Arvostelu: Get Out (2017)

GET OUT

Ohjaus: Jordan Peele
Pääosissa: Daniel Kaluuya, Allison Williams, Catherine Keener, Bradley Whitford, Caleb Landry Jones, LilRel Howery, Marcus Henderson, Betty Gabriel, Lakeith Stanfield ja Stephen Root
Genre: jännitys, kauhu
Kesto: 1 tunti 44 minuuttia
Ikäraja: 16

Kuulin Get Outista ensimmäisen kerran, kun näin sen julisteen (nähtävissä tuossa yläpuolella). Tutkin, että mistä on kyse ja kiinnostukseni heräsi hieman. Mielenkiintoni leffaa kohtaan kasvoi, kun luin, että siitä on pidetty Yhdysvalloissa paljon sekä kriitikoiden että tavallisten katsojien keskuudessa. Päätin siis, että minun täytyy nähdä se. Katsoin elokuvan trailerin, jonka jälkeen menin erittäin positiivisin mielin katsomaan Get Outia. Hieman minua kuitenkin mietitytti, olisiko elokuva oikeasti hyvä, sillä olin kuullut sen olevan kauhuleffa, eivätkä ne ole yleensä kovin kummoisia...

Chris on ensimmäistä kertaa tapaamassa tyttöystävänsä vanhemmat ja häntä hermostuttaa, mitä vanhemmat miettivät siitä, että heidän valkoihoinen tyttärensä seurustelee tummaihoisen miehen kanssa. Aluksi hermostuneisuus onkin täysin turhaa, mutta vähitellen Chris huomaa, että kaikki ei olekaan ihan kunnossa...

Pääosassa Chrisinä nähdään Daniel Kaluuya, joka on aiemmin nähty lähinnä pienissä rooleissa. Kaluuya osoittaa taitonsa tässä ja vetää erittäin mainion roolisuorituksen. Katsojaa kuljetetaan läpi elokuvan Chrisin tuntemusten ja näkökulmien kautta, ja Kaluuya voittaa yleisön puolelleen jo leffan alussa. Chrisistä ei aluksi tiedä oikein mitään, mutta leffan aikana hänestä alkaa selviämään tärkeitä asioita, jotka ovat piinanneet häntä vuosia. Chris on rento tapaus, joka yrittää kaiken aikaa näyttää asioiden olevan hyvin - jopa silloin kun häntä alkaa epäilyttää ja huolestuttaa.
     Chrisin tyttöystävä Rosea esittää Allison Williams, joka on leffan tärkeimmistä näyttelijöistä heikoin. Williamsin esiintyminen ei ole suurimmaksi osaksi kovin luontevaa ja se tuntuu paikoitellen todella väkinäiseltä. Onneksi häneltä löytyy myös toimivia hetkiä, mutta monesti toivoisi, että hänen tilallaan olisi joku toinen näyttelijä. Rose ei ole kovin mielenkiintoinen tapaus, mutta hänen ja Chrisin suhde tuntuu pääasiassa uskottavalta. Rose ei huomaa samoja asioita kuin Chris, mutta tiedostaa silti jonkin olevan hieman oudosti.
     Rosen Dean-isää näyttelee Bradley Whitford ja Missy-äitiä esittää Catherine Keener. Dean on myös erittäin rento tapaus, mutta energisempi kuin Chris ja hän heittää usein vitsejä, jotka tuntuvat aluksi hieman vaivaannuttavilta. Alkupäässä elokuvaa Deanista ei erityisemmin pidä, sillä hän tuntuu lähinnä ärsyttävältä. Whitford suoriutuu roolistaan ihan hyvin. Missy on paikoitellen aika karmiva tapaus. Hän on psykiatri, joka käyttää hypnoosia tehokeinonaan, mikä tuo häneen uhkaavuutta. Keener on hyvä hieman erikoisena äitinä.
     Rosella on myös pikkuveli nimeltä Jeremy, jota näyttelee Caleb Landry Jones. Jeremy vaikuttaa siltä, että hänellä on jonkinlainen häiriö, sillä hän tuntuu levottomalta, mikä tekee hänestä myös arvaamattoman. Hänestä huokuu aina välillä hieman hulluutta, jolloin katsojana odottaa hänen tekevän jotain äkillistä. Jones tuo rooliin vaadittavan olemuksen erittäin hyvin.
     Chrisillä on vartijakaveri nimeltä Rod, jona nähdään koomikko LilRel Howery. Aluksi tuntuu oudolta ratkaisulta, että tällaisessa ahdistavassa leffassa on mukana vitsihahmo, mutta yllättävää kyllä, ratkaisu toimii todella hyvin! Rod varastaa show'n aina, kun hän on mukana, miksi onkin hyvä ratkaisu, että hänet nähdään vain, kun Chris soittaa hänelle kertoakseen Rosen oudosta perheestä, eikä hän ole Chrisin mukana Rosen vanhempien luona. Rodilla on erikoinen teoria koko hommasta, mistä hän pitää kiinni koko elokuvan ajan. Hahmo voisi helposti pilata kokonaisuuden ja joillekin katsojille hän varmaan myös tekee niin, mutta omasta mielestäni Rod on tarpeellinen lisäys ja Howery on todella hyvä roolissa.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Rosen vanhempien palvelijat Walter (Marcus Henderson) ja Georgina (Betty Gabriel), jotka vaikuttavat erikoisilta tapauksilta, Logan King (Lakeith Stanfield), joka tuntuu ihan liian ystävälliseltä, jolloin hän on lähinnä ahdistava, sekä Jim Hudson (Stephen Root), joka on sokea taidemyyjä.

Jo elokuvan aloitus näyttää katsojille, millaista tunnelmaa on luvassa. Ensimmäinen kohtaus viestii uhkaavasta fiiliksestä, sekä rasismista, joka on leffan pääteema. Kohtaus toimii ja se on tyylikkäästi toteutettu, mutta olisi ollut mielenkiintoista, jos se olisi jätetty pois ja leffan alku olisi saatu näyttämään romanttiselta draamalta. Heti elokuvan alussa Chris ja Rose lähtevät matkalle, ja kaikki tuntuu menevän hyvin (jos nyt yhtä pientä peurakolaria ei lasketa mukaan). Vanhemmat vaikuttavat mukavilta ja heillä ei ole mitään sitä vastaan, että Chris on musta. Asia onkin itse asiassa juuri toisin päin. Heitä tuntuu kiehtovan hieman liikaakin, että Chris on tummaihoinen. Aluksi tilanne vaikuttaa vain hieman kummalliselta, mutta vähitellen tilanne alkaa muuttua epämiellyttäväksi. Juhlissa Rosen perhetuttavat tuntuvat ihailevan Chrisiä kuin nähtävyyttä ja tunnelma alkaa olla ahdistava. Leffaan luotu tunnelma onkin rakennettu erittäin hienosti. Vaikka jo alusta asti katsojana tietää, että jotain karmivaa on luvassa, leffan piinaavuus luodaan hienovaraisesti, vähitellen ja upeasti, eikä elokuva luota äkkisäikäytyksiin, kuten nykykauhuelokuvat muuten. Äkkisäikäytyksiä on kyllä muutama, mutta niitä ei ole tungettu jokaiseen kohtaukseen. Hienoa on myös se, että Get Outista näkee jotain, eivätkä karmivat kohdat tapahdu pimeässä. Pimeydellä yritetään yleensä luoda jännittävää tunnelmaa, mutta se yleensä vain ärsyttää katsojaa, sillä pimeästä ei näe mitään.

Get Outissa onkin niin upeaa, ettei se ole samanlainen kuin suurin osa lähivuosien kauhutarjonnasta. Elokuvan ahdistavuus syntyy oikeasta pelosta, jota monet tummaihoiset joutuvat valitettavasti kokemaan. Rasismia esiintyy yhä ympäri maailman, mikä on tuotu esille iskevästi, vaikkakin välillä aika yliampuvasti. Parhaiten rasismi tulee esille, kun matkalla tapahtuu pieni onnettomuus ja paikalle saapuva poliisi vaatii Chrisiltä henkilöllisyystietoja, vaikka Rose oli kuskina. Elokuvan loppuosio tuntuu osittain hieman hölmöltä ja liian paljon tavalliselta kauhuelokuvalta, toisin kuin aiemmin nähty tunti, mikä on sääli, sillä elokuva olisi todella ansainnut hienon lopetuksen. Onneksi leffa toimii kuitenkin todella hyvin näinkin ja sen tunnelma on läpi elokuvan luotu hienosti. Tunnelmaan kuuluvat myös tosiaan hauskat hetket, joita on saatu mukaan lähinnä Rodin kautta, mutta mukana on myös muutamia muita kohtia perheen luona, joissa saa naurahtaa, sillä ne ovat niin outoja. Hauskuuskin on poikkeavaa kauhugenressä, eikä Get Outia voi useaan otteeseen kauhuksi kutsua. Kuitenkin jännitystä on sen verran mukana, että kokonaisuus kääntyy kauhun puolelle. Ja kyllähän elokuva onnistuu välillä säikäyttämään.

Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa Jordan Peele, joka ei ole aiemmin ohjannut yhtä ainoaa leffaa. Monia hämmästyttääkin se, että komedianäyttelijänä tunnettu Peele teki ensimmäiseksi kauhuelokuvan. Mies selkeästi osaa asiansa, sillä erinomaisen jännitysnäytelmän hän on saanut rakennettua. Komediauran avulla hän on myös saanut Rodin hahmon toimimaan. Jonkun toisen ohjauksessa Rod olisi saanut pilata koko jutun. Get Out on kuvattu todella hyvin. Kuvat ovat pääasiassa tasaisia ja monet otot ovat pitkiä, eikä leffa turvaudu heiluvaan kameratyöskentelyyn ja nopeaan leikkaukseen, kuten useat kauhupätkät. Useat kuvat ovat piinaavia, etenkin lähikuvat ihmisten naamoista. Leffa on myös oivasti leikattu. Vanhempien talon lavasteet ovat mainiot. Äänitehosteilla ja Michael Abelsin säveltämällä musiikilla on tuotu hienoa lisäystä ahdistavaan tunnelmaan.

Yhteenveto: Get Out on erinomainen jännityselokuva, jonka piinaava tunnelma rakennetaan mainiosti. Ahdistavuutta luodaan pikku hiljaa, eikä leffa päästä otteestaan koko kestonsa aikana, vaikka loppupäässä onkin hieman hölmöjä hetkiä. Huumori on tuotu mukaan taidokkaasti, eivätkä vitsit pilaa kokonaisuutta. Tästä voi kiittää ohjaaja Jordan Peeleä, joka selvästi taitaa kauhun ja komedian yhdistämisen, ilman että lopputuloksena on kauhuparodia, sekä Rodin näyttelijä LilRel Howerya, joka on todella mainio roolissaan. Pääasiassa muutkin näyttelijät ovat hyviä - etenkin pääroolissa nähtävä Daniel Kaluuya - mutta Rosea esittävä Allison Williams ei vakuuta. Tekninen toteutus on onnistunut ja kokonaisuutena kyseessä on loistokas leffa, joka nousee nykykauhuelokuvien kärkeen - jos tätä kauhuksi laskee. Suosittelen käymään katsomassa Get Outin, jos kaipaatte jännittävää elokuvaa elämäänne tai jos olette kyllästyneet perinteisiin kauhuleffoihin, joita tulee vuosittain kymmeniä, mutta joista yksikään ei ole erityisen hyvä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.flickeringmyth.com
Get Out, 2017, Blumhouse Productions, QC Entertainment