maanantai 25. kesäkuuta 2018

Arvostelu: Sicario (2015)

SICARIO (2015)



Ohjaus: Denis Villeneuve
Pääosissa: Emily Blunt, Benicio del Toro, Josh Brolin, Daniel Kaluuya, Maximiliano Hernández, Jon Bernthal, Victor Garber ja Julio Cesar Cedillo
Genre: trilleri
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Ikäraja: 16

Ohjaaja Denis Villeneuve sai idean Sicarioon vuonna 2010, kun hän luki meksikolaiskaupunki Ciudad Juárezin rikollisuuden kasvamisesta. Saadessaan valmiiksi edellisen projektinsa, Enemyn (2014), Villeneuve alkoi tosissaan työstämään uutta ideaansa. Kuvaukset alkoivat kesällä 2014 ja lopulta Sicario sai ensi-iltansa keväällä 2015 Cannesin elokuvajuhlilla. Suomeen leffa saapui vasta syksyllä, jolloin kävin katsomassa sen isäni kanssa. En oikein ymmärtänyt, miksi filmiä kehuttiin niin paljon ja pidin elokuvaa jokseenkin pitkäveteisenä tekeleenä. En siis katsonut leffaa uudestaan ja ehdin unohtaa koko homman, kunnes kuulin, että sille tehdään jatkoa. Nyt kun Sicario: Day of the Soldado (2018) on saamassa ensi-iltansa, päätin antaa alkuperäiselle Sicariolle uuden mahdollisuuden. Ja hyvä niin, sillä elokuva iski paljon kovempaa, kun olin kasvanut muutaman vuoden vanhemmaksi.

FBI-agentti Kate Macer vedetään mukaan operaatioon, jossa CIA yrittää napata meksikolaisen huumekartellin pomon.

Filmin pääroolissa FBI-agentti Katena nähdään Emily Blunt, joka tekee yhden parhaista suorituksistaan. Bluntin esiintymisen kautta katsoja pääsee kunnolla mukaan filmin karuun maailmaan, mitä auttaa myös vaikuttava tekninen toteutus. Suurimmaksi osaksi leffan ajasta tapahtumat nähdään Katen kokemalla tavalla, ja on hienoa, miten kamera liikkuu usein sinne, mitä Kate katsoo, jolloin katsojalle syntyy vahvempi tunne siitä, että sinut on vedetty eri tilanteisiin. Blunt tuo upeasti esille, miten hänen hahmonsa ei kykene ymmärtämään ympärillä tapahtuvia kauheuksia ja kuinka ne kuvottavat häntä. Katelle operaatio on hyvin vaikea ja sen Blunt osoittaa täydellisesti.
     Miesvoimaa leffaan tuovat Josh Brolin ja Benicio del Toro. Brolin näyttelee operaation johtajaa, CIA-agentti Matt Graveria, joka suhtautuu kauheuksiin paljon kevyemmin kuin Kate. Matt on usein kuin mikäkin yksinäinen lännensankari, minkä kuvan Brolin synnyttää olemuksellaan. Brolin on usein osoittanut olevansa pidettävä heppu, jolloin hänestä on helppo pitää tässäkin, vaikka hänen hahmonsa ei välttämättä olisikaan kaikkein mukavimmasta päästä. Del Toron esittämä Alejandro taas on mysteerisempi tapaus, mutta lyöttäytyy silti yhteen CIA:n kanssa, koska hänellä on omat syyt napata huumeparoni. Benicio del Toron suoritus on todella rautainen, mutta harmillisesti hänen hahmonsa rakennetaan hieman kummallisesti.
     Elokuvassa nähdään myös Get Outista (2017) tunnetuksi noussut Daniel Kaluuya Katen työparina Reginä, Jon Bernthal Regin poliisituttuna, sekä Maximiliano Hernández meksikolaisena isänä, jonka merkitys paljastuu vasta leffan loppupäässä. Siihen asti katsoja joutuu pohtimaan, miten hän oikeasti liittyy koko tarinaan...




Sicario nappaa katsojan heti alussa. Filmin maailma ja sen päähenkilö Kate esitellään erinomaisesti. Alusta alkaen on selvillä, että elokuvassa tullaan näkemään hyvin rankkoja hetkiä, eikä katsojaa päästetä helpolla, kuten ei päästetä Kateakaan. Kun operaatio alkaa ja Kate matkaa CIA:n mukana Meksikoon, on tunnelma rakennettu fantastisesti yhä vain piinaavammaksi. Kuten jo sanoin, kameratyöskentely luo tunteen, että pääsisi katsomaan tapahtumia Katen silmien läpi, mikä taas herättää inhottavan tunteen siitä, että minä hetkenä hyvänsä hahmojen kimppuun hyökätään. Elokuvan ensimmäiset kolme varttia ovat aivan mestarillista tunnelmointia ja tarinankerrontaa, mikä saa katsojan tuijottamaan tapahtumia täysin paikallaan ja jännittämään hahmojen puolesta. Myös niiden varttien jälkeen nähdään upeita hetkiä, mutta yleisesti taso alkaa pienesti laskea. Se, mikä aiemmin oli rauhallista tunnelmanrakentamista, muuttuu jossain kohtaa hieman pitkäveteiseksi ja toivoisi, että tarina liikkuisi eteenpäin reippaammin.

Hidastempoisuus ei ole kuitenkaan ongelmani elokuvan kanssa - on mahtavaa, että ohjaaja Denis Villeneuve malttaa käyttää aikaa kertoakseen tarinaansa. Ei, ongelmani löytyy leffan loppuhuipennuksesta. Sen enempää tapahtumia spoilaamatta sanon vain, että tarinan päähenkilö tuntuukin yhtäkkiä olevan Del Toron esittämä Alejandro, eikä Bluntin näyttelemä Kate. Ja vaikka sanoinkin, että Del Toro on erinomainen roolissaan, on hänen hahmonsa esitelty hieman kummallisesti, jolloin hänen nostaminen huipennuksen päähenkilöksi tuntuu oudolta ratkaisulta, mikä saa katsojan enemmänkin hämilleen. Finaalista löytyy kyllä hienot hetkensä, mutten silti pitänyt, että Kate unohdetaan lähes täysin, ottaen huomioon, kuinka täydellisesti katsoja on ollut hommassa mukana hänen kautta; katsoja oppii uusia asioita samaan aikaan kuin Kate. Toki lopussa sekä Kate että katsoja pistetään miettimään, onko tässä huumesodassa edes sitä hyvää puolta, vai ovatko "amerikkalaissankaritkin" lopulta yhtä kauheita kuin vastapuolen huumekartellit? Yksittäisistä hyvistä hetkistään huolimatta en täysin lämpene finaalille tällaisenaan. Silti pidin Sicariosta kokonaisuutena paljon enemmän kuin edellisellä katselukerralla. Voin ihan suoraan myöntää, että tämä johtuu täysin siitä, että olin silloin liian nuori, enkä jaksanut keskittyä näin raskaaseen teokseen. Elokuvaan täytyy oikeasti keskittyä, sillä muuten sen tarinaa tai paljastuksia ei ymmärrä. Onneksi katsojan tarkkaavaisuus palkitaan muutamaankin otteeseen.




Teknisesti Sicario on aikamoinen taidonnäyte. Puvustus, lavastus, maskeeraus, ääniefektit, musiikki, sun muut ovat kaikki mahtavasti toteutettu, mutta eniten ihailin Roger Deakinsin mestarillista kuvausta. Ei ole mikään ihme, että herra oli Oscar-ehdolla kuvauksestaan. Puhuinkin jo tavasta, miten Deakins saa kamerakikkailullaan katsojan Katen pään sisälle, mutta leffasta löytyy muutakin. Kuvat ovat tarkkaan mietittyjä ja sommiteltuja, niiden liike on vangitsevaa ja usein ne on myös valaistu aivan täydellisesti (esimerkkinä yllä oleva kuva sotilaiden silueteista auringonlaskua vasten). Filmissä on myös hyödynnetty yölasien vihreää, sekä negatiivikuvaa taidokkaasti, mitkä imaisevat katsojan vielä paremmin mukaansa. Suurimmaksi osaksi myös leikkaus on onnistunutta, vaikkakin joitain kohtia olisi voinut tiivistää hieman. Taylor Sheridan olisi tosiaan voinut käsikirjoitusta työstäessään miettiä uudelleen, kannattaako päähenkilöä lopussa noin vain vaihtaa, sillä ainakin itseltäni se latisti kokonaisuutta hieman. Onneksi Villeneuven luoma tiivistunnelmainen henki jatkuu aina loppuun saakka, eikä hän koskaan pelkää esittää huumesotaa niin karuna kuin se todellisuudessa on.

Yhteenveto: Sicario on loistava ja karu kuvaus Yhdysvaltain sodasta Meksikon huumekartelleja vastaan. Elokuva ei päästä hahmojaan eikä katsojaansa helpolla, vaan pitää tiukasti mukanaan, vaikka loppuhuipennus ei olekaan mitä parhaimmasta päästä. Vaikka Benicio del Toro on tuttuun tapaansa mainio, etenkin tässä roolissa, itse ainakin toivoin, että filmi olisi loppuun saakka keskittynyt Emily Bluntin hienosti näyttelemään Kateen. Myös Josh Brolin on erittäin oivallinen osassaan. Teknisesti elokuva on huikeasti toteutettu ja varsinkin leffan kameratyöskentely ansaitsee suuret kehut. Tähän vielä päälle ohjaaja Denis Villeneuven luoma tunnelma (joka nousee välillä jopa piinaavan jännittäväksi), niin kyseessä on aikamoinen teos. Vaikken ymmärrä syytä sille, että tälle on päätetty tehdä jatkoa, on tavallaan onni, että jatkoa on tulossa, sillä sen takia annoin elokuvalle uuden mahdollisuuden ja nyt omistankin leffan Blu-rayna. Suosittelen Sicariota kaikille, joita karu huumesota ja jännitys kiinnostavat. Filmi on hyvin rauhallisesti rakennettu, joten monilta nuorilta tämän hienous menee varmasti ohi, mutta kunhan siihen jaksaa vähän vanhempana keskittyä, niin katsoja taatusti palkitaan!




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.5.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pinterest.com
Sicario, 2015, Lionsgate, Black Label Media, Thunder Road Pictures


2 kommenttia:

  1. Suosittelen, että annat muillekin Villeneuven ohjaamille pätkille toisen mahdollisuuden, kun tämä kolahti. Kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minun oikeastaan tarvitse antaa muille kuin Arrivalille. Loppuunmyytyä Enemyä metsästän koko ajan, Prisonersin hommaan viikonloppuna ja Blade Runner 2049 löytyy hyllystä. Tiedän Villeneuven tehneen muutakin, mutta nuo olen nähnyt.

      - Joonatan

      Poista