oivana lisäyksenä on, että Viisas takeltelee sanoissa kaiken aikaa. Jörö on kaiken aikaa tympeä, mutta silti hauska tapaus. Unelias näyttää nimensä mukaisesti kaiken aikaa siltä, että meinaa nukahtaa paikoilleen. Lystikäs hekottelee pariin otteeseen, mutta jää täysin taka-alalle. Nuhanenän aivastelut ovat niin voimakkaita, että koko kääpiöiden mökki tärisee. Ujolle puhuminen on vaikeaa ja hän punastuu todella herkästi. Vilkas on porukan nuorin ja innokkain. Hänen kaapunsa tuntuu olevan liian iso ja hän kompastuukin siihen usein. Kääpiöt ovat selvästi parasta elokuvassa ja he tuovat mukaan tarvittavaa huumoria, jota ilman elokuva saattaisi olla hieman pitkäveteinen. Jos joku ei tiennyt, kääpiöt ovat ihmisiä lyhyempiä tyyppejä, jotka tarinoiden mukaan työskentelevät kaivoksissa ja joilla on isot parrat.
     Muita hahmoja ovat lyhyessä roolissa oleva metsästäjä (Stuart Buchanan) ja nimetön prinssi (Harry Stockwell), johon Lumikki rakastuu välittömästi. Prinssi esiintyy myös tosi vähän leffassa ja hänen hahmonsa jää todella pinnalliseksi. Hahmolla ei ole minkäänlaista taustaa - hän vain sattuu tapaamaan Lumikin ja kaksikko hieman lauleskelee, kunnes toisen pitää lähteä. Loppuelokuvan ajan Lumikki haaveilee prinssistä, mitä ilman katsoja unohtaisi koko hepun helposti.

Olen aina pitänyt "Lumikista" tarinana ja Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä on mielestäni paras versio tarinasta. Elokuva on hyvin yksinkertainen, mutta erittäin mielenkiintoinen ja kaunis. Alussa esitellään todella nopeasti Lumikki ja kuningatar, eikä kestä kuin muutama minuutti, niin metsästäjä on jo yrittämässä tappaa Lumikin. Elokuvan aloitus tuntuu harmillisen kiirehtivältä, eikä tarinan maailmaan välttämättä pääse kovin nopeasti mukaan. Tuntuu kuin isossa linnassa asuisi vain kolme henkilöä, sillä ketään muuta ei ole nähtävissä. Jossain linnan lähistöllä sijaitsee metsä, minne Lumikki pakenee. Metsässä on kääpiöiden mökki ja metsän lähistöllä kääpiöiden kaivos. Tämän enempää ei maailmaa oikeastaan esitellä ja siten maailma jää harmillisesti aika pintaraapaisuksi. On toki ymmärrettävää, etteivät Disneyn animaattorit vielä ensimmäisellä koko illan piirretyllä voineet esitellä suurta maailmaa täynnä erilaisia hahmoja ja olentoja, mutta tänä päivänä katsottuna haluaisi päästä tutkimaan kuningaskuntaa lisää.

Jos alku tuntuu hieman kiirehtivältä, niin kääpiöiden mökissä elokuva rauhoittuu. Tekijät ovat selvästi arvanneet, että kääpiöt nousevat suosioon, sillä heidän esittelynsä tapahtuu rauhallisemmin ja selkeämmin. Tunnelmaan alkaa löytyä tiettyä hassuttelua ja rentoutta, jolloin leffasta alkaa nauttia enemmän. Jännitystäkin löytyy, kun paha kuningatar alkaa juonittelemaan ihan tosissaan ja vaikken Lumikista erityisemmin hahmona pidäkään, alkaa hänen puolestaan jännittämään. Myös kohtaus, jossa metsä tuntuu hyökkäävän Lumikin kimppuun, voi olla hurja perheen pienimmille katsojille. Loppuhuipennus on tänäkin päivänä koukuttava ja tehokas, vaikka se ratkeaakin aika helposti ja yhtäkkiä lopputekstit jo pyörivät. Elokuvasta löytyy pieniä tarinankerronnallisia ongelmia, mutta ne voi katsoa sormien läpi, kun miettii, milloin leffa on tehty ja kuinka se oli aikoinaan mullistava teos. Kyseessä onkin erittäin hyvä elokuva ja arvostan sitä suuresti sen elokuvahistoriallisen merkittävyyden takia. Mullistavuutensa ansiosta Lumikki ja seitsemän kääpiötä on klassikkoasemansa todella ansainnut ja se on edelleen yksi Walt Disneyn hienoimmista teoksista!

Elokuva on musikaali, kuten monet muut tätä seuranneet Walt Disneyn elokuvat. Kuten jo sanoin, Lumikkia ääninäyttelevän Adriana Caselottin ääni ei ole kovin korvia hivelevä, vaan lähinnä ärsyttävä. Siksi onkin hieman harmi, että Lumikki laulaa useaan otteeseen elokuvan aikana. Lumikin lauluista siedettävin on siivouskappale "Whistle While You Work" ("Ain laulain työtäs tee"), joka on yleisesti ottaen hauska kipale, jonka aikana alkaa itsekin helposti hyräilemään. Paras laulu on kuitenkin kääpiöiden laulama "Heigh-Ho", kun he palaavat kaivokselta kotiinsa. Myös kääpiöiden peseytymislaulu "Bluddle-Uddle-Um-Dum" on todella hyvä. Muut laulut eivät ole yhtä muistettavia ja mainioita, mutta sopivat silti hyvin elokuvaan.

Animoinnista huomaa, että Disneylla vielä haettiin tyyliä. Kääpiöt ovat kaikista selvemmin Disney-hahmoja, sillä he eivät ole kovin realistisen näköisiä. Lumikin ja kuningattaren kehot ovat paremmin piirretyt kuin heidän kasvonsa, jotka nykivät paikoitellen oudosti. Eläimet ovat söpöjä ja niitä on kivan paljon. Taustat ovat pääasiassa kauniit, mutta linnan ympäristö näyttää jotenkin tylsältä, sillä se on niin tyhä. Metsä onkin selkeästi hienompi. Lumikki ja seitsemän kääpiötä pääohjaajana toimii Disney-lyhytelokuvia ohjannut David Hand ja erillisiä kohtauksia ovat olleet ohjaamassa William Cottrell, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce ja Ben Sharpsteen. Grimmin satua elokuvakäsikirjoitukseksi teki kahdeksen eri henkilöä. Äänitehosteita ei ole käytetty paljon, mutta niiden vähäinen käyttö korostaa esimerkiksi kaivoksissa kuultavaa kilkatusta, sekä lattian narinaa, kun kääpiöt hiipivät mökissään. Musiikista vastaavat Frank Churchill, Leigh Harline ja Paul J. Smith, jotka ovat tehneet aivan erinomaista työtä musiikkien kanssa.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Jopa yllättävän hyvä, ottaen huomioon, minä vuonna elokuva on tehty! Lisämateriaalina yksilevyisellä Blu-ray -julkaisulla on pelejä, poistettuja kohtauksia, "Some Day My Prince Will Come" -kappale Tiffany Thorntonin laulamana, pätkä "Snow White Returns", joka kertoo mahdollisesta jatko-osasta, sekä lyhyt vilkaisu The Princess and the Frogiin (Prinsessa ja sammakko - 2009).

Yhteenveto: Lumikki ja seitsemän kääpiötä on erittäin hyvä satuelokuva ja ehdottomasti klassikkoasemansa ansainnut. Lumikki itse ei ole kovin innostava päähenkilö ja prinssi tuntuu todella väkisin mukaan otetulta, mutta muut hahmot toimivat. Parhaat hahmot ovat tietty kääpiöt, jotka tuovat riemua ja huumoria mukaan elokuvaan. Paha kuningatar on paikoitellen uhkaava jopa aikuiskatsojille ja pariin otteeseen jännitys toimii hienosti. Animointi hakee vielä tyyliään, mutta pääasiassa elokuva on kauniin näköinen. Musikaaliosuuksista kolme kappaletta ovat hienoja ja muut sopivat tarpeeksi hyvin joukkoon. Lumikin ääninäyttelijän laulua ei vain jaksaisi kuunnella.  Lisäarvoahan elokuvalle tuo tietenkin se, että kyseessä on tosiaan ensimmäinen Walt Disneyn pitkä animaatioteos. Suosittelenkin katsomaan leffan jo siksi, että se on historiallisesti niin merkittävä. Lapsille Lumikki ja seitsemän kääpiötä on hyvä näyttää jossain kohtaa ja painottaa, että kyseessä on yksi ensimmäisistä pitkistä animaatioelokuvista koskaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.2.2017 - Muokattu 11.11.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Snow White and the Seven Dwarfs, 1937, Walt Disney Productions