INCARNATE (2016)
Ohjaus: Brad Peyton
Pääosissa: Aaron Eckhart, Catalina Sandino Moreno, David Mazouz, Carice van Houten, Keir O'Donnell, Emily Jackson, Matt Nable ja Paul Vincent O'Connor
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 16
Olin kuullut, että on tulossa jälleen yksi kauhuelokuva, jossa pojan valtaa demoni ja hänet pitää pelastaa, mutta koska idea kuulosti liian käytetyltä, ei mielenkiintoni herännyt. En olisi luultavasti mennyt katsomaan Incarnatea, jos en olisi nähnyt sen traileria, kun kävin katsomassa alkuperäisen Alienin (1979) Finnkinon erikoisnäytöksessä. Hassua oli, ettei minun ollut tarkoitus mennä katsomaan edes Alienia, joten tuntui kuin kohtalo olisi heitellyt minua leffanäytöksestä toiseen. Trailer ei vieläkään herättänyt suurta kiinnostusta, mutta kävin kuitenkin vilkaisemassa, milloin Incarnatelle olisi lehdistönäytös ja sehän sattui olemaan heti Alienin jälkeisenä päivänä. Koska minulla ei ollut parempaakaan tekemistä (eipä oikeastaan ollenkaan tekemistä), niin lähdin katsomaan elokuvaa, toivoen, että se onnistuisi jännittämään koko puolentoistatunnin kestonsa ajan ja se toisi jotain uutta manaajatarinoihin.
Voimakas demoni valtaa Cameron-pojan ruumiin, jolloin Ember-nimisen tohtorin täytyy saapua apuun karkottamaan demoni pojasta.
Emberinä nähdään Aaron Eckhart, joka on oiva valinta rooliin. Ember kykenee tunkeutumaan riivattujen mieliin ja auttamaan heitä päihittämään demonit alitajunnassa. Riivattujen mielissä Ember kykenee toimimaan kuten kuka tahansa ja vaikuttaa ihan tyylikkäältä herralta. Todellisuudessa Ember on pyörätuolissa ja näyttää enemmänkin alkoholistilta. Emberillä on synkkä menneisyys, mikä on pistänyt hänet demonikarkotushommiin. Aluksi Eckhart ei tunnu täysin sopivan tyylikkään hahmon rooliin, mutta kun todellinen Ember paljastuu, Eckhartin tajuaa hyväksi valinnaksi.
Demonien karkottamisessa Emberiä auttavat Oliver (Keir O'Donnell) ja Riley (Emily Jackson). Valitettavasti kummatkin ovat todella persoonattomia hahmoja. He vain ovat apureita, jotka tekevät, mitä Ember sanoo ja välillä näyttävät huolta pomostaan, jotta katsojat eivät erehtyisi luulemaan heitä tunteettomiksi roboteiksi. Kaksikko on tylsä ja olisi ollut parempi ratkaisu, jos heidät olisi yhdistetty yhdeksi avustajaksi, jolle olisi luotu hieman jotain luonnetta.
Itse riivattua Cameron-poikaa esittää Gotham-sarjasta (2014-) Bruce Waynena tunnettu David Mazouz, joka on mainio karmivana poikana. Pääasiassa riivattu Cameron vain istuu huoneensa lattialla, mikä tekee hänestä arvaamattoman. Mazouzista on saatu toimivasti uhkaavan oloinen. Pojan Lindsey-äitiä esittää Carice van Houten ja Dan-isää näyttelee Matt Nable. Cameronin vanhemmat ovat eronneet isän juopottelun takia, mikä luo heille jonkinlaista taustaa.
Elokuvassa nähdään myös Paul Vincent O'Connor Emberin pappikaverina, joka tutkii riivattuja. Harmi vain, että hänen hahmonsa tuntuu aika irralliselta ja sen pienen lisäyksen, jonka hän leffaan tuo mukaan, olisi voinut tehdä käyttämällä aiemmin mainitsemiani hahmoja.
Incarnatessa on ihan hauska idea yhdistää klassinen manausleffa The Exorcist (1973) tieteisteos Inceptioniin (2010). The Exorcistista on poimittu paljon asioita. Riivattu lapsi on eristettynä huoneessaan, samalla kun hätäinen äiti panikoi asunnossa. Demoni pitää ristiä pilkkanaan. Manaaja joutuu miettimään nopeasti erilaisia tapoja pelastaa lapsi ja samalla hänen täytyy selvittää omia ongelmiaan. Jotta homma ei tuntuisi liian kopioidulta, on demoninkarkottamisprosessiin otettu uusi tapa, jossa manaaja pistetään nukkumaan, mitä kautta hän pääsee riivatun alitajuntaan auttamaan demonin uhria. Riivatun pään sisällä voi muokata maailmaa ja siellä voi tapahtua erittäin kummallisia asioita ja jos sinne jää liian kauaksi aikaa, voi itse tulla hulluksi, kun ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei? Inceptionin tyylisesti aina välillä vilkuillaan kelloa, sillä siten erottaa todellisen maailman alitajunnasta. Yhdistelmä toimii ihan hyvin, mutta lähinnä ideana. Incarnate ei tunnu hyödyntävän ideoitaan kunnolla, jolloin moni asia jää todella vaisuksi. Aluksi tuntuu siltä, että Ember voisi hieman muokata riivatun alitajunnan maailmaa, mutta valitettavasti on turha odottaa mitään kovin erikoista tapahtuvan. Elokuva tuntuu menevän useassa kohtaa siitä, mistä aita on matalin, eikä uskalla luoda kunnolla mitään uutta. Tarina ei ole erityisen mukaansatempaava ja paikoitellen se tuntuu liian yksinkertaiselta ja lyhyeltä. Emberin pappiystävä taas tuntuu täysin ylimääräiseltä pidennykseltä, muuten nopeasti kulkevassa filmissä.
Incarnate ei valitettavasti ole edes kovin pelottava. Muutamia äkkisäikäytyksiä on tiedossa, mutta siihen se jääkin. Aluksi hieman jännittää, kun ei vielä tiedä, mistä on kyse, mutta nopeasti tajuaa, ettei mitään oikeasti pelottavaa ole luvassa. Leffassa on myös yllättävän vähän jännittäviä kohtauksia. Verta on luvassa hieman, sekä yksi aika karu kohtaus, mutta olisin toivonut jotain enemmän. Jopa pelottelukertoimessa on menty aidan matalimmasta kohdasta, puhumattakaan siitä, kuinka nopeasti monet asiat ratkeavat. Juonenkäänteitä on tietenkin luvassa, mutta mitään yllättävää on turha odottaa. Yksi "käänne" olisi toiminut paljon paremmin, jos elokuva olisikin loppunut siihen. Tämä olisi ollut yllättävää ja erilaista. Joten tietenkään Incarnate ei voi niin tehdä. Leffan lopetus tuntuu aika hölmöltä ja jatkoa tietenkin hieman lupaillaan. Vaikka toisen tällaisen voisi kai katsoa esimerkiksi Netflixistä, kun ei jaksaisi keskittyä mihinkään, minkä arvelee hyväksi, ei Incarnate 2:n toivoisi tapahtuvan. Paras sana kuvaamaan elokuvaa on "mitäänsanomaton". Incarnatessa on ihan toimiva lähtökohta ja siitä olisi voinut saada aikaiseksi jännittävän kauhutarinan, mutta lopputuloksena onkin aika unohdettava pätkä, jota ei tarvitse nähdä enää uudestaan. Ei elokuva sinänsä huono ole, mutta ei se ole edes ihan kiva.
Leffan ohjaajana toimii Brad Peyton, joka on aiemmin tehnyt mm. lasten seikkailukertomus Journey 2: The Mysterious Islandin (2012) ja katastrofielokuva San Andreasin (2015). Ehkä Peytonin olisi pitänyt pysyä tehosteleffojen parissa, sillä hänellä ei tunnu olevan visiota kauhuelokuvalle. Ronnie Christensenin käsikirjoitus tuntuu heittelevän välillä ja on usein todella vaisu. Incarnate on sentään kuvattu ihan hyvin ja leikkaus on pääasiassa sujuvaa. Visuaaliset tehosteet ovat toimivia ja äänitehosteilla on tuotu hyviä lisäyksiä tunnelmaan. Andrew Lockingtonin musiikit tuntuvat välillä olevan liian karmivia verrattuna leffan yleiseen tunnelmaan.
Yhteenveto: Incarnate tarjoaa muutamat äkkisäikäytykset ja sen idea on ihan kiva yhdistelmä Inceptionia ja The Exorcistia, mutta lopputulos on kuitenkin mitäänsanomaton. Koko paketti tuntuu aika hätäisesti kasatulta, eikä teos uskalla hyödyntää ideoitaan kunnolla. Aaron Eckhart on hyvä pääosassa ja hänen hahmonsa toimii, mutta muut henkilöt jäävät aika yksinkertaisiksi. David Mazouz toimii riivattuna Cameronia ja tuntuu oikeasti hieman karmivalta. Kauhua on yllättävän vähän luvassa, mutta mukaan on silti saatu aika turha sivujuttu, josta tärkeimmän olisi voinut tuoda tarinaan eri tavalla. Käänteitä on mukana, muttei mitään yllättävää. Jos kauhuelokuvat ovat intohimosi, niin katso Incarnate, vaikkei se kovin paljoa tarjoa. Muuten tämän voi ihan hyvin jättää väliin. Leffan näkemisen luultavasti unohtaa muutama päivä sen katsomisen jälkeen. Ei Incarnate huono ole, mutta ei se pääse edes tasolle "ihan kiva".
Kirjoittanut: Joonatan, 28.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.dailydead.com
Incarnate, 2016, IM Global, Blumhouse Productions, WWE Studios, Deep Underground Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti