MAAMEREN TARINAT
ゲド戦記
Ohjaus: Gorō Miyazaki
Näyttelijät: Junichi Okada, Bunta Sugawara, Aoi Teshima, Jun Fubuki, Yuko Tanaka, Teruyuki Kagawa, Kaoru Kobayashi, Yui Natsukawa, Mitsuko Baisho ja Takashi Naito
Genre: anime, fantasia
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 12
Maameren tarinat perustuu Ursula K. Le Guinin samannimiseen kirjasarjaan (The Earthsea Cycle - 1968-1990). Kirjojen pohjalta oli jo tehty vuonna 2004 yhdysvaltalainen minisarja Maameren tarinat (Legends of Earthsea). Jo vuosia aiemmin Studio Ghiblin pomo Hayao Miyazaki oli halunnut tehdä animeadaptaation Le Guinin kirjasta, mutta Le Guin ei tiennyt Miyazakin töistä ja luuli niiden olevan Walt Disneyn elokuvien kaltaisia animaatioita, joten hän torjui miehen tarjoukset. Vasta vuosituhannen taitteessa Le Guin näki Miyazakin ohjaaman Naapurini Totoron (となりのトトロ - 1988) ja koki, että Studio Ghibli voisi sittenkin olla oikea firma elokuva-adaptaatiolle. Siinä kohtaa Miyazaki itse oli kuitenkin menettänyt kiinnostuksensa adaptaatiota kohtaan, mutta Studio Ghiblin tuottaja Toshio Suzuki tarttui silti projektiin ja pestasi Miyazakin pojan, Gorō Miyazaki puikkoihin. Hayao Miyazaki ja Le Guin olivat molemmat skeptisiä pojan kyvyistä, mutta diili tehtiin ja Gorō ryhtyi työstämään esikoisleffaansa. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja lopulta Maameren tarinat sai maailmanensi-iltansa 29. heinäkuuta 2006 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva menestyi rahallisesti hyvin, mutta se sai niin kriitikoilta, kirjasarjan faneilta kuin Le Guinilta nuivan vastaanoton ja jopa "voitti" huonoimman elokuvan Bunshun Kiichigo -palkinnon. Itse en ollut aiemmin katsonut Maameren tarinoita, mutta muistan nähneeni yllä olevaa lohikäärmejulistetta teattereissa syksyllä 2007, kun leffa saapui Suomeen. Nyt kun huomasin elokuvan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen vihdoin ja samalla arvostella sen.
Tapettuaan isänsä, Enladin kuninkaan, prinssi Arren karkaa ja päätyy arkkivelho Varpushaukan matkaan, tämän yrittäessä selvittää, mikä aiheuttaa omituisia tapahtumia.
Maameren tarinat sijoittuu fantasiamaailmaan, missä on kuningaskuntia, velhoja, lohikäärmeitä ja muita satuelementtejä. Tarinan keskiössä on Arren (äänenä Junichi Okada), Enladin kruununprinssi, joka jostain syystä eräänä yönä tappaa isänsä veitsellä, nappaa tämän miekan ja karkaa linnasta. Arrenia vaivaavat synkät painajaiset ja hän kokee jonkin pimeän vellovan sisällään. Silti hahmo jää leffan loputtuakin aika ohueksi, eikä hänen monimutkikkuuteen pääse kunnolla käsiksi. Etenkin isän tappamisen motiivi jätetään omituisen löyhäksi, todennäköisesti siksi, ettei mitään sellaista tapahdu alkuperäisessä kirjassa.
Arrenia kiinnostavampia tyyppejä ovat elokuvan sivuhenkilöt, arkkivelho Varpushaukka (Bunta Sugawara), jonka matkaan pakeneva Arren päätyy, palosta selvinnyt tyttö Therru (Aoi Teshima), tämän adoptioäiti ja Varpushaukan vanha ystävä Tenar (Jun Fubuki), paha pimeyden valtias Cob (Yuko Tanaka), sekä tämän uskollinen kätyri Hare (Teruyuki Kagawa). Varpushaukka on hyvin tyypillinen viisas tietäjä ja mentori nuorelle päähenkilölle ja vaikka aluksi Cob vaikuttaakin tylsän tavanomaiselta antagonistilta, hänestä löytyy hyvää syvyyttä elokuvan edetessä ja pimeän velhon todellisten motiivien käydessä selväksi.
En itse ole koskaan lukenut Maameren tarinat -kirjoja, joten en voi sanoa juuta tai jaata sen suhteen, kuinka hyvä tai huono adaptaatio tämä elokuva on niistä. Voin vain sanoa, onko Maameren tarinat mielestäni omilla jaloillaan onnistuneesti seisova elokuva, vai ei... ja valitettavasti joudun toteamaan, että se ei ole. Elokuva sai ilmestyessään siihen asti Studio Ghiblin tuotannon heikoimman vastaanoton niin kriitikoilta kuin katsojilta ja on hyvin helppoa ymmärtää miksi. Ei elokuva varsinaisesti huono ole, mutta se on aika yhdentekevä fantasiaraina, joka ei missään kohtaa pääse käyntiin, jonka päähenkilö ei juuri vakuuta, josta ei löydy ollenkaan seikkailuhenkeä ja joka jättää teemoiltaankin kylmäksi. Vaikka se voi kuulostaa aika julmalta toteamukselta, mielestäni Hayao Miyazaki oli oikeassa todetessaan, ettei hänen Gorō-poikansa ollut vielä valmis tällaiseen koetukseen.
Maameren tarinat käynnistyy vielä lupaavasti. On kiinnostavaa tutustua tähän satumaailmaan ja lähteä prinssi Arrenin ja Varpushaukan matkaan, mutta sitten leffa jää omituisesti junnaamaan paikoillaan. Kohtaamiset valtias Cobin ja tämän kätyreiden kanssa ovat jännityksettömiä ja meno on muutenkin oudon ponnetonta. Toivotut tunnelataukset jäävät kokematta, sillä näihin hahmoihin ja heidän matkaansa ei saa aitoa tarttumapintaa. Valitettavan keskinkertaiseksi ja paikoin jopa pitkäveteiseksi jäävää elokuvaa katsoessa voi useasti huomata haaveilevansa, millainen lopputuloksesta olisi saatu isä-Miyazakin varmassa otteessa.
Jos jostain Maameren tarinat toki ansaitsee kehut, niin sen näyttävästä piirrosjäljestä. Elokuva on todella taitavasti animoitu. Paikoin varsin veikeänkin näköiset hahmot liikkuvat sulavasti ja taustat, etenkin suuret kaupungit ja linnoitukset, ovat todella komeita ilmestyksiä. Maisemat ovat pullollaan yksityiskohtia ja osa kuvista tekisi mieli pistää pauselle ihan vain ihaillakseen niitä kauemmin. Leffa on myös ihastuttavan värikäs. Äänimaailma on mainiosti työstetty ja Tamiya Terashiman säveltämät musiikit tunnelmoivat taustalla kauniisti ja jylhästi.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.12.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
ゲド戦記, Japani, 2006, Studio Ghibli, Toho, Buena Vista Home Entertainment, DENTSU Music And Entertainment, GNDHDDT, Hakuhodo DY Media Partners, Mitsubishi, Nibariki, Nippon Television Network (NTV)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti