▼

perjantai 13. marraskuuta 2026

Fackham Hall (2025) - elokuva-arvostelu

FACKHAM HALL



Ohjaus: Jim O'Hanlon
Näyttelijät: Thomasin McKenzie, Ben Radcliffe, Damian Lewis, Katherine Waterston, Tom Felton, Emma Laird, Lizzie Hopley, Tom Goodman-Hill, Anna Maxwell Martin, Sue Johnston, Jason Done, Tim McMullan, Ramon Tikaram, John Thomson, Ian Bartholomew, Jimmy Carr ja Hayley Mills
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 16

Fackham Hall on koomikko Jimmy Carrin ja hänen pikkuveljensä Patrickin ideoima parodiaelokuva. Idea veljeksille syntyi koronaviruspandemian aikaan, kun he katsoivat Downton Abbey -televisiosarjaa (2010-2015). He ryhtyivät kynäilemään käsikirjoitusta ja saivat ideansa läpi, sekä rahoituksen kasaan. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2024 ja Isossa-Britanniassa Fackham Hall sai ensi-iltansa joulukuussa 2025. Suomeen elokuva saapui vasta tänä keväänä, suoraan myyntiin ja vuokralle. Itse innostuin, kun näin leffan trailerin viime syksynä, koska pidän niin Downton Abbeysta, parodioista kuin Jimmy Carrin ronskista huumorista - olen jopa nähnyt miehen kerran livenä. Ostinkin Fackham Hallin heti, kun se ilmestyi Suomessa blu-raylle ja katsoin sen eräänä iltana.

Vuoden 1931 Britanniassa Davenportin aatelisperhettä uhkaa häätö heidän kotoaan Fackham Hallista, mikäli heidän tyttärensä Poppy ei mene naimisiin serkkunsa Archibaldin kanssa. Hääsotkun keskellä Fackham Halliin saapuu uusi työntekijä, orpo taskuvaras Eric Noone.




Fackham Hallin keskiössä on nimikkokartanossa asuva Davenportin aatelisperhe, johon kuuluvat lordi Humphrey (Damian Lewis) ja lady Prudence (Katherine Waterston), sekä heidän tyttärensä Poppy (Emma Laird) ja Rose (Thomasin McKenzie). Koska Davenportin pariskunnan pojat John, Paul, George ja Ringo menehtyivät eri syistä, on heidän sukunsa tulevaisuus Poppyn ja Rosen harteilla, joista jommankumman on mentävä naimisiin rikkaan Archibaldin (Tom Felton) kanssa. Archibald sattuu olemaan Poppyn ja Rosen serkku, mutta Davenportien onneksi insesti ei ole vain sallittua, vaan kannustettavaa. Waterston ja etenkin Lewis ovat hupaisat jäykkinä aatelisina, kun taas McKenziesta löytyy oikeaa sinisilmäisyyttä ja haaveilua erilaisesta elämästä. Laird ja Felton toimivat kanssa passelisti osissaan ja Felton on sopivan niljakas Archibaldina.
     Elokuvassa nähdään myös Tim McMullan hovimestari Cyrilinä, Anna Maxwell Martin taloudenhoitaja McAllisterina, Tom Goodman-Hill komisario Robert Keninä, Jason Done muuan kirjailija J. R. R. Tolkienina, Jimmy Carr pappina, sekä Ben Radcliffe häähärdellin keskellä Fackham Halliin töihin tulevana orpona taskuvarkaana Eric Noonena. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan ja Radcliffelta löytyy oivaa kemiaa McKenzien kanssa. Itse mielsin toki hauskaksi sen, että elokuvan J. R. R. Tolkien ei ole vielä kirjoittanut Hobittia (The Hobbit - 1937) ja hän saakin osakseen lähinnä teennäistä kannustusta ja huvittuneita ilmeitä, kun hän kertoo tarinastaan lapsenkokoisesta miehestä, joka lähtee seikkailulle velhon ja kääpiöiden kanssa, vallatakseen aarrevuoren lohikäärmeeltä.




Komediagenren alalajityyppi parodia tuntui unohtuneen elokuvista vuosiksi, kunnes viime vuonna ensi-iltansa sai uusi Mies ja alaston ase (The Naked Gun - 2025), tänä vuonna ilmestyi uusi Scary Movie (2026) ja siinä välissä julkaistiin Fackham Hall. Kuten alussa kerroin, pidän paljon parodioista, Downton Abbeysta ja Jimmy Carrista, joten tämä elokuvahan oli periaatteessa kuin tehty minulle. Se naureskelee Downton Abbeyn ja vastaavien sarjojen aatelisperheiden draamoille, mutta parodiaa tehdään myös Agatha Christien Hercule Poirot -kirjoista (1921-1975), kun Fackham Hall muuttuu häiden keskellä murhatutkimuspaikaksi. Elokuva vitsailee erittäin hauskasti kohteidensa kustannuksella, oikein ampuen yli Davenportien hienostuneisuuden kanssa, sekä leikitellen dekkarikliseillä.

Katsojaa auttaa se, jos pilkattavat kohteet ovat tuttuja, mutta leffan parissa voi olla hauskaa muutenkin. Ilahduttavinta on, että elokuvaa on tehty samaan tapaan kuin Monty Python ja ZAZ-kolmikko tekivät parodioitaan, eli vitsiä viljellään erittäin tiuhaan tahtiin, eikä hölmöyksissä ole usein mitään järkeä. Kieli on pidetty visusti poskessa ja parempi niin. Puolitoistatuntisen aikana ei aika ehdi käydä pitkäksi, sillä se naurattaa kohtauksesta toiseen makeasti. Huumoria revitään niin sanaleikeistä, fyysisestä kohelluksesta, alapäävitseistä, hävyttömyyksistä, sekä Carrille ominaiseen tapaan varsin rankoistakin aiheista. Taustalle on vieläpä ujutettu niin paljon lisävitsejä, että moni juttu menee todennäköisesti ohi ensimmäisellä katselulla. Ja sen voin kyllä sanoa, että todella ennalta-arvattavasta tarinasta huolimatta palaan ilomielin Fackham Hallin pariin joskus uudelleenkin.




Carrin veljesten, Dawsonin veljesten Steven ja Andrew'n, sekä Tim Inmanin lystikkään käsikirjoituksen pohjalta ohjaaja Jim O'Hanlonin on ollut helppo pitää yllä kepeän hupaisaa ilmapiiriä. O'Hanlon saa myös näyttelijänsä irrottelemaan vekkulisti. Tämän päälle Fackham Hall on osaavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat hienot, puvustus tyylikästä ja maskeeraukset paikoitellen hupaisat. Tehosteet ovat tarkoituksellisesti hieman köykäiset ja äänimaailmallakin on tuotu lisähuumoria. Oli Julianin ja David Arnoldin säveltämät musiikit auttavat mukavan tunnelman kanssa.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.11.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Fackham Hall, Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2025, Elysian Film Group, Mews Films, Two & Two Pictures, Head Gear Films, Vacancy Films


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti