EVERYTHING, EVERYTHING (2017)
KAIKKI KAIKESSA
Ohjaus: Stella Meghie
Pääosissa: Amandla Stenberg, Nick Robinson, Anika Noni Rose, Ana de la Reguera, Danube Hermosillo ja Taylor Hickson
Genre: romantiikka, draama
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 7
Everything, Everything - eli suomalaisittain Kaikki kaikessa - perustuu Nicola Yoonin samannimiseen esikoiskirjaan vuodelta 2015. Tuntemattoman naisen kirjoittama rakkaustarina nousi aika isoon suosioon ilmestyessään, jolloin siitä päätettiin tehdä myös elokuva. Suomessa kirja ilmestyi vasta vähän aikaa sitten, joten kovin moni ei luultavasti ollut edes kuullut koko jutusta ennen leffan ilmestymistä. Minäkään en ollut kuullut siitä, ennen kuin tutkin, mitä leffoja olisi tulossa. Traaginen rakkaustarina vaikutti ihan mielenkiintoiselta - vaikka sellaisia onkin nähty tässä vuosien varrella, kuten The Fault in Our Stars (2014) ja Me Before You (2016) - ja meninkin katsomaan Everything, Everythingin. Parasta koko näytöksessä oli, että meille annettiin omat kappaleet Yoonin kirjasta! Näin on itselleni käynyt vain Fallenin (2016) näytöksessä ja sen leffan nähtyäni teki lähinnä vain mieli polttaa koko opus. Everything, Everything oli onneksi paljon siedettävämpi kokemus, vaikka ei tuntunutkaan tarjoavan oikein mitään.
Maddylla on harvinainen sairaus, jonka takia hänen immuunijärjestelmänsä on niin heikko, että mikä tahansa virus voisi tappaa hänet. Tämän takia Maddy joutuu viettämään koko elämänsä huippuvarustellussa kodissaan. Kuitenkin kun naapuriin muuttaa hurmaava poika nimeltä Olly, ei nuorelle Maddylle ole enää yhtä helppoa pysytellä sisällä.
Pääosassa Maddyna nähdään The Hunger Gamesin (2012) Rue-tyttönä tunnettu Amandla Stenberg, joka on pääasiassa ihan hyvä roolissaan. Joitain heikkoja hetkiä Stenbergin esiintymisestä löytyy, mutta ne eivät erityisemmin häiritse. Maddy on aina ollut kotona, joten hän on tavallaan jopa tottunut eristäytymiseensä. Kuitenkin hän katselee jatkuvasti ulos ikkunastaan ja haaveilee pääsevänsä näkemään maailmaa. Hahmon sairaus on mielenkiintoinen, mutta leffa ei erityisemmin selvennä, miten sellaisen kanssa voi oikeasti elää. Katsojana ei kuitenkaan voi koskaan unohtaa sairautta, sillä joku - lähinnä Maddy itse - mainitsee siitä vähän väliä!
Olly-poikana nähdään Jurassic Worldista (2015) tuttu Nick Robinson, joka on aika kehno valinta rooliin. Robinson ei ole kovin kummoinen näyttelijä ja hänen esiintymisensä on usein tönkköä, minkä lisäksi hän saa Ollyn tuntumaan alussa enemmänkin karmivalta kuin hurmurilta. Ollyn taustoja avataan hieman leffan aikana, mutta niitä ei erityisesti nosteta esille. Hänen kotonaan on vaikeaa alkoholisti-isän takia, mutta tämä jää usein täysin unohduksiin elokuvan aikana.
Maddyn äiti Pauline (Anika Noni Rose) on lääkäri, joten hän voi hyvin hoitaa tytärtään itse. Äidin ammatti myös antaa selvyyden sille, miten yksinhuoltajaäidillä on ollut varaa hulppeisiin laitteisiin ja muihin hoitajiin. Pauline on todella ylisuojeleva ja vahtiikin Maddyn käyttäytymistä usein. Hän ei hyväksy Maddyn ja Ollyn tuttavuutta millään lailla, minkä takia kaksikko joutuukin miettimään salassa, miten he voisivat tapailla. Anika Noni Rose on mainio ja uskottava tarkkailevana, mutta rakastavana äitinä.
Muita hahmoja elokuvassa ovat Maddyn mukava hoitaja Carla (Ana de la Reguera), sekä pienissä rooleissa nähtävät Carlan tytär Rosa (Danube Hermosillo) ja Ollyn sisko Kayra (Taylor Hickson).
Heti alusta lähtien voi huomata, että Everything, Everything on suunnattu lähinnä vain teinitytöille, jotka haaveilevat rakkaudesta ja omista unelmien prinsseistään, sekä haluavat päästä tirauttamaan muutamat itkut, sillä niitähän tällainen tarina varmasti saa aikaan. Ainoat pojat yleisössä ovat näiden teinityttöjen poikaystäviä, epätoivoisia sieluja, jotka toivovat itse saavansa jotain myöhemmin, kunhan ovat tämän puolentoista tunnin keston ajan toimineet olkapäinä, jota vasten itkeä. Onneksi elokuva ei kuitenkaan ole pelkkää nyyhkyilyä, vaan vaikeasta sairaudesta on saatu aikaan jokseenkin iloa ja riemua täynnä oleva elokuva. Paikoitellen hymy pääsee leviämään jopa katsojan huulille, mutta mitään ihmeellistä ei kuitenkaan ole luvassa. Useista kohdista on pyritty tekemään mahdollisimman ihanat, jotta katsojat pääsisivät mahdollisimman moneen otteeseen liikuttumaan onnesta. Valitettavasti monet nämä "ihanat" kohdat ovat äärimmäisen siirappisia, jolloin katsoja lähinnä tuijottaa kiusallisena ruutua. Näissä kohdissa ne poikaystävät sitten miettivät, että ei kai heidän suhteensa ole yhtä yliampuvan söpöstelyä, kun taas teinitytöt mulkaisevat poikaystäviään ja miettivät, miten tuollaisen vätyksen saisi tekemään jotain todella romanttista ja suloista? Turha siis enää odottaa mitään ennen nukkumaanmenoa.
Onneksi kiusallisuudesta voi löytää hyviäkin puolia. Kun Maddy ja Olly tapaavat vihdoin ensimmäisen kerran, on kiusallinen ilmapiiri onnistuneesti luotu. Vaikka olisi kuinka viestitellyt etukäteen, on se silti jännittävää yhtäkkiä olla ihastuksensa kanssa kahdestaan samassa huoneessa. Tämä oli kaikkein paras kohtaus koko elokuvassa, sillä siinä Nick Robinsonin vaivalloinen näytteleminen tai kehnot repliikit eivät haitanneet, vaan sopivat täysin tilanteeseen. Valitettavasti muuten leffa lässähtelee vähän väliä, eikä sitä paikoitellen edes jaksaisi katsoa. Everything, Everything tuntuu paljon pidemmältä kuin oikeasti onkaan. Siirappiset parisuhteet ovat ihan okei, jos kuuluu siihen suhteeseen, mutta kun siirappisuutta tunkee muiden naamalle, kiinnostus katoaa nopeasti. Elokuva ei myöskään yllätä katsojaansa (yhtä kohtaa lukuunottamatta) ja monet kohdat tuntuvat ryöstetyiltä muualta paremmista leffoista. Lopputuloksena on äärimmäisen keskinkertainen rakkaustarina, joka uppoaa ehkä täysillä kohdeyleisöönsä, mutta jättää kaikki muut kylmäksi.
Elokuvan on ohjannut Stella Meghie, joka on aiemmin ohjannut vain kirjoittamansa komedian Jean of the Jonesesin (2016). Meghien kokemattomuuden huomaa välillä, mutta leffan suurimmat ongelmat eivät synny hänestä, vaan J. Mills Goodloen käsikirjoituksesta, jonka repliikit ovat pääasiassa käsittämättömän huonoja. Useat lauseet tuntuvat todella epäluonnollisilta sanottuina ääneen ja lisäävät katsojan kiusallista tunnetta yleisössä. Kuvaus on sentään sujuvaa ja leikkaus toimii suurimmaksi osaksi. Visuaalisina tehosteina leffassa nähdään lähinnä Maddyn ja Ollyn lähettämiä tekstiviestejä, jotka ilmestyvät ruudulle. Valitettavasti niitä on usein äärimmäisen hankala seurata, kun tekstarit ovat ruudulla sekä suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi, minkä lisäksi hahmot puhuvat päälle, jolloin pitäisi vielä kuunnella tai lukea toiset tekstitykset ruudun alareunasta. Yhdessä kohtaa on myös yritetty kikkailla ajatustekstien kanssa, jotka ilmestyvät teksteinä ruutuun tavallisten tekstitysten alle. Näitä on kaikkein hankalinta seurata, eikä itselläni ollut lähes mitään käsitystä, mitkä ovat kenenkin ajatukset. Musiikkina kuullaan usein Ludwig Göranssonin pirteää kitaranäppäilyä, joka toimii, mutta joka käy myös jossain kohtaa hieman tylsäksi, kun sitä kuullaan samanlaisena yhä uudestaan.
Yhteenveto: Everything, Everythingin katsoo kerran, mutta se tuntuu jotenkin liian nähdyltä. Maddyn sairaus on mielenkiintoinen, mutta se tuntuu kummasti jäävän taka-alalle, vaikka hahmo mainitseekin siitä vähän väliä. Nuorten rakkaustarina ei ole kovin kummoinen ja se on lähinnä häiritsevän siirappinen. Amandla Stenberg on pääosassa toimiva, mutta Nick Robinson vetää heikon suorituksen. Kaksikolle kirjoitetut repliikit ovat usein kuraa ja heidän kemiansa toimii lähinnä vain yhdessä kohtauksessa. Puolentoista tunnin elokuvaksi Everything, Everything tuntuu hieman pitkäveteiseltä. Onneksi leffa ei sentään ole niin nyyhkyilyä kuin olisi voinut odottaa ja siitä löytyy iloisuutta. Tekstivisuaalisuuksia ei ole mietitty loppuun asti ja niitä on usein hankala seurata. Everything, Everything on suunnattu juurikin rakkautta ja itkuleffoja kaipaaville teinitytöille, eikä tätä voi muille suositellakaan. Kohdeyleisö antaa varmasti korkeamman arvosanan, mutta omasta mielestäni lopputulos on heikko.
Kirjoittanut: Joonatan, 20.5.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.joblo.com
Everything, Everything, 2017, Alloy Entertainment, Itaca Films, Metro-Goldwyn-Mayer
Hyvä ja mielenkiintoisesti kirjoitettu! Tälläisiä on paljon mukavempi lukea kun Iltasanomien nopeasti roiskaistuja 'arvosteluja', jossa ei edes perustella mielipiteitä. Näin pari kuukautta sitten kyseisen elokuvan trailerin kun olin menossa katsomaan La La Landia ja vaikutti aika tasapaksulta.
VastaaPoistaErittäin kiva kuulla, kiitos!! :) itsellä aina paineet siitä, että miten kukaan törmäisi näihin teksteihin, kun on Iltasanomien kaltaisia jättejä olemassa Suomessa. Onkin aina hieno tunne ja yllätys, kun joku itselleni tuntematon henkilö tulee kommentoimaan jotain (ja vieläpä kehumaan). Tätä tapahtuu aika harvoin, mikä on harmi, sillä olisi mukavaa käydä keskusteluja elokuvafanien kanssa.
Poista- Joonatan