lauantai 6. tammikuuta 2018

Arvostelu: Wonder (2017)

WONDER (2017)



Ohjaus: Stephen Chbosky
Pääosissa: Jacob Tremblay, Izabela Vidovic, Julia Roberts, Owen Wilson, Noah Jupe, Bryce Gheisar, Nadji Jeter, Danielle Rose Russell, Mandy Patinkin, Daveed Diggs ja Millie Davis
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Ikäraja: S

Wonder perustuu R. J. Palacion samannimiseen esikoiskirjaan vuodelta 2012. Jo samana vuonna Lionsgate-yhtiö osti sen elokuvaoikeudet ja alkoi työstämään filmiä. Aluksi ohjaajaksi valittiin John Krokidas, mutta hänet korvattiin parin kuukauden päästä Paul Kingillä. King kuitenkin jätti projektin ohjatakseen Paddington 2:n (2017), jolloin uudeksi ohjaajaksi pestattiin Stephen Chbosky. Elokuvan kuvaukset alkoivat loppukesästä 2016 ja Wonder ilmestyi Yhdysvalloissa sekä monessa muussa maassa marraskuussa 2017. Suomeen elokuva saapui vasta nyt tammikuussa. Itse kiinnostuin leffasta heti todella paljon kun kuulin siitä. Filmin tarina vaikutti todella kiehtovalta ja minua jännitti hieman, ilmestyykö elokuva lainkaan Suomessa. Huojennuin, kun leffalle ilmoitettiin lehdistönäytös juuri ennen joulua, joten kävin katsomassa sen toiveikkaana, sillä olin kuullut siitä paljon kehuja.

Nuori Auggie Pullman on muuten kuin kuka tahansa ikäisensä poika, mutta hänen kasvonsa ovat olleet syntymästä asti epämuodostuneet. Niinpä hänen koulunkäyntinsä ei ole lainkaan helppoa tuijottavien oppilaiden ja inhottavien kiusaajien takia. Onneksi löytyy myös niitä, jotka pysyvät Auggien tukena.

Pääroolissa August "Auggie" Pullmanina nähdään Roomista (2015) tuttu Jacob Tremblay, joka tekee aivan huikean roolisuorituksen! Häntä ei ikinä voisi tunnistaa voimakkaan maskeerauksen takia, mutta se tuntuu tuovan hänelle lisävoimaa, joka nostaa hänen esiintymisensä tasoa vielä korkeammalle. Tremblay tuo täydellisesti Auggien kokemat tunteet esille, eikä katsojana voi olla kokematta suurta empatiaa Auggieta kohtaan. Hahmo ei ole kuitenkaan pelkkää surua, vaan hänestä löytyy suurta iloakin. Auggie tuo usein hymyn katsojan huulille kuvitellessaan itsensä suosittuna ja kun hän innostuu asioista. Hän rakastaa Star Warsia (1977-), mikä tulee jatkuvasti esille leffan ajan. Hänellä on esimerkiksi jedipadawanletti, Millennium Falcon -matto, sekä leluja aiheesta, minkä lisäksi hän unelmoi välillä tapaavansa Chewbaccan, joka olisi hänen hyvä ystävänsä.
     Auggiella on isosisko nimeltä Via, jota näyttelee Izabela Vidovic. Via välittää pikkuveljestään suuresti, mutta silti voi useasti nähdä, kuinka hän kadehtii kaikkea sitä huomiota, jonka Auggie saa. Via jää usein täysin ulkopuolelle, minkä takia hänelle luotu sivujuoni käsittelee sitä, kuinka hän yrittää löytää itsensä. Vidovic on oikein mainio osassaan ja hän saa tuotua tunteensa esille todella pienillä asioilla. Hänen ilmeitään on helppo lukea, sillä Vidovic saa silmiinsä paljon tunnetta mukaan.
     Auggien ja Vian vanhempia näyttelevät Julia Roberts ja Owen Wilson. Roberts sopii tietty aivan täydellisesti äidin rooliin, mutta Wilsonin roolituksesta olin aluksi erittäin huolissani. Olinkin todella huojentunut, sillä Wilson on todella oivallinen valinta isähahmoksi, eikä hän vedä osaansa koskaan yli. Häneltä löytyy jopa muutamia hauskoja juttuja, kun hän osaa hillitä itsensä. Vaikka vanhemmistakin näkyy, kuinka paljon he välittävät Auggiesta ja yrittävät tukea häntä, he jäävät hahmoina aika etäisiksi.
     Muita tärkeitä hahmoja elokuvassa ovat rikas ja ylimielinen kiusaaja Julian (Bryce Gheisar), Auggien kanssa ystävystyvä Jack Will (Noah Jupe), Vian ihastus Justin (Nadji Jeter), sekä Vian entinen paras ystävä Miranda (Danielle Rose Russell), joka ei vaikuta enää huomaavankaan Viaa. Miranda tietenkin lisää Vian tunnetta siitä, että hän on jäänyt ulkopuolelle, jolloin onkin mukava katsoa, mitä hänen ja Justinin välillä tapahtuu. Filmiin on saatu valittua yllättävän hyvät lapsinäyttelijät, sillä Gheisar ja Jupe suoriutuvat loistokkaasti osistaan. Heiltä ei löydy ainuttakaan heikkoa hetkeä leffan aikana. Vaikka Gheisarin esittämä Julian muodostuu nopeasti katsojien inhokiksi, hän tuo hahmoon tarpeeksi ihmisyyttä, jolloin hänestä löytyy muitakin puolia.
     Leffassa nähdään myös Mandy Patinkin koulun rehtorina herra Tushmanina, Daveed Diggs ja Ali Liebert koulun opettajina, sekä Elle McKinnon ja Millie Davis koulun tyttöinä Charlottena ja Summerina.

Wonder voisi helposti olla yksi vuoden 2017 parhaista elokuvista. Sen tunnelma on mestarillisesti luotu ja filmi onnistuu aidosti liikuttamaan katsojaa useaan otteeseen. Katsojana kiintyy Auggien hahmoon välittömästi, eikä hänelle halua nähdä tapahtuvan mitään pahaa. Auggie on saatu tuntumaan oikealta pojalta, eikä hän vaikuta vain hahmolta. Jacob Tremblay itse rakastaa Star Warsia, joten Auggien innostus sarjaa kohtaan tuntuu käsinkosketeltavan todelliselta. On todella vaikea katsoa, kun Auggielle rakas asia pilataan sillä, että Auggieta aletaan vertaamaan Star Warsin Keisariksi ja häntä kutsutaan Darth Hideousiksi. Hahmon suru tuntuu aidolta ja mukana on muutama hieman sydäntäsärkevä hetki. Niitä hetkiä pahentaa se, kun yrittää kuvitella itseään siihen tilanteeseen ihan vain henkilöksi, joka yrittää olla Auggien tukena. Ihan sama, mitä ihania asioita hänelle sanoo kaikella rakkaudella, hän tulee aina kuulemaan ilkeitä kommentteja tulevaisuudessa, eikä niille voi mitään. Minä en yleensä itke leffojen aikana, mutta Wonderia katsoessa oli hyvin lähellä, että niin olisi tapahtunut - etenkin kohtauksessa, jossa Auggie kysyy äidiltään kyyneleet valuen, reagoivatko ihmiset häneen niin pahasti koko loppuelämän, eikä äiti kykene kertomaan hänelle totuutta. Elokuvaan on saatu erinomaisesti yhdisteltyä surua ja iloa, jolloin filmi todella koskettaa katsojaansa. Siksi onkin harmi, että filmistä löytyy suuri ongelma.

Kyseessä on nimittäin aivan liian täyteen ahdettu elokuva, mikä johtaa tietty sekavuuteen, mikä vie leffalta pisteen pois. Wonderissa on nimittäin Auggien lisäksi kolme muuta kertojaa. On sinänsä ymmärrettävää, että Vian ongelmia on haluttu korostaa sillä, että hänen sivujuonelleen annetaan kunnolla aikaa, mutta hänen osuutensa ei vain ole lainkaan niin kiinnostava kuin Auggien. Vian ja Justinin romanssintynkä luo kivan lisäyksen, mutta samalla se myös vie paljon pois. Jack Will toimii kertojana paljon paremmin, sillä hänen juonensa kulkee täysin Auggien tarinan kanssa. Hänen juonikuvionsa tarjoaa hienosti syvyyttä hahmoon, ja se saa katsojan ymmärtämään uusia puolia hänen ja Auggien ystävyydestä. Myös Vian ex-bestis Mirandan kertojaosio tarjoaa syvyyttä Mirandalle ja se selittää, miksei hän huomioi Viaa enää, mutta se on lisätty mukaan niin kömpelösti, että se tuntuu hyvin irralliselta. Siitä löytyy hetkensä, mutta sen pohjustaminen tehdään todella kehnosti ja se tuntuu liian erilaiselta muuhun leffaan verrattuna, jolloin se ei oikein sovi mukaan. Vaikka Vian ja Mirandan välit ovat kiinnostavat ja helposti samaistuttavat, ne toimisivat paljon paremmin jossain toisessa elokuvassa. Kun niihin keskitytään liikaa, katsojana alkaa helposti ihmettelemään, minne Auggie oikein katosi? Eikö Wonder kerrokaan hänestä?

Neljä kertojaa on sellainen ratkaisu, joka luultavasti toimii "Wonder"-kirjassa, sillä kirjat ovat erilainen tapa kertoa tarinaa. Ratkaisu voisi toimia todella hyvin televisiosarjassa, jolloin kaikki saavat selvästi paljon enemmän aikaa, mutta alle kahden tunnin elokuvassa homma tuntuu liian sekavalta. Omasta mielestäni leffan pitäisi keskittyä täysillä Auggieen ja kertoa siinä sivussa hieman hänen siskonsa ongelmista, ilman että se nostaa Viaa näin paljon esille. Jos noin olisi toimittu, monet kirjan fanit saattaisivat raivostua, mutta se olisi ihan oikeasti parempi vaihtoehto leffalle. Todella pitkään filmiä katsoessani yritin pitää sitä loistavana, mutta siinä kohtaa, kun oli kulunut noin vartti, eikä Auggie ollut saanut paria nopeaa hetkeä enempää ruutuaikaa, minun oli pakko pudottaa arvosanaa. Tämä harmitti minua suuresti, sillä Auggieta seuratessa Wonder on aivan huikea teos. Jo tällaisenaan kyseessä on kyllä erittäin hyvä elokuva, joka sisältää täydellisiä teemoja siitä, että ihmisten pitäisi nähdä erikoisen ensivaikutelman ohi ja miettiä, millainen joku ihan oikeasti on persoonana. Kummalliset kasvot eivät tarkoita sitä, etteikö ihminen niiden takana voisi olla mitä ihastuttavin henkilö. Varsinkin lapsille on tärkeä oppia näitä asioita, joten suosittelen äärimmäisen lämpimästi vanhempia viemään jälkikasvunsa katsomaan Wonderia, sillä kyseessä todella on elokuva, joka liikuttaa koko perhettä!

Elokuvan on tosiaan ohjannut Stephen Chbosky, joka on tehnyt upeaa työtä tunnelman kanssa. Hän on myös saanut näyttelijöistä irti parhaat mahdolliset roolisuoritukset, mutta hänen ja Steve Conradin työstämän käsikirjoituksen olisi pitänyt keskittyä enemmän tärkeimpään, eli Auggieen. Pääasiassa kirjoitus toimii, mutta siitä olisi pitänyt poistaa asioita tai sitten leikkaamossa olisi voinut jättää joitain kohtauksia mukaan, jotta filmi ei tunnu välillä hyppivän asiasta toiseen liian nopeasti. Wonder on taidokkaasti kuvattu ja valaistu, mutta parasta sen teknisessä toteutuksessa ovat Auggien maskeeraukset. Leffan äänimaailma toimii ja Marcelo Zarvosin säveltämät musiikit sopivat mukaan oikein mainiosti.

Yhteenveto: Wonder on erittäin hyvä elokuva, joka kuitenkin kärsii liian monesta juonikuviosta. Jos leffa keskittyisi täysillä päähenkilöönsä, olisi se mitä luultavimmin aivan mahtava ja yksi vuoden 2017 parhaista elokuvista, mutta niin ei tapahdu. Neljä kertojaa tekevät tarinasta turhan sekavan. Vaikka kaikki juonikuviot ovat kiinnostavia, eivät ne toimi kunnolla yhdessä. Sekavuus on suuri harmi, sillä filmillä on niin paljon potentiaalia. Kyseessä on aidosti koskettava teos, joka varmasti saa herkimmät itkemään. Jacob Tremblay on täydellinen valinta nuoren Auggien rooliin, sillä hän tuo pojan tunteet niin hienosti esille. Muutkin näyttelijät ovat hyviä, mutta Tremblay vangitsee katsojan parhaiten. Auggien maskeeraus on myös toteutettu huikeasti. Elokuvassa on yhdistelty mestarillisesti huumoria ja surua, jolloin sen tunnelma pitää täysillä otteessaan. Leffa sisältää erinomaisia teemoja, jotka lasten kuuluu oppia mahdollisimman nuorena, joten suosittelen kaikkia perheitä katsomaan Wonderin! Se on mielestäni yksi parhaista koko perheen draamaelokuvista, josta voi nauttia minkä tahansa ikäinen. Herkimpien kannattaa muistaa ottaa nenäliinoja mukaan, joihin pyyhkiä kyyneleitä, sillä jos minä meinasin itkeä elokuvan aikana, niin uskon monien vollottavan läpi leffan ja vielä lopputekstienkin ajan, sekä matkalla kotiin teatterista.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.12.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Wonder, 2017, Lionsgate, Mandeville Films, Participant Media, Walden Media

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti