HÄNEN MAJESTEETTINSA SALAISESSA PALVELUKSESSA
ON HER MAJESTY'S SECRET SERVICE
Ohjaus: Peter R. Hunt
Pääosissa: George Lazenby, Diana Rigg, Telly Savalas, Gabriele Ferzetti, Ilse Steppat, Angela Scoular, Bernard Lee, Lois Maxwell, Desmond Llewelyn ja George Baker
Genre: toiminta, jännitys, draama
Kesto: 2 tuntia 22 minuuttia
Ikäraja: 16
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on kuudes James Bond -elokuva ja se perustuu Ian Flemingin samannimiseen kirjaan ("On Her Majesty's Secret Service") vuodelta 1963. Flemingin kirjoihin perustuvat aiemmat Bond-leffat olivat suurmenestyksiä, joten sarjaa ei todellakaan aiottu lopettaa. "Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa" oli tarkoitus kääntää elokuvamuotoon jo sarjan neljännen osan, Pallosalaman (Thunderball - 1965) jälkeen, mutta tuotannollisista ongelmista johtuen tekijät päättivät tehdä elokuvan Elät vain kahdesti (You Only Live Twice - 1967) ensin. Sen elokuvan lopputeksteissä kuitenkin luvattiin, että Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa tulisi seuraavaksi ja niin myös tapahtui, muttei vieläkään ongelmitta. Sarjan päätähti Sean Connery nimittäin kyllästyi Bondin esittämiseen, eikä enää suostunut jatkamaan roolissa, jolloin hänelle täytyi löytää korvaaja. Aluksi tekijät pohtivat Roger Moorea, mutta hän otti vastaan roolin Pyhimys-televisiosarjasta (The Saint - 1962-1969) ja etsintä jatkui. Rooliin mietittiin mm. John Richardsonia, Robert Campbelliä ja Anthony Rogersia, kunnes lopulta tekijät päätyivät australialaismalli George Lazenbyyn. Kuvaukset alkoivat lokakuussa 1968 ja lopulta Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa sai ensi-iltansa joulukuussa 1969. Tämäkin Bond-leffa oli hitti, muttei läheskään yhtä menestynyt kuin sarjan kolme aiempaa osaa. Elokuva sai myös kriitikoilta paljon negatiivista palautetta aluksi, esimerkiksi kokemattoman Lazenbyn roolittamisesta pääosaan, mutta vuosien varrella leffan maine on parantunut niin sarjan fanien kuin kriitikoiden keskuudessa. Itse näin elokuvan muiden Bond-filmien kera eräänä kesänä isäni kanssa, mutten erityisemmin pitänyt siitä juurikin näyttelijänvaihdoksen vuoksi, enkä ole koskaan katsonut sitä uudestaan. Kuitenkin nyt kun 007-sarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla No Time to Die (2020), päätin katsoa vanhat 20 Bondia uudestaan ja arvostella ne. Katsoin Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa vain pari päivää Elät vain kahdesti -leffan jälkeen.
SPECTRE-järjestön johtajan, Ernst Stavro Blofeldin jahtaaminen vie MI6-agentti James Bondin Sveitsiin, lumisille Alpeille, missä hänelle selviää Blofeldin uusi, kauhistuttava suunnitelma.
Tällä kertaa agentti 007 James Bondina nähdään tosiaan George Lazenby, joka tekee tässä ensimmäisen elokuvaroolinsa ja valitettavasti se myös näkyy. Lazenbystä ei löydy ollenkaan Conneryn karismaa ja hän on usein valitettavan puinen ja tylsä. Lazenby yrittää kovasti olla hurmaava ja sankarillinen, epäonnistuen siinä pahasti, eikä ole mikään ihme, että tämä jäi hänen ainoaksi Bond-leffakseen. Jos jotain positiivista Lazenbystä täytyy löytää, niin hän toimii tarpeeksi hyvin toimintakohtauksissa ja rooliinsa kyllästyneen Conneryn jälkeen on mukava nähdä Bond-näyttelijä innoissaan roolista. Harmi vain, ettei into riitä hyvään roolityöhön. Parhaimmillaan Lazenby on, kun Bond esittää yhdessä kohtaa leffaa olevansa joku muu, mutta tätä on vaikea kutsua kehuksi, sillä se vain osoittaa entistä paremmin, ettei Lazenby sovi agentti 007:n rooliin. Hahmona Lazenbyn Bond on kuitenkin ehkä hieman pidettävämpi kuin Conneryn, sillä hän kohtelee muita ihmisiä, etenkin naisia paremmin. Yhdessä kohtaa Bond päätyy kyseenalaisesti kouraisemaan MI6-sihteeri Moneypennyn (Lois Maxwell) takapuolta, mutta muuten hän jaksaa tällä kertaa odottaa, että nainen tekee aloitteen ja osoittaa kiinnostusta.
Tälläkin seikkailullaan James Bond tapaa useammankin eri neitokaisen, jonka kanssa syntyy säpinää, kuten himokkaan Ruby Bartlettin (Bond-parodia Casino Royalessa, 1967, nähty Angela Scoular), mutta pääasiassa agentti keskittyy vain yhteen naiseen, Diana Riggin näyttelemään kreivitär Tracy di Vicenzoon. Kyseessä on hyvin omapäinen hahmo, joka haluaa tehdä asiat itse, eikä suostu muiden komennettavaksi, mikä on aika hankalaa, kun hänen isänsä on todella konservatiivinen herra Draco (Gabriele Ferzetti). Draco kohtelee tytärtään todella huonosti ja kaupittelee tätä kuin esinettä. Tracy on Bond-tyttö mielenkiintoisemmasta päästä ja Rigg on oikein mainio roolissaan. Siksi onkin harmi, että Riggin ja Lazenbyn väliltä ei löydy lähes lainkaan kemiaa. Tässä leffassa yritetään luoda entistä vahvempaa romanssia kuin aiemmissa Bondeissa, mutta siinä ei onnistuta kovinkaan kaksisesti.
Elokuvan ehdottomasti isoin mokaus on kuitenkin vaihtaa Elät vain kahdesti -leffassa SPECTRE-pomo Blofeldia näytellyt erinomainen Donald Pleasence huomattavasti heikompaan Telly Savalakseen. Savalaksesta ei löydy lainkaan sitä häijyä uhkaavuutta, mitä Pleasence huokui, vaan hän tekee Blofeldista yllättävänkin tylsän tapauksen. Pleasencen vaihtaminen Savalakseen johtui tekijöiden epäilyksestä siitä, ettei Pleasence pystyisi suoriutumaan hahmon toiminnallisesta puolesta, minkä vuoksi he potkivat hänet pihalle. Valitettavasti ongelma ei ole vain heikommassa näyttelijässä, vaan hahmo itsessään on kirjoitettu paljon huonommin. Blofeld ei itse asiassa edes tunnu samalta henkilöltä kuin edellisissä elokuvissa! Hahmolle olennaista valkoista kissaakin hädin tuskin nähdään. Blofeldin kätyri Irma Bunt (Ilse Steppat) on kaikin tavoin parempi roisto kuin pomonsa.
James Bondin, Blofeldin ja sihteeri Moneypennyn lisäksi MI6:n pomo M (Bernard Lee) ja agenttien hilavitkuttimet tekevä Q (Desmond Llewelyn) tekevät tietty paluun. Q:lle ei tosin valitettavasti keksitä kunnon tekemistä, sillä hahmolla ei tällä kertaa ole Bondille mitään hauskoja laitteita tehtävää varten.
Parin edellisen Bond-leffan arviossani totesin, että niistä löytyy jonkinlaista epätasaisuutta laadussa. Mukana on asioita, joita olisi voinut miettiä toisin tai kokonaan uudestaan. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa -elokuvassa tätä epätasaisuutta löytyy paljon enemmän. Filmistä löytyy selkeät heikkoutensa, kuten sen päänäyttelijä, roisto ja kömpelösti toteutettu rakkaustarina, minkä lisäksi sen huumori on aivan käsittämättömän kökköä. Bond heittää yhä useammin muka-nokkelia letkautuksia, mutta ne ovat vain toinen toistaan huonompia ja myötähäpeällisempiä. Elokuvaa vaivaavat myös pienet rytmitysongelmat. Sillä on kestoa lähes kaksi ja puoli tuntia, mikä tekee siitä 007-sarjan neljänneksi pisimmän leffan. Filmistä löytyykin muutamia asioita, joita olisi voinut tiivistää, jotta kokonaisuus olisi eheämpi paketti. Etenkin alkupäässä leffalla on vaikeuksia lähteä käyntiin, mitä vain vaikeuttaa, kun katsoja yrittää tottua Lazenbyyn Bondina. Elokuvan alkupää on paikoitellen aika pitkäveteistä seurattavaa ja hetken aikaa ehdin jo ajatella, että nyt on menty alamäkeen ja jyrkästi.
Onneksi elokuvan taso kuitenkin nousee, kun tarina vie sankarimme Alpeille, mikä luo jo oman koukuttavuutensa. Lumiset vuoret ovat visuaalisesti täysin erilainen ympäristö kuin edellisissä Bond-filmeissä ja niitä onnistutaan hyödyntämään erinomaisesti, mikä johtaa useaankin mahtavaan kohtaukseen. Alpeilla sijaitsevassa hoitolaitoksessa nostatetaan taidokkaasti jännitystä, sekä kiinnostavaa mysteeriä, sillä kaikki ei todellakaan ole kohdallaan. Bondin päästessä lähemmäs ratkaisuja jännitys vain tiivistyy entisestään. Elokuva sisältää myös todella viihdyttäviä toimintakohtauksia - etenkin laskettelu-takaa-ajot ovat erittäin hyvin toteutettuja ja niissä on onnistuttu pitämään jännite yllä pidemmänkin aikaa. Filmin lopputaistelukin on oivallinen ja siinäkin lumivuoria käytetään nokkelasti hyväksi. Elokuvan viimeinen kohtaus on myös todella poikkeuksellinen muiden Bond-filmien lopuista, eikä ole mikään ihme, että se on jäänyt historiaan yhtenä sarjan tärkeimmistä hetkistä. Onkin vain sääli, etteivät nämä mahtavat taistelut ja yllättävä loppu ole mukana tätä paremmassa elokuvassa.
Elokuvan on ohjannut ensikertalainen Peter R. Hunt, joka toimi leikkaajana edellisissä Bond-leffoissa. Onneksi Huntin työstä ei näy ensikertalaisuuden merkkejä, vaan hänen ohjauksensa on taidokasta ja hän luo hyvin jännitystä mukaan. Lazenby on kuitenkin todennut, ettei Hunt ollut kummoinen näyttelijäohjaaja, eikä hän neuvonut Lazenbya lähes lainkaan kuvauksissa. Jos siis Hunt olisi hoitanut senkin homman yhtä taidokkaasti kuin toiminnan, olisi leffa jo silloin luultavasti parempi. Sen sijaan kuvaukseltaan Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on yksi sarjan parhaista. Mukana on useita todella tyylikkäitä otoksia, vaikka mukaan mahtuu myös kummallisiakin kikkailuja. Leikkauksessa tiivistyksen lisäksi jotkut tappelut olisi voinut editoida kasaan hieman luontevammin. Lavasteet ovat jälleen hienot ja efektit ovat kestäneet aikaa tarpeeksi hyvin, vaikka ne ovatkin paikoitellen silmiinpistävämmät kuin aiemmissa osissa. Äänimaailmasta löytyy pientä yliampuvuutta, mutta John Barry on tehnyt jälleen fantastista työtä musiikkien parissa. Erikoista kyllä, leffa palaa kahden ensimmäisen Bondin tyyliin sillä, ettei sen alkutekstien aikana kuulla perinteistä Bond-laulua, vaan pelkkää Barryn musiikkia. Elokuvassa kuullaan kuitenkin pariin otteeseen Louis Armstrongin laulama mainio "We Have All the Time in the World" -kappale.
Yhteenveto: Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on epätasainen Bond-filmi, mistä olisi saanut paremman jo parilla muutoksella. Puinen George Lazenby ei vakuuta lähes lainkaan salaisen agentin roolissa. Vaikka hänestä löytyy intoa rooliin, on hän selvästi heikoin Bondin esittäjistä. Jos tekijät olisivat jo tähän leffaan saaneet Roger Mooren pääosaan, filmi olisi heti parempi. Lisäksi Donald Pleasencen olisi pitänyt pysyä SPECTRE-pomo Blofeldin roolissa, sillä Telly Savalasista ei välity lainkaan samaa uhkaa. Diana Rigg on kuitenkin oikein mainio Bond-tyttö Di Vicenzon roolissa. Elokuva kaipaisi myös tiivistämistä ja lähes kahden ja puolen tunnin kestossaan se on liian pitkä. Alkupää on paikoitellen pitkäveteinen, mutta onneksi filmi saa napattua mukaansa, kun Bond pääsee Alpeille. Ohjaaja Peter R. Hunt rakentaa hyvin jännitystä ja hän on saanut aikaiseksi viihdyttäviä toimintakohtauksia. Lopusta on myös saatu erittäin mainio ja se on ymmärrettävästi yksi sarjan ikonisimmista hetkistä. Kuvaukseltaan leffa on yksi sarjan parhaista. Jos Bondiksi olisi saatu Moore, Pleasence olisi pysynyt Blofeldina ja elokuva olisi hieman lyhyempi, itse filmi voisi kuulua sarjan kärkikymmenikköön.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.2.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
On Her Majesty's Secret Service, 1969, Eon Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti