Arvostelu: Storks / Haikarat (2016)

STORKS (2016)

HAIKARAT

Ohjaus: Nicholas Stoller ja Doug Sweetland
Pääosissa: Andy Samberg, Katie Crown, Kelsey Grammer, Anton Starkman, Ty Burrell, Jennifer Aniston, Stephen Kramer Glickman, Keegan-Michael Key, Jordan Peele ja Danny Trejo
Genre: seikkailu, lastenelokuva
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: 7

1800-luvulla sukupuoliasioista ei erityisemmin puhuttu, joten kun lapset kysyivät uteliaina vanhemmiltaan, mistä vauvat tulevat, nämä vastasivat, että haikarat tuovat ne. Täysin tarkkaa lähtökohtaa sepitteelle on vaikea sanoa, mutta tarina on jäänyt elämään ja vauvoja kuljettavista haikaroista on tehty useita satuja. Uusimman sadun kertoo Warner Brosin animaatioyhtiö, jonka elokuva Storks, eli suomeksi Haikarat ilmestyi syksyllä 2016. Aihe kiinnosti minua hieman, mutta vielä enemmän minua kiinnosti nähdä elokuva sen takia, että yhtiö oli pari vuotta aiemmin tehnyt todella hyvän The LEGO Movien (2014). Yhtä mainiota teosta en odottanut, mutta ajattelin leffan olevan kuitenkin viihdyttävä. Valitettavasti elokuvan ainoa lehdistönäytös oli suomeksi dubattu ja kun menen sillä linjalla, että katson elokuvat aina niiden alkuperäiskielellä, en suostunut katsomaan leffaa siten, vaan päätin odottaa vuokrausmahdollisuutta. Nyt se on vihdoin koittanut ja kävin Makuunissa vuokraamassa leffan Blu-ray -formaatissa yhdessä Hell or High Waterin (2016) kanssa.

Haikarat ovat luopuneet vauvojen kuljettamisesta ja tekevät bisnestä toimittamalla tavaroita ympäri maailman. Kuitenkin eräänä päivänä uusi vauva putkahtaa ulos uunista, jolloin Junior-haikaran ja Tulip-orvon täytyy lähteä viemään vauvaa omistajilleen. Tämä täytyy tosin tehdä salassa, sillä haikaroiden kuljetusyhtiön pomo ei hyväksy tällaisia tilanteita tapahtuvaksi.

Päähahmona nähdään hieman itsekäs Junior (Andy Samberg), joka saa kuulla pääsevänsä haikaroiden kuljetusyhtiön, Kulmakauppa.comin uudeksi pomoksi. Tästä tulee hänelle äärimmäisen tärkeää ja hän tekeekin kaiken varmistaakseen, että hänestä todella tulee uusi johtaja. Koko vauva-asia voi pilata hänen mahdollisuutensa ja hän pelkää koko ajan, että hänet tullaan erottamaan. Tämän takia Junior tuntuu paikoitellen hieman ärsyttävältä ja toivoisi, että hän näkisi vihdoin omaa napaansa pidemmälle. Onneksi hahmo on kuitenkin koominen ja pääasiassa pidettävä, jolloin häntä jaksaa seurata. Silti kyseessä on leffan heikoin isossa roolissa oleva hahmo.
     Junioria auttava ja koko vauvaongelman aiheuttava Tulip-orpo (Katie Crown) joutui jäämään Kulmakauppa.comiin, sillä eräs haikaroista yritti pitää hänet, kun hän oli vielä vauva. Tapahtumaketjun seurauksena kukaan ei enää tiennyt, minne Tulip piti viedä, jolloin hän jäi asumaan haikaroiden kanssa. Hänen takiaan vauvojen kuljettaminen myös lopetettiin, minkä taakkaa hän joutuu kantamaan harteillaan. Hahmo on mielenkiintoinen, mutta on harmi, ettei leffassa hyödynnetä sitä seikkaa, ettei Tulip luultavasti tiedä, millaista ulkomaailmassa oikeasti on.
     Juniorista on tulossa Kulmakauppa.comin uusi pomo, sillä sen nykyinen, eli Hunter (Frasier-tähti, 1993-2004, Kelsey Grammer), on siirtymässä ylempiin tehtäviin. Jo ennen Hunterin näkemistä voi puheista päätellä, ettei hahmo ole kovin miellyttävä. Alusta asti katsojana tietää, että Hunterista tulee koitumaan ongelmia päähenkilöille. Onneksi hahmosta on saatu myös kierolla tavalla huvittava, sillä hän käyttää pikkulintuja julmasti eri asioihin, kuten stressileluina, golfpalloina ja Newtonin kehtona, jossa viisi pikkulintua roikkuvat vierekkäin naruista ja kun vasemmassa päädyssä oleva lintu heilahtaa ja osuu muihin lintuihin, oikeassa päädyssä oleva lintu heilahtaa ja osuu takaisin, jolloin vasemmassa päädyssä oleva heilahtaa jälleen jne. Minusta oli hienoa, että leffan pahiksesta oli tehty näin erikoisen koomisella tavalla sadisti... tai sadistisella tavalla koominen - miten sen nyt ottaa.
     Kulmakauppa.comissa toimii myös tärkeilevä pulu Pigeon Toady (Stephen Kramer Glickman), joka tuntuu käyvän vähän hitaalla, mutta on oikeasti ilkeä, jos sille tuulelle sattuu. Pigeon Toady yrittää päästä Hunterin suosioon ja koko vauvadilemma tuo hänelle hyvän tilaisuuden siihen. Hahmo on hauska, mutta muuttuu loppupuolella hieman rasittavaksi.
     Koko vauvaongelma alkaa, kun työinnokkaiden vanhempien (Ty Burrell ja Jennifer Aniston) poika Nate (Anton Starkman) kokee olevansa yksinäinen ja lähettää haikaroille kirjeen, jossa hän toivoo pikkuveljeä. Aluksi näytetään, kuinka ärsyttävän työkeskeisiä Naten vanhemmat ovat, jolloin kokee sääliä poikaa kohtaan. Leffan aikana Nate yrittää saada vanhempansa huomaamaan sekä itsensä että muun ulkomaailman.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. sudet, jotka vaikuttavat verenhimoisilta pedoilta, mutteivät kestä vauvan suloisuutta ja haluavatkin sen itselleen. Susiin on tuotu hauskuutta siten, että ne pystyvät rakentamaan kehoillaan erilaisia asioita, kuten siltoja, veneitä ja autoja. Tämä naurattaa useasti leffan aikana. Susista suurimmissa rooleissa ovat Alfa (Keegan-Michael Key) ja Beeta (Jordan Peele).
     Mukana on myös Danny Trejon ääninäyttelemä Jasper-haikara, joka aikoinaan yritti omia Tulipin itselleen, kun tämä oli vielä pelkkä vauva.

Haikaroiden alussa selitetään vauvankuljetuksesta ja kuinka bisnes muuttui tavallisten tavaroiden kuljetukseen. Kulmakauppa.comista on siis uusi Amazonin kaltainen verkkokauppa, joka myy tavaraa ympäri maailman. Idea on hauska ja mielenkiintoinen, jolloin tarinaan pääsee samantien mukaan. Tulip ei koe olevansa millään lailla hyödyksi bisnekselle, sillä hän ei osaa lentää. Hänet onkin laitettu vastaanottamaan vauvakirjeitä, joilla ei tosin tehdä enää mitään, joten niitä ei kukaan lähetä. Kuitenkin eräänä päivänä Naten kirje lähettämä saapuu, jolloin Tulip kokee tilaisuutensa tulleen ja pistää vauvakoneen käyntiin, mistä putkahtaakin ulos pinkkitukkainen pienokainen. Siipensä vahingoittanut Junior järkyttyy tästä, mutta tajuaa, että ainoa tapa selvittää asia, on viedä vauva omistajilleen. Näin alkaa kolmikon seikkailu, joka pitää mukanaan alusta loppuun. Leffassa on vain muutama kohta, joissa tunnelma notkahtaa, mutta se ei kuitenkaan kestä kauaa, vaan tunnelma tulee tyylikkäästi takaisin. Seikkailun tuntua on vahvasti mukana ja vähän väliä päähenkilöt joutuvat kohtaamaan erilaisia vaaroja, jolloin katsojana jää varmasti seuraamaan tarinaa, eikä se käy oikeastaan koskaan tylsäksi - varsinkaan lapsille, joille tämä toimii varmasti.

Vaikka elokuvan idea kuulostaakin enemmän puhtaasti lastenleffalta ja monet trailerit viittasivat, että tämä on lähinnä perheen pienimmille tehty, ei näin kuitenkaan onneksi ole. Alusta asti aikuisetkin voivat kokea "riemua" Haikaroista, oli kyse sitten Kulmakauppa.comin ideasta tai Hunterin käytöksestä pikkulintuja kohtaan. Natea koskevat ongelmat, jotka ovat monissa perheissä todellisia, koskettavat vanhempia paremmin kuin lapsia. Lapsille tarjotaan hieman kohellusta ja hassuja tilanteita. Linnut eivät näe lasia ja tämä tuodaan hyvin esille, kun Junior yrittää juosta lasitehtaassa, törmäten jokaiseen mahdolliseen ikkunaan. Vanhemmat taas voivat naurahtaa, kun yhdessä kohtaa haikaroiden vauvabisneksen tuottavuuskeskustelussa mainitaan, että onhan niitä muitakin tapoja saada lapsia. Leffassa on tietty myös hieman dramaattisempia kohtia, joissa elokuvaan luodaan lisäsyvyyttä, sillä eihän koko juttu voi olla täynnä vauhtia ja komediaa. Erityisen jännittäviä tilanteita ei ole mukana. Susikohtauksen alku saattaa olla hieman karmiva lapsille, mutta kun susistakin tehdään hassuja, niin eipä siinä enää tarvitse säikkyä. Mukana on joitain heikompia hetkiä ja jotkut vitsit ovat typeriä, mutta niiden kohdalla täytyy muistaa, että Haikarat on kuitenkin lastenelokuva. Kokonaisuudessaan kyseessä on mainio animaatio, jonka katsoo mielellään uudestaankin. Kovin ihmeellinen se ei ole, mutta tarpeeksi hyvä kuitenkin.

Vielä on pakko sanoa, että kohtauksessa, jossa näytetään, kuinka vauvoja viedään vanhemmille, kannattaa katsoa tarkkaan, sillä voi yllättyä positiivisesti. Nopeatempoisessa kohtauksessa nimittäin voi nähdä mahdollisimman tavallisten heteroparien lisäksi yksinhuoltajan, homoparin ja lesboparin, minkä lisäksi hahmot edustavat eri etnisiä ryhmiä. Tällaista ei nähdä erityisen paljon lastenelokuvissa, joten onkin upeaa, miten tässä näin on tehty. Pariskuntia ei erityisesti korosteta, mikä on hienoa, sillä tällä tavalla näytetään, että kaikki rakkaus on normaalia, eikä yksittäisten vaikkapa homoparien takia tarvitse nostaa suurta kohua leffan ympärille, sillä homous on täysin tavallista. Hienointa onkin, että tämä on tehty lastenelokuvassa, jolloin perheen pienimmät näkevät, että on muitakin pariskuntia kuin vain äidit ja isät. Toivottavasti tällaista nähdään jatkossakin!

Haikarat on animoitu erittäin hienosti. Hahmot eivät ole kovin realistisen näköisiä, mutta se kuuluukin asiaan ja heidät on tyylitelty näyttämään hyviltä. Jotkut taustatkaan eivät ole mitä aidoimman näköiset, mutta se ei haittaa, sillä animointi on tehty todella yksityiskohtaisesti. Elokuva on myös upean värikäs. Ohjauksesta vastaavat Nicholas Stoller (joka myös käsikirjoitti Haikarat) ja Doug Sweetland. Ennen tätä Stoller on ohjannut mm. komediat Neighbors (2014) ja Neighbors 2: Sorority Rising (2016), kun taas Sweetlandille tämä on ensimmäinen ohjaustyö kokoillan elokuvassa. Kaksikko on hoitanut hommansa hyvin. Äänitehosteet ovat mainioita ja niillä on tehty leffaa rikkaammaksi. Musiikista vastaavat veljekset Jeff ja Mychael Danna, joiden sävellykset toimivat elokuvan aikana, mutteivät jää jälkikäteen mieleen.

Blu-rayn kuvanlaatu on erinomainen. Lisämateriaalina Blu-raylla on "Storks: Guide to Your New Baby", jossa Pigeon Toady näyttää, kuinka vauvan vaippa vaihdetaan, lyhytelokuva "The Master: A LEGO Ninjago Short", musiikkivideo "Kiss the Sky", sekä poistettuja kohtauksia ja mokaotoksia.

Yhteenveto: Haikarat on mainio animaatioelokuva, joka on täynnä vauhdikasta seikkailua ja vitsejä koko perheelle. Siinä on hyvä tarina ja toimivat hahmot, joista suosikeiksi voivat helposti nousta sudet. Tavat, joilla Hunter kohtelee pikkulintuja, ovat loistavia. Elokuva on animoitu hienosti ja se on todella värikäs. Jotkut kohdat ovat nerokkaita, mutta jotkut osiot ovat heikompia. Yleinen tunnelma kuitenkin toimii. Haikarat on pääasiassa tehty lapsille, mutta aikuisetkin voivat helposti nauttia siitä. Perheen pienimmille leffa tarjoaa hassuja tilanteita ja hahmoja, sekä hupsua kohellusta, kun taas aikuisia varten on mukana vitsejä, joita lapset eivät tajua. On hienoa, että vauvojenkuljetuskohtauksessa nähdään eri vähemmistöjä vanhempien joukossa, jolloin lapset näkevät, että voi olla muitakin vanhempia kuin vain äidistä ja isästä muodostuvat. Kokonaisuus on hyvä, muttei ihmeellinen. Elokuvan voi kuitenkin helposti katsoa uudestaan. Suosittelen elokuvaa perheen yhteiseen elokuvahetkeen, sekä kaikille lapsenmielisille. Jos mietitte, mitä tehdä perheen kanssa yhdessä, niin käykää vuokraamassa Haikarat, ostakaa karkkia ja viettäkää mukava leffailta!

Kirjoittanut: Joonatan, 24.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.storks.wikia.com
Storks, 2016, Warner Bros. Pictures, Warner Bros. Animation, Warner Animation Group, RatPac-Dune Entertainment