maanantai 14. toukokuuta 2018

Arvostelu: Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull / Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008)

INDIANA JONES

AND THE KINGDOM OF THE CRYSTAL SKULL (2008)

INDIANA JONES JA KRISTALLIKALLON VALTAKUNTA



Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Harrison Ford, Shia LaBeouf, Karen Allen, Cate Blanchett, Ray Winstone, John Hurt, Igor Jijikine ja Jim Broadbent
Genre: seikkailu, toiminta
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 12

Seikkailuelokuva Raiders of the Lost Ark (1981) oli suuri hitti, joten sille tehtiin tietty jatkoa. Myös filmin jatko-osat Indiana Jones and the Temple of Doom (1984) ja Indiana Jones and the Last Crusade (1989) olivat menestyksiä, mutta vaikka alunperin oli tehty sopimus viidestä elokuvasta, ohjaaja Steven Spielberg ja tuottaja George Lucas ajattelivat, että sarja jäisi trilogiaksi. Uusien leffojen sijaan he päättivät työstää televisiosarjaa "The Young Indiana Jones Chronicles" (1992-1993). Yhtä jaksoa työstäessään Lucas kuitenkin keksi idean vanhemmasta Indiana Jonesista seikkailemassa 1950-luvulla. Spielberg ja päätähti Harrison Ford eivät kuitenkaan innostuneet ideasta, vaikka Lucas yritti usean vuoden ajan taivutella heitä uusien käsikirjoitusversioiden kanssa. Vasta 2000-luvun alussa Spielbergin poika kysyi isältään, milloin seuraava Indiana Jones -leffa ilmestyisi, mikä sai hänet vihdoin kiinnostumaan sarjan jatkamisesta. Spielberg ja Lucas pyörittelivät ideoita useamman vuoden ajan, kunnes lopullinen tarina muodostui ja kuvaukset alkoivat kesällä 2007. Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull, eli suomalaisittain Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta sai ensi-iltansa keväällä 2008 ja se oli edeltäjiensä tavoin iso hitti. Kriitikot ja katsojat pitivät elokuvasta... ainakin vähän aikaa. Kun alkuhuuma oli kadonnut, monet alkoivat haukkumaan leffaa ja se jopa sai huonoimman jatko-osan Razzie-palkinnon. Vuosien varrella elokuvan maine on vain heikentynyt, eikä sitä nyt kymmenen vuotta myöhemmin muistella kovin lämmöllä. Itse näin filmin vasta loppuvuodesta 2008, sillä minulla ei ollut tarpeeksi ikää katsoa sitä leffateatterissa. Ensimmäisellä katselukerralla pidin siitä, mutta parilla seuraavalla kerralla sen taso heikkeni, enkä katsonut sitä uudestaan. Siitä on itse asiassa noin seitsemän tai kahdeksan vuotta, kun olen nähnyt Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skullin viimeksi! Vuoden 2017 alussa päätin arvostella vuodelle 2018 useamman leffan Spielbergin tuotannosta, mihin kuuluivat myös alkuperäiset Indiana Jonesit. Silloin ajattelin kuitenkin, että arvostelisin neljännen osan vasta ennen viidennen leffan ilmestymistä vuonna 2020. Helmikuussa 2018 kuitenkin päätin, että on ihan turha odotella neljännen filmin kanssa, joten ostin sen ja katsoin sen yhdessä tyttöystäväni kanssa.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Raiders of the Lost Ark, Indiana Jones and the Temple of Doom ja Indiana Jones and the Last Crusade!

Indiana Jones vedetään takaisin seikkailuun, kun hänen täytyy viedä mystinen kristallikallo takaisin kadonneeseen Akatorin kaupunkiin ennen Irina Spalkon johtamia neuvostoliittolaisia.

Harrison Ford tekee paluun ikoniseen rooliinsa Indiana Jonesina ja vaikuttaa aidosti nauttivansa hahmon esittämisestä usean vuoden tauon jälkeen. Vaikka Fordista on tullut paljon yrmympi vanhoina päivinään, nousee hänellä usein hymy huulille, kun hän pääsee seikkailemaan. Ford on tietty edelleen erinomainen Indianana, vaikka hahmo onkin selkeästi vanhempi kuin edellisissä osissa. Kekseliäisyyttä ja energiaa kuitenkin löytyy, joten Indianan toiminnallisempia hetkiä ei ole myötähäpeällistä seurata.
     Seikkailuun mukaansa Indiana Jones saa nuoren Mutt Williamsin, jota näyttelee Transformersista (2007) tuttu Shia LaBeouf. Muttista löytyy selkeää kapinahenkeä ja vaikkei hän olekaan mikään synnynnäinen seikkailija, on kiinnostavaa katsoa, kun hän hyppää toimintaan mukaan. Hahmon kanssa on tehty todella arvattava ratkaisu, josta jotkut saattavat pitää, kun taas toiset suorastaan inhoavat ideaa. Se taitaa riippua vähän siitä, pitääkö LaBeoufista näyttelijänä. Omasta mielestäni hän tekee tässä paljon parempaa työtä kuin nykyään sekoillessaan jatkuvasti.
     Mukana tapahtumaketjussa on myös Raiders of the Lost Arkista tuttu Marion Ravenwood, jona nähdään yhä Karen Allen. Vaikka onkin hauska nähdä Marionin paluu parin filmin ja usean vuoden tauon jälkeen, on hahmo valitettavasti paikoitellen yhtä avuton neito kuin ennenkin. Parissa kohtaa hän uskaltautuu onneksi toimimaan, eikä hän ole täysin Indianan jatkuvan avun tarpeessa. Allen on roolissa yhä ihan kelpo, muttei tee mitään erityistä vaikutusta.
     Koska elokuva tapahtuu vuonna 1957, eivät natsit sovi tähän pahiksiksi, joten tällä kertaa Indiana Jones saa vastaansa neuvostoliittolaisryhmän, jota johtaa Cate Blanchettin näyttelemä Irina Spalko. Harmillisesti Blanchett vetää typerän korostuksensa kanssa roolin pahasti yli ja häntä on lähinnä ärsyttävä katsoa. Irina Spalkosta ei ole saatu aikaiseksi kovin vakuuttavaa pahista ja hän toimii leffassa vain juuri ja juuri. Tiedän Blanchettin pystyvän parempaankin kuin äärimmäisen stereotyyppiseen venäläisaksenttiin. Irinan lisäksi neuvostoliittolaisjoukkoa komentaa eversti Dovchenko (Igor Jijikine), joka ei myöskään ole kummoinen roisto.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Indiana Jonesin entinen yhteistyökumppani Mac (Ray Winstone), seonnut tohtori Oxley (John Hurt) ja Indiana Jonesin opettaman yliopiston dekaani Stanforth (Jim Broadbent). Mainiota Broadbentiä ei valitettavasti pääse paljoa näkemään, eivätkä erinomaisen Hurtin taidot pääse kunnolla esille. Sen sijaan Winstonen näyttelemää ärsyttävää Macia joutuu katsomaan läpi leffan. Edellisistä osista tuttuihin Marcus Brodyyn (Denholm Elliott) ja Indyn isään Henry Jonesiin (Sean Connery) vain viitataan lyhyesti, sillä Elliott menehtyi ennen filmin tekoa, eikä Connery halunnut palata eläkkeeltään.





Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull ei ollut onneksi niin kehno kuin muistin. Nämä kymmenen vuotta eivät ole kuitenkaan tehneet sille mitään erityistä, eikä filmi olekaan yllättäen muuttunut aikaansa edellä olleeksi helmeksi, jonka todellisen arvon ymmärtää vasta nykypäivänä. Ehei, kyseessä on vain ihan menevä seikkailuelokuva, jota katsoessa pohtii pariinkin otteeseen, oliko tämä pakko tehdä? Ei välttämättä, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että viihdyin sen parissa. Seikkailuhenki on paikoitellen oikein mainiosti luotu ja välillä filmi onnistuu nappaamaan mukaansa. Vaikka kristallikallo on kiinnostava esine, tarinasta tekee hieman tylsähkön se, että hahmot eivät etsi Akatorin kadonnutta kaupunkia löytääkseen sieltä aarteen, vaan palauttaakseen sen. Ihan samanlaista intoa ei tästä etsintäretkestä löydy ja paikoitellen hahmojen pohdinnoista on kirjoitettu tarpeettoman vaikeasti seurattavia. Kaikessa hölmöydessään vauhdikas viidakkotaisto ja siellä kuhisevat ihmissyöjämuurahaiset vangitsevat kuitenkin katsojan mukaansa, jolloin elokuva kelpaa hyväksi popcornhömpäksi. Jos viidakko-osiosta poistaisi kamalaa myötähäpeää aiheuttavan Tarzan-kohdan, toimisi se entistäkin paremmin.

Hölmöyksiä on muutenkin luvassa, mutta toisaalta se sekoittaa pakkaan ihan menevää huumoria. Oikeita vitsejäkin on tiedossa; jotkut niistä toimivat ja jotkut eivät niinkään. Itse huomasin lähinnä hymähteleväni hassuille jutuille. Parhaimmat naurut itselleni tarjoaa myrkkynuolia putkista puhaltelevat haudanvartijat, jotka katoavat filmistä yhtä äkillisesti kuin miten he saapuivat mukaan. On myös hauska nähdä viittauksia aiempiin Indiana Jones -seikkailuihin. Hienoin näistä viittauksista on ehdottomasti varastossa nähtävä liitonarkki Raiders of the Lost Arkista, joka tekee työnsä hyvin imaistessaan katsojaa hieman paremmin uuteen Indy-leffaan mukaan. Valitettavasti silti elokuvasta jää uupumaan jotain. Siinä ei ole samanlaista taianomaista tunnetta, mikä edellisistä osista löytyi. Vaikka sen toimintakohtaukset ovat viihdyttäviä, ne eivät saa katsojaansa erityisemmin innostumaan. Takaa-ajokohtaus läpi yliopiston on itse asiassa jokseenkin pitkäveteistä katseltavaa, minkä lisäksi alussa nähtävä osio, johon liittyvät jonkinlainen kiskoilla kulkeva raketti, ydinpommikokeilu ja jääkaappi, ovat hieman tarpeettomat. Jääkaappijuttu onkin herättänyt paljon keskustelua siitä lähtien, kun filmi sai ensi-iltansa. Itseäni se ei oikeastaan haittaa ja mielestäni se on vain yksi hölmön hauska idea muiden joukossa.

Toinen asia, mikä on myös herättänyt paljon keskustelua ja erilaisia mielipiteitä, on se miten kristallikalloja käsitellään elokuvassa. Sekään ei minua erityisemmin haittaa, vaan tavallaan se on kiehtova idea, mikä tuo jotain uutta Indiana Jones -filmeihin. Siihen viitataan oivallisesti heti leffan alussa varaston numerolla, minkä lisäksi se sopii hyvin 1950-luvun lopulle. Itseäni kristallikallossa häiritsee lähinnä, miten sitä hyödynnetään loppuhuipennuksessa. Elokuvan lopetus ei muutenkaan ole mitä parhain, sillä tavallaan se on olevinaan todella massiivinen, mutta samalla se tuntuu oudon antiklimaattiselta. Siihen vielä päälle hetki, mikä ärsyttää useita Indy-faneja, niin olisihan sen huipennuksen voinut miettiä vähän toisin. Loppujen lopuksi kyseessä ei siis todellakaan ole mikään kovin ihmeellinen tekele. Silti Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull on mielestäni paljon parempi kuin monet antavat ymmärtää. Ei sitä olisi välttämättä tarvinnut tehdä, muttei minua haittaakaan, että se on olemassa. Ei siitä samanlaista seikkailuklassikkoa tule kuin edeltäjistään, mutten usko kenenkään olettaneen niin tapahtuvan edes kymmenen vuotta sitten.




Voi niitä aikoja, kun Steven Spielberg oli vielä seikkailuelokuvien mestari... Vaikka hän on löytänyt tähän hyvää tunnelmaa, elokuva tuntuu paikoitellen jonkun toisen teokselta, joka yrittää mahdollisimman hyvin kunnioittaa Spielbergiä. David Koeppin työstämä käsikirjoitus toimii ihan kivasti, vaikkakin välillä replikointi on hieman liian raskasta. George Lucasin ja Jeff Nathansonin luoma tarina kaipaisi hieman lisäpotkua. Leffa on kuitenkin hyvin kuvattu ja vaikka pari turhempaa kohtaa onkin livahtanut mukaan, on leikkauskin sujuvaa. Valaisu on erinomaisesti toteutettu, jolloin pimeistäkin kohdista saa helposti selvää. Visuaaliset tehosteet ovat harmillisesti eläneet parhaat päivänsä. Useasta kohtauksesta huomaa, että ne on kuvattu studiossa taustakangasta vasten, minkä lisäksi viidakkokohtauksissa kehnommat efektit näkyvät selkeästi. Äänimaailma on muuten oivallinen, jos ei lasketa mukaan sitä, että lähes jokaisen lyönnin kohdalla on käytetty samaa äänitehostetta. Musiikit on tottakai säveltänyt John Williams, joka on tehnyt jälleen hyvää työtä. Tutut sävelet ovat tietysti mukana, minkä lisäksi Williams on onnistunut tuomaan mukaan uusia teemoja, jotka sopivat hyvin mukaan vanhojen sointujen kanssa.

Yhteenveto: Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull on ihan viihdyttävä seikkailuelokuva, joka ei ole mielestäni niin kehno kuin monet sanovat, mutta joka silti jää täysin selvästi edeltäjiensä varjoon. On ilo nähdä, että Harrison Ford selvästi nauttii paluustaan Indyksi ja usein voi myös huomata, että Steven Spielberg on tehnyt leffaa innokkaasti. Seikkailuhenki on usein mainiosti luotu ja elokuva nappaa mukaansa vauhdikkaissa toimintakohtauksissa. Huumoriakin löytyy ja leffa onnistuu naurattamaan joko kunnon vitsien tai typerien hetkiensä ansiosta. Silti kokonaisuudesta jää uupumaan tiettyä taianomaisuutta ja merkitystä sille, miksi tämä elokuva täytyi tehdä. Jotkut hetket ovat oudon pitkäveteisiä, Cate Blanchett ylinäyttelee pahishahmon, tietokonetehosteet eivät ole kestäneet aikaa, eikä loppuhuipennus ole niin hieno kuin leffa selvästi luulee. Elokuvassa on myös tehty useita kyseenalaisia ratkaisuja, mitkä ovat yksi syy siihen, ettei tästä ole pidetty. Omasta mielestäni Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull on parempi teos kuin muistin, muttei se silti kovin kummoinen ole. En siis suosittele katsomaan tätä heti edellisten osien perään, sillä siten laatutason pudotuksen huomaa helpoiten. Omana seikkailuhömppänään elokuva toimii tarpeeksi kivasti, jotta sen katsoo sujuvasti uudelleenkin. Jos siis yleisesti pidätte seikkailuleffoista, niin kannattaa tämä vilkaista. Kovimmille Indiana Jones -faneille tätä on vaikea lähteä suosittelemaan, mutta he tosin ovat nähneet elokuvan jo vuosia sitten. Pakko sanoa, etten odota sarjan tulevaa osaa ollenkaan. Tämä leffa on jo siinä rajoilla, että tarvitsiko tätä tehdä, joten miksi enää jatkaa? Mielestäni olisi ollut parempi, jos sarja olisi aloitettu uudestaan eri näyttelijöiden ja tekijöiden kanssa... tai annettu koko homman pysyä trilogiana.




Kirjoittanut: Joonatan, 16.3.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull, 2008, Paramount Pictures, Lucasfilm, The Kennedy/Marshall Company


2 kommenttia:

  1. Moi!

    Hyvä teksti, mutta kun noista spoilereista varoittelet, niin eikö arvostelu voisi ihan hyvin niitä myös sisältää. Elokuvan nähneenäkin oli vähän hankala tajuta mitä hait alalolevalla varaston numerolla (Area 51:ta?) ja lopun ärsyttävällä hetkellä.

    "Siihen viitataan oivallisesti heti leffan alussa varaston numerolla, minkä lisäksi se sopii hyvin 1950-luvun lopulle. Itseäni kristallikallossa häiritsee lähinnä, miten sitä hyödynnetään loppuhuipennuksessa. Elokuvan lopetus ei muutenkaan ole mitä parhain, sillä tavallaan se on olevinaan todella massiivinen, mutta samalla se tuntuu oudon antiklimaattiselta. Siihen vielä päälle hetki, mikä ärsyttää useita Indy-faneja, niin olisihan sen huipennuksen voinut miettiä vähän toisin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spoilerivaroitus koskee elokuvasarjan edellisiä osia. Yritän parhaani mukaan olla spoilaamatta arvostelemaani elokuvaa. Vain Leijonakuninkaan arvosteluni sisältää spoilereita itse leffasta.

      Juu tarkoitan juurikin alue 51:ä, mutta jos jotain ufoista tietää, niin voi arvata, että leffassa on niitä mukana. Ja siis lopussa monia ärsyttää sen ufon nouseminen maan alta. Monien mielestä se ei sovi Indy-leffaan lainkaan. Mutta kun ottaa huomioon, miten paljon leffassa pohjustetaan, että kristallikallo kuuluu avaruusolennolle, on tavallaan erikoista, kuinka suurena yllätyksenä loppuhuipennus monille sitten tuli...

      - Joonatan

      Poista