KOKUHO - KABUKIN MESTARI
国宝
Ohjaus: Lee Sang-il
Näyttelijät: Ryo Yoshizawa, Ryusei Yokohama, Ken Watanabe, Mitsuki Takahata, Ai Mikami, Shinobu Terajima, Nana Mori, Emma Miyazawa, Kumi Takiuchi, Takahiro Miura, Kyusaku Shimada, Tateto Serizawa, Masatoshi Nagase, Min Tanaka ja Nakamura Ganjirō IV
Genre: draama
Kesto: 2 tuntia 55 minuuttia
Ikäraja: 12
Kokuho - kabukin mestari perustuu Shuichi Yoshidan kirjaan Kokuho (国宝) vuodelta 2018. Päänäyttelijä Ryo Yoshizawa treenasi kabukia, yhtä perinteisen japanilaisen teatteritaiteen muodoista, jopa puolitoista vuotta, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät vuonna 2024. Maailmanensi-iltansa Kokuho - kabukin mestari sai toukokuussa 2025 Ranskassa Cannesin elokuvajuhlilla ja Japanin elokuvateattereissa leffa julkaistiin kuukautta myöhemmin. Kotimaassaan elokuvasta muodostui suurhitti, jopa kaikkien aikojen menestynein näytelty japanilaiselokuva ja Oscar-gaalassa leffa oli ehdolla parhaasta maskeerauksesta. Nyt Kokuho - kabukin mestari on saapunut myös Suomeen ja itse menin uteliaana katsomaan elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä, lähinnä sen saaman Oscar-ehdokkuuden takia, tietämättä mitään kabukista.
Vuonna 1964 yakuzapomon poika Kikuo näkee isänsä kuoleman. Kikuon ottaa huostaansa kabuki-esiintyjä Hanai Hanjiro II, joka ryhtyy opettamaan nuorukaista kuin omaa poikaansa. Taiteenlajista muodostuu Kikuolle kuitenkin pakkomielle, mikä uhkaa rikkoa hänen kaikki ihmissuhteensa.
Puolitoista vuotta kabukia treenannut Ryo Yoshizawa näyttelee Kikuo Tachibanaa, yakuza-rikollisjengin pomon (Masatoshi Nagase) poikaa, joka on lapsesta asti intoillut kabukista ja nimenomaan naisroolien esittämisestä "onnagatana". Kun Kikuo joutuu todistamaan isänsä kuoleman kilpailevan yakuza-jengin käsissä, nuorukainen päätyy itse kabuki-mestari Hanai Hanjiro II:n (Ken Watanabe) huostaan, oppimaan kabukin salat oikein tosissaan. Yoshizawa on väkevä valinta rooliinsa ja pitkä treenaaminen on kannattanut, sillä hän eläytyy kabukikohtauksissa suurella palolla ja päättäväisyydellä. Lisäksi hän tulkitsee vakuuttavasti myös hahmonsa sisäistä myrskyä, kun kabukista tulee Kikuolle pakkomielle ja hän haluaakin lopulta olla Japanin paras kabuki-taiteilija ikinä, eli "kokuho" (suomennettuna "kansallisaarre"). Maininnan arvoinen on myös nuorta Kikuota näyttelevä Sōya Kurokawa ja onhan karismaattinen Watanabe totta kai erinomainen omassa osassaan kabuki-mentorina.
Elokuvassa nähdään myös Ryusei Yokohama Hanai Hanjiro II:n poikana Shunsukena, Shinobu Terajima Hanai Hanjiro II:n vaimona, eli Shunsuken äitinä Sachikona, Emma Miyazawa Kikuon ottoäitinä Matsuna, Ai Mikami geisha Fujikomana, sekä Mitsuki Takahata Shunsuken rakkauden kohteena Haruena. Sivunäyttelijätkin ovat mainioita ja Yokohama kanavoi mainiosti Shunsuken vaikeita tunteita Kikuota kohtaan. Toisaalta hän pitää Kikuota veljenään, mutta samalla hän ei pysty puskemaan sivuun kateutta, kun hänen isänsä tuntuu suosivan uutta ottopoikaansa verisukulaistaan enemmän.
Näin länsimaalaiselle katsojalle Kokuho - kabukin mestari on erittäin kiehtova katsaus japanilaiseen kulttuuriin. Kabuki ei tosiaan ollut minulle entuudestaan tuttu konsepti, vaikka kyseessä onkin yksi maan suosituimmista teatteriesityksen muodoista, joka juontaa juurensa 1600-luvulle asti. Kabukiin liittyy vahvoja perinteitä, joista osa saattaa tuntua hyvinkin erikoisilta näin suomalaisesta vinkkelistä. Sen lisäksi, että naiset eivät saa esiintyä kabukissa, vaan naisrooleja esittävät miehet, joita kutsutaan "onnagataksi", kabuki kulkee suvussa isältä pojalle. Kabuki-taiteilijan poika aloittaa heti pienenä lapsena todella ankaran treenin ja kun hän on valmis, voi hän aikuisena periä suvussa kulkeneen taiteilijanimen. Tämän isältä pojalle -perinteen takia täysin uusien kabuki-intoilijoiden on vaikeampi päästä hommaan mukaan.
Tämä kaikki auttaa ymmärtämään elokuvaa, sen hahmoja ja heidän konfliktejaan. Kun Hanai Hanjiro II ottaa nuoren Kikuon siipiensä alle suojaan ja ryhtyy koulimaan tästä seuraajaansa, syntyy vahva ja vuosien varrella vain kasvava jännite Kikuon ja Shunsuken välille. Tämä kahden miehen välinen vaikea veljeys on tarinaa eteenpäin kuljettava voima, mikä vain lisää elokuvan kiinnostavuutta itse kabukin lisäksi.
Kokuho - kabukin mestarilla on kestoa lähes kolme tuntia, mikä voi etukäteen kuulostaa jopa pelottavalta, mutta tämä vuosikymmenten läpi kulkeva tarina vie lopulta niin onnistuneesti mukanaan, ettei pitkä kesto paina kuin hetkittäin. Kesto antaa tarinan hengittää, vaikka se hyppiikin toisinaan jopa useamman vuoden ajassa eteenpäin. Nähtävästi alun perin kesto oli jopa neljä ja puoli tuntia, eli on tätä elokuvaa kyllä tiivistettykin ja aikamoisesti. Lopputuloksena on elokuva, joka tarjoaa tunteiden monivivahteista kirjoa ja joka saa katsojan poistumaan kunnon kokemusta rikkaampana ja todennäköisesti japanilaiskulttuurista enemmän tietävänä.
Elokuvan on ohjannut Lee Sang-il, jonka aiempiin töihin kuuluu esimerkiksi japanilainen uudelleenfilmatisointi Clint Eastwoodin Oscar-palkitusta länkkäristä Armoton (Unforgiven - 1992). Sang-il rakentaa tunnelmaa mainiosti, sekä saa näyttelijät eläytymään rooleissaan pätevästi. Lisäksi Kokuho - kabukin mestari on teknisesti oivallinen. Se on tyylikkäästi kuvattu ja hyvin leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat näyttävät ja niillä heijastellaan hyvin vuosien vierimistä ja Japanin siirtymistä perinteikkyydestä teknologiaan. Maskeeraukset ovat hienot ja äänimaisema on osaavasti työstetty Marihiko Haran säveltämiä musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.3.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
国宝, Japani, 2025, Amuse, Aniplex, Asahi Shimbun Publications, Credeus, Lawson, Myriagon Studio, Toho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti