Arvostelu: The Dark Knight / Yön ritari (2008)

THE DARK KNIGHT (2008)

YÖN RITARI

Ohjaus: Christopher Nolan
Pääosissa: Christian Bale, Heath Ledger, Aaron Eckhart, Maggie Gyllenhaal, Gary Oldman, Michael Caine, Morgan Freeman, Eric Roberts, Chin Han ja Cillian Murphy
Genre: toiminta, jännitys, supersankarielokuva
Kesto: 2 tuntia 32 minuuttia
Ikäraja: 12

Bob Kanen luoma viittasankari Batman on yksi maailman suosituimmista sankarihahmoista. Aluksi hahmo esiintyi sarjakuvissa, mutta on sieltä siirtynyt muuhunkin mediaan, kuten elokuviin, joissa häntä on esittänyt monta eri näyttelijää. Adam West esitti sankaria komediassa Batman: The Movie (1966), Michael Keaton näytteli pääosaa leffoissa Batman (1989) ja Batman Returns (1992), Val Kilmer yritti parhaansa Batman Foreverissa (1995) ja George Clooney epäonnistui Batman & Robinissa (1997). Viimeisin sai niin kehnon vastaanoton, että koko homma päätettiin tehdä uusiksi. Uudeksi Batmaniksi valittiin Christian Bale ja ohjaajaksi Christopher Nolan. Heidän filminsä Batman Begins (2005) osoitti kaikille, että supersankarileffat voi ottaa tosissaan, eivätkä ne ole pelkkää hömppää. Elokuva oli rakastettu suurmenestys, joten jatkoa tietty seurasi. Toisen osan suunnittelu alkoi jo ennen Batman Beginsin ilmestymistä ja kuvaukset lähtivät käyntiin keväällä 2007. Sen lisäksi, että kyseessä oli jo yksi ilmestymisvuotensa odotetuimmista filmeistä, teos sai paljon huomiota, kun sen yksi päätähdistä, Heath Ledger menehtyi lääkkeiden yliannostukseen. Kesällä 2008 ilmestynyt The Dark Knight, eli suomeksi Yön ritari oli vuoden menestynein elokuva, sekä todella arvostettu teos. Se voitti useita palkintoja; jopa kaksi Oscaria (paras äänileikkaus ja paras miessivuosa Ledgerin työstä) kahdeksasta ehdokkuudestaan. Filmiä on vuosien varrella ylistetty yhä vain enemmän ja se on esimerkiksi Internet Movie Databasen "250 parasta elokuvaa" -listan sijalla neljä! The Dark Knight on monien suosikkielokuva - jopa minun, vaikkei niin ollutkaan heti siinä kohtaa, kun näin sen ensimmäistä kertaa. Batman Begins oli mielestäni äärimmäisen upea leffa ja minua harmitti suuresti, etten päässyt katsomaan The Dark Knightia elokuvateatteriin. Kun vihdoin näin sen joulukuussa 2008, en ihan ymmärtänyt sitä, enkä siksi oikein pitänyt siitä. Kuitenkin parin uusintavilkaisun jälkeen tajusin vihdoin sen täydellisyyden ja leffa onkin noussut kaikkien muiden yläpuolelle. Olen nähnyt teoksen yli kymmenen kertaa ja joka kerralla se on mielestäni aivan mieletön. Kesän 2017 lopussa pidimme tyttöystäväni kanssa elokuvamaratonin ja katsoimme kaikki Nolanin Batmanit peräkkäin. Olin miettinyt jo pitkään kirjoittaa sarjasta ja päätin tehdä arvostelut elokuulle, jotta voisin julkaista The Dark Knight -arvion syntymäpäivänäni.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Batman Begins!

Batman, komisario Gordon ja syyttäjä Harvey Dent taistelevat Gothamin mafiaa vastaan, samalla kun Bruce Wayne kamppailee henkisesti siitä, haluaako hän olla miljardööri vai naamiosankari. Ongelmat lisääntyvät, kun Gotham Cityyn saapuu psykopaatti Jokeri, joka aikoo pistää koko kaupungin sekaisin.

Christian Bale jatkaa Bruce Waynen/Batmanin roolissa ja osoittaa vielä osuvammin olevansa paras mies rooliin. Bale tuo jälleen hahmon traagisuuden hienosti esille ja katsojana pystyy kokemaan hänen tunteitaan, kun hän miettii, mitä hänen täytyy tehdä pelastaakseen Gothamin. Rikollisuuden kadotessa Bruce on alkanut miettiä, voisiko hän lopettaa Batmanin hommat ja on kiinnostavaa seurata läpi elokuvan, miltä sankarina olo hänestä tuntuu. Uusien vastuksien ilmaantuessa kaupunkiin hänen on kuitenkin tehtävä kaikkensa voittaakseen.
     Brucen lapsuudenystävä Rachel Dawesin näyttelijä on vaihtunut Katie Holmesista Maggie Gyllenhaaliin, sillä Holmes halusi mieluummin tehdä filmin Mad Money (2008). Muutos ei kuitenkaan haittaa, sillä Gyllenhaal on parempi näyttelijä kuin Holmes ja uskottavampi syyttäjän hommissa. Myös Rachel pistetään pohtimaan, millaista elämää hän haluaisi. Tämä on toteutettu mainiosti, sillä katsojana ei osaa sanoa, kumpi vaihtoehdoista tarjoaisi hänelle oikean onnen.
     Rachelin lisäksi syyttäjänä nähdään myös Aaron Eckhartin näyttelemä Harvey Dent, joka yrittää puhdistaa kaupungin rikollisuutta lain avulla, toisin kuin omankädenoikeutta harjoittava Batman. Harvey on monien kaupunkilaisten ihailema sankari, mutta hänestä löytyy myös synkkää puolta, jota tuodaan ovelasti mukaan läpi leffan. Eckhart suoriutuu roolistaan erittäin hyvin, sillä hän saa todella voimakkaasti muuttuvan hahmon tuntumaan yhä samalta henkilöltä lopussa kuin mitä hän oli alussa.
     Edellisestä osasta tutut tärkeät hahmot tekevät tietty paluun. Brucen hovimestari Alfred (erinomainen Michael Caine) pääsee jälleen jakamaan tärkeitä ohjeita isännälleen elämästä ja tekojen merkityksistä. Komisario Gordon (loistava Gary Oldman) auttaa Batmania poistamaan rikollisuutta, vaikka viittamies onkin virallisesti luokiteltu rikolliseksi. Erikoislaitteita valmistava Lucius Fox (upean äänen omaava Morgan Freeman) tuo taas pientä huumoria mukaan. Hahmoja syvennetään hienosti ja jokainen on jollain lailla äärimmäisen tärkeä Brucelle. Näyttelijät onnistuvat hienosti rooleissaan.
     The Dark Knightissa huomion varastaa helposti sen pahis ja tällä kertaa Batman saa tosiaan vastaansa arkkivihollisensa Jokerin, jota näyttelee edesmennyt Heath Ledger. Tai siis ei vain näyttele. Ledger tuntuu elävän roolia. On olemassa näyttelijöitä, jotka kykenevät esittämään roolinsa niin täydellisesti, ettei katsoja enää edes ajattele, että joku voisi esittää hahmoa, koska hahmo tuntuu niin todelliselta. Ledger on aivan käsittämättömän mieletön Jokerina! Hän hoitaa homman niin taiturimaisesti, ettei katsoja voi muuta kuin ihailla hänen työtään suu auki. Kaikki Jokerin eleissä ja sanoissa tuntuu todella tarkkaan mietityltä, mutta silti täysin spontaanilta. Ledger tuo mukaan niin paljon pienen pieniä eleitä, että jotkut asiat huomaa vasta, kun elokuvan on katsonut muutaman kerran. Esimerkkinä juhlakohtaus, jossa hän nappaa pöydältä samppanjalasin ja nopeasti heilauttaa juomat pois lasista ennen kuin juo siitä. Ledger on niin upea roolissaan, että hän on oikeasti muuttunut hahmoksi ja se luo hahmoon hienon lisäkarmivuuden. Elokuvan Jokeri on nimittäin jo valmiiksi pelottava ja uhkaava. Hänen läsnäolonsa saa katsojan jännittymään, sillä koskaan ei voi tietää, mitä hän tekee seuraavaksi. Vaikka Jokeri aikookin vallata Gothamin, hän ei tee sitä perinteisellä tavalla, mitä supersankarileffoissa on totuttu näkemään, vaan hän aikoo järisyttää sitä kauheilla psykologisilla tavoilla. Kauheinta vieläpä on, että vaikka hänen tekonsa ovatkin hirveitä, hahmo on rakennettu niin loistokkaasti, että hänen tekonsa ja puheensa muuttuvat ymmärrettäviksi. Lisähienoutta tarjoaa se, että jos nauraa mustalle huumorille, niin jotkut Jokerin jutuista, kuten hänen kekseliäs taikatemppunsa, ovat oikeasti äärimmäisen hauskoja. Jokeri on hahmona jo valmiiksi yksi parhaista pahishahmoista, mitä on koskaan keksitty ja Ledger vie hahmon ihan uusiin sfääreihin, jopa legendaaristen pahisten kuten Darth Vaderin yläpuolelle. Kyseessä on mielestäni paras roolisuoritus, mitä olen koskaan eläissäni nähnyt! On suuri harmi, että Ledger menehtyi, sillä maailma menetti huikean näyttelijän, joka olisi voinut näyttää taitonsa vielä monia kertoja uudestaan.
     Elokuvassa nähdään myös Chin Han rikollisnero Launa, Eric Roberts mafiapomo Salvatore Maronina ja edellisestä osasta tuttu Cillian Murphy lyhyessä roolissa Scarecrow'na.

Heti leffan alusta alkaen näkyvät Batmanin vaikutukset Gotham Cityssä. Kaupunki on monin tavoin puhtaampi paikka ja rikollisuus on vähentynyt, sillä monet rosvot pelkäävät Batmania niin paljon, että hakevat mieluummin töitä. Bruce on myös saanut monia kaupunkilaisia innostumaan sankarihommista. Poliisit pitävät Batmania kuitenkin ihan yhtä vaarallisena kuin muitakin roistoja, mikä vaikeuttaa lepakkoasuisen sankarin hommia. Batman Beginsin jälkeen tulee suurena helpotuksena, kun pääsee näkemään Gothamin parempana asuinpaikkana. Hyvät asiat eivät kuitenkaan kestä kauaa, Jokerin saapuessa tuomaan kaaosta ja anarkiaa. Hänen juonensa ovat kieroutuneet ja niiden ymmärtämiseen menee aikaa. Se mikä aluksi tuntuu vain yksittäiseltä iskulta, onkin lopussa paljon merkittävämpi tapahtuma. Jokeri saa muutettua elokuvan usein jopa psykologiseksi trilleriksi, piinatessaan kaupunkia ihan toden teolla. Jännitystasoa kasvatetaan alusta alkaen yhä vain paremmin ja uhkaavammin, jolloin lopussa katsoja tärisee halutessaan tietää, miten homma voi mitenkään ratketa? Elokuvan tarina on saatu luotua aivan huikeasti, eikä kyseessä ole perinteinen supersankarileffa, joka kulkee helpolla tavalla eteenpäin ja välillä nähdään toimintaa, jotta katsoja pysyy viihdytettynä. Ehei, The Dark Knight vaatii katsojilta enemmän ja samalla myös tarjoaa heille paljon enemmän kuin he voisivat etukäteen kuvitella.

Elokuvaa ei selkeästi ole edes lähdetty tekemään normaali supersankariseikkailu mielessä. Teos muistuttaa usein hyvinkin paljon rikosdraamaa, jossa nyt vain sattuu olemaan heppu, joka pukeutuu lepakkoasuun ja tyyppi, joka maskeeraa itsensä pelottavaksi klovniksi. Leffaan onkin otettu vaikutteita mm. Heatista (1995), minkä kyllä huomaa. Realismin tuntua on jälleen lisätty, jolloin lähes koko filmi tuntuu alusta loppuun yllättävänkin uskottavalta. Muutamia kohtia, joissa Batman liitelee viittansa avulla taivaalla tai lopun kaikuluotainkakkulat eivät tunnu aidoilta, mutta ei niiden kuulukaan, sillä loppujen lopuksi elokuva kuitenkin perustuu sarjakuviin, joissa ei ole välillä mitään tekemistä realismin kanssa. Vakavuutta on myös lisätty, vaikka muutamia hassujakin juttuja on pistetty mukaan. The Dark Knight on synkkä, mutta täysin toisella tavalla kuin Burtonin Batmanit. Se ei ole vain visuaalisesti pimeä ja täynnä ulkonäöltään karmivia hahmoja, vaan siinä on mukana henkisesti pelottavia asioita, joita Jokeri yrittää saada Gotham Cityn asukkaita tekemään. Karmivinta on se, että kun realismin tuntu on saatu luotua niin hyvin, monet kauheudet tuntuvat siltä kuin ne voisivat oikeasti tapahtua, jolloin katsojana kannustaa yhä vain enemmän Batmania nappaamaan Jokerin. On myös pelottavaa, kun leffaa katsoessa herää ajatus, että "minä ymmärrän, miksi joku toimisi niin kuin Jokeri", jolloin alkaa pelkäämään sitä, kuinka helppoa se voisikaan olla langeta samalle tasolle kuin leffan mielisairas psykopaatti valkoisissa meikeissä ja vihreissä hiuksissa. Mukana on myös surullisia ja koskettavia hetkiä, jotka saavat katsojan herkistymään.

Tarinankerronta on koko elokuvan ajan täydellistä. Läpi elokuvan nähdään ja kuullaan pieniä vihjeitä siitä, mitä myöhemmin tulee tapahtumaan (taas kerran niitä asioita, jotka huomaa vasta seuraavien katselukertojen aikana) ja kun ne tapahtuvat, katsojana hämmästelee: "tätä siis aiemmin tarkoitettiin!" Elokuva on pitkä, eikä siinä tosiaan ole samalla lailla kaiken aikaa toimintaa ja taisteluita, kuten monissa muissa supersankarileffoissa, mutta se ei tee siitä millään lailla tylsää. The Dark Knight ei ole missään vaiheessa tylsä. Kun teoksen oikeasti ymmärtää, on se niin upean kiehtova, ettei sen katselua halua lopettaa koskaan - varsinkaan kun mukana on useita kerta kaikkiaan täydellisiä kohtauksia. Heti alussa nähtävä pankkiryöstö on loistava; jopa yksi parhaista leffa-aloituksista koskaan! Siinä Jokerin luonne ja ajattelutapa esitetään heti vaikuttavasti, minkä lisäksi muutkin Jokerin kohtaukset ovat uskomattoman mahtavia. Yksi koko elokuvan parhaista kohtauksista on Jokerin kuulustelu, kun Batman yrittää saada hänestä tietoa irti. Kohtaus myös osoittaa, miksi Jokeri on niin loistava pahis Batmanille. Aiemmin Lepakkomies sai vain peloteltua ja hakattua kaikista ulos sen, mitä hän haluaa tietää, muttei todellakaan Jokerista, joka pelkästään nauttii siitä, miten hauskaa on nähdä sankarin turhautuminen. Mukana on muitakin upeita hetkiä, jotka pistävät katsojan miettimään sankaruuden merkitystä. Mitä käy, kun kansa rakastaa jotain henkilöä ja vihaa toista, ja tajuaakin heidän olevan yksi ja sama tyyppi?

Sankaruuden merkitys tuodaan useasti esille elokuvan aikana. Vaikka sanoma onkin tavallaan sama kuin Spider-Manissa (2002) lause "suuri voima tuo suuren vastuun", on se esitetty tavalla, mikä tekee siitä paljon mielenkiintoisemman, erityisemmän ja tärkeämmän. Bruce ei tosiaan haluaisi olla enää Batman, minkä lisäksi Gothamin asukkaat eivät halua Batmania kaupunkiinsa, kokiessaan hänen olevan kaiken pahan alku ja juuri. Mutta koska Gotham tarvitsee pelastajaa, eikä kukaan muu voi auttaa kaupunkia, on Brucen pakko tehdä se, koska hän pystyy siihen. Leffan aikana Brucesta myös huokuu se, että vaikka hän haluaisi luopua sankarihommista, ei hän kykene enää olemaan mitään muuta kuin Batman. Lepakkomiehen rooli on samalla sekä hänen lahjansa että hänen kirouksensa. Leffassa myös pohdiskellaan, ovatko sankarit ja pahikset sittenkään niin erilaisia, vai onko heissä jopa paljon samaa? Elokuvan yksi tärkeimmistä lauseista onkin: "Joko kuolet sankarina tai elät nähdäksesi itsesi roistona." Se, miten The Dark Knightissa käsitellään sankaruutta, on paljon luovempaa ja parempaa kuin missään muussa tarinassa. Tässä sankari ei vain pelasta avuttomia neitokaisia hädästä, vaan hänen täytyy tehdä raskaita päätöksiä, jotka voivat viedä häneltä kaiken, mutta antaa jotain kaikille muille. Sankarin tehtäväksi voi myös tulla ottaa vastuuta asioista, joita hän ei ole koskaan tehnyt, koska hän on ainoa, joka pystyy tekemään niin. Elokuva tarjoaa sellaisen määrän ajateltavaa ja tunteita, että se jää mieleen todella pitkäksi aikaa. Vaikka se on teemoiltaan kauhea, on siinä myös jotain todella kaunista. Leffan loppuhuipennus on erinomainen ja lopun täydellistää se, ettei se ole välttämättä onnellinen, vaikka asiat saisikin ratkottua hyvään suuntaan.

Ohjaaja/käsikirjoittaja Christopher Nolan on luonut täydellisen kokonaisuuden, jollaisen teosta monet elokuvantekijät näkevät vain unia. Nolan on tehnyt kaiken niin mahtavaksi, ettei tämän jälkeen kukaan voisi väittää vastaan sille, että hän on tämän vuosituhannen hienoin elokuvantekijä. Hänen ja hänen veljensä Jonathan Nolanin kirjoittama käsikirjoitus on täynnä upeita kohtia, repliikkejä ja viisauksia, joita monet muut leffantekijät voisivat ymmärtää hyödyntää. The Dark Knight onkin toiminut inspiraationa monille nykyelokuville, eikä vain supersankarifilmeille, vaan monissa muissakin huomaa Yön ritarin vaikutukset. Elokuva on kuvattu upeasti ja leikattu todella taitavasti kasaan. Puvustus, lavastus ja maskeeraus ovat erittäin hyvin toteutetut. Toimintakohtien stuntit ovat taiturimaisesti tehdyt ja visuaaliset tehosteet ovat tyylikkäät. Ääniefektit ovat myös oivalliset, minkä lisäksi Hans Zimmer ja James Newton Howard ovat tehneet erinomaista työtä musiikkien parissa. Tuttu tunnusmusiikki tekee paluun edellisestä, kuten muutamat muutkin teemat, mutta parhaiten esille nousee Jokerin teemamusiikki "Why So Serious", joka on hyytävän piinaava sävellys.

Blu-rayn kuvanlaatu on erinomainen. Erikoista Blu-raylla on, että kaikki leffaan kuvatut isot IMAX-kohtaukset näkyvät koko ruudulla, kun taas muiden kohtien aikana (eli suurimman osan ajan elokuvasta) nähdään mustat palkit kuvan ylä- ja alapuolella. On myös tyhmää, ettei erillistä valikkoa tule, vaan asetukset joutuu laittamaan leffan aikana. Lisämateriaalina kaksilevyisen Blu-ray -julkaisun ensimmäisellä levyllä ovat leffan teosta kertovat kahdeksantoista "Focus Pointia", jotka voi katsoa joko erikseen tai elokuvan aikana. Toisella levyllä taas on trailereita, kuvagalleria, Batmanin laitteista kertova pätkä, Batmanin psykologiasta kertova pätkä, sekä kuusi näyteltyä Gothamin uutislähetystä, joissa leffan maailmaa avataan lisää. Katsottavaa on yhteensä kolmeksi ja puoleksi tunniksi.

Yhteenveto: The Dark Knight on mestariteos ja selkeä suosikkini kaikkien niiden lähes 1700:n elokuvan joukosta, jotka olen elämäni aikana tähän mennessä nähnyt. Filmi on alusta loppuun koukuttava ja se sisältää paljon hienoja vihjeitä siitä, mitä myöhemmin tullaan näkemään. Mukana on aivan täydellisiä kohtauksia ja loistokkaita hetkiä, joissa kaikki on saatu juuri oikein. Tunnelma on luotu upeasti. Realistinen kuvaus on osunut napakymppiin ja leffaan on saatu hieno tunne siitä, että se voisi jopa tapahtua oikeasti. Sankariteema on niin mestarillisesti luotu, ettei samanlaista löydä muista leffoista. Vaikka kyseessä onkin supersankarielokuva, niin siltä se ei täysin tunnu, sillä mukana on henkeä rikosleffoista, trillereistä ja jopa kauhusta. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan loistavasti, etenkin Heath Ledger, joka vetää parhaan roolisuorituksen koskaan ilmiömäisen karmivana Jokerina. Elokuva pistää hienosti katsojat ajattelemaan, eikä ole pelkkää toimintahömppää. Christopher Nolan ei ole onnistunut luomaan vain kaikkien aikojen parasta supersankarielokuvaa, vaan todellisen klassikon, joka on inspiroinut monia muita teoksia ja tulee tekemään sitä jatkossakin. The Dark Knight on taidetta, jonka jokaisen pitäisi katsoa edes kerran - mieluiten kaksi, sillä mukana on niin paljon pieniä juttuja, joita ei voi huomata ensimmäisellä katselukerralla. Suosittelenkin tätä lähestulkoon kaikille. Jos sekoitus trilleriä, supersankarileffaa, toimintaa, kauhua, draamaa, romantiikkaa ja huumoria ei iske, niin sitten tämä kannattaa jättää väliin. Lapsille tämä on aivan liian rankka, joten heidän kannattaa odottaa yläasteikään, että he voivat tämän katsoa, ihan vain sen takia, että he myös ymmärtävät näkemänsä. Sarjakuvaleffojen ja Batmanin fanien täytyy ehdottomasti katsoa tämä ja monille The Dark Knight on myös pakkohankinta. Jotkut väittävät, että Nolan on huonointa, mitä Batmanille on koskaan tapahtunut, mutta he puhuvat täyttä paskaa. Nolan on parasta, mitä Batmanille ja koko supersankarigenrelle on koskaan tapahtunut. Minä suorastaan rakastan tätä elokuvaa! Voisin kirjoittaa siitä ties kuinka paljon lisää, mutta lopetan arvostelun nyt toivottamalla itselleni hyvää syntymäpäivää.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.collider.com
The Dark Knight, 2008, Warner Bros. Pictures, Legendary Entertainment, Syncopy, DC Comics