Arvostelu: It Follows (2014)

IT FOLLOWS

Ohjaus: David Robert Mitchell

Pääosissa: Maika Monroe, Keir Gilchrist, Lili Sepe, Olivia Luccardi, Daniel Zovatto, Jake Weary, Debbie Williams ja Bailey Spry

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 16

It Follows on David Robert Mitchellin ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva. Mitchell sai idean elokuvaan nuoruutensa painajaisista, joissa häntä seurasi joku, minne ikinä hän menikin. Hänellä oli työn alla toinen elokuva, mutta hän alkoi kokea, että se kuulosti typerältä aina, kun hän kertoi siitä jollekulle, joten hän päätyi ottamaan painajaisideansa käsittelyyn. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2013 ja lopulta It Follows sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 17. toukokuuta 2014 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys pieneen budjettiinsa verrattuna ja se keräsi paljon kehuja kriitikoilta. Itse katsoin It Followsin vasta muutamaa vuotta myöhemmin Netflixistä ja pidin sitä kelpo kauhuelokuvana. Kun huomasin leffan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudelleen ja samalla arvostella sen.

Pahaa-aavistamaton Jay Height saa poikaystävältään seksin kautta vielä sukupuolitautia kaameamman tartunnan: häntä ryhtyy seuraamaan paha olento, joka haluaa tappaa hänet, jos hän ei siirrä tartuntaa eteenpäin.

Elokuvan pääroolissa yliopistossa opiskelevana teinityttönä Jaime "Jay" Heightina nähdään Maika Monroe, joka teki 2010-luvun alussa vielä ensimmäisiä elokuvaroolejaan. Monroe tulkitsee vakuuttavasti nuorta ja sinisilmäistä Jayta, jonka elämä syöksyy traumaattiseen kierteeseen, kun hän harrastaa seksiä uuden poikaystävänsä Hugh'n (Jake Weary) kanssa, joka kantaa häijyä tartuntaa, jonka voi siirtää eteenpäin vain yhdynnän välityksellä. Pian Jayta ryhtyy seuraamaan paha, satunnaisten eri ihmisten ulkomuodon ottava paha olento, joka ei luovuta, ennen kuin on saavuttanut Jayn ja tappanut tämän. Monroe aloittaa elokuvan hymyssä suin, mutta leffan edetessä hän näyttää hienosti hahmon kasvavaa paniikkia ja ahdistusta.

     Elokuvassa nähdään myös Lili Sepe Jayn siskona Kellynä, Olivia Luccardi tämän ystävänä Yarana, Keir Gilchrist tyttöjen ystävänä Paulina, sekä Daniel Zovatto naapurissa asuvana Greginä. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan, mutta heidän hahmonsa jäävät aika pinnallisiksi. Kelly ja Yara ovat todella tylsät ja lähes persoonattomat, mutta sentään Paulista ja Gregistä saadaan jotain aikaiseksi, vaikka Paul onkin kauhuleffan pakollinen kiltti poika ja Greg taas se pakollinen tuhma poika, jotka molemmat ovat tietty kiinnostuneita Jaysta.

It Follows on erittäin mainio kauhuelokuva, josta löytyy paljon tuttuja elementtejä tavanomaisista teinikauhurainoista, mutta josta löytyy myös enemmän panostusta ja syvyyttä. Itse seuraava olento tuntuu olevan jotain enemmän kuin pelkkä paha olio, joka hyppää tasaisin väliajoin säikäyttelemään päähenkilöä. Kun tämä olio siirtyy ihmisestä toiseen juuri seksin välityksellä, se tuntuu kuin painajaismaiselta metaforalta sukupuolitaudeille. Olentoon voi myös heijastaa muita seksiin ja läheisyyteen liittyviä pelkoja, oli kyse sitten raiskauksesta, stalkkerista ja moraalisista puolista. Kun Jay hoksaa, että tämä ikävä tartunta on totisinta totta, hänen täytyy tehdä päätös, antautuuko hän olion armoille, pakeneeko hän sitä loputtomiin, vai yrittääkö hän siirtää tämän "kirouksen" jollekulle muulle pahaa-aavistamattomalle henkilölle?

Sen lisäksi, että nuorta päähahmoa piinaavasta olennosta löytyy tavallista enemmän syvyyttä, on leffa muutenkin ansiokkaammin tehty kuin moni muu vastaava. It Follows ei sorru kauhugenren halvimpaan kikkaan, eli kovaäänisiin hyppysäikäytyksiin, vaan se keskittyy rakentamaan epämiellyttävää vainoharhaisuuden tunnetta, että milloin olento taas astelee näkyviin. Mielestäni on erityisen karmiva veto, ettei olento juokse, vaan nimenomaan kävelee uhrinsa perässä. Ihan sama, vaikka lentäisit toiselle puolelle maailmaa, ennemmin tai myöhemmin se kyllä saavuttaa sinut. Lopputuloksena onkin siis hidas, mutta sitäkin ahdistavampi takaa-ajo, jonka ainoa selvä miinus on, kuinka filmi viedään päätökseensä. Kaiken rakentelun jälkeen loppuhuipennus tuntuu aika lattealta.

Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasi tosiaan David Robert Mitchell, joka oli It Followsia ennen tehnyt vain yhden leffan, todella pienelle huomiolle jääneen The Myth of the American Sleepoverin (2010) ja It Followsinkin jälkeen Mitchell on tehnyt yhden ainoan elokuvan, Andrew Garfieldin tähdittämän Under the Silver Laken (2018). It Followsia tehdessään Mitchellin inspiraationlähde on päivänselvästi ollut kauhulegenda John Carpenter. Carpenter-vaikutteet näkyvät leffan visuaalisuudessa ja kuuluvat Disasterpeacen säveltämissä musiikeissa. Kameratyöskentely panostaa laajoihin otoksiin, jotta katsojan silmät harhailisivat jatkuvasti taustoille. Monissa pitkissä otoksissa vain kuvataan tyhjyyttä ja sydän alkaa hakata, kun katsoja odottaa jonkun kävelevän hiljaa pimeydestä esiin. Lavastajat ja puvustajat ovat kiehtovasti luoneet leffalle ulkonäön, josta on vaikea sanoa, milloin elokuva tapahtuu. Toisaalta leffa näyttää, tuntuu ja kuulostaa siltä kuin se tapahtuisi 1980- tai 1990-luvulla, mutta sitten sekaan vilahtaa modernimpaa teknologiaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

It Follows, 2014, Northern Lights Films, Animal Kingdom, Two Flints