tag:blogger.com,1999:blog-12718061477151221892024-03-29T05:28:48.971+02:00Elokuvan taikaaJoonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.comBlogger1662125tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-50112582107784461242024-03-28T10:00:00.171+02:002024-03-28T10:00:00.263+02:00Arvostelu: Godzilla x Kong: The New Empire (2024)<h2 style="text-align: center;">GODZILLA X KONG: THE NEW EMPIRE</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg3XJ-LGG4xv60-qKfwbUhCH4lkNaVY1rwiA0Gq7iJ-9JYEr-JmZ-7O2J7F3nGPew9m-I1s2YfqirwW9rHTwrP2UziAJkfhkHn0-5qJpAgd3x8_WwoGOXUe_3K47e91HFUERy1rgYVZU0Vu-V4ct-LinyI8oqTqyj6qxxT0HxU-7xIPtz9dpeuRmqQUbKb/s3000/Godzilla%20x%20Kong%20-%20The%20New%20Empire.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg3XJ-LGG4xv60-qKfwbUhCH4lkNaVY1rwiA0Gq7iJ-9JYEr-JmZ-7O2J7F3nGPew9m-I1s2YfqirwW9rHTwrP2UziAJkfhkHn0-5qJpAgd3x8_WwoGOXUe_3K47e91HFUERy1rgYVZU0Vu-V4ct-LinyI8oqTqyj6qxxT0HxU-7xIPtz9dpeuRmqQUbKb/s320/Godzilla%20x%20Kong%20-%20The%20New%20Empire.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><div><b>Ohjaus:</b> Adam Wingard</div><div><b>Pääosissa:</b> Rebecca Hall, Brian Tyree Henry, Dan Stevens, Kaylee Hottle, Alex Ferns, Fala Chen ja Rachel House</div><div><b>Genre:</b> toiminta, scifi, seikkailu</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 55 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 12</div><div><br /></div><div><b>Vuoden 2014 <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2016/02/arvostelu-godzilla-2014.html">Godzilla</a></i>-elokuva oli taloudellinen hitti</b>, joten sen pohjalta päätettiin rakentaa kokonainen jättihirviöistä kertova elokuvauniversumi. <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2017/03/arvostelu-kong-skull-island-kong.html">Kong: Pääkallosaari</a> </i>(<i>Kong: Skull Island</i> - 2017) menestyi myös hyvin, mutta <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2019/06/arvostelu-godzilla-ii-king-of-monsters.html">Godzilla: King of the Monsters</a></i> (2019) oli pieni pettymys lippuluukuilla, minkä lisäksi se sai aika negatiivisen vastaanoton kriitikoilta. Nimikkohirviöt pistettiin ottamaan toisistaan mittaa leffassa <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2021/05/arvostelu-godzilla-vs-kong-2021.html">Godzilla vs. Kong</a></i> (2021), joka oli hitti ja jolle ryhdyttiin välittömästi kaavailemaan jatkoa. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2022 ja nyt <i>Godzilla x Kong: The New Empire</i> on saapunut elokuvateattereihin. Itse olen pitänyt tästä <i>MonsterVersestä </i>todella vaihtelevasti. Hirviöiden omat elokuvat ovat olleet mielestäni aika keskinkertaisia, mutta viihdyin mukavasti <i>Godzilla vs. Kongin</i> parissa. Pidän valtavasti näistä nimikkohirviöistä ja halusin nähdä ne uudestaan samassa elokuvassa. <i>Godzilla x Kong: The New Empiren</i> trailerit eivät kuitenkaan voittaneet minua puolelleen, mutta kävin silti katsomassa elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä IMAX-näytöksessä.</div><div><br /></div><div><b>Kun uusi uhka Ontossa maassa aiheuttaa vaaraa ihmiskunnalle</b>, Kongin ja Godzillan täytyy lyöttäytyä yhteen pysäyttääkseen yhteisen vihollisen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLatB8DtCN6B1snJP74wXjz2j2kV0PMR157tG9UWGI4kyhJJJBx3MiPmbYJpgjtLPvTtPaceKn7Xrjq5Nn_lnXMhqjRmvv3aDG2LQsefok32XP6CFuPgDAbNR7GajqWNPfN2x-Jsgc67yC8pWRF1shzJQxO6WeuelAewAr_AbK-ZCMMJ2Wefhf9FUIXkSv/s1642/godzillaxkong1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1642" height="382" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLatB8DtCN6B1snJP74wXjz2j2kV0PMR157tG9UWGI4kyhJJJBx3MiPmbYJpgjtLPvTtPaceKn7Xrjq5Nn_lnXMhqjRmvv3aDG2LQsefok32XP6CFuPgDAbNR7GajqWNPfN2x-Jsgc67yC8pWRF1shzJQxO6WeuelAewAr_AbK-ZCMMJ2Wefhf9FUIXkSv/w640-h382/godzillaxkong1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Jättimäiset titaanit, liskomainen Godzilla ja apinamainen Kong pistävät jälleen paikkoja maan tasalle</b>, mutta tällä kertaa taistellessaan yhteistä vihollista vastaan. Tai no, Godzilla lähinnä kutsutaan paikalle, kun Kong ei enää yksinään riitä. Elokuvan nimi voisikin olla <i>"Kong feat. Godzilla"</i>, sillä tämä jättiapina on selvästi klassikkohirviöistä isommassa roolissa. Kongille on kirjoitettu ihan kunnon tarinansa ja lajitovereita kaipaavaa karvatyyppiä käy jopa hieman sääliksi. Kong ei jaksa kuunnella paskankarjuntaa keneltäkään ja apina veteleekin muita jättihirviöitä reilulla kädellä lättyyn. Godzilla taas toistaa läpi leffan samaa kaavaa, missä se taistelee jotain hirviötä puolisen minuutin ajan, käpertyy sitten nukkumaan hetkeksi ja toistaa tätä lopputeksteihin asti. Kuten jo mainokset paljastivat, Godzilla on uusittu pinkkien atomivoimien kera, kun taas Kong saa aseekseen Iron Manin mieleen tuovan rautaisen nyrkkeilyhanskan. Kummallekin annetaan löyhä selitys leffassa, mutta eiköhän todellinen syy ole lelumyyntien kasvattaminen pienesti uusittujen ulkonäköjen kautta.</div><div> <b>Pakolliset ihmishahmotkin on totta kai pidetty mukana.</b> Rebecca Hall, Kaylee Hottle ja Brian Tyree Henry palaavat rooleihinsa <i>Godzilla vs. Kongista</i> Monarch-tutkija Ilene Andrewsina, tämän kuurona adoptiotyttärenä Jiana ja hölösuubloggarina Bernienä. Millie Bobby Brown ja Alexander Skarsgård eivät syystä tai toisesta jatkaneet leffasarjassa, vaan tilalle on otettu Dan Stevensin esittämä vitsiniekka Trapper, joka työskentelee... Kongin hammaslääkärinä? Stevens on ihan kiva lisä, Henry on jälleen hupaisa ja Hall ajaa asiansa. Tälläkin kertaa sympaattinen Hottle vie ihmishahmoista voiton, joskin hänen ja Kongin ystävyyttä olisi voinut olla mukana enemmän.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWZ_ymLDZLDBDOKEALBzw9CLfCUE1eBvihHa03zDf-QLjda08-Ke8UmluQMqQTWWpHx86N5R_f8Q5lu9yHWO9VFbvtHwuC2KcoC6rgGmT6kHpNJ4TuKQM_NBLKgZrnugLozo1OU5y8K5tQAkOhIdtaa0QZHnmlIZqx3ucGz-1c-9o3WHoNV83bTHrExwYG/s1467/godzillaxkong2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="912" data-original-width="1467" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWZ_ymLDZLDBDOKEALBzw9CLfCUE1eBvihHa03zDf-QLjda08-Ke8UmluQMqQTWWpHx86N5R_f8Q5lu9yHWO9VFbvtHwuC2KcoC6rgGmT6kHpNJ4TuKQM_NBLKgZrnugLozo1OU5y8K5tQAkOhIdtaa0QZHnmlIZqx3ucGz-1c-9o3WHoNV83bTHrExwYG/w640-h398/godzillaxkong2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Legendary-yhtiön MonsterVerse-universumi on mennyt elokuva elokuvalta pöljempään suuntaan.</b> Vuoden 2014 <i>Godzilla</i>-leffa veti homman haudanvakavana, pimeydessä ja savussa synkistellen, jättäen kunnon monsterimähinää kaipaavat nuolemaan näppejään. Valitukset on selvästi kuultu. Jo <i>Godzilla vs. Kong</i> oli värikkäämpi ja humoristisempi ja keskittyi enemmän hirviöiden väliseen turpaanvetoon. <i>Godzilla x Kong: The New Empire</i> vie homman astetta pidemmälle. Jos kaipaat aivan totaalista aivot narikkaan -kamaa, jonka aikana saat kauhoa popcornia suuhusi, voi leffa viihdyttää mukavasti. Jos taas kaipaat leffalta yhtään enempää sisältöä hirviömäiskeen keskellä ja haluaisit, että mukana olisi kunnon ihmishahmoja, kannattaa suosiolla pistää viimevuotinen <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/12/arvostelu-godzilla-minus-one-10-2023.html">Godzilla Minus One</a></i> (ゴジラ-1.0 - 2023) pyörimään.</div><div><br /></div><div><b>Kun pelkät hirviöt ovat ruudulla</b>, <i>Godzilla x Kong: The New Empire</i> on pääasiassa kelpo hömppää. Pahisosastolla leffa kaipaisi huomattavasti enemmän mielikuvitusta, eikä häijystä Skar-kuninkaasta lopulta saada luotua kunnon uhkaa. Pidin leffassa erityisesti siitä, että mukana on useita pitkiä pätkiä, joissa nähdään vain hirviöitä ja leffa luottaa, että ilman dialogia katsoja ymmärtää, mitä ne haluavat ja mitkä heidän välinsä ovat toisilleen. Vastapainona taas mukana on katsojia täysin aliarvioiva kohtaus, jossa ihmishahmojen pitää joidenkin ikiaikaisten hieroglyfien kautta selittää titaanihistoriaa. Muutenkin ihmisosasto koituu myös tämän <i>MonsterVerse</i>-leffan kohtaloksi. Pääasiassa ihmisiin keskittyvä ensimmäinen puolisko tuntuukin aika tylsältä pakkopullalta, liian pikaisesti päättyvää lopputaistelua odotellessa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRhWduNdXHgNLl-PzolrQ0jrFDaQMHU_y9ZaskDyG9ODjGr154x1mmMwF7-UPZTSvhlei4oRG88_mumNmexIse1bseYpKIGlDw_IkNlDTa12TEcim1dm0lqJtz8aaGrf00lER8DdsHWEW6hxfY0yEOCXbqHZwXjqjrk5cII_zrHkXRRLjQaLpq3wgAo5j2/s1672/godzillaxkong3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="993" data-original-width="1672" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRhWduNdXHgNLl-PzolrQ0jrFDaQMHU_y9ZaskDyG9ODjGr154x1mmMwF7-UPZTSvhlei4oRG88_mumNmexIse1bseYpKIGlDw_IkNlDTa12TEcim1dm0lqJtz8aaGrf00lER8DdsHWEW6hxfY0yEOCXbqHZwXjqjrk5cII_zrHkXRRLjQaLpq3wgAo5j2/w640-h380/godzillaxkong3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan ohjauksesta vastaa Adam Wingard</b>, kuten <i>Godzilla vs. Konginkin</i> kohdalla. Wingard yrittää edelleen tasapainotella vakavasti otettavuuden ja täysin kieli poskessa -meiningin välillä, aika kompuroivalla toteutuksella. Ongelmaksi käy Terry Rossion, Simon Barrettin ja Jeremy Slaterin kökkö käsikirjoitus, joka toimii aika ohkaisena raamina hirviöiden välisille yhteenotoille. Kolmikon teksti muuttuu kaiken aikaa älyvapaammaksi, kun hahmot päätyvät yhä syvemmälle Onton maan uumeniin, missä painovoiman lait ja loogisuudet saavat kyytiä. Sentään elokuva näyttää pääasiassa hyvältä. Se on kuvattu kelvollisesti, parit aidot lavasteet ovat ihan menevät ja asut oivat. Melkeinpä tärkeintä on tietty, että itse Godzilla ja Kong näyttävät hienoilta. Jotkut muista hirviöistä ja osa taustoista huokuu digitaalisuutta, mutta pääasiassa leffa on visuaalisesti toimiva. Ääniefektit rymistelevät koko rahan edestä, mutta Tom Holkenborgin ja Antonio Di Iorion säveltämät musiikit ovat aika epätasaista kamaa. Mukaan mahtuu niin mahtipontista pauhua kuin kasarisyntikkaa, eivätkä kaksikon musiikilliset maailmat istu samaan leffaan juuri lainkaan.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGqVG3wX4gGNDv9YDeLnCnDekdJo5401FrpQAq8zcFk5z67dJyxXkhEhWX2FqLveL2MoKvlP2KmgxVpfBwervj5rIHJYAcAAyR0vjnHOxJq9DqliX9_Jo_aY7xiyyATrRFXHI7jgK-5GHIGEkdKP9lat7z-_XCLOUSJRCxN-k72cbBIr-735_D-1eFT0sX/s320/5_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div></div><div>Godzilla x Kong: The New Empire, 2024, Warner Bros., Legendary Entertainment, Screen Queensland</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/lV1OOlGwExM" width="320" youtube-src-id="lV1OOlGwExM"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-68445636284179641612024-03-26T10:00:00.001+02:002024-03-26T10:00:00.476+02:00Arvostelu: Mad Max 2 - asfalttisoturi (Mad Max 2 - 1981)<h2 style="text-align: center;">MAD MAX 2 - ASFALTTISOTURI</h2><h4 style="text-align: center;"><i>MAD MAX 2</i></h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvzCDEc8rRiv-ROOiGlPNj52KW-9mZ-uK0KiXqWmwBjiPU-fDm0kfsHeEazymnjjBitT_iS5kFftjmpGxCmEq9EfIPYKFz9SW1PhQRqKO2L-QpuVUpoSELKID9vkjH3hdvrNHZ9Xgdl8Usl0fj_m-DbA_hl2-EdDisnHiJJ7p7iRDbF3uLVfw1v9B0zdls/s1386/Mad%20Max%202%20The%20Road%20Warrior.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1386" data-original-width="915" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvzCDEc8rRiv-ROOiGlPNj52KW-9mZ-uK0KiXqWmwBjiPU-fDm0kfsHeEazymnjjBitT_iS5kFftjmpGxCmEq9EfIPYKFz9SW1PhQRqKO2L-QpuVUpoSELKID9vkjH3hdvrNHZ9Xgdl8Usl0fj_m-DbA_hl2-EdDisnHiJJ7p7iRDbF3uLVfw1v9B0zdls/s320/Mad%20Max%202%20The%20Road%20Warrior.jpg" width="211" /></a></div><br /><div><div><b>Ohjaus: </b>George Miller</div><div><b>Pääosissa:</b> Mel Gibson, Bruce Spence, Mike Preston, Max Phipps, Kjell Nilsson, Emil Minty, Vernon Wells, Virginia Hey, Arkie Whiteley, Steven J. Spears, Moira Claux, Syd Heylen ja David Downer</div><div><b>Genre:</b> toiminta</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 36 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 16</div><div><br /></div><div><b>George Millerin esikoiselokuva, Mel Gibsonin tähdittämä <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2024/02/arvostelu-mad-max-1979.html">Mad Max</a></i> (1979) oli taloudellinen hitti</b>, joka voitti vähitellen myös kriitikot puolelleen. Elokuvan suosio herätti Hollywoodin kiinnostuksen Milleriin ja Gibsoniin, ja Milleriä houkuteltiinkin ohjaamaan muun muassa ensimmäinen <i>Rambo</i>-elokuva, <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2019/08/arvostelu-taistelija-first-blood-1982.html">Taistelija</a> </i>(<i>First Blood</i> - 1982). Miller ei ollut kiinnostunut siitä, vaan hän halusi tehdä leffan rockista, joka kulki pitkään työnimellä <i>"Roxanne"</i>. Projekti ei kuitenkaan edennyt, jolloin Miller alkoikin pohtia <i>Mad Maxin</i> jatko-osan tekemistä. Todella pienellä budjetilla tehdyn ensimmäisen elokuvan menestyksen myötä Miller sai jatko-osaa varten kymmenkertaisen budjetin. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 1981 ja lopulta samaisen vuoden joulukuussa ensi-iltansa sai <i>Mad Max 2</i>, joka julkaistiin Yhdysvalloissa keväällä 1982 nimellä <i>The Road Warrior </i>ja Suomeen elokuva saapui jouluna 1982 näiden kahden tittelin yhdistelmällä <i>Mad Max 2 - asfalttisoturi</i>. Elokuva oli hitti, joskin se ei yltänyt ensimmäisen osan korkeisiin lipputuloihin. Se kuitenkin voitti välittömästi niin katsojat kuin kriitikot puolelleen, sekä voitti kotimaassaan Australiassa useita AACTA-palkintoja, muun muassa ohjauksesta, lavastuksesta, puvustuksesta ja leikkauksesta. Vuosien varrella leffan arvostus on vain kasvanut ja nykyään <i>Mad Max 2 - asfalttisoturia</i> pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista toimintaelokuvista. Itse katsoin elokuvan alkuvuodesta 2015, odotellessani sarjan neljännen osan,<i> <a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2016/01/arvostelu-mad-max-fury-road-2015-ohjaus.html">Mad Max: Fury Roadin</a> </i>(2015) ilmestymistä. Pidin jatko-osasta enemmän kuin alkuperäisestä, mutten ole katsonut sitä toistamiseen. Kuitenkin nyt kun elokuvasarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla <i>Furiosa: A Mad Max Saga</i> (2024), päätin katsoa alkuperäistrilogian uudestaan ja samalla arvostella sen. Katsoin <i>Mad Max 2 - asfalttisoturin</i> jo viikkoa ensimmäisen leffan jälkeen.</div><div><br /></div><div><b>Perheensä menettänyt Max Rockatansky ajelee ympäri suuren sodan tuhoamaa maailmaa</b>, etsien ruokaa ja bensiiniä, kun hän päätyy auttamaan pientä kylää, jota piinaa häijy lordi Humungus barbaarijoukkoineen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkJ333AKPVc4LNJ2awot_1TW37fyjP0Uz6N_unNMUQrUBeDius6bibw674KIvGyX4H06NmzZoSnSi0NLIIPP1uYETpnJu5mLkjbRXo5KTHkto8W-TCFMlln8UpGFw_mbJ15ZFbrs5Pr-UFPUSgl3rF4ihm5WAVjuIxCboknS9Ct9YDn4D1Dq9WADI7JZI6/s1920/madmax2_1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="809" data-original-width="1920" height="270" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkJ333AKPVc4LNJ2awot_1TW37fyjP0Uz6N_unNMUQrUBeDius6bibw674KIvGyX4H06NmzZoSnSi0NLIIPP1uYETpnJu5mLkjbRXo5KTHkto8W-TCFMlln8UpGFw_mbJ15ZFbrs5Pr-UFPUSgl3rF4ihm5WAVjuIxCboknS9Ct9YDn4D1Dq9WADI7JZI6/w640-h270/madmax2_1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Mel Gibson tekee paluun rooliinsa Max Rockatanskyksi</b>, joka vaimonsa ja lapsensa murhan jälkeen erosi poliisivoimista ja ajelee nyt koiransa kanssa ympäri aavikoitunutta Australiaa, etsien ruokaa ja bensiiniä, sekä joutuen ongelmiin erilaisten tahojen kanssa. Jo ensimmäisessä <i>Mad Maxissa</i> Gibson esitteli karismaansa ratin takana, mutta <i>Mad Max 2</i>:ssa mies pääsee vielä paremmin vauhtiin asfalttisoturina. Gibson pysyttelee lähinnä yhdessä ilmeessä, mutta näyttää myös oikeilla hetkillä enemmänkin tunteita, yleensä silloin kun kukaan muu ei näe. Maxista kirjoitetaan tälläkin kertaa kiinnostava ja hänen kehityksensä elokuvan aikana on onnistunut. Hahmoa kiinnostaa lähinnä oma selviytymisensä, mutta asiat muuttuvat hiljalleen, kun hän päätyy keskelle kahden ryhmän konfliktia. Koirakaverin ohella toimivan lisänsä Maxiin tuo hänen jalkatukensa, jollaisia harvemmin näkee toimintaelokuvien keulakuvilla.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös muun muassa </b>Bruce Spence vekkulina helikopteripilottina, joka takertuu Maxin mukaan, Mike Preston Pappagallona, joka johtaa pientä öljypumppujen ympärille rakennettua kylää, jossa asustavat myös esimerkiksi Virginia Heyn esittämä soturinainen, Emil Mintyn näyttelemä villi lapsi ja Steven J. Spearsin esittämä mekaanikko, sekä ruotsalainen Kjell Nilsson barbaarien joukkoa komentavana lordi Humungusina ja esimerkiksi Max Phipps ja Vernon Wells tätä seuraavina roistoina. Sivunäyttelijätkin tekevät suurimmaksi osaksi hyvää työtä. Spence tuo muuten varsin synkeään elokuvaan hyvää huumoria pilottihahmollaan, kun taas Minty toimii villilapsena, joka alkaa idolisoimaan Maxia. Nilsson näyttää aluksi koomiselta Humungusina, joka näyttää siltä kuin <i>Perjantai 13. päivä</i> -kauhuleffojen (<i>Friday the 13th</i> - 1980-2009) murhaaja Jason Voorhees olisi käynyt vaateostoksilla seksikaupassa, mutta hän onnistuu luomaan hahmosta uhkaavan vastuksen Maxille ja kyläläisille.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj-D0xFJ2hluQh5ewa70_GNpQ6XNghoL8nl9duR7p1yKPNGTMjtIPahkowZCoOSR-qjy2_FXC2AMxim0CKp8V9F4ea3_cuca4m4uTQop1iU8KosKWDaey4upBb6M0MMqKSR-4v5_W1rIwqE9th7UHcqalVL0B1JcLtSTpWmDMWfKGzGm74ZzG-h1PrO45b/s1920/madmax2_2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="798" data-original-width="1920" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj-D0xFJ2hluQh5ewa70_GNpQ6XNghoL8nl9duR7p1yKPNGTMjtIPahkowZCoOSR-qjy2_FXC2AMxim0CKp8V9F4ea3_cuca4m4uTQop1iU8KosKWDaey4upBb6M0MMqKSR-4v5_W1rIwqE9th7UHcqalVL0B1JcLtSTpWmDMWfKGzGm74ZzG-h1PrO45b/w640-h266/madmax2_2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Alkuperäinen <i>Mad Max</i> -elokuva oli erittäin pätevä</b> ja pieneen budjettiinsa nähden yllättävänkin säväyttävä toimintaraina. <i>Mad Max 2 - asfalttisoturin</i> katsomisen jälkeen ensimmäinen elokuva alkaa kuitenkin tuntua pikemminkin harjoitustyöltä. Harvoin jatko-osa nostaa tasoaan näin reippaasti kaikilla osa-alueilla. Mel Gibson on vielä vakuuttavampi kameran edessä ja George Miller on vielä näppärämpi kameran takana. Lopputuloksena on mahtava toimintaelokuva, joka pistää yhä yli 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen suuren osan lajityypin edustajista nurkkaan häpeämään. Ilman mitään tietokonetehosteita toteutetut autokohtaukset vauhdikkaine takaa-ajoineen ja huimine stuntteineen ovat edelleen äärimmäisen komeaa seurattavaa ja niin adrenaliini kuin jännitys vain kasvavat elokuvan edetessä. </div><div><br /></div><div><b>Oikeastaan vain henkilökohtaisesta konfliktista ja kostosta kertova juoni</b> oli vahvempaa antia ykkösosassa, kun jatko-osassa Max lähinnä vain ilmestyy paikalle kahden muun porukan välienselvittelyn keskelle. Tarinankerronta on kuitenkin väkevämpää ja Miller onkin entistä enemmän halunnut panostaa visuaaliseen kerrontaan ja minimoida dialogia entisestään. Sen lisäksi siinä, missä ykkösleffan varsinainen kostoretki elokuvan lopussa jäi turhan lyhyeksi, <i>Asfalttisoturin </i>bensankatkuinen huipennus ei todellakaan jätä millään lailla kylmäksi. Vaikka viimeksikin Miller ja kumppanit saivat tyylikästä jälkeä aikaan aikamoisella pikkusummalla, jatko-osan moninkertainen budjetti näkyy ja kuuluu kyllä kaikin tavoin. Kun ykkösosassa sivilisaatio oli vasta romahtamisen partaalla, jatko-osa sijoittuu jo kunnon maailmanlopun karuihin maisemiin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH3G4nHt0b8fpfV9WXhnnMFsCb3UN00w737GznWIYZZNStdO1uxqwm-EqjLlcimYXlIuNSQP6LCtTVRbTyT_KSzXt67B8vIEYX6o-5XdyzoiJQhs3VaaW-zyfZZATa8kRFEBCzMy8ZJqzpe7YsD8uW53fbgZTUCgJI7zukQRY9SEi0djbrgALWOd5Hqqxh/s1920/madmax2_4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="796" data-original-width="1920" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH3G4nHt0b8fpfV9WXhnnMFsCb3UN00w737GznWIYZZNStdO1uxqwm-EqjLlcimYXlIuNSQP6LCtTVRbTyT_KSzXt67B8vIEYX6o-5XdyzoiJQhs3VaaW-zyfZZATa8kRFEBCzMy8ZJqzpe7YsD8uW53fbgZTUCgJI7zukQRY9SEi0djbrgALWOd5Hqqxh/w640-h266/madmax2_4.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Puolentoista tunnin kesto on tälläkin kertaa tehokkaan napakka mitta elokuvalle</b> ja menosta on turhat karsittu pois. Toimintaa riittää ja sitä kasvatellaan koko ajan kohti huippuaan finaalissa. Vaikka Miller joutuikin leikkaamaan leffasta pahimpia raakuuksia varsin runsaalla kädellä, jotta se myönnettiin eri tahojen toimesta julkaisukelvolliseksi, on väkivalta tälläkin kertaa brutaalia. Toiminnan ohelle löytyy muutakin sisältöä, oli kyse sitten pilotin tuomasta huumorista, pienestä romantiikan vireestä lämpimään sydämeen, kun Max alkaa hiljalleen hyväksyä muitakin ihmisiä ympärilleen. </div><div><br /></div><div><b>Ensimmäisen <i>Mad Maxin</i> teosta kokemusta rikkaampi George Miller tykittelee vaikuttavasti menemään jatko-osan ohjaksissa</b>, rakentaen toinen toistaan hienompia toimintakohtauksia. Millerillä on myös tarkkaa silmää huikeille visuaalisuuksille. <i>Mad Max 2 - asfalttisoturi</i> on nimittäin erinomaisesti kuvattu. Kameratyöskentely on todella näyttävää, oli kyse sitten etu- ja taka-alaa esimerkillisesti hyödyntävästä kuvasommittelusta, tarkkaan suunnitelluista kamera-ajoista tai hurjista laajoista kuvista, joissa monien kulkuneuvojen aiheuttama kaaos pääsee tosissaan oikeuksiinsa. Lavasteet ovat hienot, maskeeraukset mainiot ja erikoistehosteet vaikuttavat. Puvustajat ovat tehneet varsin kummia ratkaisuja Humungusin joukon kanssa, mutta vähitellen joistain erittäin tuhmista orgioista paikalle tupsahtaneiden näköisiin ukkoihin tottuu. Ääniefektit rymistelevät hyvin menemään ja Brian Mayn (joka ei vieläkään ole se Queenin kitaristi) säveltämät musiikit tehostavat räjähtävää menoa entisestään.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkJ6L3EaJTC9Qfbm54W-gXyAV0DBj9n2PnOQKQb2SBKwamwmWae7uqfNRWIyo9Vneq2udLfHllFqfry_UQj_hzWjHKB38zGWqF0kvBAfqu0VzeevhAI4AF-r1zOcUC88SyiKhiVvgze8FAs2RA8kLz_eSkfncX8l7QQgHPZtr-lTkFu0n-J0ss05czfRdO/s320/8_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.9.2023</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div></div><div>Mad Max 2, 1981, Kennedy Miller Productions</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/UlwtiOyaoo0" width="320" youtube-src-id="UlwtiOyaoo0"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-55548459649218012042024-03-25T10:00:00.200+02:002024-03-25T10:00:00.168+02:00Arvostelu: Road House (2024)<h2 style="text-align: center;">ROAD HOUSE</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGl3ZLhDKFMBM_iBwq9c_XS9U7mrzMGXdy79Xa1_RqSYfKS8kq-7X3dkKovsTz4ywdGV_EVt95f9lMEIqHbAVjXHUINDj6uCgezq3TN0dGHkkwaZLwaHvFQ1UqMfohvab1Coc8UWRDBsnXi5LENo_-CNm-ZsO_YfG1Pcv6ttbdDngRr-BSHqpc2XnhdYJl/s2880/Road%20House%202024.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2880" data-original-width="1944" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGl3ZLhDKFMBM_iBwq9c_XS9U7mrzMGXdy79Xa1_RqSYfKS8kq-7X3dkKovsTz4ywdGV_EVt95f9lMEIqHbAVjXHUINDj6uCgezq3TN0dGHkkwaZLwaHvFQ1UqMfohvab1Coc8UWRDBsnXi5LENo_-CNm-ZsO_YfG1Pcv6ttbdDngRr-BSHqpc2XnhdYJl/s320/Road%20House%202024.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><div><b>Ohjaus:</b> Doug Liman</div><div><b>Pääosissa: </b>Jake Gyllenhaal, Daniela Melchior, Jessica Williams, Billy Magnussen, Conor McGregor, Austin Post, B.K. Cannon, Dominique Columbus, Joaquim de Almeida, Hannah Lanier, JD Pardo, Arturo Castro, Darren Barnet ja Post Malone</div><div><b>Genre:</b> toiminta</div><div><b>Kesto: </b>2 tuntia 1 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 16</div><div><br /></div><div><b><i>Road House</i> on uudelleenfilmatisointi Patrick Swayzen tähdittämästä toimintaelokuvasta <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2024/03/arvostelu-road-house-kuuma-kapakka-road.html">Road House - kuuma kapakka</a> </i>(<i>Road House</i>) vuodelta 1989.</b> Jo kymmenen vuotta sitten uudelleenfilmatisoinnin suunnittelu käynnistyi Metro-Goldwyn-Mayerin toimesta. Alun perin Michael Stokes työsti käsikirjoituksen ja Rob Cohen palkattiin ohjaajaksi, mutta kumpikin jätti projektin ja Nick Cassavetes korvasi heidät. Päärooliin valittiin showpainija Ronda Rousey, mutta vuosien varrella suunnitelmat muuttuivat ja tilalle otettiin Jake Gyllenhaal. Doug Liman korvasi Cassavetesin ohjaajana ja käsikirjoitusta työstettiin uudestaan ensin Anthony Bagarozzin ja Chuck Mondryn ja sitten Sheldon Turnerin toimesta. Projekti jäi hetkeksi jäihin, kun Amazon osti MGM-studion, mutta yhtiö oli kiinnostunut jatkamaan elokuvan kanssa ja kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2022. Nyt <i>Road House</i> on julkaistu suoraan Amazon Prime Video -suoratoistopalvelussa, ohjaaja Doug Limanin närkästykseksi, jonka mukaan elokuvalle luvattiin teatterilevitys. Itse katsoin Swayzen tähdittämän alkuperäisleffan vasta nyt alkuvuodesta, odotellessani uutta versiota. Pidin siitä yllättävän paljon, mutten pahemmin innostunut uudelleenfilmatisoinnin näkemisestä. Päätin silti katsoa uuden <i>Road Housen</i> heti sen julkaisuviikonloppuna.</div><div><br /></div><div><b>Entinen UFC-ottelija Elwood Dalton saa pestin</b> Floridan Glass Keyssä sijaitsevan pienen tienvarsibaarin uutena portsarina, rauhoittaakseen toistuvasti tappeluiksi muuttuvat illanvietot.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_whIsU7LxJW-kQrkwM0VIaD1YeT_3a5iQil2G1xNXBe1zYzLJN1maLLLaF9mSh-Uug4OX7la5wN_a6jj8l0fbi8bLYmQxaGl2MKDAQKMd5LsjHnzPwW9vaLjLX5st3hsxnG6oKhFT4UP2zYFQaeHCn9JAQTD9Nv6Rpjm5t-sNQDstCYYPJ46jtdEu5x_i/s3000/roadhouse2024_1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="3000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_whIsU7LxJW-kQrkwM0VIaD1YeT_3a5iQil2G1xNXBe1zYzLJN1maLLLaF9mSh-Uug4OX7la5wN_a6jj8l0fbi8bLYmQxaGl2MKDAQKMd5LsjHnzPwW9vaLjLX5st3hsxnG6oKhFT4UP2zYFQaeHCn9JAQTD9Nv6Rpjm5t-sNQDstCYYPJ46jtdEu5x_i/w640-h426/roadhouse2024_1.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Jake Gyllenhaal hyppää Patrick Swayzen saappaisiin uutena Elwood Daltonina</b>, kenties maailman parhaana portsarina. Dalton on muuten hyvin samanlainen itsevarma ja lahjakas tyyppi, millaisena hänet voi muistaa alkuperäisestä kasariklassikosta, mutta hänelle on kuitenkin kirjoitettu uutta taustatarinaa miehen UFC-ottelijataustan kautta, jolla selitetään hänen taitojaan turpaan vetämisessä. Kuten arvata saattaa, Gyllenhaal on elokuvan parasta antia. Hän istuu täydellisesti virnuilevaksi mieheksi, joka ei vähästä hätkähdä ja joka pistää kaikkensa peliin tehdäkseen tällä kertaa ihan vain Road Houseksi nimetystä tienvarsibaarista kunniallisen menomestan. Gyllenhaal on myös uskottava, kun häneltä vaaditaan toimintaa.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös</b> Jessica Williams Road Housea pyörittävänä Frankiena, Lukas Cage, B.K. Cannon ja Dominique Columbus Road Housessa työskentelevinä Billynä, Laurana ja Reefinä, Hannah Lanier läheisessä kirjakaupassa työskentelevänä Charliena, Daniela Melchior sairaanhoitaja Ellienä, Joaquim de Almeida seriffi Big Dickinä, Billy Magnussen Glass Keytä otteessaan pitävänä rikkaana rikollispomo Ben Brandtina, JD Pardo, Arturo Castro ja Darren Barnet tämän kätyreinä, sekä vapaaottelija Conor McGregor ensimmäisessä elokuvaroolissaan Knoxina, joka saapuu paikalle, tavoitteenaan pistää Dalton lihoiksi. McGregor on ulkoisesti hyvä valinta Daltonin pahimmaksi vastukseksi, mutta miehen näyttelijätyö on vaivaannuttavan huonoa yliampuvuudessaan. Myöskään Magnussen ei vakuuta omassa osassaan pahiksena. Melchior on muuten mainio, mutta hänen ja Gyllenhaalin väliltä ei löydy kemiaa pakollista romanssia varten. Muut sivunäyttelijät hoitavat tonttinsa passelisti.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIQajeDXH4Pbe4vVatpM_5DL_XlgHABjMO3FZiIZyp_MDtdxfuAEH-tKATFnV7y59xeoWAkWaksU7Xrbp0hLa1IK8n1y4ha6kb4LvUQfqPOgssf8gP92InQDG7Dp-OikhF5zcSW9I1Ncd3m3y6QdjH83AvRVka3HJ-y2qivYaBkfOVttKJqfHqEgkm5jYP/s3000/roadhouse2024_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="3000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIQajeDXH4Pbe4vVatpM_5DL_XlgHABjMO3FZiIZyp_MDtdxfuAEH-tKATFnV7y59xeoWAkWaksU7Xrbp0hLa1IK8n1y4ha6kb4LvUQfqPOgssf8gP92InQDG7Dp-OikhF5zcSW9I1Ncd3m3y6QdjH83AvRVka3HJ-y2qivYaBkfOVttKJqfHqEgkm5jYP/w640-h426/roadhouse2024_2.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Uusi <i>Road House</i> osoittautui yllättävänkin kelvolliseksi uudelleenfilmatisoinniksi Swayzen hittileffasta.</b> Ei uusi versio samalle tasolle yllä ja siitä löytyy kyllä vikansa, lähtien heikosta pahiskattauksesta. Kun alkuperäiselokuvassa paha Brad Wesley piti koko aluetta hyppysissään ja herätti pelkoa ihmisissä, tästä ei samaa löydy. Roistojen suorittamat vandalismit muualla kuin Road Housessa tuntuvat enemmän jälkimietteeltä, ujutettuna lähinnä taustalle pikaisesti parissa kohtaa. Lisäksi vaikka toisaalta tällainen rantabaari sopii Floridaan paremmin, alkuperäisleffan synkässä ja nuhjuisessa räkäläkapakassa oli huomattavasti enemmän tunnelmaa.</div><div><br /></div><div><b>Vikoineenkin uusi<i> Road House</i> on ihan viihdyttävä toimintaelokuva</b>, pääasiassa Jake Gyllenhaalin ansiosta. On kiva, etteivät tekijät lähteneet suoraan kopioimaan lähdeteosta kohtauksesta toiseen ja uudesta versiosta onkin karsittu hahmoja ja muutettu tilanteita - jälkimmäistä tapahtuu yhä vain reippaammin, mitä pidemmälle elokuva etenee. Perustarina on toki yhä tallella ja on jälleen mielenkiintoista, sekä paikoin aika hauskaakin seurata, kun Dalton ryhtyy pistämään Road Housen asioita kuntoon. Usein tämä johtaa fyysisiin mittelyihin ja toiminnannälkäisiä elokuvan luulisi tyydyttävän. Vaikka ajoittain sekaan mahtuukin kummilla kamerakikkailuilla höystettyjä mätkimisiä, tappelut ovat mainion tylyjä ja verisiä, erityisesti lopputaistelussa Daltonin ja Knoxin välillä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggUdfNelTlb3_XrnIAu4c5ubYvacdzmaSvqdCekBRLT7jlxjKTsa-MnDjjaZ6gQ6Wei1rGF3E8F5hO1KPuIUrcI-Rvu1tOBhP8-P9JbKLnjpiJKkrx4eX0sO1j450FMwDBI7mvPpFkg39kRUYhwAdzaRpQg8tnXLXviDm7GDZw8UoYIixnqMGHW11ZLviI/s3000/roadhouse2024_3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="3000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggUdfNelTlb3_XrnIAu4c5ubYvacdzmaSvqdCekBRLT7jlxjKTsa-MnDjjaZ6gQ6Wei1rGF3E8F5hO1KPuIUrcI-Rvu1tOBhP8-P9JbKLnjpiJKkrx4eX0sO1j450FMwDBI7mvPpFkg39kRUYhwAdzaRpQg8tnXLXviDm7GDZw8UoYIixnqMGHW11ZLviI/w640-h426/roadhouse2024_3.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Muutaman mutkan jälkeen ohjaajaksi päätyi Doug Liman</b>, joka on varsin äänekkäästi ilmaissut tyytymättömyyttään siitä, ettei uusi <i>Road House</i> saanut elokuvateatterilevitystä, vaan se pistettiin suoraan striimattavaksi. Liman onnistuu hommassaan pääasiassa menevästi, rakentaen letkeää ilmapiiriä ja tarjoten brutaalia turpaanvetoa. Hänen ongelmakseen muodostuu useaan kertaan pyöritelty, mutta silti hieman raakileeksi jäävä käsikirjoitus, jossa esimerkiksi Daltonin ja Ellien välille muodostuu romanssi ilman sen kummempaa rakentelua. <i>Road House</i> on ihan hyvin kuvattu, joskin ajoittain villi kameranpyörittely ei ole yhtään niin siisti tehokeino kuin tekijät ovat tainneet olettaa. Leikkaus kaipaisi pientä tiivistämistä. Lavasteet ja asut ovat oivat ja maskeeraajat ovat saaneet aikaiseksi varsin häijyjä jälkiä leffan loppupäässä. Erikoistehosteet jättävät toivomisen varaa, mutta äänimaailma sentään jylisee mukavasti. Christophe Beckin säveltämät musiikit jäävät aika yhdentekeväksi jumputukseksi ja musiikeista parhaiten mieleen jää parikin kertaa soiva heikko instrumentaalicover Metallican rautaisesta<i> Enter Sandman</i> -kappaleesta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihzOFA1Jt0-PEq7gBaSnMIycq9bbiSSMUatMd1lCYBDw2CxJzeXyiJzHNNiMDRYUXcTbrtXFLhOocYbEQU3-k1SWmmLncjGGC2l2azZyMfbVrgDoWiW2tpk52g63F9Gd9SoLDrIakdK0POWfxW0YQdc-SDueQdKlt-8wyLWaL8hm6uTFXeLR8w_0KypDPO/s320/6_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste ja kuvat / poster and still images of Road House 2024 www.press.amazonstudios.com</div><div>Copyright material used under fair use for review and educational purposes.</div></div><div>Road House, 2024, Metro-Goldwyn-Mayer, Silver Pictures, BCD Travel, Studio Concierge</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Y0ZsLudtfjI" width="320" youtube-src-id="Y0ZsLudtfjI"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-45117549801366881012024-03-24T10:00:00.186+02:002024-03-24T10:00:00.176+02:00Arvostelu: Drive-Away Dolls (2024)<h2 style="text-align: center;">DRIVE-AWAY DOLLS</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjcxFyvN4VK8TKLAysFQkN8Ld_vdgFGjqV7T36LWdK9Z6Jruy4CqYBDcTWNQBu_oaHkIwETK717kADoYg50b2mxhlYA0cMugDvcSIl4vujSnU-PlVl-9p9VMfJrv4f0ZL5nsn24M5zLEKF2RHl9Jfl2kJPxFT7beMHkJfKcI8L4kxqrQqckTVI_5HWHIwg/s3000/Drive-Away%20Dolls.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2025" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjcxFyvN4VK8TKLAysFQkN8Ld_vdgFGjqV7T36LWdK9Z6Jruy4CqYBDcTWNQBu_oaHkIwETK717kADoYg50b2mxhlYA0cMugDvcSIl4vujSnU-PlVl-9p9VMfJrv4f0ZL5nsn24M5zLEKF2RHl9Jfl2kJPxFT7beMHkJfKcI8L4kxqrQqckTVI_5HWHIwg/s320/Drive-Away%20Dolls.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><div><b>Ohjaus:</b> Ethan Coen</div><div><b>Pääosissa: </b>Margaret Qualley, Geraldine Viswanathan, Beanie Feldstein, Colman Domingo, Joey Slotnick, C. J. Wilson, Bill Camp, Pedro Pascal, Matt Damon ja Miley Cyrus</div><div><b>Genre:</b> komedia</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 24 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 16</div><div><br /></div><div><b><i>Drive-Away Dolls</i> on Ethan Coenin uusi elokuva. </b>Coen ja hänen vaimonsa Tricia Cooke keksivät leffan idean jo 2000-luvun alussa ja ryhtyivät työstämään sitä työnimellä <i>"Drive-Away Dykes"</i>. Alun perin ohjaajana oli tarkoitus toimia Allison Anders ja vuosien varrella päärooleihin kiinnitettiin muun muassa Selma Blair, Holly Hunter, Christina Applegate ja Chloë Sevigny, mutta tuotannon venyessä he yksi kerrallaan jättivät projektin. Anderskin lopulta jätti ohjaajan homman ja Coen päätti itse ohjata elokuvan. Uusien näyttelijöiden kanssa kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2022 ja nyt <i>Drive-Away Dolls</i> on saapunut elokuvateattereihin, julkaisun viivästyttyä puolella vuodella viime kesän Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakon takia. Itselleni <i>Drive-Away Dolls</i> oli yksi alkuvuoden eniten odottamistani leffoista sen ohjaajan ja näyttelijäkaartin takia. Odotukseni laskivat, kun elokuvan saama vastaanotto maailmalla osoittautui nuivaksi, mutta kävin silti katsomassa <i>Drive-Away Dollsin </i>heti sen ensi-iltapäivänä.</div><div><br /></div><div><b>Kaksi lesbonaista matkaavat kohti Tallahasseeta vuokra-autolla</b>, tietämättä auton sisältävän rikollisten havitteleman salkun.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhym0OYbEaKhdASUI2x3W1318X8tHmngQe9KGXi7bXY4tjc_HuRhorXlwXvlsKS9RmiPO22rokOpeO2G1eqau_ntwa0XlVvMWljtsYvYwCqQIC5V7qWjs28opVhMACVvR6wIZNudS2Jh24anD6yhAQgYOM_QVd-X6QPaGCCetSaBFXqHWhbDLnrVEN9NTUZ/s1476/driveawaydolls1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="981" data-original-width="1476" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhym0OYbEaKhdASUI2x3W1318X8tHmngQe9KGXi7bXY4tjc_HuRhorXlwXvlsKS9RmiPO22rokOpeO2G1eqau_ntwa0XlVvMWljtsYvYwCqQIC5V7qWjs28opVhMACVvR6wIZNudS2Jh24anD6yhAQgYOM_QVd-X6QPaGCCetSaBFXqHWhbDLnrVEN9NTUZ/w640-h426/driveawaydolls1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Andie MacDowellin tytär Margaret Qualley ja <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/miracle-workers-2019.html">Miracle Workers</a></i> -komediasarjasta (2019-2023) tuttu Geraldine Viswanathan</b> nähdään elokuvan päärooleissa Jamiena ja Marianina, lesboystävinä, jotka päätyvät automatkalle Tallahasseehen, tapaamaan Marianin tätiä, sen jälkeen kun Jamien tyttöystävä Sukie (Beanie Feldstein) jätti Jamien pettämisen takia. Jamie on varsinainen vapaa sielu, joka on jatkuvasti etsimässä uutta sänkykumppania, kun taas Marian on huomattavasti tiukempi tapaus, joka ei uskalla irrotella juuri lainkaan. Qualley istuu täydellisesti revitteleväksi Jamieksi, mutta Viswanathan jää hieman tylsäksi omassa osassaan, eikä hän saa tehtyä jäykästä Marianista juuri missään kohtaa hauskaa. Paperilla idea rennosta ja jäykkiksestä kaverista toimii ja vastaavaa on nähty vuosien varrella useasti, mutta Qualleyn ja Viswanathanin väliltä ei juuri kemiaa löydy.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös muun muassa</b> Colman Domingo rikollispomona ja Joey Slotnick ja C. J. Wilson tämän kätyreinä, jotka jahtaavat Jamieta ja Mariania heidän vuokra-autostaan löytyvän salkun takia, Bill Camp drive-away-autopalvelua pyörittävänä Curliena, sekä pikkurooleissa myös Pedro Pascal, Matt Damon ja Miley Cyrus laukun sisältöön liittyvinä tyyppeinä. Yleensä mainio Domingo jää harmillisen vaisuksi pahiksena, eivätkä Slotnick ja Wilson ole läheskään yhtä hupaisia kuin vaikkapa Coenin veljesten <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2020/04/arvostelu-fargo-1996.html">Fargo</a></i>-elokuvan (1996) roistoduo. Muut sivunäyttelijät ajavat asiansa, mutta leffaa ei todellakaan kannata lähteä katsomaan vaikka nimenomaan Pascalin takia.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP920aQIOShsHGRvCc0mcvjzRC1CMJszNY7NYptcI7z8cz7Ht3tVALhpwc1zXrXU-OAwmdY8vB-DRyA-Pi4-XTSb9mtB40RDvbi_Y2NmxYl5mb8HDGCtjAvFji6nNa_nvF6mLYBCgI7EXPAWaDHvHrwMLwsUI3DXkTHDC_QyNOFuYtnHmHHB3pxscf4UxR/s1495/driveawaydolls2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1495" height="420" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP920aQIOShsHGRvCc0mcvjzRC1CMJszNY7NYptcI7z8cz7Ht3tVALhpwc1zXrXU-OAwmdY8vB-DRyA-Pi4-XTSb9mtB40RDvbi_Y2NmxYl5mb8HDGCtjAvFji6nNa_nvF6mLYBCgI7EXPAWaDHvHrwMLwsUI3DXkTHDC_QyNOFuYtnHmHHB3pxscf4UxR/w640-h420/driveawaydolls2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Drive-Away Dollsista</i> ei kannata ylipäätään odottaa yhtä vahvaa teosta kuin vaikkapa <i>Fargosta</i>.</b> Tai melkeinpä mistään muustakaan Coenin veljeksiin liittyvistä elokuvista. Leffa jää Coen-mittarilla valitettavasti häntäpäähän ja lopputuloksena on ainakin itselleni yksi tämän vuoden isoimmista pettymyksistä tähän mennessä. Lähtökohdat elokuvassa ovat mainiot, mutta niistä on saatu aikaiseksi todella epätasainen paketti, joka tuntuu kestoaan huomattavasti pidemmältä. Leffalla ei ole kestoa edes puoltatoista tuntia, mutta epätasaisuus pitää huolen siitä, että kokemus tuntuu ainakin parituntiselta.</div><div><br /></div><div><b>Ottaen huomioon, että ohjaaja Ethan Coen </b>ja leikkaajanakin toimiva vaimo Tricia Cooke aloittivat <i>Drive-Away Dollsin</i> kehittelyn jo parikymmentä vuotta sitten, on hämmentävää, kuinka alikehitetyksi ja kädenlämpöiseksi leffa jää. Se ei ole erityisen hauska, vaikka yritystä löytyy - välillä jopa liiaksikin asti. Monet hetket ovat enemmän kiusallisia kuin koomisia ja vitsit tarjoavat korkeintaan hymähdyksiä. Huumori painottuu lähinnä seksin ympärille, joka toimiikin Jamien motiivina aika lailla kaikelle. Vaikka dialogi onkin ajoittain aika hävytöntä ja ruudulle pistetään silloin tällöin alastomia vartaloita, leffa ei tunnu lopulta aidosti ronskilta, lähinnä vain yliyritteliäältä. Varsinainen pettymys on kuitenkin havitellun salkun sisältö. Sisällöllä yritetään hieman sanoa jotain, mutta tämäkin tuntuu lopulta keskeneräiseltä satiirilta ja pikemminkin shokkiarvon kalastelulta. Väsähtänyt meno tarttuu pikkuhiljaa katsojaan ja huomasin lopulta haukottelevani useammin kuin nauravani.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeUrnw9T1Xey2nuTU4dvDmu6N8ZRQfZx9QdUAyLk3q8qPueSR_FmxtZe_o8EXgm8GOOkJC8Y0CyyBLgBubIJXiFDhD42BqmgVLtn-mx5lOWnulXCGk6J3DR0SUt67j6vUPQp6SBG6wClsLX2Qn5W95gWX-7C8Z8ZtLeHPOgmzdnWBKwbh3lUow6k6hL-cC/s1468/driveawaydolls3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="981" data-original-width="1468" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeUrnw9T1Xey2nuTU4dvDmu6N8ZRQfZx9QdUAyLk3q8qPueSR_FmxtZe_o8EXgm8GOOkJC8Y0CyyBLgBubIJXiFDhD42BqmgVLtn-mx5lOWnulXCGk6J3DR0SUt67j6vUPQp6SBG6wClsLX2Qn5W95gWX-7C8Z8ZtLeHPOgmzdnWBKwbh3lUow6k6hL-cC/w640-h428/driveawaydolls3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Teknisiltä aspekteiltaankin <i>Drive-Away Dolls</i> on epätasainen elokuva.</b> Se on kelvollisesti kuvattu, mutta hieman kömpelösti leikattu kasaan. Hupsut siirtymät kohtausten välillä herättävät mielikuvia PowerPoint-esityksestä ja elokuva tuntuu ajoittain enemmän yhteen nivotuilta pätkiltä eheän kokonaisuuden sijaan. Värikkäät huumetrippimäiset pätkät päivien välillä ovat myös kumma tehokeino. Lavasteet ja asut ovat oivat ja äänimaailmakin pääasiassa hyvin rakennettu, vaikka välillä äänityksestä voikin kuulla taustakohinan. Carter Burwellin säveltämät musiikit eivät juuri erotu edukseen tai jää mitenkään mieleen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM4fDcGLaNLmrjOgV022Kg26OTpz0uo0Vig1TxHPCGOEnx0H1lShI8sfMhxAw6xpPARmbE3wJ9sCDO8fT01QCVIs3TrIKYkqVC6I2OCGiFl2DnnVE94DiOrr7LDiaZzuFgJ4NQLVxaGorbtCJt-PCvOkt7oB3secdNui8z2S7crz4P7P2KOD12D_aFa6Mz/s320/5_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div></div><div>Drive-Away Dolls, 2024, Working Title Films, Focus Features</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Oy0RYiQRWUk" width="320" youtube-src-id="Oy0RYiQRWUk"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-10965380191124547352024-03-22T10:00:00.151+02:002024-03-22T10:00:00.133+02:00Arvostelu: One Life (2023)<h2 style="text-align: center;">ONE LIFE</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7niOPZllaeSEOW-dEzo6VToz1o6ReJsmjvOygJt6l3Iaj6ybOuSOrSP5wA-lOXEm01KFGPxDh7RKeFM3yOvZJ0DqSgI5O3mS19ESsAXkuo6fm-_T6z0Gxdjf6JHJG1-gu2SbF5fV265rsI2_utvEexA1psrQyjyM1CQ10JIFCb1PBqASp7-fJKQj_1BKM/s2047/One%20Life.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2047" data-original-width="1382" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7niOPZllaeSEOW-dEzo6VToz1o6ReJsmjvOygJt6l3Iaj6ybOuSOrSP5wA-lOXEm01KFGPxDh7RKeFM3yOvZJ0DqSgI5O3mS19ESsAXkuo6fm-_T6z0Gxdjf6JHJG1-gu2SbF5fV265rsI2_utvEexA1psrQyjyM1CQ10JIFCb1PBqASp7-fJKQj_1BKM/s320/One%20Life.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> James Hawes</div><div><b>Pääosissa: </b>Anthony Hopkins, Johnny Flynn, Helena Bonham Carter, Lena Olin, Romola Garai, Alex Sharp, Juliana Moska, Ziggy Heath, Samantha Spiro, Michael Gould ja Jonathan Pryce</div><div><b>Genre:</b> draama, historia</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 49 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 12</div><div><br /></div><div><b><i>One Life</i> perustuu Barbara Wintonin kirjaan <i>If It's Not Impossible ... The Life of Sir Nicholas Winton</i> vuodelta 2014</b>, joka puolestaan perustuu tositapahtumiin Wintonin isän elämästä ja teoista toisessa maailmansodassa. Vuonna 2020 ilmoitettiin, että Nicholas Wintonista oli tekeillä elokuva. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2022 ja <i>One Life</i> sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla vuotta myöhemmin. Nyt elokuva saapuu myös Suomen teattereihin ja olin erittäin kiinnostunut sen näkemisestä. Kävin katsomassa <i>One Lifen</i> sen ennakkonäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.</div><div><br /></div><div><b>Vuonna 1938 Nicholas Winton päättää auttaa Tšekkoslovakian lapsia pakenemaan Isoon-Britanniaan natsien hirmuvallan alta.</b></div><div><b><br /></b></div><div><b><br /></b></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJafRocUjdWrsY5tjvLBxO0nrbmk8m6eUlG_jwtEuU9Zg5p6B7oXq4V-T4zHAK8VUQF8H5adTqpcGDhh2t1tqe3_6tUYHVAWApm82F_1CZDVvChcOoA5j4xBm9E8rysSH_Cl8hJHoyJ6iS1c_NDqQMkUPD6Fa51INK9gXV8BgZ_DyR9HhOo9QKXHv-Y8tG/s1346/onelife1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="897" data-original-width="1346" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJafRocUjdWrsY5tjvLBxO0nrbmk8m6eUlG_jwtEuU9Zg5p6B7oXq4V-T4zHAK8VUQF8H5adTqpcGDhh2t1tqe3_6tUYHVAWApm82F_1CZDVvChcOoA5j4xBm9E8rysSH_Cl8hJHoyJ6iS1c_NDqQMkUPD6Fa51INK9gXV8BgZ_DyR9HhOo9QKXHv-Y8tG/w640-h426/onelife1.jpg" width="640" /></a></div><br /><b><br /></b></div><div><b>Anthony Hopkins ja Johnny Flynn näyttelevät elokuvan päähenkilöä, Nicholas Wintonia. </b>Flynn esittää miestä nuorempana, kun tämä vuonna 1938 ryhtyy auttamaan Tšekkoslovakian pakolaislapsia, Hopkinsin näytellessä häntä iäkkäämpänä vuonna 1987, kun Nicholas muistelee rooliaan toisessa maailmansodassa. Niin Flynn kuin Hopkins suoriutuvat rooleistaan ansiokkaasti. Flynn tulkitsee taitavasti hahmonsa muovautumista, kun lasten auttamisesta muodostuu hänelle pakkomielle ja Hopkins on aina yhtä erinomainen. Flynn saa muuten loistaa läpi leffan, mutta Hopkins tekee kuitenkin suurimman vaikutuksen elokuvan loppupäässä, kun vanhojen muistelu johtaa suuriin tunteenpurkauksiin.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös </b>Lena Olin iäkkään Nicholaksen vaimona Gretenä ja Jonathan Pryce Nicholaksen ystävänä Martinina, sekä takaumissa vuonna 1938 Helena Bonham Carter Nicholaksen äitinä Babina, sekä Romola Garai, Alex Sharp ja Juliana Moska Nicholasia pakolaisten pelastusoperaatiossa auttavina Doreenina, Trevorina ja Hanana. Sivunäyttelijät hoitavat myös työnsä mallikkaasti. Vähemmän yllättäen sivuosista parhaan roolisuorituksen tarjoaa Bonham Carter, joka istuu täydellisesti napakaksi ja sanavalmiiksi äidiksi, joka hetken empimisen jälkeen päättää tehdä kotipuolella kaikkensa auttaakseen poikansa sankarityössä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyR6SdpAkQt7gSpBUz0WpVWYMw-k3WS6umF0FZ62tbPHFi2om1k-5yZjFmoh2bCtFto0iKedGQMqBnfXi-K5q4PjkHoqLEXioCI1TpMpFKS2rdmodAyTC05ldJSuxBbAgFaTAjF2djBMeKHMHVLMuOPq27gR9wERQoMo53PYZjMPe9XhTd4LJvReUEbBPU/s1265/onelife2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="843" data-original-width="1265" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyR6SdpAkQt7gSpBUz0WpVWYMw-k3WS6umF0FZ62tbPHFi2om1k-5yZjFmoh2bCtFto0iKedGQMqBnfXi-K5q4PjkHoqLEXioCI1TpMpFKS2rdmodAyTC05ldJSuxBbAgFaTAjF2djBMeKHMHVLMuOPq27gR9wERQoMo53PYZjMPe9XhTd4LJvReUEbBPU/w640-h426/onelife2.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Kiinnostuin <i>One Lifesta</i> heti</b>, kun sain sen trailerin kautta selville, mistä elokuvassa on kyse. Juonikuvauksesta tulee herkästi mieleen <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/11/arvostelu-schindlerin-lista-schindlers.html">Schindlerin lista</a> </i>(<i>Schindler's List</i> - 1993), joka kertoo myös natsien kynsistä ihmisiä pelastaneen miehen operaatiosta ja halusin nähdä toisen vastaavan urotekotarinan. Ei <i>One Life</i> ole samanlainen täydellinen mestariteos kuin <i>Schindlerin lista</i>, mutta kyseessä on silti erittäin onnistunut historiallinen draamaelokuva, joka takuulla saa herkistymään loppupäässä. Tunteikkaimmassa kohtauksessa itsekin pidättelin itkua ja kuuntelin, kun ympärilläni näytöksen muut katsojat niiskuttelivat vuorotellen kovaäänisesti.</div><div><br /></div><div><b>On todella mielenkiintoista ryhtyä seuraamaan Nicholaksen yritystä saada pelastettua lapsia Tšekkoslovakiasta</b> ennen kuin natsit ottavat maan tosissaan haltuunsa. Toinen maailmansota ei ole tässä kohtaa vielä varsinaisesti alkanut, mutta hakaristiliput on ripustettu jo Itävallassa esille ja Tšekkoslovakia on luvassa seuraavana. Uhkaava ilmapiiri on voimakkaasti läsnä. Jännite kasvaa kaiken aikaa, kun jokainen yritys siirtää lapsia maasta toiseen muuttuu haastavammaksi urakaksi kuin edellinen. Vajaan parin tunnin kesto tuntuu yllättävän nopealta, mutta silti elokuva pääsee etenemään rauhassa omalla painollaan. Välillä aikahypyt 1980-luvulle ja muistelevan Nicholaksen pariin tuntuvat rikkovan kerronnan soljuvuutta, mutta tämä puoli palkitsee lopussa, kun mies alkaa vihdoin saada kunniaa urotyöstään.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZkLqUC6187n7Ybxwrqb9vgz7rtjwI6K5wjwkaTVXfJ0cGEjcLw87vyBnpXEZhXQ0GkYY6kGzJfsnCV647ZMyqMclEv4e77atgMlsOirk8r6mCNUXa7zJD87mdSOmrwRJ73lduSFMcq0eaquakp9ietHf2CMOepm58uX2UFze5_o9e3k9u3xYN1IK5aOrT/s2788/onelife3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1846" data-original-width="2788" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZkLqUC6187n7Ybxwrqb9vgz7rtjwI6K5wjwkaTVXfJ0cGEjcLw87vyBnpXEZhXQ0GkYY6kGzJfsnCV647ZMyqMclEv4e77atgMlsOirk8r6mCNUXa7zJD87mdSOmrwRJ73lduSFMcq0eaquakp9ietHf2CMOepm58uX2UFze5_o9e3k9u3xYN1IK5aOrT/w640-h424/onelife3.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>One Lifen</i> ohjauksesta vastaa James Hawes</b>, joka on aiemmin työskennellyt televisiosarjojen, kuten <i>Doctor Whon</i> (1963-), <i>Merlinin </i>(2008-2012), <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/penny-dreadful-2014.html">Penny Dreadfulin</a></i> (2014-2016) ja <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/black-mirror-2011.html">Black Mirrorin</a></i> (2011-) parissa, mutta joka tekee tässä elokuvadebyyttinsä. Hawes tekee väkevää työtä, pitää kahdella aikajanalla kulkevaa kertomusta hallitusti kasassa ja rakentaa tehokkaasti tunnelmaa. Nicholas Wintonin tyttären kirjan pohjalta laadittu käsikirjoitus on myös vahva. Elokuva on kuvattukin taitavasti. Lavastajat, puvustajat ja maskeeraajat onnistuvat erityisesti vuoden 1938 kohtausten parissa. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Volker Bertelmannin säveltämät musiikit maalailevat taustalla kauniisti.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbqlaDG6p6t05xKGYGdFvHEuXBWj2qJpzLaOVfgwzaHpsFOKYDW7HYTpG0JRDmc0MXWVGcM6Ecsv2jvO5j_qKbsdvHdA1pbVM6i8jkWXpS2a3GdvbakyJ0zukZFq1t9yrhOy4I7pmVxBxc0n8cIgTwoBZXtvZ1pJroyy0vUT0T9lj0gRLQLmOMghcGk11E/s320/8_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>One Life, 2023, MBK Productions, See-Saw Films, BBC Film</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/6ethollg-PI" width="320" youtube-src-id="6ethollg-PI"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-58196384959886383912024-03-21T10:00:00.237+02:002024-03-21T10:00:00.264+02:00Arvostelu: Lehmäjengi (Home on the Range - 2004)<h2 style="text-align: center;">LEHMÄJENGI</h2><h4 style="text-align: center;"><i>HOME ON THE RANGE</i></h4><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI7i534UbLhtxtkBMiIHT5uStCR6FwNmiBAea2g2VLbo_UefaAjCCbWhJ50aGP8FDzbUtSPB-l1KfRT-E6WaYertp2bXUCeExmX-u5VdwYKED8qvOBO6nZqXt9S1ftUFWQMHg0alx_JjORf62mrlZFxApR8s7VD3lVeySJw-7MctmwITERfiMlfRBcQg/s1500/Home%20on%20the%20Range.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1013" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI7i534UbLhtxtkBMiIHT5uStCR6FwNmiBAea2g2VLbo_UefaAjCCbWhJ50aGP8FDzbUtSPB-l1KfRT-E6WaYertp2bXUCeExmX-u5VdwYKED8qvOBO6nZqXt9S1ftUFWQMHg0alx_JjORf62mrlZFxApR8s7VD3lVeySJw-7MctmwITERfiMlfRBcQg/s320/Home%20on%20the%20Range.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus: </b>Will Finn ja John Sanford</div><div><b>Pääosissa: </b>Roseanne Barr, Judi Dench, Jennifer Tilly, Cuba Gooding Jr., Randy Quaid, Carole Cook, Charles Dennis, Charles Haid, Joe Flaherty, Richard Riehle, Sam J. Levine, Patrick Warburton, Lance LeGault, G. W. Bailey, Dennis Weaver ja Steve Buscemi</div><div><b>Genre: </b>animaatio, komedia, seikkailu</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 16 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> S</div><div><br /></div><div><b><i>Home on the Range</i>, eli suomalaisittain <i>Lehmäjengi </i>on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan 44. osa.</b> 1990-luvun alussa ohjaaja Mike Gabriel ehdotti Disneylle ideoitaan villiin länteen sijoittuvasta seikkailuelokuvasta, mutta yhtiö tarttui mieluummin hänen toiseen ideaansa, josta muodostui historiaan pohjautuva <i>Pocahontas </i>(1995). Kun elokuva saatiin valmiiksi, Gabriel palasi studiopomojen luokse vanhojen ideoidensa kanssa ja sai johtohommissa työskennelleen Peter Schneiderin kiinnostumaan projektista, joka kulki aluksi nimellä <i>"Seating Bullets"</i>. Elokuvan tarina muovautui kuitenkin villisti kehittelyvaiheessa - yhdessä kohtaa se kertoi jopa kummituskaupunkiin päätyneestä cowboysta. Vuonna 1999 piirtäjä Michael LaBash ehdotti ideaa karjavarasta jahtaavista lehmistä ja tämän pohjalta Will Finn ja John Sanford työstivät käsikirjoituksen. Kaksikko myös korvasi Mike Gabrielin ohjaajina, kun animointiprosessi käynnistyi. Lopulta <i>Lehmäjengi </i>sai maailmanensi-iltansa 21. maaliskuuta 2004 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva sai ristiriitaista palautetta kriitikoilta, eikä se menestynyt lippuluukuilla. Juuri tämän leffan huonot tulot johtivat Disneyn siirtymiseen käsin piirretyistä animaatioista tietokoneanimaatioihin. Itse kävin katsomassa <i>Lehmäjengin </i>tätini kanssa elokuvateatterissa, kun se saapui Suomeen syksyllä 2004. Pidin leffasta lapsena, mutta en ole tainnut katsoa sitä lapsuuden jälkeen kertaakaan uudestaan. Kun huomasin <i>Lehmäjengin </i>täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen vuosien tauon jälkeen ja samalla arvostella sen.</div><div><br /></div><div><b>Kolme lehmää päättävät pelastaa tilansa</b>, heidän omistajansa jouduttua pahoihin velkoihin pankin kanssa. Lehmät aikovat napata kiinni hävyttömän karjavarkaan, Alameda Slimin ja käyttää tästä saadut palkkiorahat velkojen kuittaamiseen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjkDKRpfXMNC--PXypoAVYR9sfRceTjQvTVIGVWUTxnrqCFuskgwtkRKVv6tSJNkqXyi75EtDBgrsntRuOdgGPwuKXt5_hjcSeIfsTibg6_K6NyZADCpy8JYAFJqVY0EOFpitFhAAq1OP-8Q5GVFc7Q4x9BK8rW7BlvAeaFf3KOsZ89Wz9l-ZmI0q2pA/s1434/homeontherange1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="848" data-original-width="1434" height="378" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjkDKRpfXMNC--PXypoAVYR9sfRceTjQvTVIGVWUTxnrqCFuskgwtkRKVv6tSJNkqXyi75EtDBgrsntRuOdgGPwuKXt5_hjcSeIfsTibg6_K6NyZADCpy8JYAFJqVY0EOFpitFhAAq1OP-8Q5GVFc7Q4x9BK8rW7BlvAeaFf3KOsZ89Wz9l-ZmI0q2pA/w640-h378/homeontherange1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Kuten elokuvan suomalainen nimi vihjaakin</b>, tämän lännenleffan päähahmoina nähdään lehmiä. On entinen show-lehmä Maggie (äänenä stand-up-koomikko Roseanne Barr), tiukka rouva Calloway (Judi Dench), sekä muiden päätöksiin myöntyvä ja mukana kulkeva Grace (Jennifer Tilly). Melkeinpä parasta elokuvassa onkin tämä kolmikko. Sen lisäksi, että hahmot tuovat erilaista ja kaivattua naisenergiaa Disney-animaatioihin, on veikeä idea tehdä lehmistä, yleensä hitaina ja vähä-älyisinä mielletyistä eläimistä, seikkailun sankareita.</div><div> <b>Muita hahmoja elokuvassa ovat </b>lehmien asustaman Poutapilvi-farmin omistaja Pearl (Carole Cook), farmin muut eläimet, kuten äksy Jeb-vuohi (Joe Flaherty) ja Audrey-kana (Estelle Harris), paikallinen sheriffi Sam (Richard Riehle), tämän innokas hevonen Buck (Cuba Gooding Jr.), Buckin ihailema palkkionmetsästäjä Rico (Charles Dennis), sekä pahiksen virkaa toimittava karjavaras Alameda Slim (Randy Quaid), jolla on varsin hupaisa keino napata lehmiä ja muita maatilojen eläimiä. Sivuhahmot ovat ihan vekkuleita tapauksia, mutta he eivät ole erityisen muistettavia tapauksia. Alameda Slim on kelpo vihollinen, mutta hän kaipaisi pientä lisäpotkua herkullisen häijyyden suhteen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMnU8r7BHQRA5XTTC6EyhybhFqQUB3qfv9rLlFwGB7jO7XKRyLOP340xM1hEcRkMXLgfMkNaSDf3lNW-5088Ica20AO2rsl0VH56pIQhhNi9L69hJ7RKUpRa2A7ZYOCnoRtQiyk1gSUBdkuTI9yoywFwS2vDP09I2DDbKL2yvOPGbzIbApPVLDkBFXNA/s1448/homeontherange2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1448" height="376" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMnU8r7BHQRA5XTTC6EyhybhFqQUB3qfv9rLlFwGB7jO7XKRyLOP340xM1hEcRkMXLgfMkNaSDf3lNW-5088Ica20AO2rsl0VH56pIQhhNi9L69hJ7RKUpRa2A7ZYOCnoRtQiyk1gSUBdkuTI9yoywFwS2vDP09I2DDbKL2yvOPGbzIbApPVLDkBFXNA/w640-h376/homeontherange2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvien suhteen yksi omista suosikkijutuistani aikuisiällä on huomata</b>, kuinka monet lapsuuden suosikit toimivat edelleen. Oli kyse sitten nostalgiasta tai ihan vain aidosti hienoista filmeistä, esimerkiksi <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2016/01/arvostelu-lion-king-leijonakuningas-1994.html">Leijonakuningas</a> </i>(<i>The Lion King</i> - 1994), <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2019/08/arvostelu-toy-story-leluelamaa-toy.html">Toy Story - leluelämää</a> </i>(<i>Toy Story</i> - 1995), <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2021/04/arvostelu-shrek-2001.html">Shrek</a> </i>(2001) ja <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2018/08/arvostelu-incredibles-ihmeperhe-2004.html">Ihmeperhe</a> </i>(<i>The Incredibles</i> - 2004) ovat mielestäni kaikki aivan mahtavia filmejä, joiden teho ei ole hiipunut minnekään. Ehkä jopa päinvastoin ja pidän joistain niistä enemmän nykyään. Ja sitten on niitä, jotka viihdyttivät lapsena hyvin, mutta joista ei enää aikuisena irtoa juuri mitään. <i>Lehmäjengi </i>on harmillisesti tätä jälkimmäistä kastia. Lapsille se tarjoaa passelin seikkailun villin lännen maisemissa hassujen eläinhahmojen kanssa, mikä viihdyttää takuulla läpi tunnin ja vartin keston. On paljon menoa ja meininkiä, ja pääasiassa koheltamiseen liittyvä huumori naurattaa varmasti perheen pienempiä katsojia.</div><div><br /></div><div><b>En kuitenkaan yhtään ihmettele</b>, miksi <i>Lehmäjengi </i>sai niin lattean vastaanoton sekä kriitikoilta, että myös taloudellisesti. Samaan aikaan ilmestyneet Pixarin työstämät animaatioelokuvat olivat visuaalisesti jotain uutta digitoteutuksellaan, mutta samalla nämä leffat puhuttelivat lasten lisäksi myös aikuisia. Esimerkiksi vuotta aiemmin ilmestynyt <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2017/09/arvostelu-finding-nemo-nemoa-etsimassa.html">Nemoa etsimässä</a> </i>(<i>Finding Nemo</i> - 2003) herkisti vanhempia tehokkaammin kuin lapsia. <i>Lehmäjengi </i>on täydellisen keskinkertainen ja unohdettava leffa, jolla ei ole paljoa tarjottavanaan. Sen tarina tilaansa pelastavista farmieläimistä tuntuu aivan liian nähdyltä ja sen huumori jättää vanhemmat kylmäksi. Ei leffa sinänsä huono ole, se on vain todella yhdentekevä kertakäyttöraina, jota ei muista enää pari päivää myöhemmin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjijOzqrjIX88ca1KmnVQt48HUiJcB-uFbfAftJfgGReGICN3dtovTnEDRVA-2hIC2AI71x4ov4H3Vzej5Vlu5KYZpu8FYc3KYMii87ZakNj7W9Mo9EZefP1MRJLrG2KdPFOFhcYA0E933AoXiWxp_lINEruIs3e096UC6whEg85NuRN4qerffyRPxPXA/s1450/homeontherange3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1450" height="376" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjijOzqrjIX88ca1KmnVQt48HUiJcB-uFbfAftJfgGReGICN3dtovTnEDRVA-2hIC2AI71x4ov4H3Vzej5Vlu5KYZpu8FYc3KYMii87ZakNj7W9Mo9EZefP1MRJLrG2KdPFOFhcYA0E933AoXiWxp_lINEruIs3e096UC6whEg85NuRN4qerffyRPxPXA/w640-h376/homeontherange3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasivat lopulta Will Finn ja John Sanford</b>, joiden kynäilemä teksti on aika ponneton, ihan kelvollisista lähtökohdistaan huolimatta. Kaksikko jättää leffan todella pintapuoleiseksi, eikä siitä löydy sellaisia syvyyksiä kuin mitä Disneyn animaatioilta voisi odottaa, jos sitä vertaa vaikkapa edellisvuonna ilmestyneeseen <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/10/arvostelu-karhuveljeni-koda-brother.html">Karhuveljeni Kodaan</a> </i>(<i>Brother Bear</i> - 2003), jossa karhuksi muuttunut päähenkilö joutuu moraaliseen dilemmaan, ryhtyessään suojelemaan pientä karhupentua, tapettuaan aiemmin ihmisenä tämän emon. On myös paikoin turhauttavaa, kuinka tekijät eivät selvästi luota lasten älykkyyteen. Kohtaus, jossa Alameda Slim selittää kätyreilleen ilkikurista juontaan, on todella tyhmentävästi kirjoitettu, aivan kuin tekijät asettaisivat katsojan Slimin umpitollojen kätyreiden asemaan. Visuaalisesti <i>Lehmäjengi </i>on kuitenkin mainio. Animaattorit tekevät taidokasta työtä hupsujen eläin- ja ihmishahmojen kanssa ja heidän piirtämänsä maisemat ovat parhaimmillaan komeita näkyjä. Leffa on myös mukavan värikäs. Äänitehosteet muuttuvat kuitenkin toisinaan turhaksi melskaamiseksi. Alan Menkenin säveltämistä musiikeista löytyy oivaa länkkärihenkeä, mutta elokuvassa kuullut laulut jäävät todella mitäänsanomattomiksi rallatuksiksi.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilugM4rpewuTy9G-vR9SHtL3DHSkGMXwdubtyQ6b6Is8EjCIFnr2nU0_E8wjJMolUETj7LIGblReP166PeMOv6YnAIifxVKdLFmY49Mhy0WNkZCiPyI4ZPkyZegkv6LWlD4Mv222LpIhSbdiiSVNRqYg-hh0XELQ6rlB53eBY1Pq0Ly3plwJrMeeH_Yg/s320/5_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.3.2023</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Home on the Range, 2004, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ZuTQR6xSbNM" width="320" youtube-src-id="ZuTQR6xSbNM"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-65228457850464489412024-03-19T10:00:00.185+02:002024-03-19T10:00:00.248+02:00Arvostelu: Kung Fu Panda 4 (2024)<h2 style="text-align: center;">KUNG FU PANDA 4</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZOpzjdjlTQfLv_tEP0eH8-qT8vwBXotYPX9m0T3S6DhmOwuXQMsbcQW3bxlQfEb11gTek1qZCEM3Eabatyllug6VwrhMRNUZ9F7HoYRa9V6sRVhoIlEBwH01ArO1n948Omc4srfvHOP6lvc0CW07-Kv7sU1ywGFDopmO7B9i1i8E0TLmvF2THVnnMHZYq/s3000/Kung%20Fu%20Panda%204.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="1895" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZOpzjdjlTQfLv_tEP0eH8-qT8vwBXotYPX9m0T3S6DhmOwuXQMsbcQW3bxlQfEb11gTek1qZCEM3Eabatyllug6VwrhMRNUZ9F7HoYRa9V6sRVhoIlEBwH01ArO1n948Omc4srfvHOP6lvc0CW07-Kv7sU1ywGFDopmO7B9i1i8E0TLmvF2THVnnMHZYq/s320/Kung%20Fu%20Panda%204.jpg" width="202" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus: </b>Mike Mitchell</div><div><b>Pääosissa: </b>Jack Black, Awkwafina, Viola Davis, Dustin Hoffman, James Hong, Bryan Cranston, Ke Huy Quan, Ian McShane, Lori Tan Chinn, Ronny Chieng ja Harry Shum Jr.</div><div><b>Genre:</b> animaatio, seikkailu, toiminta, komedia</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 34 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 7</div><div><br /></div><div><b>DreamWorksin animaatioelokuva <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2016/11/arvostelu-kung-fu-panda-2008.html">Kung Fu Panda</a></i> (2008) oli taloudellinen jättimenestys</b>, jota niin kriitikot kuin katsojat kehuivat, joten jatkoa oli luvassa. <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2016/11/arvostelu-kung-fu-panda-2-2011.html">Kung Fu Panda 2</a></i> (2011) ja <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2016/11/arvostelu-kung-fu-panda-3-2016.html">Kung Fu Panda 3</a></i> (2016) pitivät suosiota yllä ja DreamWorks alkoi vihjailla jatkavansa sarjaa vieläkin pidemmälle. Vuonna 2022 yhtiö ilmoittikin neljännen osan olevan tekeillä. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointi käynnistyi ja nyt <i>Kung Fu Panda 4</i> saapuu elokuvateattereihin. Omasta mielestäni alkuperäinen <i>Kung Fu Panda</i> on yksi DreamWorksin parhaista animaatioista, mutta pidän myös sen jatko-osista. Odotin siis nelososan näkemistä positiivisin mielin ja olin ilahtunut, kun pääsin näkemään <i>Kung Fu Panda 4</i>:n viikkoa ennakkoon sen lehdistönäytöksessä.</div><div><br /></div><div><b>Po-panda kohtaa uuden vaarallisen vastuksen, muodonmuuttaja Kameleontin</b>, samalla kun hän etsii itselleen seuraajaa uudeksi Lohikäärmesoturiksi.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTiaI348wFnas9PXV3BH1Mja7Ekx0BmAND9r032PDrnlmaK9OPF-DYUxM1LeuQtCFhZhpG8HneQjuevIJ-VNAg5WT8daJeR8BIDDW9Z6PyftaIuBquCPxzkvxsIyWEVSdiADw-ZGHgYgNP4k0bj0zc0P-PAa1mjz_0Kr4lF7TgTSl3qqzYDGgDiePKwAK1/s1892/kungfupanda4_1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="794" data-original-width="1892" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTiaI348wFnas9PXV3BH1Mja7Ekx0BmAND9r032PDrnlmaK9OPF-DYUxM1LeuQtCFhZhpG8HneQjuevIJ-VNAg5WT8daJeR8BIDDW9Z6PyftaIuBquCPxzkvxsIyWEVSdiADw-ZGHgYgNP4k0bj0zc0P-PAa1mjz_0Kr4lF7TgTSl3qqzYDGgDiePKwAK1/w640-h268/kungfupanda4_1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Riemastuttava Jack Black kuullaan jälleen itse kungfu-pandana, eli Po'na</b>, suurena Lohikäärmesoturina, joka joutuu vaativimman tehtävänsä eteen - Po'n täytyy siirtyä seuraavalle tasolle entisen mestari Oogwayn tilalle Rauhan laakson henkisenä johtajana ja löytää itselleen seuraaja, josta tulee uusi Lohikäärmesoturi. Tästähän ei panda ole lainkaan ilahtunut ja hän onkin paljon mieluummin suuntaamassa seuraavaan seikkailuun, kun uusi vaara uhkaa maailmaa. Po on vanha tuttu ruokaa rakastava, hieman kömpelö hupsu, josta on mahdotonta olla pitämättä. Jälleen kerran pandan täytyy löytää itsestään todellinen sankari, sekä kypsentyä hieman.</div><div> <b>Vanhoista tutuista paluun tekevät myös </b>mestari Shifu (Dustin Hoffman), Po'n hanhi-isä Ping (James Hong) ja biologinen pandaisä Li Shan (Bryan Cranston). Hurja viisikko on omalla tavallaan mukana, mutta esimerkiksi Tiikerittären ääninäyttelijä Angelina Jolien palkkio olisi ollut liian mittava, joten heille ei ole annettu puherooleja. Uusina hahmoina elokuva esittelee varastelevan Zhen-aroketun (Awkwafina), Katajala-kaupungin alamaailmaa johtavan malaijanmuurahaiskäpy Hanin (Ke Huy Quan), sekä häijyn Kameleontin (Viola Davis), joka pystyy muuttumaan keneksi tahansa ja jolla on omat katalat suunnitelmansa, mitkä Po'n pitäisi estää. Shifun rooliksi jää lähinnä pudistella päätään Po'lle jälleen kerran, kun taas pandan isät päätyvät omaan seikkailuunsa. Zhen on oiva lisäys, mutta Kameleontti jää hieman alikehitetyksi pahikseksi. Davisin ääni istuu pahikselle täydellisesti ja hahmon muuntautumiskyky on kekseliäs, joskin sitä olisi voitu hyödyntää vielä ovelammin. Kameleontti jää kuitenkin motiiveiltaan varsin tylsän geneeriseksi vihulaiseksi ja hahmoon olisi voitu keksiä huomattavasti kiinnostavampaa syvyyttä kuin se, että hän periaatteessa haluaa vain olla maailman mahtavin pahis.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFDJ_qXYDo46qr9vYxTAFVs3sx7Ec0pNfhnIAfYaSkXvceutReIkh1NFsdKqtUhGN_K26DcFcn3dXlu8-TJuis_S4xCfZmb1ab5f8FoRHonbWCu1BwCNxu9v_4A4McvgRQ6zZVbLoVinN8Pxnk575D-lWw_fS9nFNgir0UeTr-TGuFiKIOrh-CA5i1pz4Y/s1891/kungfupanda4_2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="788" data-original-width="1891" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFDJ_qXYDo46qr9vYxTAFVs3sx7Ec0pNfhnIAfYaSkXvceutReIkh1NFsdKqtUhGN_K26DcFcn3dXlu8-TJuis_S4xCfZmb1ab5f8FoRHonbWCu1BwCNxu9v_4A4McvgRQ6zZVbLoVinN8Pxnk575D-lWw_fS9nFNgir0UeTr-TGuFiKIOrh-CA5i1pz4Y/w640-h266/kungfupanda4_2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Kung Fu Panda 4</i> on oikein toimiva lisäys elokuvasarjaan.</b> Se ei yllä alkuperäisleffan mahtavuuteen, eikä tavoita kakkosleffankaan korkeuksia, vaan se on aika samaa tasoa varsin passelin kolmososan kanssa. Elokuva tarjoaa tuttuja <i>Kung Fu Panda</i> -juttuja, lähtien Po'n toistuvasta kehityskaaresta vauhdikkaaseen toimintaan, hauskaan huumoriin ja suuruudenhulluun pahikseen, joka koettelee pandan taitoja ja uskoa itseensä. Kaava toimii edelleen pääasiassa hyvin ja Po'n uudelle seikkailulle hyppää mielellään mukaan. Syvyyttä tuodaan hieman sillä, että Po'n pitäisi löytää uusi, henkisempi taso kungfusta ja jättää rakastamansa Lohikäärmesoturipestinsä seuraavalle sankarille, minkä lisäksi adoptioisä Pingin ja biologisen isä Li Shanin yhteinen seikkailu on raikasta poikkeavuutta yleensä perinteisistä ydinperheistä kertoviin amerikkalaisiin perheleffoihin.</div><div><br /></div><div><b>Puolitoistatuntinen elokuva pitää pääasiassa sujuvasti otteessaan.</b> Lapsikatsojille leffa uppoaa taatusti hyvin ja aikuiset viihtyvät mukavasti siinä sivussa, vaikka ajoittain tarinan täysi ennalta-arvattavuus voikin aavistuksen tylsistyttää. Seikkailusta ei tietenkään vauhtia ja vaaratilanteita puutu, ja yksi elokuvan huippuhetkistä on lystikäs tappelu pupujen pyörittämässä tavernassa, joka on rakennettu vaaralliselle jyrkänteelle. Komediaa on runsaasti, niin hupaisaa sanailua kuin pöhköä fyysistä kohellusta ja leffan aikana pääseekin naureskelemaan useaan otteeseen. Loppupeleissä <i>Kung Fu Panda 4</i> tarjoaa juuri sitä, mitä siltä voikin odottaa. Se ei ole mikään erityisen ihmeellinen elokuva, mutta on se sentään parannus DreamWorksin viimeisimpien munausten, kuten <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/07/arvostelu-ruby-teini-ikainen-merihirvio.html">Ruby - Teini-ikäisen merihirviön</a> </i>(<i>Ruby Gillman, Teenage Kraken</i> - 2023), <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/10/arvostelu-trolls-bandi-koossa-trolls.html">Trolls: Bändi koossa</a> </i>(<i>Trolls Band Together</i> - 2023) ja vielä Suomen julkaisua vailla olevan, totaalisesti lytätyn <i>Megamind vs. The Doom Syndicaten</i> (2024) jälkeen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-1NjVDYQswK5KJF9UKAUTcNDmOiEfDmpBjZTMCv_aS1FIRUlWBuoRjhvUFPcdkO0h0jbPqUqtbEG2b1Ng9x5EROKkJWF699LMP1BvoAxkJLN9GoVuGJYGFAvpSFOD51SYMyOvkx779cFERtdqfwLADuL7ZrNH42I7LyeW1hFGx45FieGEu2CIRKILDBm2/s1893/kungfupanda4_3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="792" data-original-width="1893" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-1NjVDYQswK5KJF9UKAUTcNDmOiEfDmpBjZTMCv_aS1FIRUlWBuoRjhvUFPcdkO0h0jbPqUqtbEG2b1Ng9x5EROKkJWF699LMP1BvoAxkJLN9GoVuGJYGFAvpSFOD51SYMyOvkx779cFERtdqfwLADuL7ZrNH42I7LyeW1hFGx45FieGEu2CIRKILDBm2/w640-h268/kungfupanda4_3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Visuaalisesti kyseessä on tietty hienonnäköinen teos.</b> Animaatiojälki on erinomaista, ihanan värikästä ja tarkan yksityiskohtaista. Hahmot liikkuvat sulavasti ja toimintakohtauksissa animaattorit pistävät parastaan, etenkin läpi Katajalan kaupungin kiitävässä takaa-ajokohtauksessa, jota säestää aivan mahtava instrumentaalitulkinta Ozzy Osbournen <i>Crazy Train</i> -kappaleesta. Hans Zimmerin ja Steve Mazzaron säveltämät musiikit ovat mainiot, mutta kenties koko leffan parasta antia on Jack Blackin Tenacious D -yhtyeen esittämä versio Britney Spearsin <i>...Baby One More Time</i> -laulusta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH6dgJ_gO77MBVd89pl-m-eHRSVMb6fEg369-QhAAYbIZrFqQOrU7Ga_qdQW8rtzulaJ6M9rok9WJbhFSZ9BP4ULC4m17vbfmniRWXoWCI2Qcs5asFk9htu4E7uugevRg78JJKF6nfzgSD9eAIcG06QMey5kqKH6dLM4CYnapkdYyEv25wZX8JV1d7RcON/s320/6_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Kung Fu Panda 4, 2024, DreamWorks, DreamWorks Animation, Universal Pictures</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/_inKs4eeHiI" width="320" youtube-src-id="_inKs4eeHiI"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-19626609518761893502024-03-17T10:00:00.291+02:002024-03-17T10:00:00.192+02:00Arvostelu: Ricky Stanicky (2024)<h2 style="text-align: center;">RICKY STANICKY</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1zuq_47FzSDEepr428tCLkYOjIfIRfrXCk4Cmbe8tMRKCIuR7FiAzyXnKfrnKkJlDjr8Fe2DL1YVM2HyPBqqMkVXbm_4xdr0WAcNhE2QEIMn8zu5bAxffi3BRZeCj8sgoApWWAC_WWLAUMN-oN9eXul0XsnfYKnzjNc_KL9KeMACeKg-n2SWc-USv87lB/s2880/Ricky%20Stanicky.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2880" data-original-width="1944" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1zuq_47FzSDEepr428tCLkYOjIfIRfrXCk4Cmbe8tMRKCIuR7FiAzyXnKfrnKkJlDjr8Fe2DL1YVM2HyPBqqMkVXbm_4xdr0WAcNhE2QEIMn8zu5bAxffi3BRZeCj8sgoApWWAC_WWLAUMN-oN9eXul0XsnfYKnzjNc_KL9KeMACeKg-n2SWc-USv87lB/s320/Ricky%20Stanicky.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus: </b>Peter Farrelly</div><div><b>Pääosissa: </b>Zac Efron, Andrew Santino, Jermaine Fowler, John Cena, Lex Scott Davis, Anja Savcic, William H. Macy, Daniel Monks, Heather Mitchell, Debra Lawrance, Jeff Ross, Nathan Jones, Jane Badler ja Marta Kaczmarek</div><div><b>Genre: </b>komedia</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 53 minuuttia</div><div><b>Ikäraja: </b>16</div><div><br /></div><div><b><i>Ricky Stanicky</i> on Zac Efronin ja John Cenan tähdittämä komediaelokuva.</b> Projekti lähti liikkeelle jo viisitoista vuotta sitten. David Occhino ja Jason Decker olivat keksineet elokuvan tarinan ja alun perin James Francoa kaavailtiin nimikkorooliin. Kuitenkin vuonna 2012 Franco jätti leffan ja vuotta myöhemmin Jim Carrey valittiin hänen tilalle. Steve Oedekerk palkattiin ohjaajaksi ja työstämään käsikirjoitusta uudelleen. Carreykin tosin jätti projektin ja lopulta nimikkorooliin valittiin John Cena. Peter Farrelly korvasi Oedekerkin ohjaajana ja kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2023. Nyt <i>Ricky Stanicky</i> on julkaistu suoraan Amazonin Prime Video -palvelussa ja itse kiinnostuin leffasta, kun luin sen juonikuvauksen. Katsoinkin elokuvan maanantaina, toipuessani Oscar-yöstä.</div><div><br /></div><div><b>Lapsesta asti ystävykset Dean, JT ja Wes ovat vierittäneet metkujensa syyt keksimänsä Ricky Stanickyn niskoille. </b>Ongelma syntyy, kun aikuisena kolmikon puolisot vaativat päästä tapaamaan tämän legendaarisen kaverin ja kolmikon täytyy palkata joku esittämään Rickyä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD2m24ZObn9giZpF4di1ci-ljgbDPurSYMzqvCKsmgTwX6phkxpWpKVI5MuETFT_yFfNa1mCsGfv0m-pIeM3CA7BtkUFPypZwwHlvjn8MeZCjFVLu_MKaOccwzwugMarqXJ-XeX9tfbJZGGB3ZqLN9HhoOoyTRc-jZ3Iy3NJpVgjVrhLyg0mmTyBkt-Iv6/s3000/rickystanicky1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="3000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD2m24ZObn9giZpF4di1ci-ljgbDPurSYMzqvCKsmgTwX6phkxpWpKVI5MuETFT_yFfNa1mCsGfv0m-pIeM3CA7BtkUFPypZwwHlvjn8MeZCjFVLu_MKaOccwzwugMarqXJ-XeX9tfbJZGGB3ZqLN9HhoOoyTRc-jZ3Iy3NJpVgjVrhLyg0mmTyBkt-Iv6/w640-h426/rickystanicky1.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Zac Efron, Andrew Santino ja Jermaine Fowler näyttelevät lapsesta asti ystävinä olleita Deania, JT:tä ja Wesiä</b>, jotka ovat vuosikaudet päätyneet erilaisiin ongelmiin ja metkuihin. Päästäkseen tilanteista kuin koira veräjästä, kolmikko on kerta toisensa perään vierittänyt syyt kuvitteellisen Ricky Stanickyn harteille ja kuin ihmeen kaupalla, kerta toisensa perään homma on toiminut. Kaveruksilla menee kuitenkin sormi suuhun, kun heidän puolisonsa, Deanin tyttöystävä Erin (Lex Scott Davis), JT:n vaimo Susan (Anja Savcic) ja Wesin poikaystävä Keith (Daniel Monks) vaativat päästä tapaamaan Rickyn, josta kolmikko puhuu aina niin ylistävään sävyyn. Efron, Santino ja Fowler ovat uskottavat pitkäaikaisina kavereina, mutta he eivät ole erityisen hauskoja, eivätkä heidän hahmonsa ole järin tykättävät. Dean, JT ja Wes ovat pitäneet huijausta yllä vuosia, jopa kaikista rakkaimmilleen ja hyvin nopeasti ainakin itse toivoin, että he jäisivät jutusta kiinni. Davis, Savcic ja Monks lähinnä ajavat asiansa trion elämänkumppaneina.</div><div> <b>Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin John Cena</b>, joka näyttelee Rodia, näyttelijäksi kovasti pyrkivää ja pervoja sovituksia hittibiiseistä esittävää alkoholistia, jonka Dean, JT ja Wes epätoivossaan palkkaavat esittämään Ricky Stanickyä. Riemastuttavasti revittelevä Cena osoittaa komediakykyjään jälleen kerran ja tarjoaa useat hyvät naurut rääväsuisena Rodina, jolla hyvin nopeasti hämärtyy käsitys siitä, onko hän vain esittämässä Rickyä, vai onko hän ihan oikeasti Ricky Stanicky. Maininnan arvoinen on myös mainio William H. Macy Deanin ja JT:n jämptinä pomona, herra Summerhayesinä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnsrLcYaZqbQjyKhLw-GDNYluwHC0-YlW8NLGfoqLI8SERHjinKErVEcNQCx7oGIWQRLjYWy6RdjyehpANqbQ5SFMDw8hZ9TH9RcnKP2BFhuNzZvhlowJ-2XobH9k11tiay4ko5OsHT5aiLVANq67f-nAXlBzCVN61xbJGM4cAHgbwPDy4kw1oo91Czx4j/s1742/rickystanicky2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1742" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnsrLcYaZqbQjyKhLw-GDNYluwHC0-YlW8NLGfoqLI8SERHjinKErVEcNQCx7oGIWQRLjYWy6RdjyehpANqbQ5SFMDw8hZ9TH9RcnKP2BFhuNzZvhlowJ-2XobH9k11tiay4ko5OsHT5aiLVANq67f-nAXlBzCVN61xbJGM4cAHgbwPDy4kw1oo91Czx4j/w640-h396/rickystanicky2.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>John Cena toimii <i>Ricky Stanicky</i> -elokuvan pelastavana enkelinä.</b> Leffa olisi takuulla toiminut myös rooliin kymmenisen vuotta sitten kiinnitetyn Jim Carreyn kanssa, vaikka hommassa olisi voinut käydä niin, että Carreyn Ricky-tulkinta alkaisi tuntua liikaa hänen hahmoltaan <i>Sähköputkimies</i>-komediassa (<i>The Cable Guy</i> - 1996). Elokuvan juoni on vekkuli, vaikkakin turhan pitkäksi venytetty, eikä leffa onnistu ihan perustelemaan liki kahden tunnin kestoaan. Lisäksi katsojan on hyvin helppo arvata, kuinka kertomus tulee etenemään. Kaverikolmikko ei tosiaan ole järin pidettävä ja katsojana odottaa, missä kohtaa totuus Rickystä selviää muille ja mitä seurauksia siitä koituu. Harmillisesti kaiken kasvattelun jälkeen leffan loppuratkaisu tuntuu kuitenkin todella lepsulta, aivan kuin alkuperäinen finaali olisi ollut erilainen ja tyytymättömien studiopomojen tai testiyleisöjen takia lopetus piti pikavauhtia kirjoittaa uuteen uskoon.</div><div><br /></div><div><b>Elokuvan alku on vielä aika takelteleva</b> ja pääkolmikko aiheuttaa lähinnä vaivaantunutta oloa naurujen sijaan. Ensimmäisen vartin aikana ehdinkin jo tuumia, että tästä voi tulla aika raskas katselukokemus. Kuitenkin kun Rod ilmestyy mukaan kuvioihin, meno paranee kertaheitolla. Rodin häröt versiot tunnetuista kappaleista ovat hulvattomia ja on todella hilpeää seurata, kun Rod esiintyy ensimmäistä kertaa Ricky Stanickynä suuressa perhejuhlassa. On mielenkiintoista katsoa, kuinka kauan mies onnistuu pitämään kulissia yllä ja kuinka syvälle kaverikolmikon elämään hän uppoutuu. Lopputuloksena on ailahteleva, mutta silti tarpeeksi hupaisa ja viihdyttävä kertakäyttökomedia.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFMjvwhbcPtW3Feg5aNPvpSoN5IzsEh-ts1-oskHYn4T2X7W199rZDdMdAYVAKJ2EsjjL5tzZoujFd2BZ-GVZRDYeb5-xGIbwjQgCz9L_vOJA4aFMsb3pRwab4tm9Wm_GkH01r3xTGaIRmBQH7HCiNL0_C7AgZbnE0pEAFPRwODPEmLrPe9zgGgjzXMQKn/s3000/rickystanicky3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="3000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFMjvwhbcPtW3Feg5aNPvpSoN5IzsEh-ts1-oskHYn4T2X7W199rZDdMdAYVAKJ2EsjjL5tzZoujFd2BZ-GVZRDYeb5-xGIbwjQgCz9L_vOJA4aFMsb3pRwab4tm9Wm_GkH01r3xTGaIRmBQH7HCiNL0_C7AgZbnE0pEAFPRwODPEmLrPe9zgGgjzXMQKn/w640-h426/rickystanicky3.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan ohjauksesta vastaa Peter Farrelly</b>, jonka filmografiaan kuuluu yksi komediagenren parhaista teoksista, <i>Nuija ja tosinuija </i>(<i>Dumb and Dumber</i> - 1994). Ei Farrelly todellakaan onnistu <i>Ricky Stanickyssa</i> yhtä hyvin, mutta hän saa kuitenkin Cenan kautta nostettua hilpeän ilmapiirin ylle. Usean ihmisen kautta kulkenut käsikirjoitus ajaa passelisti asiansa, tarjoten menevän idean ja joitain todella hauskoja juttuja, mutta joka ei ihan vie tarinaa toimivaan päätökseen. Lopetus myös jättää pohtimaan, mitä elokuva yrittää sanoa valehtelun kannattavuudesta ja sen seurauksista. <i>Ricky Stanicky</i> on kuvattu sujuvasti, mutta leikkauksessa se kaipaisi hieman tiivistämistä. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat oivat ja äänimaailma hyvin rakennettu, joskin Dave Palmerin säveltämät musiikit eivät missään kohtaa erotu edukseen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhG0DKbWf5NV3Nh8jgJnqlaZudaSWyS5lrTEO1PrT-KIl8BEiYyBiO2pGJSAS6cTpn7dKGs2F9CPzoWPYE6IUzhqzBWpmce_R18yMvuyDtX4stlGEjQpZClGKerJt6wzjjvzMj_kWK2dHClBxuw_mRynyisqQDOZ_zT2k-jOsTxUvnpm919lwRCYLO3Ric/s320/6_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste ja kuvat / poster and still images of Ricky Stanicky www.press.amazonstudios.com<br />Copyright material used under fair use for review and educational purposes.</div><div>Ricky Stanicky, 2024, Farrelly Films, Footloose Productions, Gerber Pictures, Michael De Luca Productions, Rocket Science, Smart Entertainment</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/WXpBN_31-Cw" width="320" youtube-src-id="WXpBN_31-Cw"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-45960435804987436582024-03-16T10:00:00.180+02:002024-03-16T10:00:00.146+02:00Arvostelu: When Evil Lurks - Paha vaanii (Cuando acecha la maldad - 2023)<h2 style="text-align: center;">WHEN EVIL LURKS - PAHA VAANII</h2><h4 style="text-align: center;"><i>CUANDO ACECHA LA MALDAD</i></h4><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe3a5R89TFoPz5tIfYM9GzqzuWUp9g6zhVxxKDwhdBGUHc-mCwB6yOSFqterg5XCpk1-bpDP1dOXEAboZIwsJLZuyZemKwUwU45UU5ou3pq3bpvmZihm1M35NGs_wQf4SO5wBFzxQpNH6Xn0tX-hglKlAJsCF0l0KmGWT3Onx85iwXSVVs50wwPjY9APFW/s1714/When%20Evil%20Lurks.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1714" data-original-width="1197" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe3a5R89TFoPz5tIfYM9GzqzuWUp9g6zhVxxKDwhdBGUHc-mCwB6yOSFqterg5XCpk1-bpDP1dOXEAboZIwsJLZuyZemKwUwU45UU5ou3pq3bpvmZihm1M35NGs_wQf4SO5wBFzxQpNH6Xn0tX-hglKlAJsCF0l0KmGWT3Onx85iwXSVVs50wwPjY9APFW/s320/When%20Evil%20Lurks.png" width="223" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus: </b>Demián Rugna</div><div><b>Pääosissa: </b>Ezequiel Rodríguez, Demián Salomon, Paula Rubinsztein, Luis Ziembrowski, Marcelo Michinaux, Emilio Vodanovich, Sivina Sabater, Virginia Garófalo, Federico Liss, Lucrecia Nirón Talazac, Isabel Quinteros, Desirée Salgueiro, Pablo Galarza ja Gonzalo Galarza</div><div><b>Genre: </b>kauhu</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 39 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 18</div><div><br /></div><div><b><i>Cuando acecha la maldad</i>, eli <i>When Evil Lurks - Paha vaanii</i> on argentiinalais-yhdysvaltalainen kauhuelokuva.</b> Demián Rugna työsti elokuvan käsikirjoituksen, jolla hän voitti palkinnon Sitgesin elokuvajuhlilla vuonna 2021 ja sai projektilleen rahoittajat. Kuvaukset käynnistyivät vuotta myöhemmin ja lopulta <i>When Evil Lurks - Paha vaanii</i> sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2023. Monissa maissa leffa julkaistiin vuoden lopulla ja nyt se saapuu myös Suomeen. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun sen rankkuutta alettiin hehkuttamaan viime syksynä. Odotin, että leffa esitettäisiin Suomessa vain Night Visions -festivaaleilla ja ilahduinkin, kun huomasin elokuvan saavan kunnon teatterilevityksen. Kävinkin katsomassa<i> When Evil Lurks - Paha vaanii</i> -elokuvan heti sen ensi-iltaviikonloppuna.</div><div><br /></div><div><b>Pienessä kylässä Yazurlon veljekset ovat vakuuttuneet siitä</b>, että yksi kyläläisistä on paholaisen riivaama. Veljet päättävät ottaa perheensä mukaansa ja paeta paikalta, mutta pahuus jää vainoamaan heitä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-rd0yX6kKnuMGxGHN1uDv8wZtfG9RRUCtQOx_Eqbyw3SYpWhYKrHHF5wO9Pk-1VHZyESw9yjY02z32DlUc0i8EnJ5nPaKE3HlZpI5MrjqKTEuqmWG_jItcA5o0q2adZLW8bgbkcFVJkrcpRUr2Z4bGNCuNN3fg_w5LvwvIlwDMv3YUf6HJHP7sR3G1AcH/s4096/whenevillurks1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1716" data-original-width="4096" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-rd0yX6kKnuMGxGHN1uDv8wZtfG9RRUCtQOx_Eqbyw3SYpWhYKrHHF5wO9Pk-1VHZyESw9yjY02z32DlUc0i8EnJ5nPaKE3HlZpI5MrjqKTEuqmWG_jItcA5o0q2adZLW8bgbkcFVJkrcpRUr2Z4bGNCuNN3fg_w5LvwvIlwDMv3YUf6HJHP7sR3G1AcH/w640-h268/whenevillurks1.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>When Evil Lurks - Paha vaanii </i>keskittyy Yazurlon veljeksiin</b>, Ezequiel Rodríguezin ja Demián Salomonin näyttelemiin Pedroon ja Jimiin, jotka asuvat pienessä kylässä kahdestaan, Pedron vaimon Sabrinan (Virginia Garófalo) erottua miehestä ja vietyä lapset Santinon (Marcelo Michinaux) ja Jairin (Emilio Vodanovich) mukanaan. Perheen merkitys korostuu jälleen, kun yksi kylän miehistä (Pablo Galarza) vaikuttaisi olevan riivattu ja lähimmäisiä pitäisi suojella. Veljeksistä juuri Pedro nousee paremmin esille ja Rodríguez tulkitsee mainiosti vaikeaa hahmoaan. Pedro ei todellakaan ole mikään puhtoinen pulmunen, mutta kenties juuri siksi rikkinäisen miehen yritys puhdistaa syntinsä ja olla kerrankin entisen perheensä tukena tuntuu niin vahvalta. Salomon toimii mainiosti tämän rinnalla Jimi-veljenä, joka ei ole ihan niin nopeasti vakuuttunut siitä, että paholainen olisi saapunut piinaamaan kylää.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös </b>Federico Liss Sabrinan uutena miehenä Leona, Lucrecia Nirón Talazac Sabrinan ja Leon tyttärenä Vickynä, Paula Rubinsztein Pedron ja Jimin äitinä, Isabel Quinteros riivatun miehen äitinä María Elenana, Luis Ziembrowski kylää johtavana Ruizina ja Desirée Salgueiro tämän raskaana olevana vaimona, sekä Sivina Sabater Mirtana, hieman manaajamaisena Puhdistajana, joka on vuosikausia taistellut pahoja voimia vastaan. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat pääasiassa passelisti rooleistaan, joskin Vodanovichin esitys autistisena nuorena on kiusallinen yliampuvuudessaan. Tästä tosin voi syyttää luultavasti enemmän ohjausta. Sabater istuu mainiosti rooliinsa Puhdistajana, jonka tehtäväksi jää selittää hahmoille ja katsojille mytologiaa riivatuista ja paholaista vastaan taistelemisesta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeAnN0sHZTfYrIsY4xR_3ifx9uPI3qlpUzyrBc9-Z7r9t3zADKlryCNxj570SF-AlMGp5yn6TodobNgwE-4UbZ-XOE92EKZ8K9R6ts-kjfUfLPYG_6TRdrukVX8-KyNVg9sjyCUXEN8N7Yv-daK_tkhRobJWqMPZZ3daGWNCFyzNHeM4EJAv9xPURgIAob/s4096/whenevillurks2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1716" data-original-width="4096" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeAnN0sHZTfYrIsY4xR_3ifx9uPI3qlpUzyrBc9-Z7r9t3zADKlryCNxj570SF-AlMGp5yn6TodobNgwE-4UbZ-XOE92EKZ8K9R6ts-kjfUfLPYG_6TRdrukVX8-KyNVg9sjyCUXEN8N7Yv-daK_tkhRobJWqMPZZ3daGWNCFyzNHeM4EJAv9xPURgIAob/w640-h268/whenevillurks2.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Nykyään</b> <b>aika lailla kerran vuodessa julkaistaan uusi kauhuelokuva</b>, josta tulee genren faneille pakkokatsottavaa sen hurjan maineen takia. Uutiset kesken leffan oksentavista tai ulos teatterista pakenevista katsojista myyvät paremmin kuin elokuvan varsinaiset trailerit. Joskus nämä tempaukset saavat lopulta ihmettelemään, että "tästäkö nyt kohistiin", mutta silloin tällöin vastaan osuu sellaista raakuuksilla mässäilyä, että voi pojat. Kaiken ennakkopöhinän jälkeen minun täytyy myöntää, että odotin <i>When Evil Lurks - Paha vaanii</i> -elokuvalta aavistuksen hirveämpää menoa, mutta jo tällaisenaan pidin leffasta ja pakkohan se on todeta, että mukana oli pari juttua, joita en todellakaan olisi uskonut näkeväni. Kun jenkkikauhussa on totuttu siihen, että naiset ja lapset ovat usein turvassa, ainakin pahimmilta kohtaloilta, näitä argentiinalaistekijöitä ei ole kiinnostanut tällainen nössöily. Seassa on joitain niin hävyttömän brutaaleja kuvia, että herkimmille elokuvaa ei voi mitenkään suositella.</div><div><br /></div><div><b>Jos taas riivausleffat ovat juttusi</b>, etkä kavahda karuja raakuuksia, <i>When Evil Lurks - Paha vaanii</i> voi olla juuri sinun kuppisi teetä. Leffasta löytyy vikansa muun muassa joidenkin logiikkaongelmien kautta (hahmot eivät esimerkiksi yhdessä kohtaa huomaa erään hahmon katoamista pitkään aikaan), mutta pääasiassa kyseessä on tehokas kauhutapaus ja taattua nannaa lajityypin ystäville. Elokuva ei ole varsinaisesti pelottava, mutta siinä leijailee uhkaava ilmapiiri, joka pitää hyvin otteessaan läpi puolentoista tunnin keston. Sekaan ripoteltuja hirveitä kuvastoja enemmän pidin siitä, ettei kauhu rakennu halpiskikkana toimivien kovaäänisten äkkisäikyttelyjen varaan, eikä se riivausjuttujensa kanssa tunnu tavanomaiselta manausrainalta, joita tulee joka vuosi muutama kappale.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG8NNltm1ek_6pVsXfY9ZQCBOgT-Hds8LUF61b_4-DlbfOtX_5B66OTF2slQI2MMXgqP39g84-uUUqFMS62mmnkWaQhGof-KqGNXtEMv5gK41wVbyUatWGL_1eQ5GsBdufcDLfy-YincrWuJV505s1VWGSZoFZtflIHmTgfws2E1OkjKMuqLvmWySDomdG/s4096/whenevillurks3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1716" data-original-width="4096" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG8NNltm1ek_6pVsXfY9ZQCBOgT-Hds8LUF61b_4-DlbfOtX_5B66OTF2slQI2MMXgqP39g84-uUUqFMS62mmnkWaQhGof-KqGNXtEMv5gK41wVbyUatWGL_1eQ5GsBdufcDLfy-YincrWuJV505s1VWGSZoFZtflIHmTgfws2E1OkjKMuqLvmWySDomdG/w640-h268/whenevillurks3.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Ohjaaja Demián Rugna rakentaa oivallisesti jännittävää tunnelmaa</b>, joskin ihan kunnon kauhun väreisiin hän ei pääse. Rugnan käsikirjoitus kaipaisi hieman viilausta, mutta se toimii passelisti tällaisenaan, erityisesti syventäessään Pedroa elokuvan edetessä. <i>When Evil Lurks - Paha vaanii</i> on hyvin kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat hienot, äänimaailma pätevästi rakennettu musiikkeja myöten. Monille kovat myyntivaltit ovat elokuvan käytännön tehosteet. Brutaalit näyt ovat tehty inhottavan hienoilla nukeilla ja maskeerauksilla, sekä tietty runsaasti tekoverta sun muita feikattuja eritteitä hyödyntäen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLjf2wIImTm90hms7rr71XA-4clV_s7L-FodhOimHMZ9fFdvx7O62NYzgK-xlEWkDuTfMPJ4JJ9jTLfIdcrWJ500i9NhsbYwpta_AbYR7qKOu0L2v6jlJMiy_PZ_Kgw_bnfVg0rU64TPJ_y7Pk79qgPoBg7vPhBjcBrGvI-5_BcPH7XesKKzQeZTV68FS2/s320/7_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Cuando acecha la maldad, 2023, Machaco Films, Aramos Cine, Shudder, Instituto Nacional de Cine y Artes Audiovisuales</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/YrTnV6gNzno" width="320" youtube-src-id="YrTnV6gNzno"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-47821201695300764632024-03-14T10:00:00.161+02:002024-03-14T10:00:00.203+02:00Arvostelu: All of Us Strangers (2023)<h2 style="text-align: center;">ALL OF US STRANGERS</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf_8gXKWmc_cVyVjb1nx85xlwYALikw_THel88GqxDqnQIh1PCnNqwc_X71fJHu1eT1S_cnlPuwbiJk-fVOJOoEh6sJeXZxAHKNRR1r6dn_DxJEE8dcEGPmOu80HSJ4AkKI1fOC6mnTfz75uwUQZagZ_lWxc4W63tjtvw35er3TfOL50PAegSbvFYbonhg/s2837/All%20of%20Us%20Strangers.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2837" data-original-width="1892" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf_8gXKWmc_cVyVjb1nx85xlwYALikw_THel88GqxDqnQIh1PCnNqwc_X71fJHu1eT1S_cnlPuwbiJk-fVOJOoEh6sJeXZxAHKNRR1r6dn_DxJEE8dcEGPmOu80HSJ4AkKI1fOC6mnTfz75uwUQZagZ_lWxc4W63tjtvw35er3TfOL50PAegSbvFYbonhg/s320/All%20of%20Us%20Strangers.jpg" width="213" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus: </b>Andrew Haigh</div><div><b>Pääosissa: </b>Andrew Scott, Paul Mescal, Claire Foy ja Jamie Bell</div><div><b>Genre: </b>draama, romantiikka, fantasia</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 45 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 12</div><div><br /></div><div><b><i>All of Us Strangers</i> perustuu Taichi Yamadan kirjaan <i>Strangers </i>(1987).</b> Kirjan pohjalta oli jo Japanissa tehty elokuva <i>The Discarnates</i> (1988) ja vuonna 2017 Blueprint Picturesin tuottajat Graham Broadbent ja Sarah Harvey ottivat yhteyttä Yamadaan, työstääkseen uuden filmatisoinnin kirjasta. Andrew Haigh pestattiin ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi ja kuvaukset käynnistyivät kesällä 2022. <i>All of Us Strangers</i> sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa 2023 ja Suomessa siitä oli jo ennakkoesitys viime vuonna, mutta vasta nyt elokuva on saapunut kunnon teatterikierrokselle. Itseäni kiinnosti elokuva sen näyttelijäkaartin vuoksi ja tietämättä oikeastaan mitään sen tarinasta, kävin katsomassa<i> All of Us Strangersin</i> heti sen ensi-iltaviikonloppuna.</div><div><br /></div><div><b>Lontoossa asuva yksinäinen käsikirjoittaja Adam rakastuu naapuriinsa Harryyn</b>, samalla kun hän muistelee lapsuuttaan ja käy tapaamassa vanhempiaan... jotka kuolivat 30 vuotta sitten.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBf29M8n_ZIA_FdfeTu8LbFGZSOLfngjvx2tBHi1ehRo9CAY3Tv5Pa8_Dgg2Wcnq_B1ENgOef7o_PxzL85ZVvIF25Ce4rbBBRAMnJMcDIPvG_aRZovMauk61P8TK6KJR4NdlG_pJfAUDh4c395dUe9qyhJgK2kpxGqu8BjplE5FCGR6LN3uot6hy0IHZn8/s8031/allofusstrangers1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="5354" data-original-width="8031" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBf29M8n_ZIA_FdfeTu8LbFGZSOLfngjvx2tBHi1ehRo9CAY3Tv5Pa8_Dgg2Wcnq_B1ENgOef7o_PxzL85ZVvIF25Ce4rbBBRAMnJMcDIPvG_aRZovMauk61P8TK6KJR4NdlG_pJfAUDh4c395dUe9qyhJgK2kpxGqu8BjplE5FCGR6LN3uot6hy0IHZn8/w640-h426/allofusstrangers1.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Uusi Sherlock</i> -televisiosarjasta (<i>Sherlock </i>- 2010-2017) tuttu Andrew Scott tarjoaa kenties uransa parhaan roolisuorituksen Andyna</b>, lontoolaisena televisiokäsikirjoittajana ja homomiehenä, joka painiskelee yhä menneisyytensä traumojen kanssa. Scott on roolissaan niin upea, että on kummallista, ettei hän napannut työllään parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuutta. Sentään BAFTA- ja Golden Globe -gaalat huomioivat häntä ehdokkuuksilla. Scott tulkitsee erinomaisesti monimutkaista hahmoaan, jota vaivaa yksinäisyys, mutta samalla myös pelko olla kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Hän tuntee suurta surua, josta hän kokee olevan mahdotonta päästä irti ja hänen masennuksensa kuvaus on taatusti samaistuttava monille. Lisäksi hänen homoseksuaalisuutensa vaikuttaa olevan yhä vaikea asia hänelle. Toisaalta hän sanoo olevansa sinut asian kanssa, etenkin kun nykypäivänä homous on hyväksyttävämpää kuin ennen, mutta samalla hänen takaraivossaan kolkuttavat lapsuudesta vanhemmilta kuullut jutut homoista. Tämä on takuulla myös samaistuttavaa osalle katsojista.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös</b> kovaa nousua elokuva-alalla tekevä Paul Mescal Andyn naapurina Harryna, jonka Andy hissuksiin päästää lähelleen ja miesten välille alkaa syttyä kiihkeitä tunteita. Viime vuonna Mescal häikäisi <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/04/arvostelu-aftersun-paivamme-auringossa.html">Aftersun - päivämme auringossa</a></i> -leffassa (<i>Aftersun </i>- 2022) ja seuraavaksi hänet nähdään <i>Gladiator 2:n</i> (2024) pääroolissa. <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/the-crown-2016.html">The Crown</a></i> -sarjasta (2016-2023) tuttu Claire Foy ja leffoista lähes täysin kadonnut Jamie Bell taas näyttelevät Adamin vanhempia, jotka kuolivat 30 vuotta sitten, mutta joiden luona Adam edelleen vierailee säännöllisin väliajoin. Vanhemmat näyttävät samalta kuin Adam heidät lapsuudestaan muistaa. Scottin ohella myös Mescal, Foy ja Bell vakuuttavat vahvasti osissaan. Scottin ja Mescalin väliltä löytyy todella voimakasta kemiaa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil6vzA27cCzMWGvY6XXjNRrEMmNjXFe8ZCVup_PSKssi_A7MrzpePdgy7QSstzfO9CJHKvI9Rt0_h_sDAyFxrzvICb69YpxWnEARA4bsrJ-sLRSvTb-w_xwjlyESUdkRin8wN67b2IYcb7dUDUXGEXOMgCCF5zoacPg9xZ2i5ko3SGC4T40KffnKa57jjN/s1576/allofusstrangers2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1055" data-original-width="1576" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil6vzA27cCzMWGvY6XXjNRrEMmNjXFe8ZCVup_PSKssi_A7MrzpePdgy7QSstzfO9CJHKvI9Rt0_h_sDAyFxrzvICb69YpxWnEARA4bsrJ-sLRSvTb-w_xwjlyESUdkRin8wN67b2IYcb7dUDUXGEXOMgCCF5zoacPg9xZ2i5ko3SGC4T40KffnKa57jjN/w640-h428/allofusstrangers2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>En tosiaan tiennyt <i>All of Us Strangersista </i>etukäteen muuta kuin sen neljä näyttelijää.</b> Olin tosin lukenut ja kuullut, että nessupaketti olisi otettava teatteriin mukaan, sillä kyseessä olisi niin murskaavan surullinen elokuva. Vastassani oli hienosti näytelty, intiimi ja henkilökohtaiselta tuntuva elokuva, joka yhdistelee miesten välistä rakkaustarinaa lapsuudentraumojen läpikäymiseen, menneestä irti päästämiseen, sekä onnistuneeseen masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien käsittelyyn. Elokuvasta löytyy surulliset hetkensä ja vaikka olin liikuttunut, en ihan kyyneliin asti kuitenkaan herkistynyt. Leffanäytöksessä ympäriltäni kuuluneesta niiskuttelusta päätellen kehotan silti nappaamaan ne nenäliinat mukaan.</div><div><br /></div><div><b>Ohjaaja-käsikirjoittaja Andrew Haigh on ottanut lähdemateriaalina toimivasta Taichi Yamadan kirjasta tarinan vanhemmista</b> ja päähenkilön vaikean ja kiinnostavan suhteen heihin, ja yhdistänyt mukaan omasta takaa kertomusta miesten rakkaudesta. Haigh onnistuu ujuttamaan tämän puolen sekaan taitavasti ja puolet tukevat toisiaan hyvin. Kohtaukset, joissa Adam käsittelee lapsuuttaan ja keskustelee kuolleiden vanhempiensa kanssa selventävät sitä, miksi Adamin on niin vaikea päästää Harrya lähelleen. Haigh luo elokuvaan ajoittain lähes unenomaisen ilmapiirin, mikä jättääkin katsojan pohtimaan, ovatko kohtaukset vanhempien kanssa vain Adamin päänsisäistä käsittelyä, ovatko miehen mielenterveysongelmat siinä pisteessä, että hän näkee hallusinaatioita, vai onko kyse sittenkin ihan kummituskertomuksesta? <i>All of Us Strangers</i> on pitkään todella vahva suoritus kaikin tavoin, mutta omasta mielestäni se kompuroi lopetuksessaan. Haigh on rakentanut kaikkea pitkään väkevästi ja mysteerisesti, mutta hänen luoma loppuratkaisunsa suorastaan ärsytti minua. Sen enempää paljastamatta sanon, että lopun käänne tuntuu liikaa halvan shokkireaktion kalastelulta ja elokuva kadottaa samalla tietyt hienovaraisuutensa, sekä osuvat teemansa siitä, ettei eteenpäin voi liikkua, jos ei ensin päästä irti menneistä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr2ZqwpTqkU9WWaiUbFtTl5cG0inK751OvCvm6E6NxMZtW7bhEsXe6igJu7oSCe4tYF0qaYr0J9Iga5hknJU3K3TagCC2rHOW8tdoZM7VV4bfZjHzIutd-mFTbQEOFGJYIUCTvD6uN-70w1hEMIsXyq8CnJ0ux__maVLuvA_7XFm0EPMOKwRA7hSvYpCaw/s8640/allofusstrangers3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="5760" data-original-width="8640" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr2ZqwpTqkU9WWaiUbFtTl5cG0inK751OvCvm6E6NxMZtW7bhEsXe6igJu7oSCe4tYF0qaYr0J9Iga5hknJU3K3TagCC2rHOW8tdoZM7VV4bfZjHzIutd-mFTbQEOFGJYIUCTvD6uN-70w1hEMIsXyq8CnJ0ux__maVLuvA_7XFm0EPMOKwRA7hSvYpCaw/w640-h426/allofusstrangers3.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Pidin <i>All of Us Strangersissa</i> myös sen tietystä näytelmällisyydestä. </b>Kyseessä voisi hyvin olla myös teatteriesitys, etenkin kun kohtaukset sijoittuvat pääasiassa joko Adamin asuntoon tai lapsuudenkotiin. Teknisiltä ansioiltaankin elokuva on mainio. Se on tyylikkäästi kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan, kummankin puolen korostaen tiettyä unenomaisuutta. Lavastajat ja puvustajat pääsevät valloilleen etenkin Adamin vanhempien ja lapsuudenkodin kanssa, jotka ovat jämähtäneet 1980-luvulle. Äänimaailma on hyvin rakennettu Emilie Levienaise-Farrouchin haikeasti tunnelmoivia musiikkia myöten.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwzgFx0MmvoXSqA6jnWMk0ShD0kfzlTEvc5wvWqWZDhxV_wcty2r-CMzoJk2W4pU5SfOFCbextYiOQ2Qz-G5zcXZ0DJNHs72TmI2GD-FN9O8DkDj6TRHPgfASls8Yfom-tno7dfn61dFHNjffQNM5_jeIPpum6KgaG8A0DLzpmtkc-CvdkAFMs9ym7vTyf/s320/7_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>All of Us Strangers, 2023, Searchlight Pictures, Film4, Blueprint Pictures, TSG Entertainment</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/O97iSjvqBlY" width="320" youtube-src-id="O97iSjvqBlY"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-40736814012458441392024-03-13T10:00:00.203+02:002024-03-13T10:00:00.148+02:00Arvostelu: May December (2023)<h2 style="text-align: center;">MAY DECEMBER</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJJIiH7Jb4CvthPi2znSDy7Yw04lcdOrWTdcoC2EeVnAzrYGVowjFopuBaJcSZBojkHNceiUh9AjFC3pXpI3nUEY61vCVbqf5rT6qg9UYmyZjqlCttoeNBfFhzism_KB31PKRilE8c4ZrrP7dgbKeuB3I4pO3toq4TvCOj6X3CPJ4QtKtMh66bflbhqTZ5/s2222/May%20December.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2222" data-original-width="1500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJJIiH7Jb4CvthPi2znSDy7Yw04lcdOrWTdcoC2EeVnAzrYGVowjFopuBaJcSZBojkHNceiUh9AjFC3pXpI3nUEY61vCVbqf5rT6qg9UYmyZjqlCttoeNBfFhzism_KB31PKRilE8c4ZrrP7dgbKeuB3I4pO3toq4TvCOj6X3CPJ4QtKtMh66bflbhqTZ5/s320/May%20December.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Todd Haynes</div><div><b>Pääosissa:</b> Natalie Portman, Julianne Moore, Charles Melton, Elizabeth Yu, Cory Michael Smith, Gabriel Chung, Piper Curda, D. W. Moffett ja Lawrence Arancio</div><div><b>Genre:</b> draama</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 57 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 12</div><div><br /></div><div><b><i>May December</i> pohjautuu löyhästi Mary Kay Letorneaun suhdeskandaaliin alaikäisen oppilaansa kanssa.</b> Tämän pohjalta Samy Burch ja Alex Mechanik työstivät elokuvan tarinan ja Burch varsinaisen käsikirjoituksen. He saivat tuottaja Jessica Elbaumin mukaan ja Todd Haynes pestattiin ohjaajaksi. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2022 ja lopulta <i>May December</i> sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2023. Yhdysvalloissa elokuva julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa viime joulukuussa, mutta jostain syystä leffa on saapunut vasta nyt Suomeen ja ihan elokuvateattereihin. Itse kuulin <i>May Decemberistä</i> vasta, kun se alkoi saada palkintoehdokkuuksia (muun muassa parhaan musikaali- tai komediaelokuvan ja naispääosan Golden Globe -ehdokkuudet ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden) ja ihmettelin, kun elokuva ei ilmestynytkään Netflixiin. Kun <i>May December</i> vihdoin julkaistiin Suomessa, kävin katsomassa sen heti ensi-iltapäivänä.</div><div><br /></div><div><b>Näyttelijä Elizabeth Berry pestataan tositapahtumiin perustuvaan elokuvaan</b>, näyttelemään 36-vuotiasta naista, jolla oli salasuhde 13-vuotiaan pojan kanssa. Valmistautuakseen rooliinsa, Elizabeth tunkee itsensä edelleen suhteessa olevan kohuparin elämään.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigj5sg9m119QygelFfFwKkJ1Zug4C0_CUivuBlNxGANhtslBX-jYacODDfKIpTFDCGsKWHtX-WnH491E3Hd_G1jFrXWN6Pmsl6P37xUcup5cluPloIZoH92CALGq4DWs7ETIVxabKjYsW-7c5VWUOLa0AuJ1f8cyNiqamOfz97zIbFmDR8KdtUvZknU2jH/s1600/maydecember1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigj5sg9m119QygelFfFwKkJ1Zug4C0_CUivuBlNxGANhtslBX-jYacODDfKIpTFDCGsKWHtX-WnH491E3Hd_G1jFrXWN6Pmsl6P37xUcup5cluPloIZoH92CALGq4DWs7ETIVxabKjYsW-7c5VWUOLa0AuJ1f8cyNiqamOfz97zIbFmDR8KdtUvZknU2jH/w640-h426/maydecember1.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Julianne Moore ja Charles Melton näyttelevät Gracie Athertonia ja Joe Yoota</b>, jotka nousivat kohuotsikoihin 1990-luvulla, kun tuohon aikaan 36-vuotiaan Gracien ja 13-vuotiaan Joen välillä paljastui olevan salasuhde. Gracie tuomittiin vankilaan, mutta tämä ei paljoa aiheuttanut ryppyjä rakkauteen, vaan pari on pysynyt yhdessä vuosia, mennyt naimisiin ja hankkinut kolme lasta (Elizabeth Yu, Gabriel Chung ja Piper Curda). Gracie ja Joe pohjautuvat tosiaan Mary Kay Letorneauhun ja Vili Fualauuhun, opettajaan ja oppilaaseen, joilla oli salasuhde. Leffa ei suoraan kerro heidän tarinaansa, vaan on saanut vain innoitteensa tästä tosielämän kohuparista. Moore suoriutuu erittäin hyvin roolistaan iäkkäänä Graciena, jota kohtaan katsojana ehtii muodostua monenlaisia tunteita. Gracie esitellään mukavana ja lämpimänä naisena, joka ei tunnu ymmärtävän parisuhteensa synnyn rikollisia ja kyseenalaisia puolia, vaan naiselle ikä taitaa olla pelkkä numero. <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/riverdale-2017.html">Riverdale</a></i>-sarjasta (2017-2023) tuttu Melton taas pääsee yllättämään Joena, joka myös herättää monenlaisia tuntemuksia katsojassa. Aluksi katsoja näkee Joen automaattisesti pedofilian uhrina, mutta leffa monimutkistaa hahmoa kiinnostavasti. Melton pysyttelee pitkään jäykkänä pökkelönä, mutta pääsee elokuvan loppupäässä näyttämään lahjojaan.</div><div> <b>Jos jo vankilatuomiot, rikkoutuneet perhe- ja ystävyyssuhteet</b>, sekä pitkä mediakohu eivät koetelleet tätä pariskuntaa tarpeeksi, pakka sekoittuu entisestään, kun heidän kotiovelleen saapuu Natalie Portmanin näyttelemä Elizabeth Berry, näyttelijä, joka on valittu esittämään Gracieta elokuvassa Graciesta ja Joesta. Portman esittelee jälleen kerran huimia lahjojaan ja myös Elizabethin kohdalla katsojan mielipide muovautuu voimakkaasti läpi leffan.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSlz65E3rElrtrRZPxK1-ziKRuLBpHFyLRXscoI9cFp5nN1zNO6CGMgvyckxmTVxaOOkjSHa649YhB98_E9902NYpCpmN0gXrgV5_c6IreqC9nHdd4qap_gkCetoi9CSsK2ulJ0V5pSRH7sshz-_6p4h2DS0XuSdCG9DOM9VPPhnkN7HiRJ-uUyjDTkP0C/s1557/maydecember2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1032" data-original-width="1557" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSlz65E3rElrtrRZPxK1-ziKRuLBpHFyLRXscoI9cFp5nN1zNO6CGMgvyckxmTVxaOOkjSHa649YhB98_E9902NYpCpmN0gXrgV5_c6IreqC9nHdd4qap_gkCetoi9CSsK2ulJ0V5pSRH7sshz-_6p4h2DS0XuSdCG9DOM9VPPhnkN7HiRJ-uUyjDTkP0C/w640-h424/maydecember2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Näiden kolmen monimutkikkaan ihmisen ja heidän monimutkikkaiden suhteidensa äärelle uppoutuu niin voimakkaasti</b>, että hiljalleen etenevä parituntinen <i>May December</i> tuntui olevan nopeasti ohi. Elokuva todella haastaa katsojansa, esittelemällä hahmot ja skenaarion, jotka paperilla tuomitsee välittömästi, mutta kun leffa vie katsojaa syvemmälle tämän vaikean suhteen syövereihin, mielipiteet tosiaan muovautuvat varsin villistikin. Päähän ehtii nousta ajatuksia, että kenties tässä on ollut kyse aidosta rakkaudesta, kun taas toisinaan suhteen näkee oksettavana grooming-juttuna. Elokuva käyttää aikansa avatakseen, mistä tässä kaikessa on kyse ja ripottelee pitkin kestoaan ovelia vihjeitä näiden kolmen hahmon todellisista väreistä, kunnes paljastaa ne tehokkaassa huipennuksessa hienosti.</div><div><br /></div><div><b>Näistä ripotteluista pidin erityisesti</b> <b>kohtauksesta</b>, jossa Elizabeth on mukana, kun Gracie ja tämän Mary-tytär valitsevat mekkoa tytön valmistujaisiin. Sen lisäksi, että kohtaus kuvataan peilin kautta ja tarkat katsojat voivat huomata Elizabethin jatkuvasti kopioivan Gracien eleitä ja asentoja, esittääkseen tätä leffassa paremmin, Gracie näyttää todellisia puoliaan lipevillä puheillaan. Hieno on myös kohtaus, jossa Elizabeth pyydetään puhumaan koulun teatteriryhmälle, jossa Mary sattuu olemaan mukana. Elizabeth puhuu siitä, kuinka häntä kiehtovat moraalisesti harmailla alueilla liikkuvat, niin sanotut "pahishahmot", eikä tunnu yhtään tajuavan, että Mary suuttuu taustalla siitä, kuinka Elizabeth puhuu hänen äidistään. Myöhemmin myös Joe suutahtaa Elizabethille, kun tämä puhuu pariskunnan elämästä tarinana, ymmärtämättä lainkaan, että oikeat ihmiset ovat todella käyneet tämän läpi. Leffa kritisoi hieman tositapahtumiin perustuvien elokuvien sensaatiohakuisuutta, joskin samalla se myös kompastuu vähän samaan kuoppaan. On hassua, että leffassa kritisoidaan Elizabethia ja elokuvantekijöitä, jotka haluavat hyötyä Gracien ja Joen suhteesta, kun samalla itse <i>May December</i> hyötyy Mary Kayn ja Vilin kohusuhteesta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkX4NPSMLvaMufxBFuPqW22D88hnN_8vGB-LRnaPqhKCkpX0Hbbt_p7rSWxKNV_ZiGeOkU70F85n-Z-tG-6O0dqn5KuteTapRLSn8d-jtkJ17WMT_klPDLVn6-yAxxMXf7f3a0JIR9FFvayPE6i6UDokLM_JE3ocw5BRxLASN-vuU86YEd9TMZOWRMpqF1/s6308/maydecember3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4205" data-original-width="6308" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkX4NPSMLvaMufxBFuPqW22D88hnN_8vGB-LRnaPqhKCkpX0Hbbt_p7rSWxKNV_ZiGeOkU70F85n-Z-tG-6O0dqn5KuteTapRLSn8d-jtkJ17WMT_klPDLVn6-yAxxMXf7f3a0JIR9FFvayPE6i6UDokLM_JE3ocw5BRxLASN-vuU86YEd9TMZOWRMpqF1/w640-h426/maydecember3.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Tätä tiettyä kyseenalaisuutta lukuun ottamatta Samy Burchin käsikirjoitus on todella väkevä.</b> Se pistää katsojansa todella pohtimaan, sekä sisältää oivia metaforia. Hahmojen välinen dialogi on onnistuneesti kirjoitettua ja itse hahmot ovat erinomaisen moniulotteisia. Burch ei ole halunnut käsitellä vaikeaa aihettaan tyypillisen mustavalkoisesti ja hyvä niin. Vahvan tekstin pohjalta ohjaaja Todd Haynesin on ollut helppo työstää vahva elokuva. Haynes leikittelee genreille toimivasti ja pääasiassa draamaan kääntyvä <i>May December</i> pitää myös sisällään oudon komediallisia puolia, sekä myös trillerimäistä ahdistavaa ilmapiiriä. Tähän päälle elokuva on taitavasti kuvattu ja hyvin leikattu kasaan. Tekniset puolet ovat kunnossa lavasteita, valaisua ja äänityöskentelyä myöten. Elokuvan musiikit ovat Marcelo Zarvosin tulkintoja Michel Legrandin säveltämistä musiikeista <i>Sanansaattaja</i>-filmiä (<i>The Go-Between</i> - 1971) varten. Ylidramaattiset pianonsoitot ovat samanaikaisesti kiinnostava häiriötekijä että ravisteleva tehokeino.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE8t_8UwqsrBr6xS75VDMB36ORjy0_DIvgXwWKWtTvc18tRMnURRoILA_5iE3iamZoBhyphenhyphenApyAX5YcOF4pUB6j3NPkzOP1HW-Gh1KW6trlh3UnRBqzusA60q_V2-D9z5_IGx6CvE53wTFDS3hP5e5f4wy-C4ctzC_gsNLS89aW09s4Umsx4K0kAqS7JsWCI/s320/8_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>May December, 2023, Gloria Sanchez Productions, Killer Films, MountainA, Project Infinity, Taylor & Dodge</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/8z3JaevxEMA" width="320" youtube-src-id="8z3JaevxEMA"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-50509503139397610672024-03-12T10:00:00.189+02:002024-03-12T10:00:00.146+02:00Arvostelu: Damsel (2024)<h2 style="text-align: center;">DAMSEL</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5Ur_tSATQ1EmSnOTBgkh6oAdZ-1E3rxiQ1nOTHqoQbPi1boB_aaqBc0GzHNArXZAYVyigpcxpOruq5O8UZxQt9ksrQAG6BGYPSifpKVScIbg3NnmGu2sENWBqA-XtEf-l8y7QmCn17We7CFdZ0k6wod_tnc3AjhkPUsRvzVbPwcI56QhYNQteIaQl4hmg/s2222/Damsel.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2222" data-original-width="1500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5Ur_tSATQ1EmSnOTBgkh6oAdZ-1E3rxiQ1nOTHqoQbPi1boB_aaqBc0GzHNArXZAYVyigpcxpOruq5O8UZxQt9ksrQAG6BGYPSifpKVScIbg3NnmGu2sENWBqA-XtEf-l8y7QmCn17We7CFdZ0k6wod_tnc3AjhkPUsRvzVbPwcI56QhYNQteIaQl4hmg/s320/Damsel.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Juan Carlos Fresnadillo</div><div><b>Pääosissa: </b>Millie Bobby Brown, Ray Winstone, Angela Bassett, Brooke Carter, Nick Robinson, Robin Wright ja Shohreh Aghdashloo</div><div><b>Genre: </b>fantasia, jännitys</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 48 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 13</div><div><br /></div><div><b><i>Damsel </i>on Millie Bobby Brownin tähdittämä fantasiaelokuva.</b> Dan Mazeau työsti elokuvan käsikirjoituksen ja Juan Carlos Fresnadillo pestattiin ohjaajaksi. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2022 ja alun perin elokuvan oli tarkoitus ilmestyä lokakuussa 2023, mutta Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakon takia julkaisua päätettiin siirtää. Nyt <i>Damsel </i>on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa ja itse odotin leffan näkemistä kiinnostuneena. Sen premissi vaikutti hyvältä, minkä lisäksi olin toiveikas näkemään fantasiaelokuvan, joka ei perustunut vaikkapa kirjaan tai videopeliin, eikä ollut uudelleenfilmatisointi jostain aiemmasta elokuvasta. Katsoinkin <i>Damselin </i>heti sen julkaisupäivänä.</div><div><br /></div><div><b>Taloudellisissa vaikeuksissa rypevän perheen tytär Elodie naitetaan kuninkaallisperheen prinssille.</b> Hääonni ei kestää kauaa, kun Elodie kauhukseen huomaa, että hänet tarvittiinkin vain rituaaliuhriksi kuninkaallisia vuosisatoja piinanneelle lohikäärmeelle.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9eJqhPBIhJD4J1hicQBuxGFO-S94b_u4yu936qG2XPjrsTZtQwYIfvSGtuH6DJPNHqLl4H_f4ip5bj3358DuJv5L8Eo_9BlHpR7skCLwn_YDjCdzpUwTOeZeYRO3HmiAvpOr88Tw8vbdPBhLgfxxuRKfc9eXBg1q2hua1fOZ8B0MzGwjaohjAfuEul4rD/s1450/damsel1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1450" height="432" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9eJqhPBIhJD4J1hicQBuxGFO-S94b_u4yu936qG2XPjrsTZtQwYIfvSGtuH6DJPNHqLl4H_f4ip5bj3358DuJv5L8Eo_9BlHpR7skCLwn_YDjCdzpUwTOeZeYRO3HmiAvpOr88Tw8vbdPBhLgfxxuRKfc9eXBg1q2hua1fOZ8B0MzGwjaohjAfuEul4rD/w640-h432/damsel1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Netflixin <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/tv-sarja-stranger-things-2016.html">Stranger Things</a></i> -sarjasta (2016-) ja <i>Elona Holmes</i> -elokuvista (2020-2022) tuttu Millie Bobby Brown näyttelee Elodieta</b>, nuorta naisenalkua, joka naitetaan Aurean kuningaskunnan prinssille (Nick Robinson), jotta Elodien perheen talousongelmat saataisiin ratkottua. Elodie ehtii hetken uskoa, että perheen onni kääntyy, kunnes hänet hääiltana heivataan vuorella luolastoon, jossa vaanii nälkäinen lohikäärme (äänenä Shohreh Aghdashloo). Elodien täytyy käyttää kaikkea neuvokkuuttaan ja taitojaan, jos hän mielii päästä luolastosta ulos elävänä. Brown suoriutuu roolistaan tuttuun tapaansa menevästi, tulkiten hyvin Elodien kasvavaa sinnikkyyttä ja taistelutahtoa. On hetkiä, joissa Brown ei täysin vakuuta, mutta pääasiassa hän ajaa hyvin asiansa.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös</b> Ray Winstone Elodien isänä ja Brooke Carter Elodien pikkusiskona Floriana, sekä Angela Bassett siskosten äitipuolena ja Robin Wright Aurean kuningattarena Isabellena. Sivunäyttelijät hoitavat tonttinsa myös pääasiassa menevästi. Winstone ja Bassett ovat mainiot Elodien vanhempien osissa ja Netflixin <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/house-of-cards-2013-2018.html">House of Cards</a></i> -sarjassa (2013-2018) häikäissyt Wright istuu jälleen täydellisesti arvokkaan, mutta häikäilemättömän johtajan osaan. Robinson on hieman puinen prinssi Harryna, kun taas Aghdashloon ääni sopii erinomaisesti luolastossa lymyilevälle lohikäärmeelle. Aghdashloon äänestä löytyy tiettyä pehmeyttä, mutta myös viekkautta ja uhkaavuutta, joilla lohikäärmeelle luodaan jännittävä presenssi silloinkin, kun sitä ei haluta vielä näyttää kunnolla katsojille.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgabapGVTZU9sumdtxLQhwl0oFIrJi4MQzsSz7XWfi7-3Yw9gTvEzyPpA_5pzcW09bTQHHaSEXmPt8VjGrHWeB8lb3SFVuwSPHRU9ce3O5XG7rit3KKvTRHz86thougnKfcgcm_HONi3OAMkxX0p4AVG76j9eitekN-K3d4Fa66UjrAbjBYKnrynpPCKXE3/s1568/damsel2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1030" data-original-width="1568" height="420" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgabapGVTZU9sumdtxLQhwl0oFIrJi4MQzsSz7XWfi7-3Yw9gTvEzyPpA_5pzcW09bTQHHaSEXmPt8VjGrHWeB8lb3SFVuwSPHRU9ce3O5XG7rit3KKvTRHz86thougnKfcgcm_HONi3OAMkxX0p4AVG76j9eitekN-K3d4Fa66UjrAbjBYKnrynpPCKXE3/w640-h420/damsel2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Damselista </i>löytyy vikansa</b>, mutta elokuva onnistui silti jopa hieman yllättämään minut. Netflixin omat leffat eivät ole järin tunnettuja laadukkuudestaan ja vaikka aiemmin mainitsemieni pointtien takia toivoinkin hyvää lopputulosta, olin silti varautunut siihen, että kyseessä ei olisi kovin hyvä raina. <i>Damsel </i>kuitenkin osoittautui oikein toimivaksi fantasiaelokuvaksi, joka leikittelee hieman satukliseillä. Jo elokuvan nimi viittaa avuttomiin neitokaisiin, jotka ovat hädässä, usein jonkin hirviön armoilla. Elodie ei kuitenkaan jää odottamaan mitään prinssi Uljasta pelastamaan päivää, vaan ottaa selviytymisensä omiin käsiinsä. Uskon, että erityisesti nuoriin naiskatsojiin <i>Damsel </i>puree lujaa.</div><div><br /></div><div><b>Elokuva lähtee käyntiin vielä varsin tyypillisin satutavoin.</b> Vaikka heti prologista lähtien viestitään tulevasta tulisesta uhkasta, leffa esittää jonkin aikaa olevansa värikäs ja ihana rakkaustarina, kunnes paljastaa todelliset kyntensä, kun prinssi Henry pudottaa pahaa-aavistamattoman Elodien syvään kuiluun ja lohikäärmeen pesään. On pääasiassa jännittävää seurata Elodien yritystä päästä ulos luolastosta. Kohtaamiset lohikäärmeen kanssa ovat vauhdikkaita ja tiivistunnelmaisia, eivätkä ne sovi perheen pienimmille. Leffan ongelmiin taas kuuluu kertomuksen täysi ennalta-arvattavuus, joka toisaalta syö jännitettä. On myös vähän väliä turhauttavaa, kuinka Elodie ähkii ja puhkii menemään luolastossa, vaikuttaen jatkuvasti unohtavan vaanivan vaaran. Lohikäärmeen hajuaisti taas vaihtelee tarkkuudessaan kohtausten välillä. Toisinaan peto osaa paikallistaa Elodien tarkasti, välillä taas neito saattaa piileskellä viereisen kivenmurikan takana, eikä lohikäärme löydä häntä. Yhdessä kohtaa taas lohikäärme aiheuttaa aivan järjetöntä tuhoa liekeillään ja seuraavassa kohtauksessa sama alue esitetään koskemattomana ja vehreänä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnxzhaoPN2f6Wgm8Uwim3pityq3qav6ieq_XwiCAHyPKYIBjlov2I2zkkxNuWddWAZaGlWZYPjcP69uYieYMnLJZkEd1pGphghwJAlWOB-FxeD_S3jPfRLYVeJskNbvYNuQDfj4al3m1_B_RfwOMlRwegAUA7xpO-4NgYUOR2bTjA1pfB1r-LDbzBrd5nv/s1610/damsel3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1610" height="430" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnxzhaoPN2f6Wgm8Uwim3pityq3qav6ieq_XwiCAHyPKYIBjlov2I2zkkxNuWddWAZaGlWZYPjcP69uYieYMnLJZkEd1pGphghwJAlWOB-FxeD_S3jPfRLYVeJskNbvYNuQDfj4al3m1_B_RfwOMlRwegAUA7xpO-4NgYUOR2bTjA1pfB1r-LDbzBrd5nv/w640-h430/damsel3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan ohjauksesta vastaa Juan Carlos Fresnadillo</b>, joka oli aiemmin tehnyt muun muassa<i> <a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2022/11/arvostelu-28-viikkoa-myohemmin-28-weeks.html">28 viikkoa myöhemmin</a></i> -kauhuleffan (<i>28 Weeks Later</i> - 2007). Fresnadillo tuokin mukavia kauhuvivahteita mukaan <i>Damseliin</i>, eikä tee siitä mitään koko perheen fantasiaseikkailua. Dan Mazeaun käsikirjoitus sisältää todella hyviä ideoita ja kelpo toteutuksen, joka kuitenkin kaipaisi hieman lisäpotkua, tiettyjen epäkohtien viilausta ja turhien, katsojille liikaa ja tyhmästi selittelevien repliikkien poistoa. Esimerkiksi yhdessä kohtaa katsojalle on jo hyvin tehty selväksi, ettei Elodie ole suinkaan ensimmäinen sinisilmäinen nuori nainen, jolle on tehty vastaava temppu, mutta silti Elodien täytyy lähes suoraan kameralle selittää tilannetta. Teknisiltä ansioiltaan <i>Damsel </i>yllättää erityisesti. Se on hyvin kuvattu ja luolastossa valaisua hyödynnetään tyylikkäästi. Pimeys vallitsee, mutta katsoja näkee silti täysin hyvin, mitä Elodie puuhaa. Lavasteet ovat hienot, puvut oivalliset ja maskeeraajat ovat saaneet aikaan ikävän näköisiä palovammoja. Isoimmaksi huojennuksekseni itse lohikäärme on vaikuttava digihirviö, mutta jotkut tietokoneella luoduista taustoista ja rakennuksista eivät ihan vakuuta. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja David Flemingin säveltämät musiikit tunnelmoivat mainiosti taustalla.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV4m9aY5enrn6jdpRBJlV5qDVS9B82LAHQTRn3tyaNE3BlgqCIDKiheeldoe5n_ZI_rAfuC0sueXEY3dnDknT9jtT_zsg23FPh05sAA3_y01pHS0054a9JyN7UPBOx6UOTNQmSemurkFwkW4oAdLXp4UIQuwKrurlUiSsIzbkIB7Vd_HUYkXpnDp22eXcd/s320/6_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Damsel, 2024, PCMA Management and Productions, Roth/Kirschenbaum Films</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/9eN_AGX8GXk" width="320" youtube-src-id="9eN_AGX8GXk"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-49923892761692584262024-03-11T10:00:00.191+02:002024-03-11T10:00:00.131+02:00Arvostelu: Tuulen laakson Nausicaä (風の谷のナウシカ - 1984)<h2 style="text-align: center;">TUULEN LAAKSON NAUSICAÄ</h2><h4 style="text-align: center;">風の谷のナウシカ</h4><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5hJGJFdA8Yijmhk88H1idRRSP76GAy2z5TH1SduDwdwjwZHKlnzW7RqgQCZf_5KQef8qm3nMG2KNEv-T9GT1pQRnk6XWZAZ9mfiXtNdZEm11xaMWOx_TX6FpgI4_mVn9aJaQtlcl4ao9CKCFm8NM8XW1DtxqajZk6A1W1TROovwq4x3kQNFxGMz69tQ/s1500/Nausica%C3%A4%20of%20the%20Valley%20of%20the%20Wind.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1060" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5hJGJFdA8Yijmhk88H1idRRSP76GAy2z5TH1SduDwdwjwZHKlnzW7RqgQCZf_5KQef8qm3nMG2KNEv-T9GT1pQRnk6XWZAZ9mfiXtNdZEm11xaMWOx_TX6FpgI4_mVn9aJaQtlcl4ao9CKCFm8NM8XW1DtxqajZk6A1W1TROovwq4x3kQNFxGMz69tQ/s320/Nausica%C3%A4%20of%20the%20Valley%20of%20the%20Wind.jpg" width="226" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Hayao Miyazaki</div><div><b>Pääosissa:</b> Sumi Shimamoto, Gorō Naya, Ichirō Nagai, Yoshiko Sakakibara, Iemasa Kayumi, Yōji Matsuda, Hisako Kyōda, Kōhei Miyauchi, Mahito Tsujimura, Miina Tominaga, Makoto Terada, Akiko Tsuboi ja Rihoko Yoshida</div><div><b>Genre:</b> anime, seikkailu, scifi, toiminta</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 57 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 12</div><div><br /></div><div><b><i>Tuulen laakson Nausicaä</i> on Hayao Miyazakin ohjaama ja käsikirjoittama anime-elokuva</b>, joka perustuu Miyazakin omaan manga-sarjakuvaan. Piirtäjänä toiminut Miyazaki oli tehnyt ohjaajadebyyttinsä elokuvalla <i>Lupin III - Cagliostron linna</i> (ルパン三世 カリオストロの城 - 1979) ja vaikkei leffa ollut erityisen iso menestys, Animage-lehden toimittaja Toshio Suzuki ehdotti Miyazakille töitä. Miyazaki tarttui tarjoukseen ja loi mangan nimeltä <i>Tuulen laakson Nausicaä</i>, jota ryhdyttiin julkaisemaan vuonna 1982 ja joka nousi Animagen suosituimmaksi sarjakuvaksi. Animagen ja sen julkaisijan Tokuma Shotenin johtajat kannustivat Miyazakia kääntämään mangan elokuvan muotoon ja Miyazaki suostui sillä ehdolla, että saisi toimia ohjaajana. Miyazaki pyysi entisen yhteistyökumppaninsa Isao Takahatan tuottajaksi ja animaattoreiksi valittiin Topcraft-studio. Lopulta <i>Tuulen laakson Nausicaä</i> sai maailmanensi-iltansa 11. maaliskuuta 1984 - tasan 40 vuotta sitten! Maailmalle elokuva levisi aluksi englanniksi dubattuna ja nimellä <i>"Warriors of the Wind"</i>, josta leikattiin jopa kaksikymmentä minuuttia pois. Miyazaki ja muut elokuvaa tehneet suuttuivat tästä, eivätkä pitkään suostuneet levittämään leffaansa ulkomaille, ennen kuin heidän myöhempiä töitä leikkaamattomina levittänyt Walt Disney -yhtiö tarjoutui esittämään elokuvaa ilman muutoksia. Julkaisuajan säädöistä huolimatta <i>Tuulen laakson Nausicaästä</i> tuli maailmanlaajuinen menestys, jota kriitikot ylistivät. Suosio johti siihen, että Topcraft-animointiyhtiön hankkineet Miyazaki, Takahata ja Toshio Suzuki perustivat Studio Ghiblin, joka nousi vuosien varrella maailman tunnetuimmaksi animeyhtiöksi. Itse en ollut aiemmin nähnyt <i>Tuulen laakson Nausicaätä</i>, vaikka olin tiennyt siitä jo kauan ja olin ostanut sen muutamia vuosia sitten, kun keräsin hyllyyni kaikki Studio Ghiblin leffat. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 40 vuotta, päätin vihdoin ja viimein katsoa ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.</div><div><br /></div><div><b>Tulevaisuudessa maailma on tuhoutunut suuren sodan myötä. </b>Ihmiskuntaa uhkaa saastemeri ja jättivaltiot Tolmekia ja Pejite käyvät taistelua. Kun sota saapuu rauhalliseen Tuulen laakson kylään, paikallinen prinsessa Nausicaä päättää lopettaa konfliktin ja pelastaa luonnon ja sen eläimet, jotka valtiot yrittävät tuhota.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQExLuTmCUGJKPTcQL06fAmBgK5dKzWeQ3K-UYI3692VjnaKke3lrrQeQZaYQfYuUHb4SO3GEWm8sOlLalsGjxQZL_7gbpoF0kXYsA1y7aMggRjKmt7uC_Uvg2yVPx9OZigbxiCli1cDxwiuIPFndPLCMxBkFRbYfGbV9XsJoeb_b_INBbrrj8ur40BQ/s1473/nausica%C3%A41.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="793" data-original-width="1473" height="344" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQExLuTmCUGJKPTcQL06fAmBgK5dKzWeQ3K-UYI3692VjnaKke3lrrQeQZaYQfYuUHb4SO3GEWm8sOlLalsGjxQZL_7gbpoF0kXYsA1y7aMggRjKmt7uC_Uvg2yVPx9OZigbxiCli1cDxwiuIPFndPLCMxBkFRbYfGbV9XsJoeb_b_INBbrrj8ur40BQ/w640-h344/nausica%C3%A41.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan päähenkilö on sen nimikkohahmo, Nausicaä (äänenä Sumi Shimamoto)</b>, rauhaisan Tuulen laakson prinsessa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään disneymäinen satuprinsessa ja avuton neito hädässä, vaan neuvokas ja päämääräinen seikkailija, joka on tottunut monenlaisiin vaikeuksiin ja onkin tiukan paikan tullen heti keksimässä ratkaisuja ja antamassa ohjeita. Toisin kuin muut, Nausicaä haluaa ratkoa asiat mahdollisimman rauhanomaisesti ja yrittääkin luoda yhteyttä myös vaaralliseksi muodostuneeseen luontoon ja sen hurjiin eläimiin, kuten jättimäisiin ötököihin, ohmuihin. Vuonna 1984 naissankarit olivat vähissä ja onkin hyvä nähdä, että tuohon aikaa oli kehitelty tällainen väkevä roolimalli nuorille tytöille. Nausicaä on nopeasti pidettävä tapaus, jonka vauhdikkaaseen seikkailuun lähtee mielellään mukaan.</div><div> <b>Muita hahmoja leffassa ovat muun muassa</b> Nausicaän isä, sairastunut kuningas Jihl (Mahito Tsujimura), kylän viisas Muori (Hisako Kyōda), kauan poissa ollut seikkailija Yupa (Gorō Naya), silmälappuinen soturi Mito (Ichirō Nagai), Tolmekian johtaja Kushana (Yoshiko Sakakibara) ja tämän oikeana kätenä toimiva Kurotowa (Iemasa Kayumi), sekä pejiteläiset sisarukset Asbel (Yōji Matsuda) ja Lastelle (Miina Tominaga). Sivuhahmoja hyödynnetään mainiosti tarinassa, eikä yksikään vie huomiota päätähdeltä, vaikka erityisesti vanha Muori onkin oivallisen vekkuli tyyppi.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaHqziLjVJq4omzCG2DOEzMZRcXHvmyzWUgXl7vBXeRTyKodxIMCaQsRIUEhpGqwRioqrD00t_yZS1dz0Kyv3t30p1ObzuwOrBs4oag-Ut6PDWP5YaeiYCtiLjiLNXLSsJTWRdC6K9IEdZk3WYr76vy7ECnTVmwmiB5BOUHWpJMaGtO6VeTA4JDoROaA/s1530/nausica%C3%A42.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="825" data-original-width="1530" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaHqziLjVJq4omzCG2DOEzMZRcXHvmyzWUgXl7vBXeRTyKodxIMCaQsRIUEhpGqwRioqrD00t_yZS1dz0Kyv3t30p1ObzuwOrBs4oag-Ut6PDWP5YaeiYCtiLjiLNXLSsJTWRdC6K9IEdZk3WYr76vy7ECnTVmwmiB5BOUHWpJMaGtO6VeTA4JDoROaA/w640-h346/nausica%C3%A42.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Tuulen laakson Nausicaä </i>osoittautui todella vaikuttavaksi animeseikkailuksi</b> - enpä oikeastaan yhtään vähempää odottanut, kun miettii, mikä työtiimi on ollut puikoissa. Vaikka kyseessä ei vielä varsinaisesti ole ollut Studio Ghiblin teos, sama jengi on periaatteessa ollut tässä ensimmäistä kertaa kasassa ja jo ensimmäisellä työllään poppoo osoittaa, miksi heidän yhtiönsä tulisi nousemaan hurjan arvostetuksi. Leffa säväyttää aika lailla joka osa-alueellaan, oli kyse sitten elokuvan tarinasta, sen maailmasta tai sen täyttämistä hahmoista - puhumattakaan häikäisevästä visuaalisesta toteutuksesta. Mutta palataan siihen myöhemmin.</div><div><br /></div><div><b>Heti ensiminuuteillaan elokuva vakuuttaa</b>, esitellessään lähtökohtia maailmalleen. Leffa sijoittuu dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on omilla luomuksillaan tuhonnut kaiken ja vuosisatoja myöhemmin jäljelle jääneet elävät nyt rippeissä. Heti alussa isketään pöytään teemoja ihmisten aiheuttamasta tuhosta ja ilmastonmuutoksesta, jotka uhkaavat niin luontoa ja sen eläimiä kuin myös ihmiskuntaa itseään. Filmin kantavana teemana onkin luonnon, eläinten ja ylipäätään elämän arvostus, sekä sodan järjettömyys. Kuten Miyazakin myöhemmissäkin töissä tultaisiin useasti näkemään, ohjaaja nostaa sankareiksi luonnon kanssa yhtä olevia eläinrakkaita hahmoja, kun taas viholliset saapuvat aiheuttamaan tuhoa rakentamillaan koneilla ja aseilla.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk8jfeFOd4ykDB9sOsUNv--F_qmFWOLbkiDzicumMf4bY6s2nKMB1BhczNwoKhkgOhyWY2x31XSgGSAdM4V2mQfeLwzDeITfBP7xsydYqYRrGTSwScCZLxHpqRCpS-MQ5A8gvHTfrjfkxqWrl_HcPxbRnoAod-vbIR5dlu6631nj4wG5mBT2ECpEcU7A/s1530/nausica%C3%A43.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="826" data-original-width="1530" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk8jfeFOd4ykDB9sOsUNv--F_qmFWOLbkiDzicumMf4bY6s2nKMB1BhczNwoKhkgOhyWY2x31XSgGSAdM4V2mQfeLwzDeITfBP7xsydYqYRrGTSwScCZLxHpqRCpS-MQ5A8gvHTfrjfkxqWrl_HcPxbRnoAod-vbIR5dlu6631nj4wG5mBT2ECpEcU7A/w640-h346/nausica%C3%A43.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuva nappaa nopeasti mukaansa</b> ja pitää otteessaan läpi kestonsa, tarinan kasvaessa yhä vain suurempiin ja eeppisempiin mittoihin. Mistään erityisen lapsiystävällisestä seikkailusta ei ole kyse, vaan filmi äityy ajoittain aika hurjaksikin. Toimintakohtaukset ovat välillä yllättävänkin rajuja ja ohmu-jättiötököiden hyökkäykset voivat olla perheen pienemmille katsojille karmivia. Ei leffa kuitenkaan pelkkää menoa ja meininkiä ole, vaan se osaa jatkuvasti rauhoittua ja syventyä päähenkilöönsä ja Nausicaän matkan syvempiin puoliin. Elokuva muuttuu myös loppupäässä onnistuneen herkäksikin. Hayao Miyazaki tekeekin loistotyötä niin ohjaajana kuin käsikirjoittajana, adaptoidessaan omaa mangaansa animemuotoon. Elokuvan teon aikaan mangasta oli julkaistu vasta osa numeroista ja Miyazaki joutuikin tekemään monia muutoksia, viedäkseen leffan tarinan päätökseen ja tiivistäessään kertomusta, esimerkiksi tiputtamalla pois mangasta tuttuja hahmoja.</div><div><br /></div><div><b>Visuaalisesti <i>Tuulen laakson Nausicaä</i> on puhdasta silmäkarkkia.</b> Animaattorit tekevät häikäisevää työtä läpi elokuvan, eikä filmistä löydy ainuttakaan hutiloiden piirrettyä otosta. Hahmot ja erilaiset olennot liikkuvat sulavasti ja etenkin Nausicaän lentokohtaukset ovat näyttäviä. Taustat ovat häkellyttävän yksityiskohtaisia ja elokuvan aikana nähdäänkin monenlaista maisemaa kauniista Tuulen laaksosta karumpiin sodan turmelemiin lokaatioihin. Värejä, valoja ja varjoja hyödynnetään upeasti. Kaiken kaikkiaan silmä todella lepää tätä filmiä katsoessa. Ääniefektit eivät ole ihan yhtä laadukkaasti toteutettuja, mutta sen sijaan tässä kohtaa vielä ensikertalaisen Joe Hisaishin säveltämät musiikit säestävät tapahtumia tehokkaasti ja monipuolisesti.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpQxKRH_jHdYtiBxGDKR95mR7ZykIZyA4K1YvHz5_Fi_iGLcHlyrY-W6GxVn467X09Xlba1Fsv-yXjUagjMJZWToB3nrJnCD9Tawq7LonLq4q2k8zV_2oFgolsjCh8TIPp1nGrYzJTvP-e1V6UpkQC6j6ZBDYp0ECs9jqB7x9yplUQi5xE_8q1pkR3YA/s320/8_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.1.2023</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div>風の谷のナウシカ, 1984, Nibariki, Tokuma Shoten, Hakuhodo, Topcraft<div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/7wAge_BowCc" width="320" youtube-src-id="7wAge_BowCc"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-75530699387242210622024-03-10T10:00:00.016+02:002024-03-10T10:00:00.131+02:00Arvostelu: Spaceman (2024)<h2 style="text-align: center;">SPACEMAN</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ9uZzHtlaAoN4Fc8jWpUklk0i2u5jYDtzJEP3YZ1HbG5WWk3ZsqWSr_l8_aVTiLk1Y3pxR8OSANArWxoOlBlqUYYLwT3QaJlT6zVW_P95Th2HN8QkzJSwH6mCHshskaFludG13BEIlA4XyVdr0MS6itiVEBPaiA0JfmWda2KvtNZHxdvr78Ec52eKqesv/s1350/Spaceman.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1350" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ9uZzHtlaAoN4Fc8jWpUklk0i2u5jYDtzJEP3YZ1HbG5WWk3ZsqWSr_l8_aVTiLk1Y3pxR8OSANArWxoOlBlqUYYLwT3QaJlT6zVW_P95Th2HN8QkzJSwH6mCHshskaFludG13BEIlA4XyVdr0MS6itiVEBPaiA0JfmWda2KvtNZHxdvr78Ec52eKqesv/s320/Spaceman.jpg" width="256" /></a></div><br /><div><div><b>Ohjaus: </b>Johan Renck</div><div><b>Pääosissa:</b> Adam Sandler, Paul Dano, Carey Mulligan, Kunal Nayyar ja Isabella Rossellini</div><div><b>Genre:</b> scifi, draama</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 47 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 16</div><div><br /></div><div><b><i>Spaceman </i>perustuu Jaroslav Kalfařin kirjaan <i>Spaceman of Bohemia</i> vuodelta 2017.</b> Vuonna 2020 Netflix ilmoitti hankkineensa kirjan elokuvaoikeudet ja työstävänsä sen pohjalta filmatisointia. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2021 ja nyt <i>Spaceman </i>on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin Adam Sandlerin tähdittävän vakavaa scifielokuvaa ja kun katsoin elokuvan trailerin, siitä muodostui yksi eniten odottamistani leffoista tältä keväältä. Katsoinkin <i>Spacemanin </i>Netflixistä heti sen julkaisupäivänä.</div><div><br /></div><div><b>Mysteerisen avaruuspilven ilmestyttyä aurinkokuntaamme</b>, tšekkiläinen astronautti Jakub Procházka lähetetään vuoden mittaiselle avaruusmatkalle tutkimaan kummaa ilmiötä. Matkallaan yhä vain yksinäisemmäksi muuttuva Jakub saa yllättävän kanssamatkustajan, kun hän törmää jättimäiseen, puhuvaan avaruushämähäkkiin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj30O0CAWguQBMuDqulJAa6US2BNTm8QSV2ntQHPC1xF7-V4HTtg4ZZdNjSSxGXPNv4GrRmgFGuOOSyyxNUT7u0pEWGqS-dhxQ-xG5dYpZjGyE1tHr_R1wGqESx_wBxa_Tfk08dk2R7KbdKbHcDnAAixwHK2iAJ641vb1UtAjJ8nSyPO-JT5NHSpB52O4gs/s1803/spaceman1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="865" data-original-width="1803" height="308" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj30O0CAWguQBMuDqulJAa6US2BNTm8QSV2ntQHPC1xF7-V4HTtg4ZZdNjSSxGXPNv4GrRmgFGuOOSyyxNUT7u0pEWGqS-dhxQ-xG5dYpZjGyE1tHr_R1wGqESx_wBxa_Tfk08dk2R7KbdKbHcDnAAixwHK2iAJ641vb1UtAjJ8nSyPO-JT5NHSpB52O4gs/w640-h308/spaceman1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Adam Sandler jakaa näyttelijänä mielipiteitä todella voimakkaasti.</b> Jotkut fanittavat miestä ja hänen leffojaan, toiset taas eivät voi sietää hänen esiintymistään ja komedioitaan. Minulle Sandler on aina ollut todella epätasainen tapaus. Pidän joistakin hänen elokuvistaan ja toiset taas ovat mielestäni lähinnä kehnoja. Sandler on kuitenkin osoittanut draaman saralla osaavansa oikeasti näytellä ja esimerkiksi muutamaa vuotta sitten Netflixissä julkaistussa elokuvassa <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2020/04/arvostelu-hiomattomat-timantit-uncut.html">Hiomattomat timantit</a> </i>(<i>Uncut Gems</i> - 2019) Sandler teki aidosti vakuuttavaa työtä. Olinkin siis erittäin kiinnostunut näkemään häneltä lisää draamarooleja ja halusinkin selvittää, mihin hän pystyisi vakavamielisessä scifielokuvassa. Sandler näyttelee tšekkiläistä astronauttia, Jakub Procházkaa, joka saa tehtäväkseen tutkia mysteeristä pilveä avaruudessa. Vähitellen Jakubista ja tämän motiiveista paljastuu uusia puolia, jolloin Sandler pääsee esittelemään piileviä lahjojaan. Sandler tulkitsee hienosti yksinäistä, uniongelmaista ja masentunutta miestä, jolla on monimutkikas suhde kotona Maassa odottavaan vaimoonsa Lenkaan (pahasti alikäytetty Carey Mulligan).</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös</b> Isabella Rossellini Jakubin komentajana Tumana ja <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/rillit-huurussa-big-bang-theory-2007.html">Rillit huurussa</a></i> -komediasarjasta (<i>The Big Bang Theory</i> - 2007-2019) tuttu Kunal Nayyar teknikko Peterinä, minkä lisäksi Paul Dano kuullaan Hanušina, Jakubin aluksesta löytyvänä salamatkustajana, joka on kaikkien araknofobiasta kärsivien katsojien kauhuksi jättimäinen hämähäkki. Rossellini ja Nayyar ajavat asiansa rooleissaan, mutta Danon ääni on täydellisen rauhoittava, lähes suorastaan hypnoottinen avaruushämähäkkinä, jota Jakub aluksi pelkää, mutta josta paljastuukin varsin sympaattinen ja filosofinen kanssamatkustaja.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC7Gl5MhE1P7CB3FwKHe3a_3pQSGcdblz4jcRuCbngdPF6NFqWrM93OAov_1-OFenCbTqpIJNp2wVbzNQbdl-aTgyclkBqJLccIWoBmECXXBBUB0p7Kd2T1f349Fyp2Jp9123apIW3x1vSur9g-ZEWLl1zZYVNmiCnvKOf6PHwmeIntGsGjD9lQcLgCilm/s1920/spaceman2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="927" data-original-width="1920" height="310" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC7Gl5MhE1P7CB3FwKHe3a_3pQSGcdblz4jcRuCbngdPF6NFqWrM93OAov_1-OFenCbTqpIJNp2wVbzNQbdl-aTgyclkBqJLccIWoBmECXXBBUB0p7Kd2T1f349Fyp2Jp9123apIW3x1vSur9g-ZEWLl1zZYVNmiCnvKOf6PHwmeIntGsGjD9lQcLgCilm/w640-h310/spaceman2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Spaceman </i>ei todellakaan tule olemaan kaikkien katsojien mieleen.</b> Jos Sandlerin mukanaolon takia oletit kyseessä olevan komedia, edessä on aikamoinen shokki, kun luvassa onkin hidas ja pohdiskeleva draama. Jos taas podet pahaa hämähäkkikammoa, kohtaukset Hanušin kanssa voivat tuntua ylitsepääsemättömän inhottavilta. Araknofobinen tyttöystäväni kiemurteli vieressäni läpi leffan, sillä jättihämähäkki on ruudulla lähes puolet elokuvan vajaan parin tunnin kestosta. Jos taas tykkäät rauhallisesta, omalla painollaan etenevästä ja enemmän filosofisiin pohdintoihin kuin toimintaan painottuvasta scifistä, eikä sinua häiritse valtava hämähäkkiolento, <i>Spaceman </i>voi olla juuri sinun kuppisi teetä.</div><div><br /></div><div><b>Itse pidin elokuvasta paljon</b>, vaikka ei se mikään järisyttävä napakymppi olekaan. Lenka-vaimoon liittyvät osiot ovat leffan heikompaa antia, eikä Jakubin ja Lenkan välille onnistuta rakentamaan kovin uskottavaa suhdetta. Leffa ei myöskään pureudu ihan niin syvälle eksistentiaalisiin pohdintoihinsa kuin voisi toivoa. Muuten <i>Spaceman </i>on mielestäni erittäin mainio ja pidin erityisesti leffan ilmapiiristä. Moni katsoja mieltää leffan luultavasti pitkästyttäväksi, mutta itselleni kokemus oli ajoittain lähes hypnoottinen. Se on yllättävänkin kaunis kuvaus varsin masentavista aiheista, kuten yksinäisyydestä. Tunnelma on erityisesti alkupäässä hyvinkin epämiellyttävä, suorastaan ahdistava. Katsojana voi tuntea kuin olisi Jakubin tilalla avaruusaluksessa, kaukana kaikesta ja kaikista. Kun Hanuš ilmestyy kuvioihin, ovat kohtaukset aluksi kuin kauhuleffasta, mutta vähitellen Jakubin ja hämähäkin välille muodostuva yhteys alkaa lämmittää ja luomaan toivoa muuten aika ankeaan leffaan. Läpi elokuvan katsojana ei voi myöskään olla pohtimatta, onko Hanuš edes todellinen, vai pelkkää Jakubin mielikuvituksen tuotetta, pitkän yksinäisyyden ja unettomuuden takia? Niin tai näin, en olisi ikinä voinut kuvitella olevani näin herkistynyt Adam Sandlerin ja tietokoneella luodun avaruushämähäkin ystävyydestä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7aV2fw01dfvMhZVi7xvCvL6C0yPYEip11vCrHKgVpuXJrbXiT5XFAN-1IIcXMV6-5-9J6QEfM6mb2yiainIIK_33flDqsVWJZ1em60-R0s65hK3JLYQzh8AVs9l8n8wGki_if8aJd9XAuLBM01UFNc8zN9b_Jg4z4eKDI4uYamL2yKGeVZkoBcHrbmfZ6/s1920/spaceman3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="942" data-original-width="1920" height="314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7aV2fw01dfvMhZVi7xvCvL6C0yPYEip11vCrHKgVpuXJrbXiT5XFAN-1IIcXMV6-5-9J6QEfM6mb2yiainIIK_33flDqsVWJZ1em60-R0s65hK3JLYQzh8AVs9l8n8wGki_if8aJd9XAuLBM01UFNc8zN9b_Jg4z4eKDI4uYamL2yKGeVZkoBcHrbmfZ6/w640-h314/spaceman3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Spacemanin </i>ohjauksesta vastaa ruotsalainen Johan Renck</b>, entinen laulaja, joka ohjasi muutamaa vuotta sitten yhden kaikkien aikojen parhaista minisarjoista, <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/tv-sarja-chernobyl-2019.html">Chernobylin</a> </i>(2019). Tässä elokuvassa Renck ei tarjoa samanlaista täydellistä täysosumaa, mutta mies onnistuu silti pätevästi. Erityisesti hänen tapansa rakentaa tunnelmaa on väkevää. Colby Dayn käsikirjoitus on pääasiassa oivallinen, joskin se olisi voinut syventyä vakuuttavammin Jakubin ja Lenkan suhteeseen. Teknisiltä puoliltaan <i>Spaceman </i>on myös mainio. Se on tyylikkäästi kuvattu ja leijaileva kameratyöskentely vahvistaa tunnetta siitä kuin leffa olisi kuvattu painovoimattomassa tilassa. Avaruusaluksen lavasteet ovat hienot ja Hanuš on yllättävänkin näyttävästi luotu. Sen sijaan ulkopuolella aluksesta ja kohteena toimivasta Chopran avaruuspilvestä huokuu digitaalisuus. Äänimaailma on hyvin rakennettu Max Richterin haikeita musiikkeja myöten.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRnpTKgGJpE-34yDy3pbzAOuZn8K8jg5201BtI66EajWyksJ5Jd_WxVAnSDtriadUUMd-EJ9nynwaAFRIQv3NLDL3-Ans9D9gxGILokTMI9CvDtE37gX8ng1SYUYl1newpmjfmwOLnAwwL4iWMfph0aMj9QDK6gG1sy_5OixRP-m9i_4C9_oObVVOgWaZn/s320/7_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.3.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div></div><div>Spaceman, 2024, Free Association, Stillking Films, Tango Entertainment</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/rNZ0xKaCdus" width="320" youtube-src-id="rNZ0xKaCdus"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-6569968091422475652024-03-09T10:00:00.218+02:002024-03-09T10:00:00.135+02:00Arvostelu: Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind - 2004)<h2 style="text-align: center;">TAHRATON MIELI</h2><h4 style="text-align: center;"><i>ETERNAL SUNSHINE OF THE SPOTLESS MIND</i></h4><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVl4ZE73EvG6ZBTK09i3hlNLEE76PjuUn3PcdKNolkEDkyjoHCP980z6YC6AyyUZ_evFPHhrL2xJ7Da1SPIFPw1biPXMxeScSJCjbalko27QaUSEX5lsci6Pk4lcs6WSMlnMaXJ6n20t6iP_ASLxrrwb8reEP3Mw1Iup7NNvpWs9yW3k8iZIIXi2VvShUA/s2048/Eternal%20Sunshine%20of%20the%20Spotless%20Mind.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1382" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVl4ZE73EvG6ZBTK09i3hlNLEE76PjuUn3PcdKNolkEDkyjoHCP980z6YC6AyyUZ_evFPHhrL2xJ7Da1SPIFPw1biPXMxeScSJCjbalko27QaUSEX5lsci6Pk4lcs6WSMlnMaXJ6n20t6iP_ASLxrrwb8reEP3Mw1Iup7NNvpWs9yW3k8iZIIXi2VvShUA/s320/Eternal%20Sunshine%20of%20the%20Spotless%20Mind.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Michel Gondry</div><div><b>Pääosissa:</b> Jim Carrey, Kate Winslet, Mark Ruffalo, Kirsten Dunst, Elijah Wood, Tom Wilkinson, Jane Adams, David Cross, Deirdre O'Connell ja Thomas Jay Ryan</div><div><b>Genre:</b> draama, romantiikka, scifi</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 48 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 12</div><div><br /></div><div><b><i>Eternal Sunshine of the Spotless Mind</i>, eli suomalaisittain<i> Tahraton mieli</i> on Jim Carreyn ja Kate Winsletin tähdittämä romanttinen scifidraamaelokuva.</b> 1990-luvun lopulla kirjoittaja Pierre Besmuth oli saanut idean tarinasta, jossa muita ihmisiä voisi poistaa omista muistoista ja kertoi tästä ohjaaja Michel Gondrylle. Ideasta innostunut Gondry ryhtyi kynäilemään tarinaa Besmuthin kanssa, mutta kaksikko pyysi Charlie Kaufmania kirjoittamaan lopullisen käsikirjoituksen. Kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2003 ja lopulta <i>Tahraton mieli</i> sai maailmanensi-iltansa 9. maaliskuuta 2004 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, joka keräsi lähes pelkkää ylistystä kriitikoilta. Elokuva sai muun muassa kaksi Oscar-ehdokkuutta (paras naispääosa ja alkuperäiskäsikirjoitus), joista se voitti jälkimmäisen, neljä Golden Globe -ehdokkuutta (paras komedia- tai musikaalielokuva, miespääosa, naispääosa ja käsikirjoitus), sekä kuusi BAFTA-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, ohjaus, miespääosa ja naispääosa), joista se voitti parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen ja leikkauksen palkinnot. Vuosien varrella leffan arvostus on vain kasvanut ja nykyään se on noussut kulttiklassikon asemaan, sekä esiintyy useilla listoilla vuosituhannen parhaiden elokuvien joukosta. Itse katsoin <i>Tahrattoman mielen</i> joitain vuosia sitten ensimmäisen kerran, enkä tuolloin paljoa piitannut leffasta. Kuitenkin kun katsoin sen pari vuotta sitten uudestaan ja vieläpä elokuvateatterissa, pidinkin elokuvasta valtavasti. Kun huomasin <i>Tahrattoman mielen</i> täyttävän nyt 20 vuotta, päätin katsoa sen kolmannen kerran ja samalla arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.</div><div><br /></div><div><b>Joel Barish saa tietää, että hänen tyttöystävänsä Clementine on suorittanut toimenpiteen</b>, jolla kaikki muistot Joelista on pyyhitty naisen mielestä. Katkera Joel päättää suorittaa samanlaisen toimenpiteen, mutta prosessin aikana muistoihin jumiin jäänyt Joel tulee toisiin ajatuksiin. Voiko prosessia enää peruuttaa?</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1j4_TDA7WcRrg35H3JG6-ojZxXuYqzpIBaw6AdTdFu_ZkwpmeM3_oaEjxrHTAc20KnL3Irtv6q1_FKu3b3TKPslqnOl5e_TLbZL08m4d7BQjVZHHT_Kfn0GwHH7BHfuxZh8Vv8y2C9PuI1CvJhsqWYN8Irs5pAN2hXsES3ghbYbUDSTp3aU-T87xpBCNT/s1486/eternalsunshineofthespotlessmind1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1486" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1j4_TDA7WcRrg35H3JG6-ojZxXuYqzpIBaw6AdTdFu_ZkwpmeM3_oaEjxrHTAc20KnL3Irtv6q1_FKu3b3TKPslqnOl5e_TLbZL08m4d7BQjVZHHT_Kfn0GwHH7BHfuxZh8Vv8y2C9PuI1CvJhsqWYN8Irs5pAN2hXsES3ghbYbUDSTp3aU-T87xpBCNT/w640-h422/eternalsunshineofthespotlessmind1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan pääroolissa Joel Barishina nähdään Jim Carrey</b>, jonka mukanaolo saattaa herkästi herättää mielikuvan, että luvassa olisi pöljää hassuttelua ja aikamoista naamanvääntelyä. Esimerkiksi <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2024/02/arvostelu-ace-ventura-lemmikkidekkari.html">Ace Ventura - lemmikkidekkarista</a> </i>(<i>Ace Ventura: Pet Detective </i>- 1994), <i>Nuijasta ja tosinuijasta </i>(<i>Dumb and Dumber </i>- 1994) ja <i>Valehtelija, valehtelijasta </i>(<i>Liar Liar</i> - 1997) tuttu Carrey kuitenkin yllättää vähän samaan tapaan kuin <i>The Truman Show'ssa</i> (1998) ja näyttää itsestään näyttelijänä erittäin vakuuttavan puolen. Vaikkei minulla ole mitään Carreyn ikonista esiintymistapaa vastaan, on silti hienoa nähdä, että hänestä on muuhunkin. Hänen hahmonsa Joel on itse asiassa varsinainen introvertti hissukka. Carrey tulkitsee erittäin lahjakkaasti miestä, jonka sydän on kokenut pahemman luokan särkymisen. Hän näyttää riipaisevan menetyksen tuskan, mutta loistaa vielä paremmin, kun eriskummalliseen toimenpiteeseen ajauduttuaan, Joel haluaakin perua aikomuksensa.</div><div> <b>Joelin rakastamaa Clementine Kruczynskiä taas näyttelee</b> tuohon aikaan maailman menestyneimmästä elokuvasta, <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2017/11/arvostelu-titanic-1997.html">Titanicista</a> </i>(1997) parhaiten tunnettu Kate Winslet. Ekstrovertti ja impulsiivinen Clementine on Joelin täysi vastakohta, eikä kestä kauaa, kun katsoja jo tuumii, että ehkä nämä kaksi hahmoa eivät välttämättä sovi toisilleen. Winsletin ja Carreyn väliltä löytyy kuitenkin vahvaa kemiaa. Winslet herkuttelee ansiokkaasti roolissaan, tuoden hienosti esille vaikean hahmonsa monet sävyt. On kumma ajatus, että Carreyn tähdittämässä elokuvassa joku muu pistäisi räikeämmän show'n päälle, mutta niin vain Winslet tekee jotain, mihin kukaan ei ole tainnut pystyä ennen tai jälkeen elokuvan ilmestymisen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXxDNY8rZTB2YlyK2uTeDB8y2U5pjxtpjtkU2_oqF5cNP9R3SqIDgANPqNZQY7FpoKGqkhD_xghFnSV46JKJ7S7a02fheSBSR9DkTgxe95aNfSanSiPNh-Xmif7ANRwIuy76gZkHeIBNH5Cvbrp7iwMmtbNIimUwke15PBQ-an1TiSLbJW7fot5C3NzkOF/s1497/eternalsunshineofthespotlessmind2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1497" height="418" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXxDNY8rZTB2YlyK2uTeDB8y2U5pjxtpjtkU2_oqF5cNP9R3SqIDgANPqNZQY7FpoKGqkhD_xghFnSV46JKJ7S7a02fheSBSR9DkTgxe95aNfSanSiPNh-Xmif7ANRwIuy76gZkHeIBNH5Cvbrp7iwMmtbNIimUwke15PBQ-an1TiSLbJW7fot5C3NzkOF/w640-h418/eternalsunshineofthespotlessmind2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvassa nähdään myös</b> Tom Wilkinson, Kirsten Dunst, Mark Ruffalo ja Elijah Wood ihmisten muistoja poistavassa Lacuna-yrityksessä työskentelevinä johtaja Howardina, tämän sihteerinä Maryna, teknikko Finkinä ja tämän assistenttina Patrickina, sekä Jane Adams ja David Cross Joelin ystäväpariskuntana Carriena ja Robina. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan ja Lacuna-poppoon välille on kirjoitettu omat sivujuonensa, jotka linkittyvät lopulta vahvasti Joeliin ja Clementineen.</div><div><br /></div><div><b>Ensimmäisellä katselukerralla en tosiaan erityisemmin välittänyt <i>Tahrattomasta mielestä</i></b>, mutta uusintakatselulla se iski minuun todella lujaa - osittain siksi, että olin siinä kohtaa itse juuri käymässä läpi haastavan ihmissuhteen loppumista ja pohtimassa, että voisinpa poistaa koko ihmisen mielestäni. Vaikka olenkin nyt huomattavasti valoisammassa elämäntilanteessa äärimmäisen rakkaan ja rakastavan ihmisen kanssa, ei mielipiteeni elokuvaa kohtaan kääntynyt takaisin negatiiviseen suuntaan. Päinvastoin, pidin siitä vieläkin enemmän. Sen kertomus resonoi takuulla jokaisen kanssa, joka on käynyt läpi jonkinlaisen ihmissuhteen päättymisen, oli kyse sitten parisuhteesta, pitkästä avioliitosta tai lyhyemmästä vaikkapa kesäromanssista tai sitten ihan vain hankalasta kaveruudesta. Kenelläpä ei olisi käynyt mielessä ajatus, että voisipa mielestä poistaa tähän toiseen ihmiseen liittyvät kivuliaat muistot? Kukapa ei olisi joskus tuuminut, että voi kunpa en olisi koskaan tavannutkaan tätä tiettyä ihmistä? <i>Tahrattomassa mielessä</i> takerrutaan erinomaisesti tällaiseen ajatusmaailmaan.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLDSZtRYguhwbaYVXVS4O4N2GFnDSKBZrlsB9u6mFmFDPGboxVIYkdGMVmDOzHIDJK45sGIFq_3s9Fmfk3sLRWeyLr2Q6PNWZ5CJBVuXeaPh286weJiLSwsv_XLEsbpGNT67hiv-p8D4kjgZT_LqGF4S9QBEbTWa8dFDWNFB4zUEmqvBuqc96oSitqPW_P/s1501/eternalsunshineofthespotlessmind3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1501" height="418" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLDSZtRYguhwbaYVXVS4O4N2GFnDSKBZrlsB9u6mFmFDPGboxVIYkdGMVmDOzHIDJK45sGIFq_3s9Fmfk3sLRWeyLr2Q6PNWZ5CJBVuXeaPh286weJiLSwsv_XLEsbpGNT67hiv-p8D4kjgZT_LqGF4S9QBEbTWa8dFDWNFB4zUEmqvBuqc96oSitqPW_P/w640-h418/eternalsunshineofthespotlessmind3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuva käsittelee todella hienosti teemojaan rakkaudesta ja erosta, sekä muistoista.</b> Elokuvan aikana pohditaan, että olisiko kuitenkin parempi muistaa kuin poistaa nämä muistot? Sen lisäksi, että virheistä oppii, nämä kaikki erilaiset ja monimutkikkaat muistot ovat aikakausilta, jotka ovat tehneet meistä meidät, eikä niitä pidä ryhtyä sorkkimaan. Ihmissuhteet eivät myöskään ole mustavalkoisia, vaan niihin liittyy paljon kaikenlaisia ylä- ja alamäkiä. Kun Joel tekee päätöksen pyyhkiä Clementinen mielestään, on hän yhä vellomassa negatiivisissa ajatuksissa ja muistoissa, mutta kun hänet kytketään kiinni Lacunan koneisiin ja hän ajelehtii läpi naiseen liittyvien muistojensa, hän muistaa, kuinka paljon hyvää ja ihanaa Clementineen liittyikään. Onko niitä muistoja järkeä tuhota siinä samalla?</div><div><br /></div><div><b>Charlie Kaufmanin käsikirjoitus ansaitsi kyllä palkintonsa</b>, niin fantastinen se on. Kaufman pyörittelee kertomusta kekseliäästi, eikä päästä katsojaansa helpolla risteilevän kerrontansa kanssa. Erinomaisen tekstin pohjalta ohjaaja Michel Gondry rakentaa vaikuttavan unenomaisen yleishengen, joka istuu täydellisesti filmiin, joka sijoittuu suurilta osin päähenkilönsä pään sisälle ja muistoihin. Tätä muistoaspektia hyödynnetään erityisen hyvin. Tosielämässäkään ihminen ei luultavasti pysty käymään muistojaan läpi täysin lineaarisesti ja täydellisen yksityiskohtaisesti, ja niinpä myös Joelin muistot Clementinesta esitetään hajanaisessa järjestyksessä, välillä jopa sulautuen toisiinsa. Jotkut hetket jäävät riipaisevan tarkasti mieleen, kun taas toiset muistot ovat hatarampia, lähes satumaisia. Muistokohtaukset ovat täynnä yksityiskohtia, jotka saattaa poimia vasta uusintakatselulla. Kirjastokohtauksessa hyllyjen kirjat haalenevat, kunnes muuttuvat täysin valkoisiksi ja sisällöttömiksi, samalla lailla myös ihmisten kasvot sumenevat, kun ne hiljalleen pyyhkiytyvät Joelin mielestä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOXfhPcyjrADJtSbayLVgpLx5ednYQFIylrhZy3bYtT4mkEqw9ak1bKlz3zo-u7m5IfgayCJZrLbtNhtRlsSrRTK9Y18pewQg_iEAmaBfZvxdTzjXd7nPiXjDAeqLbGv7Q6oqUzRpv-PQVwVmg4odzerpDou3q3dn4TwWdJdT2Ew7rO2fVbu8KNn_KFYog/s1472/eternalsunshineofthespotlessmind4.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1472" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOXfhPcyjrADJtSbayLVgpLx5ednYQFIylrhZy3bYtT4mkEqw9ak1bKlz3zo-u7m5IfgayCJZrLbtNhtRlsSrRTK9Y18pewQg_iEAmaBfZvxdTzjXd7nPiXjDAeqLbGv7Q6oqUzRpv-PQVwVmg4odzerpDou3q3dn4TwWdJdT2Ew7rO2fVbu8KNn_KFYog/w640-h426/eternalsunshineofthespotlessmind4.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Tahraton mieli</i> on myös teknisiltä ansioiltaan onnistunut teos. </b>Se on tyylikkäästi kuvattu. Kameratyöskentelyä vaikeutti Gondryn toive toteuttaa suuri osa tehosteista käytännössä, ilman tietokonekikkailua. Niinpä lavastajien täytyi olla luovia, jotta paikkoja pystyttiin hyödyntämään moniin, unimaisiin tarkoituksiin ja esimerkiksi visiitti Joelin lapsuudessa hyödyntää vakuuttavasti pakotettua perspektiiviä, saaden Joelin näyttämään lapsenkokoiselta suurissa lavasteissa. Kuvaa myös tehostaa tietty unimainen usvaisuus. Leikkaus on tarkkaan huoliteltua, valaisu on välillä erittäin räikeää ja puvustajatkin tekevät hyvää työtä. Äänimaailma on pätevästi rakennettu Jon Brionin tunnelmoivia musiikkeja myöten.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQlpZTnbpSXLtj8WqkrXO0AAqw9gVue6ZwzwCay0VrI0PlqD-iActdrUUDjQRDaYMPy-1Zj_s6tMS6-lffhOJllvIXfAdxZNc9IlIdidmLInKDfTXWkQjG_wkoap0mU79kDUVwU_PONPlQuqI_83JDnbKEPyj4cNlCD7p6CUXnb-BzK_j-fshfsgIK4j99/s320/9_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.8.2023</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Eternal Sunshine of the Spotless Mind, 2004, Focus Features, Anonymous Content, This Is That Productions</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/07-QBnEkgXU" width="320" youtube-src-id="07-QBnEkgXU"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-23354457326789336672024-03-08T10:00:00.001+02:002024-03-08T10:00:00.136+02:00Arvostelu: Ferrari (2023)<h2 style="text-align: center;">FERRARI</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9d4KsWMWqakxkL4UzCbE4cS8BdUzkdP8rvsdBwV0UfxOA0c1ggJj-G2oX7DbkRrsN9sSdICXuE9Vay-PTMBqIkWL9RKCL1sBhEbmMCw2IN25dH3CQlQkpUBwi54-i4Hyx5gawFY0_fC1Bk1QQeWP2ms3w56vdbkt6aAkjQr4gKGL5wjV-bur-ddzRwiEP/s2880/Ferrari.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2880" data-original-width="1945" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9d4KsWMWqakxkL4UzCbE4cS8BdUzkdP8rvsdBwV0UfxOA0c1ggJj-G2oX7DbkRrsN9sSdICXuE9Vay-PTMBqIkWL9RKCL1sBhEbmMCw2IN25dH3CQlQkpUBwi54-i4Hyx5gawFY0_fC1Bk1QQeWP2ms3w56vdbkt6aAkjQr4gKGL5wjV-bur-ddzRwiEP/s320/Ferrari.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus: </b>Michael Mann</div><div><b>Pääosissa:</b> Adam Driver, Penélope Cruz, Shailene Woodley, Gabriel Leone, Patrick Dempsey, Jack O'Connell, Sarah Gadon, Giuseppe Festinese, Domenico Fortunato, Jonathan Burteux, Marino Franchitti ja Tommaso Basili</div><div><b>Genre:</b> draama, urheilu</div><div><b>Kesto:</b> 2 tuntia 11 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 16</div><div><br /></div><div><b><i>Ferrari </i>perustuu Brock Yatesin kirjaan <i>Enzo Ferrari: The Man, the Cars, the Races, the Machine</i> vuodelta 1991</b>, joka puolestaan pohjautuu Ferrari-autotehtaan perustaja Enzo Ferrarin elämään. Jo 2000-luvun alussa Michael Mann kiinnostui tekemään miehestä elokuvan ja työstikin käsikirjoitusta yhdessä Troy Kennedy Martinin kanssa, joka tosin kuoli syöpään vuonna 2009. Vuonna 2015 Paramount Pictures hyppäsi mukaan elokuvan tekoon ja Christian Bale pestattiin päärooliin. Bale kuitenkin jätti projektin jo muutama kuukausi myöhemmin ja teki lopulta hieman aihetta risteävän elokuvan <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2019/11/arvostelu-le-mans-66-taydella-teholla.html">Le Mans 66 - täydellä teholla</a> </i>(<i>Ford v Ferrari</i> - 2019), jolloin hänet korvattiin Hugh Jackmanilla. Paramount jätti leffan myös ja STX Entertainment nappasi sen itselleen. Kun tuotanto viivästyi kerta toisensa perään, Jackmankin lopulta hylkäsi projektin ja pestin sai lopulta Adam Driver. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2022 ja <i>Ferrari </i>sai maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla elokuussa 2023. Elokuva ei kuitenkaan saanut Suomessa teatterilevitystä, vaan se on saapunut katseltavaksi Amazon Prime Video -suoratoistopalvelun kautta. Itse kiinnostuin, kun kuulin pari vuotta sitten Michael Mannin tekevän elokuvaa Ferrarista. Harmittelin, kun <i>Ferrari </i>ei saapunut Suomen teattereihin ja kun huomasin sen ilmestyneen Prime Videon valikoimaan, katsoin sen aika lailla heti.</div><div><br /></div><div><b>Vuonna 1957 italialainen autotehtailija Enzo Ferrari kamppailee niin perhe- kuin talousongelmien keskellä</b>, samalla kun hän valmistelee tiimiään osallistumaan kilpa-ajajien kestokykyä testaavaan Mille Miglia -kisaan.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh34vFVol2DayPzVfgurSaV8Dhv9jKzmY4Isbvsjo6rbT0bW-9fFDo9wX81c10LRpqIHnJb3PwvCNhNIyI6bl-qNqX1KbWXPXqdX2PGSXDDNEUAdTjebqurNMMQtfMzHrqZJtI8JLZFm-70qIhxB7rWEgG2tAacYff4FcNbNHUHyWKspzLmKvuTUrpBU41J/s1610/ferrari1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1610" height="430" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh34vFVol2DayPzVfgurSaV8Dhv9jKzmY4Isbvsjo6rbT0bW-9fFDo9wX81c10LRpqIHnJb3PwvCNhNIyI6bl-qNqX1KbWXPXqdX2PGSXDDNEUAdTjebqurNMMQtfMzHrqZJtI8JLZFm-70qIhxB7rWEgG2tAacYff4FcNbNHUHyWKspzLmKvuTUrpBU41J/w640-h430/ferrari1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan pääroolissa nähdään Adam Driver</b>, jota osuvasta nimestään huolimatta ei kuitenkaan nähdä ratin takana alun lyhyttä mustavalkoista pätkää lukuun ottamatta. Driver näyttelee itse Enzo Ferraria, Ferrari-autotehtaan perustajaa ja omistajaa, jolla elokuvan alkaessa ei pyyhi enää kovin lujaa. Sen lisäksi, että Ferrari on valtavien talousongelmien keskellä, mies suree poikansa Dinon kuolemaa, mikä tapahtui vuotta aiemmin. Hän on ollut jo kauan erkaantunut vaimostaan Laurasta (Penélope Cruz) ja hänelle on vuosia sitten kehkeytynyt salasuhde Lina Lardin (Shailene Woodley) kanssa, jonka kautta rakastavaiset ovat saaneet salatun lapsen, Pieron (Giuseppe Festinese). Driver tulkitsee oivallisesti hankalassa elämäntilassa eteenpäin puskevaa bisnesmiestä, joskin hänen italialaisaksenttinsa jättää toivomisen varaa. Ferrarista elokuva ei maalaile erityisen positiivista kuvaa, vaan mies esitetään jopa aika epämiellyttävänä tyyppinä. Woodley on lähinnä kelvollinen Ferrarin salarakkaana, kun taas Cruz tarjoaa leffan parhaan näyttelijäsuorituksen tympeänä, sanavalmiina ja miehensä toimintaan kyllästyneenä vaimona.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös muun muassa </b>Gabriel Leone, Jack O'Connell ja Patrick Dempsey Ferrarin kilpa-ajajina Alfonso de Portagona, Peter Collinsina ja Piero Taruffina, sekä Domenico Fortunato Ferrarin isoimpana kilpailijana, Maseratin omistavana Adolfo Orsina. Sivunäyttelijät hoitavat tonttinsa ihan pätevästi, joskin kuskit jäävät hahmoina turhan pintaraapaisuiksi, jolloin tietyt tapahtumat eivät herätä katsojassa niin voimakkaita tunteita kuin voisi toivoa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpPwa_jVXCNyb_d_Q2BWihci7pF9B4E_PK4eTFd3eqaidn6vBe3N-XDqGL-1YKysgmYcK2VQjZMC-5XKmdsZZAftJBR8lFtBP_uHJ8lMy3U8d7fE0Rci_gvPD18iQu_DfB5PlWFCzUxs8JjVa2Z7Z4DK65N9cBww21wWnwYPjnpJtIekCx4XI2XqL-gZcq/s1448/ferrari2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="962" data-original-width="1448" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpPwa_jVXCNyb_d_Q2BWihci7pF9B4E_PK4eTFd3eqaidn6vBe3N-XDqGL-1YKysgmYcK2VQjZMC-5XKmdsZZAftJBR8lFtBP_uHJ8lMy3U8d7fE0Rci_gvPD18iQu_DfB5PlWFCzUxs8JjVa2Z7Z4DK65N9cBww21wWnwYPjnpJtIekCx4XI2XqL-gZcq/w640-h426/ferrari2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Ferrari</i>-elokuva jättää valitettavasti muutenkin paljon toivomisen varaa.</b> Se on hyvä leffa, jossa olisi kuitenkin ainesta huomattavasti parempaan ja lukuun ottamatta erästä tehokkaan shokeeraavaa kohtausta, se jättää tunnepuolella todella kylmäksi. Vähän päälle kahden tunninkin kestossa elokuva tuntuu pelkältä pintaraapaisulta, jossa on käynnissä useita juonikuvioita, joihin ei kuitenkaan yhteenkään panosteta täysillä. Ottaen huomioon, että Michael Mann on työstänyt elokuvaa jo kahden vuosikymmenen ajan, on hämmentävää, kuinka sinne suuntaan vasemmalla kädellä hutaistulta lopputulos ajoittain tuntuu. Muun muassa <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2022/08/arvostelu-viimeinen-mohikaani-last-of.html">Viimeisen mohikaanin</a> </i>(<i>The Last of the Mohicans</i> - 1991), <i>Heat - ajojahdin </i>(<i>Heat</i> - 1995) ja <i>Collateral - väärän ajan väärän paikan </i>(<i>Collateral </i>- 2004) ohjaajalta odottaisi huomattavasti säväyttävämpää ja koukuttavampaa menoa.</div><div><br /></div><div><b>Jos katsojana odottaa bensiininkatkuista ja nopeatempoista autourheiluelokuvaa</b>, kannattaa kääntyä alussa mainitun <i>Le Mans 66 - täydellä teholla</i> -elokuvan puoleen, johon <i>Ferrarin </i>alkuperäiseksi tähdeksi kaavailtu Christian Bale tosiaan loikkasi. <i>Ferrari </i>on enemmän elokuva miehestä näiden tunnettujen autojen takana. Tai oikeastaan vain pieni palanen hänen elämästään. 1957 oli aikamoinen vuosi Enzo Ferrarille, mutta pelkästään siihen keskittyminen tekee osittain hallaa elokuvalle. Oli kyse sitten käsikirjoituksesta (josta kunnia lopputeksteissä on annettu yksin viisitoista vuotta sitten menehtyneelle Troy Kennedy Martinille), leikkauksesta tai Mannin tietoisesta valinnasta, eheän elokuvan sijaan <i>Ferrari </i>tuntuu lopulta parilta jaksolta Ferrarista kertovasta minisarjasta. Seasta löytyy useita hyviä kohtauksia ja huipennuksena toimiva tuhannen mailin Mille Miglia -kisa pitää kelvollisesti otteessaan. Kokonaisuutena filmi jää kuitenkin yhdeksi Mannin uran tasapaksuimmista ja unohdettavimmista.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ8Q2SRS2el6CYw5mwDuHhkKQ81JmEgubyIver1allAsghOkU64MdgflcD21cv5uPIgCZLPKUXypvFXXBbT7sUulHKVKZO7ujA1yMtuYoQuFqLLAWEJlvvfTXndu-A62Yo6Moajm3bJRHDKXS8PtqDLKMUdahprA0A8Et25DgHXdtfMzi97w_4US8WXK7k/s1613/ferrari3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1613" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ8Q2SRS2el6CYw5mwDuHhkKQ81JmEgubyIver1allAsghOkU64MdgflcD21cv5uPIgCZLPKUXypvFXXBbT7sUulHKVKZO7ujA1yMtuYoQuFqLLAWEJlvvfTXndu-A62Yo6Moajm3bJRHDKXS8PtqDLKMUdahprA0A8Et25DgHXdtfMzi97w_4US8WXK7k/w640-h428/ferrari3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Teknisiltä ansioiltaan <i>Ferrari </i>on kuitenkin pääasiassa pätevästi tehty. </b>Se on hyvin kuvattu ja etenkin Mille Miglia -kaahailusta löytyy komeaa kameratyöskentelyä. Erikoistehosteet näyttävät tosin kömpelöiltä, oli kyse sitten selvistä ihmisnukeista tai viimeistelemättömistä digiefekteistä, jotka saavat esimerkiksi alkupäässä traagiseksi tarkoitetun kolarin näyttämään lähinnä koomiselta. Lavastus-, puvustus- ja maskeeraustiimit tekevät hyvää työtä ajankuvan kanssa, sekä muokatessaan Adam Driverista enemmän esikuvansa näköistä. Äänitys on ajoittain heikkoa ja muutamissa kohtauksissa voi kuulla vaatteiden hankaavan mikrofonia vasten. Muu äänimaailma kuitenkin toimii Daniel Pembertonin säveltämiä musiikkeja myöten.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXQ5hzG0B236UUObXCoyJbREta6B4sTDWqs26LnaDoeJ7XXC3zw7Zq6lFKburRNQk1kqvHXPSuAKl81ukqA4of8xwrBObCss6kAgr_6jT7ePRqAtQZVv7Pt17JinJTCLTwbZiMMfrg9MuqFlgFwoHNVA6JggLuOLfoHACzz3d2vUMuBZqM0yF873mCGZkT/s320/6_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.2.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Ferrari, 2023, STX Entertainment, Forward Pass, Ketchup Entertainment, Storyteller Productions, Iervolino & Lady Bacardi Entertainment, Esme Grace Media/COIL, Red Sea Film Fund</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/KZHxT2yb2cE" width="320" youtube-src-id="KZHxT2yb2cE"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-78629193129496894182024-03-06T10:00:00.020+02:002024-03-06T10:00:00.282+02:00Arvostelu: Road House - kuuma kapakka (Road House - 1989)<h2 style="text-align: center;">ROAD HOUSE - KUUMA KAPAKKA</h2><h4 style="text-align: center;"><i>ROAD HOUSE</i></h4><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhasAYtGnfM74Unpd8EVJrxigkyN3BK76lIB_AiCuBdNovQKlzNEgKlmfRrjfDZ4LpjJ6ABB7MdQdIrjJbXLNcN9N9lO8BmhZi7o3_kDDxmkUIpqUjvwYkANtNub_i2qrPMoiJisEBscpqdU933eGVeBgnKZ5WLR1tsuh0uzGuCHqwlDBxk3z2Cj6r4pwfv/s2908/Road%20House.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2908" data-original-width="1972" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhasAYtGnfM74Unpd8EVJrxigkyN3BK76lIB_AiCuBdNovQKlzNEgKlmfRrjfDZ4LpjJ6ABB7MdQdIrjJbXLNcN9N9lO8BmhZi7o3_kDDxmkUIpqUjvwYkANtNub_i2qrPMoiJisEBscpqdU933eGVeBgnKZ5WLR1tsuh0uzGuCHqwlDBxk3z2Cj6r4pwfv/s320/Road%20House.jpg" width="217" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Rowdy Herrington</div><div><b>Pääosissa: </b>Patrick Swayze, Kelly Lynch, Kevin Tighe, Ben Gazzarra, Sam Elliott, Red West, Jeff Healey, Sunshine Parker, Marshall Teague, John Doe, Kathleen Wilhoite, Terry Funk, Anthony De Longis, Travis McKenna ja Keith David</div><div><b>Genre:</b> toiminta</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 54 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 16</div><div><br /></div><div><b><i>Road House - kuuma kapakka</i> on Patrick Swayzen tähdittämä toimintaelokuva.</b> Projekti lähti liikkeelle David Lee Henryn ideasta, johon Silver Pictures -yhtiö tarttui. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 1988 ja lopulta <i>Road House - kuuma kapakka</i> sai ensi-iltansa toukokuussa 1989. Elokuva oli taloudellinen hitti, joka sai kuitenkin lähinnä negatiivista palautetta kriitikoilta ja viisi Razzie-ehdokkuutta (huonoin elokuva, ohjaus, miespääosa, miessivuosa ja käsikirjoitus). Itse en ollut aiemmin nähnyt <i>Road House - kuumaa kapakkaa</i> ja tiesin elokuvan oikeastaan vain <i>Family Guy</i> -animaatiosarjan (1999-) kautta. Nyt kun elokuvasta on tulossa Jake Gyllenhaalin tähdittämä uudelleenfilmatisointi <i>Road House </i>(2024), päätin sitä ennen vihdoin ja viimein katsoa, sekä arvostella alkuperäisleffan.</div><div><br /></div><div><b>Yökerhon järjestyksenvalvojana toimiva Dalton saa työtarjouksen siistiä todelliseksi räkäläksi muuttuneen Double Deuce -pikkukapakan. </b>Ryhtyessään hommiin, Dalton saa vihamiehekseen paikallisen ja häikäilemättömän bisnesmies Brad Wesleyn, jolla on omat suunnitelmansa Double Deucen varalle.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimUcoCe5MXAWlNuee6Wta5Z-GYE9n2KNpuYdkBYrk0jv8oE180o3wJhxJH8Daz_OSL6rMX21peTNsrkND60SGwdym1ftvkxXpdY6AG-phYjHvDLZkDq0ImlVsl3y8gyrxkbrfahbe6ywDKNUBIWV_Mz1xJSPTehXW9hBkio2RnlcJxsA_TcQNSvnLqQIyJ/s1892/roadhouse1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="792" data-original-width="1892" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimUcoCe5MXAWlNuee6Wta5Z-GYE9n2KNpuYdkBYrk0jv8oE180o3wJhxJH8Daz_OSL6rMX21peTNsrkND60SGwdym1ftvkxXpdY6AG-phYjHvDLZkDq0ImlVsl3y8gyrxkbrfahbe6ywDKNUBIWV_Mz1xJSPTehXW9hBkio2RnlcJxsA_TcQNSvnLqQIyJ/w640-h268/roadhouse1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Pääroolissa <i>Road House - kuumassa kapakassa</i> nähdään tosiaan Patrick Swayze</b>, joka oli noussut isoksi tähdeksi pari vuotta aiemmin ilmestyneen <i>Dirty Dancing - kuuman tanssin </i>(<i>Dirty Dancing</i> - 1987) myötä. Swayze näyttelee portsarina toimivaa Daltonia, josta on vuosien varrella muodostunut suorastaan legenda ja myytti baaripiireissä. Dalton on niin kova ja kokenut äijä, ettei hän helposta säikähdä. Puukoniskunkin jälkeen hän vain mulkaisee, että "helvettiäkö sinä siinä tökit!" Dalton on siis täydellinen mies pistämään täydellisen mellakan vallassa olevan Double Deuce -kapakan takaisin ruotuun. Swayze istuu rooliinsa erittäin hyvin, tehden vähäsanaisesta ja tarkasta hahmostaan nopeasti kiinnostavan ja tykättävän. Kun Daltonin täytyy todistaa katsojalle olevansa muiden puheiden tasoinen tekijä, Swayze vakuuttaa mainiosti.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös </b>Kevin Tighe Double Deucen omistajana Frank Tillmanina, Sunshine Parker farmari Emmettinä, jonka latoon Dalton muuttaa työkeikkansa ajaksi, Ben Gazzarra inhottavana bisnesmies Brad Wesleynä, joka periaatteessa määrää kaiken tapahtuvan lähiseudulla, Kelly Lynch tohtori Elizabeth Clayna, johon Dalton iskee silmänsä, Red West Elizabethin enona ja paikallisen pikkukaupan myyjänä Websterinä, Sam Elliott Daltonin vanhana tuttuna Wade Garrettina, sekä muun muassa Kathleen Wilhoite, John Doe, Terry Funk ja Keith David Double Deucen työntekijöinä. Sokea muusikko ja omalaatuista kitaransoittotapaa hyödyntävä Jeff Healey esiintyy bändeineen Double Deucessa joka ilta. Sivunäyttelijät ajavat asiansa tarpeeksi hyvin. Lynch ei pahemmin vakuuta pakollisena tyttöystävälisäyksenä, eikä Gazzarrankaan Wesley-pahis juuri säväytä. Elliott on kuitenkin mainio kenties vielä Daltoniakin kokeneempana pokena.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3mZlz_jwcsj-4dExW8nL5VMWHYClYWgSioBFIgvlt_DdK0HnZXP-zveCWwNVFLv-msJMs-qOrKEKUvWNP-dcZ77eAV0K0X0GfW4cKNbrZqfnfoUg93z2CKZZMlNIZeOPVBRIgFuoMMl8FKXEhwcqDTSnAJRwSgBmxxGs0CrhPp5Elz6sd9k7m1odXoh_Z/s1920/roadhouse2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="792" data-original-width="1920" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3mZlz_jwcsj-4dExW8nL5VMWHYClYWgSioBFIgvlt_DdK0HnZXP-zveCWwNVFLv-msJMs-qOrKEKUvWNP-dcZ77eAV0K0X0GfW4cKNbrZqfnfoUg93z2CKZZMlNIZeOPVBRIgFuoMMl8FKXEhwcqDTSnAJRwSgBmxxGs0CrhPp5Elz6sd9k7m1odXoh_Z/w640-h264/roadhouse2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Road House - kuuma kapakka</i> on ilmestymisestään asti nauttinut varsin ristiriitaisista mielipiteistä.</b> Jotkut pitävät sitä tyhmänä roskana, jotkut pitävät sitä niin huonona, että se on hyvä ja jotkut taas aidosti viihtyvät sen parissa. Yllätyksekseni kuuluin tähän jälkimmäiseen joukkoon. Kyseessä on mielestäni oikein mainio leffa, joka nappaa hyvin mukaansa ja pitääkin menevästi mukanaan läpi kestonsa. Rakkauspuoli tuntuu tosiaan väkinäiseltä ja pahisosastokin lähinnä ajaa asiansa, mutta silti homma toimii. On kiinnostavaa lähteä Daltonin kanssa parantamaan rähjäisen kapakan oloja ja leffa tekee hyvää työtä pohjustaakseen Daltonin taitoja. Elokuvan parasta antia ovatkin ensimmäiset kohtaukset Double Deucessa, kun näemme, millaisesta räkälästä onkaan kyse ja kun Dalton alkaa pikkuhiljaa ottamaan hommaa haltuunsa. Kohtaukset ovat myös perin hupaisia, baaritappelujen ampuessa veikeästi yli.</div><div><br /></div><div><b>Toisella puoliskollaan elokuva vakavoituu</b> ja ryhtyy enemmän rakentamaan konfliktia Daltonin ja Wesleyn välille. Daltonin pinna pistetään kohtaus kohtaukselta kireämmälle, kunnes katsoja jo lähes huutaa ruudulle, että voisiko mies jo käydä vetämässä ylimielistä bisnesmulkvistia turpaan. Homma eskaloituu yhä vain isommaksi ja loppuhuipennuksen välienselvittelyt ovat yllättävässä verisyydessään odotuksen arvoista seurattavaa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlAMKAJdQ47WsOzDl8NA1KYzxpKb025EHfgRBrRjBXq7LdE_q7rP3rAc82XG-sEQYEZ3wWw-xSl7LOMVMr0JVWfKq9X9BuwqS1JaQ7PGdneL5o-Rl4PBCUxqRS4DbjHW7jqVzsDEyhyJO6UV939ZTyl-KsN1gKgUi_CFoizwCRfxNAMSTZM-YbFlyyh2WR/s1892/roadhouse3.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="794" data-original-width="1892" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlAMKAJdQ47WsOzDl8NA1KYzxpKb025EHfgRBrRjBXq7LdE_q7rP3rAc82XG-sEQYEZ3wWw-xSl7LOMVMr0JVWfKq9X9BuwqS1JaQ7PGdneL5o-Rl4PBCUxqRS4DbjHW7jqVzsDEyhyJO6UV939ZTyl-KsN1gKgUi_CFoizwCRfxNAMSTZM-YbFlyyh2WR/w640-h268/roadhouse3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan ohjauksesta vastaa Rowdy Herrington</b>, joka oli aiemmin työskennellyt elokuvissa lähinnä valaisupuolella, muun muassa alkuperäisessä <i>Painajainen Elm Streetillä </i>-kauhuklassikossa (<i>A Nightmare on Elm Street </i>- 1984). Herrington rakentaa tunnelmaa mainiosti ja pitää pakettia hyvin kasassa. David Lee Henryn idean pohjalta hänen ja Hilary Henkinin käsikirjoitus on menevä, tarjoten paikoitellen hauskoja hetkiä. <i>Road House - kuuma kapakka</i> on myös teknisiltä ansioiltaan pätevästi tehty. Se on hyvin kuvattu, Double Deucen lavasteet ovat hienot kaikessa ränsistyneisyydessään, maskeeraukset käyvät loppua kohti yhä vain raaemmiksi ja äänimaailma on kelvollisesti työstetty Michael Kamenin musiikkeja myöten.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii4QnLMxCze0-ei0ToiWNU-OALP1Skm-Bsk4hqvAomQP_h1RdhQGYG37fIZeW_DwuRG0H2ZDeYBa7VCiyJEXecqzlXCF_pgsg7UlO5pjuxiIBfOYxgRdD_ONO5bcvmRHs_mf5KQW_wrUCl4KOjcknpE3v1kcW71jM1978BNnjewdvIuwA0FV3sGctVIEi4/s320/7_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.2.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Road House, 1989, Silver Pictures, Star Partners II Ltd.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/YH3BMICpXyA" width="320" youtube-src-id="YH3BMICpXyA"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-91162938705942512672024-03-04T10:00:00.209+02:002024-03-04T10:00:00.298+02:00Arvostelu: American Fiction (2023)<h2 style="text-align: center;">AMERICAN FICTION</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCiVgMX0VFXDduIkAyY7YqqQhlU-ElJZjT_3JS70cHlPLTveyQ48oAtuFclcQsB6jT-VYv4m1L72SuuD7n-O1BDhvY9sH16TxkB9YYKxWSaViBvBwxbqRX-Vly2q0SCpOlQRTBnlCxLSfBbu0bq4lPd0YwNW2syxvrGW8p55W7o0C4NDOzLk3gPA3x_73L/s3000/American%20Fiction.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2025" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCiVgMX0VFXDduIkAyY7YqqQhlU-ElJZjT_3JS70cHlPLTveyQ48oAtuFclcQsB6jT-VYv4m1L72SuuD7n-O1BDhvY9sH16TxkB9YYKxWSaViBvBwxbqRX-Vly2q0SCpOlQRTBnlCxLSfBbu0bq4lPd0YwNW2syxvrGW8p55W7o0C4NDOzLk3gPA3x_73L/s320/American%20Fiction.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Cord Jefferson</div><div><b>Pääosissa:</b> Jeffrey Wright, Erika Alexander, John Ortiz, Sterling K. Brown, Tracee Ellis Ross, Issa Rae, Leslie Uggams, Mary Lucretia Taylor, Adam Brody, Okieriete Onaodowan ja Keith David</div><div><b>Genre:</b> komedia, draama</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 57 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 18</div><div><br /></div><div><b><i>American Fiction </i>perustuu Percival Everettin kirjaan <i>Erasure</i> vuodelta 2001.</b> Televisiosarjoissa <i>The Good Place</i> (2016-2020) ja <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/tv-sarja-watchmen-kausi-1-2019.html">Watchmen</a> </i>(2019) käsikirjoittajana työskennellyt Cord Jefferson halusi kääntää kirjan elokuvaksi ja päätti tehdä siitä esikoisohjauksensa. Kuvaukset käynnistyivät loppuvuodesta 2022 ja lopulta <i>American Fiction</i> sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2023, missä se voitti yleisöpalkinnon. Siitä huolimatta, että elokuva sai parhaan komedia- tai musikaalielokuvan ja miespääosan Golden Globe -ehdokkuudet ja parhaan elokuvan, miespääosan, miessivuosan, sovitetun käsikirjoituksen ja musiikin Oscar-ehdokkuudet, sitä ei päätetty tuoda Suomen teattereihin. Odotellessani Oscar-gaalaa, minua alkoi harmittaa, että kävisikö tänäkin vuonna niin, että yksi parhaan elokuvan ehdokkaista saapuisi Suomeen liian myöhään ja ilahduinkin, kun huomasin <i>American Fictionin</i> ilmestyneen kaikessa hiljaisuudessa Amazon Prime Videon valikoimaan. Katsoinkin elokuvan aika lailla heti.</div><div><br /></div><div><b>Kirjailija ja kirjallisuuden professori Thelonious "Monk" Ellison on turhautunut siitä</b>, kuinka tummaihoisten elämää kuvataan kirjoissa. Hän päättääkin kirjoittaa satiirin tällaisista kirjoista, mutta tuleekin tehneeksi jättimenestyksen, jota ylistetään Monkin mielestä täysin vääristä syistä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBefWjtH9mL2NWGwmN4Z8Cirx6j-GalKppv0grcTM6JiODskMKeWe4lw97CXcHuZoJRZNgHLD1usS-9wDuMB6wmIHYbuERJuxbwXzLuknY8oHbRoSwejaihGb0ghk1wuAQO_tNG7qDRziEEOD1ii5X_rnB30BRg-6bLlrYQNuRwJ_OllgNebhfIPHu4yAF/s1464/americanfiction1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="977" data-original-width="1464" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBefWjtH9mL2NWGwmN4Z8Cirx6j-GalKppv0grcTM6JiODskMKeWe4lw97CXcHuZoJRZNgHLD1usS-9wDuMB6wmIHYbuERJuxbwXzLuknY8oHbRoSwejaihGb0ghk1wuAQO_tNG7qDRziEEOD1ii5X_rnB30BRg-6bLlrYQNuRwJ_OllgNebhfIPHu4yAF/w640-h428/americanfiction1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan pääroolissa Thelonious Ellisonina, eli siis Monkina nähdään Jeffrey Wright</b>, joka on jo vuosien ajan tehnyt minuun useasti vaikutuksen sivurooleissa, erityisesti <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/westworld-2016.html">Westworld</a></i>-sarjassa (2016-2022). <i>American Fictionissa</i> Wright pääsee irrottelemaan isommin ja paremmin kuin olen aiemmin häneltä nähnyt. Wright tulkitsee erinomaisesti monisävyistä hahmoaan, joka on tuskastunut siitä, kuinka tummaihoiset esitetään kirjallisuudessa - ja usein vieläpä tummaihoisten itsensä toimesta. Monk näkee tämän kaiken valkoisille mielistelynä, eikä asiaa auta, kun hänen omat kirjansa, jotka eivät liity stereotyyppiseen tummien elämään, eivät mene kaupaksi. Monk päättää eräänä päivänä kirjoittaa satiirin, yliampuvan stereotyyppisen kuvauksen tummaihoisten elämän rankkuudesta, vain huomatakseen, ettei opusta nähdä minkäänlaisena parodiana, vaan traagisena kuvauksena, josta tulee valtava hitti. On todella kiinnostavaa seurata, kuinka Monk suhtautuu uuden kirjansa tuottamaan maineeseen. Pystyykö hän pysymään moraaliensa mittaisena miehenä, vai olisiko tässä kokemuksessa jotain opittavaa?</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös muun muassa</b> Tracee Ellis Ross ja Sterling K. Brown Monkin Lisa-siskona ja Cliff-veljenä, Leslie Uggams heidän äitinään Agnesina ja Myra Lucretia Taylor tämän avustajana Lorrainena, John Ortiz Monkin agenttina Arthurina, Erika Alexander naapurissa asuvana asianajaja Coralinena, sekä Issa Rae kirjailija Sintara Goldenina, jonka valtavan suosion saavuttanut uutuuskirja herättää Monkissa idean uudelle teokselleen. Sivunäyttelijät suoriutuvat myös mainiosti osistaan.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLma4LOifSCpMxrEIGAvI8e35jjgRKxH_LG0_gBlAUgs-7-S7BglZYHt9itHZ50A3sl2PsDmhWzouNpdEKiwp-IBb9ymSuSD2GLfSpFfWdIKNqEwZsUE0wT6hs_qEWpi3p4Kl-LXifLrzriV4bTu2YB3QpXTsUMeQqPyLqRvKfsvvAJ2NSszXm2b-muhCB/s1463/americanfiction2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="978" data-original-width="1463" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLma4LOifSCpMxrEIGAvI8e35jjgRKxH_LG0_gBlAUgs-7-S7BglZYHt9itHZ50A3sl2PsDmhWzouNpdEKiwp-IBb9ymSuSD2GLfSpFfWdIKNqEwZsUE0wT6hs_qEWpi3p4Kl-LXifLrzriV4bTu2YB3QpXTsUMeQqPyLqRvKfsvvAJ2NSszXm2b-muhCB/w640-h428/americanfiction2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>American Fiction</i> osoittautui erittäin mehukkaaksi ja oivaltavaksi yhteiskuntakritiikiksi.</b> Heti avauskohtauksestaan lähtien leffa ottaa varsin reilulla otteella kantaa tummaihoisten esittämiseen kirjoissa ja mediassa, sekä valkoihoisten hyvesignalointiin. Monk on turhautunut siitä, kuinka hän kokee, että tummaihoiset näytetään tarinoissa vain kärsijöinä, joiden elämät pyörivät rap-musiikin, poliisiväkivallan, jengisotien, perheensä jättäneiden isien ja huonon kielitaidon ympärillä. Häntä turhauttaa Sintara Goldenin kaltaiset kirjailijat, jotka hänen mukaansa mielistelevät tragedioita rakastavia valkoisia, kirjoittamalla kirjoja juuri näiden stereotyyppisten aihepiirien ympärillä. Hän ei jaksa valkoisia puolestaloukkaantujia, jotka toimivat "liittolaisina" lähinnä pönkittämässä omaa hyvyyttään muiden silmissä. Häntä ärsyttävät pakotetut monimuotoisuudet ja että huomio hänessä keskittyy aina hänen ihonväriinsä, eikä hänen saavutuksiinsa.</div><div><br /></div><div><b>Todellinen yhteiskuntakritiikki vasta alkaakin</b>, kun Monk saa päähänsä kirjoittaa <i>"Minun pafologiani"</i> -kirjan valeminän alla. Sen sijaan, että ihmiset hoksaisivat kyseen olevan satiirista, Monk alkaa saada valtavien summien diilitarjouksia kustantamoilta ja elokuvaoikeuksien perässä olevilta tuottajilta, jotka ovat muka syvästi liikuttuneita tästä "raadollisesta ja osuvasta kuvauksesta". Kohtaukset, jotka liittyvät tähän kirjahässäkkään ovat parhaimmillaan hulvatonta seurattavaa kaikkine silmienpyörittelyineen. Leffasta löytyy runsaasti napakkaa sanottavaa, joka pistää takuulla itse kunkin miettimään - myös Monkin. Yksi elokuvan huippuhetkistä onkin, kun Monk ja Sintara juttelevat toistensa kirjoista ja näkevät enemmän toistensa pointteja. Vastapainona tässä ovat Monkin muu elämä ja perhedraama. Toisaalta tämä puoli on kaikessa arkisuudessaan varsin tavanomaista ja sanoisinko jopa että hieman pitkäveteistä. Se kuitenkin sopii täydellisesti leffaan, kun pointti onkin siinä, ettei tummaihoisten elämä ole sitä yliampuvan mässäilevää kurjuuskuvausta, mitä Monk niin kritisoi. <i>American Fictionin</i> saamat lukuisat palkintoehdokkuudet taas pistävät pohtimaan, katsoivatko eri akatemiat leffaa oikeasti lainkaan, hoksasivatko he mitä leffalla oli sanottavanaan ja todistavatko palkintoehdokkuudet vain elokuvan pointin mediakulttuurimme menosta?</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii5saqd7Pd-nCaXpDrIhEebH1MPjxXmE_dP6IfbS4HdqyvSovyIZuX_Rdkn6WSXcYrZ4Ol2BbwncGufiMj2pfSp5EhvGD35mJH5twitTvL2ya-YeWHpkyZlBK88DzerGCBa9XKM3TOA9V31ZqMerWMLOoP0v80oWD4zEVqTe-HjYQc4B6BSYtA02tErp9d/s1467/americanfiction3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1467" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii5saqd7Pd-nCaXpDrIhEebH1MPjxXmE_dP6IfbS4HdqyvSovyIZuX_Rdkn6WSXcYrZ4Ol2BbwncGufiMj2pfSp5EhvGD35mJH5twitTvL2ya-YeWHpkyZlBK88DzerGCBa9XKM3TOA9V31ZqMerWMLOoP0v80oWD4zEVqTe-HjYQc4B6BSYtA02tErp9d/w640-h428/americanfiction3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Ensikertalaiseksi Cord Jefferson tekee loistotyötä ohjaajana.</b> Hän saa näyttelijöistä paljon irti ja rakentaa tunnelmaa taidokkaasti, tasapainotellen hyvin komedian ja draaman välillä. Hänen käsikirjoituksensa on sitäkin parempi. Se on täynnä nerokasta dialogia, joka tarjoaa useita nauruja ja pistää tosissaan ajattelemaan. Erityisen hyvä on kohtaus, jossa tuomaristo äänestää, mille kirjalle he antaisivat merkittävän palkinnon ja valkoihoinen enemmistö valitsee tietty Monkin kirjan, sillä he kokevat, että ihmisten pitäisi kuunnella enemmän, mitä tummaihoisilla on sanottavanaan - siitä huolimatta, että tuomariston tummaihoiset jäsenet ovat äänestäneet kirjaa vastaan. Käsikirjoitus on täynnä syvällisyyksiä, joissa riittäisi aihioita ja teemoja monisivuisiin esseisiin asti. Kaiken tämän päälle <i>American Fictionin</i> tekniset aspektit ovat myös kohdillaan kuvausta, leikkausta, lavasteita ja äänityöskentelyä myöten. Laura Karpmanin tunnelmoivat musiikit ovat ansaitusti ehdolla Oscar-palkinnosta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe-f3ck2iOJYdhLzEi6FitAyn_cFt9VStjvPYuef524CLNmLWTbxAA6rgpEH8slSL-HnkOfgRE1wjUMn5rjnJvdaXdg8nnizfP0TZZiccj1zmosi-HfZgwj6RcGIb5RFDwBonKJGuSr_J4A6L9OUfRAVSneEzzEW__mjq8_82ep1s0bFxc1yDOeVLhYm6L/s320/8_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.2.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>American Fiction, 2023, Metro-Goldwyn-Mayer, Orion Pictures, 3 Arts Entertainment, MRC Film, Media Rights Capital, T-Street</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/i0MbLCpYJPA" width="320" youtube-src-id="i0MbLCpYJPA"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-62178409570313923152024-03-02T10:00:00.001+02:002024-03-02T10:00:00.144+02:00Arvostelu: Ace Ventura - luonto kutsuu (Ace Ventura: When Nature Calls - 1995)<h2 style="text-align: center;">ACE VENTURA - LUONTO KUTSUU</h2><h4 style="text-align: center;"><i>ACE VENTURA: PET DETECTIVE</i></h4><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb2HTeBJ1BCEa861BGWhAri798bgy2pmO73cjhKz-_Z4mn0ArAryRleuRJ3-KF_-cSoJxUPAAMQmrhwzNs6BM632ppD9EMqoO84BU6EQk2I2C1AH5oLUaE2Tbq9UvSyLruqJ20_fa1PfCMxtNNoxqiBuOUFAYDWF0Uhqhrjef3T9mDXp8AbUYCumom8w/s1500/Ace%20Ventura%20-%20When%20Nature%20Calls.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1010" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb2HTeBJ1BCEa861BGWhAri798bgy2pmO73cjhKz-_Z4mn0ArAryRleuRJ3-KF_-cSoJxUPAAMQmrhwzNs6BM632ppD9EMqoO84BU6EQk2I2C1AH5oLUaE2Tbq9UvSyLruqJ20_fa1PfCMxtNNoxqiBuOUFAYDWF0Uhqhrjef3T9mDXp8AbUYCumom8w/s320/Ace%20Ventura%20-%20When%20Nature%20Calls.jpg" width="215" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Steve Oedekerk</div><div><b>Pääosissa: </b>Jim Carrey, Ian McNeice, Simon Callow, Maynard Eziashi, Bob Gunton, Damon Standifer, Sophie Okonedo, Arsenio Trinidad, Danny Daniels, Bruce Spence, Andrew Steel ja Tommy Davidson</div><div><b>Genre: </b>komedia, seikkailu</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 30 minuuttia</div><div><b>Ikäraja: </b>12</div><div><br /></div><div><b>Jim Carreyn tähdittämä komediaelokuva <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2024/02/arvostelu-ace-ventura-lemmikkidekkari.html">Ace Ventura - lemmikkidekkari</a> </i>(<i>Ace Ventura: Pet Detective</i> - 1994) </b>oli kriitikoiden haukuista huolimatta taloudellinen jättihitti, joten sille ryhdyttiin tekemään jatkoa välittömästi. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 1995 Tom DeCerchion ohjauksessa, mutta Carrey oli tyytymätön hänen työhönsä ja vaati, että tämä korvattaisiin Carreyn ystävällä, elokuvan käsikirjoittaneella Steve Oedekerkillä. Vaatimus meni läpi ja Oedekerkin kanssa leffa saatiin valmiiksi ja lopulta <i>Ace Ventura - luonto kutsuu</i> sai ensi-iltansa jo marraskuussa 1995. Elokuva oli jopa tuplasti edeltäjäänsä isompi hitti, joka sai lähes täystyrmäyksen kriitikoilta. Leffa sai huonoimman jatko-osan Razzie-ehdokkuuden, minkä lisäksi se sai viisi Stinkers Bad Movie Awards -ehdokkuutta (mm. huonoin elokuva, huonoin miespääosa ja jatko-osa, jota kukaan ei halunnut), joista se voitti huonoimman jatko-osan ja epähauskimman komedian palkinnot. Itse näin kummatkin <i>Ace Ventura</i> -elokuvat jo lapsena ja pidin niitä vekkuleina komedioina. Viime katselukerrasta on kulunut jo kauan aikaa ja kun huomasin <i>Ace Ventura - lemmikkidekkarin</i> täyttävän alkuvuodesta 30 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella leffat. Pari kuukautta ykkösosan jälkeen katsoin vihdoin jatko-osan <i>Ace Ventura - luonto kutsuu</i>.</div><div><br /></div><div><b>Lemmikkidekkari Ace Ventura pestataan matkaamaan Afrikkaan, Nibiaan</b> ja etsimään Wachati-heimon pyhä valkoinen lepakko, jonka joku on siepannut.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBhdGin3X6zqU2eeV5z26e-2fRl1HZk2P85IJ34T_yj8QjEDOsENZjqfztoe9FrXhC7cxyaniNdxEwIj0IvpPQl6uWrC-SrQOcvbhjI-pKJHoELBU9OgXcZ38EyyiQs4ztEc4KbGuG3XP-H30NYgl-i_qUF8qFEm6Cl6TGr0G9KLApev3nKbKRpK8X3A/s1350/aceventurawhennaturecalls1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="940" data-original-width="1350" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBhdGin3X6zqU2eeV5z26e-2fRl1HZk2P85IJ34T_yj8QjEDOsENZjqfztoe9FrXhC7cxyaniNdxEwIj0IvpPQl6uWrC-SrQOcvbhjI-pKJHoELBU9OgXcZ38EyyiQs4ztEc4KbGuG3XP-H30NYgl-i_qUF8qFEm6Cl6TGr0G9KLApev3nKbKRpK8X3A/w640-h446/aceventurawhennaturecalls1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Vuotta aiemmin <i>Ace Ventura - lemmikkidekkarilla</i>, <i>The Mask - naamiolla </i>(<i>The Mask</i> - 1994) ja <i>Nuijalla ja tosinuijalla </i>(<i>Dumb and Dumber</i> - 1994) kuuluisaksi noussut koomikko Jim Carrey</b> palaa rooliinsa Ace Venturaksi, joka päätyy uuteen seikkailuun, kun fiktiivisen afrikkalaisvaltio Nibian Wachati-heimon palvoma pyhä valkoinen lepakko siepataan. Carrey hyppää takaisin lemmikkidekkarin osaan sellaisella energialla ja antaumuksella, ettei ihme, jos muilla työryhmästä paloi käämit kerran jos toisenkin. Carrey on kuin nuorallatanssija, joka tasapainottelee hulvattoman ja ärsyttävän rajamailla. Jatkuvasti naamaansa vääntelevä ja ääntään korottava Carrey saa varmasti yhdet katsojat nauramaan vedet silmissä ja toiset taas pyörittelemään silmiä ja tuhahtelemaan. Jatko-osassa on vielä ykkösleffaakin selvempää, että Carreylle käsikirjoitus oli pelkkä suunnanosoitus ja hän on päässyt toteuttamaan itseään niin villisti kuin vain haluaa. Mielestäni tämä johtaa toisinaan hysteerisen hauskoihin tilanteisiin ja toisinaan taas ihan vain kiusallisen typeriin juttuihin.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös </b>Ian McNeice Ace Venturan etsintähommiin pestaavana Fulton Greenwallina, Damon Standifer Wachati-heimon päällikkönä, Sophie Okonedo tämän tyttärenä, heimon prinsessana, Tommy Davidson epäillyn Wachootoo-heimon prinssinä, Simon Callow ja Bob Gunton rikkaina Cadbynä ja Quinninä, sekä Arsenio Trinidad tiibetiläisenä munkkina. Sivunäyttelijät ovat ihan kelvollisia rooleissaan, leffan ollessa edellisen osan tapaan ihan puhtaasti Carreyn show.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-ZhF9RhrBzSBDCdI7OROJ9pZ-lU7i03NWQJtLKIk04G0TrqWW7qUWuYiiFmj71kyPvK84M_yTqI6-UHSyNC_UFaLjJbdKF-GETtFuIxErC-6y05b_oH_LHuPZfkro9N9hZLUwTfCuPXEDxf_LPccAtuWqn0rbr80VYAR55zlbS3Oj5EbTMESKBg9Qnw/s1470/aceventurawhennaturecalls2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="977" data-original-width="1470" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-ZhF9RhrBzSBDCdI7OROJ9pZ-lU7i03NWQJtLKIk04G0TrqWW7qUWuYiiFmj71kyPvK84M_yTqI6-UHSyNC_UFaLjJbdKF-GETtFuIxErC-6y05b_oH_LHuPZfkro9N9hZLUwTfCuPXEDxf_LPccAtuWqn0rbr80VYAR55zlbS3Oj5EbTMESKBg9Qnw/w640-h426/aceventurawhennaturecalls2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Ace Ventura - luonto kutsuu</i> ei elokuvallisilta ansioiltaan ole välttämättä kovin kaksinen</b>, enkä toisaalta ihmettele, miksi se sai todella nuivan vastaanoton kriitikoilta ja miksi monet näkivät leffan jälkeen punaista pelkästään Jim Carreyn nimen kuullessaan. En tiedä, johtuiko se pääasiassa siitä, että katsoin elokuvan keskellä yötä, kun kävin hieman yliväsyneillä energiakierroksilla, mutta minulla oli todella hauskaa elokuvan parissa. Se on aivan hemmetin tyhmä leffa, mutta juuri siksi se on niin pirun veikeä ja viihdyttävä. Käsikirjoitus on liki yhdentekevä raakile, jonka pahishahmot jäävät erityisen kehnoiksi. Teksti onkin lopulta pelkkä kehys sille, että Carrey voi irrotella niin teatraalisesti kuin hän vain haluaa ja jaksaa.</div><div><br /></div><div><b>Jos jostain pidän ohjaajanakin lopulta toimineen Steve Oedekerkin käsikirjoituksessa</b>, niin siitä, että hän ei lähtenyt toistamaan ykkösleffan kaupunkimiljöötä, vaan siirtyi betoniviidakosta ehtaan viidakkoon. Heti elokuvan ensimmäinen, Sylvester Stallonen<i> Cliffhanger - kuilun partaalla</i> -jännäriä (<i>Cliffhanger </i>- 1993) parodioiva kohtaus (tosin parodioiden on kai tarkoitus olla hauskoja, mutta tämä prologi on lähinnä sydäntäsärkevän surullinen) viestii uudenlaisesta lähestymistavasta. Afrikan fiktiivinen Nibia-valtio on oikein passeli lokaatio uudelle eläinsieppauksen tutkinnalle ja tarjoaa uudenlaisia hassuja tilanteita. Ace Venturaa höykytetäänkin läpi leffan ties millä tavoin aikamoisella tykityksellä. Leffa kestää napakasti puolitoista tuntia, mikä on täydellinen pituus, jotta leffan hyperenerginen vaihde ei pääse uuvuttamaan katsojaansa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKyaWAEzgawD_AB5mmEh2oe9FH4fGPTm8oiqx3-uBVQt5d7lz1YhXpOZkxSLee0q-Zb_IRMxmgAb8RGwry_rKxUrMwjqrpRkXhcfEBWSANPnVL9R3ZzNfi0OdQ9HZG-9cdbee6d-yAPhQrMEyO44Y5ri5X5AvzwS34BOuTtJyLNRKfy2QSjGITocqcA/s1416/aceventurawhennaturecalls3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="948" data-original-width="1416" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKyaWAEzgawD_AB5mmEh2oe9FH4fGPTm8oiqx3-uBVQt5d7lz1YhXpOZkxSLee0q-Zb_IRMxmgAb8RGwry_rKxUrMwjqrpRkXhcfEBWSANPnVL9R3ZzNfi0OdQ9HZG-9cdbee6d-yAPhQrMEyO44Y5ri5X5AvzwS34BOuTtJyLNRKfy2QSjGITocqcA/w640-h428/aceventurawhennaturecalls3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Jim Carreyn oltua tyytymätön elokuvan alkuperäiseen ohjaajaan, Tom DeCerchioon</b>, hän sai studion erottamaan tämän ja ottamaan tämän tilalle kaverinsa, käsikirjoittaja Steve Oedekirkin. Oedekirk oli aiemmin toiminut ohjaajana vain<i> "Smart Alex"</i> -elokuvassa, jota ei kuitenkaan koskaan saatu valmiiksi. Oedekirk ei ole tainnut laatia Carreylle minkäänlaisia rajoja, vaan antaa tämän toteuttaa itseään niin villisti kuin mahdollista. Välillä jopa tuntuukin siltä, että Carrey on sanellut, kuinka homma rullaa kuvauksissa. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on oivallisesti tehty, sähäkän leikkauksen vain tukiessa Carreyn lennokkaan energistä heittäytymistä. Elokuva on kelvollisesti kuvattu ja sen lavasteet ovat mainiot. Erikoistehosteet ajavat asiansa ja äänimaailma on taitavasti työstetty. Robert Folkin säveltämät musiikit tunnelmoivat menevästi taustalla.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgM31PVuDel-mSYem41K6wly_NzL-xZZqrAvEqU7XXgMzu496gYPFogGlkGtDM9uVhxy1a5jJ-Ib0IcaiVyNE5OJnvEKACwgfmot3ZleAlayjO58jStgsO0C73BHkSc42TV-1fij9Kls43rzor9Ct68tdC8WZvddOJ-Swx82B3jPv6sfwHrCiP1Hh46w/s320/6_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.3.2023</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Ace Ventura: When Nature Calls, 1995, Morgan Creek Entertainment, Morgan Creek Productions, O Entertainment</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/DfqPjRMsRP0" width="320" youtube-src-id="DfqPjRMsRP0"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-34877122109870128992024-02-29T10:00:00.019+02:002024-02-29T10:00:00.145+02:00Arvostelu: Underworld: Awakening (2012)<h2 style="text-align: center;">UNDERWORLD: AWAKENING</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6oO9vE29lGX24tpR4-gXvsLJTRxYdIeGR4P-vAO__OBeJncCbFuvaNVl4HMKS9ZHtNTK5ErMMx3iaxBw_guZf7A22t_0GCPuOOoJ4CfB7w40bUEcaXCW3HfsXynmdzMilBf0INXSe1uCLwieDPpwvAN9n5pgcGrh9B7e_KPPiOH8UgixpnPUIq0REIg=s1500" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1013" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6oO9vE29lGX24tpR4-gXvsLJTRxYdIeGR4P-vAO__OBeJncCbFuvaNVl4HMKS9ZHtNTK5ErMMx3iaxBw_guZf7A22t_0GCPuOOoJ4CfB7w40bUEcaXCW3HfsXynmdzMilBf0INXSe1uCLwieDPpwvAN9n5pgcGrh9B7e_KPPiOH8UgixpnPUIq0REIg=s320" width="216" /></a></div><br /><div><div><b>Ohjaus:</b> Måns Mårlind ja Björn Stein</div><div><b>Pääosissa:</b> Kate Beckinsale, India Eisley, Theo James, Stephen Rea, Michael Ealy, Charles Dance, Kris Holden-Ried, Sandrine Holt ja Wes Bentley</div><div><b>Genre:</b> fantasia, toiminta, jännitys</div><div><b>Kesto:</b> 1 tunti 28 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 16</div><div><br /></div><div><b>Len Wisemanin elokuva <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/09/arvostelu-varjojen-valtakunta.html">Varjojen valtakunta</a></i> (<i>Underworld </i>- 2003) oli ristiriitaisista arvosteluista huolimatta taloudellinen hitti</b>, joten jatkoa oli totta kai tiedossa. Heti, kun ykkösleffa oli todettu menestykseksi, tuotantoyhtiö Screen Gems tilasi Wisemanilta kaksi elokuvaa lisää, jatko-osan <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/10/arvostelu-underworld-evolution-2006.html">Underworld: Evolution</a></i> (2006) ja esiosan <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/11/arvostelu-underworld-rise-of-lycans-2009.html">Underworld: Rise of the Lycans</a></i> (2009). Niistäkään eivät kriitikot piitanneet, mutta kummatkin olivat menestyksiä lippuluukuilla, joten lisää oli luvassa. <i>"Underworld 4: New Dawn" </i>-työnimellä kulkenutta leffaa käsikirjoitettiin uudestaan ja uudestaan, mutta tekijät eivät olleet siihen koskaan tyytyväisiä. Kuvaukset jopa käynnistyivät maaliskuussa 2011 keskeneräisen käsikirjoituksen kanssa. Elokuva kuitenkin saatiin valmiiksi ja lopulta <i>Underworld: Awakening</i> sai ensi-iltansa tammikuussa 2012. Vaikka leffa sai lähes täyslyttäyksen kriitikoilta, nousi se elokuvasarjan menestyneimmäksi osaksi. Itse katsoin <i>Varjojen valtakunnan</i> jo lapsena, mutta jatko-osat tähän nelososaan asti vasta myöhemmin. En silloin pitänyt <i>Underworld: Awakeningista</i>, mutta kun päätin ensimmäisen elokuvan 20-vuotisjuhlan kunniaksi arvostella koko leffasarjan läpi, minun täytyi tietty antaa nelososalle uusi mahdollisuus. Katsoinkin <i>Underworld: Awakeningin</i> jo muutama päivä <i>Rise of the Lycansin</i> jälkeen.</div><div><br /></div><div><b>Ihmiskunta on saanut tietää vampyyrien ja ihmissusien olemassaolosta</b> ja nyt lajit joutuvat taistelemaan selviytymisestään. Kahdentoista vuoden vankeudesta vapautunut Selene etsii Michaelia ja kohtaa uusia tuttavuuksia - niin liittolaisia kuin vihollisia.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmGr2WGtR_HV3E4qxDlmZ0vGLVVVlJvqxlb9x5YWM0AtWPgFbxsB8TyGZw8fIFYQNGsYd57utH7EB2hbJjo3lcNqvtWxZebnEqglo6PVGL9dvldOQJhS8tdaKbpUQjttP-nyMJo7nyogj7JFJyiNhus4Kp3eKU7dSOpcs-fUOpxHHLAaxaIo9hSQnQow/s1535/underworldawakening1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="980" data-original-width="1535" height="408" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmGr2WGtR_HV3E4qxDlmZ0vGLVVVlJvqxlb9x5YWM0AtWPgFbxsB8TyGZw8fIFYQNGsYd57utH7EB2hbJjo3lcNqvtWxZebnEqglo6PVGL9dvldOQJhS8tdaKbpUQjttP-nyMJo7nyogj7JFJyiNhus4Kp3eKU7dSOpcs-fUOpxHHLAaxaIo9hSQnQow/w640-h408/underworldawakening1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Kate Beckinsale palaa rooliinsa Selene-vampyyrinä ensi kertaa kunnolla kuuteen vuoteen</b>, toimittuaan pelkkänä kertojaäänenä edellisosassa <i>Underworld: Rise of the Lycansissa</i>. Beckinsale jatkaa tuttuun tapaansa, suoriutuen jälleen uskottavasti vampyyrisoturin osasta. Selene on taas kerran etsimässä vampyyri-ihmissusi-hybridi Michael Corvinia, mutta koska tätä esittänyt Scott Speedman ei halunnut palata leffasarjaan, Selene kohtaakin uusia hahmoja, jotka aiheuttavat hänelle monenlaista päänvaivaa.</div><div> <b>Uusina tuttavuuksina elokuvassa esitellään </b>Stephen Rean näyttelemä ihmistohtori Jacob Lane, joka tekee tutkimuksia vampyyreillä ja ihmissusilla, sekä tämän poika Quint (Kris Holden-Ried), Theo Jamesin esittämä vampyyri David ja hänen isänsä Thomas (Charles Dance), Michael Ealyn näyttelemä ihmisetsivä Sebastian, sekä India Eisleyn esittämä hybridityttö Eve. Rea ja Dance sopivat erityisen mainiosti rooleihinsa pahaksi tutkijaksi ja uudeksi vampyyriyhteisön johtajaksi. Loput hoitavat hommansa passelisti. Hahmot jäävät kuitenkin aika yhdentekeviksi, eikä Selenen ja Eve-tytön lisäksi muista jaksa paljoa välittää.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuR8MHIJmMm6MlmWh-yykEOc2qm02o4BnhYJImDGEA9Hkdbh6WC0b1YlBG6Qy6EgANF_SXBmqxtdeykIHiVBqXcR48PV5t_bCVAwKDPlz37vsg-JCB0lfitUbW1k69f1fJU20MV-raP8U3kYAv30jk--oBjrO4wbAtbvAeA3fvjwjxmcKIcutjvPhEjw/s1464/underworldawakening2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1464" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuR8MHIJmMm6MlmWh-yykEOc2qm02o4BnhYJImDGEA9Hkdbh6WC0b1YlBG6Qy6EgANF_SXBmqxtdeykIHiVBqXcR48PV5t_bCVAwKDPlz37vsg-JCB0lfitUbW1k69f1fJU20MV-raP8U3kYAv30jk--oBjrO4wbAtbvAeA3fvjwjxmcKIcutjvPhEjw/w640-h428/underworldawakening2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Underworld</i>-sarjan kolmososan, <i>Rise of the Lycansin</i> tehtyä aikahyppyä taaksepäin vampyyrien ja ihmissusien sodan juurille</b>, neljäs leffa <i>Underworld: Awakening</i> toimii jatko-osana kahden ensimmäisen filmin tarinalle. Elokuvien välillä maailma on kuitenkin ehtinyt muuttua reippaasti ja nyt ihmiskunta on tietoinen vampyyrien ja ihmissusien olemassaolosta. Monsterilajien sota onkin vaihtunut selviytymistaisteluksi yhteistä vihollista vastaan. Lähtökohdat ovat mainiot, mutta niistä ei saada paljoa aikaiseksi. Kuten jo alussa mainitsin, elokuvan tuotannolla oli paljon ongelmia, eikä oikein kukaan tuntunut olevan tyytyväinen filmin käsikirjoitukseen. Kuvaukset käynnistettiin pelkän raakiletekstin voimin ja sen myös huomaa. <i>Underworld: Awakening</i> on kevyesti sarjan tähän asti huonoin osa.</div><div><br /></div><div><b>Hyvin nopeasti yhdeksi ongelmaksi muodostuu</b>, ettei <i>Awakening </i>edes tunnu <i>Underworld</i>-elokuvalta. Siitä tulee paljon vahvemmin mieleen Screen Gemsin tuottamat, videopeleihin perustuvat<i> Resident Evilit</i> (2002-2016). Tapa kerrata aiempia tapahtumia ja alun tutkimuslaitoslokaatio, sekä lopun jättimörökölli pistävät miettimään, että kumpaakohan leffasarjaa tässä nyt alkoi katsomaan? Asiaa ei auta, että maailman muutoksia ihmettelevästä Selenestä tulee mieleen Milla Jovovichin Alice-hahmo. Vaikka katsojanakin ihmettelee elokuvasarjan uutta, futuristista maailmankuvaa, ei elokuva onnistu nappaamaan mukaansa edellisosien tavoin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDRZyqkKmky2K9kh0g8xzouQ2Ql30_KiEtwKBMbMRzifMVCFF7WeXOrW8WRxNfFp7lKfTNw49X0Hf0jDULXDoCvsCCMYbZHgP4R7I1evXXgyJwOzI9O1M4YVDeIbasmqjoLZL0fHY6itW28k_SulXzCHgdvpBR2dw6Yg_SJUofr215gsNnI5PRv_ViWQ/s1465/underworldawakening3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1465" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDRZyqkKmky2K9kh0g8xzouQ2Ql30_KiEtwKBMbMRzifMVCFF7WeXOrW8WRxNfFp7lKfTNw49X0Hf0jDULXDoCvsCCMYbZHgP4R7I1evXXgyJwOzI9O1M4YVDeIbasmqjoLZL0fHY6itW28k_SulXzCHgdvpBR2dw6Yg_SJUofr215gsNnI5PRv_ViWQ/w640-h428/underworldawakening3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Vaikka kestoa on alle puolitoista tuntia</b> ja suuri osa siitä käytetään toimintakohtauksiin, elokuva on jopa pitkäveteinen. Toisille leffa on varmasti passelia aivot narikkaan -viihdettä, mutta kun itse en jaksanut välittää hahmoista, löyhäksi jäävä tarina ei vakuuttanut, eivätkä toimintakohtaukset ole kaksisia, ei <i>Underworld: Awakeningissa</i> ollut oikein mitään tarttumapintaa, joka olisi onnistunut edes viihdyttämään. Taistelut ovat ponnettomia ja muuttuvat yhä vain koomisemmaksi räiskinnäksi, kun katsoja alkaa kyseenalaistamaan Selenen pyssyjen ammuskapasiteettia. Vampyyrien ja ihmissusien täyttämässä leffassa epäuskottavinta onkin, kuinka pitkään sankarittaren uusilla sarjatulipistooleilla voi ampua. Selene kyllä vaihtaa uudet lippaat silloin tällöin, mutta missä hahmo niitä säilyttää? Ne eivät ole näkyvillä ja tuskin ne hahmon ihonmyötäiseen nahka-asuunkaan mahtuvat.</div><div><br /></div><div><b>Ohjauksesta vastaa tällä kertaa ruotsalaisduo Måns Mårlind ja Björn Stein</b>, jotka eivät saa juuri mitään aikaiseksi elokuvalla. Jännite ja into uupuvat täysin. Asiaan toki vaikuttaa elokuvan kömpelö käsikirjoitus, jota oli lopulta rustaamassa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin lopputekstit antavat ymmärtää. Jossain rainan uumenissa uinuu potentiaalinen toimintakauhuleffa, mutta siihen ei päästä käsiksi. Elokuva ei ole edes teknisiltä ansioiltaan kaksinen. Se on kelvollisesti kuvattu, mutta paikoitellen hutiloiden leikattu kasaan. Lavasteet, asut ja maskeeraukset toimivat, mutta valaisutiimi on tehnyt erikoisen ratkaisun, pistäessään kattovalot välkkymään jokaisen toimintakohtauksen ajaksi. Jos olet siis yliherkkä valoille, ei <i>Underworld: Awakening</i> todellakaan sovi sinulle. Erikoistehosteet eivät vakuuta ja on todella selvää, milloin ihmissudet ovat tietokoneanimoituja ja milloin asuja. Äänimaailma koostuu osittain joistain studiokoneen äänikansion ilmaistiedostoista. Säveltäjä Paul Haslingerkin hoitaa hommansa laiskasti, työstettyään vain pari melodiaa mukaan ja muuten elokuva on täynnä kappaleita eri artisteilta ja yhtyeiltä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtXxngAH23mic3NxKw-FezwI4GhQ-E5CeKlUf1gWM7E6zuoMmEK7eh8_sAmhT87bIf46wh1r76AUXLKJUR4w6oqtxZedI6q38x3S2ZbKq_QEI4UD29FBsm0AOHu_1oYTAdE31ycGJ2W72w-ihkfSdmioOkDaUxF94sC9BO4cL_txRtr71yG_ZRFCTvxg/s320/3_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.10.2022</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div></div><div>Underworld: Awakening, 2012, Screen Gems, Lakeshore Entertainment, Sketch Films, Saturn Films, UW4 Productions</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/tUcrbUCWKQc" width="320" youtube-src-id="tUcrbUCWKQc"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-32103139311456892462024-02-27T10:00:00.212+02:002024-02-27T10:00:00.133+02:00Arvostelu: Dream Scenario (2023)<h2 style="text-align: center;">DREAM SCENARIO</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsp6cqGrsphji5PwstoN55gmNbVpJhfDLdALidgv-EAPieZRx1xx1S0zMuymL6E5uu5edeJ-h9ULzQd2NAoZrJnO7os44UkAg2kmhJBKhYmd_u8Jgn9GRGI3t3SmbplRsgFQU9WvD_d9pcY5JmdDSWnHBGwPvbuUvdzam1w26ZZCZqsaHMKbS5oRPn7YAd/s3000/Dream%20Scenario.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2025" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsp6cqGrsphji5PwstoN55gmNbVpJhfDLdALidgv-EAPieZRx1xx1S0zMuymL6E5uu5edeJ-h9ULzQd2NAoZrJnO7os44UkAg2kmhJBKhYmd_u8Jgn9GRGI3t3SmbplRsgFQU9WvD_d9pcY5JmdDSWnHBGwPvbuUvdzam1w26ZZCZqsaHMKbS5oRPn7YAd/s320/Dream%20Scenario.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Kristoffer Borgli</div><div><b>Pääosissa: </b>Nicolas Cage, Julianne Nicholson, Lily Bird, Jessica Clement, Tim Meadows, Michael Cera, Dylan Gelula, Dylan Baker, Kate Berlant, Nicholas Braun, Amber Midthunder ja Lily Gao</div><div><b>Genre:</b> draama, komedia, trilleri</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 42 minuuttia</div><div><b>Ikäraja: </b>16</div><div><br /></div><div><b><i>Dream Scenario</i> on Nicolas Cagen tähdittämä mustalla huumorilla höystetty trilleri.</b> Kristoffer Borgli työsti elokuvan käsikirjoituksen ja sai A24-yhtiön innostumaan siitä. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2022 ja lopulta <i>Dream Scenario</i> sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2023. Suomessa elokuva esitettiin viime syksynä Night Visions -festivaaleilla ja nyt se on saanut myös kunnon teatterilevityksen. Itse olen odottanut elokuvan näkemistä innostuneena heti, kun kuulin sen premissistä. Kävinkin katsomassa <i>Dream Scenarion</i> heti sen ensi-iltapäivänä.</div><div><br /></div><div><b>Biologianopettaja Paul Matthews saa tietää</b>, että lähes kaikki ihmiset ovat alkaneet nähdä hänestä unta. Aluksi Paul pääsee nauttimaan kummallisesta maineesta, kun outo tapahtuma muuttuu viraali-ilmiöksi, mutta pian Paulin elämä kääntyy päälaelleen, unien muuttuessa painajaisiksi.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVBMgHzeggA9nSYXaSmbgGzl9HjZgbBQYdv_3aWHJvCnR6poOklGYhz8qzTPMeXq-gAmu_1MzGzuo-d_xONumidcjUnmwkhRzj5c8OhcvDrd8rTSpFWbGiHkRBKIHIpllckX8mkc6TW5jFHOi3WspbAyorKIIQL1eGHxELB4Kc2kS6hW5-l-vAdXwwhhlT/s6000/dreamscenario1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVBMgHzeggA9nSYXaSmbgGzl9HjZgbBQYdv_3aWHJvCnR6poOklGYhz8qzTPMeXq-gAmu_1MzGzuo-d_xONumidcjUnmwkhRzj5c8OhcvDrd8rTSpFWbGiHkRBKIHIpllckX8mkc6TW5jFHOi3WspbAyorKIIQL1eGHxELB4Kc2kS6hW5-l-vAdXwwhhlT/w640-h426/dreamscenario1.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Elokuvan pääroolissa Paul Matthewsina nähdään tosiaan Nicolas Cage</b>, jolla on aivan mahtava putki päällä. Tehtyään pitkään aikamoista sekundaroskaa korjatakseen talousongelmiaan, Cage teki ilahduttavan paluun kummallisen sekoilun pariin hurjassa <i>Mandyssa </i>(2018) ja on sen jälkeen riemastuttanut muun muassa <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2020/02/arvostelu-color-out-of-space-2019.html">Color Out of Spacessa</a></i> (2019), <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2021/11/arvostelu-pig-2021.html">Pigissä</a> </i>(2021) ja <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2022/04/arvostelu-suurenmoisen-lahjakkuuden.html">Suurenmoisen lahjakkuuden sietämättömässä taakassa</a> </i>(<i>The Unbearable Weight of Massive Talent </i>- 2022). Cage istuu täydellisesti Pauliksi, aikamoiseksi vässykäksi biologianopettajaksi, josta muodostuu yllättävä julkkis, kun aika lailla kaikki alkavat yhtäkkiä nähdä hänestä unta. Paul on toisaalta tylsä tyyppi ja onkin siis ihme, että juuri hän ilmestyy syystä tai toisesta ihmisten uniin. Samalla hän on kuitenkin erittäin monikerroksinen ihminen, jota kohtaan kokee monenlaisia tunteita pitkin leffaa. Välillä Paul on huvittava tohelo, välillä häntä käy sääliksi, välillä hänen tekonsa ärsyttävät ja välillä ei oikein tiedä, mitä mieltä hänestä olisi. Cage tulkitsee hahmon kaikkia puolia erinomaisesti ja tekee yhden ehdottomista suosikkirooleistani, joita olen häneltä nähnyt.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös muun muassa</b> Julianne Nicholson Paulin vaimona Janetina ja Lily Bird ja Jessica Clement pariskunnan tyttärinä Sophiena ja Hannahina, Tim Meadows Paulin työpaikkana toimivan koulun dekaanina, Dylan Baker Paulin kollegana Richardina, Michael Cera markkinointiyhtiön johtajana Trentinä, joka haluaa ensimmäisenä muovata Paulin kummallisen ilmiön rahaksi, sekä Dylan Gelula Trentin assistenttina Mollynä. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan, mutta loppujen lopuksi <i>Dream Scenario </i>on puhtaasti Cagen show.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD6HChLl3NUBRhWUjW89ACZpmkcLTHv6XAeP0kcFjITUFmvhR8wT7TckyeO977uJCnhxzR11215f3y75hJ8ZhvS4Uzrd0bxbYMYAg_3Dra2PKwWn84aV4DKQq98V4cV_33o-rY__PlLwTeRYCN8TSDgqss36Ipi6IPUkUS3YySvYNn0rH1Ryw1BY2SYhcf/s6000/dreamscenario2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD6HChLl3NUBRhWUjW89ACZpmkcLTHv6XAeP0kcFjITUFmvhR8wT7TckyeO977uJCnhxzR11215f3y75hJ8ZhvS4Uzrd0bxbYMYAg_3Dra2PKwWn84aV4DKQq98V4cV_33o-rY__PlLwTeRYCN8TSDgqss36Ipi6IPUkUS3YySvYNn0rH1Ryw1BY2SYhcf/w640-h426/dreamscenario2.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Dream Scenario</i> oli yksi eniten odottamistani elokuvista tältä vuodelta sen vekkulin ja varsin villinkin idean ansiosta.</b> Minua kuitenkin jännitti, että mitä jos elokuvalle käy niin, ettei sen ohjaaja-käsikirjoittaja Kristoffer Borgli olekaan lopulta saanut aikaiseksi yhtä loistavaa teosta kuin mihin premississä olisi potentiaalia. Huoleni olivat onneksi turhat ja <i>Dream Scenario</i> osoittautui yhdeksi parhaista elokuvista, jonka olen hetkeen nähnyt. Elokuva on todella monikerroksinen ja paljon ajatuksia herättävä teos, jonka veikkaisin vain paranevan uusintakatseluilla, joiden aikana siitä löytää vielä enemmän kaivettavaa ja juttuja, joita ei välttämättä hoksannut ensimmäisellä katselukerralla. Elokuvaa voi tulkita monella tavalla ja jotkut tutkivat sitä psykologisesta näkökulmasta ja erilaisten uniin ja ihmismieleen liittyvien teorioiden kautta.</div><div><br /></div><div><b>Itse katsoin <i>Dream Scenariota</i> pitkälti veikeänä ja ajoittain synkkänä satiirina modernista yhteiskunnasta</b> ja erityisesti julkisuudesta, sekä julkisuuden absurdiudesta. Elokuvassa tutkitaan julkisuutta monista näkökulmista ja kaiken aikaa kiehtovasti. Kun Paul alkaa pikkuhiljaa hoksata, että kyse ei olekaan vain parista hassusta unisattumasta, vaan yhä vain useampi ihminen tunnistaa hänet kadulla toistuvien Paul-uniensa takia, hänen reaktionsa tilanteeseen vaihtelevat. Hän alkaa jopa nauttia äkillisesti muuttuneesta imagostaan, koettuaan pitkään olleensa lähes näkymätön ja unohdettu. Kuitenkin kun ihmisten unet muovautuvat hirveiksi painajaisiksi Paulista, imago muuttuu täysin ja elämä muuttuu painajaiseksi Paulille.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAut8KtiSKhrsjB8hb5tbzeb6LEfpMcCf-nEm3k2MFKwARDCz4hY2Rc7mKYjz2YgZAPkikc72C3KzTkIoFrHKi_bpMHFDw-Mq7oDcrmWo5Ba-dI2-2z09AvLhygv04VHhtS8JzgWkfQY7qcS8yXuxRqqUE312E0Yh8AJx1YNXDdpJlpElyYWYC6Ews14Zs/s6000/dreamscenario3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAut8KtiSKhrsjB8hb5tbzeb6LEfpMcCf-nEm3k2MFKwARDCz4hY2Rc7mKYjz2YgZAPkikc72C3KzTkIoFrHKi_bpMHFDw-Mq7oDcrmWo5Ba-dI2-2z09AvLhygv04VHhtS8JzgWkfQY7qcS8yXuxRqqUE312E0Yh8AJx1YNXDdpJlpElyYWYC6Ews14Zs/w640-h426/dreamscenario3.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Sen lisäksi, että elokuvassa käsitellään julkisuutta julkkiksen puolelta</b>, siinä pohditaan myös, kuinka kansa näkee julkkikset. Elokuvassa nostetaan esille erityisesti sitä, kuinka meidän mielikuvamme jostain julkisuuden henkilöstä voivat olla todella voimakkaassa kontrastissa sen kanssa, millaisesta ihmisestä on todellisuudessa kyse. Unissa ihmisille muuttuu tietynlainen mielikuva Paulista ja kun tämä mielikuva muuttuu negatiiviseksi, eivät ihmiset pysty enää erottamaan unissa nähtyä hirviö-Paulia todellisesta miehestä, joka on aika hiljainen hissukka. Leffassa esitetään satumaisen skenaarion kautta, kuinka monet - hmm, voisiko sanoa "turhat julkkikset" - ovat nykyään lähinnä vain hetkellisiä muoti-ilmiöitä, jotka ovat hetken aikaa pinnalla kaikkialla, mutta jotka heitetään pian sivuun uuden kiinnostavan jutun tieltä. Elokuvan voi myös nähdä allegoriana niin sanotusta cancel-kulttuurista, sekä muista tavoista, joilla kansalla on voima vaikuttaa julkkisten suosion nousuun ja laskuun. Sekaan mahtuu muitakin tuttuja juttuja internetin julkkismaailmasta, aina krokotiilin kyyneleillä höystetyistä anteeksipyytelyvideoista lähtien. Kapitalistisessa yhteiskunnassa kaikella voi myös tehdä rahaa, vaikka yrittämällä kääntää negatiivinen julkisuudenkuva uudenlaiseksi voimavaraksi.</div><div><br /></div><div><b>Sen lisäksi, että elokuvan tarinasta ja teemoista löytyy monia sävyjä ja kerroksia</b>, myös leffan tunnepuoli tekee vaikutuksen monipuolisuudellaan. <i>Dream Scenario</i> on hauskimmillaan suorastaan hulvaton. Paulin kömmähdyksistä löytyy paljon nauruja ja osa ihmisten unista ovat huvittavia. Minua huvittivat myös selvät silmäniskut unien parissa liikkuvaan kauhuklassikkoon<i> Painajainen Elm Streetillä </i>(<i>A Nightmare on Elm Street</i> - 1984). Vastapuolena huumorille elokuva tarjoaakin tehokasta jännitystä, ahdistavaa ilmapiiriä ja parissa kohtaa puhdasta kauhua. Henkilödraama on väkevää ja loppupää muuttuu jopa varsin liikuttavaksi. Paul ja samalla katsoja päätyvät aikamoisen vuoristorata-ajelun kyytiin. Elokuvan henki on myös ajoittain hieman unenomainen, eikä jossain kohtaa osaa oikein sanoa, tapahtuvatko tietyt jutut oikeasti, vai ovatko nekin vain unta?</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5irvgF3MoU90bqcDPsZslJyqfZaIQSiV8ipgX1T4vyu62and-cS95xR_0wmCiCpJIIL3KwtUYFFwhmLRcyre3PDowWtFVysVO8TlEMo5uxVSgIrMQDkKLzzoK7OE-4JBPmH4pQC1GXny6YooGqTLIh9V3n1TZ-ts3q_5NqKV8mF5MqXks2IaEM3fPo9UD/s1469/dreamscenario4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="981" data-original-width="1469" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5irvgF3MoU90bqcDPsZslJyqfZaIQSiV8ipgX1T4vyu62and-cS95xR_0wmCiCpJIIL3KwtUYFFwhmLRcyre3PDowWtFVysVO8TlEMo5uxVSgIrMQDkKLzzoK7OE-4JBPmH4pQC1GXny6YooGqTLIh9V3n1TZ-ts3q_5NqKV8mF5MqXks2IaEM3fPo9UD/w640-h428/dreamscenario4.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Kaiken tämän päälle elokuva on vielä teknisesti pätevästi tehty. </b>Se on taitavasti kuvattu ja sulavasti leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja Cagen maskeeraukset oivalliset. Erikoistehosteet eivät todellakaan huimaa päätä, vaan niistä näkyy elokuvan pienehkö budjetti. Toisaalta kun digiefektejä nähdään lähinnä unikohtauksissa, eivät tietyt heikkoudet edes niinkään haittaa. Äänimaailma on hyvin rakennettu, joskin Owen Pallettin säveltämät musiikit eivät nouse esille juuri lainkaan tai jää mieleen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEi0_ZANMqqFwz6VJur7lLAltVCPo6cmMuRpj_WK1m_o_IGCR_kJEPsNeefPx1dMdojUwQgXUfJ4lPHsp_I_65F5OZEoUMw4XDTmCc5eOANEVpBK9_uSZJXxpVlbvUL5kXj_iMl0gPrdstRZ-h0TJ-fbnD2YfPDDNUwrmkGWIEunWQWoEzLq5sqUDipFyR/s320/8_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.2.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Dream Scenario, 2023, A24, Square Peg</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/q3x9iUL-74w" width="320" youtube-src-id="q3x9iUL-74w"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-87334015110605947132024-02-26T10:00:00.173+02:002024-02-26T10:00:00.201+02:00Arvostelu: The Beekeeper (2024)<h2 style="text-align: center;">THE BEEKEEPER</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMbSyEqSko68qrpqK0o0j1IXFg83Oo0JAGpnxdDbNj-4im2AF_lXwGbjRYNY-aRchDTkDLRA8r2GYWHJ8ROKc0chF9bt0c_UQO6yHDsLybV1kJJfAq615qQEa6Jf6aRsIn1gUQmwNDcXlDy7A-OatCZoDPFuwHOZqmLBYkRecHxAEYpocr2y4RkQZc0Y6i/s3000/The%20Beekeeper.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2025" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMbSyEqSko68qrpqK0o0j1IXFg83Oo0JAGpnxdDbNj-4im2AF_lXwGbjRYNY-aRchDTkDLRA8r2GYWHJ8ROKc0chF9bt0c_UQO6yHDsLybV1kJJfAq615qQEa6Jf6aRsIn1gUQmwNDcXlDy7A-OatCZoDPFuwHOZqmLBYkRecHxAEYpocr2y4RkQZc0Y6i/s320/The%20Beekeeper.jpg" width="216" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus: </b>David Ayer</div><div><b>Pääosissa: </b>Jason Statham, Emmy Raver-Lampman, Josh Hutcherson, Bobby Naderi, Jeremy Irons, David Witts, Jemma Redgrave, Michael Epp, Taylor James, Phylicia Rashad, Minnie Driver ja Don Gilet</div><div><b>Genre: </b>toiminta</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 45 minuuttia</div><div><b>Ikäraja: </b>16</div><div><br /></div><div><b><i>The Beekeeper </i>on Jason Stathamin tähdittämä toimintaelokuva.</b> Kurt Wimmer kirjoitti elokuvan ja David Ayer hyppäsi projektiin mukaan ohjaajana. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2022 ja nyt <i>The Beekeeper </i>on saanut ensi-iltansa myös Suomessa. Itse en pahemmin jaksanut innostua, kun kuulin, että Stathamilta on taas tulossa uusi toimintaelokuva. Kolme Stathamin viimevuotisista leffoista, <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/05/arvostelu-fast-furious-x-fast-x-2023.html">Fast & Furious X</a> </i>(<i>Fast X</i> - 2023), <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/08/arvostelu-meg-2-trench-2023.html">Meg 2: The Trench</a></i> (2023) ja <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2023/09/arvostelu-expend4bles-2023.html">Expend4bles</a> </i>(2023) löytyivät listaltani vuoden huonoimpien elokuvien joukosta, eikä odotuksiani juuri nostanut se, että käsikirjoittaja Wimmer oli ollut vastuussa myös <i>Expend4blesista </i>ja ohjaaja Ayer taas oli aiemmin tehnyt muun muassa kaamean <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2016/08/arvostelu-suicide-squad-2016.html">Suicide Squadin</a></i> (2016). Monet kuitenkin kehuivat <i>The Beekeeperiä</i> positiiviseksi yllätykseksi, joten kävin varautuneena, mutta silti uteliaana katsomassa elokuvan.</div><div><br /></div><div><b>Kun iäkäs Eloise Parker menettää rahansa internet-huijareille ja tekee epätoivossaan itsemurhan</b>, hänen mehiläisenhoitajansa Adam Clay lähtee kostoretkelle ja paljastaa huijareiden kautta hurjan salaliiton ja korruption.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9hAHyWJxB-n2EHgP8aSe5r_x6UzhtGKL-6ulr-1TDtSi32avSLyRZaYp7nMcGvwIxaT9jRVKVOWJPUNu004xJ-7BT-E-4p61kyTC758dY8juPk4CspvWbVi6H-91IWH5BVZr-kwCCe_ko4Xdr3k1DA1ZRrqIaQjEZSJQ5NscaheWn0ZGFB6lbq_VakQi1/s5000/thebeekeeper.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3336" data-original-width="5000" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9hAHyWJxB-n2EHgP8aSe5r_x6UzhtGKL-6ulr-1TDtSi32avSLyRZaYp7nMcGvwIxaT9jRVKVOWJPUNu004xJ-7BT-E-4p61kyTC758dY8juPk4CspvWbVi6H-91IWH5BVZr-kwCCe_ko4Xdr3k1DA1ZRrqIaQjEZSJQ5NscaheWn0ZGFB6lbq_VakQi1/w640-h428/thebeekeeper.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Jason Statham näyttelee Adam Clayta</b>, mehiläisenhoitajaa, joka on jäänyt eläkkeelle vanhasta duunistaan... mehiläisenhoitajana. Alkuperäinen mehiläishomma tosin tarkoitti huippusalaista Beekeeper-organisaatiota, jonka supertehokkaat tappajat lähetetään hoitelemaan hommat, joihin CIA:kaan ei kykene. Rauhalliseen elämään mehiläisten parissa pyrkivä Clay joutuu takaisin vanhoihin tuttuihin puuhiin, kun hänelle majapaikkaa tarjoavalta iäkkäältä Eloise Parkerilta (Phylicia Rashad) huijataan miljoonien dollarien edestä rahaa, eikä murtunut rouva näe muuta ratkaisua kuin päättää elämänsä. Statham on nähty kostorooleissa lukuisia kertoja ja hän vetää tämänkin roolin sama tympeä ilme kasvoillaan. Stathamista on vaikea lukea, kuinka paljon hän enää edes viihtyy näissä liki identtisissä rooleissa ja on pakko sanoa, että alan jo kyllästyä, ettei herra enää juuri muuta tee urallaan.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös</b> Emmy Raver-Lampman Eloisen tyttärenä, FBI-agentti Veronana ja Bobby Naderi tämän työparina Wileynä, Josh Hutcherson koko huijausfirman takapiruna Derek Danforthina, Jeremy Irons tätä neuvovana Wallacena ja Jemma Redgrave Derekin varakkaana äitinä. Raver-Lampman on lähinnä ärsyttävä näsäviisaana FBI-agenttina, joka jostain syystä jahtaa Clayta, sen sijaan, että hän yrittäisi Clayn tavoin pistää tämän äidin kuolemaan johtaneet tyypit vastuuseen. Naderi jää todella vaisuksi koomisena työparina, mukava kundi -imagoa ylläpitävä Hutcherson ei vakuuta yhtään pahiksena, enkä tiedä, millä ilveellä aidosti lahjakas Irons on huijattu mukaan projektiin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmV857OCNxesj88aB47NgqLQEn5BadnC3dbA3ke5EZ4LxH-zSDCTmnWNXvXEL8VZ9wudLpkir9rUwUf5uhepzvw2VfL8VkjIbNn14s30V6mWb-Qaejqesr2rkCQr8CEbbvzKU0fxrYUff1AJHOvIdfyBEydG0ZQIMWFv1HIwwHVRb3ktJ_x98onIc3I3Xi/s5000/thebeekeeper2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3321" data-original-width="5000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmV857OCNxesj88aB47NgqLQEn5BadnC3dbA3ke5EZ4LxH-zSDCTmnWNXvXEL8VZ9wudLpkir9rUwUf5uhepzvw2VfL8VkjIbNn14s30V6mWb-Qaejqesr2rkCQr8CEbbvzKU0fxrYUff1AJHOvIdfyBEydG0ZQIMWFv1HIwwHVRb3ktJ_x98onIc3I3Xi/w640-h426/thebeekeeper2.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Minun olisi kannattanut vain kuunnella takaraivossani jyskyttäviä ennakkoluuloja</b> ja odottaa <i>The Beekeeperin</i> kanssa siihen, että se saapuu joskus jonkin suoratoistopalvelun valikoimaan, sillä rehellisesti sanottuna sinne se olisi kuulunut. Stathamin isoimmille faneille ja tavanomaisten toimintarainojen ystäville elokuva voi olla passelia viihdettä, mutta muuten kyseessä on lattean geneerinen ja jopa pitkästyttävä toimintaleffa. Kurt Wimmerin käsikirjoitus ei ole yhtä luokaton kuin <i>Expend4blesissa</i>, mutta on se pirun pöljä ja aukkoja täynnä. En tiedä, onko kyse Wimmerin tekstin huolimattomuudesta, vai leikkauspöydällä uuteen uskoon pistetystä aikajanasta, mutta leffan jatkuvuusvirheet ovat ajoittain häiritsevät. Esimerkiksi parissakin eri kohtauksessa joku hahmoista toteaa, että "Eloise kuoli eilen", vaikka olemme nähneet jo useamman päivän ja yön kuluneen - jopa näiden kohtausten välissä. Wimmerin luoma mehiläistenhoitaja-mytologia ei myöskään ole yhtään niin siistiä kuin hän on tainnut uskoa, etenkin kun tämä johtaa lähinnä kiusallisiin mehiläisteemaisiin repliikkeihin. En valehtele, yksi hahmoista kysyy elokuvan aikana: "To bee, or not to bee?"</div><div><br /></div><div><b>Lopputulos voisi olla toimivampi</b>, jos elokuvaa olisi tehty hieman pilke silmäkulmassa ja edes osittain hölmöyksiä syleillen. Jälleen kerran kömpelyyttään elokuvantekijänä osoittava David Ayer työstää elokuvaa haudanvakavasti ja yltiödramaattisesti, mikä johtaa pikemminkin tahattomaan koomisuuteen. Pari ihan viihdyttävää turpaanvetoa mahtuu sekaan, mutta eipä toimintakohtauksissa ole juuri kehumista. Jännitys uupuu täysin, enkä lopulta välittänyt kenenkään kohtalosta. Niinpä varttia vaille kahden tunnin mitta tuntui huomattavasti kestoaan pidemmältä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9i-8p-Q0rrRFo_7Wqw3yV7HDh4aSXj-mfhlMV54j9fmRDBXj13rRDQI9GIUYw_W25J7wngYUFin5z5D5IX3447GozbEWpSS9JURi8M2hpx4EwSbKL3topxyBoCVIBwOTKyaF0CLj3XH1Dsddz6N7NxdhNWBY8mSEsveg7FGJSACgEx3bMTqW20T9-BQSF/s5000/thebeekeeper3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3321" data-original-width="5000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9i-8p-Q0rrRFo_7Wqw3yV7HDh4aSXj-mfhlMV54j9fmRDBXj13rRDQI9GIUYw_W25J7wngYUFin5z5D5IX3447GozbEWpSS9JURi8M2hpx4EwSbKL3topxyBoCVIBwOTKyaF0CLj3XH1Dsddz6N7NxdhNWBY8mSEsveg7FGJSACgEx3bMTqW20T9-BQSF/w640-h426/thebeekeeper3.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>The Beekeeper</i> ei ole edes teknisiltä ansioiltaan kummoinen.</b> Se on ihan kelvollisesti kuvattu, mutta leikkaus tuntuu kaipaavan tiivistämistä. Elokuva olisi napakampi puolentoista tunnin mitassa ja nyt siitä löytyy paljon pitkäveteistä tyhjäkäyntiä. Lavasteet ovat oivat, asut myös ja lopputaistelussa maskeeraukset äityvät mukavan verisiksi. Leffan toivoisi kuitenkin uskaltavan olla vielä raaempi ja jotkut toimintakohtaukset ovat jopa turhan kesyjä. Tietokonetehosteista näkyy pienehkö budjetti ja esimerkiksi pari suurta räjähdystä aiheuttivat lähinnä huvittuneisuutta kökköytensä takia. Äänimaailma rymistelee yliampuvasti ja David Sardyn ja Jared Michael Fryn säveltämät musiikit ovat aika yhdentekevää taustameteliä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicYbQ08yYXps6ibNn2Gpbq8GOzT3wFYtlrSZPZtibsgTwSMuDu_bYYa2oaNsJk7wAWSpzBqsQnWsJxq-dql3l1miOFGCmtFm4gbCMB6_3aSjdyywVYbUPAy7pO8i4bBkKEgewFttAUJ-NNPP1J5-8xTLLy2wvL4eQwK8WniCdPyMN_1izU0Os9xjAuvTJj/s320/4_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.2.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>The Beekeeper, 2024, Miramax, Cedar Park Entertainment, Punch Palace Productions</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/SzINZZ6iqxY" width="320" youtube-src-id="SzINZZ6iqxY"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-4043836492158359912024-02-25T10:00:00.259+02:002024-02-25T10:00:00.144+02:00Arvostelu: The Passion of the Christ (2004)<h2 style="text-align: center;">THE PASSION OF THE CHRIST</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU7575-3YxGH_daMzkxMSb0B3iTW7JrAL59_frfl_nLRPPhI_pJ0Nd5henDbD3LurQIBLQjEOIOiz0drkxFuA1DE1vhGOiXDcfZP0YlpWTvx3WxGQFKl0Ml8ft9p2AZvCLafIJD2U8evdNjugCu76seIue170bBKBGbvaWEjUuXWljoSH6QBnkoFykUg/s1500/The%20Passion%20of%20the%20Christ.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1018" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU7575-3YxGH_daMzkxMSb0B3iTW7JrAL59_frfl_nLRPPhI_pJ0Nd5henDbD3LurQIBLQjEOIOiz0drkxFuA1DE1vhGOiXDcfZP0YlpWTvx3WxGQFKl0Ml8ft9p2AZvCLafIJD2U8evdNjugCu76seIue170bBKBGbvaWEjUuXWljoSH6QBnkoFykUg/s320/The%20Passion%20of%20the%20Christ.jpg" width="217" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Mel Gibson</div><div><b>Pääosissa:</b> Jim Caviezel, Maia Morgenstern, Monica Bellucci, Christo Jivkov, Mattia Sbragia, Francesco De Vito, Hristo Neumov Shopov, Luca Lionello, Toni Bertorelli, Giacinto Ferro, Rosalinda Celentano, Jarreth Merz, Francesco Cabras, Giovanni Capalbo ja Luca De Dominicis</div><div><b>Genre: </b>draama</div><div><b>Kesto:</b> 2 tuntia 7 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 18</div><div><br /></div><div><b><i>The Passion of the Christ </i>perustuu <i>Raamatun </i>evankeliumien passioon, Kristuksen kärsimyskertomukseen. </b>Katoliseen kirkkoon kuuluva ja syvästi uskonnollinen näyttelijä ja elokuvantekijä Mel Gibson oli pitkään halunnut tehdä elokuvan passion pohjalta ja ryhtyikin 2000-luvun alussa työstämään filmiä. Gibson ja Benedict Fitzgerald kirjoittivat elokuvan käsikirjoituksen aluksi englanniksi, mutta koska Gibson halusi leffasta autenttisen tuntuisen, hän pyysi professori William Fulcon kääntämään vuorosanat latinaksi ja arameaksi. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2003 ja lopulta <i>The Passion of the Christ</i> sai maailmanensi-iltansa tuhkakeskiviikkona, 25. helmikuuta 2004 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli valtava taloudellinen menestys - jopa kaikkien aikojen menestynein indie-elokuva - joka sai parhaan kuvauksen, maskeerauksen ja musiikin Oscar-ehdokkuudet. Kriitikot olivat kuitenkin ristiriitaisia elokuvan suhteen, osan kutsuessa sitä pyhäksi elämykseksi, kun taas toiset haukkuivat sitä antisemitistiseksi ja turhan väkivaltaiseksi. Elokuvaa onkin vuosikymmenten varrella tituleerattu useasti kaikkien aikojen kontroversiaaleimmaksi elokuvaksi. Itse en kuulu kirkkoon, enkä usko Jumalaan, mutta uskon, että Jeesus Nasaretilainen oli todellinen historiallinen henkilö, jolla oli mittavat vaikutukset kristinuskoon. En ollut aiemmin nähnyt <i>The Passion of the Christia</i>, vaikka olen tiennyt siitä ja sen raakuuden aiheuttamasta kohusta jo monta vuotta. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin vihdoin katsoa ja arvostella sen - etenkin kun elokuva on saamassa jatko-osan <i>The Passion of the Christ: Resurrectionin</i>.</div><div><br /></div><div><b>Jeesus Nasaretilaisen elämän kaksitoista viimeistä tuntia</b>, ennen hänen ristiinnaulitsemistaan Jerusalemissa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMj8pEkA23VSlnl2XJk7AQQvHPg2g2Nfyi2FLetaPSdWMG_8aWrVMjauGuXKMQHEEUnCv2YQVXD-IGZv7zYefq1qdV86BZMopw72Cbj2SKHgA6hEaai6v73wgnqTaOYMf5MYVN8VxZUavJZWX8FgBh7ukZwD6TaFTcrMoI7FFFSpisoiXF6--S6TNxJA/s1600/thepassionofthechrist1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1600" height="432" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMj8pEkA23VSlnl2XJk7AQQvHPg2g2Nfyi2FLetaPSdWMG_8aWrVMjauGuXKMQHEEUnCv2YQVXD-IGZv7zYefq1qdV86BZMopw72Cbj2SKHgA6hEaai6v73wgnqTaOYMf5MYVN8VxZUavJZWX8FgBh7ukZwD6TaFTcrMoI7FFFSpisoiXF6--S6TNxJA/w640-h432/thepassionofthechrist1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Päärooliin Jeesus Nasaretilaiseksi, eli Jeesus Kristukseksi valittiin Jim Caviezel</b>, joka oli pari vuotta aiemmin tähdittänyt Alexandre Dumasin klassikkokirjaan perustunutta <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2022/01/arvostelu-monte-criston-kreivi-count-of.html">Monte Criston kreivi</a></i> -elokuvaa (<i>The Count of Monte Cristo</i> - 2002). Caviezelin mukaan siitä huolimatta, että ohjaaja Mel Gibson oli nimenomaan tarjonnut roolia hänelle, Gibson oli myös suostutellut Caviezelia luopumaan osasta, peläten, ettei tämä saisi enää rooleja Hollywoodissa Jeesuksen esittämisen jälkeen. Caviezelia ei olekaan tämän leffan jälkeen pahemmin näkynyt kuin pienen luokan elokuvissa, joista suuri osa on rantautunut Suomeen suoraan vuokralle. Vaikka Caviezel onkin katolilainen ja syvästi uskovainen, ei Jeesuksen esittäminen ollut hänelle erityisen mielekäs kokemus. Sen lisäksi, että häneen osui kuvauksissa salama, mikä sytytti hänen hiuksensa tuleen, hänen toinen olkapäänsä venähti pois sijoiltaan ristin painon alla, häneen osui varotoimista huolimatta kaksi ruoskaniskua ja hän sairastui keuhkokuumeeseen ristinnaulitsemiskohtausta kuvatessaan. Eli elokuvassa nähtävä Jeesuksen kärsimys ei ole pelkkää Caviezelin taidokasta näyttelijätyötä, vaan myös ihan oikeaa kipua. Caviezel suoriutuu Jeesuksen roolista ihailtavasti. Hänestä löytyy lempeyttä ja arvokkuutta, mitä rooli vaatii, minkä lisäksi hän tuo hienosti esille miehen sinnikkyyden toivottomuuden edessä.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös muun muassa </b>Maia Morgenstern Jeesuksen äitinä Mariana, Monica Bellucci Magdalan Mariana, Mattia Sbragia Jeesuksen kuolemaa vaativana ylipappi Kaifaksena, Luca Lionello Jeesuksen pettäneenä Juudaksena, Francesco De Vito Jeesuksen opetuslapsi Pietarina, Hristo Naumov Shopov Jeesuksen tuomitsevana prokuraattori Pontius Pilatuksena, sekä Rosalinda Celentano itse Saatanana, joka saapuu Jeesuksen viimeisinä elinhetkinä yrittämään saattaa miehen kiusaukseen. Myös sivunäyttelijät onnistuvat rooleissaan ja on erityisen ihailtavaa, että Gibsonin vaatimuksesta näyttelijät eivät tosiaan puhu englantia, vaan hepreaa ja arameaa, mikä todella luo autenttisemman fiiliksen elokuvaan. Alun perin Gibson ei halunnut edes tekstittää elokuvaa englanniksi, uskoen, että kuvakerronnan voimin katsoja pysyy kyllä kärryillä kaikesta, mitä ruudulla tapahtuu, vaikkei ymmärtäisi hahmojen välisistä keskusteluista sanaakaan.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1JY8_3lhymAnWvy49dSsnU4unir1aJDPYa2lGf_Ky5pjdhthNpPZXC_5Mlq0xtMUFhaDjaNEyDIA-2vS713v_gY6ph-FM20Gt3s1gfJIbRpl2Zy5xzx9D9ui75t43O6hePAwxUIG151rd8iLwPQ86jUn5MrQrv764dIj3_R1tPm8ctwz5xWMUjqpR0w/s1417/thepassionofthechrist2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="949" data-original-width="1417" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1JY8_3lhymAnWvy49dSsnU4unir1aJDPYa2lGf_Ky5pjdhthNpPZXC_5Mlq0xtMUFhaDjaNEyDIA-2vS713v_gY6ph-FM20Gt3s1gfJIbRpl2Zy5xzx9D9ui75t43O6hePAwxUIG151rd8iLwPQ86jUn5MrQrv764dIj3_R1tPm8ctwz5xWMUjqpR0w/w640-h428/thepassionofthechrist2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Ymmärrän kyllä hyvin</b>, miksi <i>The Passion of the Christ</i> on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana jakanut mielipiteitä voimakkaasti. Voin hyvin kuvitella, että monelle uskovaiselle elokuva on todella vahva kokemus, joka jättää pysyvän jäljen niin hyvässä kuin pahassa. Ymmärrän myös täysin, että joillekin katsojille leffan kuvaus Jeesuksen kiduttamisesta ja kärsimyksestä aiheuttaa suorastaan pahoinvointia. En ylläty, jos moni on jättänyt elokuvan kesken tai ei ole koskaan pystynyt katsomaan sitä uusiksi ihan vain sen graafisuuden vuoksi. Elokuva herätti myös negatiivisuutta juutalaisten keskuudessa, joista moni mielsi elokuvan antisemitistiseksi siinä, kuinka se esittää Jeesusta vainoavat juutalaiset, peläten tämän lisäävän kristittyjen katsojien keskuudessa juutalaisvihaa. Vaikka tässä onkin pointtinsa, leffa näyttää juutalaisia myös hyvässä valossa, myötätuntoisina, auttavaisina ja ylipappi Kaifaksen innoittamaa joukkoa vastustavina.</div><div><br /></div><div><b>No, miten <i>The Passion of the Christ</i> toimi minulle</b>, ateistille, joka ei usko Jumalaan ja pitää Jeesusta lähinnä historiallisena merkkihenkilönä? Sanoisin jopa yllättyneeni siitä, kuinka paljon pidinkään leffasta, esimerkiksi Martin Scorsesen Jeesus-elokuva <i>Kristuksen viimeisen kiusauksen </i>(<i>The Last Temptation of Christ</i> - 1988) jätettyä minut hieman kylmäksi. Kyseessä ei ole mikään perinteisellä tavalla tehty elokuva, jossa olisi kunnon tarina hahmokehityksin ja juonikuvioin, vaan Mel Gibson on lähtenyt tekemään puhdasta kuvausta Jeesuksen elämän kahdestatoista viimeisestä tunnista, eli nimenmukaisesti passiosta. Elokuvan sijaan tämän voisikin mieltää pikemminkin elämykseksi. Ja elämyksenä se on melko vaikuttava, oli uskovainen tai ei.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge0dcco0J5tuzhSwkk4WRJKNmF5hoVHJbGb2Rm1q_M6z8iUDODEgz61qcWwxCvS5FjfdtKr416EWDyAmxJ-fB6tesQwhWIOG9zM9Z-gGr9S5J-JUf1Ic-pU2zXcktqvebX5pRD7EVc9T8zD0WCcrL3m5jniy5mZkQS-2_Ted0J9bRCOB65j4zh8K5XMw/s1606/thepassionofthechrist3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1606" height="430" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge0dcco0J5tuzhSwkk4WRJKNmF5hoVHJbGb2Rm1q_M6z8iUDODEgz61qcWwxCvS5FjfdtKr416EWDyAmxJ-fB6tesQwhWIOG9zM9Z-gGr9S5J-JUf1Ic-pU2zXcktqvebX5pRD7EVc9T8zD0WCcrL3m5jniy5mZkQS-2_Ted0J9bRCOB65j4zh8K5XMw/w640-h430/thepassionofthechrist3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Heti alusta asti elokuvassa on jotain onnistuneen utuista ja unenomaista.</b> Toisinaan leffa muuttuu kuin kuumehouruiseksi painajaiseksi ja Gibson onkin saanut aikaan jotain todella mystistä, saaden elokuvansa silti tuntumaan historialliselta. Hän kasvattelee kierroksiaan elokuvan edetessä ja kun Jeesuksen henkinen tuska muuttuu fyysiseksi kärsimykseksi, Gibson ryhtyy todella koettelemaan katsojan sietokykyä. Olen nähnyt aika rajuja juttuja leffoissa, mutta <i>The Passion of the Christ </i>onnistui silti kouraisemaan useasti ikävästi vatsanpohjasta. Esimerkiksi varmaan kymmenen minuuttia pitkä Jeesuksen ruoskintakohtaus äityy yhä vain verisemmäksi ja inhottavammaksi, puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa lopulta ristiinnaulitsemista on katsoa. Tilanteen kauheutta ei yhtään helpota avuttomana poikansa kärsimystä sivusta seuraavan Marian suuri suru. Elokuvan hävytön graafisuus on tosiaan jakanut mielipiteitä voimakkaasti. Osa kritisoijista pitääkin leffaa pelkkänä raakuuksilla mässäilynä. Itse ihailen, ettei Gibson halua päästää katsojaansa helpolla. Hän on halunnut saada katsojan kiemurtelemaan epämiellyttävyyden tunteessa ja näyttää, että kaiken tämän kauheudenkin jälkeen Jeesus halusi jakaa rakkautta ja anteeksiantoa myös kiduttajilleen. Itse olisin kuitenkin jättänyt elokuvan viimeisen kohtauksen pois ja lopettanut leffan kuvaan, jossa kuollut Jeesus makaa äitinsä käsivarsilla.</div><div><br /></div><div><b>Teknisiltä ansioiltaankin <i>The Passion of the Christ</i> on vakuuttava teos.</b> Se on upeasti kuvattu ja taidokkaasti valaistu. Elokuvan lavasteet ovat erinomaiset ja asut hienot. Maskeeraustiimi on onnistunut Jeesuksen kanssa erinomaisesti. Caviezel on peitetty ruoskaniskuihin ja tekovereen, ja ristiinnaulittu Jeesus on kaikessa ikonisuudessaankin karmaiseva näky. Erikoistehosteet ovat oivalliset ja äänimaailma mainio. Alun perin Gibson ei halunnut elokuvaan musiikkia, mutta lopulta heltyi ajatukselle. Muutamien mutkien kautta säveltäjäksi valittu John Debney tunnelmoi jylhästi ja surumielisesti läpi elokuvan, korostaen teoksen paatosta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmUhS-UDM0NEEJCnTY2ac3T6bvE-RBwHDbEV8WGxEhUkH4N34ar6QJCgHoVnu9mRcEoIYRbvsovlmeL8-9SWbzX-AY9Qg-a4hybr7RshZCFY_2rljHqbSKxxz0w9zC2Km-3PtEX1mgPIPe-QoCTO2TAjqfJl9uzgS8v7ojKkTcG84S3FR070TVAVz79Q/s320/7_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.4.2023</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>The Passion of the Christ, 2004, Icon Productions</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/4Aif1qEB_JU" width="320" youtube-src-id="4Aif1qEB_JU"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-84434098470398349122024-02-23T10:00:00.390+02:002024-02-23T10:52:47.661+02:00Arvostelu: Dyyni: Osa kaksi (Dune: Part Two - 2024)<h2 style="text-align: center;">DYYNI: OSA KAKSI</h2><h4 style="text-align: center;"><i>DUNE: PART TWO</i></h4><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9KrExcm8WfVJS_OFTsaN03CKnZeF8C97RulZWn5owaVMtXKXcz3JoH2SAh9XAAJMPbCPsU65udfeLACPOZ7U9kADHS_MP-wOtc4pgZVIkfl-Gg9zHgeoVD75-n7cMT5wUi6VAZjo0EdZ1iIQh84lu0qCrOKGVk5bvXfcntqnkWVQcO9iL0zhcuxCKTZfQ/s3000/Dune%20-%20Part%20Two.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2057" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9KrExcm8WfVJS_OFTsaN03CKnZeF8C97RulZWn5owaVMtXKXcz3JoH2SAh9XAAJMPbCPsU65udfeLACPOZ7U9kADHS_MP-wOtc4pgZVIkfl-Gg9zHgeoVD75-n7cMT5wUi6VAZjo0EdZ1iIQh84lu0qCrOKGVk5bvXfcntqnkWVQcO9iL0zhcuxCKTZfQ/s320/Dune%20-%20Part%20Two.jpg" width="219" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus:</b> Denis Villeneuve</div><div><b>Pääosissa: </b>Timothée Chalamet, Zendaya, Rebecca Ferguson, Javier Bardem, Stellan Skarsgård, Austin Butler, Dave Bautista, Florence Pugh, Christopher Walken, Josh Brolin, Charlotte Rampling, Souheila Yacoub, Léa Seydoux ja Anya Taylor-Joy</div><div><b>Genre: </b>scifi, toiminta</div><div><b>Kesto:</b> 2 tuntia 46 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 12</div><div><br /></div><div><b>Frank Herbertin <i>Dyyni</i>-kirjaan (<i>Dune </i>- 1965) perustuva elokuva <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2021/09/arvostelu-dyyni-dune-2021.html">Dyyni</a> </i>(<i>Dune </i>- 2021) oli kehuttu ja palkittu menestys</b>, joten jatkoa oli luvassa. Ohjaaja Denis Villeneuve koki kirjan olevan liian suuri ja monimutkainen yhteen elokuvan, joten hän päätti jakaa kirjan kahdeksi elokuvaksi, siitäkin huolimatta, että tuotantoyhtiö Warner Bros. lupautui aluksi vain yhteen leffaan, sanoen, että jatko-osa tehtäisiin sillä ehdolla, että ensimmäinen menestyy. Siitä huolimatta, että elokuva julkaistiin keskellä koronaviruspandemiaa ja samanaikaisesti sekä teattereissa että HBO Max -suoratoistopalvelussa, se keräsi mojovat katsojaluvut, jolloin Warner Bros. ilmoitti jatko-osan toteutumisesta pian ensimmäisen ilmestymisen jälkeen. Villeneuve ryhtyi saman tien työstämään jatkoa, vaadittuaan ensin, että elokuva julkaistaisiin aluksi yksinoikeudella elokuvateattereissa. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2022 ja elokuvan oli alun perin tarkoitus saada ensi-iltansa lokakuussa 2023, mutta Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakko pakotti julkaisun viivästyttämistä. Nyt <i>Dyyni: Osa kaksi </i>on vihdoin saapumassa elokuvateattereihin, enkä malttanut odottaa sen näkemistä. Pidin valtavasti ensimmäisestä <i>Dyynistä </i>ja jatko-osasta muodostuikin yksi eniten odottamistani elokuvista. Olinkin innoissani, kun pääsin näkemään <i>Dyyni: Osa kahden</i> sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.</div><div><br /></div><div><b>Harkonnenien kaapattua vallan Arrakisin hiekkaplaneetasta</b>, Paul Atreides äiteineen pakenee ja saa uusia liittolaisia aavikolla elävästä fremen-kansasta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid9xE_o6VXiXpgDnN1V9r5C-xAr-XAtyzS4jLNzs6Ls4vRw7D4do2_y7X0qYHWcXIt1Tef7fA9BhA3n07buLA16oZQrbyodeSDLYIHnZaXIfb4ZFxHgO5yYiHTzU0RoEKbQA7umW4r1RHnDerqyASl9XeoQU2GI-T2mE3QQ0g3DfZxCmm1sSdvnPPr5Oxw/s1465/duneparttwo1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1465" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid9xE_o6VXiXpgDnN1V9r5C-xAr-XAtyzS4jLNzs6Ls4vRw7D4do2_y7X0qYHWcXIt1Tef7fA9BhA3n07buLA16oZQrbyodeSDLYIHnZaXIfb4ZFxHgO5yYiHTzU0RoEKbQA7umW4r1RHnDerqyASl9XeoQU2GI-T2mE3QQ0g3DfZxCmm1sSdvnPPr5Oxw/w640-h428/duneparttwo1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Timothée Chalamet palaa rooliinsa Paul Atreidesina</b>, merkittävän aatelissuvun viimeisenä, pahojen Harkonnenien tapettua hänen kansansa ensimmäisen elokuvan päätteeksi. Chalamet suoriutui jo ensimmäisessä elokuvassa mainiosti roolissaan, mutta jatko-osassa hän vakuuttaa vieläkin enemmän. Siinä, missä ensimmäinen leffa maalaili Paulista kuvaa tavanomaisena nuorena sankarina, <i>Dyyni: Osa kaksi</i> vie häntä huomattavasti poikkeuksellisempaan ja mielenkiintoisempaan suuntaan. Paul ajautuu erikoiseen asemaan, jossa hänen täytyy todella tehdä päätös, minkä roolin ottaa maailmassa. Onko hän isänsä poika ja seuraava herttua, vai onko hänessä jotain vielä enemmän? Onko hän "Lisan al-Gaib", ääni ulkomaailmasta, jonka ennustetaan pelastavan fremenit Harkonnenien kynsistä ja muuttavan karun Arrakisin takaisin entisaikojen loistoon vehreäksi paratiisiksi? Paulin kehityskaari on jatko-osassa huomattavasti syvempi kuin ensimmäisessä ja Chalamet tulkitsee hahmonsa muutosta hienosti.</div><div> <b>Monet muutkin tutut tekevät paluun ensimmäisestä elokuvasta</b>, kuten Rebecca Ferguson Paulin äitinä Jessicana, Stellan Skarsgård pahana paroni Harkonnenina, Dave Bautista tämän brutaalina veljenpoikana Rabbanina, Javier Bardem yhden fremen-joukon johtajana Stilgarina ja Zendaya fremen-tyttö Chanina, joka nähtiin ykkösosassa lähinnä vain Paulin unissa. Chani, Stilgar ja Rabban saavat huomattavasti enemmän ruutuaikaa kuin viime leffassa. Chalametin ohella muutkin tutut näyttelijät vain parantavat otettaan rooleistaan. Erityisesti Ferguson pääsee paremmin valloilleen Jessicana, jonka Bene Gesserit -puoli nousee merkittävämmin esiin.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf9F-P-xpVSIq7xcxFJSgoSZjUWfTY0OhowhFUEJRSTk6Koumft6_zOWDYTV_7c1_3MVscULHkQOJKbVHnZHxBcJLa3vxTchtDaDAQ25pXdzE99vfDNxM1FsBkSggK7t_YxRE5RIJIJOOR32R4zV-gJ3ooR0ir7ShksT6l1BruK3DWk4MvFeb9e9IGYuj3/s1466/duneparttwo2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="978" data-original-width="1466" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf9F-P-xpVSIq7xcxFJSgoSZjUWfTY0OhowhFUEJRSTk6Koumft6_zOWDYTV_7c1_3MVscULHkQOJKbVHnZHxBcJLa3vxTchtDaDAQ25pXdzE99vfDNxM1FsBkSggK7t_YxRE5RIJIJOOR32R4zV-gJ3ooR0ir7ShksT6l1BruK3DWk4MvFeb9e9IGYuj3/w640-h426/duneparttwo2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Ykkösleffan tapettua suunnilleen puolet hahmogalleriasta</b>, täytyy jatko-osan toki esitellä uusia tyyppejä tilalle. Christopher Walken nähdään galaktista Imperiumia johtavana keisarina ja Florence Pugh esittää hänen tytärtään, prinsessa Irulania. Parin vuoden takaisessa <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2022/06/arvostelu-elvis-2022.html">Elvis</a></i>-elokuvassa (2022) häikäissyt Austin Butler taas näyttelee paroni Harkonnenin toista veljenpoikaa, kieroa Feyd-Rauthaa. Butler näyttää, ettei Elvis-rooli ollut yksittäinen täysosuma, vaan hän on yksi tämän hetken lupaavimmista uusista näyttelijöistä. Hän on tunnistamaton häijynä Feyd-Rauthana, joka saapuu Arrakisille jahtaamaan Paulia. Walken taas omaa oikeaa arvokkuutta hallitsijan rooliin ja Pugh toimii oivallisesti prinsessana, jolla on omat kytköksensä Bene Gesseriteihin.</div><div><br /></div><div><b>Jo ensimmäinen <i>Dyyni</i>-elokuva oli aivan mahtava</b>, mutta <i>Dyyni: Osa kaksi</i> onnistuu olemaan vielä sitäkin parempi aika lailla jokaisella osa-alueella. Jatko-osaa katsoessa tuntuu vahvasti siltä, että ensimmäinen osa oli lopulta pelkkä esittely tarinan hahmoille, tapahtumapaikoille ja kulttuureille. Nyt kun pelinappulat on asetettu laudalle jatko-osaa varten, todellinen peli pääsee vihdoin alkamaan. Lopputuloksena on ällistyttävä ja mammuttimainen scifieepos, joka ei yhtään muserru oman painonsa alle, vaan asettaa korkean riman sille, mitä lajityypissä voidaan saada aikaiseksi, kun tarpeeksi taitavat tekijät pistetään asialle. Jos jatkokirjaan <i>Dyynin Messias </i>(<i>Dune Messiah </i>- 1969) perustuva, suunnitteilla oleva kolmas elokuva toteutuu ja se onnistuu yhtä laadukkaasti kuin kaksi ensimmäistä osaa, voi <i>Dyyniä </i>kutsua hyvillä mielin parhaaksi elokuvatrilogiaksi sitten <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/p/taru-sormusten-herrasta-trilogia-lord.html">Taru sormusten herrasta</a></i> -elokuvien (<i>The Lord of the Rings</i> - 2001-2003).</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWfsZF0aIjJagEfKs4jDaE14ZiNVyLWt8no8_2WV33kSfBBaeAaA4_EV5IuZa20PdpQP5SuLjHKLjugYEQNgFPIe12R_6foTYpQD8iVP9AxvQ0ZrZIJWrqpkicNW5j3H9oI407fZAyIWof8xcgmWN_sHeb9cheUCqAczlxrYN9-_0YMz7bGHdRHBxLpjxj/s1478/duneparttwo3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="980" data-original-width="1478" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWfsZF0aIjJagEfKs4jDaE14ZiNVyLWt8no8_2WV33kSfBBaeAaA4_EV5IuZa20PdpQP5SuLjHKLjugYEQNgFPIe12R_6foTYpQD8iVP9AxvQ0ZrZIJWrqpkicNW5j3H9oI407fZAyIWof8xcgmWN_sHeb9cheUCqAczlxrYN9-_0YMz7bGHdRHBxLpjxj/w640-h424/duneparttwo3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Dyyni: Osa kaksi</i> käynnistyy aika lailla suoraan siitä</b>, mihin ensimmäisessä elokuvassa jäätiin. Tuhottuaan Atreidesit, Harkonnenien suku on ottanut takaisin vallan Arrakisista. Samaan aikaan Paul ja hänen äitinsä matkaavat aavikolla fremenien kanssa. Elokuvan ensimmäinen tunti käytetäänkin pitkälti tähän fremenien kulttuurin tutkimiseen. On erittäin mielenkiintoista seurata, kun Paul opettelee tämän aavikkokansan tavoille ja vielä kiinnostavampaa on, kuinka eri tavoin fremenit Paulin näkevät. Toiset mieltävät hänet jeesusmaiseksi vapahtajakseen, kun taas toiset katsovat häntä nenänvarttaan pitkin vääränä profeettana. Tämän kautta elokuva ottaa hyvin kantaa muun muassa valkoinen pelastaja -hahmoihin, sekä uskon asioihin, tutkien asioita eri kannoilta. Muutenkin filmi on temaattisesti edeltäjäänsä rikkaampi ja valtajuonittelu vielä herkullisempaa.</div><div><br /></div><div><b>Samaan aikaan kypsytellään konfliktia Paulin ja Harkonnenien välillä.</b> <i>Dyyni: Osa kaksi</i> on huomattavasti toiminnallisempi elokuva kuin ensimmäinen. Taisteluita kasvatetaan kaiken aikaa, kunnes kaikki johtaa kohti massiivista huipennusta, jolloin iho nousee herkästi kananlihalle sellaisesta annoksesta eeppisyyttä, jota ei ollakaan hetkeen elokuvateattereissa koettu. Oli kyse sitten kohtaamisista valtavien hiekkamatojen, Shai-Huludien kanssa tai lopun sotimisesta, meno on niin mahtipontista, että <i>Dyyni: Osa kaksi</i> täytyy kokea isoimmalta mahdolliselta valkokankaalta. Vaikka toimintaa on enemmän, ei ohjaaja Denis Villeneuve ole onneksi unohtanut ensimmäisen elokuvan verkkaisuutta. Elokuva kulkee omassa rauhassaan eteenpäin, kypsytellen asioita hiljalleen, kunnes eskaloi ne täyteen vauhtiin. Kestoa leffalla on varttia vaille kolme tuntia, mutta yllättävää kyllä, mielestäni <i>Dyyni: Osa kaksi</i> tuntui lyhyemmältä kuin ensimmäinen <i>Dyyni</i>-elokuva. Olin jopa yllättynyt, kun elokuva loppui (jälleen jatkoa pohjustavaan cliffhangeriin), luullessani, että elokuvaa oli kestänyt vasta pari tuntia. Seasta löytyy pari yksittäistä kauneusvirhettä, kuten yhdessä kohtaa seasta selvästi poisleikattu kohtaus Chanin kanssa, mutta kokonaisuus on silti erinomainen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi11-_IaoOGi1HZfDRPkM_cPy38RLviaqAG0O7KjkKTzao-Px-X2GKD21CfJWZ_yAGMw6dyPKbqlg9VhHzW2HjC_1Xu4jyki2hz14Je3Qfssw97RlJinMQYfMHm4kQn3zFJoyE-3bmC0eNEieIxV3LAlc82duQu55OJFWnYSkB9haGuh7-Wf8_Ckta7xLL0/s1540/duneparttwo4.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="826" data-original-width="1540" height="344" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi11-_IaoOGi1HZfDRPkM_cPy38RLviaqAG0O7KjkKTzao-Px-X2GKD21CfJWZ_yAGMw6dyPKbqlg9VhHzW2HjC_1Xu4jyki2hz14Je3Qfssw97RlJinMQYfMHm4kQn3zFJoyE-3bmC0eNEieIxV3LAlc82duQu55OJFWnYSkB9haGuh7-Wf8_Ckta7xLL0/w640-h344/duneparttwo4.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Denis Villeneuven ohjaus on todella hallittua</b> ja hän pitää yhä vain valtavammaksi paisuvaa teosta ihailtavan hyvin kasassa. Villeneuvella on silmää suuren skaalan tapahtumille, jotka hän herättää eloon ruudulla leuat auki loksauttavan upeasti. Hänen ja Jon Spaihtsin käsikirjoitus on myös väkevä. Se syventää hahmoja, heidän kulttuurejaan ja tätä maailmaa entisestään, sisältää vahvoja teemoja ja haastaa tehokkaasti katsojaansa. <i>Dyyni: Osa kaksi </i>on myös kuvattu todella tyylikkäästi. Laajat kuvat ovat parhaimmillaan henkeäsalpaavan komeita ja mustavalkoiset kohtaukset Giedi Prime -planeetalla ovat näyttäviä. Valaisu on hieman parempaa kuin viimeksi, lavasteet pysyvät jylhinä, asut ovat taidokkaasti toteutetut ja maskeeraukset ovat fantastiset niljakasta paronia, fremenien sinisiä silmiä ja ajoittain aika verisiäkin taistelujälkiä myöten. Erikoistehosteet ovat ensiluokkaisia. Tietokone-efektit jättävät <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2022/12/arvostelu-avatar-way-of-water-2022.html">Avatar: The Way of Wateria</a></i> (2022) lukuun ottamatta viime vuosien kaikki muut digitehosteilla mässäilevät Hollywood-rainat varjoonsa. Vahvoja visuaalisuuksia tukee tietty vahva äänimaailma. Hans Zimmer vastaa tälläkin kertaa musiikeista ja nostattaa tuttuun tapaansa jo valmiiksi eeppisen teoksen vieläkin mahtipontisemmalle tasolle.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh8tfRcaHlHXWXLTAYW7aXpkFU80oeeu5p36PHgxgRKZxsYCq-8ioMSwtFsboj5Kbg9gKxaKU-e3n3rqkJH_g7EP46a8Ghlffr2XpNhDO8d4Edpef4ElF84OMdfSWj4uA7UO_kcCiVmpVIRxAFw4TJbyTNDhJCT8kKEvKd9djr8HVCrteNyOkXd_v_IXHa/s320/9_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.2.2024</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Dune: Part Two, 2024, Warner Bros., Warner Bros. Entertainment, Legendary Entertainment, Villeneuve Films</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/U2Qp5pL3ovA" width="320" youtube-src-id="U2Qp5pL3ovA"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1271806147715122189.post-62139940427296316432024-02-22T10:00:00.001+02:002024-02-22T10:00:00.274+02:00Arvostelu: Mad Max (1979)<h2 style="text-align: center;">MAD MAX</h2><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkZIwFtjoeWM3XQzP08SNEkRSWRKSq4E8loJbtu-uQaQ2csTDx8Dvo1hFspPLbFJUHmlOmIglaT1GJgCZ4Ig_in_0ojo4575WTGUCX_yr4U71dxKpDi2RPRGP10pszsIbWzoYagSU4WFD6Z-SEMYScKfgrmSDCrGF_FPEi_o6d0iYXG2dK05AxtceiQNfe/s1500/Mad%20Max.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="991" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkZIwFtjoeWM3XQzP08SNEkRSWRKSq4E8loJbtu-uQaQ2csTDx8Dvo1hFspPLbFJUHmlOmIglaT1GJgCZ4Ig_in_0ojo4575WTGUCX_yr4U71dxKpDi2RPRGP10pszsIbWzoYagSU4WFD6Z-SEMYScKfgrmSDCrGF_FPEi_o6d0iYXG2dK05AxtceiQNfe/s320/Mad%20Max.jpg" width="211" /></a></div><br /><div><b>Ohjaus: </b>George Miller</div><div><b>Pääosissa:</b> Mel Gibson, Joanne Samuel, Hugh Keays-Byrne, Steve Bisley, Tim Burns, Roger Ward, Geoff Parry, David Bracks, Sheila Florence, Max Fairchild, Vincent Gil, Jonathan Hardy ja Paul Johnstone</div><div><b>Genre:</b> toiminta</div><div><b>Kesto: </b>1 tunti 28 minuuttia</div><div><b>Ikäraja:</b> 16</div><div><br /></div><div><b><i>Mad Max</i> on Mel Gibsonin tähdittämä toimintaelokuva.</b> 1970-luvulla elokuvien teosta haaveillut George Miller työskenteli lääkärinä Sydneyn sairaalan ensiapuosastolla ja näki useita kauhistuttavia vammoja ja kuolemia, joita kolarit olivat aiheuttaneet. Hän tapasi amatöörielokuvantekijä Byron Kennedyn ja he päätyivät yhdessä työstämään lyhytelokuvan <i>Violence in the Cinema, Part 1</i>:n (1971), joka voitti palkintoja eri elokuvajuhlilla ympäri maailman. Kaksikko ryhtyi ideoimaan täyspitkää elokuvaa, mutta koska kumpikaan ei kokenut olevansa kummoinen käsikirjoittaja, he pestasivat The Australian -lehden taloustoimittaja James McCauslandin, jonka kanssa he olivat intoilleet elokuvista, tavattuaan juhlissa. McCauslandkaan ei ollut aiemmin kirjoittanut käsikirjoitusta ja hän opettelikin tekstin rakentamista käymällä useasti Millerin kanssa katsomassa leffoja teatterissa. Pitkän yrittämisen jälkeen Miller ja Kennedy saivat kerättyä elokuvan budjetin kasaan, osittain omasta taskustaan, tehtyään useita lisätyötunteja ensiaputiiminä. Päärooliin haluttiin aluksi amerikkalaistähti, sillä ajatuksella, että siten elokuva olisi helpompi myydä ulkomaille, mutta lopulta Miller päätyi tuolloin vielä täysin tuntemattomaan Mel Gibsoniin. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 1977, mutta ne keskeytettiin jo neljän päivän jälkeen, kun päähenkilön vaimoksi roolitettu Rosie Bailey loukkaantui onnettomuudessa. Hänet korvattiin Joanne Samuelilla, jonka kanssa kuvaukset jatkuivat pari viikkoa myöhemmin. Elokuvan jälkituotanto toteutettiin kotikutoisilla laitteilla Millerin ystävän asunnolla. Vaikeuksista huolimatta leffa saatiin valmiiksi ja lopulta <i>Mad Max</i> sai ensi-iltansa huhtikuussa 1979. Ilmestyessään elokuva sai nuivan vastaanoton kriitikoilta, mutta vuosien varrella sen arvostus on kasvanut ja nykyään leffaa pidetään klassikkona. Katsojat ottivat leffan innokkaasti vastaan ja halvalla tehty elokuva pitikin vuosia Guinnessin maailmanennätystä eniten rahaa pieneen budjettiinsa nähden tuottaneena leffana. Itse olin katsonut <i>Mad Maxin</i> kerran aiemmin, odottaessani elokuvasarjan neljännen osan, <i><a href="https://elokuvantaikaa.blogspot.com/2016/01/arvostelu-mad-max-fury-road-2015-ohjaus.html">Mad Max: Fury Roadin</a></i> (2015) ilmestymistä. Nyt kun leffasarja on jälleen jatkumassa elokuvalla <i>Furiosa: A Mad Max Saga </i>(2024), päätin katsoa aiemmat osat uudelleen ja samalla arvostella alkuperäisen <i>Mad Max</i> -trilogian läpi.</div><div><br /></div><div><b>Lähitulevaisuudessa Australia on ajautunut kaaokseen</b>, rikollisjengien rellestäessä vapaasti menemään. Vain pieni poliisien joukko yrittää ylläpitää järjestystä ja yksi näistä poliiseista, Max Rockatansky ajautuu vastakkain julman Toecutterin ja tämän moottoripyöräjengin kanssa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFdNUr4UTpveIzl3xeUj5NZjzUnNskPpMMruefGHB3S71T1StED1tdakjbKw6ITWKYNs61VV7KC_IgIMTCI71kku8L0K1iNoaYv3CSN0u0PlhdBfjSAhCFAAKX3S8WB_rHmEm0g4zV9y5Zcl56ai62c5BDhPM_85Kxzb2RFQCC7OtTtlHALxm2OVusNdWM/s1920/madmax1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="792" data-original-width="1920" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFdNUr4UTpveIzl3xeUj5NZjzUnNskPpMMruefGHB3S71T1StED1tdakjbKw6ITWKYNs61VV7KC_IgIMTCI71kku8L0K1iNoaYv3CSN0u0PlhdBfjSAhCFAAKX3S8WB_rHmEm0g4zV9y5Zcl56ai62c5BDhPM_85Kxzb2RFQCC7OtTtlHALxm2OVusNdWM/w640-h264/madmax1.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Nykyään muun muassa <i>Tappava ase</i> -elokuvista (<i>Lethal Weapon</i> - 1987-1998) </b>ja <i>Braveheart - taipumattomasta </i>(<i>Braveheart</i> - 1995) tuttu Mel Gibson oli vielä täysin tuntematon heppu 1970-luvun lopulla. Hän oli vastikään valmistunut näyttelijäopinnoista ja esiintynyt vasta yhdessä ainoassa elokuvassa, <i>Summer Cityssä</i> (1977), kun hän nappasi pääroolin <i>Mad Maxista</i>. Gibson näyttelee Max Rockatanskya, maantiepoliisia, joka ajautuu henkilökohtaiseen konfliktiin erään moottoripyöräjengin kanssa. Vaikka kyseessä on vasta Gibsonin toinen elokuva, hän näyttää jo tässä omaavansa karismaa toimintaelokuvan keulakuvaksi, eikä ihme, että George Miller innostui hänen koekuvauksestaan toden teolla. Gibson viestii Maxin poliisipuolella, ettei tälle miehelle kannata ryttyillä, mutta pystyy myös näyttämään onnistuneesti hahmon pehmeämpää puolta, kun Max on perheensä, eli vaimonsa Jessien (Joanne Samuel) ja pienen poikalapsensa Sprogin (Brendan Heath) kanssa.</div><div> <b>Elokuvassa nähdään myös </b>Steve Bisley Maxin työparina Goosena, Roger Ward poliisivoimien kapteeni Macaffeena, Sheila Florence Maxin vanhana tuttuna Mayna, sekä Hugh Keays-Byrne häikäilemättömänä moottoripyöräjengin johtajana Toecutterina ja muun muassa Vincent Gil, Tim Burns ja Geoff Parry tämän jengiläisinä, Nightriderina, Johnny Boyna ja Bubbana. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat pääasiassa passelisti osistaan. Bisley toimii kerskuvampana poliisina ja Keays-Byrne on mainion tärähtänyt ja uhkaava tarinan pääpahiksena.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKY8IXs0MSIOZwDzeFH2rGJ1w8-oROR7l4MBOIKdOXwDlBlp_ylYP7x-1J_jvSQ6Vneuzvwk8wWXhiNx1KdMjkL_bfPo4umItF4VRvd40Hkq3pNd61-F6prnxJXOsHXNyr2Q08rQNXcJe3aR59uW-MprpoWAQphs62NNtHeKif-W86Axlyl4IY88pfLqCk/s1920/madmax2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="791" data-original-width="1920" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKY8IXs0MSIOZwDzeFH2rGJ1w8-oROR7l4MBOIKdOXwDlBlp_ylYP7x-1J_jvSQ6Vneuzvwk8wWXhiNx1KdMjkL_bfPo4umItF4VRvd40Hkq3pNd61-F6prnxJXOsHXNyr2Q08rQNXcJe3aR59uW-MprpoWAQphs62NNtHeKif-W86Axlyl4IY88pfLqCk/w640-h264/madmax2.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b>Vuosien ja muutaman jatko-osan jälkeen <i>Mad Maxista</i> tulee nimenä mieleen postapokalyptinen ja aavikoitunut maailma</b>, toinen toistaan hullummat bensiinistä taistelevat barbaarit, hurjat autostuntit ja räjähtävä toiminta. Onkin siis kiinnostavaa palata tämän alkuperäiselokuvan pariin, joka kyllä sijoittuu tulevaisuuteen, eikä maalailee siitä millään lailla kivoja mielikuvia. Tuntemamme sivilisaatio on romuttunut, mutta vielä tämä ensimmäinen filmi ei mene niin pitkälle dystooppisissa ennustuksissaan kuin jatko-osat. Tästä löytyy vielä selkeitä jäännöksiä tuntemastamme maailmasta ja näin jälkikäteen tuntuukin siltä, että tämä ykkösosa on lähinnä lämmittelyä ja enemmänkin koevedos siitä, mitä tuleman pitäisi.</div><div><br /></div><div><b>Vaikka alkuperäinen <i>Mad Max</i> on vielä varsin maltillinen ja aika maanläheinen filmi</b> yhä vain lennokkaammiksi muuttuviin jatko-osiinsa verrattuna, löytyy tästäkin jo roppakaupalla sekopäisyyttä ja vauhdikasta toimintaa. Elokuvan ilmestymisen aikaan leffaa pidettiin niinkin väkivaltaisena, että sen esittäminen jopa kiellettiin joissain maissa, mukaan lukien naapurissamme Ruotsissa. Leffa lähtee heti käyntiin komealla takaa-ajokohtauksella, joka esittelee heti kättelyssä elokuvan maailman, sen hyvät ja pahat hahmot, sekä heidän konfliktinsa. Erityisesti tapa, jolla Max itse esitellään, on väkevä ja kaoottisuuden keskellä tyyni ja määrätietoinen poliisi voittaa katsojan heti puolelleen. Onkin siis niin kiinnostavaa kuin joissain määrin myös traagista seurata Maxin vajoamista hulluuteen, kun poliisien sota Toecutterin moottoripyöräjengiä vastaan muuttuu henkilökohtaiseksi.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdTSmPAQgj3NpOabFsqmNxOC1nZYefE1ebxveFQ3p_7zk6K1V7R6dese6FmStJDeI8XozSdrECIuHix2stf_Qb0ZxvPAnlc5Cgs2d61oaW8Y6CT0Nq75gCdAXbftoELOZCVCj0mmeLvi9ogdxeM_ti_iMXdwWzdvnQt_Z7QkbH_vEGaZPtL2Z8Sq-q3kQO/s1920/madmax3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="792" data-original-width="1920" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdTSmPAQgj3NpOabFsqmNxOC1nZYefE1ebxveFQ3p_7zk6K1V7R6dese6FmStJDeI8XozSdrECIuHix2stf_Qb0ZxvPAnlc5Cgs2d61oaW8Y6CT0Nq75gCdAXbftoELOZCVCj0mmeLvi9ogdxeM_ti_iMXdwWzdvnQt_Z7QkbH_vEGaZPtL2Z8Sq-q3kQO/w640-h264/madmax3.png" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><b><i>Mad Maxin</i> tarina on äärimmäisen yksinkertainen</b>, mutta osittain juuri siksi niin tehokas. Puolentoista tunnin kestossaan filmi on vielä napakka, eikä siitä juuri turhaa tyhjäkäyntiä löydy. Elokuva nappaa heti kyytiinsä ja pitää hyvin mukanaan läpi kestonsa. Se tarjoaa tasaisin väliajoin viihdyttäviä toimintakohtauksia, joista löytyy niin hurjaa kaahailua kuin muitakin stuntteja, joita toteutettiin ilman kummoisia turvajärjestelyjä. Jos jotkut hetket näyttävät kivuliailta, sitä ne luultavasti myös olivat. Toiminnan ohessa leffasta löytyy myös jotain asiaakin ja filmin kautta Miller pyrki kärjistellen kuvaamaan näkemystään väkivallan lisääntymisestä Australiassa ja mihin homma voisi pahimmillaan johtaa. Lisäksi leffa käsittelee pätevästi teemaansa kostosta, pistäen katsojankin pohtimaan, onko Max lopulta paljoa parempi ihminen kuin Toecutterin poppoo, joita hän jahtaa? Kostoreissulle hyppää mielellään mukaan, mutta harmillisesti tämä osio myös jättää ajoittain pientä toivomisen varaa. Etenkin viimeinen kohtaaminen Toecutterin kanssa tuntuu kaiken kasvattelun jälkeen aikamoiselta antikliimaksilta. Tämä johtui todennäköisesti budjetista, joka oli tosiaan jopa tuona aikana toimintaleffoille vaatimattomat 350 tuhatta dollaria, jolla saisi nykyään tehtyä ehkä pienen indiedraaman. Pääasiassa raha on kuitenkin pistetty hyötykäyttöön ja monin tavoin <i>Mad Max</i> näyttää huomattavasti kalliimmalta kuin mitä se maksoi.</div><div><br /></div><div><b>Tekijätiimin lähestulkoon ensikertalaisuus täyspitkien elokuvien parissa käy ajoittain selväksi</b>, mutta silti mistään amatööriprojektista ei voi puhua. George Miller kompastelee hieman hempeissä draamakohtauksissa, minkä lisäksi eräs shokeeraavaksi tarkoitettu kohtaus on tehty niin yliampuvasti, että se muuttuu liki koomiseksi. Miller kuitenkin paikkailee tätä myöhemmällä, iskevästi kuvatulla tragedialla ja ennen kaikkea näyttää heti esikoiselokuvassaan omaavansa silmää tyylikkäälle toiminnalle. Hänen ja James McCauslandin työstämä käsikirjoitus on toimiva, vaikka se enemmänkin vain raapaisee pintaa tästä maailmasta ja sen hahmoista. <i>Mad Max</i> on oivallisesti kuvattu ja pääasiassa sujuvasti leikattu. Muutamat siirtymät tapahtumapaikasta ja ajasta toiseen ovat kuitenkin kömpelöitä. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja erikoistehosteet budjettiin nähden komeat. Äänimaailma rymistelee hyvin ja Brian Mayn säveltämät musiikit tunnelmoivat menevästi taustalla.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="231" data-original-width="981" height="75" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4LO_UN7WYNRIvwgdmZ5zSXOJJj5BHitkhqL6H-SWWQUcpTyrL0gJsH-AaMmnLUMw0g3DfcRr6zO4_xg2nFmj6Fn0KdLeAKGrjt0uZC4dTNvs6Qzrb2_zONgeE-SEo-wE_gKt7sKw49-oL-JtKDSSuz1c234J1Z2RRxFDydfcLyF7xneggfOPcW55MCe9l/s320/7_10.jpg" width="320" /></div><br /><div><br /></div><div>Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.9.2023</div><div>Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com</div><div>Mad Max, 1979, Kennedy Miller Productions, Mad Max Films</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/pnfAa9i9LYM" width="320" youtube-src-id="pnfAa9i9LYM"></iframe></div>Joonatanhttp://www.blogger.com/profile/16746954585229760737noreply@blogger.com0