Arvostelu: Gravity (2013)

GRAVITY

Ohjaus: Alfonso Cuarón
Pääosissa: Sandra Bullock ja George Clooney
Genre: scifi, trilleri, draama
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 12

Kuulin Gravitysta ensimmäisen kerran ollessani työharjoittelussa yläasteella. Olin kertonut, että katson paljon elokuvia, jolloin minulle sanottiin, että minun on aivan pakko mennä katsomaan Gravity, kun se ilmestyy. Muuta minulle ei kerrottu kuin että elokuva tapahtuu avaruudessa. Pidän yleisesti ottaen scifigenrestä, joten ajattelin, että kyseessä voisi olla hyvä pätkä. Näin trailerin ollessani katsomassa jotain muuta elokuvaa ja mietin, että kylläpä näyttää jännittävältä. Meninkin ystäväni kanssa katsomaan sen alkuvuodesta 2014. Elokuva oli näyttävä, muttei niin ihmeellinen kuin toivoin. Ostin sen kuitenkin Blu-ray -versiona, kun löysin sen halvalla Anttilasta ja olen katsonut sen pariin otteeseen uudestaan - viimeksi alkuvuodesta 2015. Leffan taso tuntui heikkenevän joka katselukerralla, enkä kokenut viime vuonna kertaakaan mielenkiintoa katsoa sitä uudelleen. Jostain syystä kiinnostukseni palautui kuitenkin alkuvuodesta 2017 ja katsoin sen uudestaan, toivoen, että kahden vuoden tauon jälkeen se olisi parempi.

Avaruussukkulan miehistö on avaruudessa korjaamassa teleskooppia, kun tuhoutuneen satelliitin romupilvi osuu heidän sukkulaansa. Kaksi selviytyjää, tohtori Ryan Stone ja astronautti Matt Kowalski jäävät leijumaan tyhjyyteen ja yrittävät keksiä keinon päästäkseen takaisin Maahan.

En erityisemmin välitä Sandra Bullockista, joka näyttelee tohtori Ryan Stonea. Elokuvassa Speed - Kuoleman kyydissä (Speed - 1994) hän on mielestäni hyvä, mutta esimerkiksi Odottamattomassa ehdotuksessa (The Proposal - 2009) ja The Heatissa (2013) hän vain lähinnä ärsyttää. En siis ole erityisen innoissani siitä, että juuri hänet nähdään leffan pääosassa. Onneksi hän ei kuitenkaan ärsytä, vaan on itse asiassa kelpo valinta rooliin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi hän oli tohtori Stonen roolista ehdolla Oscar-kilpailussa 2014. Parissa kohtaa Bullock ei täysin vakuuta, mutta onnistuu hän suurimmaksi osaksi vakuuttamaan hahmonsa paniikista.

En myöskään erityisemmin välitä George Clooneysta, joka esittää astronautti Matt Kowalskia. Voi veljet, missä lienet? -leffassa (O Brother, Where Art Thou? - 2000) hän on kyllä erittäin hyvä, mutta hänen suorituksensa Batman & Robinin (1997) sankarina jätti minulle pahan maun koko näyttelijästä. En vain kykene katsomaan häntä missään leffassa ilman, että minulle tulee mieleen hänen tönkkö ja hölmö Lepakkomiehensä. Gravityssa Clooneyn hahmo Kowalski on muka-hurmuri, eli sellainen, jota Clooney yleensä näytteleekin. Hahmo on selvästi kokeneempi kuin tohtori Stone ja hän kykenee paremmin keksimään mahdollisia selviytymiskeinoja. Bullockin tavoin Clooneytakin sietää katsoa, mutta voisi päärooleissa olla jotkut muutkin. Etenkin kun koko elokuvassa ei ole ääniroolien lisäksi muita näyttelijöitä.

"600 km:n korkeudella Maasta lämpötila voi olla +125 tai -100 °C. Siellä ääni ei kanna. Ilmanpainetta ei ole. Happea ei ole. Avaruudessa ei voi elää." Näillä pelottelevilla sanoilla ja painostavalla huminalla alkaa Gravity. Tästä seuraa kaksitoistaminuuttinen kuva, joka kiertää avaruussukkulan ympärillä, esittelee hahmot ja näyttää, kuinka romupilvi tuhoaa sukkulan, jonka takia päähenkilöt sinkoutuvat avaruuteen. Ensimmäinen vartti hämmästyttää katsojaa monella tapaa. Teksti lämmittelee katsojan hienon yksinkertaisesti oikeaan tunnelmaan, kun taas avaruusmaisema saa katsojan suun loksahtamaan auki upeudellaan. Avaruus on iso paikka. Siis tosi iso. Gravity tuo sen esille saman tien. Tämän takia herkimmille voi tulla huono olo, kun he näkevät tohtori Stonen turvaköyden katkeavan ja tajuavat, ettei Stone voi saada kiinni yhtään mistään. Onneksi Kowalskylla on käytössään rakettireppu, jonka avulla he voivat liikkua tyhjyydessä. Harmi vain, että sekä pukujen happi että repun bensiini ovat lopussa. Sen lisäksi heillä on vain puolitoista tuntia aikaa, ennen kuin romupilvi kiertää Maan ja on jälleen törmäyskurssilla heidän kanssaan. Päätöksiä täytyy siis tehdä nopeasti.

Gravityn alku on todella vaikuttava. Se imaisee katsojan heti mukaansa ja vihjailee huikeasta selviytymistarinasta. Tarina ei itsessään kuitenkaan ole erityisen huikea. Huikeaa on elokuvan toteutustapa. Vaikka monia varmasti ärsyttää, että leffa on lähes kokonaisuudessaan kuvattu sinisen tai valkoisen kankaan edessä, on pakko ihmetellä, kuinka painoton tila on toteutettu niin hienosti. Tämän lisäksi kameratyöskentely on erinomaista. Ei mikään ihme, että elokuva voitti Oscar-palkinnon kuvauksestaan, sillä leffassa ei ole ainuttakaan huonoa kuvaa. Siinä ei myöskään ole kovin paljon kuvia. Etenkin alkupäässä kuvat ovat pitkiä ja rauhallisia, ja niissä kamera pyörii hienosti kaiken ympärillä ja näyttää selkeästi, mitä tapahtuu. Yhden otoksen sisällä saatetaan näyttää laaja kuva, jossa Maa näkyy suurena taustalla, lähikuva henkilön kasvoista ja kuvaa siitä, mitä hahmo näkee kypäränsä sisällä. Visuaaliset tehosteet ovat fantastisen upeita. Taustalla lähes joka kuvassa näkyvä maapallo on hieno ilmestys. Avaruusmaisema on täydellisesti toteutettu. Etenkin kohtaukset, joissa romupilvi osuu johonkin ja aiheuttaa lisää sotkua, ovat hämmästyttäviä. Äänitehosteilla on tuotu hienoa lisäystä avaruuden tunnelmaan. Kuten alussa sanotaan, avaruudessa ääni ei kanna, minkä takia taustalla avaruudessa tapahtuvat asiat ovat totaalisen hiljaisia. Useasti kuullaan lähinnä kypärien sisältä kuuluvaa hengitystä. Nämä toteutustavat tuovat realismin tunnetta mukaan ja välillä tuntuukin siltä, että katsoisi dokumenttia, eikä fiktiivistä tarinaa.

Valitettavasti tämä tunnelma rikkoutuu aina välillä. Pitkät kuvat ja otokset ovat mielestäni hieno idea, mutta kun on tottunut katsomaan yhtä kuvaa useita minuutteja putkeen, leikkaukset ovat paikoitellen liian napakoita. Mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä sujuvammiksi leikkaukset muuttuvat. Elokuva voitti Oscar-palkinnon leikkauksestaan ja vaikka tiettyä tönkköyttä löytyy, on työ ehdottomasti ihailtavaa. Gravity voitti Oscar-pystin myös musiikistaan, mikä on itselleni hieman ristiriitainen juttu. Toisaalta Steven Pricen säveltämä musiikki luo hienosti painostavaa ja ahdistavaa henkeä, minkä lisäksi loppupään säveltämät nostavat helposti ihon kananlihalle, mutta toisaalta elokuvaan ei täysin sovi musiikki. Kun muuten Gravityyn on haettu hyvin realistista tunnetta, musiikki vie hieman pois tästä realismista. Realistisuuden tunnetta vie pois myös WALL•E:sta (2008) otettu kohta, jossa yksi hahmoista hyödyntää vaahtosammutinta liikkuakseen avaruudessa. WALL•E:ssa hetki on suloinen, mutta tässä katsoja saattaa huomata kohottelevansa kulmiaan.

Lisäongelmana on myös se, että puolentoista tunnin elokuvaksi Gravity tuntuu parissa kohtaa hieman pitkäveteiseltä. On toki hienoa, että mukana on rauhallisuutta, eikä tarina kiirehdi ja että isojen jännityskohtausten välistä löytyy hetkiä hengähtää vähän aikaa, mutta paikoitellen jotkut kohdat tuntuvat venytetyiltä. Tarina liikkuu yhdellä kaavalla eteenpäin, eli mennään paikasta toiseen, jotta löytyisi vihdoin pelastuskeino. Jännitystä luodaan jatkuvasti uusista asioista, eikä mikään suunnitelma tunnu onnistuvan. Jännitys kuitenkin rakoilee hieman näiden muutaman pitkäveteisen hetken kohdalla.

Ohjauksesta vastaa mm. Harry Potter ja Azkabanin vangin (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban - 2004) ohjannut Alfonso Cuarón, joka käsikirjoitti elokuvan yhdessä poikansa Jonás Cuarónin kanssa. Cuaróneilla on selvästi ollut vahva visio siitä, miltä elokuvan kuuluu näyttää ja he ovat siirtäneet visionsa tyylikkäästi elokuvaksi. Alfonso osaa selvästi näyttelijäohjauksen ja on hoitanut tässäkin hommansa mainiosti. Hän myös tuo mukaan kiehtovia viittauksia ja vertauskuvia universumin ja ihmislajin synnystä. Alfonso voitti ohjauksestaan sekä Oscar- että Golden Globe -palkinnon.

Blu-rayn kuvanlaatu on aivan loistava. Kaikki näyttää todella terävältä ja tarkalta. Lisämateriaalina Blu-raylla on lähes kaksituntinen "Gravity: Mission Control", joka kertoo elokuvan teosta yhdeksässä pätkässä, jonka lisäksi "Shot Breakdownsissa" kerrotaan, kuinka eri kohtaukset tehtiin. Mukana on myös Ed Harrisin kertojaäänellä höystetty dokumentti "Collision Point: The Race to Clean Up Space" ja Jonás Cuarónin lyhytelokuva "Aningaaq". Yhteensä katsottavaa on noin kolmeksi tunniksi.

Yhteenveto: Gravity on mainio selviytymisjännäri, jossa parasta on lopulta sen uskomattoman komea visuaalinen toteutus. Pitkät kuvat ovat huikeita, etenkin kun kamera liikkuu niin monipuolisesti niiden aikana ja etsii jatkuvasti uusia kuvakulmia ja -sommitteluja. Ääniefektejä käytetään esimerkillisen vaikuttavasti ja erikoistehosteet ovat mielettömän hienot. Avaruusmaisema näyttää todella hienolta. Jännitystä luodaan hyvin ja tunnelma vain tiivistyy loppua kohti. Parissa kohtaa tarjotut rauhallisemmat hetket kuitenkin laskevat jännitystä hieman liikaakin ja puolentoista tunnin elokuvaksi mukaan mahtuu yllättävää pitkäveteisyyttäkin. Sandra Bullock ja George Clooney ovat kelvolliset rooleissaan, mutta uskoisin pitäväni elokuvasta enemmän, jos rooleihin olisi valittu vielä vakuuttavammat esiintyjät. Jo tällaisenaan leffa on kuitenkin erittäin hyvä tiettyjen heikkouksiensakin kanssa. Jos olet kyllästynyt nykypäivän scifitarjontaan, jossa lähes jokainen scifipätkä sisältää avaruusmörköjä tai epärealistisuutta, kannattaa Gravity vilkaista. Jos kärsitte avaruuspelosta, niin kannattaa jättää tämä väliin. Kotona katsottuna elokuva ei pääse lainkaan oikeuksiinsa, vaan tämä on niitä filmejä, mitkä täytyisi kokea mahdollisimman isolta kankaalta. Tämä on myös niitä harvoja elokuvia, joihin 3D-tekniikka jopa tuo jotain lisää, hahmojen ja pirstaloituneiden sateellittien leijuessa ja syöksyessä kohti katsojaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.2.2017 - Muokattu 10.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Gravity, 2013, Warner Bros. Pictures, Esperanto Filmoj, Heyday Films