Arvostelu: Happy Death Day (2017)

HAPPY DEATH DAY

Ohjaus: Christopher Landon
Pääosissa: Jessica Rothe, Israel Broussard, Ruby Modine, Charles Aitken, Rachel Matthews ja Rob Mello
Genre: kauhu, komedia
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 16

Happy Death Dayn teko ilmoitettiin jo kymmenen vuotta sitten ja aluksi sen pääosassa oli tarkoitus esiintyä Megan Fox. Elokuva kulki silloin nimellä "Half to Death", mutta se ei jostain syystä lähtenyt liikkeelle. Vasta vuonna 2016 projekti alkoi kunnolla; siihen valittiin näyttelijät ja kuvausryhmä, ja kuvaukset alkoivat. Elokuva ilmestyi viime viikon perjantaina mm. Yhdysvalloissa ja se tuotti parissa päivässä budjettinsa huimasti takaisin, tehden siitä menestyksen. Leffa sai myös yllättävän positiiviset arviot, vaikkei kovin moni sitä kehunut erityisen hienoksi teokseksi. Itse kiinnostuin filmistä heti, kun kuulin siitä. Sen idea kuulosti aika käytetyltä, muttei kuitenkaan kauhugenressä, joten halusin ehdottomasti nähdä sen. Erityisen suuria odotuksia minulla ei ollut, kun menin katsomaan Happy Death Dayta (jonne sain otettua mukaan tyttöystäväni). Toivoin, että elokuva olisi edes ihan kiva, joten poistuinkin teatterista hyvillä mielin, sillä kyseessä on oikein kelpo leffa.

Collegetyttö Tree murhataan hänen syntymäpäivänään, mutta hän herääkin samana aamuna elämään samaa päivää uudestaan. Kun Tree tajuaa, että hän on jäänyt jumiin erikoiseen tilaan, hän päättää käyttää tilanteen hyödyksi ja selvittää kuka murhaa hänet joka kerta päivän päätteeksi.

Jessica Rothe näyttelee Theresa Gelbmania, eli Treetä, joka on suoraan sanottuna aikamoinen ämmä. Tree ei tunnu välittävän kenestäkään muusta kuin itsestään; hän päätyy tahallaan sänkyyn sellaisten poikien kanssa, joista hänen kaverinsa tykkäävät; häntä ei kiinnosta koulunkäynti lainkaan; minkä lisäksi hänellä on tietysti salasuhde parisuhteessa olevan henkilön kanssa. Ärsyttävässä hahmossa on helposti se vaara, ettei katsoja välitä hänestä lainkaan ja varsinkin kauhuelokuvassa katsoja saattaa kääntyä kannustamaan murhaajaa. Onneksi filmi saa katsojan jollain lailla pitämään Treestä alusta alkaen, jolloin hänen kohtalonsa kiinnostaa. Kuten arvata saattaa, sen lisäksi että Treen täytyy selvittää, kuka murhaaja on, hänen täytyy myös oppia olemaan parempi ihminen elokuvan aikana. Rothe suoriutuu roolistaan erittäin hyvin ja näyttelee hahmonsa eri puolet oivallisesti.
     Elokuvassa nähdään myös Israel Broussard mukavana Carterina, jonka huoneesta Tree joka aamu herää säikähtäen; Ruby Modine Treen huonetoveri Lorina; Rachel Matthews sisarkunnan tärkeilevänä Daniellena; sekä Charles Aitken Treen Greg-opettajana. Rothen lisäksi muutkin näyttelijät onnistuvat työssään.

Hahmon herääminen joka aamu viettämään sama päivä uudestaan ja uudestaan ei ole millään lailla uusi idea. Kaikkein tunnetuin elokuva, missä juonikuviota on hyödynnetty, on Päiväni murmelina (Groundhog Day - 1993), minkä lisäksi esimerkiksi scififilmi Edge of Tomorrow (2014) käyttää outoa tilannetta hyväkseen, jotta ihmiset voisivat voittaa sodan avaruusolentoja vastaan. Se ei myöskään ole uusi keksintö, että teini-ikäistä jahtaisi naamiota käyttävä murhaaja. Niitä on nähty vuosien varrella ties kuinka moneen otteeseen elokuvissa. Mutta yhdistämällä nämä kaksi ideaa saadaan jotain uutta ja kiehtovaa. Tarina kulkee eteenpäin tietty todella perinteisesti, eli aluksi näytetään päähenkilön koko päivä kunnolla ja kun hän ensimmäistä kertaa kuolee ja herää aamulla, näytetään sitä, kuinka päähenkilö ihmettelee, miten kaikki tapahtuu samalla lailla hänen ympärillään kuin aiemmin. Tällä kertaa on kuitenkin se poikkeus, että joka kerta hänen päivänsä päättyy siihen, kun hän joutuu pakenemaan karmivaa vauvanaamiota käyttävää heppua. Homma toimii hyvin, etenkin kun se on erinomaisesti erilainen kuin voisi etukäteen luulla.

Happy Death Day on nimittäin enemmänkin parodia kuin kunnon kauhuelokuva. Sen kauhukohtaukset ovat kyllä karmivia ja ne saavat etenkin herkimmät säikähtämään usein, mutta pääasiassa elokuvassa on yllättävän kevyt henki ja se on täynnä huumoria. Puhtaana kauhuteoksena leffa vajoaisi helposti unholaan, mutta komedialisäyksillään se jää selkeästi mieleen, varsinkin kun kauhu ja komedia on saatu kulkemaan upeasti käsi kädessä. Tilanteen koomisuus löydetään kauhusta juuri oikeista asioista, eikä filmi muutu liian hauskaksi, jolloin pelottavat hetket eivät kärsi. Elokuva on täynnä kliseitä, joita on nähty vuosikymmenien ajan kauhupätkissä, mutta tällä kertaa ne eivät haittaa, sillä niiden käyttäminen on tiedostettu täysin ja kliseet ovat mukana lisäämässä huumoria. Mukaan on ujutettu asioita, jotka ovat todella pöhköjä, mutta elokuva käsittelee niitä muka todella vakavasti, mikä lisää elokuvan viihdearvoa. Kokonaisuus voisikin siis olla jopa erinomainen, mutta harmillisesti Happy Death Day kärsii muutamasta ongelmasta.

Ensinnäkin kyseessä on todella ennalta-arvattava elokuva. Niinkin arvattava, että heti kun murhaajaksi paljastuva henkilö nähdään ensimmäistä kertaa alkupäässä, tiesin hänen olevan murhaaja. Tämäkin on mitä luultavimmin tehty tarkoituksella, mutta se on hieman liian ilmiselvää, jolloin usein miettii, miksei Tree tajua murhaajan henkilöllisyyttä? Toiseksi leffa on paikoitellen ihan liian teinihömppää. Muutamassa kohtaa Happy Death Day muuttuu niin teinifilmiksi, että on vaikea kuvitella aikuisten pitävän siitä. Collegessahan elokuva tietty tapahtuu, mutta olisi sitä voinut tehdä enemmän aikuiskatsojille sopivammaksi ja pudottaa tietyt Mean Girlsistä (2004) varastetut hetket pois. Teinileffan henkeä korostaa myös se, ettei raakuuksia näytetä lähes ollenkaan. Kolmanneksi vaikka onkin hienoa, miten kauhukliseitä hyödynnettään läpi leffan, on se ärsyttävää, että filmi luottaa liikaa äkkisäikäytyksien voimaan, eikä se ole kauhukohdissa kovin luova. Muuten Happy Death Day on kuitenkin hyvä elokuva, joka on Get Outin (2017) ja Sen (It - 2017) jälkeen jo kolmas osoitus tältä vuodelta, että kauhuleffoista voi saada hyviä, kun vain yrittää tarpeeksi. Pienillä muutoksilla tämäkin olisi loistava, mutta jo tällaisena sen katsoo erittäin mielellään uudestaan.

Elokuvan on ohjannut Christopher Landon, joka on aiemmin käsikirjoittanut Paranormal Activity -sarjan (2007-2015) elokuvia ja ohjannutkin niistä yhden, Paranormal Activity: Merkityt  (Paranormal Activity: The Marked Ones - 2014). Happy Death Dayn kohdalla hän onnistuu selvästi paremmin ja on luonut sekä jännittäviä hetkiä että hauskoja kohtia. Hän on saanut mukaan myös pienesti sydäntäkin. Käsikirjoituksesta Landon ei kuitenkaan vastaa, vaan homman on hoitanut Scott Lobdell, joka on muuten tehnyt hyvää työtä, mutta muutamat repliikit olisi voinut miettiä uudestaan. Kuvaus on taidokasta ja mukavan tasaista, minkä lisäksi leikkaus on sujuvaa - etenkin yhdessä kohdassa, jossa Tree kuolee pesäpallomailan iskusta. Vauvanaamari on hauskan karmivasti toteutettu ja valaisu on suurimmaksi osaksi onnistunutta, jolloin pimeissäkin kohdissa näkee tarpeeksi selvästi, mitä tapahtuu. Äänimaailma on oivallinen ja erikoista kyllä, Bear McCreary on saanut sävellettyä kauhuelokuvaan kelvot musiikit!

Yhteenveto: Happy Death Day on yllättävän mainio ja ennen kaikkea yllättävän hauska kauhuelokuva. Filmi yhdistää todella taidokkaasti kauhun ja huumorin, tehden siitä enemmänkin raikkaan parodian kuin massaan hukkuvan säikäyttelypätkän. Tarina ei ole mitenkään omaperäinen ja leffa käyttää kliseitä läpi kestonsa, mutta ne eivät haittaa, sillä parodiana se hyödyntää asioita erinomaisella tavalla. Ennalta-arvattavuus on kuitenkin filmin ongelma, sillä murhaajan henkilöllisyyden voi helposti arvata heti alussa. On myös harmi, että kauhukohdissaan se hyödyntää lähinnä vain äkkisäikäytyksiä. Kokonaisuus on kuitenkin todella oivallinen. Pääroolissa nähtävä Jessica Rothe saa luotua ärsyttävästä Treestä pidettävän hahmon, minkä lisäksi muutkin näyttelijät ovat oivallisia rooleissaan. Tekninen toteutus on myös mainio. Jos olette hyvän kauhuleffan tarpeessa, käykää katsomassa Happy Death Day. Ottakaa kaverinne mukaan ja lähtekää elokuvateatteriin katsomaan tätä halloweenina, sillä siihen se sopii todella osuvasti. Paikoitellen filmin teinihenki on hieman liian iso, mutta toivon, että myös vanhemmat löytäisivät elokuvasta riemua. Tästä ei ikinä tule yhtä ikonista elokuvaa, mutta parodiatyylinsä ansiosta Happy Death Dayta voi kutsua 2010-luvun Screamiksi (1996).

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pop.inquirer.net
Happy Death Day, 2017, Blumhouse Productions, Digital Riot Media, Vesuvius Productions