Arvostelu: The Mummy (2017)

THE MUMMY (2017)

Ohjaus: Alex Kurtzman
Pääosissa: Tom Cruise, Annabelle Wallis, Sofia Boutella, Russell Crowe, Jake Johnson ja Courtney B. Vance
Genre: toiminta, fantasia, jännitys
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 12

Tom Cruisen tähdittämä The Mummy perustuu löyhästi vuonna 1932 tehtyyn The Mummy -elokuvaan, josta on vuosien varrella tehty monia uusintaversioita; viimeisimpänä Brendan Fraserin tähdittämä The Mummy (1999). Sen lisäksi, että leffa on uusi versio tunnetun hirviön tarinasta, sen tehtävänä on myös aloittaa Universal Picturesin luoma hirviöelokuvasarja Dark Universe, jossa nähtäisiin myöhemmin mm. Dracula, Frankensteinin hirviö, Wolf Man ja Invisible Man. Samanlaisen sarjan oli tarkoitus alkaa jo vuonna 2014 elokuvalla Dracula Untold, johon kuvattiin lisää kohtauksia, jotta se saataisiin paremmin yhdistettyä muihin hirviöpätkiin, mutta leffan ilmestyttyä koko juttu päätettiin unohtaa - luultavasti sen takia, että siitä ei tuntunut kovin moni pitävän. Universalilla ei kuitenkaan opittu virheistä, vaan koska oikeudet hirviöihin on heillä, niin pakkohan heidän on niistä filmejä vääntää, olivat ne hyviä tai eivät. The Mummyn suunnittelu alkoi vuonna 2012, mutta vasta muutama vuosi sen jälkeen tuotanto lähti kunnolla käyntiin. Sen oli tarkoitus ilmestyä jo viime vuonna, mutta jostain syystä julkaisu siirrettiin kesälle 2017 - mitä luultavimmin paremman menestyksen toivossa. Itse en kovin paljoa ole odottanut elokuvaa. Idea uudesta Muumio-pätkästä ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta, eivätkä trailerit olleet erityisen lupaavia. Olisin mieluummin katsonut jonkun vampyyri- tai ihmissusielokuvan. Kun kesällä ilmestyy isoja leffoja, kuten Wonder Woman (2017), Spider-Man: Homecoming (2017), War for the Planet of the Apes (2017) ja Dunkirk (2017), ei epämääräinen hirviösekoilu oikein innostanut. Lähinnä minua kiinnosti nähdä Tom Cruise jälleen toimintateoksessa, sillä siinä kohtaa ei ihan hirveästi voi mennä vikaan. Ristiriitaisin odotuksin lähdin katsomaan uutta The Mummya, toivoen, että se olisi edes viihdyttävä, jos se ei olisi hyvä. Parasta koko jutussa oli nähdä leffa jättikankaalta Finnkinon Scapessa.

Irakista löytyy muinaisen Egyptin prinsessa Ahmanetin kirottu muumio, joka herää henkiin ja yrittää toteuttaa suunnitelmansa vapauttaakseen kuoleman jumala Sethin.

Pääosassa elokuvassa nähdään tosiaan Tom Cruise, joka näyttelee kersantti Nick Mortonia, entistä taistelijaa, josta on tullut muinaisia esineitä varasteleva heppu. Tuttuun tapaansa Cruise esittää hahmoaan leppoisana toimintasankarina, jota seuraa mielellään läpi elokuvan. Alun jälkeen Nick ei tosin ole enää samalla lailla sankarityyppiä, vaan toimii usein sivustakatselijana, kun hänelle esitellään pimeää hirviöiden maailmaa. Tietysti jossain kohtaa Nickin täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää uhkarohkeasti pelastaa maailma vaaralliselta Ahmanetiltä. Pääasiassa Cruise onnistuu roolissaan ja todistaa jälleen kuuluvansa pääosaan, mutta muutamissa kohdissa hän ei täysin sovi hahmoksi, kun tunnelma synkkenee.
     Nickin kanssa muumiota lähtee tuhoamaan Jenny Halsey, jota esittää Annabelle Wallis. Leffan alussa Jenny on todella ärsyttävä hahmo, joka tuntuu kokevan itsensä paremmaksi kuin monet muut ja määräilee kaikkia akkamaisesti, jolloin hänestä on äärimmäisen vaikea pitää. Onneksi tilanteiden vaikeutuessa hahmo alkaa muuttua mukavammaksi. Muutos tuntuu tosin tapahtuvan liian äkkinäisesti, jolloin voisi helposti ajatella koko hahmon vaihtuneen. Hahmon tapaan myös Wallis muuttuu tykättävämmäksi leffan aikana. Pariin kertaan Jenny käy itse toimintaan, mutta lähinnä hän vain roikkuu mukana.
     Nickiä auttaa myös Jake Johnsonin näyttelemä Vail, joka on tarkoitettu pakolliseksi huumorihahmoksi. Vail ei kuitenkaan koskaan naurata, vaan lähinnä vain ärsyttää, ollessaan kovaääninen ja valittaessaan jatkuvasti. Toisaalta hänestä löytyy myös järjen ääni, sillä hän haluaisi jättää löydetyn muumion rauhaan. Jos Vailia olisi kuunneltu, kaikki menisi luultavasti mukavammin, mutta eipä leffalla olisi enää mitään pointtia. Johnson esitti pakollista huumorihahmoa myös Jurassic Worldissa (2015), mutta siinä hän onnistui toisin kuin tässä. Suurimman osan ruutuajastaan hän ei ole ollenkaan uskottava ja katsojana toivoisi, että häntä ei olisi mukana lainkaan.
     Russell Crowe nähdään tohtori Henry Jekyllinä, joka tietää paljon hirviöistä ja onkin koonnut ryhmän taistelemaan niitä vastaan. Crowe on mainio ja uskottava arvokkaana herrana, mutta roolista löytyy myös hölmömpikin puoli. Kuten monet tietävät, tohtori Jekyllin sisällä piileskelee paha Edward Hyde, joka vapautuessaan aiheuttaisi paljon hävitystä ja tuhoa. Tohtori käyttää jatkuvasti erikoista lääkeseerumia pitääkseen itsensä järjissään, mutta välillä Hyde tuntuu nousevan pintaan. Hahmo on selvästi tarkoitettu linkiksi Universalin uusien hirviöelokuvien välille ja sellaisena hän tuntuu tämän perusteella toimivan ihan kivasti.
     Itse leffan nimikkohahmona, eli muumio Ahmanetinä nähdään Sofia Boutella, josta on saatu onnistuneesti luotua paha olento. Ahmanet on alkupäässä aika karmiva tapaus, mutta tarinan kulkiessa eteenpäin, hän alkaa tuntua lähinnä yliluonnolliset voimat omaavalta pahikselta, joka haluaa tuhota maailman kuin jossain Marvelin supersankarileffassa. Boutella onnistuu hyvin roolissaan, mutta on harmi, että usein Ahmanet vain kävelee taustalla muka-uhkaavasti, eikä hän hyökkäile ihmisten kimppuun jatkuvasti ja oikeasti synnytä pelkoa katsojissa.
     Elokuvassa nähdään myös Courtney B. Vance eversti Greenwayna, joka ei pidä yhtään Nickin toimintatavoista.

Ennen The Mummyn näkemistä luin muutamia arvioita ja niissä lähinnä haukuttiin elokuvaa. Odotukseni eivät siis todellakaan olleet korkealla, kun menin katsomaan leffaa. Yllättävää kyllä, on pakko sanoa, ettei The Mummy olekaan hirveää kuraa, vaan aika viihdyttävä kesäelokuva. Kovin hyvä se ei ole, mutta kyllä sen katsoo sujuvasti alusta loppuun. Olin myös yllättynyt, kuinka jännittävä leffa oli joissain kohdissa, sillä mainokset saivat elokuvan näyttämään lähinnä tavalliselta tehostetoiminnalta. Sellaista on kyllä mukana, mutta moniin kohtiin on saatu onnistuneesti karmivuutta, varsinkin ensimmäisellä puoliskolla, kun Ahmanet on vielä muumioitu luuranko, joka liikkuu klonkkumaisesti neljällä raajalla ja herättää zombiearmeijaansa henkiin. Valitettavasti lähes kaikkien nykykauhuleffojen tapaan myös tämä elokuva luottaa liikaa äkkisäikäytyksiin ja etenkin ensimmäisen tunnin aikana se tarjoaa niitä vähän väliä. Kyllä ne onnistuvat säikäyttämään, mutta todellinen jännite syntyy synkistä kohdista, joista huokuu pahaenteinen henki ja jolloin odottaa jotain tapahtuvaksi. Synkemmäksi muuttuva tunnelma tosin aiheuttaa sen, että säikäytykset ovat helposti ennustettavissa. Kauhuosastolla The Mummy hyödyntääkin paljon kliseitä, jolloin kovin arvaamattomia hetkiä ei ole nähtävissä.

Elokuvassa on yritetty yhdistää toimintaseikkailua ja hirviökauhua, mutta siinä ei olla täysin onnistuttu. Paikoitellen kaksi genreä tuntuvat vievän toiselta pois, eivätkä ne kulje käsi kädessä muuten kuin parissa kohtaa. Etenkin leffan alussa, kun nopeista alkuhöpinöistä siirrytään nykypäivään ja ammuskeluun, muutos on niin raju, että tuntuu kuin koko elokuva olisi vaihtunut. Välillä taas teos tuntuu junnaavan paikoillaan, jolloin toivoisi, että alkaisi tapahtua jotain toiminnallista tai jännittävää. Jotkut kohdat kestävät liian kauan, jolloin niissä ehtii hieman tylsistyä, minkä lisäksi mukaan on tungettu pari täysin turhaa hetkeä, jotka ovat loppujen lopuksi todella irrallisia - etenkin liittyen tohtori Jekylliin/herra Hydeen. Muuten hahmo tosiaan toimii ja hänen kauttaan leffaa saadaan yhdisteltyä muihin hirviöpätkiin, joita on tulossa, jos tämä elokuva menestyy. Viittaukset muihin mörköihin ovat kiehtovia ja esimerkiksi vampyyrin pääkallo saa jopa vähän innostumaan monsteriuniversumista. Näiden lisäksi elokuvasta löytyy yllättävä viittaus myös Brendan Fraserin The Mummyyn, sillä yhdessä kohtaa nähdään nopeasti Kuolleiden kirja, joka oli tärkeä esine kyseisessä Muumio-seikkailussa. Universal Pictures taitaa todella uskoa ja toivoa tämän sarjan onnistuvan, sillä heti alussa, kun Universalin logo ilmestyy ruutuun, se kääntyy ympäri ja takaa paljastuu synkkä Dark Universen logo. Loppuhuipennus ei valitettavasti ole kovin mielenkiintoinen, vaan lähinnä hölmö ja mitäänsanomaton. Koko elokuvahan on toki aika hölmö, mutta useaan otteeseen se on juurikin se syy, miksi The Mummya tekee mieli katsoa.

Ohjaajana toimii Alex Kurtzman, joka on ollut myös luomassa Dark Universen ideaa. The Mummy on Kurtzmanin toinen ohjaustyö ja hän hoitaa hommansa hyvin. Hänen kanssaan tarinaa olivat luomassa Jon Spaihts ja Jenny Lumet, minkä pohjalta David Koepp, Dylan Kussman ja Tom Cruisen tähdittämän Mission: Impossible - Rogue Nationin (2015) ohjannut Christopher McQuarrie ovat tehneet käsikirjoituksen. Kolmikko olisi voinut jotkut kohdat hioa selkeästi paremmiksi ja poistaa jotkut typerät repliikit. Visuaalisesti leffa on kuitenkin näyttävä, vaikka muutamat digieläimet eivät erityisen hienoilta näytäkään. Kaikkien isojen efektien seassa paras tehoste oli kuitenkin Ahmanetin silmät, joissa on kaksi iiristä kummassakin silmässä. The Mummy on kuvattu hyvin, mutta jotkut kuvat ovat oudon epätarkkoja. Leikkauksessa olisi voinut ymmärtää pätkiä tyhmät käsikirjoitukseen livahtaneet hetket pois. Maskeeraus on mainiosti toteutettu, etenkin Ahmanetin ja hänen zombiensa kohdalla. Ääniefektit toimivat, mutta Brian Tylerin säveltämä musiikki ei jää millään mieleen.

Yhteenveto: The Mummy on viihdyttävä ja paikoitellen hieman karmiva hirviöpätkä, jonka katsoo sujuvasti kerran, mutta jota ei välttämättä tarvitse nähdä uudestaan. Välillä elokuva ei tiedä, onko sen tarkoitus olla pelottava vai toiminnallinen, jolloin jotkut kohdat eivät tunnu kuuluvan samaan elokuvaan. Mukaan on lisätty joitain turhia kohtia ja jotkut kohtaukset kestävät liian kauan. Loppuhuipennus ei ole kovin mukaansatempaava, mutta siinä se menee muun ohella. Tom Cruise on jälleen mainio pääosassa, vaikkei välillä täysin sovi osaansa. Annabelle Wallis on alkupäässä ärsyttävä pomottelevana Jennynä, mutta vielä rasittavampi on Jake Johnsonin esittämä "huumorihahmo" Vail, joka rikkoo synkän tunnelman useasti. Sofia Boutella on todella hyvä itse muumiona, mutta häntä ei hyödynnetä tarpeeksi hyvin. Russell Crowen esittämä tohtori Jekyll on puoliksi onnistunut tapaus ja toimii hyvänä linkkinä tuleviin hirviöelokuviin. Viittaukset vampyyreihin sun muihin mörköihin ovat kiehtovia ja tavallaan jää odottamaan, mitä on tulossa. Seuraavana olisi tarkoitus ilmestyä Bride of Frankenstein (2019) ja kyllä sitä jollain tapaa odottaa, sillä se voi olla hyvinkin erilainen kuin tämä teos. The Mummy toimii ihan kivana kesän aloitusfilminä, jonka käy katsomassa sateisena päivänä, kun mikään muu pyörivä iso elokuva ei nappaa, eikä ulkona voi ottaa aurinkoa. Herkimmille tämä tarjoaa useita pelottavia hetkiä, mutta joillekin tämä voi tuottaa pettymyksen kauhupuolella. Toivon, että tämä menestyisi tarpeeksi, jotta sarja jatkuu, sillä sujuvasti katsoisin lisää Dark Universea - varsinkin kun alussa nähtävä logo tuli ruutuun niin mahtipontisesti!

Kirjoittanut: Joonatan, 8.6.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
The Mummy, 2017, Universal Pictures, Perfect World Pictures, Sean Daniel Company, Secret Hideout