Arvostelu: Saw IV (2007)

SAW IV

Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Pääosissa: Lyriq Bent, Scott Patterson, Costas Mandylor, Betsy Russell, Donnie Wahlberg, Justin Louis, Athena Karkanis, Sarain Boylan, Marty Adams, Janet Land, Angus Macfadyen, Billy Otis, Shawnee Smith ja Tobin Bell
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia / Unrated Version: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 18

James Wanin kauhuelokuva Saw (2004) oli jättihitti, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Saw II (2005) oli vielä isompi menestys, joten kolmannen osan suunnittelu alkoi välittömästi. Saw III (2006) oli jälleen vieläkin menestyneempi, joten neljännen osan teko ilmoitettiin heti. Sarjan luomisessa mukana ollut Leigh Whannell ei enää halunnut palata käsikirjoittajaksi, joten tilalle palkattiin Thomas Fenton, Marcus Dunstan ja Patrick Melton. Myös toisen ja kolmannen osan ohjaaja Darren Lynn Bousman ilmoitti aluksi, ettei haluaisi enää työskennellä sarjan parissa, mutta lopulta muuttikin mieltään ja palasi tekemään vielä tämän. Kuvaukset alkoivat huhtikuussa 2007 ja lopulta Saw IV ilmestyi samaisen vuoden lokakuussa. Elokuva oli hitti, vaikkei tuottanutkaan yhtä paljoa rahaa kuin kaksi edellistä elokuvaa. Lisäksi kriitikot haukkuivat leffan lyttyyn. Itse tutustuin Saw-sarjaan syksyllä 2016, kun katsoin Netflixistä sarjan viisi ensimmäistä osaa. Nyt kun sarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla Spiral: From the Legacy of Saw (Spiral: From the Book of Saw - 2021), päätin katsoa vihdoin koko sarjan läpi. Muutama viikko Saw III:n jälkeen katsoin Saw IV:n.

Jigsaw'n kuolemasta huolimatta kauhistuttavat pelit jatkuvat ja tällä kertaa koetukseen joutuu hyväsydäminen komisario Rigg. Samalla poliisit yrittävät selvittää, kuka muu on avustanut Jigsaw'ta kuin aivopesty Amanda Young?

Parissa edellisessä Saw-leffassa sivuroolissa nähty komisario Daniel Rigg (mainion suorituksen tarjoava Lyriq Bent) pääsee tällä kertaa valokeilaan, kun hänet siepataan Jigsaw'n peliin. Danielin peli kertoo onnistuneesti paljon hänen hahmostaan ja on oikeasti kiinnostavaa seurata, millaisia valintoja hän päättää tehdä pelin edetessä. Onkin siis harmi, että elokuva haluaa jatkuvasti siirtyä kaikkeen muuhun.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. murhaajaa jäljittävä agentti Strahm (Scott Patterson), etsivä Hoffman (Costas Mandylor), John Kramerin entinen tyttöystävä Jill Tuck (Betsy Russell), sekä asianajaja Art Blank (Justin Louis). Myös vanhoja tuttuja on mukana ja heitä hyödynnetään osittain hyvin ja osittain kömpelösti. Agentti Strahm jää aika puiseksi hahmoksi, eikä Patterson erityisemmin vakuuta. Sama käy myös Hoffmanin ja häntä esittävän Mandylorin kanssa. Hahmot jäävät pahvisiksi, eikä kenestäkään oikein jaksa välittää.

Saw IV jatkaa lähes identtistä kaavaa edellisten osien kanssa. Pienenä poikkeuksena on se, että tällä kertaa komisario Rigg ei pelaa peliään suljetussa tilassa, vaan hänen jopa täytyy matkustaa paikasta toiseen. Muuten tämä on täysin sitä samaa, mitä edellisissä osissa on jo nähty. Päähenkilö siepataan, hän joutuu pelaamaan peliä, samalla kun poliisit selvittävät murhaajan olinpaikkaa ja aina välillä näytetään takaumia joko Jigsaw'n menneisyydestä tai edellisistä leffoista. Ei ole mikään ihme, että katsojana on hyvin vaikeaa muistaa, missä leffassa tapahtuu mitäkin, sillä samanlaiset tapahtumat vain sulautuvat mielessä yhdeksi mössöksi. Olin kyllä nähnyt Saw IV:n kerran aiemmin, mutta siitä jäi mieleen niin vähän, että nyt tuntui kuin katsoisin elokuvan ensimmäistä kertaa. Sarjan seuraavan osan on pitänyt ilmestyä aina vuosi edellisen osan jälkeen, joten ei ole toisaalta mikään ihme, ettei tähän ole keksitty mitään uutta ja mullistavaa, vaan leffa lähinnä kierrättää kaikkea viime osissa nähtyä. Jos Saw-elokuvia katsoisi putkeen, voisi kokemus puuduttaa jo parin filmin jälkeen.

Elokuva on kenties hieman parempi kuin Saw III ihan vain sen vuoksi, että tämä on maltettu pitää puolessatoista tunnissa, Saw III:n lähes kahden tunnin keston sijaan. Saw III sisälsi paljon tyhjäkäyntiä, minkä lisäksi sen ansat olivat paikoitellen mitäänsanomattomat. Tämänkertaiset ansat ovat hieman luovempia - etenkin alkupäässä nähtävä ansa, jonka sokea ja mykkä yrittävät selvittää yhdessä. Sokea ei voi nähdä, kuka on hänen kanssa samassa huoneessa, eikä mykkä voi selittää tilannetta hänelle. Kun tekijöillä ei ole ollut aikaa olla luovia, on heidän täytynyt vain turvautua verellä mässäilyyn. Heti alussa nähdäänkin pitkä Jigsaw'n ruumiinavaus, missä esitellään sisälmyksiä oikein kunnolla lähikuvissa. Onko sen jälkeen enää väliä sillä, onko tarina kiinnostava? Ei näköjään tekijöiden mielestä. Komisario Riggin osuus voisi toimia, jos siihen panostettaisiin täysillä. Tekijät ovat kuitenkin unohtaneet, että ensimmäisen Sawin nerokkuutta tehosti sen tietty yksinkertaisuus. Tässä yritetään taas olla kovin nokkelia, mutta tämänkertainen suuri paljastus ei onnistunut tekemään minuun mitään vaikutusta. Tai siis ei tainnut tehdä kummallakaan kerralla, sillä kuten totesin, en muistanut elokuvasta mitään tällä toisella katselulla, joten tuskin ensimmäinenkään katselu säväytti.

Ohjaaja Darren Lynn Bousmanilla tuntuu olevan yhä vain vähemmän annettavaa tälle sarjalle. Onkin siis ihan hyvä, että hän päätti tämän jälkeen poistua sarjasta (vaikkakin hän on nyt ohjannut tulevan yhdeksännen osan ...ihan oikeasti, Saweja on kohta jo YHDEKSÄN). Uusi käsikirjoittajatrio on lähinnä yhdistellyt parin edellisen osan tekstejä yhteen ja muutellut hieman ansoja ja hahmojen nimiä. Tekniseltä toteutukseltaan Saw IV on samanlainen kuin edeltäjänsä - niin hyvässä kuin pahassa. Lähinnä pahassa, sillä jösses, millaista silppu- ja turboleikkausta onkaan mukana! Nopeutus- ja hidastuskuvat käyvät leffa leffalta kömpelömmiksi tehokeinoiksi. Parissa kohtaa nähdään myös outoja toistoja, joilla on kai yritetty tehostaa jotain tunnetta, mutta epäonnistuttu siinä pahasti. Lavasteet ja maskeeraukset ovat jälleen tyylikkään ällöttävät. Ruumiinavauksessa käytettävä Jigsaw'n ruumis on kaikessa kuvottavuudessaan vaikuttava luomus. Äänimaailma sisältää tarpeettomia efektejä ja äännähdyksiä, mutta onhan se jälleen hienoa kuulla Saw-sarjan mahtava tunnuskappale. Sen lisäksi, että itse sävellys on mukaansatempaava ja mieleenpainuva, viestii se myös siitä, että elokuva päättyy pian.

Yhteenveto: Saw IV on kehno ja ennen kaikkea todella unohdettava lisäys sarjaan. Tämänkertainen peli voisi toimia hyvin, sillä sen pelaaja, komisario Rigg on pidettävä tapaus ja peliin kuuluu mahdollisuus kulkea ulkonakin. Elokuva kuitenkin keskittyy peliin niin heikosti ja välinpitämättömästi, ettei katsojaakaan jaksa lopulta kiinnostaa. Kestoa on jälleen venytetty tylsähköllä poliisitutkimuksella ja liiallisella takaumien käytöllä. Saw III:n lähes kahden tunnin kestoa ei onneksi kuitenkaan tavoiteta, vaan homma on älytty pitää vain vähän yli puolessatoista tunnissa. Ohjaaja Darren Lynn Bousman vain toistaa edellisten osien kikkoja, mutta joka kerta laiskemmin. Käsikirjoittajatkaan eivät jaksa keksiä mitään uutta ja mielenkiintoista, eivätkä näyttelijät tee kaksista työtä Lyriq Bentiä lukuunottamatta. Saw IV lähinnä mässäilee epätoivoisesti ällöttävyyksillä ja toivoo, että se innostaisi sarjan faneja tarpeeksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.12.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Saw IV, 2007, Twisted Pictures