Arvostelu: Power Rangers (2017)

POWER RANGERS (2017)

Ohjaus: Dean Israelite
Pääosissa: Dacre Montgomery, RJ Cyler, Naomi Scott, Ludi Lin, Becky G., Bryan Cranston, Bill Hader ja Elizabeth Banks
Genre: toiminta, scifi
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia
Ikäraja: 12

Japanilaiset Super Sentai -sarjat (1975-) innoittivat Haim Sabania aloittamaan Yhdysvalloissa samanlaisen supersankaritarinan, josta syntyi Mighty Morphin Power Rangers tai lyhyesti pelkkä Power Rangers. Sarjassa käytettiin paljon arkistokuvia Super Sentai -sarjoista Kyōryū Sentai Zyuranger (1992-1993), Gosei Sentai Dairanger (1993-1994) ja Ninja Sentai Kakuranger (1994-1995). Sarja oli erittäin suosittu - niinkin suosittu, että vuonna 1995 ilmestyi Mighty Morphin Power Rangers: The Movie ja pari vuotta myöhemmin ensi-iltansa sai Turbo: A Power Rangers Movie (1997). Niiden lisäksi Mighty Morphin Power Rangersia jatkettiin useilla muilla sarjoilla, kuten Mighty Morphin Alien Rangers (1996), Power Rangers Turbo (1997), Power Rangers Lightspeed Rescue (2000), Power Rangers Time Force (2001), Power Rangers S.P.D. (2005), Power Rangers Jungle Fury (2008), Power Rangers Samurai (2011-2012), Power Rangers Dino Charge (2015-2016), jne. Jos teillä on Netflix-käyttäjät, niin sieltä löytyy kaksikymmentäyksi eri Power Rangers -sarjaa, sekä seitsemän spesiaalijaksoa. Itsekin katsoin lapsena joitain niistä sarjoista, mm. Power Rangers Dino Thunderia (2004) - josta minulla oli myös yksi hahmoista leluna - ja Power Rangers Mystic Forcea (2006). Näin myös Mighty Morphin Power Rangers: The Movien, kun se tuli televisiosta joskus. En kovin paljoa siitä muista, paitsi että sen tehosteet eivät olleet mitä laadukkaimmat. Kun kuulin, että Power Rangersista tulisi uusi elokuva, olin jokseenkin innostunut. Ajattelin, että kyseessä voisi olla toimiva uusi tehosteleffasarja, jota katsoo mielellään aina muutaman vuoden välein, kun uusi osa ilmestyy teattereihin. Kuitenkin kun trailereita alkoi ilmestyä, mielenkiintoni laski - vaikka niissä soikin lyhyt, hieman muuteltu pätkä alkuperäisen sarjan tunnuskappaleesta. Kävin silti tietenkin katsomassa leffan, odottaen viihdyttävää aivot-narikkaan teosta, jonka voisi helposti katsoa joskus uudestaan.

Viisi nuorta löytävät avaruusaluksen ja mystiset, eriväriset kivet, jotka antavat heille yli-inhimmillisiä voimia. Niiden voimien avulla heidän kohtalonaan on suojata maapalloa pahalta Rita Repulsalta ja muuttua supertiimi Power Rangersiksi.

Pääroolissa punaisena johtaja-Rangerina, eli Jason Scottina nähdään hämärästi Zac Efronia muistuttava Dacre Montgomery, joka on ihan kelpo valinta rooliin. Montgomeryn näyttelijätyö ei ole kovin ihmeellistä, mutta tarpeeksi toimivaa, jotta hän on ihan uskottava ja jokseenkin pidettävä elokuvan ajan. Jason oli joskus kova urheilemaan, mutta jossain kohtaa hän aloitti hölmöilyn, jonka takia hän on joutunut suuriin ongelmiin. Jasonin isä (David Denham) haluaisi poikansa olevan kaikista paras, mutta Jason on kyllästynyt tähän. Elokuvan aikana Jason kokee mainion kehityksen hölmöilijästä johtajahahmoksi.
     Sinisenä Rangerina, eli Billy Cranstonina nähdään RJ Cyler. Ainakin itselläni Billy nousi suosikiksi elokuvan hahmoista. Billy on autisti, joka tuo oman lisäyksensä hahmoon, sillä hänen käytöksensä poikkeaa normaalista. Hän on porukan "nörtti", joka tietää paljon asioita ja innostuu muita enemmän superhommista, vaikka aluksi pelästyykin voimakkuuttaan. Cyler on hyvä roolissaan.
     Vaaleanpunaisena Rangerina, eli Kimberlynä nähdään Naomi Scott. Kimberly on joskus tehnyt jotain pahaa, josta hän on itselleen erittäin vihainen. Elokuvan aikana hän alkaa tajuamaan, ettei voi elää kaiken aikaa vihaten itseään, vaan hänen täytyy hyväksyä virheensä ja jatkaa elämää. Kimberly on paikoitellen hieman pinnallinen teinityttö, mutta hänestä löytyy onneksi muitakin puolia. Scott on ihan "ookoo" roolissaan, muttei kovin ihmeellinen.
     Mustana Rangerina, eli Zackina nähdään Ludi Lin. Hahmo on todella energinen tapaus, joka innostuu erittäin paljon uusista voimistaan ja haluaa heti päästä testailemaan niitä monin eri tavoin. Kun aiemmin mainitut kolme hahmoa pohjustetaan edes jotenkin, Zack vain ilmestyy yhtäkkiä mukaan tarinaan, jotta Rangereita olisi tarvittava määrä. Onneksi myöhemmin elokuvassa Zackista paljastuu traagisempikin puoli, jolloin hahmoon saadaan mainiota lisäsisältöä, eikä hän ole vain pakollinen komediatapaus. Scottin tavoin myös Lin on ihan "okei" näyttelijä.
     Jos Zack tuntuu tulevan mukaan yhtäkkiä, niin täysin puskista tulee keltainen Ranger, eli Trini, jota näyttelee Becky G. Valitettavasti Keltainen Ranger ei oikein toimi, sillä Trinin hahmoa ei pohjusteta tarpeeksi, eikä Becky G. ole kovin kummoinen näyttelijä. Ainoa mikä hahmosta tekee mielenkiintoisen, on se, että leffassa viitataan hieman Trinin olevan homoseksuaali. Kun muut neljä hahmoa ovat tutkimassa kaivosta, josta mystiset avaruuskivet löytyvät, Trini vain päätyy paikalle, koska miksipä ei. Ja koska hänkin ottaa yhden kivistä, hänenkin täytyy ryhtyä sankarihommiin, vaikka ne eivät aluksi kiinnosta häntä lainkaan.
     Nuoria yrittää valmentaa entinen Power Ranger nimeltä Zordon, jota esittää Bryan Cranston. Pääasiassa Zordon nähdään vain seinässä liikkuvana, isona diginaamana, joka höpisee. Cranstonin lahjat eivät erityisemmin pääse esille missään kohtaa elokuvan aikana. Hänen apunaan toimii Alpha 5 -robotti, jonka äänenä kuullaan Bill Hader. Alpha 5:n olisi kai tarkoitus olla joko hauska tai suloinen, mutta hän ei ole oikeastaan kumpaakaan.
     Elokuvan pahis on Rita Repulsa, jota esittää Elizabeth Banks. Repulsan tarkoitus on olla uhkaava tapaus, mutta valitettavasti lopputuloksena on aika koominen tyyppi. Hahmo on myös aika tylsä, sillä hän tuntuu olevan paha vain, koska pahuus on kivaa. Yhdessä kohtaa kerrotaan, että Repulsa oli aikoinaan vihreä Ranger, mutta hän päätyi pimeälle puolelle. Syytä tähän ei kuitenkaan anneta. Repulsa aikoo tuhota maapallon, koska sekin on varmaan kivaa. Siihen hän tarvitsee jättimäisen Goldar-hirviön. Banks on hyvä näyttelijä, mutta tässä hänen taitonsa menevät ihan hukkaan.

Elokuvan alussa näytetään, kuinka miljoonia vuosia sitten Rita Repulsa päihittää Power Rangerit ja on valmiina tuhoamaan maailman. Viimeisillä voimillaan punainen Ranger, eli Zordon, päihittää Repulsan ja asettaa eriväriset avaruuskivet, eli kolikot, odottamaan uusia vaihtoehtoja Rangereiksi. Nykypäivänä viisi nuorta päätyvät eri syistä samaan aikaan kultakaivokselle, jonka seinämästä he löytävät nämä kivet. Jostain syystä kukaan ei ole näitä löytänyt miljoonien vuosien aikana, ottaen huomioon, että se näyttäisi olevan todella helppoa... Joka tapauksessa nuoret huomaavat saavansa niiden kautta outoja voimia ja päättävät kokeilla niitä hyppimällä suuria loikkia jne. Kaivoksesta he löytävät myös avaruusaluksen, jossa Zordon yrittää saada heidät muuntautumaan Power Ranger -pukuihin, jotta he voisivat taistella henkiinherännyttä Repulsaa vastaan. Nuoret eivät kuitenkaan kykene siihen, kunnes vasta elokuvan lopussa, kun tarve oikeasti vaatii. Ei ole mikään suuri juonipaljastus, että kyllä he ne puvut saavat, ottaen huomioon, että kaikissa mainoksissa heillä on ne päällään. Valitettavasti katsojan pitää odottaa puolitoista tuntia sitä hetkeä, kun puvut vihdoin laitetaan päälle. Vasta siinä kohtaa Power Rangers tuntuu lähtevän käyntiin.

Tätä ennen on tuntunut lähinnä siltä, että katsoo teinileffa The Breakfast Clubia (1985), jossa nuorilla on outoja voimia ja he käyvät välillä visiiteillä avaruusaluksessa. Tämä ei tietenkään ole kovin mieleistä, sillä oli tullut katsomaan, kun Power Rangerit mätkivät pahiksia turpaan, eikä tätä tapahdu kuin vasta ihan lopussa. Lopputaistelu on tietenkin todella jättimäinen - Repulsan Goldar-hirviö on todella iso, joten tietysti myös Rangerien pitää koota itselleen suuri taisteluhaarniska pienemmistä zord-dinoroboteista. Sarjan fanit voivat joko kokea elokuvasta suurta riemua, nähdessään vanhat tutut hahmot ja asiat päivitettyinä 2010-luvulle tai inhoavat kaikkea elokuvassa, sillä ne on tehty "väärin". Muuten elokuva on selvästi suunnattu ala-asteikäisille, jotka vasta aloittavat katsomaan supersankarielokuvia ja ovat lähestymässä esiteini-ikää. Heille lopun pikainen toimintarymistely tarjoaa varmaan kaiken tarvittavan, mutta aikuiskatsojille elokuvaa voi olla vaikea katsoa loppuun saakka.

Power Rangers ei ole hyvä elokuva. Eikä se toisaalta ole huonokaan. Kovin ihmeellistä teosta en tietenkään odottanut näkeväni, mutta toivoin, että leffa olisi kaikin puolin viihdyttävä, jolloin sen katsoisi uudestaankin muutamaan otteeseen aina silloin tällöin, kuten esimerkiksi Transformers-elokuvat (2007-). Valitettavasti lopputaistelua lukuunottamatta Power Rangers ei ole edes erityisen viihdyttävä. Alussa kun hahmoja esitellään, leffa tuntuu vielä toimivan, vaikka esittelyt ovatkin enemmän tai vähemmän hätäisiä. Avaruusalukseen asti elokuva on vielä ihan kiva, mutta siinä kohtaa, kun nuoret eivät vain saa pukuja ylleen (mikä vaatii sitä, että he todella olisivat yhteen hiileen puhaltava supertiimi), tarina alkaa laahaamaan. Vaikea sanoa, onko kyse siitä, ettei budjetti ollut tarpeeksi iso, vai mikseivät he voi saada asujaan ja mennä mätkimään pahiksia turpaan. Sitähän katsojat haluaisivat nähdä! Mukaan on tungettu paljon kehnoja vitsejä, jotka eivät valitettavasti naurata. Muutamaa heittoa lukuunottamatta Power Rangers ei ole hauska, vaikka se usein sitä yrittääkin. Se ei oikeastaan saa herätettyä minkäänlaista tunnetta katsojassa, jos ei lasketa puutumista, kun mitään ei tunnu tapahtuvan.

Onneksi lopputaistelu on pääasiassa viihdyttävä. Kun nuoret vihdoin saavat asunsa, fanit voivat riemastua, sillä tuttu tunnuskappale alkaa soimaan ja Rangerit mätkivät Repulsan kivihirviöarmeijaa maan tasalle. Valitettavasti he eivät paljoa vietä aikaa puvuissaan, vaan ottavat zordit käyttöönsä, jotta fanit riemastuisivat jälleen. Välillä tuntuukin siltä, että elokuva yrittää miellyttää kaikkia vasta ihan lopussa, mutta eihän se niin toimi. Leffaa voisi verrata pari vuotta sitten ilmestyneeseen Fantastic Fouriin (2015), jossa vasta lopussa yritetään saada aikaiseksi jotain, mutta kun ensimmäiset puolitoista tuntia ovat menneet enemmän tai vähemmän hukkaan, ei lopulla ole enää niin väliä katsojan silmissä. Loppujen lopuksi Power Rangers on heikko teos. Sen katsoo kyllä kerran, muttei sitä välttämättä tarvitse uudestaan katsoa. Mukana on toimivia kohtia, jolloin elokuva ei ole huono. Siitä kuitenkin puuttuu viihdyttävyysarvo, mitä se todella tarvitsisi. Elokuvasta puuttuvat myös käsien heilutukset, joita Rangerit tekevät valmistautuessaan taisteluun ja joiden aikana kuuluu jokaisella viuhahduksella hölmö äänitehoste. Tämä on Power Rangersin yksi tavaramerkki ja oli sääli, ettei niitä ollut mukana, vaikka kuinka idioottimaisia ne ovatkin.

Elokuvan on ohjannut Dean Israelite, joka on tätä ennen ohjannut elokuvan Project Almanac (2015). Israelite ei valitettavasti tunnu hallitsevan isoa kokonaisuutta, jolloin elokuva kulkee välillä miten sattuu. Käsikirjoittaja John Gatins ei ole tehnyt kovin kummoista työtä dialogin kanssa. Kuvaus on useasti turhan heiluvaa, mutta onneksi myös hyviäkin otoksia on mukana. Leikkaus on ihan sujuvaa. Avaruusaluslavasteet ovat tyylikkäät ja vielä tyylikkäämmät ovat Rangerien uudet puvut, joita näkisi mielellään paljon enemmänkin! Jotkut visuaaliset tehosteet ovat selkeästi parempia kuin toiset. Repulsan digitaalinen Goldar-hirviö ei erityisemmin vakuuta. Ääniefektit ovat toimivia, vaikka aiemmin mainitut viuhahdukset puuttuvatkin. Musiikista vastaa Brian Tyler, joka on tehnyt hyvää työtä säveltäessään eeppistä tunnelmointia mukaan. Välillä katsojana tuntuu siltä, että haluaisi ottaa Power Rangersin musiikit ja siirtää ne johonkin oikeasti eeppiseen sankarileffaan, johon ne sopisivat paremmin. Elokuvassa kuullaan myös esimerkiksi muunneltu versio Ben E. Kingin kappaleesta "Stand by Me".

Yhteenveto: Power Rangers on heikko yritys herättää monille tutut hahmot takaisin henkiin 2010-luvulle. Elokuvan alku on vielä ihan toimiva, kun hahmoja esitellään, mutta sitten se alkaa junnaamaan paikoillaan, kunnes lopputaistelu alkaa. Rangerien puvut tulevat mukaan liian myöhään, eikä niitä näytetä tarpeeksi lopputaistelussakaan. Valitettavasti sarjoista tutut taisteluun valmistumiseen tarvittavat käsien heilutukset hölmöjen ääniefektien kera ovat poissa. Nuorten näyttelijät eivät ole mitä parhaimmat, mutta pääasiassa ihan tarpeeksi toimivat. Tunnetut näyttelijät eivät pääse loistamaan ja Elizabeth Banksin pahisrooli on vain aika kehno. Jotkut jutut ovat ihan viihdyttäviä, mutta kokonaisuus ei ole. Vitsitkään eivät ole erityisen hauskoja, eivätkä tehosteet parhaasta päästä. Ei elokuva huono ole, mutta ei se saavuta tasoa "ihan kiva", vaikka lähelle välillä pääseekin. Leffa on tehty lähinnä ala-asteikäisille, jotka vasta tutustuvat samanlaisiin elokuviin. Sarjan fanit voivat tästä myös jotain riemua kokea, mutta muuten ei tämän takia kannata elokuvateatteriin asti raahautua. Kannattaa odottaa siihen, että Power Rangers ilmestyy joskus Netflixin valikoimaan. Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus, joka viittaa mahdolliseen jatko-osaan. Tavallaan toivon, että jatkoa tulisi, sillä silloin hahmot voisivat olla koko leffan ajan Rangereita, eivätkä vain viimeisen puolen tunnin ajan. Silti kuitenkin toivoisin, että tämä yritys jäisi vain tähän elokuvaan.

Kirjoittanut: Joonatan, 21.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Power Rangers, 2017, Lionsgate, Saban Brands, Saban Entertainment, Temple Hill Entertainment, Walt Disney Studios Motion Picture