HOME AGAIN (2017)
RAKKAUS MUUTTAA TALOON
Ohjaus: Hallie Meyers-Shyer
Pääosissa: Reese Witherspoon, Pico Alexander, Jon Rudnitsky, Nat Wolff, Lola Flanery, Eden Grace Redfield, Michael Sheen, Candice Bergen, Reid Scott ja Lake Bell
Genre: romantiikka, komedia
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: S
Home Again, eli suomalaisittain hölmöltä kuulostava Rakkaus muuttaa taloon, on niitä elokuvia, jotka löysin selatessani tulevia ensi-iltoja. Leffa ei suomalaisen nimensä perusteella kuulostanut kovin kiinnostavalta, mutta ajattelin kuitenkin antaa filmille mahdollisuuden. En erityisemmin välitä päätähti Reese Witherspoonista näyttelijänä, mutta uskoin, että hän sopisi juuri tällaiseen teokseen. Minulle ei tullut suurena yllätyksenä, kun huomasin, ettei leffa ollut saanut kovin kummoisia arvosteluja, mutta lähdin silti ihan positiivisin mielin katsomaan Home Againia, toivoen, että se tarjoaisi edes muutamat naurut.
Juuri eronnut, keski-iän kriisistä kärsivä kahden lapsen äiti Alice viettää syntymäpäiviään baarissa, jossa hän tapaa kolme nuorta elokuvantekijää, jotka päätyvät asumaan hänen luokseen.
Reese Witherspoon näyttelee Alicea, elokuvan päähenkilöä, joka ei tosin tunnu olevan kunnon päähenkilö. Alice on keskiössä, sillä kaikkien muiden juonikuviot kulkevat hänen ympärillään, mutta hänen oma tarinansa on aika unohdettava. Alice on sisustussuunnittelija ja yrittää saada työelämänsä rullaamaan, minkä lisäksi hän yrittää selvitä erilaisista ongelmistaan, mutta ne tuodaan läpi leffan hieman kehnosti esille. Alicen kehittyminen elokuvan alusta loppuun on niin kömpelösti toteutettu, että kun filmi on ohi, voi helposti tuntua siltä, ettei hän kehittynyt lainkaan. Witherspoon on kuitenkin oiva valinta rooliin, mutta on harmi, ettei hahmosta ole saatu kovin kiinnostavaa.
Paljon kiinnostavammat hahmot ovat nuoret elokuvantekijät. Harry (Pico Alexander) on filmin ohjaaja, George (Jon Rudnitsky) on käsikirjoittaja ja Teddy (Nat Wolff) on leffan päätähti. Kolmikon ongelma on paljon selkeämmin ja kiinnostavammin toteutettu kuin mikään Alicen elämässä. On paljon helpompi kiinnostua siitä, saavatko nuoret toteutettua unelmansa ja tehtyä elokuvansa kuin siitä, saako Alice sisustettua yhden rikkaan naisen (Lake Bell) tyttären huoneen. Valitettavasti nuorista vain George vaikuttaa oikeasti työstävän elokuvaa, sillä hän on jatkuvasti kirjoittamassa sitä, mutta Teddyn ei koskaan näe näyttelevän, eikä Harrya uskoisi ohjaajaksi, kun hän vain vilkuilee kaiken aikaa itseään paljon vanhemman Alicen perään. Häntä näyttelevä Alexander on vielä niin kamalan surkea ja tönkkö näyttelijä, eikä hänestä löydy mitään charmia, vaan hän vaikuttaa vain ällöltä tirkistelijältä. Läpi leffan mietin, miksi ihmeessä Alexander oli valittu Harryn rooliin, sillä häneltä ei löydy ainuttakaan hyvää hetkeä. Jon Rudnitsky on selvästi kolmikosta lahjakkain. Nat Wolff on kyllä ihan kelpo omassa roolissaan, muttei tee mitään erityistä vaikutusta.
Muita tärkeitä hahmoja filmissä ovat Alicen Isabel-tytär (Lola Flanery), joka on teininä ottanut selvää masennuksesta sun muusta "mukavasta"; nuorempi Rosie-tytär (Eden Grace Redfield), joka jää todella pahasti sivuun; sekä tyttöjen Austen-isä (Michael Sheen), joka yrittää palata takaisin Alicen elämään. Elokuvassa nähdään myös pienissä rooleissa Candice Bergen Alicen äitinä ja Reid Scott tuottajana, joka on kiinnostunut nuorten elokuvasta.
Home Againilla on suuri ongelma siinä, ettei se tiedä, kenen tarinaa se yrittää kertoa, jolloin se pyrkii kertomaan vähän kaikkea. Ja kun elokuva yrittää keskittyä lähes jokaisen hahmon ongelmiin, ei se loppujen lopuksi onnistu keskittymään mihinkään kunnolla. Katsoja laitetaan usein stressaamaan Alicen tavoin kaikesta siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Eikä se ole hyvä merkki, jos katsoja stressaantuu elokuvan katselusta, kun kyseessä on romanttinen hömppäkomedia. Kun alkupäässä alkaa huomaamaan, että leffa kertookin enemmän Harrystä, Georgesta ja Teddystä kuin Alicesta, voi asian katsoa sormien läpi sillä ajatuksella, että filmiä on vain markkinoitu kehnosti laittamalla pelkkä Witherspoon julisteeseen. Kuitenkin kun Isabel-tyttären ongelmat nousevat esille ja Alicea yhä rakastava Austen haluaisi palata takaisin yhteen, alkaa elokuva olla hieman liian täynnä. Kolmikonkaan ongelmat eivät ole vain yhteisiä, vaan jokaiselle on annettu oma juonikuvionsa, jolloin puolitoista tuntia tuntuu olevan liian lyhyt kesto, jos jokaisen tarina olisi tarkoitus viedä loppuun saakka. Ja sitähän elokuva tietysti yrittää.
Onneksi kyseessä on kuitenkin tarpeeksi viihdyttävä teos, jotta asiat kääntyvät jatkuvasti positiiviseksi katsojan silmissä. Jos Home Againin tunnelma olisi kehnosti toteutettu, olisi kyseessä vain aikamoinen sekamelska. Erityisen hauska elokuva ei ole, mutta se saa silti hymyn huulille usein ja tarjoaa parit hyväksyvät hymähdykset. Leffan yrittäessä kertoa monta erilaista juonikuviota samaan aikaan, ei siihen jää turhia hetkiä, jolloin elokuva kulkee yllättävän nopeasti eteenpäin. Ainoastaan loppu tuntuu tylsältä, sillä se on äärimmäisen kliseinen. Kliseet toisaalta kuuluvat romanttisiin komedioihin, joten olisi outoa kuvitella näkevänsä jotain muuta. Erilaiset juonikuviot eivät tietenkään kaikki pääty niin kuin toivoisi, mutta filmi saa uskoteltua katsojalleen tarpeeksi hyvin, että nyt tuli katsottua kelpoa viihdettä, jolloin elokuvasta poistuu hymyssä suin. Kovin muistettavasta elokuvasta ei todellakaan ole kyse, mutta kyllä sen ainakin kerran katsoo. Treffileffaksi Home Again sopii tietty oikein mainiosti.
Elokuva on Hallie Meyers-Shyerin esikoisohjaus sekä esikoiskäsikirjoitus ja sen kyllä huomaa. Meyers-Shyer on ottanut kerralla ihan liian suuren palan purtavaksi ja yrittänyt vääntää simppelistä tarinasta todella monimutkaisen. Home Again vaikuttaisi kuitenkin olevan lähellä hänen sydäntään, sillä hänen vanhempansa ovat ohjanneet, tuottaneet ja kirjoittaneet useita romanttisia komedioita, ja tämän leffan päähahmo Alicen vanhemmat olivat myös samanlaisia. Olisi hauska tietää, kuinka paljon tarina pohjautuu Meyers-Shyerin omiin kokemuksiin. Elokuva on kuvattu ihan hyvin, mutta leikkauksessa olisi pitänyt antaa joillekin hetkille lisää hengitystilaa. Valaisulla filmi on saatu näyttämään todella kirkkaalta - jopa liiankin, jolloin joissakin kohdissa varjojen puuttuminen saa elokuvan näyttämään luonnottomalta. Säveltäjä John Debney on tehnyt ihan oivallista työtä leffan musiikkien parissa.
Yhteenveto: Home Again on ihan kiva romanttinen komedia, joka ei oikein tiedä, kenen tarinaa se yrittää kertoa. Lähes kaikille on annettu omat ongelmansa ja filmi yrittää viedä jokaisen juonikuvion loppuun saakka, jolloin se ei onnistu kertoa oikein mitään kunnolla. Vaikka Reese Witherspoonin oivasti esittämä Alice on tarinan keskellä, ei elokuva tunnu kertovan hänestä, vaan kaikista muista, etenkin kolmesta leffantekijästä. Heistä Rudnitsky ja Wolff ovat toimivia rooleissaan, mutta Pico Alexanderin surkeaa esiintymistä on inhottavaa katsoa. Toivottavasti häntä ei joudu tulevaisuudessa näkemään kovin usein. Heikosta kerronnastaan ja pakollisista kliseistään huolimatta elokuva tarjoaa kuitenkin hyvää tunnelmaa, jolloin siitä jää pääasiassa ihan hyvä tunne. Kovin hyvästä leffasta ei todellakaan ole kyse, mutta Home Again sopii vaikkapa treffielokuvaksi, jos parempaa tekemistä ei löydy. Filmin katsoo mielellään kerran, mutta se vajoaa helposti unholaan muutaman viikon jälkeen.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
Home Again, 2017, Black Bicycle Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti