tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post1880338456152109498..comments2024-03-21T17:58:37.933+02:00Comments on Elokuvan taikaa: Arvostelu: Oliver ja kumppanit (Oliver & Company - 1988)Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-77570927178227360742018-07-08T19:09:42.193+03:002018-07-08T19:09:42.193+03:00Itse pähkäilin ja pohdin, mutten keksinyt leffaa, ...Itse pähkäilin ja pohdin, mutten keksinyt leffaa, joka itselläni vastaisi tuota, vaikka sellainen varmasti löytyy...<br /><br />- JoonatanJoonatanhttps://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-46864530352210618002018-07-06T18:38:55.399+03:002018-07-06T18:38:55.399+03:00Jotkut elokuvat ovat sellaisia, että niitä ei mill...Jotkut elokuvat ovat sellaisia, että niitä ei millään jaksaisi katsoa (uudestaan), koska itselle on jäänyt tunne, että elokuva on joko tylsä tai huono. Sitten kuitenkin kun elokuvaa alkaa katsoa, vetää sen maailma sisäänsä täysin ja seikkailua pitää katsomisen ajan loistavana. Mutta sitten taas vaikkapa vuoden jälkeen elokuva tuntuu taas tylsältä, eikä sitä tee mieli katsoa, vaikka sen katsomisesta olisi nauttinutkin. Voitko samaistua tähän tunteeseen? :) Minulle Oliver ja kumppanit on juuri tällainen elokuva, joka tuntuu tylsältä ja niin vaikealta aloittaa, mutta kun sitä vain saa alettua katsomaan, pitää se minut kynsissään tiukasti. Mistähän lie tällainen ilmiö johtuu. Annahttps://www.blogger.com/profile/11084541491492134287noreply@blogger.com