Arvostelu: A History of Violence (2005)

A HISTORY OF VIOLENCE

Ohjaus: David Cronenberg

Pääosissa: Viggo Mortensen, Maria Bello, Ed Harris, Ashton Holmes, Peter MacNeill, Stephen McHattie, Greg Bryk, Heidi Hayes, Kyle Schmid ja William Hurt

Genre: trilleri

Kesto: 1 tunti 36 minuuttia

Ikäraja: 16

A History of Violence perustuu John Wagnerin kirjoittamaan ja Vince Locken piirtämään sarjakuvaan Väkivaltainen tausta (A History of Violence) vuodelta 1997. Sarjakuvan pohjalta kiinnostuttiin tekemään elokuva-adaptaatio, jonka alkuperäisestä käsikirjoituksesta vastasi Josh Olson. Vaikka Olson on yksinään merkitty elokuvan käsikirjoittajaksi, myöhemmin päätähti Viggo Mortensen on kertonut, ettei piitannut Olsonin tekstistä ja että ohjaaja David Cronenberg työsti sen lähes täysin uusiksi kuvauksissa. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2004 ja lopulta A History of Violence sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 16. toukokuuta 2005 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli pienimuotoinen menestys, joka keräsi ylistystä kriitikoilta ja sai parhaan miessivuosan ja sovitetun käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuudet ja parhaan draamaelokuvan ja naispääosan Golden Globe -ehdokkuudet. Itse en ollut aiemmin nähnyt A History of Violencea, vaikka sitä on kehuttu minulle jo vuosia ja olen omistanutkin sen blu-rayna jo parin vuoden ajan. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen ja katsoa ja arvostella leffan juhlan kunniaksi.

Tom Stallista muodostuu pienen indianalaiskaupungin sankari, kun hän pysäyttää kaksi rikollista, mutta hehkuttavalla mediahuomiolla on ikävä puolensa, kun se houkuttelee paikalle Tomin salaperäisen menneisyyden.

Thomas Janen ja Harrison Fordin kieltäydyttyä roolista, Tom Stallin osan omaksui Viggo Mortensen, joka oli vuonna 2005 kovaa huutoa, näyteltyään Aragornia Taru sormusten herrasta -trilogiassa (The Lord of the Rings - 2001-2003). Tom pyörittää omaa kuppilaansa, tulee kaikkien kanssa toimeen ja on rakastava mies vaimolleen Edielle (Maria Bello) ja hyvä isä lapsilleen Jackille (Ashton Holmes) ja Sarahille (Heidi Hayes). Vai onko oikeasti sittenkään? Mortensen istuu rooliinsa täydellisesti. Hän hoitaa tonttinsa mallikkaasti huolehtivana perheenisänä ja pääsee tosissaan vauhtiin, kun Tomin menneisyys palaa kummittelemaan. Golden Globe -ehdokkuuden saanut Bello on myös todella hyvä vaimona, Holmesin suoriutuessa oivallisesti kiusatun, mutta sanavalmiin pojan roolista.

     Elokuvassa nähdään myös Stephen McHattie ja Greg Bryk pikkurikollisina, jotka Tom elokuvan alussa päihittää kuppilassaan ja nousee pienen Milbrook-kaupungin sankariksi, Peter MacNeill sheriffi Samina, sekä Ed Harris ja edesmennyt William Hurt rikossyndikaattiin kuuluvina Carlina ja Richienä, jotka kiinnostuvat Tomista tämän uroteon seurauksena. MacNeill istuu mainiosti rehdin sheriffin osaan, kun taas Harris ja Hurt ovat hyvässä vedossa kunnon roistoina. Hurt tekee pätevää työtä lyhyen ruutuaikansa sisällä, mutta minun on silti sanottava, että mielestäni Harris tekee vakuuttavampaa työtä ja heistä kahdesta olisin itse antanut Oscar-ehdokkuuden Harrisille, enkä Hurtille, jolle se napsahti.

Enpä yhtään ihmettele, miksi A History of Violencea pidetään niin korkeassa arvossa. Tällaisia samanlaisia tarinoita, joissa mies on paennut menneisyyttään onnistuneesti vuosia, kunnes eräänä päivänä menneisyys vihdoin löytää miehen uudelleen, on nähty useasti ennen ja jälkeen tämän leffan, mutta elokuvan toteutus on omaa luokkaansa. Vastasi käsikirjoituksesta sitten Josh Olson tai David Cronenberg, on teksti vahva. Vaikka leffalla on kestoa vain puolitoista tuntia, ei homma koskaan kiirehdi. Jännitysnäytelmä etenee omalla painollaan, kliseitä kivasti välttelevän tapahtumaketjun eskaloituessa kohti väkevää loppuhuipennusta. Pidin myös kovasti siitä, että elokuva luottaa katsojaansa, eikä esimerkiksi ryhdy liikaa selittelemään Tomin taustoja vaikkapa takaumakohtausten kautta.

Ohjaajana Cronenberg taas näyttää taas osaavansa luoda tiukan vangitsevaa ilmapiiriä, vaikka ruudulla nähtävät asiat eivät aina olisikaan järin miellyttäviä. Vaikkei leffa olekaan kuvastoltaan yhtä inhottava kuin Cronenbergin töissä yleensä, mies on ujuttanut sekaan pari häiriintynyttä otosta, jotka muistuttavat hänen body horror -taustastaan. Samalla Cronenberg on kuitenkin osannut hillitäkin itseään. Alun perin A History of Violence oli raaempi, mutta ohjaaja itse oli sitä mieltä, että pahimpia juttuja oli syytä leikata pois. Väkivalta on kuitenkin aiheena läsnä elokuvassa alusta loppuun saakka ja sitä käsitellään onnistuneesti monista vinkkeleistä ja eri tavoin. Kyse ei ole vain tavanomaisesta turpaanvedosta ja ammuskelusta, vaan väkivallan eri muodoista, väkivaltakierteen synnystä ja sen luomasta addiktiosta.

Myös teknisiltä ansioiltaan A History of Violence on laadukas teos. Se on taitavasti kuvattu ja hyvin leikattu kasaan. Lavastukset ja puvustukset ovat oivat ja yhdessä tehostetiimin kanssa maskeeraajat saavat aikaisiksi karmaisevan rajuja näkyjä. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja Howard Shore maalailee alakuloisesti säveltämillään musiikeilla, joskin kerran jos toisenkin huomasin, että Shorelle jäivät tietyt sointukulut päälle Taru sormusten herrasta -ajoilta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.7.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

A History of Violence, 2005, New Line Cinema, New Line Productions, BenderSpink, Media I! Filmproduktion München & Company