Arvostelu: A United Kingdom (2016)

A UNITED KINGDOM (2016)

Ohjaus: Amma Asante
Pääosissa: David Oyelowo, Rosamund Pike, Jack Davenport, Tom Felton, Laura Carmichael, Terry Pheto, Vusi Kunene ja Nicholas Lyndhurst
Genre: draama, romantiikka
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Ikäraja: 12

A United Kingdom perustuu tositapahtumiin suhteesta, joka muutti erästä Afrikan maata erittäin paljon. Itse en ollut aiemmin kuullutkaan tällaisesta tapahtumasta ja kun näin leffan julisteen ensimmäisen kerran, ajattelin kyseessä olevan normaali romanttinen draamaelokuva muiden joukossa. Kuitenkin kun tutkin asiaa, huomasin, että leffalla olisi muutakin tarjottavanaan ja että se pohjautuu oikeisiin tapahtumiin. Kiinnostukseni heräsi hieman, mutten ollut kuitenkaan suunnitellut meneväni katsomaan elokuvaa. Kuitenkin viimeistä lehdistönäytöstä edeltävänä iltana huomasin, että seuraavana päivänä minulla olisi juuri sopiva kolo käydä katsomassa A United Kingdom, joten päätin tietty mennä katsomaan sen.

1940-luvulle sijoittuva tarina mustan miehen ja valkoisen naisen rakkaudesta. Kumpikin joutuu kohtaamaan rasismia; mies naisen kotimaassa ja nainen miehen kotimaassa. Pahat katseet eivät kuitenkaan ole ainoa ongelma pariskunnalle, sillä mies on kotimaansa päällikön perillinen, eikä suhde ole poliittisesti hyväksytty.

Mustaa miestä, eli Betsuanamaan päällikön perillistä Seretse Khamaa näyttelee David Oyelowo, joka ei aluksi täysin vakuuta, mutta pitäessään hienoa puhetta, hänestä löytyy oikeaa asennetta roolia varten, joka jatkuu loppuelokuvan ajan. Seretsen huoli kotimaataan kohtaan välittyy hyvin, minkä lisäksi hän myös selvästi rakastaa tyttöystäväänsä Ruthia. Katsojana tekee pahaa nähdä, kuinka Seretse joutuu henkisesti kamppailemaan Ruthin ja kansansa välillä, sillä hänelle ei anneta mahdollisuutta valita molempia.
     Valkoisena naisena, eli Ruth Williamsina nähdään Rosamund Pike, joka on väärä valinta rooliin. Piken esiintyminen tuntuu väkinäiseltä ja vaikka hän kuinka yrittää näyttää tunteita, hän vaikuttaa todella usein elottomalta, mikä syö uskottavuutta päähenkilöiden rakkaudesta. Vain Gone Girlissä (2014) Pike on ollut oikeasti mainio, esittäessään aika psykoottista tapausta, mutta muuten hän ei oikein tunnu osaavan. Ruth on tavallinen virkailija ja hänen elämänsä kokeekin suuren muutoksen, kun hän pääsee matkustamaan Seretsen kotimaahan. Vaikka Pike ei täysin vakuuta, niin tuntuu silti aika pahalta, kun näkee, miten häntä ei hyväksytä Betsuanamaassa.
     Ensimmäisistä Pirates of the Caribbeaneista (2003-2007) tuttu Jack Davenport näyttelee sir Alistair Canningia, joka tuntuu yrittävän kaikkensa, jotta Seretsen ja Ruthin suhde ei onnistuisi. Sir Canning yrittää olla ystävällinen ja esittää uhkauksensa hienostuneesti, mutta tyylikkään ulkokuoren alta pilkistää kaiken aikaa suuri ääliö. Hahmoa alkaa pikkuhiljaa inhoamaan, mutta on silti pakko myöntää, että Davenport on todella hyvä osassaan.
     Betsuanamaan päällikköä, eli Seretsen setä Tshekediä esittää Vusi Kunene, josta välittyy arvokkuus heti, kun hän ilmestyy ruudulle. Valitettavasti Tshekedikään ei pidä Seretsen naisvalinnasta, minkä takia päähenkilöille aiheutuu vielä enemmän ongelmia. Kunene sopii hyvin rooliinsa, minkä takia on harmi, ettei hahmo esiinny kovin paljoa elokuvassa.
     Elokuvassa nähdään myös Harry Potter -leffasarjasta (2001-2011) tuttu Tom "Draco Malfoy" Felton komissaari Rufus Lancasterina, josta ei täysin tiedä, kenen puolella hän on, Laura Carmichaelin esittämä Ruthin sisko Muriel, joka pelkää pariskunnan puolesta, Nicholas Lyndhurstin esittämä Ruthin isä George, joka on täysin Seretseä vastaan, Terry Pheton näyttelemä Seretsen sisko Naledi, joka ei täysin pidä Ruthista ja Abena Ayivorin näyttelemä Tshekedin vaimo, joka ei pidä Ruthista yhtään.

A United Kingdomin alku tuntuu lähinnä kiirehtivältä romanttiselta elokuvalta, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Sellainen tavallinen romanttinen pätkä, jossa nainen ja mies tapaavat, rakastuvat, jotain tapahtuu ja leffa viihdyttää kestonsa läpi, muttei jää erityisemmin mieleen. Sellainen, mutta nopeutettuna. Aluksi lähinnä miettii, että onpas leffassa kehno rytmitys ja että tätäkö pitäisi nyt katsoa vielä vähän yli puolitoista tuntia? Onneksi kun Seretse paljastaa todellisen henkilöllisyytensä Ruthille ja hahmot päättävät muuttaa Betsuanamaahan, elokuvan tempo rauhoittuu. Aivan kuin tekijät olisivat odottaneet sitä hetkeä, kun Lontoosta päästään pois, jolloin koko Lontoo-osuus on tiivistetty hölmösti. Samalla alkaa ilmestyä erilaisia ongelmia, kun pariskunnan suhdetta ei hyväksytä. Tapahtumat sijoittuvat 1940-luvulle, jolloin tummaihoisten asema ei ollut monissa maissa kovin erityinen, joten vaikka monet hyväksyvät Seretsen, monet myös katsovat häntä pahasti ja huutelevat hänen peräänsä törkeitä. Sen lisäksi, että Ruth joutuu kuuntelemaan, kuinka kaduilla liikkuvat tuntemattomat huutelevat pariskunnalle, kun he ovat ulkona, hän joutuu myös kestämään isäänsä, joka ei hyväksy Seretseä ollenkaan, eikä suostu pitää Ruthia tyttärenään, jos hän valitsee mustan miehen. Tässä kohtaa luulisi, että kaikki muuttuisi paremmaksi, kun päästään Betsuanamaahan.

Mutta ei. Ruth on joutunut näkemään rasismia koko elämänsä, mutta hän ei ole koskaan ollut se, jota halveksutaan ihonvärin takia. Betsuanamaan kansa ei hyväksy Ruthia ollenkaan ja he suostuvat puhumaan hänelle tai auttamaan häntä vain, jos Seretse käskee heitä tekemään niin. Yhtäkkiä Ruthia vastaan tuntuu olevan satoja ihmisiä, minkä lisäksi hänen kotimaassaan on tärkeitä henkilöitä, jotka tekevät kaikkensa estääkseen suhteen jatkumisen. Katsojana käy hyvin nopeasti sääliksi pariskuntaa ja haluaa todella tietää, miten tilanne ratkeaa? Vaikka rasismi on kauhea asia, on hienoa, että leffassa se esitetään kumpaankin suuntaan, jolloin kumpikaan osapuoli ei oikeastaan ole toista hyväksyvämpi ja inhimmillisempi. Vaikka elokuvasta löytyykin näitä todella mainioita teemoja ja asioita, niin valitettavasti elokuva tuntuu välillä hieman junnaavan paikoillaan, eikä tarina oikein etene. Loppuosio leffasta ei enää pidä samalla lailla mukanaan, jolloin elokuva ei pääse hienouteensa, jota se on tavoitellut. Tämän lisäksi myös kohtaukset, joissa Ruth esiintyy ilman Seretseä, eivät oikein tunnu miltään Piken esiintymisen takia, jolloin elokuvasta puuttuu oikeaa tunnetta. Lopputuloksena on hyvä, mutta hieman epätasapainossa heiluva rakkaustarina, jonka olisi voinut tehdä paremmin muutamilla muutoksilla.

Elokuvan on ohjannut Amma Asante, joka on aiemmin ohjannut vain pari elokuvaa, minkä lisäksi hän on näytellyt televisiosarjoissa. Asante on saanut useasti tuotua elokuvaan kauneutta sekä henkisesti että visuaalisesti, mutta jotain siitäkin jää uupumaan. Guy Hibbertin kynäilemä käsikirjoitus tarjoaa välillä hieman kummallisen kuuloisia repliikkejä, jotka eivät tunnu kovin luonnollisilta. A United Kingdom on kuvattu hyvin, mutta leikkauksessa rytmitys tuntuu heittelevän oudosti. Ajankuva on saatu hyvin luotua puvustuksen kautta. Myös lavasteet ovat mainioita. Patrick Doylen säveltämä musiikki ei erityisemmin pääse esille, eikä jää mieleen.

Yhteenveto: A United Kingdom on hyvä elokuva, mutta siitä jää uupumaan vielä paljon, jotta se olisi hieno. Aluksi se tuntuu lähinnä tavalliselta romanttiselta leffalta, joka vain hyppii kohtauksesta toiseen oudon kiirehtivästi. Vasta kun päästään Afrikkaan, elokuva alkaa vihdoin rauhoittua ja tarinaan pääsee paremmin mukaan. Päähenkilöiden parisuhteesta tulee uskottavampi ja leffasta nauttii paremmin. Vaikka rasismi on hirveä asia, niin on tavallaan hienoa, että se näytetään myös toisinpäin, Ruthin huomatessa, että Betsuanamaan asukkaat eivät hyväksy häntä, koska hän on valkoinen. Valitettavasti Ruthia esittävä Rosamund Pike on väärä valinta rooliin ja hän on läpi elokuvan todella eloton, eikä hänestä erityisemmin voi nähdä aidon tuntuisia tunteita. David Oyelowo sen sijaan on mainio osassaan Seretsenä, etenkin pitäessään vaikuttavaa puhetta, minkä lisäksi oli hienoa nähdä Jack Davenport ja Tom Felton pitkästä aikaa. Jos elokuvan aihe kiinnostaa, niin kannattaa se käydä katsomassa, sillä siitä löytyy todella hyviä juttuja. Valitettavasti lopputulos on useaan otteeseen hieman vaisu, jolloin A United Kingdom ei tunnu osuvan maalitauluunsa - ainakaan kovin keskelle.

Kirjoittanut: Joonatan, 17.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
A United Kingdom, 2016, Pathé, BBC Films, Ingenious Media, British Film Institute, Yoruba Saxon Productions, Harbinger Pictures, Perfect Weekend, Film United