Arvostelu: Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017)

GUARDIANS OF THE GALAXY VOL. 2

Ohjaaja: James Gunn
Pääosissa: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper, Vin Diesel, Michael Rooker, Kurt Russell, Pom Klementieff, Karen Gillan, Sean Gunn, Elizabeth Debicki, Chris Sullivan ja Sylvester Stallone
Genre: scifi, seikkailu, toiminta
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Ikäraja: 12

Guardians of the Galaxy (2014) on Marvel Cinematic Universen, eli MCU:n kymmenes elokuva. MCU on Marvel-sarjakuviin perustuva elokuvauniversumi, jonka eri leffat yhdistyvät toisiinsa tarinoiden sisältämien henkilöiden ja asioiden kautta. MCU alkoi vuonna 2008 elokuvalla Iron Man ja on siitä lähtien kasvattanut suosiotaan. Universumin elokuvissa ovat esiintyneet useat Marvelin supersankarit, kuten Captain America, Hulk, Spider-Man, Thor, Quicksilver, Doctor Strange ja Black Widow. Nämä ovat niitä tunnetumpia hahmoja myös Suomessa, mutta kun Guardians of the Galaxy oli ilmestymässä, ei lähes kukaan ollut kuullutkaan koko jutusta. Leffa oli kuitenkin suuri hitti ja osoitti, että Marvel Studios voi tehdä mistä vain sarjakuvastaan onnistuneen elokuvan halutessaan niin. Jo ennen Guardians of the Galaxyn ilmestymistä kuulin, että tekijät ovat aloittaneet jatko-osan suunnittelun ja leffan nähtyäni toivoin, että jatko-osa ilmestyisi mahdollisimman pian, sillä ensimmäinen osa on mielestäni yksi MCU:n parhaista teoksista. Guardians of the Galaxy Vol. 2:n julisteet ja trailerit lupailivat hyvää, jolloin innostukseni kasvoi. Meninkin todella positiivisin mielin katsomaan elokuvan, odottaen edes lähes yhtä hyvää teosta kuin ensimmäinen osa.

HUOM! Tämä arvostelu tulee sisältämään SPOILEREITA koskien MCU:n elokuvaa Guardians of the Galaxy!

Galaksin vartijat joutuvat ongelmiin Sovereignin kansan kanssa, joka palkkaa Yondun johtamat ravagerit Vartijoiden perään. Pakomatkalla tapahtuu ihmeitä, kun Peter Quill tapaa viimein isänsä.

Peter Quillia, eli Star-Lordia näyttelee tietenkin Chris Pratt, joka näyttää jälleen sopivansa hienosti sankarin rooliin. Prattin itsevarmuus pääsee loistamaan useaan otteeseen, minkä takia on hienoa, että Peter on välillä myös hieman taka-alalla. Hahmoa syvennetään mainiosti leffan aikana ja katsojat saavat tietää lisää hänen menneisyydestään, jota ensimmäisen osan lopussa hieman availtiin. Peteristä löytyy samaa humoristisuutta, mutta hän on useasti myös todella vakava hahmo, jolle ei kannata ryttyillä.
     Zoe Saldanan näyttelemä Gamora on yhä tiimin tylsin hahmo, mutta hänestä löytyy myös kiinnostavia puolia. Gamora osoittaa taas olevansa loistava taistelija, mutta jotain hänessä jää uupumaan, jotta hän olisi yhtä mielenkiintoinen kuin neljä muuta ryhmän jäsentä. Saldana suoriutuu silti osastaan toimivasti. Peterin ja Gamoran välistä juttua kasvatetaan, muttei liian voimakkaasti, jottei se häiritsisi muuta tarinaa.

Dave Bautistan esittämästä Drax Tuhoajasta on tainnut tulla Drax Tuhoutumaton, sillä hän saa todella paljon osumaa leffan aikana, ilman että hän tuntuu saavan naarmun naarmua. Eipä sillä niin väliä, koska hahmo toimii - ehkä jopa paremmin kuin edellisessä osassa. Draxiin on tuotu paljon lisää hauskuutta, eikä hän vieläkään täysin ymmärrä erilaisia ihmisten asioita, kuten sarkasmia ja oikeanlaista vitsailua. Bautista on yhä erinomainen Draxina.
     Bradley Cooperin esittämä pesukarhua muistuttava Rocket on paikoitellen hieman ärsyttävä, ollessaan todella kovaääninen, mutta onneksi hahmo pääasiassa toimii. Hahmo on parhaimmillaan ollessaan hiljaa ja näyttäessään, kuinka taitava hän on teknisissä asioissa ja taistelemisessa. Rocketin avaruuspuukaveri Groot (Vin Diesel) ei ole yhtä hurmaava heppu kuin edellisessä osassa. Kuten mainokset ovat näyttäneet, Groot on tässä pieni lapsi, jolloin hän on hyvin erilainen hahmo kuin aiemmin. Ratkaisu toimii, mutta jotkut hahmoon liittyvät kohdat ja vitsit eivät ole erityisen hauskoja.
     Michael Rookerin esittämä sininen ravagerkapteeni Yondu ja tämän yksi sotilas Kraglin (ohjaajan veli Sean Gunn) ovat jälleen mukana ja isommissa rooleissa kuin aiemmin. Yondusta on saatu pidettävämpi ja hän pääsee tietty käyttämään kätevää vihellysnuoltaan. Edellisestä osasta tuttu pahiskyborgi Nebula (Karen Gillan) tekee myös paluun, mutta valitettavasti hän tuntuu suurimmaksi osaksi jokseenkin ylimääräiseltä hahmolta.
     Peterin isää, Egoa näyttelee Kurt Russell. Ego on mainio hahmo ja Russell on oiva valinta rooliin. Ego on kiehtova tapaus, josta haluaa tietää kaiken aikaa lisää. Hahmo on hyvin rakennettu, mutta valitettavasti hänen avustajansa Mantis (Pom Klementieff) ei ole erityisen innostava hahmo, eikä niin hauska kuin hänet on kai tarkoitettu. Mantis osaa tuntea muiden tunteita, mikä on mielenkiintoista, mutta muuten hän ei ole erityisen pidettävä.
     Elokuvassa nähdään muitakin uusia hahmoja, kuten Sovereignin kansan ylipapitar Ayesha (Elizabeth Debicki), klingonia muistuttava ravager (Chris Sullivan), josta heitetään paljon läppää, sekä ravagerjohtaja Stakar (Sylvester Stallone).

Lyhyen intron jälkeen seikkailu lähtee käyntiin ja katsojat imaistaan heti tuttuun tunnelmaan, joka kulki ensimmäisen osan läpi. Galaksin vartijoiden ryhmähenki on hienosti luotu, vaikka he eivät vieläkään tunnu puhaltavan täysin yhteen hiileen. Toimintaa ja seikkailua on mukana alusta alkaen, kuten myös paljon hauskuuksia. Milloin taistellaan jättimäistä liskomonsteria vastaan ja milloin ammutaan avaruusaluksia tuusan nuuskaksi, elokuva harvoin päästää otteestaan. Loistavia hetkiä on useita, jolloin voisi olla heti valmis kutsumaan teosta loistavaksi, kuten ensimmäistä osaa. Mitään edellisessä osassa tapahtunutta ei esitellä uudestaan ja leffa kulkee eteenpäin luottaen siihen, että katsojat ovat nähneet Guardians of the Galaxyn ennen jatko-osan katsomista. Yllättävää kyllä, Vol. 2 ei sisällä muiden Marvel-elokuvien tapaan lukuisia viittauksia muuhun Marvel-universumiin, jolloin sen voi helpommin katsoa ilman, että on nähnyt Avengerseja, Ant-Maneja jne. Ensimmäinen osa oli voimakkaammin sidoksissa universumiin Ikuisuuskiven takia, mutta tämä tuntuu paljon enemmän sooloseikkailulta. Ja tavallaan hyvä niin, sillä siten elokuva voi todella olla oma tarinansa, eikä sen tarvitse kovin paljoa valmistella muita elokuvia. Paitsi tietysti Guardians of the Galaxy Vol. 3:a, jota jää mielellään odottamaan leffan päätyttyä.

Valitettavasti Guardians of the Galaxy Vol. 2 ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Edellisen hienoutta tietty vahvisti sen yllätyksellisyys, kun taas tätä katsoessa odottaa alusta alkaen jotain todella huikeaa. Kyseessä on kyllä todella hyvä elokuva, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Paikoitellen elokuva kulkee liian turvallisesti eteenpäin, eikä tarjoa samalla lailla yllätyksiä. Myös jotkut vitsit ovat liian samanlaisia kuin edellisessä leffassa. Nauraa kyllä saa, muttei yhtä paljon kuin toivoisi. Elokuvassa on useasti vakava henki, minkä lisäksi siihen on otettu mukaan paljon erilaisia ihmissuhteita, joita täytyy ratkaista. Ehkä liiankin paljon, sillä esimerkiksi Nebulan ja Gamoran välinen rikkinäinen sisaruus tuntuu jokseenkin ylimääräiseltä ja sen olisi voinut jättää kolmanteen osaan, jolloin tämän leffan isä-poika-teema olisi saanut olla enemmän esillä. Tarinaa tehdessä ollaan myös menty sillä linjalla, että jatko-osassa kaiken pitää olla isompaa ja siistimpää, jolloin sankarit joutuvat kohtaamaan erittäin suuren ja mahtavan voiman, joka voisi vaarantaa koko maailmankaikkeuden. Suuren taistelun aikana alkaa katsojana tuumia, että useassa MCU-leffassa pohjustetun Thanos-titaanin täytyy oikeasti olla aikamoinen vastus, jotta hän tuntuisi oikeasti niin suurelta ja mahtavalta kuin hahmot väittävät. Ja hänen pitäisi olla myös paljon suurempi ja mahtavampi kuin aiemmin nähdyt todella suuret ja mahtavat vastukset. Sen näkee sitten vuoden päästä, kun Avengers: Infinity War (2018) ilmestyy...

Pienistä heikkouksistaan huolimatta leffa on kuitenkin erittäin viihdyttävä, minkä lisäksi mukana on todella mainioita ratkaisuja, joiden kautta kaikki tiimin jäsenet pääsevät selkeästi esille, eikä koko juttu ole vain parin hahmon show'ta. Uudet henkilöt ovat myös toimivia ja heitä haluaisi nähdä lisääkin. Toimintakohtaukset ovat näyttäviä ja pitävät tiukasti mukanaan. Jotkut eivät välttämättä pidä yliampuvista osioista, mutta omasta mielestäni ne olivat pääasiassa hyviä. Mukana on myös onneksi koskettavuuttakin, jolloin koko leffa ei kulje hurjastelun ja taistelun voimin. Pari toimivaa yllätystäkin löytyy, jolloin Guardians of the Galaxy Vol. 2 kiehtoo entistäkin enemmän. Hahmoista todella välittää ja kuten jo sanoin, katsojana haluaa nähdä lisää heidän seikkailuitaan.

Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa edellisen osan tapaan James Gunn, joka tuntuu tietävän, mitä tekee, vaikka välillä tuntuu myös siltä, että hänelle tuli hieman kiire luoda käsikirjoitus uuden juonen ympärille. Toivottavasti hänellä on seuraavaa osaa työstäessä tarpeeksi aikaa, jotta kolmas leffa olisi loistava kuten ensimmäinen. Gunnin huumori on tuttua ja useassa kohtaa hän on onnistunut vitseillään. Elokuva on kuvattu hyvin, kuten myös leikattu. Lavasteet ovat tyylikkäitä, mutta etenkin maskeeraukset ovat todella taitavasti toteutetut. Elokuvassa nähdään paljon erilaisia avaruusolentoja, eikä voi muuta kuin ihailla maskeeraustiimin työtä olentojen ulkonäköjen toteuttamisessa. Puvustus on myös oivasti suunniteltu. Visuaalisesti Guardians of the Galaxy Vol. 2 on upeaa silmäkarkkia. Paikoitellen jotkut jutut näyttävät hieman liian digitaalisilta, mutta suurimmaksi osaksi efektit ovat todella näyttäviä. Myös äänitehosteet ovat erinomaisia. Valitettavasti elokuvan musiikit eivät ole yhtä hyvät kuin edellisessä osassa. Leffaa varten sävelletty musiikki kyllä toimii, mutta "Mahti-Mix Vol. 2" -levyllä ei ole mukana samanlaisia tarttuvia kappaleita, kuten esimerkiksi ensimmäisen elokuvan "Hooked on a Feeling" tai "Ain't No Mountain High Enough".

Elokuva sisältää muiden MCU-leffojen tapaan "easter eggejä", eli viittauksia muihin elokuviin, sarjakuviin, hahmoihin jne. Kovin tarkkasilmäinen ei tarvitse olla, että huomaa Stan Leen cameoroolin, mutta on todella suuri todennäköisyys, ettei huomaa Jeff Goldblumin esittämää Grandmasteria, joka tulee olemaan tärkeä hahmo tulevassa Thor: Ragnarokissa (2017). Elokuva sisältää myös lyhyen cameon ohjaaja Gunnin suosikki Marvel-hahmolta, joka esiintyi myös ensimmäisessä osassa. Pakko sanoa, että menisin ihan mielellään vilkaisemaan, jos Gunn päättäisi tehdä hänelle sooloseikkailun.

Yhteenveto: Guardians of the Galaxy Vol. 2 ei ole yhtä hyvä elokuva kuin edeltäjänsä, mutta silti kyseessä on todella mainio avaruusseikkailu. Leffassa on muutamia turhia juttuja, mutta monet asiat toimivat hienosti ja tarina pääsee yllättämään pariin otteeseen. Hyviä vitsejä on mukana, mutta on myös paljon kohtia, jotka eivät vain naurata. Toiminta on isompaa, mikä välillä toimii ja välillä ei. Peter Quill ja Drax ovat todella hyviä hahmoja, mutta Rocket ja Groot ärsyttävät välillä. Gamora on yhä ryhmän tylsin tapaus. Yondusta on saatu pidettävämpi hahmo, mutta Nebula tuntuu ylimääräiseltä. Uudet hahmot pääasiassa toimivat, vaikka Mantis ei kovin kummoinen tapaus olekaan. Visuaalisesti elokuva on upean näköinen. Vaikka mukana onkin joitain heikkouksia, on elokuva silti todella hyvä, enkä malta odottaa kolmannen osan näkemistä. Jos pidit ensimmäisestä osasta, niin käy katsomassa myös Guardians of the Galaxy Vol. 2. Tällä kertaa ei ole edes erityisen välttämätöntä, että on nähnyt muut MCU-leffat, sillä elokuva on aika pitkälti oma seikkailunsa. Nyt kannattaa muuten tosissaan jäädä leffasaliin istumaan, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden aikana nähdään jopa VIISI kohtausta! Tarkkasilmäisimmät katsojat huomaavat myös hauskan tekstin, jossa ilmoitetaan, ettei pesukarhuja tai puita satutettu elokuvaa tehdessä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.dorkly.com
Guardians of the Galaxy Vol. 2, 2017, Marvel Studios, Walt Disney Pictures