Arvostelu: Wonder (2017)

WONDER

Ohjaus: Stephen Chbosky
Pääosissa: Jacob Tremblay, Izabela Vidovic, Julia Roberts, Owen Wilson, Noah Jupe, Bryce Gheisar, Nadji Jeter, Danielle Rose Russell, Mandy Patinkin, Daveed Diggs ja Millie Davis
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Ikäraja: S

Wonder perustuu R. J. Palacion samannimiseen esikoiskirjaan vuodelta 2012. Jo samana vuonna Lionsgate-yhtiö osti sen elokuvaoikeudet ja alkoi työstämään filmiä. Aluksi ohjaajaksi valittiin John Krokidas, mutta hänet korvattiin parin kuukauden päästä Paul Kingillä. King kuitenkin jätti projektin ohjatakseen Paddington 2:n (2017), jolloin uudeksi ohjaajaksi pestattiin Stephen Chbosky. Elokuvan kuvaukset alkoivat loppukesästä 2016 ja Wonder ilmestyi Yhdysvalloissa sekä monessa muussa maassa marraskuussa 2017. Suomeen elokuva saapui vasta nyt tammikuussa. Itse kiinnostuin leffasta heti todella paljon kun kuulin siitä. Filmin tarina vaikutti todella kiehtovalta ja minua jännitti hieman, ilmestyykö elokuva lainkaan Suomessa. Huojennuin, kun leffalle ilmoitettiin lehdistönäytös juuri ennen joulua, joten kävin katsomassa sen toiveikkaana, sillä olin kuullut siitä paljon kehuja.

Nuori Auggie Pullman on muuten kuin kuka tahansa ikäisensä poika, mutta hänen kasvonsa ovat olleet syntymästä asti epämuodostuneet. Niinpä hänen koulunkäyntinsä ei ole lainkaan helppoa tuijottavien oppilaiden ja inhottavien kiusaajien takia. Onneksi löytyy myös niitä, jotka pysyvät Auggien tukena.

Pääroolissa August "Auggie" Pullmanina nähdään Roomista (2015) tuttu Jacob Tremblay, joka tekee aivan huikean roolisuorituksen! Häntä ei ikinä voisi tunnistaa voimakkaan maskeerauksen takia, mutta se tuntuu tuovan hänelle lisävoimaa, joka nostaa hänen esiintymisensä tasoa vielä korkeammalle. Tremblay tuo täydellisesti Auggien kokemat tunteet esille, eikä katsojana voi olla kokematta suurta empatiaa Auggieta kohtaan. Hahmo ei ole kuitenkaan pelkkää surua, vaan hänestä löytyy suurta iloakin. Auggie tuo usein hymyn katsojan huulille kuvitellessaan itsensä suosittuna ja kun hän innostuu asioista. Hän rakastaa Star Warsia (1977-), mikä tulee jatkuvasti esille leffan ajan. Hänellä on esimerkiksi jedipadawanletti, Millennium Falcon -matto, sekä leluja aiheesta, minkä lisäksi hän unelmoi välillä tapaavansa Chewbaccan, joka olisi hänen hyvä ystävänsä.
     Auggiella on isosisko nimeltä Via, jota näyttelee Izabela Vidovic. Via välittää pikkuveljestään suuresti, mutta silti voi useasti nähdä, kuinka hän kadehtii kaikkea sitä huomiota, jonka Auggie saa. Via jää usein täysin ulkopuolelle, minkä takia hänelle luotu sivujuoni käsittelee sitä, kuinka hän yrittää löytää itsensä. Vidovic on oikein mainio osassaan ja hän saa tuotua tunteensa esille todella pienillä asioilla. Hänen ilmeitään on helppo lukea, sillä Vidovic saa silmiinsä paljon tunnetta mukaan.
     Auggien ja Vian vanhempia näyttelevät Julia Roberts ja Owen Wilson. Roberts sopii tietty aivan täydellisesti äidin rooliin, mutta Wilsonin roolituksesta olin aluksi erittäin huolissani. Olinkin todella huojentunut, sillä Wilson on todella oivallinen valinta isähahmoksi, eikä hän vedä osaansa koskaan yli. Häneltä löytyy jopa muutamia hauskoja juttuja, kun hän osaa hillitä itsensä. Vaikka vanhemmistakin näkyy, kuinka paljon he välittävät Auggiesta ja yrittävät tukea häntä, he jäävät hahmoina aika etäisiksi.
     Muita tärkeitä hahmoja elokuvassa ovat rikas ja ylimielinen kiusaaja Julian (Bryce Gheisar), Auggien kanssa ystävystyvä Jack Will (Noah Jupe), Vian ihastus Justin (Nadji Jeter), sekä Vian entinen paras ystävä Miranda (Danielle Rose Russell), joka ei vaikuta enää huomaavankaan Viaa. Miranda tietenkin lisää Vian tunnetta siitä, että hän on jäänyt ulkopuolelle, jolloin onkin mukava katsoa, mitä hänen ja Justinin välillä tapahtuu. Filmiin on saatu valittua yllättävän hyvät lapsinäyttelijät, sillä Gheisar ja Jupe suoriutuvat loistokkaasti osistaan. Heiltä ei löydy ainuttakaan heikkoa hetkeä leffan aikana. Vaikka Gheisarin esittämä Julian muodostuu nopeasti katsojien inhokiksi, hän tuo hahmoon tarpeeksi ihmisyyttä, jolloin hänestä löytyy muitakin puolia.
     Leffassa nähdään myös Mandy Patinkin koulun rehtorina herra Tushmanina, Daveed Diggs ja Ali Liebert koulun opettajina, sekä Elle McKinnon ja Millie Davis koulun tyttöinä Charlottena ja Summerina.

Täytyy olla aikamoinen elokuvavuosi tulossa, jotta Wonder saadaan pudotettua kärkisijalta. Elokuvan tunnelma on mestarillisesti luotu ja filmi onnistuu aidosti liikuttamaan katsojaa useaan otteeseen. Katsojana kiintyy Auggien hahmoon välittömästi, eikä hänelle halua nähdä tapahtuvan mitään pahaa. Auggie on saatu tuntumaan oikealta pojalta, eikä hän vaikuta vain hahmolta. Jacob Tremblay itse rakastaa Star Warsia, joten Auggien innostus sarjaa kohtaan tuntuu käsinkosketeltavan todelliselta. On todella vaikea katsoa, kun Auggielle rakas asia pilataan sillä, että Auggieta aletaan vertaamaan Star Warsin Keisariksi ja häntä kutsutaan Darth Hideousiksi. Hahmon suru tuntuu aidolta ja mukana on muutama hieman sydäntäsärkevä hetki. Niitä hetkiä pahentaa se, kun yrittää kuvitella itseään siihen tilanteeseen ihan vain henkilöksi, joka yrittää olla Auggien tukena. Ihan sama, mitä ihania asioita hänelle sanoo kaikella rakkaudella, hän tulee aina kuulemaan ilkeitä kommentteja tulevaisuudessa, eikä niille voi mitään. Minä en yleensä itke leffojen aikana, mutta Wonderia katsoessa oli hyvin lähellä, että niin olisi tapahtunut - etenkin kohtauksessa, jossa Auggie kysyy äidiltään kyyneleet valuen, reagoivatko ihmiset häneen niin pahasti koko loppuelämän, eikä äiti kykene kertomaan hänelle totuutta. Elokuvaan on saatu erinomaisesti yhdisteltyä surua ja iloa, jolloin filmi todella koskettaa katsojaansa. Siksi onkin harmi, että filmistä löytyy pieni ongelma.

Wonderissa on Auggien lisäksi kolme muuta kertojaa. On sinänsä ymmärrettävää, että Vian ongelmia on haluttu korostaa sillä, että hänen sivujuonelleen annetaan kunnolla aikaa, mutta hänen osuutensa ei vain ole yhtä kiinnostava kuin Auggien. Vian ja Justinin romanssintynkä luo kivan lisäyksen, mutta samalla se myös vie hieman pois. Jack Will toimii kertojana paljon paremmin, sillä hänen juonensa kulkee täysin Auggien tarinan kanssa. Hänen juonikuvionsa tarjoaa hienosti syvyyttä hahmoon, ja se saa katsojan ymmärtämään uusia puolia hänen ja Auggien ystävyydestä. Myös Vian ex-bestis Mirandan kertojaosio tarjoaa syvyyttä Mirandalle ja se selittää, miksei hän huomioi Viaa enää, mutta se on lisätty mukaan hieman kömpelösti, jolloin se tuntuu lähes irralliselta. Siitä löytyy hetkensä, mutta sen pohjustaminen tehdään kehnosti ja se tuntuu liian erilaiselta muuhun leffaan verrattuna, jolloin se ei oikein sovi mukaan. Vaikka Vian ja Mirandan välit ovat kiinnostavat ja helposti samaistuttavat, ne toimisivat paljon paremmin jossain toisessa elokuvassa. Kun niihin keskitytään liikaa, katsojana alkaa helposti ihmettelemään, minne Auggie oikein katosi? Eikö Wonder kerrokaan hänestä? Jo tällaisenaan kyseessä on kuitenkin aivan mahtava ja todella koskettava elokuva, joka sisältää täydellisiä teemoja siitä, että ihmisten pitäisi nähdä erikoisen ensivaikutelman ohi ja miettiä, millainen joku ihan oikeasti on persoonana. Kummalliset kasvot eivät tarkoita sitä, etteikö ihminen niiden takana voisi olla mitä ihastuttavin henkilö. Varsinkin lapsille on tärkeä oppia näitä asioita, joten suosittelen äärimmäisen lämpimästi vanhempia viemään jälkikasvunsa katsomaan Wonderia, sillä kyseessä todella on elokuva, joka liikuttaa koko perhettä!

Elokuvan on tosiaan ohjannut Stephen Chbosky, joka on tehnyt upeaa työtä tunnelman kanssa. Hän on myös saanut näyttelijöistä irti parhaat mahdolliset roolisuoritukset, mutta hänen ja Steve Conradin työstämän käsikirjoituksen olisi pitänyt keskittyä enemmän tärkeimpään, eli Auggieen. Wonder on taidokkaasti kuvattu, leikattu ja valaistu, mutta parasta sen teknisessä toteutuksessa ovat Auggien maskeeraukset. Leffan äänimaailma toimii ja Marcelo Zarvosin säveltämät musiikit sopivat mukaan oikein mainiosti.

Yhteenveto: Wonder on erinomainen elokuva, joka kuitenkin kompastelee pienesti monen juonikuvionsa takia. Jos leffa keskittyisi täysillä päähenkilöönsä, olisi se entistäkin parempi. Vaikka kaikki juonikuviot ovat kiinnostavia, tekevät ne kokonaisuudesta hieman sekavan. Sekavuus on harmi, sillä filmi voisi olla mestariteoksen arvosanaa hipova. Jacob Tremblay on täydellinen valinta nuoren Auggien rooliin, sillä hän tuo pojan tunteet niin hienosti esille. Muutkin näyttelijät ovat hyviä, mutta Tremblay vangitsee katsojan parhaiten. Auggien maskeeraus on myös toteutettu huikeasti. Elokuvassa on yhdistelty mestarillisesti huumoria ja surua, jolloin sen tunnelma pitää täysillä otteessaan. Leffa sisältää erinomaisia teemoja, jotka lasten kuuluu oppia mahdollisimman nuorena, joten suosittelen kaikkia perheitä katsomaan Wonderin! Se on mielestäni yksi parhaista koko perheen draamaelokuvista, josta voi nauttia minkä tahansa ikäinen. Herkimpien kannattaa muistaa ottaa nenäliinoja mukaan, joihin pyyhkiä kyyneleitä, sillä jos minä meinasin itkeä elokuvan aikana, niin uskon monien vollottavan läpi leffan ja vielä lopputekstienkin ajan, sekä matkalla kotiin teatterista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.12.2017 - Muokattu 16.12.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Wonder, 2017, Lionsgate, Mandeville Films, Participant Media, Walden Media