SE OLI PELKKÄ SATTUMA
UN SIMPLE ACCIDENT
Ohjaus: Jafar Panahi
Näyttelijät: Vahid Mobasseri, Mariam Afshari, Ebrahim Azizi, Hadis Pakbaten, Majid Panahi, Mohammad Ali Elyasmehr, Delnaz Najafi ja Afssaneh Najmabadi
Genre: jännitys
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 16
Un simple accident, eli suomalaisittain Se oli pelkkä sattuma on iranilaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Jafar Panahin uusi elokuva. Idean Panahi sai viruttuaan syksyn 2022 ja alkuvuoden 2023 vankilassa, kritisoituaan Iranin hallitusta. Vapauduttuaan Panahi solmi salaa diilit ranskalaisten Les Films Pelléas- ja Pio & Co -yhtiöiden ja luxemburgilaisen Bibidul Productionsin kanssa, saadakseen elokuvalleen rahoituksen, ollessaan virallisesti elokuvantekokiellossa Iranissa. Elokuva kuvattiin salaa ja kuvauksissa uhmattiin Iranissa naisille säädeltyä hijab-huivipakkoa. Panahi leikkasi leffan Ranskassa ja maailmanensi-iltansa Se oli pelkkä sattuma sai Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa, missä elokuva voitti pääpalkinto Kultaisen palmun. Suomen elokuvateattereihin leffa on saapunut vasta nyt, parhaan vieraskielisen elokuvan ja alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuksien siivittämänä. Itse kiinnostuin elokuvasta sen palkintoehdokkuuksien myötä ja kävinkin uteliaana katsomassa Se oli pelkkä sattuma -leffan sen ensi-iltapäivänä, tietämättä mitään sen tarinasta.
Mekaanikko Vahid uskoo kohdanneensa vanhan kiduttajansa, kun Vahid oli vuosia aiemmin virunut vankilassa poliittisista syistä. Vahid sieppaa miehen, mutta alkaessaan epäillä tämän olevan oikea tyyppi, hän etsii muut entiset vankituttunsa vahvistamaan miehen identiteetin.
Vahid Mobasseri näyttelee Vahidia, automekaanikkoa, joka osallistui vuosia aiemmin Iranin hallitusta vastustaviin poliittisiin piireihin, minkä takia hän joutui vankilaan. Vankilassa häntä piinasi Eghbal-niminen, tekojalalla kävelevä mies. Kun Vahid vuosien jälkeen kuulee tutun tekojalan nirinän, hän on varma, että kyseessä on pakko olla sama mies ja hän sieppaakin tämän. Mobasseri on erittäin hyvä roolissaan, etenkin kun Vahid uskaltaa avautua traumoistaan, jotka Eghbal hänelle aikoinaan aiheutti. Miehen tuskan ja vihan on helppo ymmärtää ja Vahidin haluaa saavan oikeutta kärsimyksistään.
Elokuvassa nähdään myös Mariam Afshari valokuvaaja Shivana, Hadis Pakbaten ja Majid Panahi häihinsä valmistautuvana pariskuntana Golina ja Alina, sekä Mohammad Ali Elyasmehr äkkipikaisena Hamidina, jotka Alia lukuun ottamatta kärsivät myös Eghbalin käsissä, jotka myös janoavat kostoa ja jotka Vahid kutsuu mukaansa varmentaakseen siepatun miehen identiteetin. Siepattua miestä, joka saattaa ehkä olla Eghbal tai sitten joku ihan muu, jolla on myös tekojalka, näyttelee Ebrahim Azizi. Sivunäyttelijätkin ovat mainioita rooleissaan ja hahmot ovat sopivan erilaisia toisistaan. Sivuun jäävää ja tilanteesta hieman hölmistynyttä Alia lukuun ottamatta nämä tyypit ovat kokeneet kamaluuksia ja etenkin Hamid olisi heti valmis käymään siepatun miehen kimppuun, välittämättä siitä mahdollisuudesta, että kyseessä ei välttämättä olekaan Eghbal.
En tosiaan tiennyt Se oli pelkkä sattuma -elokuvan sisällöstä etukäteen mitään ja leffa saikin napattua minut heti mukaansa sopivan mysteerisen aloituksensa ansiosta. Tekojalkaa käyttävä mies perheineen saapuu hajonneen autonsa kanssa korjaamolle ja Vahid säikkyy miestä heti kuullessaan tekojalan tutun kitinän. Seuraavana päivänä Vahid seuraa miestä ja nähdessään tilaisuutensa tulleen, kolkkaa tämän ja vie keskelle autiomaata haudattavaksi. Mutta kun mies vannoo olevansa joku muu, Vahid alkaa epäröidä ja haluaa saada varmuuden hakemalla muut vastaavassa jamassa olleet sanomaan mielipiteensä miehestä. Tästä käynnistyykin aikamoinen tapahtumaketju, joka pitää tehokkaasti otteessaan läpi kestonsa.
Vaikka olinkin lukenut paljon kehuja, olin silti yllättynyt, kuinka väkevä teos Se oli pelkkä sattuma onkaan. Leffasta käy kyllä selväksi tekijänsä Jafar Panahin omat mietteet maansa hallinnosta, sekä hänen kokemuksensa vankilassa. Elokuva tökkii rohkeasti mehiläispesää, samalla kun se kutittelee nukkuvan karhun kylkeä ja tarinan seuraaminen on jännittävää puuhaa. Mielenkiintoista tasapainoa menoon tuo tietty synkähkö huumorintaju, vaikkei mistään puhdasverisestä komediasta voikaan puhua. Leffa sen kuin paranee edetessään ja sisältää toisen puoliskonsa aikana pari suorastaan erinomaista kohtausta, jotka on toteutettu todella pitkillä otoksilla, mikä antaa näyttelijöille tilan oikeasti toteuttaa itseään. Filmin huipentuma on kaiken odotuksen arvoinen ja intensiivinen kohtaus onkin jopa kolmetoista minuuttia pitkä ilman ainuttakaan leikkausta. Loppusuoraa vain parantaa yhä vain vahvistuva kysymys siitä, ovatko nämä kidutetut lopulta parempia ihmisiä, jos he taantuvat kiduttajansa tasolle - etenkin jos kyseessä tosiaan on väärä tyyppi?
Jafar Panahin käsikirjoitus on todella vahva dialogia myöten ja tekstinsä pohjalta hän on ohjannut monitasoisen ja tunteiden vuoristorataa tarjoavan filmin. Hänen rakentamansa ilmapiiri on onnistunut ja lopetus jää omalla tavallaan kummittelemaan mielessä. Se oli pelkkä sattuma on myös mainiosti kuvattu, erityisesti pitkien otostensa aikana. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat oivalliset ja äänimaailmakin on hyvin rakennettu sitä tekojalan kitinää myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.3.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Un simple accident, Iran, Ranska, Luxemburg, 2025, Jafar Panahi Film Productions, Les Films Pelléas, Bidibul Productions, Pio & Co, Arte France Cinéma, L'Aide aux cinémas du monde, Centre national du cinéma et de l'image animée, Institut français, Luxembourg Film Fund, Arte France Cinéma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti