lauantai 2. kesäkuuta 2018

Arvostelu: Back to the Future / Paluu tulevaisuuteen (1985)

BACK TO THE FUTURE (1985)

PALUU TULEVAISUUTEEN



Ohjaus: Robert Zemeckis
Pääosissa: Michael J. Fox, Christopher Lloyd, Lea Thompson, Crispin Glover, Thomas F. Wilson, James Tolkan, Claudia Wells, Marc McLure ja Wendie Jo Sperber
Genre: seikkailu
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 12

Back to the Future, eli suomalaisittain Paluu tulevaisuuteen, perustuu Bob Galen ideaan siitä, olisiko hän ollut isänsä kaveri, jos he olisivat käyneet samaa koulua. Ideasta muodostui aikamatkustustarina, jonka ohjaajaksi ryhtyi Galen ystävä Robert Zemeckis. Yhtiöt eivät kuitenkaan innostuneet tarinasta: joidenkin mielestä se oli liian lapsellinen ollakseen nuortenelokuva ja joidenkin mielestä se oli liian aikuismainen ollakseen lastenelokuva. Kuitenkin monia hittielokuvia - kuten Jaws (1975), Raiders of the Lost Ark (1981) ja E.T. - the Extra-Terrestrial (1982) - tehnyt Steven Spielberg innostui projektista ja ryhtyi tuottamaan elokuvaa. Lopulta Back to the Future sai ensi-iltansa kesällä 1985 ja oli vuoden menestynein filmi, jota kriitikotkin ylistivät. Menestyksen takia monet yhtiöt varmasti kirosivat, etteivät olleet halukkaita tekemään elokuvaa. Vuosien varrella Back to the Future on muuttunut klassikoksi ja se on nykypäivänä ehkä jopa kaikkein tunnetuin aikamatkustuselokuva! Itse näin leffan ensimmäistä kertaa lapsena, kun sain isältäni koko Back to the Future -trilogian DVD-boksissa. Katsoin elokuvat parin päivän sisään ja innostuin jutusta todella paljon. Olen nähnyt leffat useasti uudestaan ja hauskana faktana kerron, että tämä saattaa olla ainoa elokuvasarja, josta olen nähnyt kaikki osat yhtä monta kertaa, sillä katson aina koko trilogian kerralla. Kun mietin, mitä elokuvia arvostelisin ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, Back to the Futuret tulivat nopeasti mieleeni ja niinpä katsoinkin koko trilogian jälleen kerran keväällä 2017.

Teini-ikäinen Marty McFly päätyy vahingossa aikakoneeksi muutetulla DeLorean-autolla 30 vuotta taaksepäin vuoteen 1955, jolloin hänen vanhempansa olivat vielä nuoria. Martyn täytyy löytää aikakoneen keksinyt tohtori Emmett "Doc" Brown, jotta hän pääsisi takaisin omaan aikaansa. Tämän lisäksi hänelle syntyy muitakin ongelmia hoidettavaksi...

Pääosassa Marty McFlyna nähdään Michael J. Fox, joka on täydellinen valinta rooliin. Marty esitellään rentona nuorena, jota eivät huolet paljoa paina, eikä koulu erityisemmin kiinnosta. Kuitenkin lähtiessään elämänsä matkalle, Marty alkaa muuttua järkevämmäksi ja hän joutuu kokemaan suuria paineita. Hahmo on kekseliäs ja pidettävä tapaus, jota kannustaa läpi elokuvan. Fox tuo rooliin juuri oikean hengen ja vaikka hän tuntuu välillä näyttelevän hieman yli, ei tyyli haittaa ollenkaan ja sopii leffaan juuri oikein. Foxin ilmeet ovat aivan mahtavia läpi elokuvan.
     Tohtori Emmett "Doc" Brownia näyttelee Christopher Lloyd, joka on paras valinta rooliinsa. Docista huokuu välillä "hullu tiedemies" -tunnelmaa, minkä Lloyd tuo hienosti esille. Hän näyttää myös ulkoisesti sopivan rooliin täydellisesti. Jos Foxin ilmeet ovat mahtavia, niin Lloydin ovat sitäkin loistavampia. Katsojana pääsee usein naurahtelemaan kaksikon ilmeilyille. Doc on erittäin pidettävä hahmo hänen kajahtaneisuutensa vuoksi. Tiedemieshenkeä lisää se, että Docilla on koira nimeltä Einstein.
     Lea Thompson esittää Martyn äitiä, Lorrainea, joka on leffan nykyajassa (eli vuodessa 1985) tiukahko nainen, joka ei pidä nuorison toiminnasta. Kuitenkin Martyn tavatessa äitinsä nuorena, käy selväksi, että Lorraine oli monin tavoin erilainen kuin hän on väittänyt. Thompson on mainio roolissaan, esittäessään samaa hahmoa eri ikäisinä ja henkisinä.
     Crispin Glover esittää Martyn isää, Georgea, joka on sekä nykyajassa että menneisyydessä aikamoinen nössö. George on myös pelkuri, eikä uskalla saada aikaiseksi oikeastaan mitään, jolloin hän on helposti kiusaajien pompoteltavana. Glover on todella hyvä osassaan, etenkin puhetapansa ja eleidensä kautta. Katsojana kokee useaan otteeseen suurta myötähäpeää Georgea kohtaan.
     Thomas F. Wilson näyttelee Biff Tannenia, joka on nykypäivänä Georgen pomo ja menneisyydessä Georgen kiusaaja. Hän on siis vuosikymmeniä pitänyt poloista tossun alla. Biff on inhottava hahmo, joka kiusaa pienempiään ja lievästi ahdistelee koulunsa tyttöjä. Vaikka hahmo onkin vastenmielinen, on hänessä silti jotain kiehtovaa ja Wilson on erittäin oiva valinta rooliin sekä lahjojensa että kokonsa vuoksi.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Martyn tyttöystävä Jennifer (Claudia Wells), Martyn sisko Linda (Wendie Jo Sperber), Martyn veli Dave (Marc McLure) ja Hill Valley -kaupungin koulun tympeä rehtori, herra Strickland (James Tolkan), joka ei pidä nykypäivänä Martysta, eikä pitänyt 1950-luvulla Martyn isästä.




Back to the Futuressa on erinomaisesti mietitty tarina. Elokuvan alku vihjailee paljon siitä, mitä menneisyydessä tullaan näkemään ja tuntuu siltä, että lähes joka katselukerralla alusta löytää lisää vihjeitä. Hahmot esitellään hienosti, etenkin Marty ja Doc, jolloin heistä kiinnostuu ja välittää leffan alusta lähtien. Läpi elokuvan kulkee mukava tunnelma, jolloin sen katsominenkin tuntuu mukavalta. Tarina on erittäin mielenkiintoinen, jolloin katsojan on pakko nähdä, mitä Martylle käy. Hän nimittäin sekoittaa vanhempiensa ensikohtaamisen, minkä seurauksena Lorraine-äiti ihastuukin Martyyn. Sen lisäksi, että Martyn täytyy keksiä 1955-Docin kanssa tapa saada hänet tulevaisuuteen aikakoneella, joka käy plutoniumilla, Martyn täytyy saada hänen vanhempansa rakastumaan toisiinsa tai muuten Marty yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Jännitystä kasvatetaan läpi elokuvan, jotta katsoja ei vain mitenkään kykenisi irrottamaan katsettaan ruudusta. Loppupäässä alkaa tulla erittäin suuri kiire ja tilanne tuntuu vähän väliä muuttuvan hankalammaksi, jotta Martyn täytyy ensimmäistä kertaa elämässään tehdä kaikkensa asioiden eteen.

Jännittävyyden lisäksi elokuvasta löytyy paljon hauskuutta. Martyn hämmästellessä 1950-lukua ja tajutessaan, mitä on mennyt tekemään, pääsee hekottelemaan makeasti useaan otteeseen. Hauskaa on myös, kuinka samanlaisia tilanteita nähdään elokuvassa sekä nykyaikana että menneisyydessä. Esimerkiksi leffan alussa aikuinen Biff pistää Georgen tekemään raportteja hänen puolestaan, mikä juontaa juurensa siihen, kuinka teini-Biff pisti Georgen tekemään läksyjä hänen puolestaan. Monet repliikitkin kuullaan useasti, minkä lisäksi Marty sanoo usein "Käheetä!" kun taas Doc huudahtaa "Hyvät hyssykät!" Hahmojen puheista ja reaktioista on saatu hauskoja, sekä nokkelia. Esimerkiksi yhdessä kohtaa eräs hahmo kysyy toiselta: "Aiotko siis koskea hänen..." ja samaan aikaan hän pitelee rintaliivejä kädessään, jolloin hahmon ei edes tarvitse sanoa lausettaan loppuun ja kaikki tajuavat, mistä on kyse. On myös mainiota vaihtelua, että tässä tarinassa päähenkilö yrittää kaikkensa, jotta häneen ihastunut tyttö rakastuisi johonkin toiseen, mikä on yleensä toisinpäin kertomuksissa. Aikamatkustuskertomuksista tietenkin löytyy joitain outouksia, kun alkaa tarkkaan miettiä, mutta leffan kummallisuudet ovat niin pienet, ettei niistä erityisemmin välitä. Lähinnä haluaa nähdä, kuinka Martyn teot vuodessa 1955 vaikuttaisivat vuoteen 1985, jos Marty onnistuu palaamaan takaisin omaan aikaansa. Leffassa on nimittäin mietitty hauskasti, että Marty loisi asioita, kuten skeittaamisen ja rock 'n' rollin.




Back to the Future on täydellinen esimerkki siitä, miten äärimmäisen viihdyttävä seikkailuelokuva tehdään. Mukana on paljon jännitystä, mitä kasvatetaan eri tavoilla ja siihen yhdistettynä paljon huumoria, sekä nokkelia kohtauksia. Peliin pistetään kaiken aikaa uusia panoksia, jolloin tehtävän onnistumisen mahdollisuudet pienenevät kaiken aikaa ja päähenkilön täytyy todella tehdä kaikkensa onnistuakseen. Loppuhuipennuksen jännite on luotu mahtavasti, sillä se todella naulaa katsojansa penkkiin, jotta mitään ei varmasti jää kokematta. Mukana on myös romantiikkaa ja hieman koskettavuutta, jotta leffa saa katsojan tuntemaan vielä jotain enemmän. Ennen kaikkea leffa ei saa koskaan käy tylsäksi. Back to the Futuressa ei ole yhtä ainoaa pitkäveteistä kohtaa, vaan sen rytmitys on erittäin hyvin onnistunut ja leffa pitää loppuun asti otteessaan, pistäen katsojat haluamaan lisää. Erilaiset tunnelmat on yhdistetty toisiinsa upeasti. Huikeaa on myös se, että leffaa katsoessa jännittää yhä voimakkaasti vielä monen katselukerran jälkeen. On suuri harmi, ettei tällaisia seikkailuelokuvia enää tehdä. Vaikka nykypäivänä on ilmestynyt monia todella hyviä seikkailuleffoja, jää silti hieman kaipaamaan 1980-luvulla tehtyjä teoksia, joissa tiedettiin, miten näitä tehdään rennosti, oivaltavasti ja tyylikkäästi.

Elokuvan ohjauksesta vastaa tosiaan Robert Zemeckis, joka tuntuu todella tietävän, mitä tekee. Vielä kun hänellä on tiimissään erittäin hyviä seikkailuteoksia ohjannut Spielberg, niin voiko oikeastaan mennä vikaan? Zemeckisin ja Bob Galen käsikirjoitus on erinomainen. Leffan alkuun on nokkelasti laitettu vihjeitä siitä, mitä tuleman pitää. Vaikka pääasiassa teksti on erittäin hyvää, muutamat repliikit tuntuvat olevan mukana vain kertoakseen katsojille, mitä hahmot seuraavaksi tekevät, jotta keneltäkään ei jää jotain ohi, mikä tuntuu tavallaan hölmöltä, mutta mikä kuitenkin sopii leffan henkeen. Back to the Future on kuvattu hyvin. Etenkin pitkät otokset ovat todella hyviä ja leikkaus on sujuvaa. Puvustus on hyvin toteutettu ja sillä erotetaan hienosti eri aikakaudet toisistaan. Maskeeraustiimi on saanut hienosti näyttelijät näyttämään eri aikakausina eri ikäisiltä. Lavasteet ovat myös tyylikkäät ja on hauskaa katsoa, miltä samat lokaatiot ovat näyttäneet eri aikoina, kuten kaupungin kellotornin edessä oleva aukio. DeLoreanista rakennettu aikakone on todella upea, eikä mikään ihme, että kyseisestä autosta on muodostunut monien ehdoton suosikki. DeLorean on minun lempiaikakoneeni kaikkien muiden joukosta. Visuaaliset tehosteet ovat hyvin tehdyt, vaikka jotkut vihreän taustakankaan käytöt huomaa selvästi. Ääniefektit ovat mainioita, minkä lisäksi Alan Silvestrin musiikit tuovat lisätunnelmaa upeasti. Etenkin elokuvan teemamusiikki on täydellinen ja jää helposti soimaan päässä. Sävelletyn musiikin lisäksi leffassa kuullaan myös kappaleita, kuten Huey Lewis and the Newsin "Power of Love" ja "Back in Time", The Penguinsin "Earth Angel", Pat Ballardin "Mr. Sandman" ja Chuck Berryn "Johnny B. Goode". Kohtaus, jossa jälkimmäinen kappale kuullaan on erittäin hieno.

Blu-rayn kuvanlaatu on mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on leffan teosta kertovat "The Making of Back to the Future", "Making the Trilogy: Chapter One" ja kolmiosainen "Tales from the Future", Michael J. Foxin vastauksia erilaisiin kysymyksiin leffasta, alkuperäisiä maskeeraustestejä, Leslie Nielsenin juontama tapahtumapätkä "Back to the Future Night", sekä poistettuja kohtauksia, mokaotoksia, "Power of Love" -musiikkivideo, kuvagallerioita ja trailer. Katsottavaa on yhteensä hieman yli kahdeksi ja puoleksi tunniksi.




Yhteenveto: Back to the Future on aivan täydellinen seikkailuelokuva! Siinä on juuri oikea määrä jännitystä, yhdistettynä juuri oikeaan määrään huumoria. Aikamatkustustarina on mietitty todella hienosti ja on upeaa, kuinka paljon alussa annetaan vihjeitä siitä, mitä leffassa tulee tapahtumaan. Elokuva saa katsojan nopeasti mukaansa, eikä sen katsomista voi lopettaa, koska se on niin erinomaisen viihdyttävä teos. Vaikeuksia kasvatetaan vähän väliä, jolloin jännite onnistumisesta kasvaa samalla. Loppuhuipennuksessa jännite on todella tuntuva ja on pakko saada tietää, mitä tapahtuu. Tunnelma on erinomaisesti luotu, eikä leffa koskaan käy tylsäksi nappiin osuvan rytmityksensä kanssa. Michael J. Fox on täydellinen valinta pääosaan Marty McFlyksi ja Christopher Lloyd on loistava tiedemies Docina. Myös Lea Thompson, Crispin Glover ja Thomas F. Wilson ovat erinomaisia rooleissaan. Leffaan sävelletty musiikki on loistavaa ja upea tunnusmusiikki jää helposti soimaan päässä loppupäiväksi. Ohjaaja Robert Zemeckis selvästi tietää, miten kunnon seikkailuhenki luodaan, eikä ihme että leffa on niin onnistunut, kun tuottamassa on ollut seikkailutarinoiden sen aikainen kuningas Steven Spielberg. Suosittelen katsomaan Back to the Futuren, jos ette ole sitä vielä nähneet. Jos teillä on ala-asteen aloittavia lapsia, niin tämä kannattaa näyttää heille, sillä he voivat olla siitä erittäin innoissaan. Vaikka aikamatkustelu ei välttämättä kiinnosta, niin elokuva tarjoaa enemmänkin, jolloin sen katsoo mielellään vielä monta kertaa uudestaankin. Tarina jätetään auki ja sitä jatketaan ensi viikolla, kun arvosteluni Back to the Future Part II:lle (1989) ilmestyy...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.4.2017 - Muokattu 16.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.meansheets.com
Back to the Future, 1985, Universal Pictures, Amblin Entertainment, U-Drive Productions


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti