JUNGLE (2017)
Ohjaus: Greg McLean
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Alex Russell, Thomas Kretschmann ja Joel Jackson
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 12
Jungle perustuu Yossi Ghinsbergin kirjaan "Jungle: A Harrowing True Story of Survival" (2005), joka taas perustuu kirjailijan omaan hurjaan kokemukseen. Elokuvan teko lähti liikkeelle vuonna 2014, kun Arclight Films -yhtiö osti oikeudet kirjan elokuvasovitukseen ja alkoi työstämään filmiä. Leffan kuvaukset alkoivat keväällä 2016 ja lopulta Jungle sai ensi-iltansa Melbournen elokuvajuhlilla elokuussa 2017. Sen jälkeen filmi on nähty parissa muussakin leffatapahtumassa ja se on saanut ensi-iltansa muutamassa maassa. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun kuulin siitä viime vuoden lopussa. Huomioni herätti sen päätähti Daniel Radcliffe, joka on tunnettu Harry Potter -elokuvien (2001-2011) nimikkohahmon näyttelemisestä. Harry Potter on minulle äärimmäisen tärkeä asia ja olenkin sen jälkeen seurannut, miten Radcliffen elokuvaura on muuten lähtenyt liikkeelle. Minua kiinnosti siis suuresti leffa, jossa Radcliffe yrittäisi selvitä hengissä vaarallisesta sademetsästä ja aloin odottamaan elokuvan ilmestymistä Suomen leffateattereihin... mutta sitä ei ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaankaan, sillä se on nähtävissä vain internetissä, jossa sen voi joko vuokrata tai ostaa. Tämä harmitti minua suuresti, mutta tulin todella iloiseksi, kun sain mahdollisuuden nähdä sen internetistä (ja siis laillisesti!). Aluksi mietin, etten kirjoittaisi siitä, sillä kovin moni ei sitä luultavasti Suomessa näe, mutta lopulta päätin, että kirjoitan arvostelun juuri siksi, jotta edes joku lähtisi seikkailemaan netin ihmeelliseen maailmaan ja löytäisi paikan, josta Junglen voi laillisesti nähdä. En tosin tiedä kirjoittaisinko tätä, jos elokuva olisi ollut huono...
Yossi, Kevin ja Marcus lähtevät oppaansa Karlin kanssa reissulle Amazonin sademetsään etsimään kultaa ja intiaaniheimoa.
Jungle on minulle tänä vuonna jo toinen elokuva, jossa Daniel Radcliffe osoittaa, että hän todella kykenee esittämään muitakin hahmoja kuin Harry Potteria. Swiss Army Manissa (2016) hän teki aivan loistokkaan roolityön ja vaikkei hän tässä ole yhtä ihmeellinen, näyttää hän silti olevansa varteenotettava näyttelijä. Tässä Radcliffe esittää tietysti itse Yossi Ghinsbergiä, jonka kokemuksiin filmi perustuu. Yossi on israelilainen nuori mies, joka innoissaan haluaa seikkailla ympäri maailman ja käydä paikoissa, joihin monet eivät uskaltaisi mennä. Radcliffe tuo mainiosti innokkuuden esille, minkä lisäksi hän on saanut luotua uskottavan aksentin. Paikoitellen voimakas korostus katoaa, mutta vahvasta yrityksestä on silti pakko nostaa hattua. Radcliffe on muutenkin tehnyt muutosta, sillä kun hänet loppupäässä elokuvaa nähdään ilman paitaa, saa hänen todella laiha vartalonsa katsojan hämmästymään, kuinka pitkälle näyttelijä on valmis viemään itsensä roolin takia. Radcliffe kantaa helposti yksin elokuvaa kohtauksissa, joissa ei muita näyttelijöitä esiinny. Vielä muutama vuosi sitten minua hämmensi todella paljon nähdä Radcliffe muissa rooleissa kuin Potterina, mutta nyt hän on muuttunut niin vakuuttavaksi, ettei tuttua velhopoikaa enää edes tunnista - varsinkaan kun Radcliffe ei ole mikään poika enää, minkä hän osoittaa partansa avulla.
Muita hahmoja Yossin lisäksi ovat tosiaan Kevin (Alex Russell) ja Marcus (Joel Jackson), sekä kolmikkoa opastava Karl (Thomas Kretschmann). Kevin on todella itsepäinen heppu, joka ei helposti myönnä olevansa väärässä, mistä on tietty harmia, kun nelikon pitäisi pystyä suunnittelemaan selviytymiskeinoja. Karl on myös taipuvainen vahvaan tahtoon, mutta katsojana luottaa enemmän hänen vaistoihinsa sademetsässä. Marcus taas on nelikon heikko lenkki, joka ei selvästi kuulu sellaiseen ympäristöön. Vaikka hahmo välillä valittaakin ärsyttävän paljon huonoista oloista, on hän silti ihan mukava tapaus. Russell, Jackson ja Kretschmann ovat kelpo valintoja rooleihinsa, mutteivät osoita taitojaan yhtä oivallisesti kuin Radcliffe.
Elokuva lähtee kiinnostavasti käyntiin, mutta ensimmäinen tunti kärsii valitettavasti kehnosta rytmityksestä. Hahmojen esittelyt toimivat, mutta siinä vaiheessa, kun itse sademetsään päästään, ei leffa osaa kertoa, mitä heidän päässään todella liikkuu. Hahmot alkavat yhtäkkiä riidellä keskenään ja välillä he ovatkin taas kaveruksia. Joissakin kohtauksissa filmi tuntuu kiirehtivän, kun taas joissakin se jää jumittamaan hieman turhiin asioihin. Pari kohtausta ovat jopa sekavia kömpelön rytminsä takia. Sen lisäksi Yossin, Kevinin ja Marcuksen välille on joko tarkoituksella tai vahingossa luotu kolmiodraamaa, mikä saattaa hämmentää katsojaa. Heti alussa kyllä viitataan Yossin olevan kiinnostunut miehistä, mutta kolmiodraama on niin oudosti tuotu mukaan, eikä sitä käsitellä lähes ollenkaan, jolloin se todella saa katsojan miettimään, oliko juonikuvio tarkoituksellista vai ei?
Onneksi noin puolessa välissä filmiä - toisaalta on suuri harmi, että vasta siinä vaiheessa - tarina nappaa kunnolla mukaansa ja saa katsojan oikeasti kiinnostumaan tapahtumista. Yossin jäädessä sademetsään yksin, tunnelma muuttuu paikoitellen jopa jännittäväksi, kun hahmo yrittää selvitä vaaroista ilman mitään apua. Yossin sekoaminen on mainiosti toteutettu, minkä lisäksi hänen kokemillaan harhoilla katsoja oppii lisää hahmosta. Tunnelmaan on saatu hienoa epätoivoa mukaan, jolloin elokuva pitää erittäin hyvin otteessaan. Paikoitellen elokuva käy jopa todella hyvän tason puolella, mutta kokonaisuus ei vain ole onnistunut ensimmäisen puoliskonsa takia. Jos Daniel Radcliffella ei olisi kykyä kannatella elokuvaa yksinään, ei lopputulos olisi yhtä toimiva, eikä katsojaa välttämättä kiinnostaisi tietää, selviääkö Yossi. Toiseen puoliskoon on panostettu selvästi enemmän, jolloin lopuksi jää vain harmittamaan, ettei alkupää ollut niin hyvä.
Tuntuukin hieman siltä, ettei ohjaaja Greg McLeania täysin kiinnostanut selviytymistarinan pohjustus. Hän olisikin voinut asettaa Yossin heti aluksi sellaiseen tilanteeseen, jossa hän päätyy olemaan yksin ja hänen kokemillaan harhoilla katsojille olisi esitetty, kuinka hän joutui vaaralliseen paikkaan. Elokuva on kuvattu hyvin ja läpi leffan pääsee ihastelemaan tyylikkäitä maisemia. Leikkausta olisi voinut parannella huomattavasti ensimmäisen puoliskon aikana. Maskeeraus on tehty taidokkaasti Radcliffen kohdalla. Äänimaailma on oivallisesti toteutettu ja se pistää katsojan Radcliffen kanssa sademetsän keskelle. Johnny Klimek on myös onnistunut säveltämään hyviä viidakkomusiikkeja, jotka säestävät kohtauksia osuvasti.
Yhteenveto: Jungle on mainio ja hieman jopa jännittävä tositarina. Elokuvan ensimmäinen puolisko ei vielä ole kovin kummoinen, mutta toinen puolisko nappaa mukaansa. Daniel Radcliffe on erittäin hyvä pääroolissa Yossina, vaikka unohtaakin aksenttinsa välillä. Hän kykenee olemaan pitkiä pätkiä yksin ruudulla, ilman että katsoja tylsistyy. Epätoivoinen tunnelma on oivasti luotu ja katsoja kannustaa Yossia selviytymään. Filmin toinen puolisko on niin paljon parempi kuin sen ensimmäinen, että jälkikäteen jää hieman harmittamaan, kuinka kehnosti alku on rytmitetty. Mielestäni olisi parempi, jos Yossi olisi alusta alkaen yksin ja aiemmat tapahtumat selitettäisiin hänen näkemillään harhoilla. Alkupäähän luotu kolmiodraama miesten välille on todella kömpelösti toteutettu, ja se saa kummaksumaan, onko se tarkoituksellista. Jos pidätte Daniel Radcliffesta näyttelijänä, kannattaa Jungle vilkaista, sillä hän pääsee näyttämään siinä taitonsa. Suosittelen filmiä myös selviytymistarinoiden ystäville ja niille, jotka tykkäävät katsella luontodokumentteja televisiosta, sillä metsää siinä kyllä piisaa!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.11.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.collider.com
Jungle, 2017, Babber Films, Cutting Edge Group, Screen Australia, Screen Queensland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti