Arvostelu: Hobitti - Smaugin autioittama maa (The Hobbit: The Desolation of Smaug - 2013)

HOBITTI - SMAUGIN AUTIOITTAMA MAA

THE HOBBIT: THE DESOLATION OF SMAUG

Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Ken Stott, Graham McTavish, William Kircher, James Nesbitt, Stephen Hunter, Dean O'Gorman, Aidan Turner, John Callen, Peter Hableton, Jed Brophy, Mark Hadlow, Adam Brown, Orlando Bloom, Evangeline Lilly, Lee Pace, Benedict Cumberbatch, Luke Evans, Cate Blanchett, Sylvester McCoy, Manu Bennett, Lawrence Makoare, Mikael Persbrandt, Stephen Fry ja Ryan Cage
Genre: fantasia, seikkailu, toiminta
Kesto: 2 tuntia 41 minuuttia / Extended Edition: 3 tuntia 6 minuuttia
Ikäraja: 12

J.R.R. Tolkienin "Hobitti" -kirjaan ("The Hobbit" - 1937) perustuvan elokuvatrilogian (2012-2014) ensimmäinen osa Hobitti - Odottamaton matka (The Hobbit: An Unexpected Journey) ilmestyi joulukuussa 2012 ja sai ristiriitaisen vastaanoton. Jotkut sanoivat, että kyseessä oli upea paluu Keski-Maahan, kun taas jotkut kritisoivat, että leffa oli liian digitaalisen näköinen. Joillekin faneille mielipahaa aiheutti, ettei leffa noudattanut kirjaa orjallisesti, kun taas jotkut fanit olivat innoissaan siitä, että mukaan oli lisätty asioita, joista puhutaan "Kuninkaan paluu" -kirjan ("The Return of the King" - 1955) liitteissä. Itse kuulun niihin, jotka pitivät elokuvaa loistokkaana paluuna tuttuun ja rakkaaseen maailmaan. Valitettavasti sarjan toista osaa piti odottaa kokonainen vuosi, kun olin ihan valmis katsomaan jatkoa heti, kun olin nähnyt sarjan aloitusosan. Ensimmäisten trailereiden ilmestyessä olin todella innoissani. Hobitti - Smaugin autioittama maa ilmestyi joulukuussa 2013 ja sai paremmat arviot kuin edeltäjänsä. Elokuva oli ehdolla mm. kolmesta Oscar-palkinnosta, muttei voittanut niistä ainuttakaan. Itse kävin katsomassa elokuvan kaksi päivää sen ensi-illan jälkeen ja pidin siitä erittäin paljon. Olen katsonut elokuvan pariin otteeseen uudestaan. Vuoden 2017 alkupäässä päätimme yhdessä tyttöystäväni kanssa katsoa koko Hobitti -trilogian päivän aikana ja samalla päätin myös kirjoittaa niistä.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Hobitti - Odottamaton matka!

Bilbo Reppuli, Gandalf ja kolmetoista kääpiötä jatkavat matkaansa kohti Yksinäistä vuorta. Matkan varrella he kohtaavat jättihämähäkkejä, pahoja örkkejä ja vihamielisiä haltioita, minkä lisäksi määränpäässä odottaa itse lohikäärme Smaug.

Martin Freeman on edelleen loistava hobitti Bilbo Reppulina. Hahmo on muuttunut rohkeammaksi, vaikka hänestä huomaa yhä, ettei hän täysin kuulu soturikääpiöiden joukkoon. Hän kuitenkin pääsee olemaan taas sankari, porukan kohdatessa jättimäisiä hämähäkkejä Synkmetsässä. Muuten hänen roolinsa ei ole erityisen suuri ennen loppuhuipennusta, jossa Bilbo joutuu kohtaamaan suuren lohikäärme Smaugin. Freemanin ilmeet ja eleet ovat todella upeita, ja hän näyttää kaiken aikaa olevansa lahjakas näyttelijä. Bilbo alkaa leffassa hieman tajuamaan, että hänen löytämällään sormuksella on voima tunkeutua hänen mieleensä, mikä tulee olemaan myöhemmin tärkeässä osassa.
     Ian McKellenin näyttelemä velho Gandalf Harmaa ei kovin paljoa liiku Bilbon ja kääpiöiden mukana, sillä hänen täytyy lähteä tutkimaan mystisiä tapahtumia toisaalla. Tässä tietenkin valmistellaan jälleen Taru sormusten herrasta -trilogiaa (The Lord of the Rings - 2001-2003), joka tapahtuu noin 60 vuotta Hobitti -trilogian jälkeen. Kirjassa Gandalf vain häipyy pitkäksi aikaa jonnekin, mitä ei selitetä, joten onkin hienoa, että elokuvassa näytetään Gandalfin oma seikkailu. Mielestäni on erinomaista, että Gandalf, joka on yleensä nähty liikkumassa muiden kanssa, pääsee vihdoin olemaan joidenkin kohtausten pääosassa. McKellen on yhä sama vanha tuttu velhohahmo ja vetää roolinsa hienosti.
     Kääpiöjoukon johtaja, Richard Armitagen esittämä Thorin Tammikilpi alkaa muuttua epämiellyttävämmäksi, mitä pidemmälle heidän matkansa käy. Yksinäisellä vuorella oleva kulta on Thronin addiktio ja leffassa näytetään ensimmäisiä merkkejä aarteen sairaudesta, mistä edellisessä leffassa puhuttiin. Thorin pääsee vielä enemmän näyttämään olevansa johtohahmo, mikä sujuu Armitagelta hienosti.

Muut kääpiöt ovat tietenkin mukana, mutta kaikki eivät pääse vieläkään loistamaan. Balin (Ken Stott) pääsee ystävällisesti neuvomaan Bilboa ja hänestä tuleekin lämpimämpi hahmo. Kilin (Aidan Turner) roolia on suurennettu ja hänelle on luotu romanssia erään eri lajin edustajan kanssa. Hän myös sairastuu vakavasti, jolloin hänen veljensä Fili (Dean O'Gorman) auttaa häntä. Bofur (James Nesbitt) on sama höpöttäjä kuin edellisessä osassa ja Oin (John Callen) naurattaa hieman kuulovaikeuksiensa takia. Pullukka Bombur (Stephen Hunter) yllättää olemalla oikea taistelija tahtoessaan, sekä porukan nopein juoksija. Gloinilla (Peter Hambleton) on hupaisa kohtaus, jossa viitataan hänen pieneen poikaansa Gimliin, joka tulee olemaan tärkeä hahmo Tarussa sormusten herrasta. Bifur (William Kircher), Dwalin (Graham McTavish), Dori (Mark Hadlow), Nori (Jed Brophy) ja Ori (Adam Brown) eivät pääse paljoa tekemään.
     Elokuvassa nähdään Taru sormusten herrasta -trilogiasta tuttu Orlando Bloomin esittämä Legolas-haltia. Kun ensimmäisen kerran kuulin, että Legolas olisi mukana näissäkin elokuvissa, ihmettelin suuresti, sillä hän ei esiinny kirjassa. Olinkin yllättynyt, kuinka toimivasti Legolas istui mukaan tähän tarinaan. Smaugin autioittaman maan Legolas on nuorempi ja jopa häijympi. Hänen silmänsä ovat paljon kylmemmät kuin millaisina ne on tottunut näkemään, eikä hän paljoa hymyile elokuvan aikana. Legolakselta eivät tunnu nuolet taaskaan loppuvan kesken ja hän pääsee esittelemään fysiikan lakeja uhmaavia taistelutaitoja pariinkin otteeseen. On hienoa nähdä Bloom tutussa roolissaan.
     Tarinaan on lisätty haltianeito Tauriel (Evangeline Lilly), joka on lähes yhtä hyvä soturi kuin Legolas. Tauriel tuntuu paikoitellen ylimääräiseltä, mutta ainakin leffasarjassa on yksi isossa roolissa oleva naishahmo. Taurielin tarkoitus on olla Kilin epätavallinen rakkauden kohde. Kaksikolle luotu romanssintynkä on paikoitellen väkisin väännetty, mutta toisaalta se tuo mielenkiintoisen lisäyksen Kilin hahmoon. Legolas on selkeästi jollain tavoin myös ihastunut Taurieliin, eikä hän pidä siitä, että joku kääpiö pääsee lähemmäs Taurielia. Lilly on hyvä ja uskottava haltiasoturina.
     Edellisessä elokuvassa vain nopeasti nähty Lee Pacen näyttelemä haltiakuningas Thranduil esitellään vihdoin kunnolla. Hahmo on Legolaksen isä, jota Legolas kunnioittaa suuresti, mutta päätyy lopulta uhmaamaan. Vaikka Pace on mainio valinta ylvään haltiakuninkaan rooliin, on hahmosta vaikea pitää, sillä hän on niin kylmäsydäminen. Thranduil ei todellakaan halua auttaa pahaisia kääpiöitä, vaan lukitseekin heidät tyrmään. Thranduil on katkera, sillä hän kokee osan Vuoren aarteesta kuuluvan hänelle. Thranduil ei tunnu välittävän kenestäkään ja kohtelee kaikkia kylmästi. Hahmo on inhottava ja paikoitellen ärsyttävän itsekeskeinen.
     Smaugin autioittamassa maassa tarinaan tulee mukaan ihmisiä, joista tärkein on Luke Evansin esittämä jousimies Bard, joka salakuljettaa Bilbon ja kääpiöt Yksinäisen vuoren lähellä sijaitsevaan Järvikaupunkiin, eli Esgarothiin, sekä tarjoaa porukalle suojan ja tarvikkeita. Bard yrittää pitää huolta huonosti kohdelluista Järvikaupungin asukkaista, sekä kolmesta lapsestaan. Hahmo vaikuttaa ulkoapäin kylmältä, mutta on todellisuudessa hyväsydäminen. Vaikka hän auttaakin kääpiöitä, hän on sitä vastaan, että kääpiöt kulkisivat Vuorelle, sillä hän pelkää Smaugin heräävän ja polttavan koko Järvikaupungin. Evans on hyvä vakavana Bardina.

Järvikaupungia hallitsee Stephen Fryn näyttelemä Järvikaupungin isäntä. Tämäkin hallitsija on inhottava, eikä hän välitä kaupungin asukkaista yhtään. Kuitenkin toisin kuin Thranduil, Järvikaupungin isäntä on koominen hahmo. Fryta on vaikea ottaa tosissaan hölmöissä maskeerauksissa, minkä lisäksi isännän koko olemus ja hänen repliikkinsä ovat huvittavia. Isäntä on erittäin rikas, muttei suostu antamaan kaupunkilaisille mitään. Järvikaupungin asukkaat inhoavat häntä, mutteivät uskalla tehdä mitään vartijoiden takia. Isännän uskollisin alamainen on häijy mies nimeltä Alfrid (Ryan Gage), joka on välillä hauska, välillä inhottava ja välillä rasittava. Gage vetää roolinsa välillä vähän yli, jolloin hahmo ei tunnu kovin uskottavalta.
     Edellisestä elokuvasta tutut hahmot velho Radagast Ruskea (Sylvester McCoy), örkki Azog (Manu Bennett) ja haltia Galadriel (Cate Blanchett) tekevät paluun. Radagast ei ole yhtä tahattoman koominen ja hän on vakavampi hahmo kuin aiemmin. Azog ei paljoa tee, mutta hän tuntuu hieman uhkaavammalta. Galadrielinkin rooli on erittäin pieni. Uusina hahmoina esitellään Azogin poika Bolg (Lawrence Makoare), joka on julmemman oloinen kuin isänsä, sekä nahanvaihtaja Beorn (Mikael Persbrandt), joka pystyy muuttumaan isoksi karhuksi. Beorn on isompi kuin ihmiset, sekä karvaisempi. Ennen leffan näkemistä mietin, miten hahmo olisi toteutettu ja pakko sanoa, etten erityisemmin pidä siitä, miltä Beorn vaikuttaa ulkoisesti. Persbrandt on roolissa toimiva, mutta hahmo ei itsessään näytä yhtään siltä, millaiseksi olin hänet kuvitellut - ja minulle yleensä leffojen versiot hahmoista toimivat hienosti, kirjojen luomiin mielikuviin verrattuna.
     Tärkein uutuus on tietenkin lohikäärme Smaug, jota esittää Benedict Cumberbatch. Smaugia tietty säästellään leffan loppuhuipennukseksi ja kohtaus, jossa Bilbo kohtaa hänet, on ehdottomasti elokuvan paras, hienoin ja jännittävin. Ennen leffan näkemistä minua jännitti Smaugin näkeminen, sillä lohikäärme puhuisi paljon, eivätkä puhuvat eläimet ole tällaisissa leffoissa kovin uskottavia. Olin erittäin huojentunut, sillä Smaug toimii täydellisesti! Kyseessä on suosikkilohikäärmeeni mistään elokuvasta. Cumberbatchin ääni sopii hienosti hahmolle, minkä lisäksi hänen ilmeensä ovat päässeet mukaan Smaugille. Lohikäärme on viekas ja häijy, sekä todella uhkaava. Smaug on jättimäinen, mutta pääsee silti piiloon suurissa Ereborin saleissa. Ihan lopussa Smaug on lähinnä vain hirviö, mutta kohtauksessa, jossa hän keskustelee Bilbon kanssa, hänen juonitteleva luonteensa tulee hyvin esille. Cumberbatch esittää myös toista pahista elokuvassa, nimittäin edellisessä leffassa lyhyesti esiintynyttä Noitaa, joka yllätyspyllätys paljastuu kaikkein suurimmaksi pahikseksi Keski-Maassa, eli Sauroniksi.

Elokuva alkaa lyhyellä prologilla, jossa näytetään Thorinin ja Gandalfin ensikohtaaminen, jolloin he aloittavat suunnittelemaan Yksinäisen vuoren valtaamista. Tästä päästään takaisin itse seikkailuun. Elokuva tuntuukin jatkuvan lähes suoraan siitä, mihin edellinen osa päättyi. Azogin johtamat örkit ovat yhä Bilbon, Gandalfin ja kääpiöiden perässä, jotka pakenevat Beornin taloon. Sieltä tiet erkanevat hieman, Gandalfin lähtiessä tutkimaan pahuuden paluuta, kun taas Bilbo ja kääpiöt jatkavat matkaansa kohti Yksinäistä vuorta. Gandalfin omat seikkailut ovat tosiaan mielenkiintoisia ja vaikka ne on lisätty elokuvaa varten tarinaan, ne eivät tunnu vievän pois päätarinasta. Katsojana saa paremman käsityksen siitä, että Sauronin paluu vaikuttaisi myös Yksinäisen vuoren tapahtumiin. Silti Bilbon ja kääpiöiden matka on edelleen kiinnostavin. He joutuvat kulkemaan läpi hallusinaatioita aiheuttavan Synkmetsän - jossa asustaa myös suuria hämähäkkejä - pakenemaan haltioita jokea pitkin tynnyreissä, sekä piileskelemään salakuljettavan Bardin kyydissä, jotta pääsevät vihdoin määränpäähänsä.

Smaugin autioittamaa maata voisi helposti pitää väliosana ja sellainenhan se tavallaan onkin. Tämä ei kuitenkaan tee elokuvasta millään lailla vähäisempää. Erikoista onkin, että määränpää saavutetaan jo tässä elokuvassa, mitä ei yleensä trilogioiden toisissa osissa nähdä. Elokuva on synkempi kuin edeltäjänsä, mutta siitä löytyy silti sama seikkailun tunne, mistä minä pidän erittäin paljon. Mukana on joitain hölmöjä juttuja, mutta ei kovin monia, vaan leffa pysyy pääasiassa vakavana. Uhkaava ja jännittynyt tunnelma tarttuu katsojalle hienosti. Leffa olettaa, että katsojat ovat nähneet edellisen osan, jolloin se ei selittele mitään uudestaan, vaan jatkaa suoraan seikkailua, mikä on hienoa. Näin koko kolmen tunnin kesto saadaan käytettyä matkaan. Kolmen tunnin leffaksi Hobitti - Smaugin autioittama maa ei tunnu pitkältä, sillä se on rytmitetty niin hyvin ja se tarjoaa kaiken aikaa jotain uutta - oli kyseessä sitten lokaatio, hahmo tai tunnelma. Toimintakohtauksia on mukana sopiva määrä, eivätkä kohdat tunnu pitkitetyiltä. Suosikkitoimintapätkäni leffassa on jokikohtaus, jossa kääpiöt pakenevat haltioita tynnyreissä. Samalla paikalle saapuvat örkit, joita vastaan pitää taistella. Mukana on siis kolme eri porukkaa toisiaan vastassa, mitä lisää hurja meno, tynnyreiden liikkuessa kovaa vauhtia virtaavassa vedessä. Leffan taistelukohdat ovat myös aika rajuja ja irtoraajoja on jälleen nähtävissä, eli perheen pienimmille näitä leffoja ei olla tehty.

Hienoin kohta leffassa, eli Bilbon ja Smaugin välinen kohtaus ei kuitenkaan tarvitse erityisemmin toimintaa. Samaan tapaan kuin Bilbon ja Klonkun kohtaaminen edellisessä osassa, tekijät ovat tienneet kohtauksen olevan todella tärkeä, jolloin siihen on panostettu paljon. Kohtaaminen on jännittävä - jopa paikoitellen piinaava - ja jännitteen kasvaminen on upeasti rakennettu. Lopussa on tietenkin vielä hieman toimintaa, sillä pitäähän Smaugia vastaan taistellakin, mutta sitten elokuva katkeaakin kuin seinään ja lopputekstit alkavat rullata. Lopetus voi olla erittäin hämmentävä, mutta samalla se myös saa katsojan vaatimaan lisää, sillä tarinan katkeaminen tapahtuu niin jännittävällä hetkellä. Joitakin lopetus voi ärsyttää niin paljon, että he lyttäävät muunkin leffan, mutta itse osaan nähdä elokuvan loistavuuden. Smaugin autioittama maa on erittäin tasokas jatko-osa Odottamattomalle matkalle, enkä osaa oikeastaan sanoa, kumpi on mielestäni parempi. Uhkaavan tunnelman vastapainoksi on lisätty toimivaa huumoria. Alkupää leffasta on vakavampi ja Synkmetsän painostavuus muuttuu jopa hieman ahdistavaksi. Hahmojen sekoaminen metsässä on hyvin keksitty. Pari ylimääräistä juttua on mukana ja paikoitellen Kilin ja Taurielin kummallinen romanssi tuntuu väkisin väännetyltä, mutta lopputuloksena elokuva on kuitenkin loistava ja se todella saa haluamaan lisää.

Keski-Maan maailmaa laajennetaan jälleen hieman. Edellisessä leffassa pikaisesti esitellyt Dol Guldur ja Erebor ovat isommassa osassa tässä, mutta muita tuttuja paikkoja ei oikeastaan nähdä. Beornin kodissa kaikki on isoa jopa Gandalfille, puhumattakaan pienikokoisesta Bilbosta. Synkmetsä on sokkeloinen paikka, eikä sinne pääse auringonvalo. Haltioiden valtakunta Synkmetsässä on hienon näköinen ja koristeellinen paikka. Järvikaupunki on nimensä mukaisesti rakennettu järven keskelle, jolloin monet liikkuvat siellä lautoilla. Järvikaupunki olisi muuten mielenkiintoisin paikka elokuvassa järveen kyhättyjen puurakennusten takia, mutta voiton vie kuitenkin Ereborin aarteita täynnä olevat salit. Edellisessä osassa Erebor nähtiin valoisana ja ylväänä paikkana, mutta tässä paikka on muuttunut kolkoksi ja karmivaksi. Elokuvassa käydään myös Rhudaurin kukkuloilla, jonne Taru sormusten herrasta -trilogiasta tutut Nazgûlit, eli mustissa kaavuissa esiintyvät sormusaaveet haudattiin aikoinaan.

Edellisen elokuvan tapaan myös Smaugin autioittaman maan ohjauksesta vastaa Peter Jackson, jonka visio maailmasta on todella upea. Olen sanonut sen aiemminkin ja sanon sen jälleen: kukaan ei voisi tehdä Keski-Maa -elokuvia paremmin kuin Jackson. Hänet voi bongata heti elokuvan alusta samana porkkanaa mutustavana miehenä, jota hän esitti Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritareissa (The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring - 2001). Elokuva on kuvattu muuten upeasti - etenkin laajat kuvat maisemista ovat upeita - mutta tynnyripakokohtauksessa on muutamia kuvia vedestä, jotka ovat epätarkkoja ja amatöörimäisiä. Leikkaus on sujuvaa ja rytmitys toimii hienosti. Visuaalisesti elokuva on paremman näköinen kuin edeltäjänsä. Beornin karhumuoto näyttää hieman digitaaliselta, mutta muuten leffan epärealistisetkin mörököllit ovat uskottavia. Smaug on upeasti toteutettu. Lavasteet ovat jälleen huikeita. Maskeeraukset ja puvustukset ovat täydellisesti toteutettuja. Äänitehosteet ovat mainioita - etenkin Smaug-kohtauksen kilisevät kolikot jäivät mieleeni. Musiikista vastaa jälleen Howard Shore, joka on tehnyt upeaa työtä sävellysten kanssa. Lauluja ei tässä kuulla muita kuin lopputekstien aikana soiva, Ed Sheeranin laulama kappale "I See Fire", joka on todella hyvä.

Elokuvasta on olemassa pidennetty Extended Edition -versio, joka sisältää pidennettyjä, digitaalisesti muokattuja ja kokonaan uusia kohtauksia. Tärkeimmät ovat Beornin parempi esittely ja Thorinin isän, Thrainin mukana olo. Synkmetsäosiota on pidennetty, jolloin hahmojen sekoaminen tuntuu tapahtuvan luontevammin. Pidennetty versio on 25 minuuttia teatteriversiota pidempi elokuva.

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Lisämateriaalina Extended Edition Blu-ray -julkaisulla ovat sarjan teosta kertovat "The Appendices Part 9: Into the Wilderland (The Chronicles of The Hobbit - Part 2)" ja "The Appendices Part 10: The Journey to Erebor". Niiden lisäksi samalla levyllä, mikä sisältää itse elokuvan, on myös lyhyt pätkä "New Zealand: Home of Middle-earth - Part 2", joka kertoo elokuvan kuvauspaikoista Uudessa-Seelannissa. Katsottavaa on useaksi tunniksi.

Yhteenveto: Hobitti - Smaugin autioittama maa on loistava seikkailuelokuva, joka on tasokas jatko-osa edeltäjälleen. Se ei ole yhtä hilpeä kuin Odottamaton matka ja muuttuukin synkemmäksi ja uhkaavammaksi. Elokuvan jännite on hienosti luotu. Seikkailutunnelma on silti vahvasti mukana. Toimintaosiot ovat mainioita ja erilaisia, jolloin niitä jaksaa helposti seurata. Paras kohtaus on Bilbon ja lohikäärme Smaugin kohtaaminen. Smaug on paras leffalohikäärme ja Benedict Cumberbatch on loistovalinta rooliin. Kilin ja Taurielin romanssi on hieman kummallinen, mutta se menee muun mukana. On hienoa, että Gandalfille saadaan oma seikkailunsa. Visuaalisesti elokuva on näyttävä. Leffa on muuten hyvin kuvattu, mutta tynnyripaossa on nähtävissä muutama huono, sekava ja epätarkka kuva. Howard Shoren säveltämät musiikit ovat mainioita, kuten myös Ed Sheeranin "I See Fire" - kappale. Jos pidit edellisestä osasta, katso myös Hobitti - Smaugin autioittama maa. Jos taas et pitänyt, niin jätä tämä väliin, sillä ei tämä luultavasti tarjoa sinulle mitään muutosta. Omasta mielestäni elokuva on loistava. Leffa loppuu kesken, mikä saa katsojan vaatimaan kolmatta osaa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Hobbit: The Desolation of Smaug, 2013, New Line Cinema, Metro-Goldwyn-Mayer, WingNut Films