Arvostelu: Final Destination 5 (2011)

FINAL DESTINATION 5

Ohjaus: Steven Quale
Pääosissa: Nicholas D'Agosto, Emma Bell, Miles Fisher, Ellen Wroe, P. J. Byrne, Jacqueline MacInnes Wood, David Koechner, Arlen Escarpeta, Courtney B. Vance ja Tony Todd
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Ikäraja: 18

Jeffrey Reddickin ideoima kauhuelokuva Final Destination - viimeinen määränpää (Final Destination - 2000) oli tylyistä arvioistaan huolimatta menestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Final Destination - viimeinen määränpää 2 (Final Destination 2 - 2003) ja Final Destination - viimeinen määränpää 3 (Final Destination 3 - 2006) menestyivät myös hyvin, mutta sarjan neljäs osa, The Final Destination (2009) oli selvästi sarjan isoin hitti lähes 200 miljoonan dollarin tuotoillaan. Neljännen osan oli tarkoitus olla viimeinen, mutta sen suuren menestyksen vuoksi tekijät päättivät tehdä vielä viidennenkin leffan. Kuvaukset alkoivat syyskuussa 2010 ja lopulta Final Destination 5 sai ensi-iltansa elokuussa 2011. Tämäkin leffa oli iso hitti ja jopa kriitikot kirjoittivat siitä aiempia osia positiivisempaan sävyyn. Itse en ollut aiemmin nähnyt ainuttakaan sarjan elokuvaa, mutta olin ollut tietoinen niistä jo vuosia. Kun huomasin sarjan avauselokuvan täyttävän 20 vuotta, päätin vihdoin "sivistää" itseäni ja aloin katsomaan sarjaa alusta alkaen. En pitänyt yhdestäkään filmistä ja The Final Destination oli mielestäni täyttä kuraa. Halusin kuitenkin saada sarjan vihdoin katsottua, joten katsoinkin Final Destination 5:n heti seuraavana päivänä edellisen osan jälkeen.

Sam Lawton ja hänen työkaverinsa ylittävät siltaa, kun Sam saa näyn, missä sillan rakenteet pettävät ja kaikki kuolevat hirvittävässä onnettomuudessa... Äh. Kyllä te tiedätte, mitä näissä elokuvissa tapahtuu. Päähenkilö pelastaa osan ihmisistä, onnettomuus tapahtuu, Kuolema jahtaa henkiinjääneitä jne.

Nicholas D'Agosto näyttelee tämänkertaisen kauhuskenaarion päähenkilöä Sam Lawtonia ja suoriutuu osastaan tarpeeksi hyvin. D'Agostolta löytyy heikommat hetkensä, kun esimerkiksi kauhun tunne ei täysin välity, mutta joissain kohdissa hän on vakuuttavampi kuin sarjan aiemmat päänäyttelijät. Hänen hahmonsa Sam on kuitenkin täysin yhdentekevä, jonka kohtalo ei jaksa kiinnostaa katsojaa.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Samin tyttöystävä Molly (Emma Bell), Samin kaveri Peter (Miles Fisher) ja tämän tyttöystävä Candice (Ellen Wroe), itseään naistenmieheksi kuvitteleva Isaac (P. J. Byrne), tylsä Olivia (Jacqueline MacInnes Wood), myös mitäänsanomaton Nathan (Arlen Escarpeta), pomo Dennis (David Koechner), sekä mystisiä kuolemia tutkiva agentti Block (Courtney B. Vance). Vance onkin oiva valinta agenttihahmoksi, minkä lisäksi Koechner sopii oikein passelisti hieman typerähkön johtajan rooliin. Fisher pääsee paikoitellen herkuttelemaan hahmollaan, jota viedään yllättävän mielenkiintoiseen suuntaan, mutta muuten näyttelijät eivät erityisemmin vakuuta.

Final Destination 5 ei onneksi jatka sarjan aiempien osien linjaa, missä jokainen uusi osa on aina edellisiä huonompi. Olisikin ollut kumma, jos tämä olisi onnistunut olemaan surkeampi kuin The Final Destination. Ei tämäkään filmi hyvä ole - ehei, kaukana siitä - mutta on tämä parempi kuin muutama aiempi osa ja suunnilleen samalla kehnouden tasolla ensimmäisen osan kanssa. Elokuva onnistuu paremmin tasapainottamaan sarjan oudon vakavuuden ja huvittavan hullunkurisen konseptin. Kyseessä ei ole yhtä ylidramaattinen teos, vaan filmi tajuaa hieman aiempia paremmin, kuinka hölmö sarja Final Destination on ja herkutteleekin useassa kohtaa tällä hölmöydellä. Monet kuolemat ovat täysin kieli poskessa tehtyjä. Leffa onnistuu siis itsekin naureskelemaan urpoille jutuilleen, eikä tarjoa urpoja juttuja totisin ilmein ja ihmettele sitten, miksi katsoja nauraa. Kuolemiin oman kivan lisänsä tuo se, että elokuva onnistuu paikoitellen johtamaan harhaan siinä, miten hahmo tulee kuolemaan. Mukana on muutama hetki, joissa katsoja odottaa kuoleman tapahtuvan tietyllä tavalla, mutta elokuva yllättää täysin erilaisella ratkaisulla. Todellinen harhaanjohtaminen ja yllätys saadaan kuitenkin vasta ihan lopussa...

Monet muut sarjan ongelmista ovat kuitenkin yhä vahvasti läsnä. Hahmoista ei välitä tippaakaan ja kömpelö draamapuoli on pitkäveteistä. Kuoleman häijy suunnitelma on edelleen täysin pöhkö, eikä tämäkään filmi onnistu pelottamaan. Sentään yhteen kohtaan saadaan toimivaa jännitettä ja mukana on pari todella epämiellyttävää hetkeä, mutta muuten katsoja vain tuijottaa tapahtumia - välillä kyllästyneenä, välillä nauraen ja välillä pyöritellen silmiään. Tarina kulkee täysin samalla kaavalla kuin aiemmissakin osissa ja etenkin nyt, kun katsoin kolme sarjan osaa peräkkäin, alkoi kaavamaisuus todella turhauttamaan. Lisäksi itseäni oikein ärsytti, kuinka usein kuolemat johtuvat siitä, että näissä leffoissa kaikki laitteet tuntuvat aina olevan rikki. Ruuveja ei ole väännetty kunnolla, sähköpiuhat ovat vahingoittuneita jne. Kuoleman on helppo napsia ihmisiä, kun he ovat niin tyhmiä. Hahmojen tyhmyys on raivostuttanut läpi leffasarjan, eikä Final Destination 5 ole poikkeus.

Elokuvan on ohjannut Steven Quale, joka oli aiemmin ohjannut pari pienelle huomiolle jäänyttä filmiä, sekä toiminut toisen yksikön ohjaajana James Cameronin jättifilmeissä Titanic (1997) ja Avatar (2009). Quale ei häikäise lahjoillaan sen enempää kuin sarjan aiemmat ohjaajat James Wong ja David R. Ellis, mutta ymmärtää sarjan hölmöyden paremmin kuin he. Käsikirjoittaja Eric Heisserer kierrättää paljon aiemmista osista, mutta tuo jotain mielenkiintoista mukaan loppupäässä. Final Destination 5 on kelvollisesti kuvattu ja tarpeeksi toimivasti leikattu. Digiefektit ovat hieman parantuneet The Final Destinationin videopelimäisyydestä, mutta eivät ne enää näytä kummoisilta. Parissa kohtaa käytetyt digi-ihmiset ovat aika järkyttävä näky. Tämäkin filmi tehtiin 3D:ksi ja kikkaa hyödynnetään useissa tappokohtauksissa. 3D:nä katsottuna nämä saattoivat olla veikeitä hetkiä, mutta 2D:nä katsottuna ne lähinnä huvittavat kaikessa kökköydessään. Maskeeraustiimi tekee parissa kohtaa oivaa työtä ja ääniefektit ovat hyvin rakennetut. Brian Tylerin säveltämät musiikit yrittävät rakentaa tunnelmaa, mutta ovat usein vain kovaa taustamelua.

Yhteenveto: Final Destination 5 onnistuu yllättämään, nostamalla tasoa muutaman edellisen osan jälkeen, mutta on se silti aika kehno kauhuraina. Paikoitellen elokuva onnistuu johdattamaan katsojaa harhaan sillä, miten hahmot tulevat kuolemaan ja lopuksi filmi tarjoaa mukavan käänteen. Lisäksi elokuva onnistuu aiempia osia paremmin tasapainottamaan typeryyden ja vakavuuden, eikä ota itseään liian tosissaan. Monet sarjan huonoista puolista ovat kuitenkin yhä vahvasti läsnä. Hahmoista ei välitä tippaakaan ja katsoja lähinnä vain odottaa, että he kuolevat. Jotkut jutut ärsyttävät tyhmyydellään, toiset taas mielikuvituksettomuudellaan. Kauhun tunnetta ei synny, mutta onnistuu leffa parissa kohtaa hieman viihdyttämään. Tehosteet ovat paremmat kuin edellisissä osissa, mutteivät silti sen kummemmin vakuuta. Jos pidit aiemmista osista, on Final Destination 5:kin varma osuma. Jos et ole pitänyt sarjan edellisistä elokuvista, on turha vaivautua tämänkään kanssa. Vaikka kaikki pitkään jatkuneet kauhuleffasarjat ovat kokeneet ala- ja ylämäkiä (yleensä voimakkaita alamäkiä alkuperäisen elokuvan jälkeen), Final Destination on siitä erityinen sarja, että se aloitti pohjalta ja pyöri pohjalla sinne sun tänne viiden elokuvan ajan. Rahaa nämä teokset ovat kuitenkin tehneet, eikä olekaan siis ihme, että uutta Final Destinationia suunnitellaan jo...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Final Destination 5, 2011, New Line Cinema, Parallel Pictures, Parallel Zide, Jellystone Films