Arvostelu: The Boss Baby (2017)

THE BOSS BABY (2017)

Ohjaus: Tom McGrath
Pääosissa: Miles Christopher Bakshi, Alec Baldwin, Jimmy Kimmel, Lisa Kudrow, Steve Buscemi, Vivi AnnYee, Eric Bell Jr., David Soren, Conrad Vernon ja Tobey Maguire
Genre: animaatio, lastenelokuva
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 7

Kun kuulin ensimmäisen kerran The Boss Babysta, niin mietin, että mikä ihmeen "Pomo vauva"? Näin julisteen, joka näkyy tuossa ylempänä ja ajattelin, että voikohan tuo edes olla hyvä leffa? Kuitenkin huomasin, että elokuvan oli tehnyt DreamWorks-animaatioyhtiö, jolta on aiemmin tullut mainioita leffoja, kuten Shrek (2001), Madagascar (2005), Kung Fu Panda (2008) ja How to Train Your Dragon (Näin koulutat lohikäärmeesi - 2010), joten ehkä tämäkin voisi olla ihan kelpo pätkä. Muistelin, kuinka aikoinaan mietin, että Mr. Peabody & Sherman (2014) olisi varmaan kehno, mutta se osoittautuikin viihdyttäväksi seikkailuksi, joten päätin antaa The Boss Babylle mahdollisuuden. Ennen The LEGO Batman Movieta (2017) näin elokuvan trailerin, mikä ei vakuuttanut paria hassua juttua lukuunottamatta, mutta yritin yhä pysyä positiivisena, jos trailerin kohalla kyse olisikin vain huonosta suomidubbauksesta. Toiveitani ei parantanut se, etteivät elokuvan ensimmäiset arviot olleet kovin kummoisia, joten aloin hieman jännittää, mitä tuleman pitää. Kävin kuitenkin katsomassa elokuvan ja toivoin, että se tarjoaisi edes viihdyttäviä kohtia ja toimivia vitsejä koko kestonsa ajan, jos ei muuta. Lähinnä ennen leffan alkua yritin keksiä hyviä vaihtoehtoja suomenkieliselle nimelle, sillä jostain syystä The Boss Babyn nimi on jätetty suomentamatta. Yksikään noin kymmenestä vaihtoehdostani ei ollut hyvä, joten päädyin tulokseen, että siihen on syy, miksi teos kulkee täälläkin englanninkielisellä nimellä.

Seitsemänvuotiaan Tim Templetonin pahin pelko käy toteen, kun hänen vanhempansa saavat perheenlisäyksen. Tämä yksilö ei kuitenkaan ole mikään tavallinen vauveli, vaan kovan luokan bisnesmies, joka alkaa pyörittämään Templetonin perhettä mielensä mukaan. Tim aikoo ottaa selville, mitä uusi vauva suunnittelee...

Timin äänenä kuullaan Miles Christopher Bakshi, joka on aiemmin tehnyt vain muutamia pieniä äänirooleja DreamWorksin animaatioissa, mutta nyt on noussut toiseksi pääosaksi ja hoitaa homman hienosti. Tim on leikkisä poika, joka näkee melkein minkä tahansa tilanteen mahdollisuutena seikkailuun, jossa hän voi kuvitella itsensä suureksi soturiksi, urheaksi astronautiksi tai vaaroja uhmaavaksi piraatiksi. Pomovauvan saapuessa taloon, Timin elämä menee ihan sekaisin ja hän yrittää keksiä eri tapoja, jotta vauvan saisi pois pilaamasta asioita. Timistä alkaa pitämään jo elokuvan alussa ja katsojana kannustaa häntä onnistumaan tehtävässään. Kohdat, joissa Tim kuvittelee olevansa mahtavissa seikkailuissa, ovat mainioita ja kekseliäitä.
     Itse elokuvan nimikkohahmona, eli ns. pomovauvana (muuta nimeä ei anneta) kuullaan Liam Neesonia muistuttava Alec Baldwin, jonka karhea ääni sopii hahmolle yllättävän hyvin. Vain muutamassa kohtauksessa vauvan puhumistapa ei toimi, mutta pääasiassa on hauskaa, että pieni taapero puhuu kuin aikuinen. Leffan alkupäässä ei pomovauvasta voi kovin paljoa pitää, sillä hänet näkee tarinan pahiksena ja katsojana on Timin puolella, mutta onneksi pomovauvan suunnitelman selvitessä katsoja voi alkaa tykätä myös hänestä. Pomovauva on ihan hupaisa tapaus, näyttäessään liikemieheltä puku päällään ja salkku kädessään. Välillä hän kaivaa tuttipullon esiin, jolloin vauvatunnelma on yhä hahmossa mukana. Pomovauvan "kätyreitä" ovat viisi muuta vauvaa: muka-fiksu Staci (ViviAnn Yee), eläinasuihin puetut kolmoset (Eric Bell Jr.) ja hieman hömelö Jimbo (David Soren). Valitettavasti hahmot eivät ole kovin kummoisia, eivätkä edes hauskoja, mihin on selkeästi pyritty. Onneksi he eivät esiinny kovin paljoa leffassa.
     Timin vanhempien ääninä kuullaan Friends-sarjasta (Frendit - 1994-2004) tuttu Lisa Kudrow (Janice-äiti) ja jostain syystä Jimmy Kimmel (Ted-isä), joka on tunnettu omasta talk show'staan Jimmy Kimmel Live! (2003-) ja viime Oscar-gaalan juontajana. Vaikea sanoa, miksi Kimmel on otettu elokuvaan ääneksi, sillä hän ei ole näyttelijä, mutta eipä häntä tunnistaisi, jos hänen mukanaoloaan ei tietäisi. Yllättävää kyllä, Timin vanhemmat ovat oikeasti sellaisia, jotka leikkivät Timin kanssa, eivätkä vain käske häntä pois jaloista... siis siihen asti, että pomovauva saapuu, joka saa tietty kaiken huomion. Vanhemmat eivät ole kovin suuressa roolissa, mutta toimivat silti tärkeässä osassa tarinaa. He eivät tietenkään huomaa, että pomovauva on jotain muuta kuin tavallinen vauva.
     Muita hahmoja ovat ärsyttävän Steve Buscemin ääninäyttelemä Francis Francis, joka johtaa Pentu Oy -firmaa, jossa Timin vanhemmat työskentelevät, sekä Franciksen apuri Eugene (Conrad Vernon), joka ei ole mikään järjen jättiläinen. Elokuvassa kuullaan myös entinen Spider-Man -tähti (2002-2007) Tobey Maguire kertojaäänenä, eli aikuisena Timinä.

Pidän todella paljon siitä, kuinka nykyajan animaatiot todella ovat koko perheen elokuvia. Niissä on tasaisesti asioita, joita sekä perheen pienimmät että vanhemmat voivat rakastaa, jolloin katselukokemus on kaikille mieluinen. Hyvällä tuurilla nykyajan animaatiot voivat olla upeita teoksia, kuten Inside Out (2015) ja Zootopia (2016), jotka ovat täynnä hienoutta. Valitettavasti The Boss Baby ei kuulu tähän sarjaan. Se on pääasiassa lapsille tehty elokuva, joka lähinnä vain vaivaannuttaa aikuiskatsojaa. Ja siis lapsilla tarkoitan oikeasti lapsia - en usko, että ala-asteenkaan puolen välin ylittäneet tästä suurta riemua kokevat. Tarinassa voisi olla mahdollisuus lopputulokseen, joka miellyttää koko perhettä, sillä idea jutulle on mainio, mutta tekijät ovat päättäneet miellyttää lähinnä vain lapsia. Vitsit syntyvät pääasiassa pelkästä kohelluksesta ja repliikeistä syntyvät läpät eivät erityisemmin naurata. Monet juonen kohdat ovat myös niin lapselliset, että niistä on vaikea pitää aikuisena. Lapsillehan tämä varmasti toimii ja heitä tämä viihdyttää läpi kestonsa, eli siinä mielessä The Boss Babyhan on oikein onnistunut teos. Mielestäni sen kuitenkin kuuluisi myös toimia aikuisille, jotka menevät lapsiensa kanssa katsomaan tämän leffan. Vielä elokuvan alku on ihan lupaava, mutta sen jälkeen homma alkaa mennä vähän minne sattuu.

Mukana on kyllä aikuisille suunnattuja vitsejä, mutta toisin kuin koko perheen elokuvissa, tässä niitä ei ole saatu mukaan kovin hienovaraisesti. Kun elokuva ei muuten tunnu miellyttävän aikuisia, on juttuun lisätty aika tökerösti viittauksia, joita painotetaan katsojille, jotta hekin voisivat löytää tästä jotain riemua. Esimerkiksi Timin herätyskellona on mekaaninen velho, joka huutaa hänelle, kun pitää herätä. Jos velhon vaatetuksesta ja sauvasta ei voi vielä tehdä johtopäätöksiä, niin yhdessä kohtaa velho huudahtaa useamman kerran "you shall not pass", jotta katsoja varmasti yhdistää hänet The Lord of the Rings -trilogian (2001-2003) Gandalfiin. Hahmo sanoo yhdessä kohtaa myös Gandalfin repliikin "fly you fools". Tämän lisäksi yhdessä kohtauksessa nähdään ensimmäisen Indiana Jones -seikkailun, Raiders of the Lost Arkin (1981) alkua muistuttava kohtaus. Jotkut voivat näille nauraa, mutta monet voivat kokea ne liian pakotetuilta. Välillä The Boss Baby yrittää olla muka jollain tapaa nerokas, muttei kuitenkaan löydä oikeaa tapaa siihen, jolloin katsojana lähinnä miettii, että mitä tässä on nyt yritetty? Onneksi mukana on aivan loistava kohtaus Elvis-imitaattoreiden kanssa, joka todella nauratti koko lehdistöyleisöä. Aikuiset naurahtavat myös sille, kun pomovauva selittää, mistä vauvat tulevat, mihin Tim reagoi kuiskaamalla, että luuli vauvojen tulevan, kun supisupisupi... mikä saa pomovauvan järkyttymään. Näiden lisäksi nauroin muutamalle muullekin jutulle, kuten sille että perheen isä on ihan selvästi tossun alla, mikä on yleistä perheissä. Isä yrittää tylysti antaa rangaistuksen Timille, mutta hänen kova kuorensa murenee, joka kerta kun hän joutuu varmistamaan vaimoltaan, millainen olisi hyvä rangaistus. Vaikka aikuisille suunnatut vitsit ovat jokseenkin väkinäisiä, niin on pakko myöntää, että kun ne onnistuvat naurattamaan, niin silloin kyllä nauraa.

Onneksi elokuvan viimeinen kolmannes parantaa tasoa ja leffa muuttuu ihan viihdyttäväksi, vaikka edelleen jotkut juonen kohdat tuntuvat liian lapsellisilta. Jotkut jutut myös ratkeavat liian helposti, mutta sen voi katsoa sormien läpi, kun leffa on muutenkin lähinnä lapsille tehty. Ihan viimeiset kohtaukset ovat odotettavissa, mutta on hienoa, että elokuva onnistuu aiemmin yllättämään hieman, eikä viekään tarinaa täysin sinne, mihin on arvellut. Heti The Boss Babyn näkemisen jälkeen tiesin, etten ollut todellakaan nähnyt hyvää elokuvaa, mutten osannut päättää, oliko se mielestäni ihan kiva vai heikko. Loistavien juttujen takia se on parempi kuin huono, minkä lisäksi se oli tarpeeksi viihdyttävä, jotta sen voisi katsoa joskus uudestaankin! Loppujen lopuksi tulinkin siihen tulokseen, että hyvä voittaa pahan, eli elokuva pääsee tasolle ihan kiva. Yksi suurimmista syistä tähän on, että vaikka monet elokuvan yritykset olla nerokas eivät toimineet, löytyy leffasta silti syvällisempi puoli, joka jättää katsojan pohtimaan: Heti alussa tiedetään, että Timillä on vilkas mielikuvitus ja että hän näkee kaikessa jotain suurempaa kuin mikä onkaan totuus. Tästä voi tehdä oman mielipiteen, ovatko The Boss Babyn tapahtumat totta, vai pelkkää Timin mielikuvitusta? Tällainen hieno ajatus, joka voi mullistaa koko elokuvan tarinan, saa leffan ansaitsemaan korkeamman arvosanan kuin "heikko".

Hienoa on myös elokuvan animointi. Hahmot eivät tietenkään ole kovin realistisia, eivätkä myöskään taustat, mikä on DreamWorksin teoksille tyypillistä. Tyyli on kuitenkin hieno ja rakastan sitä, kuinka väririkas ja kirkas The Boss Baby on. Vaikkei animaatio olekaan mullistavaa, jos sitä vertaa yksityiskohtaisiin Walt Disneyn ja Pixarin tuotoksiin, on se kuitenkin sellaista silmäkarkkia, että ei voi muuta kuin ihailla. Timin leikkikohtiin on tuotu erilaisia animaatiotyylejä, jotka poikkeavat mainiosti elokuvan yleisestä tyylistä ja ovat omalla tavallaan hienosti toteutettuja. Ohjauksesta vastaa Tom McGrath, joka ohjasi aiemmin DreamWorksin Megamindin (2010), sekä toimi toisena ohjaajana Madagascar-trilogiassa (2005-2012), joten hänellä on kokemusta animaatioiden teosta. Hän on myös toiminut useissa DreamWorks-elokuvissa pienissä äänirooleissa. McGrath tuntuukin hoitavansa homman hyvin, mutta käsikirjoittaja Michael McCullersilla on mennyt jossain kohtaa vikaan, jolloin McGrathin on täynyt työskennellä hieman kehnomman tekeleen parissa. Elokuva perustuu löyhästi Marla Frazeen kirjoittamaan kuvakirjaan "The Boss Baby" (2010), eikä siinä ole selkeästi ollut tarpeeksi tarinaa, jolloin McCullersin on täytynyt keksiä paljon lisäyksiä, jotka eivät oikein toimi. Kuten olen jo sanonut: leffan idea on mainio, lopputulos ei.

Yhteenveto: The Boss Baby on keskinkertainen teos, joka ei tiedä, mistä koko perheen elokuvat löytävät hienoutensa - jos muutamia kohtauksia ei oteta huomioon. Lapset kokevat elokuvasta varmasti riemua ja he nauravat hassuille jutuille ja hahmojen kohellukselle, mutta vanhemmat eivät tästä paljoa saa irti. Mukana on väkisin mukaan tungettuja viittauksia leffoihin, joiden näkemiseen muksuilla ei ole vielä ikää, mutta se ei riitä aikuisille. Onneksi silloin kun elokuva onnistuu naurattamaan, niin se myös naurattaa, mutta valitettavasti sitä tapahtuu aivan liian harvoin, ottaen huomioon, kuinka paljon leffassa on mukana vitsejä. Viimeinen kolmannes toimii, mutta se ei riitä pelastamaan lopputulosta, kun aiemmin nähty tunti on ollut enemmän tai vähemmän heikkoa. Hienointa koko elokuvassa on, että siitä voi tehdä jälkikäteen oman päätelmän, oliko kaikki totta, vai keksikö Tim koko jutun, jolloin siitä löytyy jotain syvällistä. Animaatiojälki on upeaa ja leffa on ihanan värikäs. The Boss Baby ei todellakaan ole hyvä, mutta ei se huonokaan ole ja on siinä tarpeeksi hyviä juttuja, jotta sen voisi katsoa toisenkin kerran. DreamWorksin parhaimmistoon en sitä luokittelisi. Lapsille tämä mitä luultavimmin toimii ja kannattaa viedä heidät katsomaan tätä - sillä varoituksella, että ette itse välttämättä viihdy erityisen hyvin. Parhaiten elokuva sopii siihen, että kun muksuja ei jaksa vahtia, laittaa The Boss Babyn televisiosta pyörimään (kun sellainen on muutamien kuukausien päästä mahdollista), jolloin lapset keskittyvät johonkin ja voi parhaimmassa tapauksessa ottaa itse rennosti jopa puolentoista tunnin ajan.

Kirjoittanut: Joonatan, 30.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.subscene.com
The Boss Baby, 2017, DreamWorks Animation