IHMEOTUKSET: GRINDELWALDIN RIKOKSET
FANTASTIC BEASTS: THE CRIMES OF GRINDELWALD
Ohjaus: David Yates
Pääosissa: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Alison Sudol, Ezra Miller, Zoë Kravitz, Jude Law, Johnny Depp, Callum Turner, Claudia Kim, William Nadylam, Carmen Ejogo, Poppy Corby-Tuech ja Brontis Jodorowsky
Genre: fantasia, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 12
J. K. Rowlingin fantasiakirjasarja "Harry Potter" (1997-2007) nousi käsittämättömään suureen suosioon, joten tietysti siitä tehtiin myös elokuvat. Harry Potter -leffat (2001-2011) olivat pitkään kaikkien aikojen menestynein elokuvasarja, kunnes Marvel Cinematic Universe (2008-) ja Star Wars (1977-) ohittivat sen pari vuotta sitten. Harry Potterin suosio ei näyttänyt minkäänlaista hiipumista, vaikka kaikki kirjat ja elokuvat olivat ilmestyneet, joten oli vain loogista, että sarjaa jatkettaisiin lisää. Rowling itse päätti kirjoittaa käsikirjoituksen uuteen leffaan, mikä pohjautui hänen kirjoittamaansa opukseen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat" ("Fantastic Beasts and Where to Find Them" - 2001). Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuva (Fantastic Beasts and Where to Find Them) ilmestyi marraskuussa 2016 ja se oli suuri menestys, mistä myös kriitikot pitivät. Samalla tekijät ilmoittivat, että kyseessä olisi viisiosaisen leffasarjan avausosa ja jatkoa olisi tulossa. Jo elokuvan ilmestyessä Rowling oli kirjoittanut jatko-osan tarinan ja kuvaukset lähtivät käyntiin kesällä 2017. Nyt Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on vihdoin saanut ensi-iltansa ja Harry Potterin massiivisena fanina en voi sanoin kuvailla, kuinka innostunut olin leffan näkemisestä. Innostustani hieman laski se, että trailerit vaikuttivat paljastavan todella paljon ja mietin, jääkö leffasta enää mitään koettavaa? Innostukseni kuitenkin kohosi, kun pari päivää ennen Grindelwaldin rikoksia katsoin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat uudestaan ja meninkin erittäin positiivisin mielin katsomaan elokuvan Finnkinon järjestämään faniennakkonäytökseen.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat!
Pimeyden velho Gellert Grindelwald pakenee ja alkaa keräämään joukkojaan. Samaan aikaan noitakoulu Tylypahkan professori Dumbledore lähettää Lisko Scamanderin salaiselle tehtävälle.
Eddie Redmayne palaa rooliinsa Lisko Scamanderina ja osoittaa jälleen kerran olevansa äärimmäisen lahjakas näyttelijä. Redmayne tekee paljon kasvoillaan ja eleillään, heittäytyen rooliinsa pienillä tavoilla. Paikoitellen hän pääsee heittäytymään isomminkin ja filmissä nähdään hänen kohdalla lähes samanlaista pöhköyttä kuin edellisessäkin osassa. Lisko on mitä pidettävin päähahmo ja hänen kanssaan on jälleen mahtavaa lähteä seikkailulle. Onkin vain suuri harmi, että Lisko on loppujen lopuksi lähes merkityksetön tarinan kannalta. Tarinan tärkeimmät tapahtumat kulkisivat samalla tavalla, vaikkei Liskoa nähtäisi ollenkaan.
Liskon lisäksi muutkin tutut hahmot edellisestä elokuvasta tekevät paluun. Katherine Waterstonin näyttelemä Tina on saanut aurorin paikkansa takaisin ja pyrkii eroon tietystä herkkyydestään. Alison Sudol ei valitettavasti vakuuta samalla lailla Tinan siskona Queeniena kuin edellisessä osassa, minkä lisäksi hänen hahmonsa on aika kömpelösti kirjoitettu. Dan Fogler sen sijaan jatkaa hauskuuttamista jästi-Jacobina, jonka paluu selitetään tosin liian helposti. Ezra Millerin näyttelemää Valiota aletaan kiehtovasti syventämään, mutta hahmon traagisuus ei täysin luonnistu Milleriltä. Myös Yhdysvaltain taikakongressin presidentti Picquery (Carmen Ejogo) nähdään pikaisesti.
Ensimmäisessä Ihmeotukset-leffassa alle minuutin ruudulla näkynyt Johnny Depp palaa pääroisto Gellert Grindelwaldin rooliin ja on huojentavaa sanoa, että ennakkohuolet osoittautuivat turhiksi ja Depp suoriutuu pimeyden velhon roolista erittäin mainiosti. Ennakkoon monet pelkäsivät, että Depp tekisi Grindelwaldista liian karikatyyrimaisen hahmon, mitä hän on tehnyt muissa leffoissa viimeisen vuosikymmenen ajan. Tämän lisäksi Deppin roolitus synnytti paheksuntaa fanien keskuudessa, sillä Deppin ex-vaimo Amber Heard syytti miestään väkivaltaisuudesta. Ulkopuolisena en ole mitään sanomaan, mitä parin välillä oikeasti tapahtui, mutta täytyy kyllä myöntää, että pelkäsin Deppin olevan väärä näyttelijä Grindelwaldiksi. Deppin alkoholismi ei ole mikään huhu, sillä näyttelijä on itse vahvistanut asian, joten huolestuin, että hän olisi humalassa Grindelwaldia esittäessään. Näin ei onneksi käynyt, vaan Depp tekee ensimmäisen maltillisen roolityön aikoihin ja luo hienolla tavalla uhkaavuutta. Kaikkein parasta on, että itse hahmo on kirjoitettu hyvin eri lailla kuin Harry Potter -leffojen päävihulainen lordi Voldemort. Grindelwald leikkii psykologisia temppuja ja on manipuloiva, eikä kylmäverinen massamurhaaja. Pelottavinta hahmossa on, että hänen sanomisissaan on tavallaan jopa järkeä, jolloin on ymmärrettävää, miksi monet velhot kääntyvät hänen puolelleen.
Tällä kertaa vanhana viisaana professori Albus Dumbledorena nähdään Jude Law... paitsi että tämä Dumbledore ei ole vanha, vaan enemmänkin charmikas Oxford-tieteilijä. Ja täytyy kyllä sanoa, etten ole täysin varma, mitä ajatella tästä versiosta. Tavallaan tuttu salamyhkäinen Dumbledore on olemassa, mutta hänestä puuttuu se lämpö, mitä hän säteili Harry Pottereissa. Law on varmasti lopulta oikein passeli valinta nuoreksi Dumbledoreksi, mutta vielä tämän leffan kohdalla hän vaatii hieman totuttelua.
Muita hahmoja elokuvassa ovat edellisessä leffassa vain nopeasti mainitut Leta Lestrange (Zoë Kravitz) ja Liskon veli Theseus Scamander (Callum Turner), Valion uusi kirottu ystävä (Claudia Kim), Valiota metsästävät Yusuf (William Nadylam) ja Grimmson (Ingvar Eggert Sigurðsson), sekä Grindelwaldin oikea käsi (Poppy Corby-Tuech). Uudet hahmot vaikuttavat aluksi mielenkiintoisilta ja katsojana haluaa nähdä, mikä heidän paikkansa on tässä tarinassa, mutta valitettavasti heidät on kirjoitettu yllättävänkin tylsiksi ja unohdettaviksi. Kravitz ja Kim tekevät parhaansa sen kanssa, mitä heille on annettu, mutta heidän hahmonsa jättävät toivomisen varaan.
Olen aina ihaillut J. K. Rowlingia kirjoittajana. Hän on aivan mahtava tarinankertoja, minkä osoittaa esimerkiksi se, kuinka hienosti Potter-sarjan viimeinen kirja "Harry Potter ja kuoleman varjelukset" ("Harry Potter and the Deathly Hallows" - 2007) sitoo koko sarjan kunnolla yhteen ja vie kaikki kirjojen aikana syntyneet kysymykset, hahmokaaret ja juonikuviot mestarillisesti päätökseen. Rowling taitaa useiden juonikuvioiden kertomisen päällekäin ja täyttää tarinansa mitä kiehtovimmilla hahmoilla, joista vähintäänkin sadalle hän on luonut historian ja monipuolisen sukupuun. Hän on myös erinomainen rakentamaan fantasiamaailmaa ja laajentamaan sitä maagisin eri tavoin. Rowling on selvästi täynnä upeita ideoita ja tarinoita, joita hän pääsee esittelemään tämän uuden leffasarjan kautta ... tai näin minä ajattelin, kunnes näin Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset. Tämä elokuva on iso pettymys, eikä lähellekään Rowlingin tasoinen kertomus.
Tuntuu siltä kuin Rowling olisi ollut malttamaton pääsemään esittelemään uusia hahmoja ja näyttämään, kuinka taitava hän on keksimään näille menneisyyksiä, mutta samalla hän on unohtanut, että leffan pitäisi myös kertoa oma tarinansa. Tästä viestii jo se, että elokuva käyttää käsittämättömän pitkän ajan ihan vain selittääkseen mahdollisimman monimutkistettua mysteeriä joidenkin hahmojen sukuhistoriasta, vaikka leffan nimi viestii ihmeotuksista ja Grindelwaldin pahoista teoista. Toki niitä erilaisia olentoja löytyy, mutta välillä tuntuu siltä kuin ne olisivat mukana vain, koska ensimmäinen osa kertoi niistä, eikä Rowling voi enää kirjoittaa niitä ulos tarinasta. Grindelwald viestii pahuuttaan, muttei oikeastaan tee kovin kummoisia rikoksia. Ja kuten jo sanoin, tarinan päähenkilö Lisko Scamander tuntuu lähestulkoon statistilta omassa elokuvassaan. Hän siirtyy paikasta toiseen, puhuu paljon ja näkyy tärkeissä kohtauksissa taustalla, mutta ei häntä tarvita tarinan etenemiseen ja tämä on elokuvan isoin virhe. Tällä kertaa Rowling ei onnistu yhdistelemään useita päällekäin kulkevia juonikuvioita, vaan ne sotkeentuvat ja tekevät filmistä tarpeettoman vaikeasti seurattavan. Mysteerisyys on ymmärrettää, mutta kun mysteerit eivät ole kovin kiinnostavia tai kummoisesti kirjoitettuja, kannattaako niitä edes tunkea mukaan?
Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset tuntuu vielä vähemmän omalta seikkailultaan, kun Rowling on kokenut pakottavaa tarvetta lisäillä hurjan määrän viittauksia Harry Potter -sarjaan. Onhan se kiva nähdä tiettyjä hahmoja pitkästä aikaa (tai ensimmäistä kertaa) ja käydä tutuissa paikoissa (Tylypahkan näkeminen saa monet fanit pissaamaan housuun innostuksesta), mutta tämä tuntuu lopulta siltä, ettei Rowling luotakaan uuteen tarinaansa, vaan lisäilee viittauksia siinä toivossa, etteivät fanit huomaa, kuinka ohut tarina on. Kyseessä on täysin selvä väliosa, joka lähinnä pohjustaa tulevia tapahtumia. Nämä tulevat jutut kuulostavat kyllä kiehtovilta ja Grindelwaldin visio saa fanin innostumaan leffasarjan seuraavista osista, mutta elokuva ei herätä samanlaista kiinnostusta katsoa tätä kyseistä elokuvaa uudestaan. Tämän lisäksi filmistä löytyy myös keskusteluja tapahtumista, jotka kuulostavat huomattavasti kiinnostavammilta kuin tämän leffan "mysteeri". Tina mainitsee lukeneensa Liskon kirjoittaman ihmeotus-oppaan - miksei tämän julkaisua näytetty? Lisko olisi voinut kiertää ympäri Eurooppaa markkinoimassa kirjaansa ja siitä sitten päätyä uuteen seikkailuun. Tai entäpä ne kuoleman varjelukset, jotka ovat tärkeä osa Grindelwaldin tarinaa? Grindelwald heiluttelee seljasauvaa, mutta elokuva ei vaivaudu avaamaan, mistä hän sen sai.
Vaikka tämä arvostelu antaakin aika negatiivisen kuvan elokuvasta, en silti sanoisi, että Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset olisi huono leffa. Siitä löytyy kyllä selkeitä hyviä hetkiä. Elokuva alkaa todella vahvasti Grindelwaldin paetessa ja saa katsojan vanhoihin tuttuihin tunnelmiin esittelemällä Liskon uuden kodin ihmeotuksille. Elokuvan ehdottomasti parasta antia ovatkin Liskon ja otusten yhteiset kohtaukset - oli kyseessä sitten vanha tuttu kulta-addikti haisku tai uudet olennot, kuten jättimäinen zouwu-hirviö. Seikkailuhenki on vahvasti mukana leffassa ja kömpelösti yhdistellyistä juonikuvioista huolimatta täytyy kehua Rowlingin tekstiä siitä, ettei tarina ole ennalta-arvattava, vaan onnistuu yllättämään käänteillään. Rowling myös osoittaa taitonsa laajentaa maailmaansa ja on äärimmäisen kiehtovaa nähdä ranskalaista taikakulttuuria. Huumoria on paljon mukana, vaikka tunnelma on muuten edellistä osaa synkempi. Filmi on myös kaikesta huolimatta todella viihdyttävä ja vähän yli kahden tunnin kesto hujahtaa hetkessä ohi.
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat tavoin elokuvan on ohjannut David Yates, joka vastasi myös neljästä viimeisestä Harry Potter -filmatisoinnista. Yates osoittaa taas kerran olevansa oikea mies hommaan ja saa luotua hyvää tunnelmaa Rowlingin epätasapainoisesta tekstistä huolimatta. Elokuva on myös todella taidokkaasti kuvattu, vaikka parissa kohtaa nähdään turhankin tiukkoja lähikuvia hahmojen naamoista. Leikkaus on kohtausten sisällä sujuvaa, mutta kohtaukset on liitetty yhteen hieman liian äkkipikaisesti ja leffaan voisi pistää sinne sun tänne lyhyitä hetkiä lisää, jotta elokuva hengittäisi paremmin. Synkkyydestään huolimatta valaisu on hyvin hoidettu ja katsoja näkee kaiken tarpeellisen. Lavastus-, puvustus-, maskeeraus- ja efektitiimit ovat jälleen kerran tehneet mielettömän huikeaa työtä tuodessaan velhomaailmaa valkokankaille. Lavasteet ovat näyttävät, puvut viestivät 1920-luvun ajankuvaa ja tehosteet sulautuvat hienosti oikeiden näyttelijöiden mukaan. Äänimaailma on efektiensä puolesta loistavasti rakennettu, mutta musiikit eivät tee suurta vaikutusta. Säveltäjä James Newton Howardin työstä jää lähinnä mieleen vain Ihmeotukset-sarjan tunnusmusiikki, sekä John Williamsilta kierrätetyt ikoniset Potter-sävelmät.
Yhteenveto: Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset ei valitettavasti ole kovin ihmeellinen elokuva. Leffan tarina on ohut, minkä peittämiseksi sen juonikuvioita monimutkistetaan ihan liikaa. Fanien hämäämiseksi elokuva on myös täynnä viittauksia Potter-leffoihin ja -kirjoihin, jottei heti huomaisi, että kyseessä on vain aika tarpeeton väliosa, jonka tapahtumat olisi voinut tiivistää sarjan seuraavaan osaan. Yllättävän tylsien sivuhahmojen juonikuviot nousevat oudon isoon rooliin, eikä päähenkilöille jää paljoa tehtävää. Itse asiassa Lisko Scamanderin voisi poistaa koko leffasta, eikä tarinan lopputulokseen tapahtuisi muutosta. Onneksi elokuvasta löytyy hyvin luotua tunnelmaa, viihdyttävää seikkailua ja lystikkäitä otuksia, jotka ovat ainoa ihmeellinen asia leffassa. Liskon ja otusten yhteiset hetket ovat elokuvan parasta antia ja niitä pitäisi olla huomattavasti enemmän. Ennakkopeloista huolimatta Johnny Depp osoittautuu loistovalinnaksi tarinan pahiksena, mutta Jude Law'n Dumbledore vaatii pientä totuttelua. Visuaalisesti elokuva on tietysti aivan huikea. Rowlingin kömpelöhkön käsikirjoituksen hyviä puolia ovat ennalta-arvattavuuden välttely ja tulevien osien kiehtovuus. Hieman kuitenkin jännittää, milloin sarja vihdoin pääsee niihin kiinnostaviin asioihin ja tulevatko pari seuraavaakin leffaa olemaan tällaisia väliosia? Aiemmin olin innoissani, että Ihmeotukset-leffoja ilmestyy yhteensä viisi kappaletta, mutta tämän jälkeen toivon, että Rowling olisi osannut tiivistää Liskon ja kumppaneiden seikkailut trilogiaksi. Harry Potter -fanithan menevät tietty katsomaan elokuvan kritiikistä huolimatta, mutta ne, jotka eivät ole velhomaailmasta aiemmin innostuneet, voivat turvallisin mielin pysyä erossa Grindelwaldin rikoksista, sillä en todellakaan usko tämän elokuvan muuttavan mieltänne sarjasta.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.11.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald, 2018, Warner Bros. Pictures, Heyday Films
Tämä leffa mielestäni todistaa sen, että kirjan ja elokuvakäsikirjoituksen kirjoittaminen ovat kaksi ihan eri asiaa. Rowling loistaa kirjailijana, mutta ei käsikirjoittajana, koska tämä on niin täyteen ahdettu sivujuonista ja on tosiaankin "väliosa". Sille on ihan oikea syy miksi Potter -elokuvissa ei nähty läheskään kaikkea mitä kirjoissa oli. Kaikkea ei vaan saa mahtumaan parin tunnin leffaan, ja kompromisseja pitää tehdä, jotta tarina pysyy kasassa. Tästä elokuvasta kun jäi venytyksen maku. Musta tuntuu, että tämä on JK Rowlingin ongelma.
VastaaPoistaItse leffa oli pettymys elokuva- ja Potter-fanille :( Ehkä jopa koko sarjan huonoin osa.
PS. Ehdotuksena, että olisiko Potter -leffasarjasta luvassa samanlaista listausta kuten MCU:sta ja Mission: Impossible -elokuvista? Olisi kiva nähdä se :D
Rowling on liiankin innoissaan palannut velhomaailmaan, eikä selvästi malta jättää tiettyjä tietoja myöhempiin osiin. Tämänkin leffan sukuhaaratietojen metsästykset tuntuivat lähinnä Rowlingin tavalta todistaa, että hän osaa keksiä hahmoille taustoja, mutta innostuksen aikana hän ei tajunnut (eikä kukaan selvästi uskaltanut huomauttaa), ettei tarina ole kovin kummoinen.
PoistaItselle tämä on selvästi sarjan heikoin osa, mutten tosiaan sano, että kyseessä olisi huono leffa, sillä tässä on selkeitä asioita, mistä tykätä.
Ja valitettavasti minun täytyy vastata kysymykseesi, että listausta ei luultavasti ole tulossa. Minä kyllä aloin katsomaan Potter-sarjaa uudestaan sillä ajatuksella, että listaus tulisi, mutten ehtinyt katsomaan sarjaa kokonaan ennen tätä uutta leffaa. Enkä Grindelwaldin rikosten jälkeen kovin innolla ole palaamassa velhomaailmaan, vaan ajattelin pitää pientä taukoa koko hommasta... lista tulee kyllä joskus aivan varmasti, muttei ainakaan tämän vuoden puolella. :/
Mutta! Rocky-elokuvista on varmasti tulossa listausta ja toivon mukaan saisin tehtyä sellaisen myös DC:n elokuvista, kunhan Aquaman ilmestyy! En tiedä, kiinnostavatko nämä leffasarjat sinua, mutta ne ainakin on suunnitteilla! :)
- Joonatan, Elokuvan taikaa
Kiitos vastauksestasi! Ymmärrän kyllä, ettei listaukselle ole aikaa, ehkä sitten kuuden vuoden päästä kun Fantastic Beasta -sarja on loppu :D
PoistaKyllähän Rocky ja DCEU kiinnostavat, vaikkakin jälkimmäinen on leffasarjana "aika" huonossa jamassa, toivottavasti Aquaman ja Shazam tuo asiaan muutoksen.
Niin, en tiedä sitten, teenkö Harry Pottereista erikseen listan ja Ihmeotuksista erikseen... toisaalta, kun ne pistää yhteen, niin tuleehan sitenkin selville, miten pistäisin toisen sarjan järjestykseen, jos ymmärrät mitä tarkoitan :D
PoistaDCEU todella on huonossa jamassa ja noiden kahden leffan trailereista päätellen sama meno vain jatkuu... :/
Pääsin elokuvan eilen katsomaan, ja luin arvostelusi pian sen jälkeen. Hyvin monessa kohtaa arvosteluasi nyökyttelin, että näinhän se todellakin oli. Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset oli totta tosiaan selkeä väliosa, ja elokuvan tapahtumia olisi voinut hyvin tiivistää. Koko elokuvan katsomisen ajan odotin, että koska päästään siihen huippukohtaan, mutta siihen ei koskaan päästy. Ihmettelin myös kovasti elokuvan nimeä: eihän tässä pääroolissa ollut todellakaan Grindelwaldin rikokset. Jopa Ihmeotukset 1:ssä velhon rikoksia esiteltiin enemmän alun lehtileikkeleissä. Ja niitä ihmeotuksia nähtiin tosiaan harmillisen vähän - olisi ollut kiva, jos Lisko olisi edes napannut kaikki sirkuksesta karanneet otukset.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi myös siitä, että Lisko jäi harmittavan pieneen sivuosaan elokuvassa. Häntä olisi katsonut mielellään enemmän. Jude Law oli minun mielestäni Dumbledorena ehkä vähän liian ulospäinsuuntautunut eikä todellakaan niin mysteerinen, kuin vanhempi hahmo. Lisäksi Jude Law'n oikein leveä hymy on liian "JudeLaw'mainen", eikä sopinut Dumbledorelle. XD Johnny Depp taasen vakuutti hyvin Grindelwaldina. Queen ja Jacob eivät olleet minusta niin hyviä kuin ykkösosassa, mutta Tina oli mainio. Valion paluu tuntui oudolta, ja sitä olisi minusta saanut selittää elokuvassa tarkemmin; ykkösosan lopussa kun jäi niin vahva olo, että hahmo kuoli. Uusista hahmoista suurimmasta osasta tykkäsin. "Valion uusi kirottu ystävä" jäi etenkin mielenkiinnolla mieleen: tajuaakohan hän tekojaan toisessa olomuodossaan vai valtaako muodonmuutoksen yhteydessä joku toinen tietoisuus hänen mielen? Jos hänen mielensä pysyy kirkkaana muutoksesta huolimatta, on mielenkiintoista nähdä, mitä hahmolle tapahtuu, jotta hänen arvonsa muuttuvat niin dramaattisesti tulevaisuudessa.
Elokuvateatterissa takanani istui kovia Harry Potter -faneja, jotka HP-viittausten ilmestyessä valkokankaalle joko ihastelivat asiaa suureen ääneen tai kuiskuttelivat tuohtuneena "Ei, ei!". Tämä häiritsi omaa elokuvanautintoani suuresti: elokuvasta voi intoilla tai sitä voi kritisoida elokuvan jälkeenkin. :P Elokuvan lopussa tehty jymy-yllätys taas tuntui minusta liiankin tekemällä tehdyltä cliff-hangeriltä. Miksi kaikkien sukulaisuussuhteiden pitää pyöriä tuttujen hahmojen ympärillä, miksei hahmot voi kuulua uuteen, hienoon ja yksilölliseen sukuun? Toisaalta epäilen paljastuksen todenperäisyyttä, kun ottaa huomioon, kenen suusta paljastus tuli.
MUTTA kaiken kaikkiaan pidin kuitenkin elokuvasta esittämästäni kritiikistä huolimatta. En ole "hard core Harry Potter" -fani, ja nautin elokuvasta välillä suurestikin. Itse antaisin elokuvalle viidestä tähdestä 4 kappaletta. Mutta toivon totta totisesti, ettei seuraava Ihmeotukset-elokuva ole samanalainen täyteosa... Yhden antaa anteeksi, muttei kahta - varsinkaan peräkkäin.
Hienoa, etten ole yksin ajatusteni kanssa! :D Olen huomannut, että monet fanit rakastavat tätä leffaa ihan vain sen takia, että se on osa velhomaailmaa, eivätkä kiinnitä huomiota tarinankerronnallisiin vikoihin. Tämä ei ole mitään dissaamista, vaan jotkut eivät vain katso leffoja samalla tavalla "analyyttisesti" kuin itse. Voihan se toki olla, että kun näkee vuosien päästä kerralla koko Ihmeotukset-sarjan alusta loppuun, tämä ei tunnu niin pahalta, vaan osalta parempaa kokonaisuutta. Nythän lähinnä ärsytti, että kaksi vuotta tätä piti odottaa, mutta kaikki odotuksen arvoinen tapahtuukin vasta taas kahden vuoden päästä... tai neljän!
PoistaJa nyt tulee SPOILEREITA, joten kaikki, jotka haluavat nähdä Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset, lopettakaa lukeminen tähän!!!!!
.
.
.
.
.
Naginin historia on todella kiinnostava. Tämä luo myös lordi Voldemortiin lisäkieroutta, jos hän on tiennyt, mikä Nagini oikeasti on ja silti ottanut vangikseen. Siihen, että tiedostaako Nagini Harry Pottereissa tekonsa, niin ei voi olla vielä varmaa vastausta. Voi olla, että tämä selviää myöhemmissä osissa, mutta voihan se olla, että Voldemortin tehdessä Naginista hirnyrkin, tämä sulautui Potterin tavoin Voldemortin mieleen, eikä eläimenä kyennyt pistää Voldemortin vallalle vastaan. Hmm hmm...
Ja se Dumbledore-paljastus siinä lopussa... Tulihan se yllätyksenä, mutta kun miettii tarkemmin, niin typeränä sellaisena. Jos Dumbledorella oli toinenkin veli, miksi häntä ei mainita sanallakaan Pottereissa? Itse uskon, että tämä on totta, kun miettii, että Fawkes-feenikskin nähtiin, joten veikkaan, että Rowling on vain halunnut shokeerata shokeeramisen vuoksi. Aivan niin kuin leffassa ei olisi ollut jo tarpeeksi kauan kadoksissa olleita sukulaisia.....
Itseäni häiritsivät myös Rowlingin tekemät virheet itse kirjoittamastaan historiasta. Professori McGarmiwa ei ollut syntynytkään vielä, kun tämä leffa tapahtui, mutta niin vain hän opetti jo Liskoa 1900-luvun alussa!!
Kyllä minäkin pidin leffasta, mutta pettymys on silti suuri. Ja samaa mieltä, että tämän väliosan voi antaa anteeksi, kunhan sama meno ei jatku tulevaisuudessakin.
Huomaan ainakin itse, etten katso Harry Pottereita samalla tavalla analyyttisesti kuin Disneyn elokuvia. Taitaa johtua blogien teemasta. ;) Mutta mielestäni on vain ihanaa, kun analyyttisen elokuvankatselun voi "naksauttaa pois päältä" ja nauttia elokuvasta... vaikka kylläkin elokuvien syvempi analyysi on tuonut analyyttisempää silmää myös niiden elokuvien katselun kohdalle, joista ei arvosteluja kirjoita. :)
PoistaJA kommentit SPOILEREIHIN:
.
.
.
.
.
Pohdinnat Naginin suhteen totta tosiaan ovat mielenkiintoisia. Tiesikö Voldemort tosiaan, mikä käärme on alunperin ollut. Voldemorthan tappaa "kuraverisiä" sumeilematta, enkä usko, että hänellä kauheasti olisi ymmärrystä käärmeeksi muuttuneelle noidalle - pikemminkin hänen luulisi pitävän Naginia ala-arvoisena ja iljettävänä otuksena. Toisaalta tekemällä käärmeestä palvelijansa Voldemort ehkä haluaa nöyryyttää Naginia. Tai sitten hän vain pitää käärmeistä kärmeskielenä, ja on viehtynyt ideaan käärmeeksi muuttuneesta noidasta. Onko Pottereissa muuten kerrottu, missä ja miten Voldemort ja Nagini ovat kohdanneet? En itse muista.
Ja ihan totta tuokin, kyllä Dumbledoren toinen kadoksissa ollut veli olisi pitänyt mainita Pottereissa! Kun kuolleesta siskostakin tehtiin niin iso juttu, niin kyllä nyt velikin olisi pitänyt mainita! Ja onpas TÖRKEÄÄ, että McGarmiwa oli koulussa, jos hän ei tosiaan ollut syntynyt! :O ...ellei kyseessä ollut joku sukulainen... :P
MIksi kaikki ottavat niin todesta Grindelwaldin puheet??? Velhohan on tunnettu manipuloija! Tottahan hän huijaa vain Valiota saadakseen hänet puolelleen. Sitähän Grindelwald yritti jo ensimmäisessä Ihmeotukset-elokuvassa, maanitella Valion räjähtävän ja tappavan voiman hyödyn itselleen. Oma teoriani on, että koko Aurelius Dumbledore on keksitty keino vain saada Valio jollain tavalla hyökkäämään ainoan Grindelwaldin varteenotettavaa vastusta vastaan, Albus Dumbledorea. Albus ja Gellerthän olivat nuorena oikein TOSI hyvää pataa keskenään, koska kumpikin olivat äärimmäisen taitavia ja voimakkaita taikureita.
PoistaITSE RAKASTAN UUTTA LEFFAA. Kiinnostava, synkkä, älykäs, jopa hauska aina välillä (Nicolas Flamelin kävely...). Ohittaa jopa monet Harry Potter-leffat (ei kirjoja tosin). TYkkäsin teemoista ja viestistä tosi paljon, ja asiat mitä käsiteltiin oli tosi tärkeitä ja ajankohtaisia.
VastaaPoistaEsimerkiksi Grindelwaldin poliitikko-puhe tai Valion epätoivo löytää joko itsensä tai joku joka välittää. Ja mä oikeasti tunnen ihmisiä, jotka on niinkuin Valio. (Ei siis kirjaimellisesti obskuureja joiden taikuus purkautuu tuhoisasti, vaan sitähän voi verrata tunteiden purkautumiseen). Ja kun ihmiset valittaa, että oli jotenkin sekava leffa, niin haluan vain huomauttaa, että Valio on se hahmo, joka yhdistää kaikki muut hahmot. Ja lopussahan kaikki selvennetään.
Ja ihan oikeasti:
"Sinulla on silmät kuin S-s-s-s-s-s-s....".
"Salamanterilla."
J.K. Rowling osaa ilmaista rakkauden jotenkin tosi kauniisti, eikä todellakaan mene valtavirrran mukana.
Ja sitten toinen äärimmäisen koskettava kohtaus oli Leta Lestrangen tarina. Yritin tukahduttaa kyyneleitä, kun selvisi, mikä hänen "Mörkönsä", eli suurin pelkonsa on.
Kolmas upea kohta oli, kun Theseus oli juuri menettänyt kaikkein tärkeimpänsä eli Letan, niin lopulta Lisko sanoi valitsevansa hänen puolensa. Kun elokuvan alussa Lisko oli sanonut ("I don't do sides", en valitse puolia). Lisko siis kasvoi henkisesti eristäytyvästä ja vain valitsi sen mikä on oikein (niin kuin Dumbledore sanoi).
Joo, ehkä mun näkemys ei ole suosittu, mutta totta on joka sana. Näin sen elokuvan koin.
P.S. Supercarlinbrothers-tubettajilla on hyvä video Minerva McGarmiwasta, periaatteessa siinä tehdään teoria, että Dumbledore on tulevaisuudessa pyytänyt McGarmiwaa menemään menneisyyteen ja siksi hän on tässä elokuvassa. Videolla tarkemmin siitä, miksi Dumbledore pyytäisi jotain tällaista.
Ai niin ja muuten Dumbledore ja Grindelwald olivat kumpikin todella hyvin näyteltyjä hahmoja! Dumbledorella oli TÄSMÄLLEEN oikeanlainen pilke silmäkulmassa, ja TÄSMÄLLEEN oikeanlainen tapa lausahtaa totuuksia, ja TÄSMÄLLEEN oikeanlainen huokuva voimakkuus (kaikki oppilaat selvästi kunnioittivat opettajaansa). Ja nyt kun kyseessä on nuori Dumbledore, ja vielä toipumassa Grindelwaldin suhteesta (oli suhde millainen tahansa, niin se jätti syvät jäljet Dumbledoreen), niin sellainen vakava salaperäinen suru kävi ilmi esimerkiksi repliikistä "oh we, were more than friends" joka on niin täydellisesti sanottu, että!
VastaaPoistaAinut mikä nyt vähän jälkeenpäin (unohdin elokuvaa katsellessa koko jutun, kun uppouduin niin)! mietityttyää, on Dumbledoren vaatetus. Vanhan Dumbledoren tiedetään pukeutuvan esimerkiksi pitkiin kaapuihin ja viittaan, joka on violetti ja koristettu kultaisin kuin ja tähdin, tai vihreään tai yönsiniseen tai punaiseen. Toivottavasti elokuvien aikana nähdään, kun parta kasvaa ja pukeutumistyyli muuttuu! :D
Tähän väliin sopii varmaan sanoa, että leffa oli täynnä hienoja ja syvällisiä repliikkejä! Eräs esimerkki on, kun Leta sanoo Liskolle: "Lisko, et ole koskaan tavannut hirviötä, jota et voisi rakastaa."
Ja sitten Grindelwald! Mistä edes aloittaisin! Varmaan alusta! Koko elokuvan aloitus-kohtaus, jossa Grindelwald karkaa vankilasta oli todella hienoa ja innostavaa katseltavaa! Grindelwad vaikuttaa jopa vaarallisemmalta (ja kiinnostavammalta) kuin Voldemort! Hänen vaaransa piilee siinä, että hän voi saada kenet tahansa "hyvän" ihmisen puhumalla puolelleen. Ja samalla hän on sitten kylmäverinen murhaaja. Pelottavaa siinä on se, että hän murhaa, koska yrittää edistää yhteistä hyvää. Siinä on jotain niin nurinkurista, ja outoa, että itsekin menee sympatiat välillä hänen puolelleen ja sitten aina herää siihen, että tuo velho murhaa ihmisiä. Upeaa näyttelijäntyötä, Grindelwald oli niin vakuuttava ja taas välillä yhtäkkiä niin terävä-ääninen (ihan hätkähdin kun olin katsomassa). Jotain vaikuttavaa siinä Grindelwaldin puhe -kohdassa oli, hän piti käsiä levällään ja tuntui omistavan koko paikan, en osaa oikein edes kuvailla sitä. Tosi mielenkiintoinen hahmo, ja mieleniintoiset ominaisuudet, vahvat puhekyvyt, vahvat taikurinkyvyt, luulee oikeasti tekevänsä hyvää, ja sitten se mielenkiintoinen näkijän/ennustajan silmä... En malta odottaa seuraavaa leffaa!